Takana erilainen mökkikausi

Jestas, että viikot ovat taas vierineet. Huomenna kalenterin lehden voi kääntää marraskuun kohdalle. Blogikirjoittelu on ollut harvasa päivä mielessäni ja nyt tässä meidän tuoreimpia kuulumisia.

Ensi alkuun kerron, että täällä on kaikki reilassa ja hyvin. Hippu on kunnossa ja terve. Myttö voi paksusti 😁 Ostimme Hippuselle karpalovalmistetta, sain lisäravinteista vinkin Team Vallattomien emännältä. Päädyimme tuohon karpalojauhoon, joka on täysin luonnonmukainen tuote ja sopii myös suolistovaivaisille. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut ja toivottavasti jeesaa Hippua  virtsatieongelmissa. Tai etenkin siinä, ettei niitä enää tulisi.

Kaunis päivä Puulalla.

Lauantaina 14. lokakuuta automme nokka kääntyi kohti nelostietä. Vietimme syyslomaviikon Kangasniemellä ja laitoimme mökin talviteloille. Viikon aikana keräsimme julmetun määrän suppilovahveroita ja isäntä teki risusavottaa upouudella raivaussahallaan. Teimme kävelylenkkejä isokorvien kanssa ja saunoimme. Askartelin pikkujoulukutsut ja selailin takkatulen lämmössä brittiläisiä joululehtiä. Lämmitimme glögiä ja isäntä pisti pari uutta linnunpönttöä pihakuusiin. Hilpu ja Myttönen söivät puolukoita aitan edestä. Kaksikko pisti välillä leikiksi sekä käpertyi sängyllemme ottamaan nokkaunia. 

Hilpu tähyilee aitan kuistilta.

Meillä oli rentottava ja hieno loma. Mutta toki tämä mennyt mökkikausi oli erilainen kuin aiemmat. Vaikka olemme käyneet mökillä jo vuosikausia (minä melkein koko ikäni) ja se on ollut meille hyvin tärkeä paikka, olemme aina kuitenkin muistaneet, että se on äitini mökki. Olemme kunnioittaneet mökin omistajan toiveita. Nyt voimme olla ja mennä mökillä miten haluamme. Paljon tulee muistoja mieleen menneiltä vuosilta. Toivon, että äitini vielä omistaisi mökin. Kaikenlaiset ajatukset seikkailevat päässäni. Olin toisinaan mökillä hyvin surullinen. Luulen, että ensi keväänä sydän on hiukan kevyempi, kun palaamme taas Puulan rannoille. Tauko mökkeilystä tulee todennäköisesti tekemään nyt pelkästään hyvää.

Myttö katselee Puulalle, näkyykö
siellä vielä kuikkia. Ei näkynyt enää.

Isäntä vie Myttösen huomenna rokotuksiin. Eläintohtori saa samalla vilkaista sen anaalirauhaset. Mytöllä on samaa ongelmaa kuin Typyllä oli. Anaalirauhaset välillä falskaavat. Myttö on ollut laihdutuskuurilla mutta suurta tulosta se ei ole vielä saavuttanut. Toki kyseessä pitää olla lopullinen muutos sen ruokavalioon eli ruokaa vähemmän. Ehkä annoksia on vieläkin hiukan pienennettävä... 

Möksällä laitettiin välillä leikiksi.

Hipulla on seuraavat lukukoirailut marraskuun puolivälissä. Siellä onkin näköpiirissä taas työputki, kun Hipa kuuntelee sekä koti- että naapurikirjastossa. Viime viikolla se haikaillen katseli useampana päivänä lammasaitaukseen, kun lenkkeilimme aitauksen ohi. Lampaat ovat siirtyneet talven viettoon. On odoteltava kesää ja uusia villakavereita, joihin taas tutustua. Ja jos talvi menee yhtä vauhdilla kuin tämä kuluva syksy, niin olemme hujauksessa kesäkuussa!

