lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi 2012 on ovella!


Onnea ja Iloa tulevalle
uudelle vuodelle 2012!

Kiitos kaikille teille, jotka olette lukeneet Pimun ja Typyn seikkailuista
kohta loppumassa olevan vuoden aikana. Ja tarina jatkuu; pysyttehän
matkassa mukana myös vuonna 2012!

Kaikki lähettämänne terveiset olen välittänyt kaksikolle ja
on mukava saada kommentteja ja palautetta bloggauksistani.
Mitä kaikkea ensi vuonna tapahtuukaan...  jutun juurta riittää varmasti
jatkossakin.

Pimun ja Typyn emäntä sekä isokorvat
(ja isäntä myös!)

tiistai 27. joulukuuta 2011

Karvainen lahja ja kaljut tontut

Kiitos Haagan tontuille,
kyllä tällä viltillä kelpaa löhöillä!
Vietimme mukavan leppoisan ja kiireettömän joulun, kuten olimme suunnitelleetkin. Aattoiltana kuusen alta löytyi paketteja sekä meille kaksijalkaisille että isokorville. Pimun paketeista paljastui mm. se luvattu fleksitalutin ja Typy sai aktivointilelun, jolla se innostui illan aikana leikkimään. Herkkupaketteja tuli useampikin kappale ja kaiken kruunasi mahtavan iso karvaviltti, jonka päällä (ja alla) kelpaa kaverusten pötkötellä. Typyn piti hiukan kurittaa vilttiä, kun se paljastui lahjapaperin uumenista. Mikä lie karvakasa, pitihän se pistää varmuuden vuoksi ojennukseen vaikkei se ääntä päästänytkään. Muuten rauha pysyi maassa lahjojen avaamisen ajan ja Typy osasi käyttäytyä Pimua kohtaan siivosti.

Taisimme kaikki syödä itsemme jonkinlaiseen ähkyyn pyhien aikana mutta Typylle ei riittänyt pelkkä porkkanalaatikko ja kinkku. Kuusenkoristeita on syöty tähän mennessä neljä kappaletta ja lisäksi kirjahyllyn reunalla istunutta tonttupariskuntaa Tyyperi päätti parturoida. Heitin kaljut ja lakittomat tontut roskiin enkä voinut olla pikkuriiviölle vihainen. Tontut nimittäin näyttivät melkoisen hupaisilta kaljuine muovipäineen. Ja aion ostaa alennusmyynneistä lisää kuusenkoristeita.

Auringonsäteet hellivät kaivajaa.

Eilen tapaninpäivänä myrsky mylvi ja myllersi pitkin eteläistä Suomea ja taisi Häme, Pirkanmaa ja lounainenkin Suomi saada osuutensa. Me uhmasimme hirmusäätä ja lähdimme kinkunsulatusreissulle Rajasaareen. Emmekä toki olleet ainoita lajissaan, saarella oli muutama muukin rohkea ulkoilija. Sekä varsinainen beaglekerho; kolme beaglea meidän isokorvien lisäksi. Mutta beaglethan eivät tunnetusti ole hienohelmoja ja mitä kamalampi sää, sen mukavampaa.  Typy osallistui tapansa mukaan leikkeihin erikokoisten ja -näköisten haukkujen kanssa Pimun tehdessä haistelutyötä pitkin rantaa. Ja aurinkokin näyttäytyi välillä tuiverruksen keskeltä. Oheisesta kuvasta näkyy, miten auringonsäteet hellivät kaivuuhommia tekevää Typyä. Täydellisestä talvisäästä puuttui vain lumi ja pakkanen, ilman myrskyä.

Vuosi 2011 lähenee päättymispistettään. Vuoden vaihtumista juhlistamme kotona iloisen sukulaisporukan kanssa. Tiedossa on siis mukavaa seuraa, kuplajuomaa, maukasta ruokaa (toivottavasti emäntä onnistuu keitoksissaan!), rakettien pauketta ja tinojen loistetta. Mikäpä sen parempi tapa kääntää katseet ja kuonot kohti uutta vuotta 2012!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!


Pari kuonoa karvaista, kohta taas märkää ja kuraista.
Onhan onneksi meidän joulussa sentään tuttu haju,
toivoaksemme kohta kielellä myös kinkun maku.

Nyt on joulu, taukoaa meiltäkin arjen koirakoulu.
Hetki odotettu perheen yhteinen, juhla rauhallinen
ja seesteinen.

- Pimun ja Typyn isäntä-

Leppoisaa, rauhaisaa ja riemukasta Joulua
kaikille blogin lukijoille!

toivottaa Pimu, Typy, emäntä ja isäntä

tiistai 20. joulukuuta 2011

Tervehtii jo meitä joulu ihanin

Hei, kohta on joulu! Edessä on hieman lomaa ja leppoisaa pyhäpäivien viettoa. Syödään herkkuja, huilataan, nautitaan yhdessäolosta, syödään taas herkkuja ja oikaistaan pitkäkseen sohvalle. Sille uudelle, jolle mahtuu koko sakki! Lähisukuakin tavataan ja niille, joita näemme vasta ensi vuonna, toivotamme aattona puhelimitse iloista joulun aikaa. Valkoinen joulu ei valitettavasti tänne Etelä-Suomeen saavu, jos sääennusteisiin on luottaminen. Eikä tuo ilma siltä kyllä näytäkään. Mutta se ei pilaa joulumieltä ja odotankin innolla vuoden lempijuhlaani.

Lahjapaketit ovat jo valmiina odottamassa sitä, että ne saadaan kuusen alle. Kuten edellisinäkin vuosina, Pimu ja isäntä lähteävät aatonaattona kuusenhakureissulle. Me Typyn kanssa jäämme paistamaan kinkkua ja jännittämään, minkälainen kuusi mahtaa tänä vuonna olohuoneeseemme päätyä. Isännällä on erinomainen maku, joten varmasti myös tänä vuonna saamme hienon kuusipuun. Kuusi nimittäin pitää olla ja kotimainen sellainen.

Joululahjaksi Pimu saa uuden fleksitaluttimen. Hertta-staffilta perintönä saatu fleksi on nimittäin historiaa, koska Typy söi sen... Tuholaiselle olen ostanut lahjaksi aktivointilelun, jotta fleksit ja muutkin tärkeät tavarat jäisivät vihdoinkin rauhaan. Kääräisin paperiin myös ison pussin possunkorvia kaveruksille yhteiseksi lahjaksi. Saa nähdä, kumpi koirimuksista haluaa tämän (ja kaikki muutkin) paketin avata, emännän ja isännän avustuksella tietysti. Kunhan ei vaan tulisi rähäkkä, kuten viime aattona.

Uskon, että kuusi pysyy pystyssä tänäkin vuonna. Toivon, ettei Typy syö alaoksien koristeita. Luulen, että kinkusta tulee ihan hyvä, joulutortut onnistuivat ainakin. Tiedän, että raskaan syksyn jälkeen meille kaksijalkaisille loma tulee tarpeeseen. Haluan, että kaikilla läheisillämme ja ystävillämme on rauhaisa ja mukava joulu. Ja oletan, että Pimu kerjää lahjakääröistä tulleita herkkuja taukoamatta.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Aamukamut

Korjaan edellistä blogikirjoitustani. Ei Typy ihan kaikille vastaantuleville koirille rähjää. Työpäivinä aamulenkeillä kohtaamme vakiokuonoja, joille ei tarvitse mäyhätä. Niistä on vuosien varrella tullut tuttuja kavereita, joten mesomisen voi säästää vieraammille karvanaamoille. Aamukamuille heilutellaan häntää, ohitetaan ehkä hieman pelokkaasti mutta uteliaasti, haistellaan nenät vastakkain ja leikiksikin yritetään laittaa. Myös Pimu.

Alkumetreillä vastaan tulee usein Dani (shetlanninlammaskoira) ja Manu (kettuterrieri). Dani kuuluu Pimun suuriin ihailijoihin ja tykkääminen on molemminpuolista. Manua Pimu moikkaa melko pikaisesti mutta Typy voisi seurustella sen kanssa pitkän tovin. Molempien herrojen tapaaminen on aina iloinen juttu! Omistajien kanssa vaihdamme koirien kuulumiset. Lisäksi Danin emännän kanssa päivittelemme säätä, kerromme vaikkapa lomasuunnitelmistamme tai jutustelemme jostain muusta ajankohtaisesta.

Lenkin puolivälissä kohdataan "nimettömiksi" jääneet cockerspanieli sekä husky. Näillä vanhoilla herroilla on jo ikää ja Typy suhtautuu niihin kunnioituksella. Pimu tykkää ikätovereista ja cockerin kanssa vaihdetaan haistelukuulumiset Typy vanavedessä. Omistajarouvan kanssa jutellaan lyhyesti päivän säästä. Husky-herra ohitetaan omistajaa tervehtien. Joskus Typy uskaltautuu morjestamaan lähempää mutta yleensä se ohittaa herran häntä kinttujen välissä. Pikkuisen siis pelottaa isokokoinen kamu. Pimu luo huskyyn neutraalin silmäyksen ja matka jatkuu.

Loppumatkasta eteen tupsahtaa vielä nimettömät mopsi, sekarotuinen "karvapallo", kääpiövillakoira sekä cavalier kingcharlesinspanieli. Vastaan kirmailee myös silkkiterrieri Vili, sekarotuinen Muska sekä Virosta tuotu löytökoira Ria. Eikä pidä unohtaa kettua ja rusakkoa, jonkin sorttisia hengareita aamujengissä. Ja sellaisina pysyvätkin, sillä niille pitää rähistä eikä aamukamuille räksytetä. Ei edes Typy.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Omille teille

Kokeilimme menneenä viikonloppuna uutta ulkoilutustaktiikkaa isokorvien kanssa. Typsyllä menokenkä vipattaa ja se tykkää haukkua ihan kaikille vastaantuleville koirille (on siis remmiräyhääjä). Pimu taas tykkää haistella ja nuuskutella joka puskan ja puunjuuren ja tämä hidastaa matkaa. Lisäksi; Pimu ei ole remmiräyhääjä kuin isoille, mustille koirille mutta nyt Typy on saanut lietsottua vanhankin räksyttämään miltei kaikille nelijalkaisille, joihin lenkkipoluilla törmätään. Joskus pinna remmin toisessa päässä tahtoo kiristyä, ei mahda mitään.

Päätimme siis lähteä sunnuntaina lenkille eri suuntiin, minä ikäneidon kanssa ja isäntä riiviön kera. Treffit sovittiin läheiseen metsikköön lenkin puolimatkaan. Alku oli kuin kivireen vetämistä. Pimu kääntyi tuon tuostakin vilkuilemaan taakseen ja pysähtyi ihmettelemään missä isäntä ja Typy ovat. Minä hoputan, komennan, käsken, maanittelen, kerjään ja anelen Pimulia liikkumaan eteenpäin. Vanha taas katselee minua hämmentyneen näköisenä, että mikä tämä homma oikein on. Missä kaveri?

