Eläinten viikolla eläinlääkäriin

Huh, mikä viikko! Eläinten viikkoahan tässä on vietetty ja meillä se alkoi valitettavasti eläinlääkärireissulla. 

Isäntä lähti maanantaiaamuna kertamaan Suomen puolustukseen liittyviä asioita. Joten tällä viikolla olemme pitäneet beaglelikkojen kanssa huushollia pystyssä. Olen ollut etätöissä maanantaita lukuunottamatta ja mikään muu ei olisi tullut kysymykseenkään. Jouduin nimittäin maanantaina töistä tultuani viemään Hipun eläinlääkäriin. 

Toipilas huilaa.

Huomasin heti kotiin päästyäni, että Hilpu ei ole ok. Olohuoneeseen ja eteiseen oli oksennettu, pissitty ja pask...ttu. Hippu oli aivan veto pois. Mittasin kuumeen ja mittari näytti 40 astetta. Joten vein Mytön pikaisesti lyhyelle lenkille, annoin sille ruuan, soitin taksin ja niin mentiin Hippusen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Meidät ohjattiin heti omaan huoneeseen. Eläinlääkäri tuli paikalle. Hippu vietiin samaa tietä eläinsairaalan puolelle nesteytykseen ja lääkitykseen, jotta kuume saatiin laskemaan. Itse istuin penkkiin odottamaan... ja miettimään, mikä ihme Hippua vaivaa. Aamulla se oli vielä täysin voimissaan, ruoka maistui ja koira oli kunnossa. 

Eilen maistui taas jo aamukurkku.

Neljän tunnin päästä eläinlääkäri talutti Hipun odotusaulaan luokseni. Olin sitä ennen muutamaan kertaan miettinyt, että koskahan mahtaisin saada jotain väliaikatietoa Hilpan tilanteesta... Voitte uskoa, millaiset tunnelmat ja fiilikset minulla oli. Tohtori totesi, että kuume oli saatu nesteytyksellä laskemaan. Hippu oli jo hieman pirteämpi ja saisin lähteä sen kanssa kotiin. Vatsa oli ultrattu, pissinäyte ultraääniohjauksella otettu. Ja verikoe myös. Tulehdusarvo oli korkea mutta kaikki muut arvot ja vatsa kunnossa. Pississä oli bakteereja. Eläintohtori antoi diagnoosiksi munuaisaltaan tulehduksen. Oireet kun viittasivat siihen, ettei kyseessä ole pelkkä virtsarakontulehdus. Antibiootit ja tulehduskipulääkkeet kassissa tulimme Hippasen kanssa kotiin. 

Alkuviikko meni vielä odotellen, että lääkkeet alkavat puremaan. Tein koirien kanssa minilenkkejä. En uskaltanut ja halunnut lähteä Mytön kanssa pitkille lenkeille ja jättää Hippua yksin. Yöunet jäivät minimiin. Eilen Hipusta näki, että olo alkaa olemaan paljon parempi. Ruoka maistui ja ulkona oli vauhdikkaampaa. Hyvältä näyttää siis taas!

Saunakaveri. Kuva on hiukan hämärä, kuten oli
saunakin jo iltamyöhällä.

Mitähän tästä vielä sanoisi... Kamala viikko. Isäntä varmasti siellä korvessa, metsän keskellä oli huolissaan Hipusta ja myös minusta. Onneksi minulla on aivan valtavan hienoja ystäviä. He kysyivät kuulumisia ja Keravan poikien äiti piipahti katsomassa meitä. Siskonikin jaksoi tsempata. Tänään isäntä palaa kotiin. Odotan sitä ihan hirmuisen paljon. Kuten varmasti Hippu ja Myttö myös. Maanantaina menemme lääkäriin kontrollikäynnille ja toivottavasti saan kuulla vielä kerran tarkemmin, mikä Hippua vaivasi. Olin maanantaina niin helpottunut, kun pääsimme lähtemään Hipun kanssa kotiin, että osa lääkärin jutteluista meni minulta täysin ohi. Kysyn myös, onko tähän mitään apuja, sillä Hipulla oli viimeksi kesällä virtsarakontulehdus. Katsotaan, tulemmeko maanantaina yhtään viisaimmiksi...

Mökin pihalla jolkottelua.

Päätän tämän kirjoitelman kuitenkin iloisiin tunnelmiin. Vietimme viime viikonlopun mökillä Mytön ja Keravan kolmikon äidin kanssa. Hipun jätin kotiin pitämään isännän kanssa taloa pystyssä. Meillä oli oikein rentouttava ja kiva mökkireissu. Saunottiin (myös Myttö), syötiin hyvin ja otettiin lasi, kaksi kuohujuomaa. Keräsimme valtavan määrän suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Ja taisikin olla oikein hyvä tuollainen letkeän leppoisa viikonloppu, jotta oli voimia selvitä tämän viikon koettelemuksista. Hienointa ja parasta on toki se, että Hipulla oli voimia selättää tuo sairaus.