tiistai 28. kesäkuuta 2022

Hikiset juhannushipat Haukivuorella

Huh hellettä! Kuumat kelit näyttävät jatkuvan juhannuksen jälkeenkin. Vietimme hikisiä hetkiä Haukivuoren mökillä juhannuksena. Onneksi Kyyvesi tarjosi mahdollisuuden uintiin ja sitä hyödynsimme ahkerasti koko porukka. Meillä oli leppoisa juhannus, joka sisälsi uimisen lisäksi saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa sekä sopivin välein löhöilyä ja kesästä nautiskelua. Hyttysiä riitti kyllä riesaksi asti mutta onneksi käytössä oli jos jonkinlaista itikankarkottajaa. 

Varjopaikoille oli kysyntää.

Hilpuri ja Myttönen kävivät ahkerasti järvessä. Usein isännän avustuksella mutta kyllä kaksikko veden tarjoaman viilennyksen hoksasi itsekin. Koska Hippu osaa karkailla, jouduimme valitettavasti pitämään sitä aika ajoin kiinni narun päässä. Mutta Hipa käyttäytyi mallikkaasti eikä se karkureissuille lähtenyt vaikka sai olla myös vapaanakin. Turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea, eritoten koirien. Emme halua, että kumpikaan isokorvista lähtee toikkaroimaan pitkin autoteitä. 

Hippu avusti perunanpesussa...

... ja kävi uimassa.

Juhannus on tältä erää siis vietetty ja olemme koko lauma taas kotona. Sunnuntaina paluuliikenne oli kovin ruuhkaista mutta olimme osanneet varautua siihen mm. matkaeväin. Onneksi autossa on tehokas ilmastointi ja Hippu sekä Myttö ovat rutinoituneita reissaajia. Kylppäriremonttimme alkaa olemaan ymmärrykseni mukaan loppusuoralla. Vielä puuttuu pönttö ja suihku mutta eiköhän nekin kohta paikoilleen ilmesty. Voi onneksi lopettaa ekovessassa käynnit 😂

Myttö otti rennosti rantaterassilla.


Tällä viikolla meillä on aihetta suureen juhlaan. Myttö viettää syntymäpäiväänsä ja täyttää kolme vuotta. Kävimme isännän kanssa eilen lahjaostoksilla ja pakettiin kääritään leluja sekä herkkuja. Myös Hipulle on varattu juhlaherkkuja. Vietämme Myttöskän merkkipäivää perhepiirissä kotonamme vallitsevan remppakaaoksen vuoksi. Olen luvannut sekä Mytölle että isännälle, jonka synttärit ovat heinäkuussa, että kaksikkoa juhlitaan suuremmalla porukalla syyskuussa.

Kesälomani starttiin ei ole enää pitkä aika. Mitä meidän poppoon yhteiseen lomaan on suunniteltu, siitä lisää seuraavassa kirjoitelmassani!

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Iloista juhannusta!

Kesässä ollaan tultu sen juhlahetkeen, juhannukseen. Ainakin tänne Etelä-Savoon ja kaiketi kai koko Suomeen on luvattu upean kesäistä säätä. Kuten edellisessä kirjoitelmassani kerroin, vietämme tämän juhannuksen Haukivuorella saunoen ja hyvästä ruuasta, juomasta sekä seurasta nauttien. Hippu ja Myttö saavat juhannusherkkuja ja paljon rapsutuksia. Lähetämme lämpimät terveiset Suuri Mustaan siellä juhannusta viettäville. Mekin varmasti palaamme sinne tulevina keskikesän juhlina.



Me kaikki, Hippu, Myttö, isäntä ja minä, toivotamme kaikille blogikamuillemme ja niiden palveluskunnille sekä blogiamme lukeville


🌺 leppoisaa, aurinkoista ja ihanaa juhannusta 🍓


keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Mukavia päiviä Puulalla

Päivät ovat hujahtaneet vauhdilla täällä etelässä. Olen ollut paljon toimistolla. Kävin moikkaamassa Patu-herraa ja sen omistajia Keravalla. Tapasin entisiä työkavereitani hyvän ruuan äärellä. Olen katsonut, kun remonttiukko iltaa myöten laatoittaa meidän kylppärin seiniä sekä lattiaa. Työ etenee taas, eihän tässä olla kuin nelisen viikkoa alkuperäisestä aikataulusta jäljessä... Olen tyhjentänyt digiboksia katsomalla Kaikenkarvaisten ystävien viimeisimmän tuotantokauden ja sama homma myös Shetlandsaarten murhien kohdalla. 

Hippu lempituolissaan mökin kuistilla.

Kangasniemellä elo on kuulemani mukaan sujunut mukavasti. Isäntä on korjannut saunan oven ja hionut sekä vahannut lauteet. Aggregaattiakin on pitänyt kuulemma rassata ja tehdä muurahaiskarkotusta mökissä. Hippu ja Myttö ovat löhöilleet ulkona auringossa. Sadepäivinä isäntä on tehnyt ristikoita ja Hippunen sekä Myttönen ovat vallanneet meidän sängyn. Viimeksi eilen illalla sain videon likkojen juoksukisasta. Hauskaa näytti kaksikolla olevan. Hipulla on ollut yllättävän paljon punkkeja vaikka laitoin sille, kuten Mytöllekin, punkkilinimentit. Hipun karva on kyllä sellainen talja, että liekö se litku mennyt ihoon asti...

Myttö nautiskelee kesästä Puulalla.

Vaihdoimme Mytölle toisen kevytruokanappulan. Edellisellä ei ollut mitään vaikutusta sen painoon vaikka annoksiakin pienennettiin. Meidän koirat ovat kyllä siitä mainioita, että ne eivät ruualla ronklaa. Hyvin maistuu Myttöskälle tämä uusi nappula. Toivottavasti saamme tänä kesänä hyvän mustikkavuoden. Mökin takana varvukkoa riittää ja terveellistä välipalaa, jos marjasato onnistuu. Hippu ja Myttö ovat aivan hulluina mustikoihin. Myös vadelmat ja mansikat maistuvat mutta mustikka taitaa olla se lempimarja. 

Istun par´aikaa linjurissa matkalla kohti Mikkeliä. Junalippu näin juhannuksen alla oli sen verran kallis, että päädyin bussikyytiin. Isäntä, Hipa ja Myttö ovat minua vastassa. Repussani minulla on tyttösille tuliaisiksi kuivattuja peuraherkkuja, isännälle lukemista. Tänä vuonna poikkeamme meidän juhannuskaavasta ja jätämme saarijuhannuksen väliin. Suuntaamme juhannusaattona viettämään keskikesän juhlaa isäni ja hänen vaimonsa mökille Haukivuorelle. Isokorvat ovat varmasti riemuissaan, kun pääsevät talven jälkeen taas Kyyveden mökkimaisemiin. Mutta ennen sitä ehdin ottaa parinakin iltana löylyt pienen punaisen mökin saunassa. Ja jos myös tarkenisin pulahtaa Puulaan. 