Kun matkamme puoliväli saavutettiin, alkoi Pimun askel olla jo lennokkaampaa. Se malttoi myös haistella ja nuuhkia heinänkorsia, kantoja, puunrunkoja ja pellon reunalla kököttäviä multakasoja. Nyt ei enää katseltu taakse. "Ei ne sieltä näytä tulevan" taisi Pimuli tuumata ja keskittyi hajumaailman antimiin. Isäntä soitti väliaikatietoja, sillä hän oli jo tapaamispaikalla odottamassa yhdessä Typyn kanssa. Meillä matka kesti vähän kauemmin.

Ja soololenkkien saldo: Typyllä oli jalat viipottaneet kuten ennenkin, mutta muut koirat oli päästy ohittamaan ilman räyhäämistä, herkkujen voimalla. Pimukin tuntui nauttivan olostaan alkukankeuden jälkeen. Ei ollut kukaan (= Typy) tönimässä ojaan ja tuuppimassa pois edestä. Sai haistella rauhassa mielenkiintoisia hajuja ja räksyttäminenkin unohtui. Hienoa, ei ihan turha kokeilu!

Loppumatka tehtiin yhdessä koko poppoo. Pimulla ei ollut hidastelusta tietoakaan. Typy mesoi kaikille vastaantuleville koirille ja välillä ikäneito yhtyi huutosakkiin. Mutta taidamme silti toistekin "jakaa" koirat ja reitit. Ehkäpä se ajan myötä tuottaa tulosta ja yhteisetkin ulkoreissut olisivat seesteisempiä, meille kaikille.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Synttärijuhlissa tapahtui: varas iski!

Pimun synttäreitä juhlittiin aamuun asti, kirjaimellisesti. Maljoja nostettiin itseoikeutetusti päivänsankarille mutta myös remontoidulle kodillemme, pikkujoululle sekä Suomen itsenäisyydelle. Juhlakalu sai mukavia lahjoja, jotka pääosin olivat syötävää. Niistä riitti jaettavaksi myös Typylle.

Mitähän seuraavaksi tarjoillaan...
Pimun synttärikakun kolmetoista kynttilää sai kunnian puhaltaa emäntä ja Pimu katseli tapahtumaa hetken aikaa erään juhlavieraan sylissä. Mutta Pimu ei ole sylivauva, ei ole ollut sitä koskaan, joten aikansa rimpuiltuaan vanha neiti laskettiin lattialle odottamaan omaa kakkuannostaan. Pimulle annostelin kakkua vähän reilumman palan kuin Typylle ja tämä ei tainnut miellyttää pikkumonsteria. Se nimittäin varasti erään juhlijan lautaselta kakkupalasen, kaikkien vieraiden sekä isännän silmien alla! Eikä varastelu tähän loppunut. Uusintana viime vuodesta, Typsy kävi nuolemassa myös voirasiaa... Varsinainen epeli! Ja miten nopea, sillä kukaan juhlaväestä ei hoksannut kakkuvarkautta kuin vasta kakun syöjän ihmetellessä, mihin pala lautaselta oli kadonnut. Onneksi kakkua oli sen verran runsaasti, että siitä riitti uusi annos varastetun tilalle. Typy kävi ylipäätään juhlien aikana sen verran ylikierroksilla, että muutama ylimääräinen iltalenkki tuli tehtyä. Näin vältyttiin mattopyykiltä ja vieraiden sukat säilyivät kuivina. Pimu malttoi ottaa välillä nokosetkin vaikka pysytteli kyllä menossa mukana aina emännän nukkumaanmenoon saakka.

Näin on juhlittu taas kerran meidän ikäneitoa. Pimu kävelee nyt upouusissa valjaissa, jotka annoimme sille lahjaksi. Juhla-ateriaksi Pimuli nautti lenkkimakkaraa. Vieraat viihtyivät, nauru raikui ja vähän laulukin. Rapsuttelijoita riitti ja huomiota sateli tasapuolisesti molemmille isokorville. Otamme siis uusiksi taas ensi vuonna!

Ps. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Malja päivänsankarille: Pimu 13 vuotta!


Kolmetoista vuotta sitten syntyi Siuntiossa beaglepentue, johon kuului kolme narttua ja yksi uros. Narttupennuista suurimman vaikutuksen meihin teki Hessin Iines, joka sai sittemmin kutsumanimekseen Pimu. Ja niin tammikuussa 1999 haimme kotiin meidän ensimmäisen yhteisen koiran emmekä varmasti silloin tienneet, miten paljon iloa tämä pikkubeagle meille vielä toisi.

Paljon Onnea synttärisankari Pimulle!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä...

Näille piti...

Vietimme eilen ensimmäisen adventin iltapäivää Rajasaaressa. Tuuli ja sade vihmoi meitä mutta sinnikkäästi talsimme saarta ympäri ja Typy innostui myös leikkimään muiden puistokävijöiden kanssa. Hyvät juoksut saatiin aikaan etenkin kaksivuotiaan beagle-tytön kanssa, joka oli samanlainen tohottaja kuin meidän Typsy. Pimu tyytyi haistelemaan vanhan arvokkuudella sellaisia koiria, joiden se katsoi olevan jollain tapaa kiinnostavia. Ei kiinnostaville-tapauksille se antoi kipakat lähdöt. 

...vähän räyhätä.


Haikailen jo kovasti pakkasen ja lumen perään, sillä sadekelit tietävät isokorvakaksikon suihkukeikkaa joka lenkin ja ulkoilun jälkeen. Plääh... se kun on tahtojen taistelua etenkin Pimulin kanssa. Mutta olipa säät mitä tahansa, tulevana lauantaina juhlitaan meidän ikäneitoa ja joulukin on jo ovenraossa!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Eikä loppua näy

Sitä luulisi, että kun koiranpentu oppii sisäsiistiksi, ei erilaisten eritteiden siivoamista enää sen jälkeen tarvitsisi tehdä. Lukuunottamatta mahdollisia ripulitauteja. Mutta turha luulo ainakaan meidän huushollissa.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Typsyys oli lirauttanut pissit olohuoneen matolle. Syyllinen on sikäli selvä, että Pimu ei ole kuseksinut sisälle kuin reilut 11 vuotta sitten. Eilen töistä kotiin palattuani ovella hyökkäsi vastaan näpäkkä pas...an haju ja sieltähän ne löytyi keittiöstä. Yksi kasa matolla, toinen lattialla. Tällä viikolla on siis taas mattopyykätty. Tästä eilisen episodin syypäästä ei ole täyttä varmuutta. Typy luikuili eteisen kenkäkaapin alle piiloon, kun kauhistelin suureen ääneen kodissamme leijaillutta "tuoksua". Toisaalta Pimuli on sontinut sisään silloin tällöin, sillä sen ruuansulatus pelaa joskus paremmin kuin hyvin ja eilen olin normaalista töistäpaluuajastani noin puolisen tuntia myöhässä. Vanha neiti ei ehkä pystynyt enää pidättelemään. Ja siitä saan syyttää täysin meitä omistajia, jotka olemme luoneet melkein minuutintarkan aikataulun sille, koska tyttöset pääsevät työpäivinä iltapäivälenkille. Jo reilu viiden minuutin poikkeama saattaa olla kohtalokas ja mattopyykkishow on valmis. 

Olipa syyllinen kumpi tahansa, en usko siihen, että minkäänlainen kurinpalautus tai toruminen näissä tilanteissa auttaa. Mitä sitä jälkikäteen saarnaamaan, syyllistä olisi pitänyt torua heti tekohetkellä. Vaikka pistääkin vihaksi se, että edelleen saa siivota aikuisten koirien sotkuja, kerron isokorville, että vahinkoja sattuu. Ja kiitän taloyhtiömme hyvin toimivaa pesutupaa ja siellä olevaa järkälemäistä pesukonetta, jossa voi ja saa pestä isonkin maton.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Uudessa löhöpaikassa ruohon sulattelua ja juhlaan virittäytymistä

Lumesta ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa ole vielä tietoakaan, joten isokorvat syövät innolla heinää ulkoilureissuillamme. Tämä omituinen tapa on ollut molemmilla neideillä jo pennusta pitäen ja eipä tuosta haittaakaan ole ollut. Syökööt ruohoa, jos se kerran niin makoisalta maistuu. Otin tätä blogijuttuani varten eilen kuvia kahdesta beaglesta laiduntamassa, mutta sateisen ja pimeän sään vuoksi kuvat eivät olleet julkaisukelpoisia. Niin, iltapäivällä työpäivän jälkeen, kun lähdemme ulos, on jo hämärää. Ja kun lenkki on heitetty, on pimeää.


Mikäs tässä köllötellessä, uudella sohvalla!
Meitä reilut kymmenen vuotta palvellut sohva lähti viime viikolla viimeiselle matkalleen. Olen jo vuoden verran haaveillut, että saisimme tulevaksi jouluksi uuden sohvan. Ehkä sen nyt uskaltaa hankkia, kun Tyyperikin on jo rauhoittunut. Ainakin vähän. Eikä pikkuneiti ole onneksi huonekaluja syönytkään lukuunottamatta yhtä kirjahyllymme osaa. Isäntä luki viime viikolla paikallislehteä ja tämän lukutuokion seurauksena meillä on nyt hieno, iso, uusi sohva. Ainut miinus tässä kapistuksessa on vaalea väri (ei paras vaihtoehto koiraperheessä) mutta muuten kyllä kelpaa! Mahdumme koko poppoo sohvalle löhöilemään eikä ole edes ahdasta!

Pimun 13. syntymäpäivä lähestyy. Kuohujuomaa nautitaan 3. joulukuuta hyvien ystävien seurassa, kuten aikaisempinakin vuosina. Lahjaksi rakas Pimulimme saa uudet valjaat, sillä vanhat ovat jo kulahtaneet ja kuluneet. Myös vierasjoukkomme muistaa varmasti ikäneitoa runsain huomionosoituksin ja lahjapaketein. Juhla-ateriaksi juhlakalu saa perinteiden mukaisesti lenkkimakkaraa ja kaksijalkaisille tarjoamme jotain muuta. Ei sen puoleen, että makkarassa jotain vikaa olisi... On vaikea uskoa, että Pimulla on ikää yli kymmenen vuotta. Se on pirteä, elinvoimainen ja iloinen koira. Toivon hartaasti, että saamme nostaa Pimun kunniaksi vielä monen monta maljaa!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Vaihtokauppaa

"Älä nyt tyhmä tänne tule". Näin tokaisin rusakolle, joka aamulenkillä tonttuili reitillämme. Toivoin ettei isokorvat hoksaisi pitkäkorvaa mutta toivo oli turha. Ja sitten mentiin ristiin, rastiin, oikealle ja vasemmalle. Beagleilla kiristyivät remmit ja emännällä pinna. Välillä kun tuntui, että käsivarteni irtoavat muusta kropasta tai vähintään sormet murtuvat vetovoiman alla. Meno oli sen verran reipasta, että lenkin alussa vaatteiden alle hiipinyt kalsa muuttui lämmöksi ja puski kotiin päästyämme hikenä piponi alta.

