Tervetuloa vuosi 2022!

 Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Tänään vietetään vuoden 2021 viimeistä päivää. Olenkin jo täällä blogissa aiemmin maininnut, että meidän perhe ei jää tippaakaan ikävöimään tätä päättyvää vuotta. Vuosi sisälsi paljon kivoja päiviä mutta myös aivan liikaa huolta, surua ja kurjaa oloa. Toivottavasti ensi vuosi on onnellisia hetkiä pullollaan, meille kaikille!

Otamme uuden vuoden 2022 vastaan kotona yhdessä pienenpienen vierasjoukon kanssa. Illan ohjelmassa on letkeää seurustelua ruuan ja kuohujuoman äärellä. Hilpuselle ja Myttöselle on varattu herkkuja, joita jouluna pistin säästöön. Kaksikko saa varmasti myös paljon rapsutuksia. Ilotulituksia katsellaan parvekkeelta käsin. Uskon, että saamme tälle vuodelle mukavan ja leppoisan päätöksen.

Iso kiitos Teille kaikille, jotka kuljitte matkassamme mukana vuonna 2021! Kuulumisiin ensi vuonna ja 

hilpeän hauskaa uudenvuodenaattoa 🎇🍹

sekä

onnea, iloa ja terveyttä tulevalle

vuodelle 2022 💖

toivottaa

Hippu, Myttö sekä kaksikon isäntä & emäntä

Meidän mukava joulu

Joulu on nyt vietetty ja eihän seuraavaan ole enää vuottakaan! Saimme tänne etelään valkean joulun ⛄. Parina päivänä laitoimme likoille palttoot päälle, kun läksimme ulkoilemaan. Sen verran hyytävä keli oli. Mutta kaiken kaikkiaan lenkkeilysäät olivat hienot ja reippailua tarvittiinkin kaiken sen syömisen väliin 😀.

Meidän joulu sujui rauhallisesti ja leppoisasti. Aattona kävimme hautuumaalla. Sitä ennen katsoin Lumiukko-piirroselokuvan telkkarista. Katson sen edelleen, näin keski-ikäisenäkin, ja katson varmasti jatkossakin. Lahjapaketit jaettiin illalla isännän toimiessa joulupukkina. Hippu ja Myttö saivat lahjaksi leluja sekä herkkuja. Mieleisiä näyttivät kaikki paketit olleen. Kuivatut peurankorvat sekä peuran keuhkopalat sujahtivat vauhdilla suun kautta vatsaan. Osan pistin säästöön uudenvuodenaattoa varten. Isännän paketeista paljastui mm. kirja sekä uusi pipo. Itse sain lisäosia keräämääni lautassarjaan sekä lämmintä ylle. Joulupukki oli kuullut siis toiveeni 😊.

Jouluherkun kimpussa. 

Joulupäivänä oleilu ja rentoilu kotosalla jatkui kirjoja lukien, joulumusiikkia kuunnellen ja jouluruokia syöden. Totesimme isännän kanssa, että ensi vuonna voisi pari artikkelia ruokapöydästä tiputtaa pois. Rosolli ei tehnyt kauppansa kuin isokorville (punajuuri ja porkkana). Sillit jäivät myös syömättä. Taidamme kesäisin syödä mökillä silliä ja uusia perunoita sen verran paljon, että joulupöytään silliä ei kannata enää ostaa.

Kuivattu peurankeuhko maistui
Mytölle mainiosti.

Kävimme tapaninpäivänä kyläilemässä Keravalla. Hippu, Myttö ja Patu intoutuivat riehumaan koko reissun ajaksi ja kolmikolla riitti vauhtia. Patu on energinen kaveri ja välillä meidän tyttöset pistivät sitä hellästi ruotuun. Pitihän jonkinlaisia huilihetkiä olla, taisivat Hippu ja Myttö tuumailla. Saimme isännän kanssa nauttia runsaan jouluaterian. Pöytä notkui kaikenlaisista herkullisista syötävistä ja tarjoiluja oli suorastaan ylenpalttisesti. Oli todella mukava, että saimme kutsun näiden hyvien ystäviemme luokse tapanin viettoon. 

Nautin viimeisistä "lomapäivistäni" ja maanantaina suuntaan uuteen työpaikkaani. Jännittää ja paljon 😅 Onneksi isännällä riittää lomaa vielä hetkeksi aikaa. Hippuselle ja Myttöselle tulee matala lasku takaisin arkeen, kun kotona on päivisin joku vielä reilun viikon ajan. Tänään meidän piti lähteä Tampereelle, koko lauman. Olisimme isännän kanssa menneet Nightwishin konserttiin Tampereen uudelle areenalle. Hilpu ja Myttö olisivat odotelleet meitä sen aikaa hotellihuoneessa. Huomenna olisimme huristelleet takaisin kotiin. Mutta konsertti peruttiin, eikä ihme (ja hyvä niin, tässä tilanteessa). Harmittaa kovasti, sillä korvaava päivä keikalle on tammikuinen sunnuntai. Tampereelle meno ei silloin onnistu. Mutta eipä tälle tilanteelle mitään mahda. Toivottavasti tuo katala kurja tauti taintuisi pikapuoliin. Eiköhän tässä Kiteen suuruus vielä päästä näkemään 🎵.

