lauantai 31. joulukuuta 2022

Onnellista tulevaa vuotta 2023!

Kohta sanomme heipat vuodelle 2022 ja toivotamme tervetulleeksi uuden vuoden. Toivottavasti se on meille kaikille hyvä vuosi. Itse en jää yhtään kaipaamaan tätä päättyvää vuotta ja uskon, että isäntä yhtyy ajatuksiini. Paljon oli kuitenkin myös iloa ja hauskaa oloa. Ja mitähän tästä kaikesta olisi tullut ilman meidän ihania likkojamme Hippua ja Myttöä 💓 en voi sanoin kuvata, miten paljon olen tukea ja voimaa tästä kaksikosta isännän lisäksi saanut.

Iso kiitos Teille kaikille, jotka olette olleet reissussamme mukana tämän vuoden ajan. Lämmin kiitos meidän blogikavereille ja laumojenne kaksijalkaisille, että olette seuranneet meidän matkaa. Kuulumisiin ensi vuonna!




Meidän joukkue toivottaa 

🎆 loisteliasta vuoden vaihtumista 🎇
sekä 
mitä upeinta ja onnellisinta vuotta
2023 ✨


perjantai 30. joulukuuta 2022

Muikut jättimenestys ja muutenkin mukava joulu

Joulu on vietetty ja huomenna kuljemme vuoden 2022 viimeistä päivää. Mytön joulukuusenkoristeiden tuhoamissaldo on tällä hetkellä viisi koristetta. Aina, kun olemme molemmat olleet pois kotoa, on Myttöskä käynyt noukkimassa oksilta koristeen-pari jatkokäsittelyyn. Olemme varmoja, että tihutyön tekijä on Myttö. Hippu ei moiseen viitsi vaivautua. 

Minulle mennyt joulu ei ollut se kaikkien hauskin joulu. Mutta oli meillä kaikesta huolimatta mukavat juhlapäivät. Nautimme jouluherkuista, ulkoilimme, kuuntelimme joulumusiikkia ja katselimme meidän joulukuusta. Kävimme laittamassa haudalle kynttilät. Tapasimme lähisukua ja kovin hauskaa oli saada isännän lapsuudenkaveri viettämään joulupäivää kanssamme. Isokorvat tykkäävät hänestä kovasti ja meillä oli leppoisan kiva ilta jouluruuan ja glögin äärellä. Ja kellon jo ollessa myöhä, miehet ryhtyivät katsomaan telkkarista urheilua minun painuessa kirjan kanssa pehkuihin. 

Hilpu, Myttönen ja lahjalelut.

Hilpunen ja Myttönen tykkäsivät lahjoistaan. Kuivatut Saimaan muikut osoittautuivat jättimenestykseksi. Kuivatut peurankorvat tekivät tuttuun tapaan kauppansa ja niitä säästettiin myös vuodenvaihteen herkuiksi. Lahjalelut saivat heti aattoiltana hurjaa kyytiä. Ihme, että ne ovat vielä kohtuullisen ehjiä. 

Isäntä lomailee vielä ensi viikon. Minä olen tehnyt tämän viikon etätöitä ja teen niitä loppiaiseen saakka. Taidamme ensi viikon alkupuolella pakata joulukoristeet odottamaan ensi vuotta. Kuusemme on tiputtanut harvinaisen vähän neulasia, joten siitä aiomme nauttia pidempään. Ensi viikolla menemme Hipan kanssa naapurikirjastoon, sillä edessä on lukukoiran pr-hommia! Onneksi Hippu on rautainen ammattilainen lukukoirana ja tottunut jo "julkisuuteenkin", joten se reissu menee varmasti paremmin kuin hyvin. 

lauantai 24. joulukuuta 2022

Hyvää joulua!

 

Kuulkaa, kuinka kellot soivat,

joulun kellot yli maan.

Halki tumman avaruuden 

syttyy tulet tuikkimaan. 

Ilmari Pimiä




Toivotamme meidän blogikamuille palveluskuntineen,

blogimme lukijoille sekä kaikille ystävillemme ja läheisillemme


🎅 iloista ja leppoisaa joulua 🎄


Hippu, Myttö ja kaksikon emäntä & isäntä

torstai 22. joulukuuta 2022

Kohti joulua!

Olen tänään aloittanut joululomani. Aamulenkki on tehty. Hilpa sekä Myttönen ovat kerjänneet isännältä aamumarjat. Kun isäntä palaa töistä kotiin, lähdemme ruokaostoksille. Kaikenlaisia pieniä jouluvalmisteluita käynnistellään ja tänään ohjelmassa on ainakin kuusen koristeleminen. Isäntä kävi tiistaina töistä tullessaan kuusikaupan kautta. Tuolla se puu nyt nököttää parvekkeella vesiämpärissä iltaa odotellen 🌲 

Aamumustikat, kiitos.

Meidän joulu menee osittain samalla kaavalla kuin ennenkin. Olemme oman perheen kesken kotosalla. Käymme hautuumaalla laittamassa kynttilät isännän isovanhempien haudalle. Syömme hyvin ja paljon. Koirille olemme varanneet muutaman lahjapaketin, jotka aattoiltana avataan. Isännän lapsuudenkaveri on tulossa meille joulun pyhinä käymään ja ilolla otamme hänet vastaan. Ulkoilla täytyy tietysti myös. Harmillisesti täällä etelässä on sohjoloskakeli. Mutta emme anna sen häiritä ja kaiketi pyhinä pitäisi pienen pakkasen taas palata.

Toki meidän joulumme poikkeaa aiemmista vuosista siten, että aattona vierailemme hoivakodissa katsomassa äitiäni. Vielä viime jouluna äiti oli kotona yhdessä P:n kanssa. Ja huomenna, aatonaattona, saatamme P:n hänen viimeiselle matkalleen. En olisi vuosi sitten uskonut, että meillä on tämänlaista ohjelmaa tälle joululle. Mutta elämä valitettavasti tuo eteen ikäviäkin asioita. 

Hippu levitti heti aamuvarhain lelukorin sisällön
olohuoneen lattialle.

Joululahjoiksi ostimme Hipulle ja Mytölle herkkuja sekä molemmille lelut. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa... löysin läheisestä eläintarvikeliikkeestä kuivattuja Saimaan muikkuja. Uskon, että ne tulevat maistumaan meidän isokorville paremmin kuin hyvin. Tietysti ne eivät Puulan muikkujen veroisia ole 😁 paketeista löytyy myös kuivatut peurankorvat sekä muita peurasta tehtyjä koiranherkkuja. Olemme jo pitkään antaneet Mytölle samoja makupaloja kuin Hipulle vaikka Myttö ei vatsaongelmista kärsikään. Olen vaan Hipun sairastumisen jälkeen tullut todenneeksi sen, että tuolla kaupoissa liikkuu hyvin paljon kaikenlaisia herkku- ja makupaloja sekä myös koiranruokia, joihin on lisätty ja sotkettu ties mitä. Menemme siis yhtä proteiinin lähdettä sisältävillä sapuskoilla ja herkkupaloilla myös Mytön kohdalla. 