Pimulle on näin talvea kohti mentäessä iskenyt taas luunhimo. Typsy tykkää järsiä ja jäkertää puruluita. Lemppareita ovat etenkin valkoiset, pötkylän muotoiset kevytluut sekä "kenkäluut". Pimu on jättänyt luut rauhaan. Innostus luiden syöntiin, joka heräsi Typyn tullessa meille, on pikkuhiljaa hiipunut. Mutta viime aikoina vanhuskin on intoutunut luiden jauhamisesta ja siitä saadaan myös oivallisia yhteenoton aiheita kaksikon välille. Typy vahtii mustasukkaisena luitaan, murisee ja ulisee Pimulle, kun vanha neiti lähestyy Typyn aarretta. Pimatsu taas kyttää Typyn liikkeitä ja sen pehmeiksi järsimiä luita. Kun Typyn huomio kiinnittyy toisaalle, tekee Pimu hyökkäyksen ja varastaa limaisen luun.

Jostain syystä Pimulle maistuu Typyn valmiiksi pureskelemat luut paremmin kuin omat ja ne se lahjoittaakin suosiollisesti Typylle, ilman tappelua. Typy taas tarttuu innolla Pimun lahjoittamiin luihin ja aloittaa niiden työstämisen välillä jopa raivoisasti. Ehkä kaverukset ovat tehneet sopimuksen; Typy tehköön alkupehmittelyt Pimun säästellessä vanhoja leukalihaksiaan. Hienoa yhteispeliä kähinöistä huolimatta!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Polkupyörällä ajo kielletty

En ole talvipyöräilijä, joten yleensä lokakuun lopulla laitan fillarin talviteloille. Mutta kiitos tämän ihanan lämpimän syksyn, poljen edelleen työmatkat pyörällä. Tämä on harvinaista, sillä en muista olenko sitten lapsuusaikojen huristellut polkupyörällä vielä isänpäivän tienoilla. Koska en itse ole talvi-ihmisiä, en pistä ollenkaan pahakseni vaikka voisin fillaroida vielä joulukuussakin. Jouluksi toki pitää tulla lunta!

Typy ei tykkää, kun ajan pyörällä. Silloin tällöin isäntä tulee yhdessä kaveruskaksikon kanssa minua työmatkareittini varrelle vastaan, kun poljen kotia kohti. Pimulla vispaa häntä iloisesti, kun lähestyn kolmikkoa ja soitan kelloa merkiksi, että täältä tullaan. Typy sen sijaan pistää kamalan rähinän pystyyn ja hyppii pyöräni eteen. Kun nousen pois satulasta, rauhoittuu myös Tyyperi. Mutta annas olla, jos hyppäänkin takaisin pyörän selkään ja lähden hiljakseen polkemaan kolmikon rinnalla. Siitä ei tule pitkässä juoksussa (polkemisessa) kuin ruumiita, joten on parempi hypätä taas pois satulasta ja tyytyä kävelemään itsekin. En tiedä, mistä tämä pyörätrauma on Typylle tullut, mutta isännän mielestä Typy luulee minun karkaavan, jos ajan pyörällä. Ja ehkä pikkuakka niin ajatteleekin; tuolta se emäntä nyt tulee ja meinaakin jatkaa matkaa tuon kummallisen vempaimen kanssa. Mitä peliä tämä on?! Tämä toiminta vaatii, että emännälle esitetään haukkuva ja ulvova vastalause.

Huusholli oli yllättävän entisellään, kun palasin eilen töistä kotiin. Pelkäämäni kaaos ei kävellyt jo heti ovella vastaan. Suotta kai siis huolehdin tyttöjen reaktiota, kun ne olivat pitkän tauon jälkeen jääneet keskenään kotiin koko päiväksi. Mutta piti sitä kuitenkin jollain tavalla mieltään osoittaa; Typy kieri taas sontakasassa. Tämä tapahtui koirapuistossa, joten tällä kertaa läjä taisi olla toisen koiran jättämä. Lenkin jälkeen pääsin taas pesemään Typyn ja Pimulle esitin suuret kiitokset, ettei se häärännyt paskakasassa. Ehkäpä tänään... Yök!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Haiseva paluu arkeen


PPP eli pask...nen Pimu poseeraa.
Siitä vierähtikin jo tovi. Nimittäin siitä, että Pimu pyörii ihan siinä itsessään. Nimittäin sonnassa eli paskassa, mitä sitä kaunistelemaan. Perjantaisen iltapäivälenkin tuloksena oli kaksi todella pahalta haisevaa beaglea, jotka olivat löytäneet metsästä jonkin elukan läjät. Kyseessä ei ollut koiran tai ihmisen jätökset vaan todennäköisesti supikoiran tai ketun sontaa.

Mitä vanha edellä, sitä siis nuori perässä. Typy innostui sonnassa läträämisestä niin paljon, että pitkäkoiven turkista suorastaan valui tätä lääryä. Pimulla sentään pahimmat sotkut olivat akselilla pää-kaula-etujalat. Loppulenkki meni reippaasti kohti kotia ja haju oli suorastaan tyrmäävä, kun pääsimme kylpyhuoneeseemme saakka. Pesuun joutuivat isokorvien lisäksi myös remmit, valjaat sekä emännän kengät, takki ja housut. Ja kun koirat oli pesty, menin itsekin suihkuun. Tuntui, että olin itsekin yltä päältä paskassa!

pPp 2
 Huomenna on aika palata taas arkeen ja töiden ääreen. Kuntoni on sen verran hyvä, että sairauslomailu loppuu ja työ kutsuu. Nämä kuluneet viisi viikkoa ovat menneet kuin siivillä. Pimu ja Typy ovat rytmittäneet päiväni vaikken ensi alkuun pystynyt itse tyttöjä ulkoiluttamaan. Eikä sovi tietenkään unohtaa mukavaa lomaviikkoa mökillä vaikken saunaan saanut mennäkään. Hieman olen huolissani, mitä kaksikko tuumaa, kun huomenna en olekaan päivällä kotona antamassa herkkuja tai ottamassa nokosia tyttöjen välissä meidän sängyssä. Mutta eiköhän ainakin Typy keksi itselleen ohjelmaa päivien ajaksi. Eli viimeistään aamulla nostetaan kaukosäätimet hyllyn päälle, tuikkukynttilät piiloon ja kengät eteisen kenkäkaappiin talteen. Ja teen lyhyen työpäivän, jonka jälkeen kiiruhdan kotiin katsomaan päivän tuhosaldon.

torstai 27. lokakuuta 2011

Röhkimistä ja huomioähky

Tiistaina juhlistimme Typsykän synttäripäivää. Mieluisia vieraita Keravalta kävi tervehtimässä päivänsankaria ja voi sitä vauhdin hurmaa! Siinä meni matto jos toinenkin kasaan, kun kierroksia otti sekä juhlakalu että vierasporukan pienimmät. Mutta hauskaa oli ja synttärikakku maistui makoisalta, myös Pimun ja Typyn suissa. Lahjapaketeista paljastui herkkuja ja leluja, joista ylivoimaiseksi ykköseksi on osoittautunut oranssinvärinen röhkivä possu. Typy antaa sille aikamoista kyytiä ja vielä enemmän pikkuneiti innostuu, kun saa sian röhkimään. Leluparka, kauankohan se mahtaa Typyn käsittelyssä kestää... Kiitos kaikille teille, jotka onnittelitte Typsyä! Viestinne on välitetty eteenpäin synttärisankarille.

Niinhän siinä sitten kävi etten ole työkuntoinen ihan vielä. Senpä vuoksi lääkäritädin määräyksestä "lomailen" vielä ensi viikon kotosalla beaglein kanssa. Lenkkiä ollaan jo tehty mutta kieltämättä leikelty kroppani ei oikein tykkää Typyn vetohaluista. Äkkinäiset vetäisyt ja nykäisyt eivät edistä toipumistani, joten nyt on hihnan pää suosiolla luovutettava ainakin pitkillä lenkeillä isännälle. Myönnän häpeilemättä, että olen kivuista huolimatta tykännyt tästä "lomailusta". Poden alituiseen huonoa omaatuntoa siitä ettei isokorville ole tarpeeksi aikaa (isäntä sanoo, että aiheetta). Nyt olen saanut olla ja seurustella  tyttöjen kanssa  mielin määrin ja mikäs sen mukavampaa. Aion siis ottaa vielä sairauslomani loppusuorastakin kaiken irti ja antaa ylenpalttista huomiota kaverikaksikolle. Voin sitten töihin palattuani muistella koirien saamaa huomioähkyä ja yrittää hiljentää omaatuntoani, joka varmasti alkaa taas talven tullessa soimaamaan.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Typyä isosti onnitellen!



Tänään on juhlahetki, sillä Typy täyttää täydet kaksi vuotta!
Paljon onnea synttärisankarille!

Aika on kiitänyt kuin siivillä, sillä tuntuu ettei siitä ole kuin tovi, kun noudimme pienen beaglenpennun kotiin
Pimun vanhuudenpäivien kaveriksi ja meitä kaksijalkaisia ilostuttamaan. Tähän kuluneeseen vajaaseen kahteen vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Eikä vauhti varmasti jatkossakaan tule hyytymään! Mitähän kaikkea Tyyperi mahtaa vielä keksiä...





lauantai 22. lokakuuta 2011

Talvi voi tulla


Pallot jäivät odottamaan kevään
heittoleikkejä.
Taas kerran toivotimme mökkivanhukselle hyvää talvea ja lupasimme tulla keväällä takaisin Puulan rannalle. Linnunpöntöt putsattiin, jotta muuttomatkalta palaaville sirkuttajille olisi puhtaita koteja tarjolla. Sieniä tuntuu riittävän ja teimme Pimun ja Typyn kanssa kaksi retkeä, joiden antina oli useampi litra suppilovahveroita. Heitimme vielä viimeiset löylyt mökkisaunassa ennen kuin joutuisimme taas sähkökiukaan vangeiksi. Ihailimme syksyistä väriloistoa ja tähtitaivasta, joka näyttäytyi useampana iltana katsellessamme taivaalle mökin ikkunasta maukkaan makkaraisen iltapalan äärellä. Typy piti kunniakkaasti yllä uimamaisterin titteliä pulahtamalla yhdeksän asteiseen (hurrr!) veteen rankan ajokeikan jälkeen. Mökkimaisemissa kun melkein törmäsimme valkohäntäpeuroihin ja siinä riittikin Typylle aihetta pitkiin ajolenkkeihin.

Joka syksy iskee haikeus, kun mökki valmistellaan talven tuloa varten ja mieleen nousee ajatus siitä, että menee ainakin puoli vuotta ennen kuin voimme taas nautiskella luonnon rauhasta järven rannalla kaikenlaista mukavaa puuhastellen. Pitää muistuttaa itseään, että puoli vuotta menee hujauksessa, eihän se ole pitkä aika. Samalla kerron myös isokorville, että sori tytöt, tämä oli nyt tässä. Mutta älkää hätäilkö, viimeistään vappuna tullaan takaisin. Lohdutan siis itseni lisäksi myös Pimua ja Typyä, jotta mökkikauden päättymisen tuska olisi mahdollisimman pieni.


