Biiglepatruunat

Kävin rekisteröimässä meidän mökillä sijaitsevat linnunpöntöt osallistuen näin Ylen kampanjaan "Miljoona linnunpönttöä". Puulan rannalla meillä on useampi pönttö ja isäntä on nikkaroinut niitä vuosittain lisää. Lisäksi vanhoja, lahoja asumuksia on pistetty nuotioon.

Ollaan ihan patruunoita!

Syksyn viimeisellä mökkireissulla ollaan putsattu ja huollettu ne pöntöt, jotka ovat vielä asumiskelpoisia. Siitä, tulisiko pöntöt siivota keväällä vai syksyllä on kuulemma olemassa kahta koulukuntaa. Me emme ole jättäneet puhdistushommaa kevään ohjelmanumeroksi, sillä kevät saattaa olla jo pitkällä, kun palaamme talvitauon jälkeen mökkeilemään. Eikä siivousta tarvitse tehdä yksin; Typy ja Hippu ova kovasti kiinnostuneita asumuksien sisällöistä ja tarkkailevat siivoustyötä valppaasti.

Omat pönttönne voitte käydä rekisteröimässä Ylen nettisivuilla. Palkkioksi saatte hienon diplomin. Me ollaan diplomin mukaan kerrassaan ihan patruunoita!

Laajennamme reviiriä

Kevään ensimmäiset leskenlehdet kukkivat ojan penkalla, kun ulkoilimme pääsiäispyhinä. Vietimme rennon ja leppoisan pääsiäisen vaikkakin emäntä joutui olemaan levossa muutamia päiviä. Sillehän ei mitään mahda, kun sairaus iskee. Onneksi pystyin kuitenkin toimimaan suht´koht´normaalisti ja nyt olen taas terveen kirjoissa.

Kaivoin fillarin esiin ja huristelen sillä taas työmatkat. Suunnittelimme isännän kanssa, että tähtäämme toukokuun puolivälissä mökille ja siihen on nyt jotakuinkin kuusi viikkoa. Odotamme rauhassa, että Puula on sula. Nopeastihan aika taas luiskahti ja ehkä tänä vuonna emme pistä mökkiä vielä lokakuussa talviteloille. Näyttää nuo talvet alkavan kunnolla vasta tammikuussa, jos alkavat ollenkaan...

Saimme Typyn kanssa toukokuuksi kutsun vierailla eräässä toisessa kotipaikkakuntamme kirjastoista. Siellä on käynnistynyt tämän vuoden puolella lukukoiratoiminta. Otimme kutsun ilolla vastaan. Kotikirjastossamme meidän kevään työkeikat päättyvätkin huhtikuussa ja mieluusti laajennamme reviiriämme myös naapurikaupunginosaan. Jännittävää nähdä, miten Typy otetaan siellä vastaan!

Aurinkoista pääsiäistä!

Ei vielä leivon suvilaulut soi, 

ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,

mut keväästä jo urvut unelmoi

 ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Eino Leino

Mukavaa pääsiäistä kaikille 

Pienen Suuren Beaglen ystäville!

Toivottaa

Typy & Hippu sekä kotiväki

Ps. Liitän tähän pääsiäistervehdykseen myös lämpimät kiitokseni Päiville, Hipun kasvattajalle, kauniista sanoistasi joita laitoit tänne blogin kommentteihin. Ne ilahduttivat meitä kovasti. Parhaimmat terveiset Milolle ja teidän muille karvakuonoille.

Typyn ja Hipun emäntä  

Paras tapa

Komeasti kiiltelevät uutuuttaan Typyn ja Hipun passit. Kävimme maanantaina eläintohtorin vastaanotolla ja reissulla pistettiin molempien isokorvien rokotukset kuntoon sekä saatiin kotiinviemisiksi lemmikkieläinpassit. Nyt on nämä asiat reilassa silmällä pitäen kesän lomareissuamme.

Tytöt käyttäytyivät moitteettomasti eläinlääkärin luona. Typsyn piti toki vähän haukkua muille koirille, joita odotushuoneessa oli. Hippua taas taisi jännittää. Kun tohtori tuikkasi rokotuspiikin sen niskaan, parkaisi Hippu sydäntä särkevällä äänellä. Typy taas ei ollut moksiskaan, kun sen oma rokotus annettiin vaan keskittyi rouskuttamaan sille annettuja herkkupaloja. Mutta kaverin rääkäisystä iski hätä ja Typsy oli välittömästi skarppina tarkastamassa, onko kamu kunnossa. 

Ja olihan kamu kunnossa. Mutta jotta Hipulle ei jäisi pelkotilaa toimenpiteestä, antoi lääkäri sille puoli kourallista herkkunappuloita. Tohtoria alkoi naurattaa, kun Hippu hotki herkut hetkessä. Lisäksi lääkäriä ihmetytti, ettei Hippi edes pureskellut makupaloja vaan nieli ne kokonaisina. Niinpä... kotiin lähtiessä Hippu oli taas eloisa oma itsensä, joten selvisimme reissusta traumoitta. Reipas Hippu!