Mutta nyt nostan kinkun tuolta pakastimesta sulamaan. Huomenna se päätyy uuniin, kuten myös joulutortut sekä karjalanpiirakat (ne kaupan valmiit 😄). Voisin myös ryhtyä levittelemään joulukoristeita tuonne hyllyjen ja kaappien päälle. Mitään ressiä ei kuitenkaan jouluvalmisteluista eikä itse joulusta oteta. Rauhallisesti mennään kohti juhla-aikaa ja huomisen jälkeen mieli varmaan myös jollain tapaa kevyempänä. 

torstai 15. joulukuuta 2022

Surun aikaa juhlien jälkeen

Olimme ajatelleet, että tämä vuosi päättyy kivoissa tunnelmissa. Mutta ei elämä aina mene siten, kuin sitä etukäteen suunnittelee. Tiistaina meidät saavutti suru-uutinen. Meille läheinen ihminen on poissa. Vaikka tähän jollain tapaa osasimme hieman varautua pitkin syksyä, tuli poismeno kuitenkin nopeasti, meidät yllättäen. Lisäksi siskoni joutuu kertomaan asiasta vakavasti muistisairaalle äidilleni. Miten hän tulee reagoimaan, miten hän uutisen ottaa... siinä on pohdittavaa. Itse poden ärhäkkää flunssaa, joten en valitettavasti pysty lähtemään viemään uutista äidilleni, siskoni tukena. 

P piti paljon koirista. Hänellä ehti olla niitä itselläänkin useampi elämänsä varrella. Kovasti P tykkäsi myös meidän kaikista likoista; Pimusta, Typystä, Hipusta ja Mytöstä. Kiitos P! Kiitos, että huolehdit  äidistämme parhaasi mukaan. Olit meidän häissä, mökilläkin oltiin yhdessä, juhlittiin synttäreitä (myös koirien) ja paljon muuta. Isosti mukavia muistoja jätit jälkeesi. Lepää rauhassa. 

"Missä meidän juhlaherkut?"

Ennen näitä kovin ikäviä uutisia ehdimme lauantaina viettää pikkujoulua hyvien ystäviemme seurassa. Vierasväki saapui lahjoja ja tuliaisia tuoden. Hippunen ja Myttönen saivat herkkuja ja yksi lelukin löytyi lahjakassista. Mustekala on ollut mieluinen otus ja vielä edelleen ehjä. Meidän kaksi kirurgia eivät ole vielä ryhtyneet sitä operoimaan... 

Ilta sujui iltapalasta ja glögistä sekä muista virvokkeista nauttien. Tietovisa jouduttiin laittamaan lisäkysymyksille, jotta voittaja ratkesi. Kuuntelimme joululauluja ja pienen kotimme täytti iloinen puheensorina, nauru ja vähän laulukin. Hilpu ja Myttö jaksoivat juhlia kanssamme pitkälle yöhön. Viimeisten vieraiden lähtiessä kaksikko kuitenkin nukkui jo sikeästi. 

"Ai, minua kuvataan. Selvä homma!"

Uupunut juhlija.

Hippu lopetteli alkuviikosta tämän vuoden lukukoirailut ja kuuntelemaan suuntasimme naapurikirjastoon. Siellä oli leppoisa tunnelma ja heti sisään päästyämme Hippua tuli rapsuttelemaan tuttu tyttöjoukko. Lukijoita oli hiukan vähänlaisesti mutta se ei Hilpaa haitannut. Muutaman mukavan tarinan Hippu sai tälläkin kertaa kuunnella. Tammikuussa jatkamme naapurissa. Kotikirjastoon meidän eka vuoro osuu helmikuun alkuun. Ja onpa Hippu saanut taas pyynnön median edustajalta antaa haastattelun liittyen lukukoirailuihin... tästä lisää ensi vuoden puolella! 

Lukukoira valmiina hommiin.


Lunta riittää aivan mahdottoman paljon ainakin täällä etelässä. Isokorvat tykkäävät kahlata hangessa ja työntää kuononsa lumikinoksiin. Sieltä kun voi aina löytyä jotakin mielenkiintoista. Itse olen, kuten alkuun mainitsinkin, ollut flunssan kourissa. Eilen piti sitten iskeä työhanskat naulaan. Olen huilannut ja teen sitä maanantaihin saakka. Enkä ilman tätä tautiakaan välitä nyt ihmisten ilmoilla hetkeen olla. Annan itselleni luvan surra ja levätä. 

Joulu on kohta ovella kolkuttamassa. Isännällä on tiedossa aatonaatosta alkaen hiukan pidempi joululoma. Minä lomailen ensi viikolla pari päivää ennen juhlapäivien tuloa. Lahjarahat olemme lahjoittaneet Canyonin ja muiden orpojen orankien kuntoutukseen. Mutta Hipulle ja Mytölle hankimme lahjoja, jotka isäntä saa joulupukin ominaisuudessa aattoiltana jakaa. 

Mitä meidän jouluun tulee kuulumaan? Mitä tyttöset löytävät lahjapaketeistaan? Näistä lisää ensi kerralla.

perjantai 2. joulukuuta 2022

Kolmikon kisailut Keravalla

Olemme jo kahtena aamuna saaneet avata joulukalenterien luukut. Meillä on kalentereita kaksi, meille ihmisväelle. Isokorville ei joulukalentereita tänäkään vuonna ole. Hilpu kun ei voi syödä kaupassa myytävien kalentereiden herkkuja ja myönnän, olen niin laiska, etten ole jaksanut alkaa koirille joulukalentereita väkertämään. Mutta likat saavat aamupalan päälle sekä iltaisin ennen nukkumaanmenoa joko pensasmustikoita, kurkkua tai strutsin lihasta tehdyt keksit. Eiköhän ne kalenterin asiaa aja 😀


Hippua odotti viime viikolla erinomaisen kiva yllätys, kun se teki tämän vuoden viimeisen lukukoirakeikan kotikirjastoomme. Kirjaston väki antoi Hipulle kiitoslahjaksi tennispallon! Ja miten mieluisa lahja se olikaan 💗 Eikä siinä ollut vielä kaikki; myös Mytölle oli kotiinviemisiksi oma pallo. Hilpunen oli kovin iloinen pallosta ja touhusi sen kanssa tovin, kun odotimme lukijoita saapuviksi. Yhdessä Mytön kanssa ne kotona leikkivät palloilla koko loppuillan. Vaikka paras palkka lukukoiran hommista on rapsutukset ja silitykset, oli tämä pallo varmasti upea palkkio myös.