Pimu ja suuri keko.
Vaikka en voinutkaan saunan löylyissä käydä kuin kääntymässä, oli sillä sekä Puulan puhtaalla vedellä varmasti parantava vaikutus. Kuten koko mökkilomalla ylipäätään! Oloni on jo melko hyvä ja pääsen tulevalla sairauslomani viimeisellä viikolla lenkittämään karvakorvia normaaliin tapaan. Ensi viikolla on myös aihetta juhlaan, sillä Typy täyttää kokonaiset kaksi vuotta! Merkkipäivän kunniaksi nautimme kakkua ja päivänsankarille annetaan myös juhla-ateria, joka sisältää makkaraa ja lihapullia. Ja toki osansa herkuista saa myös Pimu, onhan vanha neiti Typyn kekkereiden kunniavieras.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Apujoukkoja kiittäen kuonot kohti Kangasniemeä

Nyt on takana viikon verran allekirjoittaneen leikkauksesta ja olen jo tehnyt pidempiä lenkkejä isännän, Pimun ja Typyn kanssa. Tuntuu kyllä itsestäni hiukan omituiselta, että lähden myös yksin tuonne ulos käppäilemään ja koirat jäävät kotiin. Mutta en halua olla epätasapuolinen, että ottaisin vain Pimun mukaani ulos. Vanhaa neitiä olen jo lenkeillä taluttanut mutta Typyn ulkoiluttaminen yksin ei tule vielä kuuloonkaan. Siinä repeää tikki jos toinenkin mikäli lähden vauhtihirmun kanssa lenkkipoluille.

Loppuviikosta suuntaamme mökille ja siellä saa koirakaksikko taas nauttia vapauden hurmasta. Typsyllä tuntuu riittävän energiaa loputtomiin ja näimme taas eilen isännän kanssa senkin ihmeen, että Pimu innostui varsin riehakkaaseen leikkiin Typyn kanssa läheisessä puistossa. Vaistoan myös koirista sen, että ne ihmettelevät miksen vie niitä ulos vaikka olen kotosalla päivät pitkät. Lomilla ja vapaapäivinä tytöt saavat extralenkitystä, joten ne odottavat sitä myös nyt, kun olen toipilaana kotona. Ja eihän kaksikko oikein ymmärrä, että emäntä ei ole lenkityskunnossa. Joten mökkireissu taitaa tulla nyt todella hyvään saumaan.

Mökkiviikon jälkeen uskon olevani jo siinä kunnossa, että voimme siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen koiralenkkien osalta. Apujoukotkin on valjastettu enää vain tämän viikon ajaksi. Ja mitä tästä olisi ilman sukulaisten ja ystävien apua tullut; ei mitään! Sen lisäksi, että emäntää on muistettu eri tavoin, kyselty vointia ja käyty katsomassa, on isokorvia lenkitetty ahkerasti ja tuotu herkkuja sekä makupaloja tuliaisiksi. Haluankin lausua lämpimät kiitokset itseni, isännän, Pimun ja Typyn puolesta kaikille meitä jelpanneille ja minua muistaneille!  

Jätämme siis mökille ensi viikolla jäähyväiset ja ryhdymme odottamaan kevättä ja uuden mökkikauden alkamista. Mutta mitä kaikkea tämä loppuvuosi tuokaan vielä tullessaan; Typyn 2 vee synttärit kuluvan kuukauden lopulla, Pimun 13 vee juhlinnat joulukuussa, vuoden lempparijuhlani joulu sekä vuoden 2012 vastaanottaminen. Tiedossa on siis paljon mukavia tapahtumia ja monta jutunjuurta tähän Pimulin blogiin!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Hölmistyneet hoitoapulaiset

Pimu kerjää herkkuja yhtä mittaa ja Typyä kiinnostaa sen nenään kaiketi erikoiselle tuoksuvat haavat emännän kropassa. Hölmistyneinä mutta innokkaina isokorvat lähtevät ulos vaikka lenkkiseura onkin tavanomaisesta poikkeavaa. Nämä lenkittäjät kun eivät normaalisti koirimuksia ulkoiluta, ainakaan kovin usein. Sehän on emännän ja isännän hommaa ja nyt emäntä jää makaamaan sänkyyn, kun tytöt pistetään remmeihin ja viedään ulos. Onpa erikoista touhua...

Näin ovat sujuneet leikkaukseni jälkeiset ekat toipilaspäivät. Kotiuduttuani operaatiosta makasin tuloillan sohvalla ja jaloissani päivysti Pimu. Vanha neiti vaistosi, että nyt on jotain outoa tekeillä, joten se päätti vartioida emäntää. Aivan tyypillistä Pimun käytöstä, se on aina ollut viisas ja fiksu ja hoksaa, jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meneillään. Typy haluaisi toimia sairaanhoitajana ja tarkastella leikkaushaavojani, mutta parantumiseni kannalta on parempi, että haavanhoidon tekee joku muu.

Oudoltahan tämä tilanne hiukan tuntuu, kun on tottunut koirien kanssa tekemään lenkkejä useamman kappaleen päivässä. Nyt muut hoitavat homman vaikka olenkin jo yhden kerran lähtenyt iltalenkille mukaan jaloittelemaan. Kaipaan jo sitä, että menemme koirimusten kanssa pitkin poikin vakioreittejämme ja ihmettelemme kaikenlaista vastaan tulevaa. Mutta vielä joudun reilun viikon ajan pitämään näppini erossa Pimun ja Typyn remmeistä, sitten voin jo itsekin alkaa niitä pikkuhiljaa taluttelemaan. Aloitan Pimulla, joka ei kisko ja vedä samalla tapaa kuin pikkumonster. Vanhan rauhallinen tahti sopii toipilaalle hyvin.

Ensi viikolla suuntaamme Kangasniemelle syysloman viettoon. Koska "lomailen" leikkauksen vuoksi koko lokakuun, voimme viettää mökillä kokonaisen viikon! Tiedossa on metsälenkkejä ja sienestämistä eli mukavaa tekemistä, joka sopii minulle puolikuntoiselle hyvin. Isäntä saa putsata linnunpöntöt kevättä silmällä pitäen ja valitettavasti myös huussin tyhjennys jää nyt hänen yksinoikeudekseen...

maanantai 3. lokakuuta 2011

Varikkotytöt

Mukavan aurinkoinen viikonloppu on takana ja tänä aamuna saimmekin herätä taas vaihteen vuoksi vesisateeseen. Lauantaina kävimme katsomassa Helsingin Tattarisuolla karting-kisoja, joissa siskoni mies ajoi tiiminsä kera. Pitihän kisakatsomossa olla myös nelijalkaiset edustettuina ja tämän tehtävän meidän isokorvat hoitivat mallikkaasti. Kelpo varikkotyttösiä!

Viime viikon täi-show on osoittanut jo laantumisen merkit. Kiitos kuuluu tehokkaalle linimentille, jota pistimme koirien turkkeihin heti loppuviikosta, kun täihavainto tehtiin. Koirille ei ole olemassa täishampoita vaan erilaisia nahkaan levitettäviä "öljyjä", jotka sisältävät elukat tappavaa ainetta. Ostin varmuuden vuoksi tätä häätölääkettä tuplapakkauksen ja aiomme uusia öljyhoidon vielä tällä viikolla. Mutta hyvin aine tepsii, täit ja väiveet ovat kuolleet ja nyt niitä suorastaan rapisee pois Pimun ja Typyn karvasta. Kutinakin on hellittänyt eikä kaksikko raavi ja kuopsuttele itseään sillä vimmalla mitä vielä viime viikolla. Toivon todella hartaasti, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meidän tyttöihin täit tarttuu. Vieläkin suututtaa ihmisten ajattelemattomuus.

Itse alan valmistautua leikkaukseen, h-hetki on aivan ovella. Mitä kaverikaksikko tuumaa alati vaihtuvista mutta toki tutuista lenkittäjistä? Antaako Typy levätä emännän rauhassa? Vaistoaako Pimu vanhan viisaudella emännän kipuja? Näistä lisää seuraavassa bloggauksessa!

torstai 29. syyskuuta 2011

Kuin täit beaglessa

Kotimme vieressä sijaitseva koirapuisto on suoranainen pahuuden pesä! Ensin Typyä puri puistossa käärme ja nyt meidän kaksikko on saanut puistossa koiratäi-tartunnan! Olen todella kiukkuinen. Syytän puhtaasti puistossa vierailevia piittaamattomia koira-ihmisiä tästä tartunnasta, sillä missään muualla meidän tytöt eivät ole muiden koirien kanssa seurustelleet. Kuka kehtaakin tuoda täisiä koiria puistoon, jossa ne tartuttavat muita koiria! Arrgg!

Ryhdyimme illalla katselemaan Pimun ja Typyn turkkeja, koska koirat ovat kuopsutelleet ja rapsutelleet itseään aikamoisella kiihkolla. Ja sieltähän niitä löytyi, kun suurennuslasin avulla tutkimme turkit (hyvin osaavat piiloutua nämä pahukset). Varmistimme diagnoosin vielä koirakirjojen ja netin avulla. Pimun turkki suorastaan kuhisee elukoita ja kyllä Typykin on osansa saanut. Onneksi koirien täit ovat eri laatua kuin meillä kaksijalkaisilla esiintyvät, joten sen suhteen voimme huokaista helpotuksesta. Ne eivät myöskään tartu ja leviä ihmiseen, vain haukusta toiseen. Mutta nyt koirapuisto on pannassa (kohta ikuisessa...) ja tänään aion kahmia apteekista kaikki mahdolliset myrkyt ja linimentit, jotta moiset loiset saadaan häädettyä pois isokorvista. Kun koirimukset on pesty ja lääkitty, on vuorossa huushollin huolellinen siivous.

Typyä ei muutenkaan suosinut onni eilen. Pikkuakkaa nimittäin pisti päivälenkillä ampiainen takamukseen. Paniikissa Typsy oli juossut isännän luokse pyytäen apua, kun ampiainen oli jumiutunut Typyn takapuoleen eikä meinannut irrottaa otettaan millään. Isäntä pelasti tytön pulasta ja hetken aikaa Typy oli ollut pökerryksissä. Onneksi vauhtihirmu toipui iskusta ja pääsi omin jaloin kotiin. Tämänkin vuoksi olen entistä vakuuttuneempi siitä, että elokuinen hyökkäys koirapuistossa oli kyyn tepposia. Niin heikkoon kuntoon Typy sen jäljiltä meni ja ampiaisten pistoista se on kuitenkin toipunut melko pikaisesti.

Illalla siis pistetään koirat kylpyyn ja kierretään koirapuisto kaukaa. Pesemisestä tytöt eivät tykkää pätkän vertaa ja itse poden huonoa omaatuntoa siitä, miten kauan täit ovat mahtaneet kiusata meidän tyttösiä. Senpä vuoksi suuntaan päivällä työpaikkani vieressä sijaitsevaan lemmikkitarvikekauppaan ja ostan isokorville superextrahyvät herkkupalat!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Väriloistoa, sieniä ja hiljainen hetki

Menneenä viikonloppuna nautiskelimme taas olostamme Puulan rannalla. Sienionni jatkui ja saaliiksi saatiin kanttarelleja, mustia torvisieniä sekä suppilovahveroita. Niistä on mukava kokkailla herkkuja talven pakkasilla ja muistella mukavaa mökkisyksyä. Vaikka itse pidän eniten keväästä ja siitä, kun talven jälkeen päästään avaamaan odotettu mökkikausi, on myös syksy mukavaa mökkeilyaikaa. Luonto loistaa kauniissa väreissä ja näyttäytyy uudesta, paljaasta näkökulmasta, kun lehdet ovat varisseet alas puista.