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Lomalaisia ja työläisiä mökillä

Aurinkoiset terveiset Puulan rannoilta! Isäntä, Hippuli ja Myttöskä tulivat tänne viikko sitten. Minä hyppäsin perjantaina Mikkelin junaan ja viivyn täällä alkaneen viikon puoliväliin. Etätyö sujuu hyvin mökilläkin ja ei kai parempaa maisemakonttoria voisi toivoa. Sää on ollut hienon kesäistä. Hyttysiä on kyllä kiusaksi asti mutta ne kuuluvat tähän alkukesään. 

Ennen mökille lähtöä tapasimme Hipun ja Mytön kanssa likkojen kaverin Oskun. Vietimme koirapuistossa useamman tunnin ja kolmikko leikki sulassa sovussa. Välillä juostiin, välillä painittiin. Myttö on edelleen hieman mustasukkainen Hippusesta ja minusta. Se komensi välillä Oskua ruotuun, kun kaveri tuli minua liian lähelle. Meidän Myttönen... 💓 Oskusta on kasvanut reipas, iloinen ja kiltti biiglepoika. Mainio kaveri, tuo Osku.


Toin Hipulle ja Mytölle 
pitkänmallisen koirakaverin. 

Viime viikolla karvanaamojen (kaikkien kolmen 😀) mökkeillessä täällä Kangasniemellä, kävin piipahtamassa yön yli Tallinnassa. Matkaseurueeseen kuuluivat anoppini ja hänen kaksi siskoaan. Olemme edellisen kerran olleet tällä porukalla reissussa joulukuussa 2019! Sen jälkeen kuvioita ilmestyi sotkemaan korona. Tallinna näytti melko hiljaiselta paikalta, kun vertaa parin vuoden taakse. Turistit eivät ole vielä täysin löytäneet sinne takaisin. Kiertelimme vanhassa kaupungissa, istuimme terassilla ja kävimme torilla. Söimme hyvin ja teimme hieman ostoksia. Nautimme maukkaasta hotelliaamiaisesta. Meillä oli kivaa ja tuntui, kuin olisin ollut pidemmälläkin lomamatkalla. 

Pitkäkaverista on riittänyt iloa
molemmille tyttösille. 

Isäntä on puuhaillut ja nikkaroinut kaikenlaista pikkuhommaa täällä möksällä. Hippu ja Myttö kiertelevät rantaa ja kaivelevat sieltä risuja ja keppejä. Välillä ne tarkkailevat laiturilta käsin harmaalokkeja ja kuikkia. Jokaisessa laittamassamme linnunpöntössä käy kova vilske. Sinitiaisilla, talitiaisilla ja kirjosiepoilla on vauvalintuja ruokittavanaan. Kielot kukkivat mökin pihassa ja lauantaina istutin kesäkukkia ruukkuihin. Ennen sitä hommaa pesin Hipun sekä Mytön ja laitoimme niille punkkimyrkyt niskaan. Hyttysten lisäksi myös punkkeja piisaa. 

Mutta nyt lähden kantamaan saunavesiä. Isäntä on hoitanut puiden kannon. Hippu ja Myttö lötköttävät tuossa sängyllämme ruokaperäisillä. Isäntä on uinut joka ilta. Minä en ole vielä uskaltautunut tuohon viileään veteen. Mutta ehkäpä tänään...

torstai 2. kesäkuuta 2022

Kangasniemellä ja koronassa

Pieni hetki ehti taas vierähtää näiden blogikirjoitelmieni välissä. Meidän menneisiin viikkoihin on kuulunut huolta lähimmäisen voinnista ja terveydentilasta. Siihen liittyen on asioita, joita olemme siskoni kanssa joutuneet valitettavasti taas miettimään ja pohtimaan. Myös tulevaa. Sairaus etenee ja siinä on meille kaikille runsaasti käsiteltävää. 

Eikä me isännän kanssa siltä koronaltakaan sitten vältytty. Onneksi pääsimme molemmat melkoisen vähällä. Isännällä oli vain lieviä flunssan oireita viikon verran. Minä yskin ja olin enemmän räkäinen hieman pidempään. Kuumetta meillä ei kummallakaan ollut. Uskon, että kolmen piikin ansiosta tauti kohteli meitä melkoisen lempeästi. Nyt olemme taas terveen kirjoissa 😀


Mutta on meillä ollut suurta iloakin! Reilut pari viikkoa sitten pääsimme aloittamaan tämän vuoden mökkeilyt Kangasniemellä. Talvi oli kohdellut mökkivanhusta hyvin ja pihapiirikin oli kunnossa. Huussista löysin kuolleen päästäisen. Ja jokin muu jyrsijä oli käynyt hieman melskaamassa varastokopissa. Laituri oli pysynyt ehjänä eikä jäät olleet sitä rikkoneet. Oikein hyvä homma!


Voitte uskoa, miten onnellisia Hilpuri ja Myttönen olivat, kun hoksasivat, minne auto lopulta pysähtyi. Kaksikko oli alkuun hetken aikaa remmeissä kiinni, kun isäntä kävi fiksaamassa aitauksen järvessä olevat päädyt kuntoon. Aita oli säilynyt ehjänä. Pientä oikomishoitoa sille pitää kuitenkin antaa. Se jäi isännän kesälomahommiksi. 

Hippu ja Myttö kiertelivät mökin tiluksia ja aidan reunustaa. Olihan talven jäljiltä paljon tutkittavaa ja nuuskuteltavaa. Hippu ei meinannut ensimmäisenä yönä malttaa edes nukkua vaan halusi jo aamuyöllä takaisin ulos. On valtava ilo nähdä Hipun ja Mytön riemua mökkimaisemissa. Kyllä kaupunkikoiralle on todellinen autuus ja onni päästä vapauteen!


Viikonlopun aikana ei mökin perusteellisen siivouksen lisäksi ihmeitä ehdi tekemään. Otimme pihakalusteet esille ja laitoin Typn, Pimun ja Nupin haudan kuntoon. Havut olivat yhä vihreitä mutta vaihdoin tilalle kukkasia. Sytytin kynttilät palamaan. Iltaisin saunottiin ja tietysti myös meidän saunamaakari Myttö oli  mukana! Isäntä grillasi sapuskaa ja luettiin sekä kuunneltiin radiota. 