Hyvää ja leppoisaa joulua!

Näin se joulu taas saapui! Nyt jätämme kaikenlaiset askareet ja hötkyilyt muutamaksi päiväksi. Rauhoitumme nauttimaan tästä loppuvuoden hienosta juhlasta. 

Me neljä toivotamme blokikamuillemme palveluskuntineen, 
ihan jokaiselle PSB:n lukijalle ja blogimme ystävälle 

Joulua kohti jolkotellaan!

Jouluviikko on alkanut pakkassäässä. Ja sehän on mitä hauskinta! Maa on kuiva ja ulkoilureissujen jälkeen ei isokorvia tarvitse suihkuttaa tai tehdä erilaisia kuivausoperaatioita, joista ne eivät erityisemmin pidä. Aurinkoakin on pitkästä aikaa nähty. Pieniä lupauksia valkoisesta joulusta on saatu ja sitäkään emme pahaksi pistäisi. Hienolta tämä jouluviikko siis näyttää. 

Nuuskuttelua...

Meidän jouluvalmistelut ovat loppusuoralla. Viikonloppuna hankimme joulukuusen ja koristelimme sen. Myttö on jo ehtinyt käsitellä kaksi siinä riippuvaa koristetta 😂. Toisen isäntä korjasi ja toinen selvisi onneksi vain lievillä vammoilla. Lahjapaketit on kääritty ja niiden sisältä löytyy leluja sekä herkkuja; kuivattua peuran keuhkoa sekä kuivattuja peuran korvia. Isännällekin on tiedossa avattavaa aattoiltana.  Jouluruuat vielä hankimme, paistamme kinkun ja joulutortut. Sen jälkeen  pysähdymme nauttimaan joulun tunnelmasta ja rauhasta.

ja nuuskuttelua.

Joulupyhien ohjelmaamme kuuluu käynti hautuumaalla sekä puhelutervehdykset lähisuvulle. Varmasti tulee myös ulkoiltua, luettua sekä kuunneltua joulumusiikkia. Saimme kutsun saapua viettämään aattoa Keravalle mutta pitäydymme perinteessä ja olemme jouluaaton sekä joulupäivän kotosalla. Tapaninpäiväksi suuntaamme sitten moikkaamaan Patua ja poikia sekä tietysti perheen emäntää ja isäntää. Kyläilystä tulee varmasti hauska reissu ja  kenties kinkkua sekä muita jouluherkkuja on sielläkin vielä jäljellä 😀. 

Koronatauti näyttää leviävän kulovalkean tavoin, myös rokotettujen osalta. Toivottavasti tilanne saataisiin pian aisoihin ja kolmospiikit reippaasti jakeluun. Enpä itse ainakaan olisi viime jouluna uskonut, että tilanne on yhä näin kurja. Mitä voimia nämä tautia aiheuttavat voimat ikinä ovatkaan, niin vahvoja ovat ja ihminen on niiden edessä pahimmillaan miltei kädetön. Pysyttehän terveinä ja voikaa hyvin! 

Juhlahuisketta ja kirjastohommia

Hipulla oli eilen tämän vuoden viimeinen työkeikka. Kävimme naapurikirjastossa ja siellä oli tällä kertaa melko rauhallinen meininki. Liekö kamalan kurja sää verottanut lukemaan tulijoita... mutta ei Hippusen täysin toimettomana tarvinnut koko reissua olla. Ja rapsuttelijoita riitti taas runsaasti. Keväällä jatketaan ja tässä välissä Hippu viettää hyvin ansaitun joululoman 🎅. 

Lauantaina vietimme pikkujoulukekkereitä. Vieraaksemme saapui hieno ystäväjoukko, joka on jo vuosien varrelta tuttu vakiokokoonpano. Illan ohjelmassa oli leppoisaa seurustelua maukkaan ruuan ja juoman äärellä. Pelasimme bingoa allekirjoittaneen toimiessa bingoemäntänä. Kilistelimme kuohujuomalla joulun tulolle sekä tietysti sille, että sain töitä. Työttömyyteni päättymisestä iloittiin ja se lämmitti sydäntäni kovasti 💖. Hilpu ja Myttöskä saivat paljon rapsutteluja, silityksiä ja halauksia. Erityisesti Myttö pukkasi itsensä istumaan vieraan jos toisenkin syliin. Se on vielä niin vauva (ainakin minun mielestäni) 😄. Annoin parivaljakolle juhlaherkuiksi kuivatut peurankorvat. Olemme niitä taas tauon jälkeen uskaltautuneet testaamaan Hipulle ja sen vatsa näyttää niitä hyvin kestävän. 