Hiljainen hetki Nupin muistolle.
Vainajiakin muistettiin tällä reissulla ja laitoin Nupin haudalle pientä koristusta lyhdyn lisäksi. Tämän jälkeen valjastin isokorvakaksikon viettämään kanssani hiljaista hetkeä vanhan herran kunniaksi, joka onnistuikin melko hyvin. Sain koirimukset pysymään istuma-asennossa noin viiden sekunnin ajan. Mökillä ei nimittäin kovin kauaa jouda istuskella, on siellä sen verran paljon haisteltavaa ja nuuskuteltavaa. Typy tekikin jo vakioksi muodostuneet ajoreissut sekä lauantaina että sunnuntaina. Tällä kertaa reissun päällä oltiin kuitenkin vain reilu tunti per päivä. Häviää siis kesäisille kolmen tunnin sekoiluille.

Punkkipirulaisetkin ovat edelleen voimissaan, sillä otin eilen Pimun turkista pois yhden paholaisen. Luulin, että punkeista olisi jo päästy eroon tämän kesän osalta mutta näköjään ei. Kai ne häviävät vasta pakkasten myötä. Pimu nautti kovasti olostaan mökillä, sillä siellä saa nukkua isännän ja emännän vieressä sekä syödä makkaraa ja possunpihvejä. Nam! Typyn keskittyessä juoksemaan päättömänä pitkin metsämaita, vanha neiti lähti emännän sieniretkiseuralaiseksi ja lepäili takkatulen ääressä.

Mökkikausi ei suinkaan ole vielä ohi ja seuraavan kerran suuntaamme sinne lokakuun lopulla. Silloin saammekin viettää metsän keskellä viikon verran, sillä syyslomailemme mökkivanhuksen hellässä huomassa. Haikeutta on toki jo ilmassa, sillä mökki laitetaan kyseisellä reissulla talviteloille. Mutta kuten joka syksy, ryhdymme sen jälkeen jo laskemaan päiviä kevääseen ja uuteen mökkikauteen.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Hälytys annettu

Kirjoitin elokuussa tässä blogissa, että meidän perheen syksyä tulee värittämään leikkausoperaatio. Operaatio koskee allekirjoittanutta ja kesäkuussa oli tiedossa, että joudun/pääsen sairaalapetiin ennen vuoden vaihdetta. Mutta minut yllätti puhelinsoitto sairaalasta jo näin alkusyksystä ja leikkaus on tosiasia parin viikon päästä. Kääk!

Koska minut avataan ja sen jälkeen kursitaan kokoon sen verran isolta alueelta, että toipumisaika on melko pitkä, on koirakaksikon lenkitykset ulkoistettava ainakin kahdeksi ensimmäiseksi toipilasviikoksi. Minulta kun on kaikenlainen riuhtominen kielletty. Ja Pimun (uskokaa pois!) ja Typyn kanssa lenkit ovat yhtä nykimistä, riuhtomista, säntäilyä ja ryntäilyä. Meidän pitääkin valjastaa sukulaiset ja ystävät apuun, sillä vaikka isäntä ulkoiluttaa koirimuksia niin usein kuin omilta arkikiireiltään ehtii, on varmistettava että Pimun ja Typyn päivittäinen kolmen ulkoilun annos täyttyy. Toki aion itsekin osallistua ulkoiluihin vointini mukaan mahdollisimman pian mutta silloinkin voin taluttaa vain Pimulia. Typyn kanssa saa mennä viipottaa joku muu, sillä pitkäsääri on vilkas (ja "vetävä") tapaus.

Apujoukot on siis hälytetty. Kalentereita on käyty läpi ja jaettu vuoroja. Aikataulutettu ulkoiluja ja pohdittu, ehtiikö isäntä sännätä kello kolmen vai neljän junaan. Kuka tulisi keskiviikko-iltana, kuka perjantaina iltapäivällä. Kaupasta on hamstrattu puruluita, jotta isokorvilla riittää päivisin puuhaa emännän maatessa sängyssä. Vielä kun keksitään keino siihen, miten pitää kaksikko pois samasta sängystä... Tikit kun eivät taida olla beaglepainien kestäviä.

Hädässä siis ystävät ja suku tunnetaan. Ja hyvin avunpyyntöön on vastattu, mistä olemme kovin kiitollisia. Enkä usko, että Pimu ja Typy pistävät ollenkaan pahakseen sitä, että lenkkikaverit ovat jonkin aikaa niitä mukavia tyyppejä. Niitä, joita ei ihan joka päivä normaalioloissa näe mutta jotka tuovat herkkuja aina tullessaan, kun nähdään.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Läähätän ja läkähdyn


"Mitä sä siellä seisot, tuu mukaan!"

Ei se vielä ole ohi. Nimittäin kesä! Yritän ainakin itselleni uskotella niin. Aurinko helli meitä viikonloppuna ja nautimme mukavasta säästä ulkoilemalla isokorvien kanssa ahkerasti. Pistivätpä tytöt taas pitkästä aikaa oikein painiksi läheisen puiston nurmikolla ja Pimu komensi kipakasti Typyä leikkiin mukaan. Hikihän siinä tietysti tuli ja kotimatka sujuikin kahden läähättävän ja läkähtyneen koiran kanssa. Mutta kyllä oli hupaisaa seurata kaksikon kirmailua, Pimukin oli kuin ennen vanhaan konsanaan, kun se pyöri ja hyöri väkkäränä pitkin nurmikenttää. Kyllä meillä on vauhdikas vanhus!

Onhan syksyn merkkejä jo ilmassa, myönnetään. Mutta toivon, että tästä syksystä tulee yhtä kuiva kuin viime syksy oli. Silloin kun siirryimme käytännössä kesästä suoraan talveen. En todellakaan innostu ainaisesta vesisateesta, jolloin koiria suihkutellaan ja kuivataan joka lenkin jälkeen. Kahden jääräpään kanssa tämä ohjelmanumero kiristää pinnaa vaikka kuinka yritän laskea sataan. Pimu haraa vastaan täysin rinnoin, Typy yrittää karata tai tunkea suihkuun yhtä aikaa Pimun kanssa, kaverukset kuivaavat toisiaan nuolemalla toistensa turkkeja ja minä yritän siinä välissä sählätä pyyhkeen kanssa... Huh! Joten aion nauttia auringonpaisteesta niin kauan kuin sitä vielä riittää ja harkitsen märkäpuvun ostamista syyssateita silmällä pitäen.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Hullaantumisia


Hajuja, hajuja...

Mökillä oli mukavaa. Saimme runsaan saaliin kanttarelleja kotiinviemisiksi, isännän sanoin "tässähän ihan hullaantuu". En ole eläissäni kerännyt niin suurta määrää kanttarelleja mökkimetsästä ja toki tarjolla olisi ollut myös rouskuja, tatteja, haperoita ym. Koirakamut olivat tietysti mukana ja tällä reissulla Pimukin teki katomistemppuja hajujen perässä. Yleensä vanha neiti kulkee sienestäjien mukana eikä päästä heitä näköpiiristään mutta kaiketi Pimatsu tällä kertaa tuumasi, että eiköhän nuo pärjää kaksistaankin. Se hullaantui hajuista. Typy taas ajoi pariikin otteeseen joko hirveä tai peuraa, haukku kaikui kimeänä pitkin metsää ja välillä hävisi kokonaan. Typykin siis hullaantui, sorkkaeläimistä.

Tällä viikolla meidän perhe siirtyi "talviaikaan". Lomat ja vapaapäivät ovat tältä erää pidetty ja opiskelut sekä työt täyttävät taas meidän kaksijalkaisten päivät. Ilokseni olen todennut, että ainakin alku on sujunut mallikkaasti. Kotona ei ole ollut kaaosta, kun olen palannut töistä kotiin. Yritän itse parhaani mukaan tehdä lyhyempää työpäivää, jotta isokorvien ei tarvitse viettää liian pitkiä päiviä kaksistaan kotosalla. Ja taas kerran totean, että oloani ja mieltäni helpottaa tieto siitä, että Pimulla on päivisin kaveri eikä kotona tarvitse yksin kyhjöttää. Sama pätee tietysti myös Typyyn. Kyllä tytöistä on seuraa toisilleen ja olen ohjeistanut Pimun pitämään pikkuriiviötä silmällä, jottei ensi kesänä tarvitsisi taas remontoida.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Orpo olo

Pimun ja isännän perinteinen kesäretki jäi tänä vuonna tekemättä. Johtuen isännän remonttihommista sekä ihan "oikeistakin" töistä, ei kaksikko tällä erää lähtenyt telttailemaan. Säätäkin saa syyttää, sillä niinä päivinä, kun retkeily olisi ollut passelia, isäntä oli töissä. Niissä oikeissa.

Retki jäi väliin mutta isäntä kompensoi sen lähtemällä koirakaksikon kanssa Kangasniemelle. Ja mökkeilyhän on vallan mainio vaihtoehto retkeilylle! Isäntä saa nauttia ansaituista lomapäivistä ennen kuin syksyn kiireet käynnistyvät täydellä teholla. Pimu ja Typy saavat nauttia vapaudesta luonnon keskellä. Tiedän, että päivät ovat täynnä mukavia juttuja.

Koska minun on paiskittava töitä kaupungissa, suuntaan vasta viikonloppuna Puulan rannalle. Outoa on. Nimittäin olla yksin kotona. Tämä on ensimmäinen kerta Typyn olemassaolon aikana, kun olen yötä myöten yksin kotona ilman kumpaakaan koiraa. Voin laskea ruokalautasen sohvalle, kun vaihdan telkkarikanavaa (niin, voin ylipäätään syödä sohvalla mikä on toki paha tapa). Saan olla vessassa rauhassa ilman, että Pimu raapii ovea ja vaatii päästä vessakaveriksi. Voin jättää kenkäni yön yli eteisen kenkätelineeseen, sillä Typy ei ole niitä syömässä. Kaukosäätimetkin saavat jäädä olohuoneen pöydälle.

Toisaalta; Pimu ei ole aamuisin kahviseuranani rouskuttaen omaa aamukeksiään. Kukaan ei ole ovella vastassa, kun tulen töistä kotiin. Puhun itsekseni ja itselleni. Typy ei ole sohvalla käpertyneenä syliini, kun luen lehteä. En viitsi lähteä yksin kävelemään ulos vaikka liikunta tekisi loman jäljiltä enemmän kuin hyvää.