Lauantaina läksimme kohti Keravaa. Olimme lupautuneet lastenhoitajiksi Keravan poikakolmikolle. Tai voisi sanoa nelikolle, sillä olihan meitä vastassa myös iloinen Patu-herra. Ihmispojat ovat jo nuoren miehen alkuja, joten kovin vaativaa hoitamista he eivät enää tarvitse 😀 Mutta vietimme mukavan vuorokauden poikien ja Patun kanssa mm. uutta Pinokkio-leffaa katsellen. Katsoipa pojat ja isäntä myös jalkapalloa minun keskittyessä lukemiseen.

Kolmikko sulassa sovussa. Tuo musta
möhkäle on Patu 😄

Patusta on kasvanut reipas ja vauhdikas nuori herra. Mytön kanssa niillä tuli muutamaan otteeseen pientä sanaharkkaa, sillä molemmat näyttivät olevan mustasukkaista sorttia. Myttö oli mustasukkainen minusta ja isännästään. Mutta niin oli Patukin! Hippu sai olla rauhassa Patun mielenilmaisuilta mutta Myttösen kanssa Patu kävi pari melko äänekästä keskustelua. Olikin mielenkiintoista huomata, että pojista Patu ei ollut mustankipeä vaan meistä aikuisista. Onneksi sananvaihdot laantuivat melko nopeasti eikä kaverukset pitkävihaisia ole. Sen voikin nähdä tuosta alla olevasta kuvasta. 



Luulin, että meidän tyttöset ovat kovia remmissä vetäjiä. Ja olen kyllä aiemminkin ulkoiluttanut Patua, viimeksi vuosi sitten samanlaisella hoitoreissulla. Mutta Patulle on kasvanut voimat vuoden aikana. Hyvin napakasti sain pitää remmistä kiinni, kun Patu sai vainun rusakosta tai muusta lumella juosseesta otuksesta. Isäntääkin varoittelin, että ottaa tukevan otteen Patun hihnasta. Eihän tuo tietysti ihme ole, että elukoiden hajut saa Patun innostumaan. Onhan se aito metsästyskoira.

Uni painoi sunnuntaina kaverusten silmiä, kun 
lauantai oltiin aamusta iltaan riehuttu. 

Hippusen jalka on tullut kuntoon 😍 Enää se ei sitä valittele eikä myöskään aristele. Rajoitimme Hipun ja Mytön riehumisia sen minkä pystyimme. Ja onneksi Hippu itsekin fiksuna likkana ei kaikkiin Mytön leikkikutsuihin vastannut ja väisti tilanteita, jos sitä ei huvittanut ryhtyä pikkusiskon kanssa kisailemaan. Nyt vaan pitää varoen kulkea, kaikkien meidän, kun tuolla ulkona näyttää taas jäätä ja liukasta olevan. Otin eilen nastakengät käyttöön ja isäntä on tehnyt omillaan koiralenkit jo parisen viikkoa. 

Kävimme isännän kanssa kuluneella viikolla joulukonsertissa. Viime viikolla kävin ystäväni kanssa teatterissa, hän osti minulle lipun synttärilahjaksi. Työpaikkojemme pikkujoulut on vietetty vaikka itselläni siihen liittyi myös hieman työvelvollisuuksia. Tällaisia hauskoja juttuja on meidän loppuvuoteen jo mahtunut. Äitini selvisi koronasta hyvin ja kunhan hoivakodin vierailukielto päättyy, pääsemme häntä taas katsomaan. Talsimme hyvillä mielin tätä joulukuuta eteenpäin kohti juhlapyhien aikaa. Silloin on tiedossa lomaa ja rauhoittumista oman lauman kesken 🎅 

Tähän loppuun, hiukan etuajassa, toivotan koko meidän sakin puolesta kaikille Teille, hyvät lukijamme ja blogiystävämme

hyvää itsenäisyyspäivää!


maanantai 21. marraskuuta 2022

Hienot hampaat ja hieno valkoinen maa

Ihan tähän kirjoitelmani alkuun esitän koko meidän lauman puolesta lämpimät osanottomme lukukoira Sylvin kotiväelle Sylvin poismenon johdosta. Sylvi edusti ansiokkaasti koko lukukoirien joukkoa ja teki lukukoiratoimintaa tunnetuksi. Sylvi oli rautainen ammattilainen työssään ja sitä tullaan varmasti kaipaamaan kovasti. Nyt Sylvi saa juosta ilman kipuja tuolla iättömyydessä 💗 

Tänne etelään satoi viikonloppuna ensilumi. Hilpunen ja Myttönen ottivat siitä kaiken irti. Voi, miten iloisia meidän likat olivat lumesta! Toivottavasti maa pysyy nyt valkoisena ja vesisateet eivät hetkeen palaa. Tämä toive tuskin toteutuu, sillä harvoin tänne talvi näin ajoissa tulee ja myös pysyy. Mutta saahan sitä toivoa... Eilen ripustimme joulu(kausi)valoja ikkunoihimme ja pengoin joulukoristelaatikkoamme, toista niistä, katsellen pitääkö tehdä lisähankintoja 😀


Reilu viikko sitten Myttö kävi eläintohtorilla hammaskiven poistossa. Operaatio sujui hienosti ja nyt Mytöllä on valkoisena kiiltävä purukalusto. Myttö oli kyllä hyvin tokkurainen koko loppuillan ja vasta puolilta öin jaksoi lähteä ulos pienelle lenkille. Ja isäntä toi mukanaan eläinlääkäriltä terveiset, joita olin osannutkin odottaa: Myttö määrättiin laihdutuskuurille. Painoa pitäisi saada pari kiloa pois...😧 meidän kaksijalkaisten syytähän se on, että Myttis on tukevassa kunnossa. Nyt päivän toinen ruoka-annos on puolitettu ja herkkuja annetaan hyvin rajallinen määrä. Näillä konsteilla ja reippaalla lenkkeilyllä painon pitäisi alkaa tippumaan. 

Myttöä väsytti
eläinlääkärikeikan jälkeen.

Hilpulla on edelleen oikeassa etukintussa pientä häikkää. Mutta paremmalla tiellä ollaan. Jokapäiväistä kipuilu ei enää ole vaan ainoastaan silloin, kun se on Myttösen kanssa riehunut kuin päätön. Toki noita painikisoja on yritetty hillitä mutta kovin vaikeaa sen on. Koirapuistossa keikkumiset on pidetty nyt pannassa. Talven tulossa on se ikävä puoli, että kulkureitit ovat jäässä. Liukastelu ei tee hyvää kenenkään jaloille mutta askellamme varoen, jotta Hipun jalka tulisi taas pian täysin kelpo kuntoon. 