Meillä täällä kotona kylpyhuoneremontti on pysähdyksissä. Homma ei ole edennyt hetkeen ja alkaa jo kyllästyttämään ja suututtamaan. Mutta eipä tuota kannata murehtia, kun emme itse siihen pysty vaikuttamaan. Toukokuu on vaihtunut kesään ja se tarkoittaa sitä. että isännän kesäloma lähestyy kovaa vauhtia. Silloin autoon pakataan taas grilliherkkuja sekä muuta mökille vietävää. Minä jään kotiin pitämään tätä kaaosta pystyssä, kun isäntä, Hipa ja Myttönen suuntavat takaisin Puulan rannoille. Ja pääsenhän minäkin sinne taas, vetämään henkeä ja lepuuttamaan mieltä. Parempaa paikkaa ja seuraa ei sille voisi ollakaan 💕 

torstai 19. toukokuuta 2022

Lukukoira lähti lomalle ja kohta myös Puulalle

Toukokuu alkaa kääntymään takakaarteeseen. Muutama viikko vielä ja olemme kesässä. Kylpyhuoneremonttimme etenee hyvin hitaasti...  minkäpä sille mahtaa. Vähän toki tympii. Mutta rutiinilla käymme kellarikerroksen saunatiloissa suihkussa ja pesutuvassa pesemässä pyykit. Ekovessa palvelee hyvin, Ja jos joku miettii, miten voimme pitää sitä parvekkeella, on todettava, että meidän parveke on suoraan metsään päin. Ja seinänaapureitakaan ei ole. Metsästä katselee korkeintaan linnut ja oravat, kun kökötän vessassa 😁


Viime viikolla Hippu teki kevään viimeisen työvuoron naapurikirjastossa. Lukukoirailut sujuivat hienosti ja nyt Hipalla on alkanut hyvin ansaittu kesäloma. Syksyllä Hippu palaa töihin sekä koti- että naapurikirjastoon. Olemme molemmat kovasti tykänneet kirjastoreissuista ja oli hienoa, että korona ei päässyt enää näitä kevään kirjastokäyntejä sotkemaan. 


Keväällä voi aloitella taas Rajasaaren reissut. Talvisin sinne ei ole meidän laumalla asiaa, sillä likat karkaavat jäätä pitkin vaikka presidentille kylään 😀 kävimme Rajasaaressa reilu viikko sitten. Hippu ja Myttö olivat aivan myytyjä, kun hoksasivat, minne tultiin. Voi sitä vauhdin ja leikin riemua! Saarelta löytyi kivasta kamuja, joiden kanssa riehua. Ja paljon meidän isokorvaneidit puuhailivat myös kahdestaan. Myttö kahlasi meressä ja Hippukin kävi kastelemassa tassunsa. Niitä ei kylmä vesi haittaa. 



Jätin lauantaina isännän ja tyttöset pitämään kotia pystyssä. Olin kutsunut ystäviäni lähiseudun hotelliin viettämään syntymäpäivääni hieman jälkikäteen. Lahjoja en halunnut vaan jokainen sai halutessaan tuoda pitopöytään syötävää tai juotavaa. Ja niitähän sitten riittikin! Nautimme herkuista ja juhlajuomista, katselimme euroviisuja telkkarista. Koska monet tästä porukasta eivät olleet nähneet toisiaan koko korona-aikana, oli tunnelma hyvin lämminhenkinen ja iloinen. Nauru raikui varmasti naapurihuoneisiin saakka 😉. Isäntä, Hippunen ja Myttönen olivat ottaneet rennosti, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kun sunnuntaina palasin kotiin, oli minua vastassa kaksi onnellista biigletyttöä. Ikävähän minulla oli ollut koko kolmikkoa vaikka vain yhden yön olinkin poissa. 

Huomenna pakkaamme autoon mökkiromppeet ja -kassit. Lähdemme nelostietä kohti Hartolaa ja sieltä Joutsan kautta Kangasniemelle. Pääsemme vihdoinkin avaamaan tämän vuoden mökkikauden 😍 tuntuu miltei epätodelliselta, että huomenna me tosiaan olemme mökillä ja katselemme terassilta Puulaa. Ja miten innoissaan tulevat Hilpu ja Myttöskä olemaan, se ilo on mieluisinta katseltavaa.

perjantai 6. toukokuuta 2022

Remontti käynnistyi mutta mökkikausi ei vielä

Meillä on menossa kylpyhuoneremontin viides päivä. Maanantaina savotta starttasi. Nyt vanhasta on jäljellä muisto vain, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Hippu ja Myttö ovat suhtautuneet hienosti asunnossamme häärääviin työmiehiin. Hipa päästää pari haukahdusta, kun ovikello soi tai miehet tulevat yleisavaimella sisään. Likat ovat ilmeistä päätellen onnellisia, kun saavat viettää aikaansa makuuhuoneessa, meidän sängyssä loikoillen. Kovin autuaan näköinen kaksikko siellä makailee. Normaalioloissa Hippu ja Myttö eivät kovin usein makuuhuoneeseemme pääse.  


Yllättävän hyvin olemme täällä rempan keskellä pärjäilleet. Ekovessa nököttää parvekkeella ja kellarikerroksemme saunatilat vessoineen ovat 24/7 käytettävissä. Lisäksi lähisuku ja ystävät ovat toivottaneet meidät tervetulleiksi omiin koteihinsa suihkuun, saunaan ja pyykinpesuun. Tätä tarjousta tulemme varmasti hyödyntämään, jos tarvetta tulee. 

Vaikka Hippu ja Myttö ottavat remonttitilanteen iisisti ja eivät näytä stressaavan, ei kaikilla ole aivan yhtä mutkaton tilanne. Alakerrassamme asusteleva villakoiraherra ulvoo ja haukkuu, uskokaa tai älkää, koko päivän, jos sen omistajatar on pois kotoa. Juttelin tästä kyseisen rouvan kanssa ja eihän sille mitään mahda. Pikkumies stressaa remontin kovista äänistä ja vieraista tyypeistä talossa. Ilmoitin, että herra voi tulla meille koska vaan päivähoitoon, jos omistajatar haluaa. Otamme isokorvien kanssa miekkosen ilolla tänne, jos olen etäpäivällä. Hippu ja Myttö ovat hyvää pataa naapurinpojan kanssa. 

Vappupäivänä Hippu huilasi. 

Vappua vietimme kotosalla pienen vierasjoukon kanssa. Ja mikä hauskinta, isännän veli vaimoineen toi mukanaan myös koirapojat Escon ja Risun. Hippunen ja Myttönen tykkäävät kovasti tästä poikakaksikosta. Nelikko viihtyi sulassa sovussa sohvalla lojuen ja rapsutuksia kerjäten. Tarjoilin poppoolle kuivattua peuraa ja hyvin se näytti maistuvan kaikille neljälle. Me kaksijalkaiset nautimme vappuherkkuja, jotka huuhdoimme alas simalla sekä muilla virvokkeilla. Vappupäivänä meillä huilasikin sitten kaksi rättiväsynyttä beagletyttöstä, sillä eipä koirajoukkio juuri aattona malttanut nukkua. Ilta kun venähti vappupäivän puolelle. 

Väsynyt vappujuhlija. 


Kevät on edennyt sen verran hitaasti, että emme voineet vielä tänään lähteä mökille. Harmittaa ja kovasti. Mutta on odoteltava, että mökkitie on sula lumesta, kuten myös Puulan rannat. Lisäksi kylmät yöt tarkoittaisivat liki taukoamatonta puun polttamista takassa ja hellassa. Mökistä lämpö karkaa nopeasti. Joten päätimme lykätä mökkikauden avausta parin viikon päähän. Eihän pieni punainen tupa sieltä mihinkään karkaa. Ja pitää muistaa se, että meillähän on koko mökkikesä ja -syksy edessä 😀

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Jännitämme Puulan jäätilannetta sekä alkavaa remonttia

Hippu päätti kevätkauden kotikirjaston lukukoirahommissa ammattitaidolla ja upeasti. Kuten aina. Lukijoita oli mukava määrä ja Hilpuri sai kuunnella tarinoita mm. koiranpentujen ristiäisistä sekä hevostallin jännittävistä tapahtumista. Syksyllä Hippu palaa taas töihin ja toivottavasti mukaan saataisiin lisää lukukoiria. 


