torstai 15. joulukuuta 2022

Surun aikaa juhlien jälkeen

Olimme ajatelleet, että tämä vuosi päättyy kivoissa tunnelmissa. Mutta ei elämä aina mene siten, kuin sitä etukäteen suunnittelee. Tiistaina meidät saavutti suru-uutinen. Meille läheinen ihminen on poissa. Vaikka tähän jollain tapaa osasimme hieman varautua pitkin syksyä, tuli poismeno kuitenkin nopeasti, meidät yllättäen. Lisäksi siskoni joutuu kertomaan asiasta vakavasti muistisairaalle äidilleni. Miten hän tulee reagoimaan, miten hän uutisen ottaa... siinä on pohdittavaa. Itse poden ärhäkkää flunssaa, joten en valitettavasti pysty lähtemään viemään uutista äidilleni, siskoni tukena. 

P piti paljon koirista. Hänellä ehti olla niitä itselläänkin useampi elämänsä varrella. Kovasti P tykkäsi myös meidän kaikista likoista; Pimusta, Typystä, Hipusta ja Mytöstä. Kiitos P! Kiitos, että huolehdit  äidistämme parhaasi mukaan. Olit meidän häissä, mökilläkin oltiin yhdessä, juhlittiin synttäreitä (myös koirien) ja paljon muuta. Isosti mukavia muistoja jätit jälkeesi. Lepää rauhassa. 

"Missä meidän juhlaherkut?"

Ennen näitä kovin ikäviä uutisia ehdimme lauantaina viettää pikkujoulua hyvien ystäviemme seurassa. Vierasväki saapui lahjoja ja tuliaisia tuoden. Hippunen ja Myttönen saivat herkkuja ja yksi lelukin löytyi lahjakassista. Mustekala on ollut mieluinen otus ja vielä edelleen ehjä. Meidän kaksi kirurgia eivät ole vielä ryhtyneet sitä operoimaan... 

Ilta sujui iltapalasta ja glögistä sekä muista virvokkeista nauttien. Tietovisa jouduttiin laittamaan lisäkysymyksille, jotta voittaja ratkesi. Kuuntelimme joululauluja ja pienen kotimme täytti iloinen puheensorina, nauru ja vähän laulukin. Hilpu ja Myttö jaksoivat juhlia kanssamme pitkälle yöhön. Viimeisten vieraiden lähtiessä kaksikko kuitenkin nukkui jo sikeästi. 

"Ai, minua kuvataan. Selvä homma!"

Uupunut juhlija.

Hippu lopetteli alkuviikosta tämän vuoden lukukoirailut ja kuuntelemaan suuntasimme naapurikirjastoon. Siellä oli leppoisa tunnelma ja heti sisään päästyämme Hippua tuli rapsuttelemaan tuttu tyttöjoukko. Lukijoita oli hiukan vähänlaisesti mutta se ei Hilpaa haitannut. Muutaman mukavan tarinan Hippu sai tälläkin kertaa kuunnella. Tammikuussa jatkamme naapurissa. Kotikirjastoon meidän eka vuoro osuu helmikuun alkuun. Ja onpa Hippu saanut taas pyynnön median edustajalta antaa haastattelun liittyen lukukoirailuihin... tästä lisää ensi vuoden puolella! 

Lukukoira valmiina hommiin.


Lunta riittää aivan mahdottoman paljon ainakin täällä etelässä. Isokorvat tykkäävät kahlata hangessa ja työntää kuononsa lumikinoksiin. Sieltä kun voi aina löytyä jotakin mielenkiintoista. Itse olen, kuten alkuun mainitsinkin, ollut flunssan kourissa. Eilen piti sitten iskeä työhanskat naulaan. Olen huilannut ja teen sitä maanantaihin saakka. Enkä ilman tätä tautiakaan välitä nyt ihmisten ilmoilla hetkeen olla. Annan itselleni luvan surra ja levätä. 

Joulu on kohta ovella kolkuttamassa. Isännällä on tiedossa aatonaatosta alkaen hiukan pidempi joululoma. Minä lomailen ensi viikolla pari päivää ennen juhlapäivien tuloa. Lahjarahat olemme lahjoittaneet Canyonin ja muiden orpojen orankien kuntoutukseen. Mutta Hipulle ja Mytölle hankimme lahjoja, jotka isäntä saa joulupukin ominaisuudessa aattoiltana jakaa. 

Mitä meidän jouluun tulee kuulumaan? Mitä tyttöset löytävät lahjapaketeistaan? Näistä lisää ensi kerralla.

6 kommenttia:

  1. Suru ja ilo ne kulukoo vuorotahtiin. Lämpimät osanotot sinne <3
    Toevommukkaan se suruviesti unehtus sen tien kun sen suapi. Oes armelijjaampata semmonen. Sano äet. (Jootu ite kesällä samallaesta viestijä viemään samallaeselle vastaanottajalle jonka muistista se viesti armollisesti haehtu het)
    Paranemista lentsupotilaalle ja surusta huolimatta joolunootusta sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät kiitokset Iivari. Näinhän se elämä kulkee. Onneksi surun hetkiä on ollut tänäkin vuonna vähemmän kuin niitä iloisia asioita.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Onneks jäi paljon mukavia muistoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Hyviä ja hauskoja muistoja kannamme P:sta mukanamme koko meidän loppuelämän.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.