Lumesta ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa ole vielä tietoakaan, joten isokorvat syövät innolla heinää ulkoilureissuillamme. Tämä omituinen tapa on ollut molemmilla neideillä jo pennusta pitäen ja eipä tuosta haittaakaan ole ollut. Syökööt ruohoa, jos se kerran niin makoisalta maistuu. Otin tätä blogijuttuani varten eilen kuvia kahdesta beaglesta laiduntamassa, mutta sateisen ja pimeän sään vuoksi kuvat eivät olleet julkaisukelpoisia. Niin, iltapäivällä työpäivän jälkeen, kun lähdemme ulos, on jo hämärää. Ja kun lenkki on heitetty, on pimeää.
 |
| Mikäs tässä köllötellessä, uudella sohvalla! |
Meitä reilut kymmenen vuotta palvellut sohva lähti viime viikolla viimeiselle matkalleen. Olen jo vuoden verran haaveillut, että saisimme tulevaksi jouluksi uuden sohvan. Ehkä sen nyt uskaltaa hankkia, kun Tyyperikin on jo rauhoittunut. Ainakin vähän. Eikä pikkuneiti ole onneksi huonekaluja syönytkään lukuunottamatta yhtä kirjahyllymme osaa. Isäntä luki viime viikolla paikallislehteä ja tämän lukutuokion seurauksena meillä on nyt hieno,
iso, uusi sohva. Ainut miinus tässä kapistuksessa on vaalea väri (ei paras vaihtoehto koiraperheessä) mutta muuten kyllä kelpaa! Mahdumme koko poppoo sohvalle löhöilemään eikä ole edes ahdasta!
Pimun 13. syntymäpäivä lähestyy. Kuohujuomaa nautitaan 3. joulukuuta hyvien ystävien seurassa, kuten aikaisempinakin vuosina. Lahjaksi rakas Pimulimme saa uudet valjaat, sillä vanhat ovat jo kulahtaneet ja kuluneet. Myös vierasjoukkomme muistaa varmasti ikäneitoa runsain huomionosoituksin ja lahjapaketein. Juhla-ateriaksi juhlakalu saa perinteiden mukaisesti lenkkimakkaraa ja kaksijalkaisille tarjoamme jotain muuta. Ei sen puoleen, että makkarassa jotain vikaa olisi... On vaikea uskoa, että Pimulla on ikää yli kymmenen vuotta. Se on pirteä, elinvoimainen ja iloinen koira. Toivon hartaasti, että saamme nostaa Pimun kunniaksi vielä monen monta maljaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.