Meillä koko sakilla jännitys kasvaa, kun odotamme tietoa siitä, onko Puula jo sula. Tällä hienolla järvellä on vielä viikko aikaa vapautua jäistä, jotta pääsisimme aloittamaan tämän vuoden mökkeilyt. Jos tämä ei ensi viikolla onnistu, lykkäämme reissua tietysti myöhemmäksi. Odotan itse kovasti sitä, kun pitkän talven jälkeen kaarramme mökkitielle ja näen edessäni pienen punaisen tuvan, joka on meitä palvellut niin hyvin vuosikausia. Minua itseäni jo niin kauan, etten kehtaa edes sanoa. Mutta olemme kärsivällisiä...

"Isosiskolla on pallo. Luovuttaisikohan
se sen mulle..."

On meillä myös toinen jännityksen aihe. Kodissamme alkaa maanantaina kylpyhuoneremontti. Taloyhtiössämme on ollut tämä remppa käynnissä jo tovin ja nyt on meidän asunnon vuoro. Se tarkoittaa noin kuuden viikon jaksoa, jolloin kylpyhuone-vessa ei ole käytössä. Onneksi meidän kylppärivessa sijaitsee heti ulko-ovemme vieressä, joten remonttityyppien ei tarvitse kulkea läpi asunnon. Minä teen mahdollisuuksien mukaan niin paljon etätöitä kun pystyn. Meidän ihanat Keravan ystävämme ovat tarjonneet meille evakkopaikkaa, jonne voimme tarvittaessa majoittua öitä myöten ja voin myös mennä sinne etäpäiväilemään yhdessä Hilpun ja Myttösen kanssa. Ja siellähän minulla on kolmaskin etätyökaveri, Patu.  Meillä on oikeasti aivan mahtavia, ystäviä, nämä Keravan joukot! Myös mökille pakenemme mahdollisuuksien mukaan. 

"... ja antoihan se. Ihana toi mun sisko 💕"



Maanantaina siis nähdään, miten remontti lähtee käyntiin. Hippu ja Myttö saattavat olla ihmeissään ja nostaa pientä mekkalaakin, kun vieraita hahmoja alkaa pyörimään täällä kotona. Ihan joka päivä en voi koko päivää etätöitä tehdä ja on piipahdettava konttorilla. Ne ajat meidän likat pysyttelevät portin ja oven takana makuuhuoneessa. Selviydymme tästä ajasta varmasti hyvin ja kesällä meillä on uutuuttaan kiiltelevä kylpyhuone.

Ennen ensi viikolla alkavaa mylläkkää, vietämme vappua. Saamme huomenna vieraiksemme isännän veljen vaimoineen sekä erään hyvän ystävämme. Ilta sujuu varmasti leppoisissa tunnelmissa herkkuja syöden ja simaa sekä kuohujuomaa hörppien. Hippu ja Myttö saavat tietysti peurankorvia, niiden suurinta herkkua. Sunnuntaina raivataan kylppäristä kaikki tavarat pois ja pestään vielä monta koneellista pyykkiä. Etsitään paikka ekovessalle, joka tänne saadaan sekä tehdään eteiseen tilaa remontoijille. 

Toivotan meidän koko pesueen puolesta Teille kaikille

iloista ja hauskaa kevään juhlaa vappua

🎈🎉 


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Synttärijuhlaa mökille pääsyä jo odotellen

Oikein mukavaa koiranpäivää kaikille meidän karvakamuille 💗 huhtikuussa on monta juhlan aihetta koiranpäivän lisäksi. Vappuun on viikko ja tänä kohta päättyvänä viikonloppuna olemme viettäneet minun syntymäpäivääni. Sain hienoja lahjoja ja ilmapalloja isännältä, Hipulta ja Mytöltä 😍 myös lähisuku sekä ystäväni ovat minua muistaneet ja se lämmittää sydäntäni. 

Vaikka koronatautiluvut huitelevat edelleen melko huipussaan, on elämä alkanut olemaan normaalimpaa. Melkein sitä tuttua vanhaa, mitä se oli pari vuotta sitten. Tästä osoituksena se, että piiiitkästä aikaa kävin perjantaina ystäväni kanssa kuuntelemassa livemusiikkia, jota esitti Timo Kotipelto. Eilen kävimme isännän kanssa syömässä ravintolassa ja tämän juhlaviikonvaihteen kruunaa tänään Nightwish, jota menemme pääkaupunkiin katsomaan. Onpa hienoa, että voi taas vapaammin liikkua, olla ja nähdä kaikkea mukavaa. 

Pääsiäisenä nautittiin parvekkeella auringosta.

Pääsiäisen vietimme pääosin kotosalla. Pyhinä teimme pitkiä lenkkejä ja otimme rennosti huilaten. Sunnuntaina piipahdimme Keravalla nauttimassa synttärikakkua kummipoikani täyttäessä vuosia. On hienoa todeta hänestä kasvaneen reippaan ja hyväkäytöksisen miehenalun. Hilpuri ja Myttöskä jätettiin kotiin, sillä likat olisivat Patun kanssa laittaneet koko huushollin sekaisin. Patu tervehti meitä suurella ilolla ja lupasin pikkuherralle, että pian tuomme Hipun ja Mytön kyläilemään myös. 

Koirapuiston vahtikaksikko.

Nastakengät on pakattu odottamaan ensi talvea. Toppatakkeja on pesty pois kesänuttujen tieltä. Mutta Kangasniemellä on vielä paljon lunta ja järvi jäässä. Meillä on kova tahto päästä parin viikon päästä avaamaan tämän vuoden mökkikausi. Pitäkää tassut ja peukut pystyssä, että se onnistuisi! Jotta mökille pääsy olisi äitienpäivän tienoolla mahdollista, se vaatii plussan puolella olevia öitä, päivisin aurinkoa ja hieman myös vesisateita. Lumi ei meitä haittaa mutta heikkojen jäiden aikaan emme mökkeilemään vielä lähde. 

Niin, huhtikuu on loppukaarteessa. Ensi viikolla käymme Hipun kanssa kotikirjastossa lukukoirailemassa. Se on kevään viimeinen kirjastokeikka siellä, sillä lukukoirat jäävät kesälomille toukokuun alussa. Naapurikirjastoon menemme vielä toukokuun puolella. Miten vietämme vappua ja kuinka sujui Hipun kuuntelukeikka kirjastolla, näistä kerron seuraavalla kerralla 😀

torstai 14. huhtikuuta 2022

Hippu ahkeroi

Hipulla on ollut tällä viikolla työntäyteisiä iltoja. Tiistaina läksimme naapurikirjastoon lukukoirahommiin ja eilen oli vuorossa kotikirjastomme. Joten Hippu on pääsiäislomansa ansainnut. Kirjastoreissut sujuivat taas totutun hienosti ja leppoisasti. 