Tämä viikko on pääsiäisviikko. Teemme isännän kanssa pari kyläreissua ja nautimme vapaista pyhistä yhdessä Typsyn ja Hippulin kanssa. Ihan paras tapa meille viettää pääsiäistä!

Oma tyyli kuunnella

Hippu taisi olla kovasti mielissään synttäripäivän ohjelmasta. Avasimme lahjapaketteja, joista paljastui mm. leluja ja poron potkanpäitä. Kakkukahvit nautimme yhdessä äitini ja hänen miehensä kera. Pikkupalat synttärikakkua saivat toki myös päivänsankari sekä Typsy. Typylle jaettiin lahjaherkuista oma osuus ja osan makupaloista laitoin kaappiin talteen. Ihan kaikkea ei kerralla voi syödä, siitä olisi voinut seurata ähky ja mahanpuruja. Lupaamamme ruokakuppiteline ei isännän työkiireiden vuoksi ole vielä aivan valmis, joten sen Hippuli saa jälkilahjana.

Lukukoirailut sujuivat menneellä viikolla vanhalla rutiinilla ja Typylle kävi lukemassa runsas joukko lapsia. Usealla lukijalla oli mukanaan koirasta kertova kirja ja Typpyrä kuunteli levollisesti lajitovereista kertovia tarinoita. Eräs lukija epäili Typyn nukkuvan lukuhetken aikana... vastasin, että kyllä Typy kuuntelee, omalla tavallaan.

Kohta saadaan kakkua!

Pääsiäinen pilkistelee jo ovella. Takatalvi iski tänne etelään ja maassa on hienoinen kerros lunta. Ehdin jo riemuita kevään alkamisesta; kotikulmillamme ryhdyttiin puhdistamaan katuja hiekoitushiekasta. Mutta aamut ovat valoisia ja mustarastaat laulelee. Eiköhän tuo talvi tee vain pikapiipahduksen ja huilaa sitten ainakin marraskuulle saakka.

Yksivuotias Hippu!

Tänään on erityinen päivä ja aihetta juhlaan! 

Ihastuttava Hippumme täyttää täydet yksi vuotta. Hippulin ensimmäinen vuosi on sisältänyt paljon uutta ja ihmeellistä. Elämällä on vielä paljon annettavaa meidän reippaalle beagletyttöselle ja uusiin seikkailuihin Hippu suuntaa suurella mielenkiinnolla. 

Hurjan paljon onnea rakkaalle synttärisankarillemme!

Groovy tyttö

Tällä viikolla juhlitaan. Meidän Hippu eli tuttavallisesti Hippi, Hilpuri, Hipsukka, Hippalainen jne. jne. täyttää täydet yksi vuotta. Maaliskuun 17. päivä vuosi sitten Räntäsään kennelissä koettiin iloinen perhetapahtuma ja maailmaan saapui kuusi beaglenpoikasta. Valitettavasti synnytys ei sujunut komplikaatioitta ja pentue jäi Milo-mamman viimeiseksi. Hienosti äiti pystyi kuitenkin hoitamaan vauvojaan ja toipui saamistaan synnytyskolhuista. Hipusta on kasvanut reipas, iloinen, vauhdikas ja kekseliäs kaveri. Nimensä veroisesti; Groovy Girl.

Ennen juhlahumua käymme Typyn kanssa lukukoirailemassa. Kuunteluvuoroon täksi viikoksi sovittu karvakuono on estynyt tulemasta töihin, joten Typy tuuraa kollegaa. Saapa nähdä, karsiiko nuo hienon aurinkoiset ulkoilusäät meidän lukijoita. Mikäli näin käy, päivystämme silti lastenosastolla mahdollisia rapsuttajia sekä toiminnasta kiinnostuneita varten. PR on tärkeä osa tätä hommaa, jotta saamme jaettua lukukoiratietoutta ja toiminnalla on jatkuvuutta. Jos ei ole lukijoita, ei ole enää lukukoirailujakaan.

Aikuisetkin saa lukea

Märkää ja loskaa riittää taas. Viime päivinä on talsittu kurassa mutta iloista on se, että aurinkokin on jaksanut näyttäytyä. Kevät on tullut ja se etenee kohti kesää. Ihanaa! Se tietää mökille pääsyä, jota en malttaisi odottaa enää päivääkään.

Tällä tapahtumarikkaalla viikolla otimme Typyn kanssa taas lukijoita vastaan kirjastolla. Ajan varanneista lapsista osa oli kaatunut sairaspetiin mutta ei Typsyn ihan tyhjiä seiniä tarvinnut tuijottaa. Ensimmäistä kertaa Typy sai kuunnella myös aikuislukijaa. Nainen luki ääneen Anja Snellmanin (ent. Kauranen) kirjaa ja Typsykkä istui naisen vieressä kuunnellen rauhallisesti. Melko metkaa! Mutta meidän kirjastossa lukukoiran vastaanotolle ovat tervetulleita myös aikuiset ja se passaa hyvin myös meille.