Tällä alkaneella viikolla Hipulla on edessä syksyn viimeinen lukukoirakäynti kotikirjastossa. Lisäksi tapaamme viikonloppuna koko porukalla Patu-herraa, pitkästä aikaa. Itse tapasin Patun viimeksi muutama viikko sitten kyläillessäni Keravalla ja sillä herralla kyllä vauhtia piisaa! Patusta on myös kuoriutunut jo vallan hyvä metsästyskoiran alku. Ja hyvä niin, sillä mettäkoiraksi Patu on perheeseen otettukin. Jännä nähdä, millaiset pelit kolmikko laittaa pystyyn. Sen tiedän, että jälleennäkeminen pitkän tauon jälkeen on varmasti kaikille kolmelle karvakuonolle riemun hetki.

torstai 10. marraskuuta 2022

Pientä kremppaa ja kirjastokeikkaa

Marraskuu on tähän asti ollut sateinen ja hämärä. Mutta olemme ulkoilleet pitkillä lenkeillä ja biiglekaksikko on riehunut koirapuistossa. Korona jyllää ja hoivakodissa asuva läheinen sairastui alkuviikosta tähän ikävään kulkutautiin. Se pisti vierailukiellon päälle, onneksi puhelimet toimii. Ja onneksi hänellä on kaikki neljä piikkiä otettuina. 

Vielä on vihreää nurmea, mitä popsia.

Hippusella on jotakin vaivaa selässä tai takajaloissa. Se on hiukan valitellut oloaan, kun nousee makuulta ylös. Liekö tuo Mytön kanssa riekkuminen käynyt lihaksiin. Olemme antaneet Hipalle parina päivänä lääkettä. Näitä tällaisia "kipukausia" on tullut aika-ajoin ja ne kestävät muutamia päiviä. Emme ole lääkäriin Hippua näiden takia vieneet, sillä ruoka maistuu erinomaisesti ja käytös sekä liikkuminen on normaalia. Tarkkailemme tilannetta ja toki, jos kunto alkaa näyttää kehnommalta, varaamme ajan tohtorille. Mietin joskus, että Hippu on nyt seitsemän ja sen(kin) elämän varrelle on jo ehtinyt osua kaikenlaisia vaivoja. Onko terveitä koiria enää olemassakaan? Onko koirien jalostus viety liian pitkälle? 


Alkuviikosta Hilpunen pääsi taas kuuntelemaan naapurikirjastoon. Lukukoirahommat sujuivat hienosti. Lukijoita ei ollut jonoksi asti mutta rapsuttelijoita riitti senkin edestä. Usein Hipulle luetaan koirakirjoja. Tai ylipäätään tarinoita eläimistä. Mutta tällä reissulla Hippu sai kuunnella mm. kummitustarinan. Matkat pääsimme taittamaan taas omalla autolla bussin sijaan. Ja autoradiossa soi  Jouluradio 🎄


Mytöllä on huomenna edessä käynti eläinlääkärillä hammaskiven poistossa. Sellaista sille ei ole aiemmin tehty. Mutta syytä on ja toivottavasti operaatio sujuu hyvin. Vaikka kyse on tällaisesta melko kevyestä hoitotoimenpiteestä, en tule nukkumaan ensi yönä. Isäntä on luvannut viedä Myttösen lääkäriin. Minä jännitän Hipun kanssa kotona... Myttö on kyllä niin reipas likka, että hyvin kaikki sujuu. Pidättehän kuitenkin meidän Myttöselle tassut ja peukut pystyssä!


maanantai 31. lokakuuta 2022

Kuulumisia Kangasniemeltä ja kirjastosta

Lokakuu on loppu, ihan kohta. Marraskuu alkaa täällä etelässä hiukan harmaissa merkeissä ainakin ennusteiden mukaan. Mutta eipä se haittaa, sillä meillä on edessä loppuvuodelle vielä kaikkea kivaa. Vaikka mökki laitettiinkin jo talviteloille 😢

Syyslomamme meni rauhallisissa, keveissä ja rennoissa tunnelmissa. Tein alkuviikon etätöitä mutta loppuviikon sain lomailla. Isännällä riitti tekemistä raivatessaan mökkitien reunoja raivaussahalla. Pari puutakin kaatui ja ne hän hakkaili polttopuiksi. Minä käytin lehtipuhallinta ja otin kesäkukat pois ruukuistaan. Laitoin Pimun, Typyn ja Nupin haudan talvikuntoon. 


Hippu ja Myttö olivat intoa täynnä, kun saavuimme mökille. Ne niin nauttivat siellä olosta ja siitä vapaudesta, minkä mökillä oleilu niille suo. Iltaisin kaksikko kerjäsi isännältä maistiaisia meidän iltapalasta, esim. grillimakkarasta. Hipan suolistovaivojen vuoksi makkaraa ei valitettavasti annettu mutta paistettuja Puulan muikkuja kyllä. Sekä mustikoita (kaupasta) ja kurkkua. 


Kävimme etsimässä sieniä erittäin heikolla menestyksellä. Kangasniemi tai ainakaan meidän mökkimetsä ei tänä vuonna ollut antelias sienien suhteen. Iltaisin lämmitimme saunan ja kävipä isäntä kastautumassa järvessä. Veden lämpötila oli koko viikon kuuden asteen hujakoilla. Minua ei järveen noihin lukemiin enää saa. Saunakaveriksi saimme Mytön, joka ilta. Voi että, miten se nauttii saunan lämmöstä! Hippu tyytyi tapansa mukaan odottelemaan saunojia nuuskimalla mökkimaastoa tai huilaamalla sisällä meidän sängyssä. 



Lomaviikon aikana joimme vuoden ensimmäiset glögit. Söimme suklaata ja selailin joululehtiä. Kuuntelimme radiota ja luimme kirjoja. Hippu ja Myttö olivat hyvin paljon ulkona vielä iltapimeälläkin. Onhan se ihan eri juttu, että pääsee ovesta suoraan pihalle koska vain haluaa. Täällä kotona se ei onnistu ja ehkäpä isokorvat siksi ottavatkin mökillä kaiken irti tuosta vapaasta liikkumisesta. Paljon likat myös leikkivät keskenään. Juoksukisoja mökin ympäri sekä painihetkiä otettiin päivittäin vähintäänkin pari kertaa. 


Mökki on nyt jätetty odotttamaan kevättä. Kuten mekin teemme. Todella haikein mielin laitoin portin lukkoon ja vilkaisin vielä viimeisen kerran rakennuksia sekä kaunista Puulaa. Miten paljon ihania muistoja meille taas menneestä mökkikaudesta jäikään 😍 Olemme enemmän kuin kiitollisia, että meillä on tällainen paikka käytettävissä ja että möksavanhus jaksaa meitä vuodesta toiseen palvella. 