Naapurikirjastossa lukijoita odotellen.

Tällä kertaa naapurikirjastossa oli hieman rauhallisempi työtahti. Vaikka lukijoita oli niukalti, rapsuttelijoita ja moikkaajia riitti. Naapurikirjasto menee remonttiin toukokuun puolivälissä. Ehdimme käydä siellä ennen sen sulkeutumista päättämässä kevään lukukoiralukuvuoden. Syksyn työvuoroista emme ole vielä sopineet mutta luultavammin Hippuli palaa töihin syyskuun loppupuolella. Riippuen toki remontin edistymisestä. 

Kotikirjastossamme lukijoita piisasi. Hipa kuunteli esimerkiksi 5. luokan biologian kirjaa, jota kokeeseen valmistautuva lukija sille luki. Lisäksi Hippu kuunteli pienen lukupiirin lukijoita. Neljä lukijaa lukivat jokainen omasta kirjastaan sivun kerrallaan. Hippu kuunteli rauhallisesti ja levollisesti. Kaikki lukijat rapsuttelivat ja silittelivät Hippua samalla, kun lukivat. Pystyin näkemään lukijoiden sekä Hipun ilmeistä sen, että kaikki nauttivat tästä yhteisestä tuokiosta. 



Pääsiäinen on täällä. Meidän pääsiäinen sujuu suurelta osin kotioloissa leväten ja rentoutuen. Isäntä käristää joku pyhä pannulla karitsaa. Hilpalle ja Myttöselle on tarjolla kuivattuja peurankorvia.  Lauantaina, jos innostumme, saatamme piipahtaa kirkossa konsertissa. Sunnuntaina suuntaamme Keravan poikien luo juomaan synttärikahvit ja tapaamme taas myös Patun. Taidamme jättää meidän likat kotiin, jotta kekkerit eivät mene täydeksi koirahulinaksi. 

Minä, isäntä, Hippu ja Myttö toivotamme Teille kaikille, lukijamme ja ystävämme 

🌹🐣 iloa ja valoa pääsiäiseenne 🌷🐰


sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Hei, minne se kevät jäi viipyilemään!

Onpa tylsää, että kevään eteneminen tyssäsi. Useampana päivänä on satanut lunta tai räntää. Tiet etenkin metsässä ja pelloilla ovat liukkaat. Kylmä tuuli vihmoo kulkijoita. Muuttomatkalta palaavia lintuja on sentään havaittu. Minä olen huono lintujen tunnistaja mutta isäntä tietää niistä melkoisesti. Ja hei, ojalotrauskausi on avattu! Erityisesti Myttö talsii pitkin ojia eikä sitä haittaa yhtään, että tassut ja maha kastuvat. Tänään se molskahti ihan kokonaan veteen, kun luuli ojan jääpeitteen vielä kannattelevan itseään. Väärässä oli meidän Myttönen mutta hyvin se kampesi itsensä takaisi kuivalle maalle 👍 


Menneellä viikolla Hipulla oli pari päivää vatsavaivoja, taas kerran. Syytä ei isännän kanssa keksitty. Mutta meidän isokorvat ovat suoranaisia jätemyllyjä. Ne löytävät teiden varsilta jos jonkinlaista niiden omasta mielestä syötäväksi kelpaavaa. On täysi mahdottomuus estää täällä kaupungissa sitä, ettei ne joskus ehtisi napata jotain epäkelpoa suuhunsa. Oskun omistaja on kertonut samaa ja aika moni muukin beaglen omistaja, joihin ollaan törmätty. Onneksi Hippulin maha tuli melko nopeasti kuntoon. Se onnistuu siten, että muutamaksi päiväksi se saa syödäkseen vain nappuloita. Ne toimivat noina päivinä myös sen herkkupaloina. Edes kurkkua tai mustikoita, joita Hipa rakastaa, ei anneta. 


Tulevalla viikolla vietämme pääsiäistä. Pyhät tuovat odotetun levähdys- ja hengähdystauon, sillä sekä isäntä että minä olemme olleet viime viikot melko työllistettyjä omissa hommissamme. Hipun kanssa suuntaamme tiistaina lukukoirailemaan naapurikirjastoon. Ja keskiviikkona Hipulla on lukukoiratöitä kotikirjastossa. Hippu varmasti odottaa taas kivoja tarinoita, runsaasti rapsutuksia ja palkkionappuloita mukanani kantamastani herkkupussista. Kaikki yhtä mieluisia palkkoja tästä mukavasta työstä. 

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Perhosbongaus ja vauhdikkaat treffit koirapuistossa

Huhtikuu on käynnistynyt ja vaikka keli on melko viileä, on kevään merkkejä jo nähty. Siitä todisteena tuo alla oleva kuva, jonka nappasin tänään päivälenkillämme. Meillä oli upea ulkoilusää ja kyllä tuota aurinkoa onkin kaivattu.

Isäntä viettää viikonloppua Turussa. Joten pidämme karvalikkojen kanssa huushollia pystyssä. Mennyt viikko oli työntäyteinen, joten nyt huilataan ja rentoudutaan. Ja kuten asiaan aina kuuluu, kun toinen meistä kaksijalkaisista on yöreissussa, saa Hipa ja Myttönen nukkua yöt meidän sängyssä. 


Eilen meillä oli iloinen ja riehakas tapaaminen Osku-beaglen kanssa. Kirjoittelin marraskuussa siitä, kun kävin katsomassa tätä beaglepoikaa, joka vielä silloin oli pentu. Nyt treffasimme Oskun omistajineen meidän kotikoirapuistossa. Hippu ja Myttö ottivat Oskun hienosti vastaan. Myttö osoitti hieman mustasukkaisuuden merkkejä sekä minusta että Hipusta. Mutta hyvin kolmikolla lähti leikit ja juoksukisat luistamaan. Oskusta on kasvanut juuri sellainen beagle, kuin mitä ainakin kaikki minun tuntemani beaglet ovat: ihmisrakas, iloinen ja utelias. Oskulla riitti kovasti vielä myös nuoruuden intoa ja vauhtia. Tapaamme varmasti Oskun uudelleen. 

Metsässä riittää vielä lunta.

Mytön laihdutuskuuri on mennyt melkoisesti pieleen. Sen paino ei näytä tippuvan vaikka ruuan ja herkkujen määrää on rajoitettu. Ja ylipainoa meidän Myttösellä on, sitä ei voi kieltää. Tilasin verkkokaupasta erisorttista kevytruokaa tuon nykyisen nappulan tilalle. Jospa se auttaisi painonpudotuksessa. Tiedämme, että kun mökkikausi päästään aloittamaan ja kesä saapuu, Mytön paino hieman tippuu lisääntyneen liikunnan ansiosta. Mutta kokeillaan nyt toista kevytsapuskaa tässä laihisoperaatiossa. Enkä tuosta Myttöskän painosta isoa ressiä ota. Ei se mikään megalihava ole. Sitä paitsi mikä minä olen tuomitsemaan toisten painoja, kun katson itseäni 😂 Mutta toki meidän omistajien vastuulla on huolehtia koirien hyvinvoinnista ja painonhallinta on osa sitä. Joten parhaamme teemme siis tässäkin. 