Pimu ja Typy ovat iso osa elämäämme ja rakkaita perheenjäseniä. Tyttöjen kanssa muodostuneet rutiinit ja tavat ovat iskostuneet vahvasti takaraivoon ja rytmittävät päiviämme, viikkojamme, vuosiamme.  Pimukin on jo kohta 13 vuotta vaatinut keksinsä, ängennyt vessaan ja kerjännyt emännän ruokaa. Ollut läsnä, lohduttanut, iloinnut ja kiittänyt. Ei kai siis ole ihme, että olo on orpo.    

maanantai 29. elokuuta 2011

Ikimuistoiset synttärit

Kaikki oli lauantaina valmista. Siivous tehty, ikkunat pesty, kuohujuomaa kylmässä ja pöytä kattamista vaille valmis. Oli juhlan aika ja vieraita odoteltiin saapuvaksi. Isäntä päätti viedä koirimukset vielä lyhyelle lenkille, jotta saisimme rauhassa ottaa vieraat vastaan eikä kaksikkoa tarvitsisi heti juhlaväen saavuttua lähteä ulkoiluttamaan. Minä jäin kattamaan sitä pöytää.

Puolisen tuntia isännän lähdön jälkeen puhelimeni kilahti soimaan. Isäntä soittaa hengästyneenä. Hän on juoksien tulossa kantaen Typyä, joka on veltto ja hengittää raskaasti. Pikkuneitiä on luultavammin purrut kyy läheisessä koirapuistossa! Sydän jyskyttäen soitin päivystävään eläinlääkäriin, piti toimia nopeasti. Isäntä saapui kotiin sylissään Typy, joka oli aivan kanttu vei. Pimu oli irti remmistä ja tuli omaan rauhalliseen tahtiinsa perässä. Sain eläinlääkäriltä ohjeen lähteä välittömästi kohti vastaanottoa ja niin isäntää ja Typyä vietiin. Jäin Pimun kanssa eteiseen seisomaan pelonsekaisin ja hölmistyneinkin tuntein. Onpa alku näille kemuille!


Sairas Vääns
 Typyn oltua tiputuksessa 3,5 tuntia ja saatuaan kortisonipiikin, se alkoi tokenemaan. Lääkäri ei osannut diagnosoida oliko Typyn oikea etujalka joutunut kyyn hampaisiin vai jonkin hyönteisen (esim. ampiaisen) hyökkäyksen kohteeksi. Itse epäilen kyytä, sillä niin heikossa hapessa Typsy oli. Isäntä päivysti lääkäriasemalla koko hoidon ajan vaikka tarjouduin tulemaan juhlakalun tilalle valvomaan Typsyä. Väliaikatietoja soiteltiin tiheään tahtiin ja välitin niitä myös vierasväelle. Juhlatunnelma oli ainakin allekirjoittaneella hukassa vaikka tiesin, että Typy saa hoitoa. Kaikki olivat odottavalla kannalla.

Kaksikko saapui neljä tuntia lääkäriin lähdön jälkeen kotiin ja iso kivi vierähti pois sydämeltäni. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Typy oli taas oma itsensä ja tervehti iloisesti sekä vieraat että emännän ja Pimun. Pimulla vispasi häntä vimmatusti, kun kaveri palasi kotiin reissultansa. Typyllä oli varmasti paljon kerrottavaa Pimulle tästä hurjasta episodista. Juhlat jatkuivat, syötiin kakkua ja muita herkkuja, päiviteltiin tapahtunutta ja rapsuteltiin isokorvia. Ihaltiin remontin lopputulosta ja maisteltiin kuohuvaa. Ihmeteltiin lisää ja huokailtiin helpotuksesta. Nämä synttärijuhlat tullaan muistamaan!

perjantai 26. elokuuta 2011

Sutii, sutii

Se on valmis! Nimittäin remontti. Isäntä laittoi eilen viimeisenä hommana lattian vaatehuoneeseen ja nyt työmaa on saatu päätökseen. En voi kuin ihailla isännän kärsivällisyyttä ja näppäryyttä. Minun pinnani kun ei  kestä kovin pitkään, kun on kyse maalaamisesta, ruuvaamisesta, sahaamisesta tai naulojen paukuttelusta.

Isokorvista ei myöskään ole ollut merkittävää apua remonttihommissa. Pimu pelkää poran ääntä, Typy tallusteli tapettiliisterissä ja tuhosi laminaattilattian alle laitettavaa vaahtomuovia. Yksi rulla päätyikin suoraan roskapönttöön, kiitos Typpiksen. Ja tämä uutuuttaan kiiltävä lattia on aiheuttanut Pimulle merkittävän hankaluuden; koska lattia on liukas, ei neiti pääse hyppäämään sohvalle entiseen malliin. Tassut kun tuppaavat luistamaan ja sutimaan lattialla eikä mistään saa pitoa jalkojen alle, jotta ponnistaminen sohvalle olisi helpompaa. Typykin liukastelee lattialla kuin luistinradalla mutta se johtuu pääosin riiviön kovasta vauhdista. Onpa se kerran jos toisenkin liukunut peräti kyljellään pitkin olohuonetta.

Meillä siis sutii ja sutii. Ja koirien kynnet rapisevat mukavasti  lattiaa vasten. Tähän ääneen on vielä itselläänkin totuttelemista, sillä aiemmin moisia ääniä ei kuulunut, kun lattioita peitti muovimatto. Mutta sutimisongelmaan ja rahinaan on tulossa kyllä ratkaisu, kun teemme tänään suursiivouksen ja saamme matot lattialle. Sitten on Pimulinkin helpompi taas ponnistaa sohvalle torkuille tai sänkyyn emännän viereen huilaamaan siivousurakan jälkeen.

Huomenna, kun remontti on nyt valmis ja siivouksetkin tehty, on aika nostaa malja isännälle. Heinäkuisen syntymäpäivän kunniaksi mutta myös sille, että suuri urakka on takanapäin ja isäntä uhrasi lukuisia vapaapäiviään sen hoitamiseen. Olen ylpeä ja kiitollinen. Ja toivon, että Typy jättää uudet jalkalistat ja tapetit rauhaan.

Ps. Laumamme etäjäsen on kuulemma uimamaisteri kuten Typy! Saamani uutiskirjeen mukaan Sen rakastaa vettä. Eli lotraaja hänkin.

maanantai 22. elokuuta 2011

Kiitämme ja niiaamme, kaikki kolme

Tämä Pimun blogi on kasvattanut kesän aikana suosiotaan ja saanut mukavasti lisää uusia lukijoita vanhojen joukkoon. Suuret kiitokset teille kaikille, että olette hypänneet kyytiin beaglein ihmeelliseen maailmaan!

Ilman lukijoita ei olisi tätä blogia. Olisi turha kirjoittaa ikäneidon ja pitkäkoipiriiviön seikkailuista ja pistää ne julkiseen jakeluun, jos kukaan ei olisi kiinnostunut näistä kohelluksista lukemaan. Joten tunnen iloa, että blogikirjoituksillani on lukijakuntaa ja se innostaa minua jatkossakin kertomaan kaksikon ja ohessa myös meidän kaksijalkaistenkin elämänmenosta.

Pysykäähän kuulolla jatkossakin!

**************************************

Many thanks for visiting in Pimu´s blog.

Unfortunately I'm telling Pimu´s and Typy´s adventures only in Finnish but you can send comments in English and I'll get back to You.

Best Regards
Pimu´s "human mom"

torstai 18. elokuuta 2011

Heipat mökille ja tervehdys arjelle

Taas ollaan kaupungissa ja mökki jätettiin oman onnensa nojaan odottamaan seuraavaa käyntiämme. Onneksi möksäparan ei tarvinnut kauaa kärvistellä yksinäisyydessä, sillä nyt siellä viettää lokoisia päiviä äitini miehensä kera. Ja me suuntamme sinne viikonlopun viettoon heti syyskuun puolella. Joten tulossa ollaan, mökki!

Pääsemme siirtymään matalalla laskulla takaisin arkiaskareisiin, joten Pimun ja Typyn ei tarvitse heti loman jälkeen viettää pitkiä päiviä yksin kotona. Pimu otti kotiinpaluun rauhallisesti. Se kaiketi ymmärsi, että tämä oli nyt tässä ja heitti pitkäkseen meidän omistajien sängylle. Typy taas ei käsittänyt ollenkaan, että vankilan portit sulkeutuivat takana. Se vaelteli levottomasti pitkin huushollia koko kotiinpalaamisillan ja seuraavan yön. Aika ajoin hätkähdin hereille, kun pikkuakka raapi ulko-ovea vaatien ulospääsyä. Typsy ei tykännyt yhtään, että ovi oli lukossa eikä kotona voi olla ulkona yötäpäivää, kuten mökillä. Arvaa harmittiko!
Aikansa se siis ottaa, koiriltakin, palata normaaliin päiväjärjestykseen. Tänä aamuna Pimu tuli hakemaan ensimmäisen kerran loman jälkeen aamukeksinsä, joten vanhus on tainnut palata jo arkeen. Pimuli sai lisää puhtia loman aikana, sillä isännän mukaan neiti oli eilisellä peltolenkillä kirmaillut kuin kevätperho konsanaan. Lisäksi illalla vanhus kaivoi lelukorista puoliksi syödyt puruluut esiin ja jauhoi niitä suu vaahdossa ärähdellen välillä Typylle, joka yritti tulla apajille. Näin meidän ikäneito! Mukava nähdä Pimu täydessä tohinassa vaikka vuosia on jo kertynyt.

Syksyn merkkejä hiipii pikkuhiljaa ilmaan. Koivut tipauttelevat jo keltaisia lehtiä maahan ja muuttolinnut järjestelevät lentoaikataulujaan elleivät ole jo häipyneet lämpimimmille seuduille. Omaan syksyyni on tiedossa leikkausoperaatio, josta toipuminen kestänee useamman viikon. Mutta kun sen aika koittaa, minua viihdyttää toipilasaikana viisas ja myötätuntoinen Pimu sekä huomionkipeä ja kekseliäs Typy. Joten aika ei varmasti tule pitkäksi. Mutta ennen kuin leikkuri läjähtää, toivumme lomasta lopullisesti ja sukellamme arjen antimiin.

lauantai 13. elokuuta 2011

Kauniina kotiin


Vastapestyt beaglet.

Niinpä. Lomasta on rippeet jäljellä ja kohta suuntaamme nenät kohti kotimaisemia. Kolmisen viikkoa olemme viettäneet yhtä soittoa täällä Etelä-Savon maisemissa ja aika hujahti kuin siivillä. Mökkiohjelma on alkanut noudattaa vuosi vuodelta melko samaa kaavaa ja se kaava on mielestäni erinomainen; veneilyä, saunomista, sieniretkiä, kuikkien komentamista, grillausta ja muurikkamuikkuja, iloisia jälleennäkemisiä, uintia, lukemista, auringonottoa, puusavottaa, kuoppien kaivamista, jätskin syöntiä ja pallon heittoa. Arvatkaahan mitkä näistä ovat Pimun ja Typyn erikoisalaa... (juu, kuikat voisi jättää kyllä rauhaan)

Lomahan huipentuu isokorvien osalta jokavuotiseen lomanpäätöspesuun. Niin tehtiin nytkin ja kylläpä neidit tuoksuvat nyt hyvältä! Kelpaa sitä lähteä taas kaupungin kartsoja tallaamaan. Tämä kaunistautumisoperaatio sisälsi myös kynsien leikkuun (Pimun inhokkipuuhaa) ja Typyn korvien putsauksen. Pimun korvia ei ole vielä kuuna päivänä tarvinnut puhdistaa mutta Typyn korvat ovat tässä suhteessa eri maata. Ja ovathan neitokaiset monessa muussakin asiassa kuin yö ja päivä, sen huomasimme lomankin aikana useaan otteeseen. Vaikka rotu on sama niin ihan omia persooniaan nämä meidät beaglet ovat. Hyvänä esimerkkinä jo monesti mainittu uiminen.