Viime viikolla palasimme sitten taas arkeen ja töiden ääreen. Hilpuri teki lukukoiravuoron kotikirjastoon. Lukijoita riitti runsaasti ja oli taas ilo katsoa, miten hienosti Hippu hommansa hoitaa. Kirjaston lasten- ja nuortenosaston seinälle oli ilmestynyt esittelyjuliste Hippusesta. Lempiruokaa ja Hipun lukukoirahistoriaa olikin minulta loppukesällä kyselty. Ensi viikolla suuntaamme Hippusen kanssa naapurikirjastoon. 



Meillä ei viikonvaihteessa halloweenia juhlittu mutta pikkujoulukutsut tiputin tänään aamulenkillä postilaatikkoon. Toivomme, että meille tärkeät ystävämme saapuvat taas tänäkin vuonna kilistelmään maljoja joululle, tulevalle vuodelle ja ihan mille vaan! Päätimme isännän kanssa, että tänä vuonna annamme joululahjojen sijaan pienen rahalahjoituksen orankien kuntoutuskeskukselle, jossa meidän adoptio-orankimme Canyon asustaa. 


Eilen kävimme Hippusen ja Myttösen kanssa moikkaamassa Osku-beaglea sen kodin lähistöllä olevassa koirapuistossa. Kolmikolla meni lujaa; juoksua ja leikkiä riitti kovasti. Hippukin innostui juoksemaan sellaista vauhtia, että siinä nuorempi kaksikko meinasi jäädä jälkeen. Osku on reipas, iloinen ja vauhdikas beaglepoika. Näillä kolmella yhteinen sävel löytyi jo ekalla tapaamiskerralla ja ystävyys on havaintojeni mukaan pysyvää sorttia. Tulimme tapaamisesta kotiin bussilla, kahdella sellaisella. Sekin sujui mainiosti ja kuten olen aiemminkin kertonut, Hippulin ja Myttöskän kanssa reissaaminen on helppoa. 

Tässäpä meidän kuulumisia menneiltä viikoilta. Toivottavasti tuleva marraskuu on vähäsateinen ja aurinkoinen. Nautimme syksyn väreistä ja johan tässä joulua voi alkaa toden teolla odottamaan. Voikaa hyvin, kuulumisiin taas! 

perjantai 14. lokakuuta 2022

Olipa upea kirjasto!

Täällä valmistaudutaan jo huomiseen ja siihen, että suuntaamme kohti Kangasniemeä. Meillä on edessä mökkiviikko Puulan rannoilla. Isäntä lomailee koko viikon ja minä torstain sekä perjantain. Etätyöt sujuvat myös pienestä punaisesta tuvasta käsin, joten alkuviikon teen töitä. Lomia kun ei ole kovin paljoa kertynyt, kun aloitin vasta tammikuussa uudet hommat. 

Tiistaina Hippu aloitti syksyn lukukoirailut naapurikirjastossa. Siellä on remontti valmis ja kirjasto avautui syyskuussa. Ja miten hienolta siellä näytti! Hyllyjen sijoittelu eri tavalla kuin ennen, lattian uusi maalipinta sekä kattojen nykyaikaiset lamput toivat valoa ja raikkautta tilaan. Kaikki oli hyvin selkeää ja helppokulkuista. Lastenosasto oli vaihtanut paikkaa aikuisten osaston kanssa. Tämä ratkaisu vaikutti hyvin fiksulta. Hilpuselle kävi muutama lukija lukemassa koiratarinoita ja rapsuttelijoita riitti runsain mitoin. Meillä oli hyvä retki!


Yleensä kuljemme naapurikirjastoon autolla. Mutta nyt isäntä kuskasi meidät sinne ja kotimatka taittui linja-autolla, kahdella sellaisella. Hipun kanssa on niin helppo reissata myös julkisissa kulkuvälineissä. Se pysyy tyynenä ja rauhallisena. Jälkimmäisessä bussissa matkusti toinenkin koira. Hilpu ei ollut moksiskaan. 



Kävimme keskiviikkona Hilpusen ja Myttöskän kanssa katsomassa lampaita. Menneenä kesänä ja näin syksyllä kävimme moikkaamassa niitä harmittavan harvoin. Olimme paljon mökillä kesäaikaan ja sadesäällä villakasat pysyttelevät katoksensa suojissa. Hyvä, kun keskiviikkona kävimme. Isäntä  havainnoi torstain päivälenkillä, että aitaus oli tyhjä. Lampaat oli viety talven viettoon muihin maisemiin. Näin aina lokakuun puolivälissä tapahtuu. Toivotamme näille hauskoille kamuille mukavaa talvea!


Mitä lampaat edellä, sitä Myttö perässä.
Maan antimet maittavat kaikille. 


Hippu tähyilee peltomaisemia. 


Olemme siis viikon verran huussin tyhjennyksessä, polttopuusavotassa, grillin äärellä, saunan lämmössä, kirja kourassa glögimukia pidellen ja sienimetsässä. Toivotan koko meidän poppoon puolesta kaikille Teille mukavaa tulevaan viikkoa 🍂🍄 Kuulumisiin taas, kun lokakuu kulkee jo loppusuoraa.

tiistai 4. lokakuuta 2022

Tyttöjen reissu

Sanoimme syyskuulle hyvästit ja lokakuu tuo mukanaan mm. mökkikauden päättymisen sekä lukukoirahommia kirjastoissa. Mennyt kuukausi sai erittäin hienon päätöksen. Saimme äitiäni koskien hyviä uutisia. Hän tulee saamaan paikan, jossa on turvallista viettää tulevat vuodet, hyvässä hoidossa ja arvokasta kohtelua saaden. Loppuun saakka. Olemme kovin kiitollisia ja onnellisia tästä päätöksestä. Iso huoli on nyt pois vaikka asia toki herättää myös ristiriitaisia fiiliksiä. 

"Onhan tuota järveä jonkun tarkkailtava."

Syyskuun viimeinen viikonloppu sujui mökkeillessä Puulan rannalla. Läksimme reissuun Keravan poikien äidin kanssa ja tottakai mukaan otettiin myös Hippu ja Myttö. Patu-herra läksi metsäreissulle pohjoisempaan Savoon, joten se ei tällä kertaa mökkeillyt Kangasniemellä. Meillä oli siis tyttöjen reissu! Viikonlopun ohjelmassa oli saunomista, grillaamista, löhöilyä, maailmanparannusta ja sienimetsässä käynti. Tulos oli taas laihanlainen. Suppilovahverotkin odottavat vielä ilmestymistään. 

Isäntä vietti samaisen viikonlopun ystävänsä kanssa Krakovassa tutustuen mm. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoon. Pyysin sieltä tuliaisiksi kirjan ja sainkin niitä peräti kolme kappaletta. Niissä on riittänyt luettavaa ja katseltavaa. Ei tietenkään kovin mieltä ylentävää mutta historia on mielenkiintoista. Krakova oli isännän sanojen mukaan hieno kaupunki ja siellä riitti nähtävää. Sääkin oli suosinut matkalaisia. 

