sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Seikkailu

Heinäkuun viimeisiä tunteja viedään. Lomaa meillä on kuitenkin vielä reilu viikko jäljellä. Aurinkoa ja lämmintä on riittänyt. Laiturista roikkuva lämpömittari näyttää Puulan lämpötilaksi +24. Ei hassumpaa! Olemmekin uineet ahkerasti, minä ja uimamaisterimme Tyyperi. Isäntäkin pulahtaa veteen mutta Hippa ei. Se kastelee vain kinttunsa. Ja takamuksensa. 


Torstaina Hippu taisi eksyä metsään. Se läksi omille teilleen, kun kävin poimimassa kanttarelleja. Typykin riensi omia polkujaan mutta saapui melko pian minun jälkeeni takaisin mökille. Hippulia ei näkynyt. Ei kuulunut. Isäntä lähti Typsyn kanssa etsimään ja minä päivystin pihassa. Parin tunnin päästä metsästä ryski väsynyt ja olemukseltaan helpottunut seikkailija. Hippu juoksi suoraan järveen ja istui sinne. Sitten se ulvoi onnesta. Minä soitin isännälle, että Hippi on taas kotona. Ja melkein ulvoin itsekin, ilosta. 

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mökistä toiseen

Lomapäivämme jatkavat kulkuaan. Olemme palanneet Virosta koti-Suomeen ja saapuneet Haukivuoren kautta Kangasniemelle. 


Yllä olevassa kuvassa isokorvat poseeraavat Tartossa paikallisen taiteen äärellä. Meidän reissumme naapurimaahan sujui mukavasti. Laivassa matkusti reippaat ja rauhalliset biiglet, joten kyseistä menopeliä voimme jatkossakin käyttää. Eläintohtorilla saimme ripeää ja asiantuntevaa palvelua. Typyn ja Hipun passit tulivat ajantasalle ekinokokkilääkityksen osalta. Mökkiin totuimme vaikka se pettymys olikin. Etelä-Virossa on runsaasti hienoa nähtävää, joten sinne voidaan joskus palata. 

Täällä Puulan rannalla vietämme lomamme loput. Parhaillaan meillä on vieraita Keravalta ja poikakolmikolla on riittänyt hauskaa Typsykän ja Hippalaisen kanssa. Ensi viikolla meitä tulee tervehtimään anoppini ja appiukkoni. On kivaa, että meitä käydään täällä metsän keskellä moikkaamassa. 

Eilen keräsin kesän ensimmäiset kanttarellit ja niistä tehdään tänään kastike. Tukkakoskelolla on liuta poikasia. Typy ja Hippu iloitsevat vapaudesta ja syövät mustikoita suoraan varvuista. Ihanaa olla taas täällä! 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Aurinkoa ja alkujärkytys

Täällä sitä ollaan eteläisessä naapurimaassa! Voimme todeta, että matkailu sekä vuokramökissä asustelu avartaa. Tuo jälkimmäinen aiheutti meissä pienoisen alkujärkytyksen. Mutta nyt olemme kotiutuneet ja kaikki on kunnossa.

Laivamatka Tallinnaan sujui hienosti. Typy ja Hippu reissasivat paatissa kuin vanhat tekijät. Pariin otteeseen kuului toki vastata käytävältä sekä naapurihytistä kuuluviin haukahduksiin. Koska meillä oli varhainen lähtö, otimme pienet unet koko poppoo. Siihen päälle kahvilasta noudetut pullakahvit ja olimmekin jo perillä.

Käymme loppuviikosta ottamassa isokorville ekinokokkilääkityksen paikallisella eläinlääkäriasemalla. Se vaaditaan Virosta Suomeen tultaessa. Piipahdimme myös Tartossa. Ennen kaikkea lepäämme, nautimme lomasta ja toivottavasti myös auringosta. Sitä on ainakin näin alkuun riittänyt.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ulkomaille

Nyt olemme koko sakki lomalla! Vielä alkuviikon pakersin konttorilla mutta keskiviikkona pistin koneen ja puhelimen kaappiin. Työpöytää ei tuon kummemmin tarvitse siivota ennen lomalaitumille siirtymistä. Olemme avokonttorissa, jossa ei myöskään kenelläkään ole nimettyjä omia pöytiä ja paikkoja. Ei edes pääpomolla. Onhan tuo aika modernia, kaiketi. Itse en osaisi enää kuvitella ikiomaa työpistettä, saatika omaa huonetta. Mutta ymmärrän toki, että kaikki eivät tuosta systeemistä tykkää. Eikä useat työtehtävät edes luonnistuisi tuollaisissa tiloissa.