Isäntä reissasi Pohjois-Savoon viikonlopun viettoon, joten viikonvaihdetta vietetään meidän perheen naisporukan kesken. Noudin alkuviikosta postipaketin, joka sisälsi mielenkiintoisen kirjan. Aion ahmia sen ja lisäksi lauantaina saamme vieraaksemme erään ystävistäni. Vietämme siis Typyn ja Hipun kanssa leppoisia vapaapäiviä, joita jatkan vielä lyhyesti ensi viikolle. Silloin on ohjelmassa leipomista, sillä Hippu täyttää täydet yksi vuotta torstaina!

Ääneen sanottu

Kuluneella viikolla on sattunut ja tapahtunut. Typy oksensi molempiin koirien sänkyihin sekä sohvalle. Kun sotku oli siivottu, suunnistimme ulos lenkille ja sieltä palattuamme Hippu pissiä lirautti meidän sänkyyn. Viikon edetessä isokorvat pistivät tiistaina tappelunujakan pystyyn, syystä jota en tiedä. Remakka oli kipakkaa. Emäntä säikähti ja kun suullinen komentaminen ei tehonnut, ajattelin napata Typyä niskasta kiinni irrottaakseni sen otteen Hipusta. Ja miten siinä kävi; Typyn hampaat kalahtivat sormiini ja muutama mustelmahan siinä tuli. Tämä oli tietysti silkka vahinko ja pöllöpää olin, kun tungin itseni väliin.

Nujakointi päättyi melko nopeasti. On selvää, että kun Hippu ei ole enää vauva vaan pikemminkin teini, otetaan selvää lauman arvojärjestyksestä. Näin tapahtui myös Pimun ja Typyn kanssa. Hipsukka ei automaattisesti enää alistu Typsykälle vaan pistää hanttiin. Typy taas on niin kovapäinen jukuri, että ei missään nimessä anna Hilpurin hyppiä silmille. Mutta näinhän eläinmaailmassa johtajuus selvitellään.

Ihmettelimme Hipun kanssa kuollutta päästäistä. Hippu haisteli
ruumista kiinnostuneena, maistaa ei saanut. Pienen koiran elämä on
uutta täynnä; tämä oli ensimmäinen päästäinen, jonka Hippu on nähnyt. 

Momon emäntä totesi, että koirien kanssa ei käy aika pitkäksi. Ei toden totta käy. Miltei sataprosenttisesti asiasta miettii hyvällä mutta uskallan sanoa ääneen, että joskus myös rasittaa. Sen vuoksi on silloin tällöin hyvä ottaa pientä etäisyyttä karvakuonoihin ja tehdä jotain ihan omin nokkineen. Koiranomistajakin saa olla hetkittäin itsekäs.

Lahjomista

Hellämielisenä päästin keskiviikko-iltana Typsykän ja Hippalaisen sänkyymme makaamaan. Isäntä oli saapumassa kotiin vasta yömyöhään ja en pystynyt vastustamaan kahta anovaa katsetta. Huono puoli tässä oli se, että kun isäntä avasi kotioven, varoittivat kaverukset emäntää rämäkästi haukkuen. Onneksi haukku ei kestänyt pitkään mutta aina, kun olen yksin kotona ja ovi käy tai ovikello soi, ryhtyvät tytöt räksyttämään. Emännälle pitänee ilmoittaa, että joku on ovella ja tulossa sisään saakka. Kerrostalossa tämä ei ole kiva juttu mutta jaksan edelleen kiittää meidän hienoja naapureita. Heillä on kärsivällinen luonne! Lahjon heitä taas ennen kesälomalaitumille lähtemistä jollakin kivalla ja ilmoitan, että saavat olla useamman viikon rauhassa, kun meidän revohka poistuu haukkumaan muihin maisemiin.

Maanantai-ilta sujui meillä Hipun kanssa kivoissa meiningeissä, kun kävimme tervehtimässä Momoa. Velipoika oli ilahtunut saapumisestamme ja otti meidät häntä heiluen vastaan. Tunsimme itsemme hyvin tervetulleiksi! Hienosti kaksikolta sujui leikki ja pihalla juostiin peräkanaa pysähtyen välillä painimaan. Momo on ihastuttava tyyppi ja Hippulin kanssa niillä on hyvä yhteisymmärrys ja yhteinen sävel. Typy oli päässyt isännän kanssa ulkoilemaan meidän kyläreissun aikana ja sehän on Typsylle laatuaikaa. Isäntä on Typylle ykkönen.

Toivotan kaikille lukijoillemme leppoisaa viikonloppua! Meidän porukan ohjelmassa on ulkoilua, karitsan paahtopaistia pannulla käristäen ja Yle TV1:ltä Metsän tarina huomenna klo 19.15. Suosittelen; tässä on leffa, jonka voi katsoa useampaankin kertaan.