Hippu maastoutuu kovin hyvin mökkisänkyyn.

Viime viikolla Hipulla oli taas työvuoro kotikirjastossamme. Lukijoita riitti jonoksi asti ja sehän oli Hilpusesta mukavaa. Rapsutuksia tuli runsain mitoin ja oli ilo huomata, että uudet lukijatkin ovat löytäneet lukukoiran vastaanoton. Ensi viikolla suuntaamme kesätauon jälkeen naapurikirjastoomme. Sen remontti on valmis ja kirjasto avatuui syyskuun lopulla. On kiva nähdä, miltä siellä remontin jäljiltä näyttää. Ennakkoon tiedän, että ainakin lastenosasto on vaihtanut paikkaa. 



Meidän viikot rullaavat tavalliseen malliin noin muuten. Odotamme syyslomaa mökillä. Se tarkoittaa myös möksävanhuksen talviteloille laittoa. Hippu ja Myttö voivat hyvin. Hipun korvavaivat selätettiin kotihoidolla. Mytölle varasin marraskuulle hammaskiven poiston. Sen verran hurjalta sen purukalusto näyttää, että on syytä mennä tuohon operaatioon. Pikkujoulukutsut on tehty ja ne lähtevät loppukuusta postiin. Odotamme innolla ja ilolla vuoden viimeisiä kuukausia. 

torstai 22. syyskuuta 2022

Arkista aherrusta ja rentoutusretkiä Puulalle

Kylläpä aika rientää! Viikot hujahtavat vauhdilla arkisissa askareissa. Isännällä on ollut kiireitä töissä. Minun työpäiviäni helpottaa etätyö, jolloin voin rytmittää päiväni parhaaksi katsomallani tavalla. Siskoni kanssa olemme edelleen hoitaneet äitiini liittyviä asioita. Hän ei itse enää pysty. Se tarkoittaa luopumista niin kovin tärkeistä jutuista. Mutta tavoitteena on ihmisarvoinen ja hyvä elämä niin kauan kuin sitä riittää. Asiat ovat nyt onneksi siinä pisteessä, että iso kivi roikkuu jo sydämeni reunalla, valmiina tipahtamaan. 


Hippuli ja Myttönen voivat hyvin ja ovat iloisia sekä reippaita likkoja. Huomasimme viime viikolla, että Hipun ongelmakorvat ilmoittelivat taas itsestään. Joten otimme kotihoitokonstit käyttöön. Korvat ovat jo paljon paremmat ja eläinlääkärireissulta näin ollen vältyttiin. On tärkeää, että kun huomaamme Hipun korvissa ongelmia, tartumme niiden selättämiseen heti. Muuten edessä saattaisi olla taas video-otoskopiahuuhtelu ja se ei ole kiva homma. 

Kävimme mökkeilemässä Kangasniemellä. Siellä vietetyt viikonloput ovat todellisia akkujenlatausreissuja. Mytölle mökkireissujen kohokohta on saunominen. Hippu päivystää ahkerasti  grillin vieressä. Puolukoita näyttää tänä syksynä olevan runsaasti. Itse en niitä kerää mutta Hipalle ja Myttöskälle marjat maistuvat. Sienisato taitaa jäädä Kangasniemen maastoissa kovin laihaksi. Edelleen elättelen toivoa siitä, että syyslomalla saisimme kerätyksi suppilovahveroita. 

Valppaana iltalenkillä. 

Ensi viikolla Hippunen lukukoirailee kotikirjastossa. Sitä ennen lähdemme viikonlopun viettoon Puulan rannoille. Muistelemme Typyä, sillä siitä on kohta neljä vuotta, kun jouduimme jättämään jäähyväiset hyvin rakkaalle Typsykälle. Itken Typyä aika ajoin vieläkin, sen verran höppänä kun olen. Isäntä lohduttaa sanomalla, että Typy eli hyvän elämän. Niinhän se on. Mutta en koskaan täysin pääse irti surusta, sillä Typy oli minulle hyvin tärkeä. 

Syksyn värit loistavat jo kivasti luonnossa. Kohta voi kai sytyttää parvekkeella olevat kausivalot. Joulutortut odottavat pakastimessa paistamista. Lokakuussa nautitaan ekat glögit. Mökillä on pihahommia ja auton takakontissa odottaa useampi kappale uusia linnunpönttöjä mökkimetsään laitettavaksi. Syksy on ihan mukavaa aikaa ja joulun odotus etenkin!


tiistai 6. syyskuuta 2022

Hippua kutsui taas kirjasto

Hyvästelimme elokuun ja syksy on saapunut. Tämä syyskuun alkupuoli on valitettavasti ollut meille raskasta aikaa. Etenkin minulle. Siksi myös tämän blogin päivittäminen jäi taas hetkeksi. Meidän omalla perheellä kaikki on hyvin. Mutta läheiseni sairaus on aiheuttanut viime viikkoina suurta surua ja erittäin äkillisiä, yllättäviä tilanteita. Nämä ovat vaikuttaneet siten, että olemme siskoni kanssa joutuneet tekemään jälleen kerran suuria ja ei niin helppoja päätöksiä. 


Onneksi jos on ollut huonoa niin on ollut myös hyvää. Kävimme pari viikkoa sitten mökillä. Sää suosi, sauna ja grilli kuumeni ja Puulan vesi oli vielä uintilämmintä. Kävimme koko porukka sienimetsässä mutta saalis jäi melko niukaksi. Jään odottelemaan, jos syksymmällä kanttarellien sijaan saisi suppilovahveroita talveksi pakastimeen. Hippu ja Myttö olivat energiaa täynnä ja nauttivat kovasti mökkiviikonlopusta. Likoista kyllä huomaa aina, miten ne ottavat kaiken riemun irti vapaudesta ja mökillä olosta. 

"Rapsutuksia lisää, kiitos."

Viime viikolla Hilpuri palasi takaisin lukukoirailemaan. Lomalta paluu onnistui hienosti. Kotikirjastossamme riitti reilusti lukijoita ja palkaksi Hippu sai rapsutuksia. Minkäänlaista loman jälkeistä kankeutta ei meidän lukukoirassa ollut havaittavissa. Tutulla rutiinilla  tämä ammattilainen hoiti työvuoronsa. Kävellessämme Hipun kanssa kotiin, vastaan käveli isäntä ja Myttö. Hipun työkeikan kruunasi tämä iloinen yllätys. Seuraavan kerran Hipa kuuntelee loppukuusta ja naapurikirjaston työvuorot starttaavat lokakuussa. 

Syksy tuoksuu maassa.

