Onnea tulevalle vuodelle!

Takanamme on leppoisa ja hieno joulu. Aattona avattiin lahjapaketteja, syötiin hyvin ja löhöttiin sohvalla. Haagalaiset piipahtivat glögillä ja muille sukulaisille juteltiin perinteiset tervehdyspuhelut Savonrantaan, Malmille ja Hyvinkäälle. Tapanina saatiin vieraiksi isännän veli vaimonsa kera. Isokorvat olivat riemuissaan, kun näkivät tuttuja kasvoja pyhien aikana.

Typsykkä ja Hippuli saivat paljon joululahjoja. Niistä ne pehmeät Hippu suolisti jo aattoiltana. Juhlaillaksi varattu maksalaatikko sekä poronkorvat maistuivat tytöille erinomaisen hyvin. Lunta ei tänne etelään ole tullut. Olemme kuitenkin ahkerasti ulkoilleet asiaankuuluvissa varusteissa. Eli kumisaappaissa tai nastakengissä sekä sadeasuissa.

Nyt valmistaudumme ottamaan vastaan uuden vuoden. Tähän päättyvään vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. Iloa mutta välillä myös murhetta. Yhteen summaten voin kuitenkin todeta, että meillä oli hyvä ja onnellinen vuosi. Seuraavalla kerralla kerronkin, mitä meidän vuosi 2017 sisälsi ja miten vuosi vaihtui meidän huushollissa.

Välkehtivän sädehtivää vuodenvaihdetta 

ja mitä parhainta uutta vuotta 2018!

Jouluiloa!

Lahjat tytöille on hankittu ja kinkku paistuu parhaillaan uunissa. Aiomme vielä aatonaaton lopputunteina piipahtaa hautuumaalla sytyttämässä kynttilät isännän mummolle ja vaarille. Kuusi koristeltiin yhdessä Hipsun avustuksella. Typsy katseli sängystämme meidän puuhia. Sitä kiinnostaa koristeluhommia enemmän paketit, jotka kuusen alle huomenna asetellaan.

Toivotamme koko meidän poppoo kaikille lukijoillemme, ystävillemme sekä blokikavereillemme kotijoukkoineen

Hyvää joulua!

Olkoon tämä tuleva juhla-aika teille kaikille rauhaisa, leppoisa ja täynnä iloa. Pieni Suuri Beagle rauhoittuu joulun ajaksi. Kuulumisiin siis taas pyhien jälkeen!

Helpot lahjahankinnat

Lähestymme joulua. Täällä etelässä on rippunen lunta. Mutta myös kovin liukasta. Eikä tässä vesisateiltakaan vältytä ennen pyhiä. Tähän mustaan joulun aikaan alkaa jo tottua. Mutta siitä huolimatta en kuitenkaan pidä siitä. Olisi niin kovin hienoa, kun olisi kauniin valkoinen joulu.

Meillä ei vielä sen ihmeemmin ole jouluvalmisteluita aloitettu. Keskityn niihin loppuviikosta, kun aloitamme joululoman. Tänä vuonna Typsykälle ja Hippuselle oli harvinaisen helppoa keksiä joululahjat. Hilpu tarvitsee uudet valjaat. Se on tähän saakka kulkenut Pimulta ja Typyltä perityillä valjailla.  Typsynen saa uuden fleksitaluttimen. Molemmille pitää hankkia myös uudet mökkipannat. Katsotaan, löytyykö sopivat. Jos ei jouluksi, niin hankitaan pannat sitten keväällä.

"Ramaisee...Kaveri torkahti jo. Kohta minäkin keikahdan
tähän sohvalle päiväunille."

Mökistä puheenollen; siellä ei ole vielä päästy puusavotan kimppuun. Maa ei ole jäinen, joten motokone ei voi lähteä vielä hakkuuhommiin. Eiköhän Kangasniemelle kuitenkin pakkaset viimeistään tammi-helmikuussa saavu. Jännittävää keväällä nähdä, miltä maisemat näyttävät puunkaadon jäljiltä... valoa tulee ainakin möksän pihapiiriin lisää.

Pimun kuolemasta tulee jouluyönä kuluneeksi neljä vuotta. Aika on kiitänyt vauhdilla. Meillä on edelleen kirjahyllyssämme esillä yhteiskuvia Pimusta ja Typystä. Koirien panta- ja remminaulakkoa koristaa kaksikon kuva. Olen pyytänyt hyvän ystäväni miestä ottamaan talven aikana vastaavanlaisia kuvia Typystä ja Hipusta. Nyt on ehkä aika vaihtaa ainakin muutamaan kehykseen tuoreemmat kuvat. Se on reilu teko Hippua kohtaan, joka on ollut perheenjäsenemme jo yli kaksi vuotta. Eikä me Pimua unohdeta, ikinä. 

Lukukoira lomalle

Vuoden viimeiset lukukoirailut ovat nyt takanapäin. Tiistaina kävimme naapurilähiössä ja teimme lukijaennätyksen! Rapsuttelijoita riitti runsaasti ja kaikki lukuvuorot oli varattu. Jo ulko-ovella meitä oli vastassa joukko lapsia. Riemunkiljahdukset "nyt se lukukoira tulee!" raikuivat pitkin pientä kirjastoa.

Eilen kävimme kotikirjastossamme. Siellä oli lukijoiden suhteen rauhallisempaa mutta ihailijoita toki riitti. Tehtiin taas lukukoirailua tunnetuksi, kun väkeä kävi kyselemässä lisätietoja asiasta. Keväällä jatkamme molemmissa kirjastoissa ja sitä ennen Typy saa viettää hyvin ansaitsemansa joululoman.