Ensi sunnuntaina katselemme järvimaisemia mökkiterassilla Virossa, Võrun kaupungissa. Pakkaamme alkavalla viikolla kapsäkit autoon ja suuntaamme kohti Helsingin Länsisatamaa. Merimatkan jälkeen huristelemme Tallinnasta kohti Tarttoa ja Võrua. Olemme vuokranneet viikoksi mökin, johon myös koirat ovat tervetulleita. Edessämme on Typyn ja Hipun ihkaensimmäinen ulkomaan reissu. Laivasta olemme varanneet hytin mennen tullen ja uskon, että reissu sujuu mutkattomasti. Autossahan meidän likat ovat tottuneet matkustamaan. Passit on hankittu ja muihinkin koiran kanssa matkustettaessa huomioitaviin asioihin on perehdytty.

Jännittääkö minua? Kyllä, joo, aivan varmasti. Emme ole koskaan vuokranneet mökkiä ja nyt vielä naapurimaasta. Lisäksi lähdemme sinne yhdessä biiglejen kanssa. Mutta meille tulee varmasti mainio reissu ja mukaan kertyy paljon uusia kokemuksia sekä muistoja. Mitä kaikkea tapahtuikaan, siitä lisää kotiin palattuamme!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Uimareita meressä ja järvessä

Olemme hyvästelleet kesäkuun ja toivottaneet tervetulleeksi heinäkuun. Moni sanoo, että Suomen kesä on parhaimmillaan näin heinäkuussa. Niinhän se monesti on, ainakin ilmojen suhteen. Itse pidän elokuutakin vielä kuulaan kesäisenä kuukautena, jolloin on hyvinkin kaunista.

Isäntä oli piipahtanut lauantaina Typsyn ja Hippulin kanssa Rajasaaressa, kun minä vietin viikonloppua möksällä. Typy oli käynyt uimassa ja oli Hippukin noutanut sille mereen heitettyä keppiä. Hyvä Hippu! Kyllä siitäkin vielä vesipeto syntyy.

Minä vietin rennon ja hyvin iloisen viikonvaihteen Kangasniemellä. Naisporukkamme nauroi välillä niin, että koko lahti raikui. Saatoimme jopa herättää vastarannalla paikallisten keskuudessa paheksuntaa, kun häiritsimme heidän rauhaansa moisella mölyämisellä. No, kyllä maailmaan meteliä mahtuu. Grilliherkkujen ääressä paransimme maailmaa ja nyt minäkin olen heittänyt talviturkin uimalla useampaan kertaan Puulassa. Veden lämpötila oli peräti 23 astetta, joten kyllä siihen kelpasi pulahtaa.

Vielä alkuvuodesta pohdimme isännän kanssa, saadaanko Hipsukasta ollenkaan sisäsiistiä. Kyseinen operaatio on nimittäin kestänyt hyvin kauan. Paljon, paljon kauemmin kuin Pimulla ja Typyllä. Epäilimme jo, onko Hilpertillä jokin fyysinen vika. Olemmeko me tehneet jotakin väärin tai olleet laiskoja asian suhteen. Mietimme kuitenkin, että ollaanhan me jo kaksi koiraa saatu sisäsiisteiksi. Ehkä Hippukin oppii. Ja onhan se oppinut! Useampi kuukausi on jo menty ilman ainaista mattopyykkiä ja yöulkoiluja. Kauan se kesti ja vaati todennäköisesti ensimmäisen juoksun, joka Hipulla oli keväällä. Mutta nyt koirahuussi pölyttyy kaapin päällä ja olemme ylpeitä meidän pikkuneidistä. Hienoa Hippu!