Mökkikausi ei toki pääty tähän ja syksyllä tulemme varmasti taas suuntaamaan tänne metsän keskelle pieneen punaiseen mökkiin. Kotona odottaa remontin viimeistely ja tuo urakka saatanee päätökseen ensi viikon aikana. Arki alkaa, työt ja opiskelut. Uskon, että olemme koko poppoo saaneet varastoitua voimia ja lepoa syksyä sekä talvea varten. Hieman haikeana kyllä katselen parhaillaan aurinkotuolissa makaavia Pimulia ja Typsykkää, joiden tiedän nauttineen erityisen paljon mökkielämästä. Se vapaus, kun saa mennä ja tulla miten lystää. Se on koirien parasta aikaa, uskoisin. Ja kyllä me kaksijalkaisetkin olemme nauttineet lomasta, siitä rauhasta ja kiireettömyydestä, joka täällä Puulan rannalla aina vallitsee. Tulee sitä ikävä, ei mahda mitään.

Kiitos lukijoille, että seurasitte meidän lomameininkejä! Ja olisi mukava lukea kommenttejanne bloggauksiin, joten rohkeasti vaan sormet näppikselle. Pysykää kuulolla, sillä syksyllä taas sattuu ja tapahtuu. Nyt suuntaan itsekin tuonne aurinkoon, sillä lomaa on vielä jäljellä!

tiistai 9. elokuuta 2011

Valitusvirsi

Tässä bloggauksessa valitan. Nimittäin harmittaa, sillä loma lähestyy loppuaan. Harmittaa myös sekin, että Typsy teki taas eilen illalla katoamistempun. Kuriton kakara juoksi pitkin metsiä, välillä haukku kuului selvästi ja välillä sitä ei kuulunut lainkaan. Isännän ja Pimun kanssa kiersimme mökkitietä autolla ja jalan, huhuilimme, houkuttelimme ja huusimme. Isäntä lähti rämpimään metsään ja Pimu perässä. Typy päätti sitten omaehtoisesti palata, kun itse sitä halusi. Likomärkänä, haisevana ja janoisena kaksi tuntia siitä, kun se mökkitieltä karkumatkalle lähti. Suoraan sanoen suututti, että pikkuakka järjesti taas moista huolta meille kaksijalkaisille. Onneksi se palasi ehjänä takaisin, citykoira kun ei välttämättä ole yhtä hyvä selviytyjä tuolla ryteikössä kuin aito ajokoira.

Valitan vielä lisää. Pistää nimittäin vihaksi myös punkit. Ne keväällä hankitut punkkipannat joutuivat siis viikonloppuna roskikseen, kuten edellisessä bloggauksessani kerroin. Teho oli mennyttä ja tällä viikolla olemme huomanneet, että pannoista oli kyllä todellista hyötyä. Nyt punkeroita nimittäin riittää pilvin pimein! Isokorvista nyhdämme irti punkkipihdeillä kahdesta viiteen örkkiä joka ilta. Tänään poistin yhden yksilön myös isännästä ja omastakin kropastani olen löytänyt näitä viheliäisiä ötököitä, kun ne kiipeilevät pitkin reisiä ja käsivarsia. Ällöttävää!

Mutta: aamupäiväisellä sieniretkellämme kertyi mukava saalis kanttarelleja pakastimeen laitettavaksi. Eilen näimme laulujoutsenpariskunnan poikasineen lipuvan laiturin ohi. Aamulla alkanut vesisade on päättynyt ja aurinko näyttää pilkistävän pilvien lomasta. Illalla serkkuni saapuu kyläilemään ja pääsemme vaihtamaan kuulumiset kahvin ja mansikkaviinereiden kera. Lomaakin on jäljellä vielä useampi päivä. Lopetan siis narisemisen ja lähden katsomaan mitä järvellä tänään näkyy.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Yksi vahtii, toinen nauttii

Vahtikoira
Olemme jo elokuun puolella. Helteinen heinäkuu on takana mutta lomaa on vielä mukavasti jäljellä. Päädyimme viime viikolla Kangasniemelle ja saimme seuraksemme myös isännän. Etelään jäi hienosti ja melkein valmiiksi remontoitu kotimme ja nyt on koko jengi koossa Puulan rannalla. Kivaa!!!

Pimu on nautiskellut auringosta ja levännyt sammalmättään päällä tai mökin kuistin pöydän alla. Se kuuluisa punkkipanta on historiaa, sillä eilen poistimme ikäneidon turkista peräti kuusi punkkia! Pimulin loman kohokohta on tainnut tähän mennessä olla voissa paistetut muikut, joiden makuun se pääsi viime viikolla. Oli myös iloinen yllätys, kun isännän mukana mökille saapui viikonlopun viettoon anoppini ja appiukkoni. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Teimme myös Haukivuoren mökillä tämän vuoden ensimmäisen kanttarelliretken, jonka saalis oli varsin kiitettävä. Ja niistähän Pimu myös tykkää kovasti, metsäretkistä.

Typy on pitänyt kunnon vahtikoiran lailla huolta siitä, ettei kukaan roisto pääse yllättämään meitä. Pikkuakka jaksaa vahtia, se juoksee pitkin mökkitonttia ja sen liepeellä olevaa metsikköä ja haukkuu sydämensä kyllyydestä. Kaksi kertaa neiti on tehnyt karkaustempun, ekalla kerralla syynä oli Haukivuoren mökin pihalle ilmestynyt jänis ja toisen karkumatkan Typsy teki täällä Kangasniemellä haistaessaan silloinkin jonkin mielenkiintoisen hajun. Molemmilla kerroilla Typy kyllä palasi reissultansa mutta myönnän, että minuun iski pienoinen paniikki ja odotin kauhunsekaisin tuntein palaako karkulainen takaisin ollenkaan. Ajovietti on ajovietti, minkäs sille mahtaa. Ja se uiminen; monta kertaa päivässä!


Nautiskelija
Kuikkapariskunta vahtii ainoata poikastaan ja ruokkii sitä ahkerasti. Suruvaippa ja neitoperhonen lentävät kilpaa sudenkorentojen kanssa rantaheinikossa. Heinäsirkka soitteli aamulla säveliä mökin kuistilla, jossa joimme aamukahvit. Huussi on jo kerran tyhjennetty ja se homma on toistettava loman lopulla. Puusavotta on aloitettu, kanttarelleja aiotaan etsiä Kangasniemenkin metsistä ja muikkuja on ehdottomasti saatava lisää! Aika on kuin pysähtynyt ja mieli lepää välkehtivää järveä katsellessa. Tätä se on, ihana loma!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Remonttikarkulaiset

Lomaseikkailumme jatkuivat viime viikolla Savonrannassa. Ohjelma sisälsi veneilyä, metsämansikoiden syöntiä, uimista ja toki myös makkaranpaistoa. Vietimme leppoisia lomapäiviä hienoissa maisemissa uutta mökkiä ihastellen ja koirimukset nauttivat olostaan. Olihan paikka tuttu ja paikan omistajat (eli siskoni miehensä kera) Pimun ja Typyn suosikkikavereihin kuuluvia. Oli siis hauska nähdä taas! Torstaina juhlistimme isännän synttäripäivää hieman etukäteen funkkaamalla itsemme hiestä märiksi Princen tahtiin. Niin, vihdoinkin musiikin pikkunero saapui Suomeen ja kiitos vaan herralle aivan loistavasta keikasta!

Eilen jätimme isännän remonttipuuhien keskelle ja suuntasin auton kohti Haukivuorta. Koskapa Typy oli pentuna (ja on välillä edelleenkin) aikamoinen veijari tihutöiden suhteen, kaipaa asuntomme pientä remonttia. Maalia ja tapettia siis seiniin, uutta lattialistaa ja hieno laminaattilattia muovimattojen tilalle. Kyllä meidän sitten syksyllä kelpaa! Oman panokseni annoin repimällä vanhoja tapetteja pois. Kiitos myös Typylle, joka oli jo viime syksynä omalta osaltaan aloittanut tämän työn. Ja kun oli aika siirtyä rempan vaativampiin osuuksiin, päätin että minun ja nelijalkaisten on väistyttävä tieltä. Niinpä paistattelemme nyt päivää Kyyveden äärellä.

Loma jatkuu loppuviikosta Kangasniemellä ja sinne saapuu myös isäntä, kun työ- ja remonttikiireet hellittävät. On siis aika koko perheen yhteisen loman. Sitä odotellessa pulahdan Typyn uintiseuraksi mukavan lämpimään veteen ja jätän Pimun vartioimaan grilliä.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kuinkas sitten kävikään...

Nelijalkaiset ystävämme jaksavat aina vaan yllättää. Niin tapahtui nytkin, kun kaverukset vietiin Nummelan maisemiin koirahoitolaan. Olimme varautuneet siihen, että vanha neiti pistää äläkän pystyyn eikä suostu vapaaehtoisesti jäämään hoitopaikkaan. Siinä väännettäisiin tassua kerran jos toisenkin. Ja Tyyperi säntäilisi uteliaana pitkin hoitolaa ja ei olisi moksiskaan.

Pimu oli viihtynyt hoitolassa hyvin. Ruoka oli maittanut ja päivät oli vietetty omassa pienessä ulkotarhassa, joka sijaitsi tyttöjen oman yksiön yhteydessä. Ikäneito oli iloisesti tervehtinyt hoitotätiä aina tämän saapuessa yksiöön. Olihan hän se, joka antaa ruokaa ja makupaloja. Päivittäiset lenkitykset olivat valitettavasti jääneet väliin, joten ulkoilu oli tapahtunut vain omassa tarhassa. Ja miksi...

Siksi, että Typy ei tykännyt hoitoreissusta pätkääkään. Se oli murissut ja uhitellut hoitajalle, koska oli kokenut rouvan vaaralliseksi ja uhkaavaksi tyypiksi. Ensimmäisenä päivänä Typsy-raukka ei suostunut menemään edes ulkotarhaan vaikka Pimu oli sitä kuulemma sinnikäästi houkutellut. Ja ne lenkit olivat jääneet väliin molemmilta, sillä Typy ei antanut laittaa remmiä kaulaan vaan oli pärissyt vihaisena hoitajalle. Hoitaja taas ei halunnut jättää Typyä yksin yksiöön, jotta se ei olisi mennyt vielä enemmän paniikkiin. Sen vuoksi Pimulinkin oli siis tyydyttävä ulkoiluun vain tarhassa. Ruokakuppikin Typylle oli pitänyt pikaisesti laittaa lattialle, koska murina oli ollut sen verran äänekästä, ettei hoitaja halunnut riskeerata omia nilkkojaan tai käsiään... Ruuan ärripurri oli kyllä syönyt.


