perjantai 30. huhtikuuta 2010

Hei rullaati rullaati...


Kuplivan Iloista Wappua blogin lukijoille!

toivottaa Pieni Suuri Beagle ja muu poppoo

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Juhlat on juhlittu, nyt kutsuu Haukivuori

Pidin lupaukseni ja lauantaina isokorvat saivat herkutella synttärikakulla. Vietimme mukavat kekkerit sukulaisten kanssa ja synttärisankarin lisäksi myös koiraneidit saivat runsaasti huomionosoituksia. Typy järjesti pienimuotoista ohjelmaa esiintymällä vieraille tehden huomionkipeyksissään erilaisia temppuja. Pimu taasen nautiskeli lepohetkistä pikkumonsterin sekoillessa ja jättäessä tällä kertaa vanhan neidin rauhaan.

Tällä vappuviikolla avaamme mökkikauden Haukivuoren maisemissa. Reissu tulee olemaan jännittävä, sillä se on Typyn ensimmäinen pitkä automatka sekä ihkaensimmäinen mökkireissu! Odotamme mielenkiinnolla ja hiukan pelonsekaisin tuntein sitä, miten reissu sujuu.

Saiko Typy elämänsä ensimmäisen grillimakkaran? Karkasiko Pimu mökkinaapuriin hakemaan keksejä? Tappelivatko neitokaiset siitä, kumpi saa nuolla grilliparilan paistinrasvoista? Mökkimatkan kuulumiset ensi viikolla!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kippis ja skool!

"Liian hapokasta!"
Olen kevään lapsia ja juhlistan synttäripäivääni pariinkin eri otteeseen kuluvan viikon aikana. Varaslähtö otettiin lauantaina, kun vietimme ystävieni kanssa hauskaa iltaa. Jotta juhlaväki sai rauhassa juoruta, nauraa räkättää ja nauttia pöydän antimista, häädin jokavuotiseen tapaan isännän muihin maisemiin. Ja tällä kertaa mukaan lähtivät myös nelijalkaiset ystävämme. Oli mahdoton ajatus, että etenkään Typy olisi osallistunut juhlintaan. Siinä olisi vieraiden käsistä lähteneet niin lautaset kuin kuohuvat lasitkin, kun ahmatti olisi hyökännyt suu sepposen selällään vuorollaan jokaisen kimppuun. Niinpä kolmikko suuntasi evakkoon anoppini ja appeni luo. Ja ei hätää, kyllä sielläkin oli tarjoilu pelannut ja nakit olivat odottaneet pöydän reunalla, kun poppoo oli saapunut paikalle.

Mutta mieluusti koirimukset olisivat tyttöjen iltaan osallistuneet. Näin päättelin siitä, että isännän tullessa maanantaina töistä kotiin, oli vastassa ollut varsinainen pullomeri. Lauantain juhlinnasta syntyneet tyhjät pullot olivat löytäneet tiensä eteisessä lojuneesta kassista pitkin poikin olohuonetta. Pulloja oli raahattu sohvalle, koirien petiin, sohvan alle.. osasta oli järsitty korkitkin irti. Pimu oli juossut isäntää iloisesti vastaan pullonkorkki suussa! Parivaljakko oli kai päättänyt pitää omat kekkerit, kun lauantain juhliin ei huolittu mukaan... Juomapuoli oli näissä beaglejen kemuissa ollut kyllä köyhää, sillä pullot olivat kaikki tyhjiä viimeistä pisaraa myöten.

Juhlinta kuitenkin jatkuu tulevana viikonloppuna ja niihin kesteihin ovat sydämellisesti tervetulleita myös beagleneitimme. Lupaan tarjota heille kakkua ja muita herkkuja vaikka kuohuvat jäävät valitettavasti tälläkin kertaa väliin... Tyhjät pullot aion edelliskerrasta viisastuneena jemmata kaapin perukoille ettei koirimukset innostu järjestämään taas omia pirskeitään.
                                                                                                                      "Näähän olikin tyhjiä!"
                                                                                                                 

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kasoja siellä, kasoja täällä...