Minulta on joskus kysytty, miksi teen tätä hommaa yhdessä Typpyrän kanssa. Ja miten jaksan kulkea kirjastoissa iltaisin työpäivän jälkeen. Sain taas tällä viikolla yhden vastauksen näihin kysymyksiin. Erään vakiolukijan äiti kertoi, että Typylle lukemassa käyminen on hänen tyttärensä ainut harrastus ja erittäin tärkeä sellainen.  Tällaiset jutut ovat syitä sille, miksi haluan tätä harrastusta tehdä.

Joulu lähestyy jo kovaa vauhtia. Silloin meidän koko perheellä on hiukan lomaa. Virittäydymme joulun tuloon käymällä isännän kanssa joulukonsertissa. Ensi viikolla hankitaan lahjat isokorville. Ennen aattoa hommataan kuusi ja jouluherkkuja. Kaappeja ei siivota eikä ikkunoita pestä. Riisipuuron keittelen ja joulutorttuja sekä kinkun paistan. Muuten otetaan joulu vastaan ja sitä vietetään leppoisasti ja kiirehtimättä. Toivottavasti pienessä pakkasessa maan ollessa valkea täällä etelässäkin.

Aihetta juhlaan ja kiitoksiin

Lauantaina juhlimme ystäviemme kera pikkujoulua sekä satavuotiasta Suomea. Mukavaa iltaa tahditti hyvä ruoka sekä juoma. Välillä pistettiin lauluksi ja ottipa joku muutaman tanssiaskeleenkin. Typylle ja Hipulle tuotiin reilusti tuliaisia. Enemmän niitä kuitenkin kiinnosti ihmisille tarkoitetut antimet. Dippikastikkeet ovat Typsyn suurta herkkua. Lihapullat taas molempien isokorvien lempimakupaloja. Saimme koko poppoo olla tarkkana, ettei kaksikko lähtenyt varkaille.

"Hippu hyytyi jo. Päätti ottaa nokoset. Minä kyllä
päivystän ihan loppuun asti. Tai ainakin niin kauan
kuin tuolla pöydällä on syötävää."

Hippulin vatsa on taas kunnossa. Herkkämahaisen ruokavalio on käytössä ja lisäksi se saa kerran päivässä koirille tarkoitettua maitohappobakteerijauhetta. Hyvältä näyttää. Aion tehdä vielä tarkempaa tutkimustyötä tuon ruoka-asian suhteen. Tuskin Tyyperillekään on haitaksi vaikka ruoka olisi terveellisempää. Ei sillä, että meidän likat mitenkään huonosti olisivat syöneet. Mutta toki noissa koiranmurkinoissa on kaikenlaista.

Tänään onnittelemme Suomea. Kävimme isännän kanssa eilen elokuvissa. Näimme filmin Tuntematon Sotilas. Kohta telkkarista käynnistyy sen ensimmäinen versio. Mitä sodasta voisi ajatella... toivon, ettei sellaisia ikinä enää tule. Kylliksi ei voi veteraaneille hattua nostaa ja kiitosta antaa. Ei oltaisi näin ja tässä ilman heitä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hippu Herkkävatsa

Joulukuu on saapunut ja tänään avasimme joulukalenterien ensimmäiset luukut. Elämäni ensimmäistä kertaa ostin isokorville omat kalenterit. Meille kaksijalkaisille on yhteinen. Typsykälle maistui paremmin kuin hyvin kalenteriluukusta löytynyt herkkupala. Hippu ei huolinut herkkua. Se kun on aamuisin tottunut saamaan pikkuisen koirankeksin. Tänä aamuna ei kelvannut kyllä sekään.

Koko perheelle kalenterit.

Hipun vatsa on reistaillut jo pidemmän aikaa. Mahasta kuuluu aika ajoin möyrinää ja meteliä. Tällöin Hippu ravaa levottomasti pitkin huushollia ja haluaa ulos syömään heinää. Joskus pulahtaa oksennus. Olemme tuumailleet, että sillä on herkkä vatsa. Mutta alkuviikosta Hilpuselle iski raju ripuli. Varasin ajan eläinlääkärille. Huolestuin sen verran isosti.

Taas kerran suunnistimme lääkäriasemalle. Tänä syksynä eläinlääkärit ovat tulleet tutuiksi... Hipulta otettiin laaja verenkuva ja tehtiin perusteellinen tutkimus. Tohtorin arvio; herkkävatsaisuutta. Hippu antoi hienosti ottaa verinäytteen ja tutkia itseään. Minua verikokeen otto jännitti, sillä Hipulle tämä oli ensimmäinen kerta. Jos se alkaakin riehumaan...

Hippu toimi apuneitinä, kun isäntä kasasi uutta lipastoa.

Verikokeissa ei löytynyt yhtikäs mitään poikkeavaa. Nyt siirrymme Hipun kohdalla herkkävatsaisen koiran ruokavalioon. Mikäli vatsa ei siitä huolimatta ala rauhoittumaan, on edessä jatkotutkimukset. Toivon enemmän kuin mitään muuta joululahjaksi, että tuohon ei tarvitse edetä.

Viime kuukaudet olen kantanut huolta ja murhetta noista meidän rakkaista biigeleistä. Isäntä on järjen ääni mutta minä menen koiriemme kohdalla täysin tunteet edellä. Olo on nyt kuitenkin helpottunut. Typyn suu on hoidettu ja Hipun vatsa tutkittu. Huomenna meille saapuu jokavuotiseen tapaan ystäväjoukkoa, joiden kanssa nostamme maljat pikkujoululle.  On aika nauraa, laulaa ja iloita meille tärkeiden ihmisten keskellä. Hilpeää viikonloppua myös teille, PSB:n ystävät!