Hyvät on tuliaiset.
 Itsestäni voin sanoa, että olin rauhallisin mielin enkä stressannut koirien vuoksi. No, ehkä ihan pikkuisen... Hoitolan olosuhteet vaikuttivat hyviltä ja tiesin, että parivaljakko pärjää yhdessä lyhyen reissumme ajan. Vaikka Typy ei tästä keikasta pitänytkään, voimme jatkossakin hyödyntää koirahoitolan palveluita lyhyiden reissujemme ajaksi. Viikoksi saatika pidemmäksi aikaa en koirimuksia kyllä halua hoitolaan jättää. Joten sori vaan suku ja ystävät, aiomme vaivata teitä jatkossakin.


Kotiin, jeee!!!

Ja kuten kaikista reissuista, myös Turustakin toimme tytöille tuliaisia. Niitä nautittiin jo kotimatkan aikana ja Typy vaikutti niiiin onnelliselta, kun se hoksasi, että menemme kotiin. Pimukin rouskutti herkkuaan tyytyväisenä ja nuoli emännän ja isännän naamaa kiitollisena. Minä taas kiitin Pimua siitä, että se piti pikkuneidistä huolta ja oli reipas hoidokki.

Ensi viikolla jatkamme lomailua Savonrannassa. Tiedossa on ainakin uintireissuja, hyvää ruokaa ja ehkäpä pääsemme isännän kanssa lillumaan kylpytynnyriin. Tähän reissuun lähteekin ihan joka nokka meidän poppoosta, siispä ei enää hoitoloita tänä kesänä!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Viime hetken psyykkaukset

Se lähestyy... Nimittäin Pimun sekä Typyn elämän ensimmäinen reissu koirahoitolaan. Aikaisemmin koirimuksille on löytynyt aina hoitopaikka sukulaisten tai ystävien luota mutta nyt rakkaat koiramme joutuvat vieraiden käsiin.

Aion psyykata itseni siihen, että lähden hoitolasta reippain mielin kohti Turkua enkä jää tuhertamaan itkua hoitolan portille. Yritän myös olla potematta huonoa omaatuntoa siitä, että Pimu joutuu vielä tällaisenkin kokemaan vanhoilla päivillään. Tiedän, että hoito on varmasti hyvää ja kaksikko pärjää vaikka Pimu saattaakin järjestää huutomyrskyn, kun se hoksaa, että lähdemme jatkamaan matkaa ilman häntä.

Seuraavassa bloggauksessani kerron, miten hoitokeikka onnistui. Pistikö Pimu protestin pystyyn ja repi petinsä riekaleiksi? Vaatiko Typy jakamatonta huomiota tuppautumalla hoitajan syliin, kuten kotona? Mitä kaksikko tuumasi, kun ilmestyimme hakemaan kaveruksia takaisin kotiin? Pysyhän kuulolla!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kerta se on ensimmäinenkin

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin työpäiväni ennen kauan odotettua lomaa. Ensin lomailen yhdessä Pimun ja Typyn kanssa muutamia viikkoja ja sitten lomalaitumille kirmailee myös isäntä. Yhteinen loma vietetään, kuinkas muuten, Kangasniemellä. Odotamme jo kovasti mökkielämän riemuja ja tiedän, että koirimuksille se tulee olemaan yksi vuoden kohokohdista. Monta viikkoa vapaudessa, jippii!

Ensi viikolla vietämme 4. hääpäiväämme Turussa tutustuen vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkiin. Reissu tehdään kahteen pekkaan ja isokorvat joutuvat hoitoon. Ja minne... koirahoitolaan! Koskapa vakkarihoitajamme lomailevat ympäri Suomea ja joillakin on vielä suunnitelmat levällään, on turvauduttava ulkopuoliseen apuun. Varasin siis Pimulle ja Typylle hoitopaikan Nummelassa sijaitsevasta koirahoitolasta. Olen jännityksestä kankea, pelottaa ja kylmä hiki nousee otsalle, kun mietin miten tyttömme mahtavat hoitolassa pärjätä. Mutta tätä vaihtoehtoa on nyt kokeiltava ja onhan se hyvä vastaisuuden varalle tietää, onko meidän kaksikosta koirahoitolan asiakkaiksi.

Tytöillä tulee olemaan hoitolassa käytössään "yksiö", josta on mahdollisuus mennä myös ulos omaan pieneen ulkotarhaan. Lenkitystä on luvattu kolme kertaa päivässä tarhassa olon lisäksi. Vanhusta minun käy sääli, sillä luulen, että hoitolaan jäänti on Pimulle paljon isompi pala kuin riiviö-Tyyperille. Mutta minua lohduttaa se, että Pimun ei tarvitse jäädä sinne yksin ja mukana on rakas ystävä. Uskon, että kaverukset pärjäävät vuorokauden ajan hoitolassa mainiosti vaikka tirautan varmasti kyyneleet, kun suuntamme kohti Turkua tyttöjen jäädessä ihmettelemään uusia maisemia.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Ensin työ, sitten huvi

Työhuoneen lattia oli viileä
lepäilypaikka.
Koska isännän ja Pimun yhteinen kesäretki siirtyi, otin ikäneidon eilen työpaikalleni mukaan. Pimu sai nauttia ylhäisessä yksinäisyydessään emännän seurasta, makupaloista ja  lounastunnista, joka sisälsi mm. käynnin emännän vanhassa työpaikassa moikkaamassa siellä olevia ihailijoita. Ja herätti Pimuli ihastusta myös nykyisellä työmaalla, neitiä kehuttiin rauhalliseksi ja lempeäkatseiseksi luppakorvaksi. Sitähän Pimu onkin ja vanhus taisi nauttia olostaan viileässä toimistossa.


Mikäs täällä uidessa!
Iltapäivällä totesin, että päivän hommat on hoidettu. Isäntä tuli Typyn kanssa noukkimaan raskaan työn raatajat kyytiin ja auton nokka käännettiin kohti Herttoniemeä. Sieltä löytyy mm. Tuorinniemen koirapuisto, jossa on mukava hiekkaranta meren ääressä. Uimamaisteri syöksyi aaltoihin välittömästi ja Pimukin häntä heiluen kahlasi rantakaislikossa. Puisto on melko pieni verrattuna esim. Rajasaareen, mutta pääasia näillä helteillä on, että koirimukset saadaan uimaan. Siihen tarkoitukseen Tuorinniemi on oikein passeli paikka ja suuntaamme sinne varmasti uudestaan.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Elvistellen kohti lomalaitumia

Pitää taas päivitellä tätä hellettä! Huh sentään, että on lämmin. Kiitän meitä, siis itseäni ja isäntää, että hamstrasimme kaksi kappaletta tuulettimia heti, kun ne kesän korvalla ilmestyivät kauppoihin. Niille on nyt käyttöä. Tämä kuumuus aiheutti myös sen, että isännän tälle viikolle suunnittelema retki yhdessä Pimun kanssa peruuntui. Pimulle nämä helteet ovat liian kovia, jotta se jaksaisi vaeltaa useamman päivän pitkin erämaita. Eikä se isännällekään kovin miellyttävä kokemus olisi, samoilu 30 asteen kuumuudessa voi olla aika tuskaisaa. Ja retkellähän on tarkoitus olla mukavaa, joten reissu lykkääntyy kunnes helle helpottaa.

Juhannusta juhlimme aurinkoisessa säässä nauttien hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta. Pimu tietää saaren tavat ja oli aina paikalla, kun oli mahdollisuus saada makupaloja. Niitä kun jaetaan grillin äärestä ja lisäksi kannattaa tarkkailla rantaa pitkin käveleviä ihmisiä, joilla on epämääräisen näköinen mytty kädessä. Se mytty nimittäin sisältää savulohen rippeet, joiden on tarkoitus mennä lokkien ruuaksi. Mutta lokit eivät ehdi apajille, kun Pimu äkkää myttyä kiikuttavan kaksijalkaisen. Pimu on tarvittaessa hyvinkin nopea!

Typy ei vielä hoksannut, milloin herkkumarkkinat ovat avoinna mutta kyllä sekin osansa sai. Lisäksi isokorvat tutkivat ahkerasti lähimaastoa ja rantaa. Metsään päin kuului räyhätä kovaan ääneen ja osansa beaglein laulannasta sai myös merellä ohikiitävät kovaääniset veneet. Niille piti nostaa metakka. Kaiken kaikkiaan saaren juhannuskuviot noudattivat sekä koirien että ihmisten keskuudessa vanhaa tuttua ja hyväksi havaittua kaavaa. Otettiin rennosti ja nautittiin olostamme!

Tulevana viikonloppuna rokki soi, kun on aika perinteisen Elvis-kesäjuhlan. Aion koluta myyntipöydät tarkasti läpi, jospa vaikka sattuisin löytämään tytöille jotakin kotiinvietävää. Elvis-juomakuppi olisi mahtava! Ja kun lauantaina on elvistelty, voikin alkaa keskittyä lomasuunnitelmien hiomiseen. Se on nimittäin jo ovella, kesäloma!

torstai 23. kesäkuuta 2011

On kesän juhla!



Terve, terve, juhla Juhannuksen!
Maa ja taivas sulle aukeaa.

 J.H. Erkko

Lämmintä, aurinkoista ja leppoisaa keskikesän juhlaa 
blogin lukijoille! 

Toivottaa
Pimu ja Typy kera isännän ja emännän

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kotkan beaglei ilman siipii

Aika kiitää kuin siivillä. Vastahan oli pääsiäinen ja mökkikauden avaus. Juhlittiin myös allekirjoittaneen synttäripäivää ja Typy ajoi varista takaa Rajasaaressa meren jäällä tehden kierroksen myös Mäntyniemen edustalla. Ne kamalat paukkupakkaset tammi-helmikuussa, takkien pukemista isokorville hien valuessa pitkin selkää (johtuen kolmesta puserosta ja toppatakista). Ja sitten lopultakin kevät, jota seuraa kesä, joka sisältää kaikkea mukavaa. Niistä varmasti mieleenpainuvimpana juhannus, jota vietämme taas tänä vuonna Kotkassa.

Pimulle tuleva juhannus saaressa on jo kaiketi ainakin seitsemäs kerta. Typy pääsi "saaren makuun" viime juhannuksena ja kyllä pitkäsääri nautti olostaan! Pimu näytti hyvät kerjuupaikat ja mustikkavarvikot, joissa kieriä. Venematka oli unohtumaton, meille kaikille. Mitähän kaikkea tänä vuonna mahtaakaan tapahtua... Ainakin vene on taas vanha tuttu ja pikasliippari saanee maata laiturissa. Ja toivon jälleen hartaasti, että kyykäärmeet pysyttelevät kaukana meidän juhannusjuhlista.

Kun juhannus on  juhlittu, ryhdymmekin jo odottamaan kesälomaa. Siihen on vielä muutamia viikkoja aikaa mutta jonkinmoisia suunnitelmia on tehty. Niistä sekä tietysti meidän mittumaarikuulumiset kirjoittelen ensi viikolla!