En muista, minkä ikäisenä Pimu oppi täysin sisäsiistiksi. Aika on siinä määrin kullannut muistot, että sen pissi- ja sontashown on jo unohtanut. Ja halunnut unohtaa... Nyt, kun Typyn kanssa olemme samassa tilanteessa, tuntuu että tätä ei kyllä unohda koskaan. Typy ei vieläkään ole sisäsiisti vaikka neitokaisella on reilun viikon päästä ikää puoli vuotta. Sen olen koirakirjoista lukenut, että tuossa iässä koira keskimäärin on sisäsiisti.

Ja mitä pieni edellä, sitä vanha höperö perässä. Pimulla on ollut vatsatautia, jonka johdosta myös se on muistanut meitä haisevilla kasoilla. Läjä löytyy useinmiten keittiön lattialta, onneksi sentään huushollimme on edelleen mattovapaata vyöhykettä. Mutta ei se kasojen siivoaminen pelkältä lattialtakaan mitään hauskaa ole, Typyn sontakasoissa kun olisi siivoamista ihan tarpeeksi. Ja nyt siis tämä ikäneitokin on ryhtynyt paskatalkoisiin mukaan omalla panoksellaan...

Mutta minkäpä sille mahtaa, jos tauti jyllää ja toinen ei vielä tajua, että tarpeet pitää tehdä aina ulos. Typyn kanssa olemme jo hyvällä mallilla sisäsiisteyden suhteen. Tuskin siihen enää montaa kuukautta menee (toivottavasti!), kun neiti on oppinut tavoille tämän asian suhteen. Ja mitä Pimuun tulee, vatsatauti on paranemaan päin ja toivon mukaan sen jälkeen kasojen keräily sen osalta loppuu. Typystä ei nimittäin tarvitse ottaa siinä määrin mallia, että Pimullakin sisälle paskominen ihan tavaksi tulee. Mutta toistaiseksi siis matot pysyvät vielä rullalla vaatehuoneessa ja talouspaperin kantaminen kaupasta jatkuu.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Dino 7.2.1994-14.3.2010

Tänään sain kuulla surullisia uutisia; Pimun äiti Dino on poistunut vihreämmille lenkkipoluille maaliskuun 14. päivänä. Dinohan ehti täyttää helmikuussa 16 vuotta, mikä on hieno saavutus koiran iässä.

Vaikkei Pimu eikä koirat ylipäätäänkään tämänlaisista asioista ymmärrä, on mieli haikea joutuessani viemään vanhuksellemme tämän suruviestin. Siispä kotiin päästyäni annan ison halauksen Pimulle ja otan osaa. Ja toivotamme Dinolle riemukkaita metsäreissuja ja herkuista notkuvia ruokakuppeja sinne jonnekin. Kiitos, että ponnistit maailmaan hienoja beaglenpentuja. Pimu niistä mielestäni kaikkein hienoinpana!

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Rikos ei kannata

Eilen tapahtui taas se, mikä on tapahtunut muutaman kerran aiemminkin. Ruokavaras iski ja näpisti tällä kertaa isännältä jalkapallomatsin seuraksi varatun viinerin. Kaikki tapahtui sekunneissa; kun isäntä istahti sohvalle pulla kädessä, hyökkäsi jostain kulman takaa isokorvainen luikuri ja nappasi viinerin isännän kädestä. Tämän jälkeen varas pakeni keittiöön ja isäntä perässä... Lopputuloksena kasa viinerinmurusia lattialla, osittain syöty viineri takaisin alkuperäisellä omistajalla ja pitkäkyntinen nojatuolin alla piilossa pissilammikko vieressään. Varas kun sai satinkutia ja kurinpalautusta, josta se taisi säikähtää niin, että pissikin lirahti alle...

Pimu katseli taas kerran tätä näytelmää vanhuuden tuomalla arvokkuudella ("mitä täällä taas sekoillaan?!"). Se ei ole koskaan alentunut moiseen varasteluun ja katseli, kun pikkukaveri jäi kiinni rikospaikalta. Kerroinkin Typylle sinne tuolin alle, että otapa Pimusta mallia. Jos tyytyy varastelun sijaan kerjäämään mallikelpoisesti, voi viineristä lohjeta palanen. Ja kaikesta muustakin. Lisäksi säästyy varastelun aiheuttamalta rangaistukselta ja voi hyvillä mielin pistää suun makeaksi ihan reilusti nojatuolissa istuen eikä sen alla maaten.

torstai 1. huhtikuuta 2010


Nämä noita-akat sekä niiden omistajat toivottavat kaikille
blogin lukijoille Iloista Pääsiäistä!