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Täysi työpäivä kirjastossa ja jatkeeksi juhlahumua

Viikot kiitävät kovaa vauhtia ja viime päivinä on monta kertaa ollut mielessäni kertoilla  kuulumisiamme. Saamattomuutta tai mitä lie, hetki vierähti mutta nyt kirjoittelen teille meidän viime aikojen meiningeistä. Hyvin voimme kaikki ja kevään valo nostattaa mielen korkealle. Onneksi takatalvea, jota hiukan viikonlopuksi uumoiltiin, ei ainakaan tänne etelään liiemmälti saatu. 


Hipun synttäriviikolla, 15. päivä, kävimme naapurikirjastossa lukukoirahommissa. Lukijoita oli runsaasti ja Hilpunen sai paiskia urakalla töitä, Mikä oli siitä oikein hauska juttu! Hipulle kävi lukemassa myös yksi aikuinen lukija. Se meni hienosti ja rouva sanoi tulevansa toistekin, jos meille sopii. Ja tottakai sopii hyvin. Näin ne kirjastokeikat menevät; joskus on kovinkin hiljaista ja joskus taas lukijoita on ajanvarauslista täynnä. 


Hippu oli pääosassa myös torstaina 17. päivä, jolloin on sen virallinen syntymäpäivä. Meidän ihana neitokainen sai minulta, isännältä ja Mytöltä lahjapaketin. Sen sisältö näytti olevan kovin mieluinen synttäritytölle. Olin ostanut Hippulille lelun, kuivattuja peurankorvia sekä muikkukeksejä. Noista muikkukekseistä emme ole täysin varmoja, sietääkö Hipun vatsa niitä. Tutkin kyllä tarkoin tuoteselosteen. Mutta annamme päivänsankarittaren maistaa keksejä vasta mökillä. Jos vatsa sattuukin menemään heti täysin sekaisin. Mikäli näin käy, keksit jääkin sitten Myttösen syötäviksi. 


Lahjapaketista löytyneistä peurankorvista myös pikkusisko sai oman osansa. Herkkulahjoja tuli lisää, sillä lauantaina 19. päivä olikin vuorossa Hipun synttäripirskeet. Vieraiksemme saimme isäni vaimonsa kanssa sekä anoppini ja appiukkoni. Hilpunen ja Myttönen olivat onnesta sekaisin nähdessään näitä lempi-ihmisiään. Ilta sujui ruokaa ja juomaa nauttien, mukavassa ja iloisessa seurassa. Eikä synttärikakkua toki unohdettu. Kakkua emme meidän tyttösille antaneet mutta kaksikko sai muuten herkutella useampaan kertaan illan aikana. 



Hippu ja Myttö saivat paljon huomiota osakseen synttärikemuissa. Rapsutuksia ja rapsuttajia riitti. Isokorvat olivatkin melkoisen väsyneitä seuraavana päivänä. Nukkua kun ei juhlapäivänä maltettu ja valvottiin puoleen yöhön saakka. Lämmin kiitos vielä meidän vieraille ja kaikille teille, jotka olette Hilpusta onnitelleet!

Myttö tarkkaili juhlatunnelmia
isännän sylissä.


"Lisää rapsutuksia, kiitos!"

Isäntä antoi meidän robotti-imurille nimen. Nimi juontaa juurensa Hipun valtaisaan, biiglelle epätavallisen muhkeaan ja paksuun turkkiin. Olemme sanoneet Hippua lempinimellä Karvaloimi, tuttavallisemmin pelkkä Loimi. Joten imurista tuli Loimi-imuri. Robottihärveli on ollut oikein hyvä apu pitää päivittäistä siisteyttä edes joten kuten yllä. Se hoitaa hommansa kuten pitää ja olemme tyytyväisiä ostokseen. Hippu ja Myttö eivät imurille enää korvaansa lotkauta. Siirtyvät kyllä sen tieltä, jos sattuvat imurin reitillä lötköttelemään. Jos siis huushollissanne on koira, josta lähtee paljon karvaa ja se kantaa myös hiekkaa yms. sisälle, suosittelen lämpimästi robotti-imuria. Ja sen ei tarvitse olla kallein malli kaupasta. Ei ole meilläkään ja hyvin työ aparaatilta sujuu. 

Maaliskuu on loppupuolella. Huhtikuu tietää ainakin hieman lomaa pääsiäispyhien muodossa. Isäntä vei sukset ja luistimet kesäteloille kellariin. Minä uskallan ehkä kohta pistää nastakengät komeroon. Viimeinenkin kausivalo, joka vielä olohuoneen ikkunassa roikkuu, on kai aika laittaa odottamaan marraskuuta. Ja Hippu ja Myttö aloittavat jokakeväisen kuraojissa kahlaamisen ja rypemisen 😄

torstai 17. maaliskuuta 2022

Hurjasti onnea seitsenvuotiaalle!

Aamu on alkanut herkutellen ja isännän laulaessa onnittelulaulun meidän ihanalle Hipulle. On nimittäin Hippulin 7. syntymäpäivä 🥳

Tänään juhlimme päivänsankaritarta oman perheen kesken. Lauantaina pidämme hieman isomman porukan karkelot. Hippu on totisesti useammatkin juhlat ansainnut, sillä niin paljon iloa ja onnea se on meille tuonut. En koskaan unohda, miten paljon Hipa minua lohdutti Typyn äkillisen kuoleman jälkeen. Olen Hipulle siitä velkaa ja paljon. Ja miten isolla lämmöllä ja suvaitsevaisuudella se otti Mytön osaksi laumaamme 💓




Paljon onnea meidän 
rakkaalle Hipulle!

Olet meille niin kovin tärkeä.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Robotti tuli taloon

Nyt se on hommattu! Nimittäin robotti-imuri. Tuota vekotinta olen aika ajoin miettinyt, että olisiko se hyödyllinen ja pitäisikö sellainen ostaa. Koska Hipulla on tätä nykyään valtavan paksu karva ja sitä lähtee runsain mitoin, päätin viikolla, että siivouksen helpottamiseksi on aika hankkia robottivekotin. Niiden hinnat ovat tippuneet reilusti siitä, mitä ne olivat, kun robotti-imurit alkoivat kauppoihin ilmestymään. Ja kyllä, se on vaivaton ja helppo apu pitää huusholli siedettävän siistinä viikkosiivouksien välissä. Olemme tyytyväisiä ostokseemme.

Hippu teki uteliaana tuttavuutta oudon,
pärisevän laitteen kanssa...