"Taasko tuo ihminen tulee häiritsemään
meidän päiväunia... pitäisi kuulemma
valokuva saada."

Pakkaset poistuivat toistaiseksi ja nyt ollaan taas kurakelissä. Nastakengille on käyttöä joka lenkillä ja varoen pitää biigeleidenkin liikkua liukkailla poluilla. Ehdotin isännälle, josko tänä vuonna hankkisimme joulukuusen aikaisemmin kuin yleensä on tehty. Tämä passasi isännälle hyvin ja aiomme käydä viikonloppuna kuusiostoksilla. Joululahjoista taisinkin jo kirjoitella. Ostamme lahjat Hipulle ja Mytölle. Lähipiirimme osalta lahjat ovat kukkasten ja syötävän muodossa. Tällaisella minimalistisella tyylillä siis mennään.

Mytöstä on tullut pullukkamaha. Sille on kertynyt hiukan ylipainoa. Päätimme, että siirrämme likan kevytruualle. Ainakin joksikin aikaa. Myttönen saa nykyisestä ruuasta liikaa energiaa vaikka annoskoot ovat sopivan normaalit. Herkkujakin tyttöset saavat vähän. Taitaa olla niin, että liikuntaa ei täällä kaupunkioloissa tule niin runsaasti, että energiaa kuluisi riittävästi. Mutta jouluna Myttö saa kyllä nauttia herkkupaloista, kuten me muutkin. Hipun vuoksi nekin ovat terveellisemmästä päästä 😊. Pitäisiköhän itsekin vaihtaa suklaa mustikoihin...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

En muista, milloin viimeksi olisimme jo joulukuussa kaivaneet biigelien talvitakit esille. Yleensä se on tapahtunut helmi-maaliskuussa, jos on sattunut olemaan kovia pakkasia. Meidän likat tarkenevat hieman kylmemmälläkin kelillä ilman palttoita. Vasta, kun pakkanen keikkuu 15 asteen hujakoilla, laitamme niille nutut niskaan. Ja tässä muutamana viime päivänä näin on tehty. On kivaa, että on pakkasta ja kuivaa. Sekä pieni lumi maassa. Tämä voittaa mennen tullen kurakelit. 

Töitä paiskien.

Keskiviikkona Hippu kävi  kotikirjastossa kuuntelemassa lukijoita. Viimeisen kerran tänä vuonna. Helmikuussa lukukoirailut jatkunevat, ainakin tällainen suunnitelma kirjastolla on. Saimme kuulla kurjia uutisia lukukoirakollegastamme Alicesta. Alice on sen verran sairas ja huonokuntoinen, että se jättää lukukoirailut. Jatkossa Hipun lisäksi kotikirjastossa kuuntelee Otto. Lukijoita tällä syksyn vikalla kerralla oli mukavasti ja aika hujahti taas kuin siivillä.

Sain perjantaina hienoja uutisia. Vieläkin on epätodellinen olo, näinkö kävi. Minulla on nyt uusi työpaikka, jossa aloitan 3.1. Työtehtävät ovat pitkälti samankaltaisia kuin aiemminkin. Mutta työympäristö ja toimiala aivan uutta ja erilaista. Työmatka hiukan pitenee entisestä mutta ei hurjasti. Odotan tammikuuta jännittyneenä ja iloisena.

Työttömyyttäni ei sitten kovin pitkään kestänyt. Olen onnekas. Irtisanominen tapahtui toukokuussa ja olin päättänyt, että en ennen syyskuun alkua edes hae uutta työtä vaan pidän hengähdystaukoa.  Perjantaina alkoi pyörimään mielessä mm. se, miten Hippu ja Myttö tulevat uudessa tilanteessa pärjäämään. Maaliskuussa 2020 jäin etätöihin ja olen siitä saakka ollut kotona. Meille on kehkeytynyt uudet päivärytmit ja ohjelmat. Mutta onhan niiden pärjättävä. Ja isäntä ottaa taas enemmän likoista vastuuta. Olen saanut paljon onnitteluja ja kannustusta ystäviltäni sekä lähisuvulta. Kaikki ovat iloinneet tästä uutisesta. Se on upeaa ja pidän sitä  suuressa arvossa. 

Juhlapäivän päivälenkillä.

Tänään Suomi juhlii 104-vuotissynttäreitä. Kilistelimme jo eilen isännän kanssa uudelle työpaikalleni sekä Suomen itsenäisyydelle. Hilpun ja Myttösen kanssa tulimme äsken pitkältä lenkiltä. Loppu tästä juhlapäivästä sujuu telkkaria katsellen ja lukien. Isännän pitää tehdä hieman töitäkin. 

Toivotan meiltä kaikilta Teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!