Kävimme isännän kanssa teatterissa perjantaina ja lauantaina suuntasin juhlimaan ystäväni pyöreitä vuosia. Priscilla - aavikon kuingatar oli huikean hieno esitys. Synttärikemuissa söimme hyvin ja discoilimme Helsingin edustalla laivalla lipuen. Eipä olisi parempaan saumaan voineet nämä illanvietot osua. Olin vailla piristystä ja naurua. Isäntä piti lauantaina meidän tyttösistä hyvää huolta. Mutta kovin iloisia Hippu ja Myttö olivat, kun palasin alkuyöstä kotiin. Ja hellyin niin, että kaksikko sai nukkua meidän kaksijalkaisen sängyssä sen yön. 

Aiomme lähiviikkoina suunnata mökille viikonlopun viettoon. Suunnitelmissa on myös mökkiviikonloppu, jonne lähden minä Keravan poikien äidin kanssa. Hippu ja Myttö pääsevät ilman muuta mukaan ja katsotaan, jos Patu-herrakin otetaan mökkeilemään. Lampaat ovat lokakuun alkupuolelle saakka kotimme läheisessä aitauksessa. Niitä pitää tietysti käydä vielä usein moikkaamassa. Erityisesti Myttö tykkää pusutella villakasojen kanssa. Uskon, että nyt apeutta aiheuttavat asiat järjestyvät lopullisesti ja parhain päin tässä syksyn aikana. Onneksi on nuo kolme karvanaamaa, jotka pitävät minut hienosti pinnalla 💓

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Sopeutumista taas kaupunkioloihin

Meillä venyi kaupunkioloihin takaisinsopeutuminen sen verran kauan, että vasta nyt pääsin tämän blogimme ääreen ja päivittämään kuulumisiamme. Meille kuuluu hyvää ja arki on lähtenyt taas täystehoilla rullaamaan. 

Palasimme elokuun 14. takaisin kotiin. Mukavan pitkän pätkän saimme viettää möksällä. Koirat olivat tänä suvena mökillä enemmän kuin koskaan; yhdessä koko perheen kanssa, isännän kanssa kolmistaan ja minun kanssani kolmeen tyttöön. Mökkikausi jatkuu lokakuulle ja lähdemme taas pian viikonlopun viettoon Kangasniemelle. Mutta kyllähän tämä vuosi vuodelta haikeampaa ja kurjempaa on kesälomat päättää ja palata kaupunkiin. Minulle ainakin. Siispä lottoa taas viikonloppuna vetämään 😁

Pimun, Typyn ja Nupin hauta alkaa
isännän mukaan muistuttamaan mausoleumia
kaikkine koriste-esineineen ja kukkineen.
Tällaisena se jäi odottamaan paluutamme
Puulan rannoille. 

Mökkeilyjen loppumetreillä kävin Mytön kanssa etsimässä sieniä. Metsä oli valitettavasti rutikuiva, joten emme löytäneet yhtään kantarellia. Toivottavasti syksymmällä käy parempi tuuri. Puulan vesi oli uintilämmintä ja saunassa otettiin yhdessä Mytön kanssa löylyjä. Hippu ja Myttö ottivat juoksukisoja mökin ympäri ja avustivat viimeisenä mökkilauantaina isäntää grillaamisessa. Mustikat olikin taidettu jo mökin ympäristöstä syödä 😄

Minun sienestyskaverini.

Olin luvannut Mytölle (ja isännälle) alkukesästä, että juhlimme sekä isännän että Myttöskän synttäripäiviä, kun palaamme lomilta kotiin. Ja tämä juhlahetki koitti viime lauantaina. Lahjoja molemmat päivänsankarit olivat saaneet jo virallisina syntymäpäivinään mutta niitä tuli lauantaina lisää, herkkujen kera. Kemuihin oli kutsuttu muutama lähisukulainen ja ilta sujui iloisen leppoisissa tunnelmissa. Juhlavieraille oli tarjolla ruuan lisäksi kuohujuomaa ja kakkua. Meidän likat jaksoivat seurustella iltamyöhään saakka, kunnes uni otti niistä voiton. 


Ensi viikolla päättyy myös lukukoiran loma. Hipulla käynnistyy syksyn työt kotikirjastossamme. Naapurikirjastoon pääsemme toivon mukaan lokakuussa, kun sen remontti on valmis. Uskon, että Hippanen on innoissaan, kun pääsee taas hommiin. On hauska nähdä, kuinka moni vakiolukijoista jatkaa käyntejään ja minkä verran Hippu saa tutustua uusiin lukijoihin. Kirjastossa jatkaa meidän lisäksemme toinen lukukoira, joten vuorot on jaettu siten, että kirjastolla on lukukoira joka toinen viikko.

Lammasaitauksen reunoilta löytyy
"herkku"paloja 😂


Elokuu etenee kohti loppusuoraa. On ollut varsin ihanaa, että sää on pysynyt lämpimänä ja aurinkoisena. Isokorvien kanssa pidemmät lenkit eivät ole harmillisesti onnistuneet, kun on ollut hellettä. Eritoten Hippu kärsii kuumuudesta, kun se kantaa yllään tuota paksua karvapalttoota. Mutta pitkät lenkurat on korvattu useammalla lyhyellä pyrähdyksellä päivän mittaan. Ja kerätään nyt tätä aurinkoenergiaa ja valoa tulevaan, sillä syksy on kohta käsillä.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Loma loppui mutta mökkeilyt ei

Tervehdys taas Teille kaikille! Kesälomat ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Olemme isännän kanssa palanneet tällä viikolla töihin. Koska kelit ovat kuitenkin ainakin täällä Etelä-Savossa varsin mainiot, jäin Hilpan ja Myttösen kanssa möksälle etätöihin täksi viikoksi. Isäntä palailee Puulan rannoille perjantaina ja sunnuntaina matkaamme koko poppoo takaisin kotiin. 

Mustikkaa, mustikkaa...

Kesälomamme sujui mukavissa merkeissä. Kävimme päiväreissuilla Mikkelissä ja Pieksämäellä. Teimme saariretken tutulle saarelle. Olemme saunoneet (myös Myttö) ja uineet. Koirat ovat toki vähemmän lotranneet järvessä kuin me ihmiset. Luin paljon ja isäntä pakersi ristikoiden ääressä. Lisäksi hän väkersi meidän vanhempaan aittaan toisen, isomman ikkunan sekä teki portin, josta pääsee autolla ulos ja sisään tänne aitojen sisäpuolelle. Tähän mennessä aidan virkaa toimitti verkkoviritelmä. 

Päiväretkellä Mikkelissä.
Oli hellepäivä.

Loma päättyi isännän osalta ystävien kanssa vietettyyn mökkiviikonloppuun Naantalissa, kuten niin monena edellisenäkin kesänä. Me isokorvien kanssa saimme vieraaksemme hyviä ystäviäni eli vietimme perinteikkään tyttöjen viikonlopun. Grillasimme, saunoimme, uimme, kippistelimme kesälle ja kävimme kirkonkylällä kaupoilla ja lounaalla. Hippu ja Myttö olivat tietysti mukana. En muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin noina päivinä. Keskustelimme myös vakavia ja olen valtavan kiitollinen näille naisille kaikesta siitä ymmärryksestä ja tuesta, jota heiltä saan.