Sain viime viikonloppuna nauttia hauskasta seurasta ja lämminhenkisestä tunnelmasta mökillä Lopella. Minut kutsuttiin mukaan iloiseen naisporukkaan viettämään möksäviikonloppua saunoen, paljussa lilluen, hyvää ruokaa syöden ja kuohujuomaa nautiskellen. Olin hyvilläni, että otin kutsun vastaan. Minä kun en kovin usein ole niin rohkea, että suin päin lähden mukaan porukkaan, josta puolet on minulle uusia tuttavuuksia. Isäntä, Hilpu ja Myttönen pitivät kotia hienosti pystyssä. Parasta meidän likkojen mielestä oli varmasti ollut se, että ne olivat saaneet nukkua isännän kanssa meidän kaksijalkaisten sängyssä. 

kun taas Myttö katseli härveliä
pyykkikorista käsin.

Kevät on hienoa aikaa. Viikolla oli aurinkoisia ja valoisia päiviä, joten oli ilo ulkoilla ja lenkkeillä pellolla sekä metsässä. Vielä kun päästään yöpakkasista eroon, alkaa nuo lumet varmasti vauhdilla sulamaan. Hippu ja Myttö tonkivat lumen alta rusakonpapanoita ja pistelevät niitä poskeensa. Outo maku, täytyy sanoa... kaksikko innostuu koirapuistossa vauhdikkaisiin juoksukisoihin ja painiotteluihin. Taitaa tämä valo pitkältä tuntuneen talven jälkeen antaa meidän  biigletyttösille puhtia ja energiaa. Kuten monelle meistä ihmisistäkin. 



Muutenkin meidän päivissä on valoisaa. Isännän kanssa paiskimme töitä. Vaikka aloitin vasta pari kuukautta sitten uudessa työpaikassa, saan ja voin pitää näillä näkymin kesälomaa pari-kolme viikkoa. Lisäksi lomailen myös syyslomalla lokakuussa. Tämä on hienoa ja arvostan esimieheni joustavuutta. Tulevana kesänä tulemme viettämään paljon aikaa Puulan rannalla ja myös etätyöt sieltä käsin onnistuvat. Ei hullumpaa 😀



Tulevalla viikolla käymme Hippusen kanssa lukukoirailemassa naapurikirjastossa. Ja mikä tärkeintä, juhlimme meille niin rakasta ja tärkeää Hippulia sen täyttäessä seitsemän vuotta! Miten meidän kirjastokeikka sujui ja millä tavoin Hipun synttäripäivää vietettiin, niistä kirjoittelen ensi kerralla. Siihen saakka, voikaa hyvin ja auringonpaistetta uuteen viikkoonne 🌞

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Tämähän on jo kevättä!

Maaliskuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä. On upeat ulkoilukelit, joista olemme nauttineet. Hippunen ja Myttönen etsivät vielä kantohankia, joiden päällä hölkötellä. Mutta tällä menolla alkaa lumen pinta sulamaan eikä se kestä meidän likkojen painoa. Mutta kohtahan sitä pääsee sitten nuohoamaan kuraojissa 😁 Lenkit ovat  päivien parhautta. Eikö maaliskuu olekin jo kevättä? Itse tuumin niin. Ja pidän tästä vuodenajasta ihan valtavan paljon.

"Mikäs tuolla huristelee... ai, latukone."

Isäntä lomaili viime viikon. Harmillisesti häneen iski flunssa ja osa lomasta meni sitä potien. Sitten räkätauti iski minuun ja viime viikonloppu kului köhiessä ja niistäessä. Koronaa meillä ei ollut, sitä testailtiin useammankin kerran. Onneksi isäntä pääsi kuitenkin loppulomasta nauttimaan vauhdin hurmasta laskettelurinteillä. Hipun ja Mytön kanssa hän käppäili pitkiä lenkkejä ja kolmikko kuunteli yhdessä musiikkia sohvalla miltei kasassa maaten. 

"Myttö kuule, älä kuule ala mun lelua viemään."

Keskiviikkona Hippu aloitti kevään lukukoirailut kotikirjastossamme. Saimme iloisen vastaanoton ja lukijoita oli mukava määrä. Koronan vuoksi lukukoiran vastaanottoaikaa on hieman lyhennetty. Ja kun vasta näin maaliskuussa aloitettiin, ei kovin montaa työkeikkaa keväälle ennen kesälomaa osu. Mutta eipä tämä haittaa Hippua ainakaan. Se tykkää ja nauttii jokaisesta kirjastokäynnistä, oli se lyhyt tai pitkä. Tai kerran kuussa tai kerran viikossa. On hienoa, että korona alkaa olla sen verran selätetty, että tämä meidän mieluisa harrastus on taas käynnissä. 


Pikkuhiljaa alkaa mökki olla yhä useammin mielessä. Eiköhän me parin kuukauden päästä olla jo Puulan rannoilla. Näin se talvi meni vaikka lokakuussa tuntuukin, että uuteen mökkikauteen on taas hurjan pitkä aika. Mutta nyt ollaan siis voiton puolella. Mökkikasseja voi alkaa kohta pakkailemaan...

maanantai 21. helmikuuta 2022

Kirjastokeikat taas käynnissä

Viime viikolla Hippu pääsi aloittamaan kevään lukukoirailut. Ensimmäinen työkeikka suuntautui naapurikirjastoomme. Kotikirjastossa hommat käynnistyvät ensi viikolla. Oli vallan mukavaa päästä taas kirjastoon. Hilpunen tutki ja syynäsi innoissaan kirjaston nurkkia ja tervehti häntä heiluen tuttua henkilökuntaa. Lukijoita ei tällä kertaa jonoksi asti ollut mutta hyvähän se oli aloittaa loman jälkeen työt hiukan rauhallisemmin 😃 Liekö märkä ja loskainen sää verottanut lukijoita.


Kirjastotouhujen lisäksi olemme seuranneet telkkarista olympialaisia. Harmillisesti oma suosikkini Herolan Ilkka ei eilen päättyneissä kisoissa päässyt mitalin makuun. Mutta toivottavasti Ilkalla on onni myötä seuraavissa kisoissa, pienissä tai suurissa. Isäntä on innokas penkkiurheilija ja liikkuu hän itsekin (toisin kuin allekirjoittanut). Entisenä jenkkifutarina hän katseli yhdessä meidän likkojen kanssa  Super Bowlin, amerikkalaisen jalkapallon jokavuotisen loppuottelun. On hauskaa, että likoista on katseluseuraa isännälle. Minä kun painun iltaisin ajoissa sänkyyn. 

Pieneenkin petiin mahtuu aina kaksi biigeliä.

Liukasta ja lunta. Sitä riittää täällä etelässä. Hiukan tuo lumikerros on painunut kasaan, kun sää on poikennut plussan puolella. Mutta tälle päivälle on povattu myräkkää, joten saadaan taas lisää lunta. Toivottavasti pyry peittää jäiset tiet alleen. Harmittaa Hilpun ja Myttösen puolesta, kun joutuvat talsimaan luistinratareiteillä. Niitä kun on myös metsissä ja pelloilla. Etenkään Hippu ei tykkää liukkaasta ja varoen se kieli keskellä suuta taiteilee jäiden päällä. Tylsää. 