Terveen paperit; tulehdus selätetty

Kävin maanantaina Hippusen kanssa eläinlääkärissä kontrollissa. Tulehdusarvo oli edelleen hieman koholla. Sen vuoksi tohtori määräsi, että Hipulle syötetään loppuun antibioottipaketti, jonka viime viikon päivystysreissulla sain mukaani. Uutta kontrollia ei kuitenkaan tarvita. Voitiin todeta, että Hippu oli taas kunnossa. Munuaisaltaan tulehduksesta ei tämä eläinlääkäri puhunut mitään mutta virtsarakossa tulehdusta joka tapauksessa oli ollut. Toinen sanoo toista, toinen toista... Lääkäri sanoi, että Hippu on ylipainoinen. Meinasin tokaista siihen, että itse olet... Hippu ei meidän mielestä ole lihava. Myttö kaipaa kyllä laihdutuskuuria. 

Voiko onnellisempi beagle olla, kun 
huilaa isännän jaloissa sohvalla.

Eläinlääkäri totesi, että mikäli virtsarakontulehdus uusiutuu, kannattaisi mennä sisätautien erikoislääkärille. Hän pystyisi tutkimaan asiaa tarkasti ultralla. No, minähän kävin Hippusen kanssa elokuussa sisätautien erikoislääkärillä. Toki silloin tulehdusarvo oli ok ja koira kaikin puolin kunnossa elämänsä ekan virtsarakontulehduksen jälkeen. Ultrassa ei silloin näkynyt mitään erikoista. Joten jos käy niin surkeasti, että Hippuun taas iskee tämä vaiva, menemme samalle sisätautilääkärille, jonka luona kesäloman jälkeen kävimme. 

Kirjastokeikalla.

Hippu oli jo viikonloppuna täysissä voimissaan. Mytön kanssa ne riehuivat kuin vähäpäiset ja ruoka maistui. Ulkona oli reipasta menoa. Sen vuoksi pystyimme tiistaina suuntaamaan Hilpan kanssa naapurikirjastolle lukukoirailuihin. Lukijoita oli tällä kertaa niukalti mutta rapsuttajia riitti. Kotikirjastossa meillä ei lokakuussa vuoroa olekaan syysloman vuoksi. Mutta loppuvuodesta käymme siellä sitten useammin. 

Myttö tykkää kovasti keväällä
ostetusta avaruuspatjapedistä.

Mytölle varaan rokotusajan lokakuun lopulle. Hipulla piti olla menneenä maanantaina hammaskiven poisto mutta sattuneesta syystä jouduin sen perumaan. Palataan asiaan loppuvuodesta... Jonkin verran on julkisuudessa puhuttu eläinlääkäreiden hurjasta laskutuksesta. Rahaa voi mennä aivan valtavia summia, että eläinkaverin saa kuntoon. Ei meidänkään tarvitse etelänmatkoista haaveilla kesän ja tämän kuluvan syksyn eläinlääkärikäyntien vuoksi. Mutta koska olemme Hipun ja Mytön halunneet ottaa, ne ilman muuta hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten tehtiin myös Pimun ja Typyn kanssa. Mutta ymmärrän erinomaisen hyvin niitä, joilla on taloudellisesti tiukka tilanne. Onhan nuo lääkärikäynnit törkeän kalliita. Ja kuten sanoin, ei meilläkään raha kasva pihapuussa. Nyt olemme tietysti äärimmäisen helpottuneita, että Hippu on taas kunnossa. Murehditaan niitä laskuja myöhemmin...

Eläinten viikolla eläinlääkäriin

Huh, mikä viikko! Eläinten viikkoahan tässä on vietetty ja meillä se alkoi valitettavasti eläinlääkärireissulla. 

Isäntä lähti maanantaiaamuna kertamaan Suomen puolustukseen liittyviä asioita. Joten tällä viikolla olemme pitäneet beaglelikkojen kanssa huushollia pystyssä. Olen ollut etätöissä maanantaita lukuunottamatta ja mikään muu ei olisi tullut kysymykseenkään. Jouduin nimittäin maanantaina töistä tultuani viemään Hipun eläinlääkäriin. 

Toipilas huilaa.