Uitetut (uimassa käyneet) biiglet
saarireissussa.

Hippunen ja Myttönen ovat jatkaneet mustikoiden syömistä. Joka ilta ne käyvät noukkimassa iltapalan tuolta mustikkapuskista. Aamulla näin muutaman puolukankin, paikassa johon aurinko paistaa aamusta iltaan. Joten syksyllä likat siirtyvät siis niihin. Tuo kaksikko on leikkinyt ja riehunut paljon yhdessä. Molemmista huomaa, että ne voivat hyvin ja Hippu on kuin toinen koira, jos miettii viime kesää. Myttö ottaa usein nokkaunia laiturilla tai isojen kivien päällä rannassa. Hilpu on ahkera grillaus- ja ruuanlaittokaveri. 

Tämä kesä oli järjestyksessään toinen, kun tämän möksän virallinen omistaja ei pystynyt tänne enää tulemaan. Se ei ole enää tulevaisuudessakaan mahdollista ja asia on kovin surullinen. Samalla olemme nöyrän kiitollisia siitä, että meillä on lupa ja mahdollisuus olla täällä niin paljon kuin haluamme. Tätä haluaa myös äitini. Joten palaamme mökkeilemään vielä syksymmällä ainakin parina viikonloppuna. Ja mökkikauden päättää syysloma lokakuussa. Sitä ennen nautiskelemme kuitenkin vielä tämän viikon näistä ihanan kesäisistä päivistä, syömme mustikoita ja pulahdamme Puulaan.

tiistai 19. heinäkuuta 2022

Lomalla!

Aurinko paistaa parin sadepäivän jälkeen. Isäntä rassaa aggregaattia. Vanha laite temppuilee aika ajoin. Hippu nukkuu mökin kuistin penkillä pehmeän viltin uumenissa. Myttö nauttii lämmöstä laiturilla maaten. Täällä ollaan, Kangasniemellä. 

Ennen kuin läksimme ajelemaan kohti Etelä-Savoa, kävimme katsomassa isännän kanssa Elvis-elokuvan ja laadimme kylpyhuoneremontin "valituslistan". Voin suositella lämpimästi elokuvaa vaikkei Elvis-fani olisikaan. Pääosan esittäjä ei olisi parempi voinut olla. Muutaman kerran jouduin katsomaan hyvin tarkkaan, että onko kyseessä näytelty kohtaus vai aitoa arkistokuvaa Kuninkaasta. Ja itkin leffan lopussa vaikka olen lukenut suurena Elvis-fanina lukuisia kirjoja ja katsonut erilaisia dokumentteja tästä miehestä. Hienon taiteilijan elämän viimeiset vuodet olivat kovin surulliset 😢 

Minä ja Elvis.

Kylpyhuoneremonttimme lopputarkastus ehdittiin tehdä hetkeä ennen meidän lomalle lähtöä. Vika- ja puutelista, jonka rustasimme, oli valitettavan pitkä. Jää nähtäväksi, mitä urakoitsija suostuu korjaamaan ja mitä ei. Kyllähän sen kylppärin kanssa pystyy elämään mutta muutamia aivan omituisia mokia remontissa tehtiin. Pikkuvirheet kestetään mutta ne isommat toheloinnit tulisi mielestämme korjata. 

Hotellihuoneen nojatuolille löytyi
heti käyttöä. 

Kuten jo edellisessä kirjoitelmassani kerroin, saavuimme tänne Puulan rannoille Mikkelin kautta. Olimme yön hotellissa. Hippu ja Myttö ovat aiemminkin yöpyneet hotellissa, joten hotelliasuminen ei tuottanut mitään ongelmia. Tyynesti kaksikko jäi hotellihuoneeseen, kun kävimme Sodan ja Rauhan keskus Muistissa sekä hääpäivän kunniaksi prameasti syömässä. Kun sapuskat oli syöty, haimme isokorvat hotellista matkaan mukaan ja kävelimme vielä Mikkelin satamaan nauttimaan kauniista kesäillasta 🌙 

Mikkelin satamassa. 


Kaikkein parasta taisi Hippaselle ja Myttöselle Mikkelissä olla se, että ne saivat nukkua yönsä meidän kanssa sängyssä. Tähän ei kotona taivuta, ainoastaan mökillä, kyläpaikoissa ja tällaisilla reissuilla. Kun läksimme aamupalalle, jäivät likat tyynesti nukkumaan. Ja kehtaan tässä tunnustaa, että salakuljetin aamiaispöydästä  Hipalle ja Myttöskälle pari kurkkuviipaletta sekä vesimelonin palat 😀

Kävimme isännän kanssa Muistissa, jossa itse
vierailin jo toistamiseen. Hieno paikka!


Hyvin nukutti hotellin sängyssä.

Nyt olemme elokuulle saakka täällä omalla möksällä. Kannoin tänne ison pinon kirjoja. Ohjelmassa on lukemisen lisäksi mm. saunan lämmitystä, nurmikon leikkuuta, kuikkien ja muiden lintujen katselua, kauppareissuja kirkonkylälle ja grillaamista. Hippu ja Myttö ottavat varmasti useammat juoksukisat ja kahlailevat järven rantaa koluten. Aiomme piipahtaa uudelleen Mikkelissä ja käymme myös Pieksänmäellä. Jyväskylässä tuli viime kesänä, sattuneesta syystä, käytyä aivan tarpeeksi. Vaikka se kiva kaupunki onkin (ja entinen kotikaupunkini), jätämme Jyskylän tänä kesänä väliin. 

Kantarelleja on jo noussut esiin. Aionkin lähipäivinä suunnata sienimetsään. Hippu ja Myttö syövät mökin takaa ja tuosta pihasta mustikoita sen minkä ehtivät. Eipä kannata mustikkaretkelle ainakaan tässä mökin aitojen sisäpuolella mennä, sillä biigelit pistelevät jopa puoliraa´at marjat poskiinsa 😁 

Pieni Suuri Beagle rauhoittuu tämän blokikirjoituksen myötä kesälomalle. Päivitän meidän lomakuulumisia mutta harvakseltaan. Aktivoidumme taas, kun kalenterin sivu on käännetty elokuulle. Jos harrastatte Twitterin käyttöä, käykääpä sieltä myös kurkkaamassa. miten meidän kesä Puulalla etenee! Toivotan koko meidän poppoon puolesta kaikille Teille oikein hienoa ja kaunista heinäkuun jatkoa 🌸🍓 Kuljettehan matkassamme mukana jatkossakin!