Olen joka vuosi kirjoitellut näin uuden vuoden alkupuolella yhteenvedon meidän menneen vuoden seikkailuista ja touhuista. Olen varmaan jo kyllästymiseen asti viime vuoden puolella todennut, että meidän vuosi 2021 ei ollut paras ja helpoin. Korona oli niistä se pienin kurjuus. Meidän perheelle tapahtui surullisia ja ikäviä asioita, mm. läheisen vakava sairaus ja sen huima eteneminen, minun potkut ja Hipun kesän sairastelut. Eikä tässä edes kaikki 😢 Vaikka meillä oli oikein hauskoja juttuja myös, vaikkapa ihania mökkireissuja Puulalle, jäi viime vuodesta tylsä maku. Joten en palaa enää menneeseen ja tämä jääköön viimeiseksi kerraksi, kun pohdin täällä blogissa vuotta 2021. Alkanut vuosi on käynnistynyt mukavimmissa merkeissä.  Suotakoon sen jatkuvan näin ja vielä paremmin. 


maanantai 14. helmikuuta 2022

Tervehdys ystävät!

 

Sydämet, jotka eivät koskaan 

nojaa, kaatuvat.

Emily Dickinson



 💗 Hyvää ystävänpäivää kaikille blogikamuillemme

sekä muille meidän ystäville 💕


Toivottaa

Hippu ja Myttö sekä lauman kaksijalkaiset

maanantai 7. helmikuuta 2022

Lukukoirailuja odotellen ja lumen määrää päivitellen

Hetkinen on mennyt siitä, kun viimeksi kerroin meidän lauman kuulumisia. Tammikuu on takana. Päivät ja viikot luiskahtavat nopeasti. Olen ollut nyt kuukauden töissä. Siellä sujuu mukavasti ja pystyn jonkin verran säätelemään omia aikataulujani sekä etätöitä. Se onkin ehdoton edellytys, jotta biigeleiden hyvinvointi pysyy hanskassa. Isännän työt ja työaika eivät jousta. Minä voisin henkisesti huonosti, jos Hippu ja Myttö joutuisivat olemaan pitkiä päiviä keskenään täällä kotosalla. Onneksi näin ei ole. Mitään sen erikoisempia ohjelmia ei meillä viime aikoina ole ollut. Muutamia ystäviä sekä lähisukulaisia olemme viikonloppuisin tavanneet. Se on tuonut hauskaa ja mukavaa piristystä arjen keskelle. 


Lunta riittää vaikka se tällä hetkellä onkin taas märkää sohjoa. Pari lumimyräkkää olemme muutaman viikon sisällä kohdanneet. Hilpunen ja Myttönen ovat innoissaan lumesta. Ja isäntä on päässyt sivakoimaan suksilla. Koirapuistossa meidän likat ovat kaivelleet kuoppia ja haistelleet hangen alta löytyviä erilaisia hajuja. Vaikka luminen talvi onkin hieno juttu, odotan jo kevättä. Mökille on kova ikävä ja haaveilen saunomisesta ja takassa kärvennetystä makkarasta.


 
Ensi viikolla aloitamme Hipun kanssa kevään lukukoirailut. Toivon, että kirjastokäynnit pääsevät käyntiin. Koronatauti jyllää yhä keskuudessamme mutta eikös noita kokoontumisrajoituksia yms. olla jo purettu. En itse meinaa enää pysyä perässä siinä, mikä on rajoitettua ja mikä ei. Hippu on varmasti iloinen, kun pääsee taas kuunteluhommiin. Niistä saatu palkka eli rapsutukset sekä tyytyväiset lukijat ovat tietysti iso osa onnistuneita kirjastokeikkoja. 



Hipun ja Mytön kuulumisista vielä sen verran, että molemmat voivat hyvin. Hipun korvia huuhdellaan säännöllisesti korvalinimentillä. Mytönkin korvat huljautellaan sillä aika ajoin puhtaaksi. Hilpurin vatsa on pysynyt hyvänä. Suolistosairaan ruokavaliolla, testatulla sellaisella, mennään. Niin on tehty jo useampi vuosi ja se jatkuu elämän loppuun saakka. Luovuimme siitä, että hankkisimme Mytölle erilaisia herkkuja kuin Hipulle. Joten mustikat, vadelmat, kurkku, peuran korvat ja kuivattu peuran keuhko ovat myös Myttösen herkkuvalikoimassa. Lisäksi löysimme eräästä lemmikkieläinkaupasta strutsista valmistettuja keksejä, jotka sopivat Hipun vatsalle ja toki myös Mytölle. 

Tässä kirjoitelmassani olevien talvisten koirapuistokuvien myötä toivotan Teille kaikille, meidän lukijat sekä ystävät iloista helmikuun jatkoa ja hyvää vointia! Pysyttehän reissussamme mukana.

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Luminen kaveri

Myttö on ollut nyt jonkin aikaa laihisruualla. Mutta ei sen ulkomuodossa ole ainakaan vielä muutosta tapahtunut. Pumpulavatsa tuo meidän neitokainen yhä on. Pitää laittaa neiti puntarille ja katsoa, mitä kilomäärää vaaka näyttää. Hipun turkkia jaksamme edelleen ihmetellä. Ja on sitä ihmetellyt moni muukin. Sillä on valtavan paksu karva. Ja karvaa lähtee, paljon. Häntäkin Hipalla on kuin ketun häntä. Isäntä epäili, jos Hipussa onkin beaglen lisäksi jotain muutakin rotua. Isäntä nimesi Hilpusen Pohjoisen beagleksi (myös Lapinbeagle sopisi hyvin 😀). Hippusella on sellainen karvaloimi, että se pärjäisi kipakoissakin pakkasissa. 



Perjantaina tapasimme kuvissa näkyvän lumiukon. Myttönen nosti metelin ukon nähtyään. Sitä taisi jännittää ja hiukan pelottaa, että mikä ihmeen kaveri lenkkipolun varteen oli jämähtänyt. Menimme katsomaan lumiukkoa lähempää. Myttö rauhoittui haistelemaan sitä ja hoksasi, että kaveri on hyvin hiljainen ja rauhallinen tyyppi. Hipunkin piti toki tutkia kyseistä otusta. Vaarattomaksi se yksissä tuumin todettiin ja lenkkiä jatkettiin. 


Sovin kotikirjastoomme kevään lukukoirailut. Koska siellä jatkaa Hipun lisäksi vain yksi lukukoira, harvennettiin lukukoirailuja tapahtumaan parin viikon välein. Muutosta aiempaan ei työkertojen suhteen tapahtunut. Jatkamme edelleen käyntejä kerran kuussa. Koronatilanteen vuoksi kotikirjastossa kuunteluhommat alkavat maaliskuussa. Naapurikirjastoon eka vuoro on sovittu helmikuun puoliväliin. Katsotaan, miten tässä käy. Kovasti Hippu odottaa töihin pääsyä. 

Tammikuuta on reilu viikko jäljellä. Pari joulu-/kausivaloa laitoin nyt pois. Loput joulukukatkin onnistuin huonolla hoidolla surmaamaan. Mutta paistovalmiita joulutorttuja, glögiä sekä suklaakonvehteja yhä meiltä löytyy. Vielä voi siis palata joulutunnelmiin, jos mieli halajaa 😃.