Huomasin heti kotiin päästyäni, että Hilpu ei ole ok. Olohuoneeseen ja eteiseen oli oksennettu, pissitty ja pask...ttu. Hippu oli aivan veto pois. Mittasin kuumeen ja mittari näytti 40 astetta. Joten vein Mytön pikaisesti lyhyelle lenkille, annoin sille ruuan, soitin taksin ja niin mentiin Hippusen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Meidät ohjattiin heti omaan huoneeseen. Eläinlääkäri tuli paikalle. Hippu vietiin samaa tietä eläinsairaalan puolelle nesteytykseen ja lääkitykseen, jotta kuume saatiin laskemaan. Itse istuin penkkiin odottamaan... ja miettimään, mikä ihme Hippua vaivaa. Aamulla se oli vielä täysin voimissaan, ruoka maistui ja koira oli kunnossa. 

Eilen maistui taas jo aamukurkku.

Neljän tunnin päästä eläinlääkäri talutti Hipun odotusaulaan luokseni. Olin sitä ennen muutamaan kertaan miettinyt, että koskahan mahtaisin saada jotain väliaikatietoa Hilpan tilanteesta... Voitte uskoa, millaiset tunnelmat ja fiilikset minulla oli. Tohtori totesi, että kuume oli saatu nesteytyksellä laskemaan. Hippu oli jo hieman pirteämpi ja saisin lähteä sen kanssa kotiin. Vatsa oli ultrattu, pissinäyte ultraääniohjauksella otettu. Ja verikoe myös. Tulehdusarvo oli korkea mutta kaikki muut arvot ja vatsa kunnossa. Pississä oli bakteereja. Eläintohtori antoi diagnoosiksi munuaisaltaan tulehduksen. Oireet kun viittasivat siihen, ettei kyseessä ole pelkkä virtsarakontulehdus. Antibiootit ja tulehduskipulääkkeet kassissa tulimme Hippasen kanssa kotiin. 

Alkuviikko meni vielä odotellen, että lääkkeet alkavat puremaan. Tein koirien kanssa minilenkkejä. En uskaltanut ja halunnut lähteä Mytön kanssa pitkille lenkeille ja jättää Hippua yksin. Yöunet jäivät minimiin. Eilen Hipusta näki, että olo alkaa olemaan paljon parempi. Ruoka maistui ja ulkona oli vauhdikkaampaa. Hyvältä näyttää siis taas!

Saunakaveri. Kuva on hiukan hämärä, kuten oli
saunakin jo iltamyöhällä.

Mitähän tästä vielä sanoisi... Kamala viikko. Isäntä varmasti siellä korvessa, metsän keskellä oli huolissaan Hipusta ja myös minusta. Onneksi minulla on aivan valtavan hienoja ystäviä. He kysyivät kuulumisia ja Keravan poikien äiti piipahti katsomassa meitä. Siskonikin jaksoi tsempata. Tänään isäntä palaa kotiin. Odotan sitä ihan hirmuisen paljon. Kuten varmasti Hippu ja Myttö myös. Maanantaina menemme lääkäriin kontrollikäynnille ja toivottavasti saan kuulla vielä kerran tarkemmin, mikä Hippua vaivasi. Olin maanantaina niin helpottunut, kun pääsimme lähtemään Hipun kanssa kotiin, että osa lääkärin jutteluista meni minulta täysin ohi. Kysyn myös, onko tähän mitään apuja, sillä Hipulla oli viimeksi kesällä virtsarakontulehdus. Katsotaan, tulemmeko maanantaina yhtään viisaimmiksi...

Mökin pihalla jolkottelua.

Päätän tämän kirjoitelman kuitenkin iloisiin tunnelmiin. Vietimme viime viikonlopun mökillä Mytön ja Keravan kolmikon äidin kanssa. Hipun jätin kotiin pitämään isännän kanssa taloa pystyssä. Meillä oli oikein rentouttava ja kiva mökkireissu. Saunottiin (myös Myttö), syötiin hyvin ja otettiin lasi, kaksi kuohujuomaa. Keräsimme valtavan määrän suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Ja taisikin olla oikein hyvä tuollainen letkeän leppoisa viikonloppu, jotta oli voimia selvitä tämän viikon koettelemuksista. Hienointa ja parasta on toki se, että Hipulla oli voimia selättää tuo sairaus.