Kolmikon kisailut Keravalla

Olemme jo kahtena aamuna saaneet avata joulukalenterien luukut. Meillä on kalentereita kaksi, meille ihmisväelle. Isokorville ei joulukalentereita tänäkään vuonna ole. Hilpu kun ei voi syödä kaupassa myytävien kalentereiden herkkuja ja myönnän, olen niin laiska, etten ole jaksanut alkaa koirille joulukalentereita väkertämään. Mutta likat saavat aamupalan päälle sekä iltaisin ennen nukkumaanmenoa joko pensasmustikoita, kurkkua tai strutsin lihasta tehdyt keksit. Eiköhän ne kalenterin asiaa aja 😀

Hippua odotti viime viikolla erinomaisen kiva yllätys, kun se teki tämän vuoden viimeisen lukukoirakeikan kotikirjastoomme. Kirjaston väki antoi Hipulle kiitoslahjaksi tennispallon! Ja miten mieluisa lahja se olikaan 💗 Eikä siinä ollut vielä kaikki; myös Mytölle oli kotiinviemisiksi oma pallo. Hilpunen oli kovin iloinen pallosta ja touhusi sen kanssa tovin, kun odotimme lukijoita saapuviksi. Yhdessä Mytön kanssa ne kotona leikkivät palloilla koko loppuillan. Vaikka paras palkka lukukoiran hommista on rapsutukset ja silitykset, oli tämä pallo varmasti upea palkkio myös.

Lauantaina läksimme kohti Keravaa. Olimme lupautuneet lastenhoitajiksi Keravan poikakolmikolle. Tai voisi sanoa nelikolle, sillä olihan meitä vastassa myös iloinen Patu-herra. Ihmispojat ovat jo nuoren miehen alkuja, joten kovin vaativaa hoitamista he eivät enää tarvitse 😀 Mutta vietimme mukavan vuorokauden poikien ja Patun kanssa mm. uutta Pinokkio-leffaa katsellen. Katsoipa pojat ja isäntä myös jalkapalloa minun keskittyessä lukemiseen.

Kolmikko sulassa sovussa. Tuo musta
möhkäle on Patu 😄

Patusta on kasvanut reipas ja vauhdikas nuori herra. Mytön kanssa niillä tuli muutamaan otteeseen pientä sanaharkkaa, sillä molemmat näyttivät olevan mustasukkaista sorttia. Myttö oli mustasukkainen minusta ja isännästään. Mutta niin oli Patukin! Hippu sai olla rauhassa Patun mielenilmaisuilta mutta Myttösen kanssa Patu kävi pari melko äänekästä keskustelua. Olikin mielenkiintoista huomata, että pojista Patu ei ollut mustankipeä vaan meistä aikuisista. Onneksi sananvaihdot laantuivat melko nopeasti eikä kaverukset pitkävihaisia ole. Sen voikin nähdä tuosta alla olevasta kuvasta. 

Luulin, että meidän tyttöset ovat kovia remmissä vetäjiä. Ja olen kyllä aiemminkin ulkoiluttanut Patua, viimeksi vuosi sitten samanlaisella hoitoreissulla. Mutta Patulle on kasvanut voimat vuoden aikana. Hyvin napakasti sain pitää remmistä kiinni, kun Patu sai vainun rusakosta tai muusta lumella juosseesta otuksesta. Isäntääkin varoittelin, että ottaa tukevan otteen Patun hihnasta. Eihän tuo tietysti ihme ole, että elukoiden hajut saa Patun innostumaan. Onhan se aito metsästyskoira.

Uni painoi sunnuntaina kaverusten silmiä, kun 
lauantai oltiin aamusta iltaan riehuttu. 

Hippusen jalka on tullut kuntoon 😍 Enää se ei sitä valittele eikä myöskään aristele. Rajoitimme Hipun ja Mytön riehumisia sen minkä pystyimme. Ja onneksi Hippu itsekin fiksuna likkana ei kaikkiin Mytön leikkikutsuihin vastannut ja väisti tilanteita, jos sitä ei huvittanut ryhtyä pikkusiskon kanssa kisailemaan. Nyt vaan pitää varoen kulkea, kaikkien meidän, kun tuolla ulkona näyttää taas jäätä ja liukasta olevan. Otin eilen nastakengät käyttöön ja isäntä on tehnyt omillaan koiralenkit jo parisen viikkoa. 

Kävimme isännän kanssa kuluneella viikolla joulukonsertissa. Viime viikolla kävin ystäväni kanssa teatterissa, hän osti minulle lipun synttärilahjaksi. Työpaikkojemme pikkujoulut on vietetty vaikka itselläni siihen liittyi myös hieman työvelvollisuuksia. Tällaisia hauskoja juttuja on meidän loppuvuoteen jo mahtunut. Äitini selvisi koronasta hyvin ja kunhan hoivakodin vierailukielto päättyy, pääsemme häntä taas katsomaan. Talsimme hyvillä mielin tätä joulukuuta eteenpäin kohti juhlapyhien aikaa. Silloin on tiedossa lomaa ja rauhoittumista oman lauman kesken 🎅 

Tähän loppuun, hiukan etuajassa, toivotan koko meidän sakin puolesta kaikille Teille, hyvät lukijamme ja blogiystävämme

hyvää itsenäisyyspäivää!