torstai 31. joulukuuta 2020

Päättymässä poikkeuksellisen omituinen vuosi

Olemme vuoden 2020 viimeisessä päivässä. Haluan esittää lämpöiset kiitokset meidän plogikamuille  palveluskuntineen siitä, että olette taas pysyneet reissussamme mukana tämän kohta päättyvän vuoden ajan. Iso kiitos myös kaikille plogiamme lukeville. Toivottavasti olemme tuoneet teille kaikille edes hitusen hymyä ja iloa melko erikoisen vuoden varrella.


Tämän tiistaina iltalenkillä nappaamani talvisen kuvan myötä toivotamme Hipun, Mytön ja isännän kanssa 

paljon onnen ja ilon hetkiä alkavalle vuodelle 2021

Voikaa hyvin. Toivottavasti uusi vuosi tuo teille tullessaan
kaikkea hyvää. Kuulemisiin ensi vuonna!
🎇⛄

tiistai 29. joulukuuta 2020

Meidän joulu

Vietimme ennakkosuunnitelmien mukaisesti leppoisan ja rauhallisen joulun. Aatonaattona kävimme hautuumaalla. Toimitimme muutaman joulukukka-lahjalähetyksen perille ja sen jälkeen linnoittauduimme kotiin. Ulkona tietysti liikuttiin ja tallusteltiin isokorvien kanssa. Muuten joulun aika meni hyvin syöden ja juoden. Katselimme telkkarista jännitysti ja avaruusseikkailuja (meillä oli melkoinen Netflix-maratoni). Kuuntelimme joulumusiikkia ja katselimme kaunista joulukuustamme. 

Isännän isovanhempien haudalla.

Hilpu ja Myttönen olivat vuoden aikana olleet superkilttejä. Sen vuoksi ne saivatkin suurimman määrän lahjoja meidän perheessä. Hippu sai lelun ja herkkuja. Samansisältöinen paketti oli Mytölle. Kaksikko sai myös yhteisiä herkkulahjoja. Ja olihan tonttu toimittanut mukavat paketit meille kaksijalkaisillekin. Lisäksi loppusyksyllä hankkimassamme uudessa telkkarissa oli lahjaa jo etukäteen kerrakseen. Vanha imurimme pisti sopimuksen poikki juuri joulun alla. Ostimme uuden ja sekin kävi oivasta joululahjasta.

Hippu ja lahjaksi saatu rahiseva
pipariukko.

Myttö on tähän mennessä pistänyt siltuksi kaksi kuusenkoristetta. Vähäisellä hävikillä taidetaan tänä vuonna sen suhteen päästä. Ja koristeitahan meillä riittää, joten jos kuusesta alkaa enemmänkin koristeita katoamaan, voin aina kaivaa laatikosta uusia tilalle. Sunnuntaina satoi hiukkasen lunta ja tänään sitä on tullut lisää. Voitte uskoa, miten riemullista menoa Hipulla ja Mytöllä oli tänään aamulenkillä! Ihanaa, että on edes hieman valkeaa maassa. 

Myttöä tutkiskelee kuusta.

Tämä eriskummallinen vuosi on päättymässä. Me otamme vastaan vuotta 2021 täällä kotosalla oman poppoon kesken. Koska koronatilanne on yhä mikä on, emme tänä vuonna järjestä perinteisiä uudenvuodenpirskeitä, joihin olemme saaneet aina vieraaksemme isännän vanhemmat sekä tätejä puolisoineen. Mutta vuosi vaihtuu ensi vuonnakin ja juhlimme taas, kun koronasta ollaan voiton puolella. 

torstai 24. joulukuuta 2020

Iloista joulua!

Nyt se on täällä, joulu 🎄. On aika rauhoittua ja laittaa arjen touhut sekä hössötykset hetkeksi tauolle. Pieni Suuri Beagle vetäytyy pyhien ajaksi omiin oloihinsa. Pyhitämme tämän ajan yhdessäoloon, ulkoiluun, herkutteluun ja laiskotteluun. 

Hyvät blogiystävämme emäntineen sekä isäntineen, PSB:n lukijat ja satunnaiset vierailijat:


 

Rauhallista, tunnelmallista ja 

oikein hyvää joulua! 


Hippu, Myttö ja lauman ihmisväki

tiistai 22. joulukuuta 2020

Kohta meillä on joulu!

Viikko on käynnistynyt jouluvalmisteluja tehden. Ostimme kuusen tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin ja sunnuntaina siinä roikkuivat jo koristeet. Yleensä olemme koristelleet kuusen vasta aatonaattona. Kinkku on sulamassa ja odottaa pääsyään uuniin. Ja sinne se pääseekin huomenna heti joulutorttujen jälkeen. Lahjat ja joulukukat on hankittu. Osa jo käyty jakamassakin. Myös laatikot ja kalat odotttavat jääkaapissa syöjiään.

Minulla alkoi loma ja isäntäkin voi heittää vapaalle tämän päivän jälkeen. Hän lomaileekin loppiaiseen saakka. Itse teen muutaman työpäivän joulun ja vuodenvaihteen välissä. Aion nauttia näistä lomapäivistä sekä joulusta rennosti ottaen, kirjoja lukien, herkkuja syöden ja glögiä nauttien. Telkkarista katsotaan ainakin Agatha Christien tarinoita. Isokorvien kanssa ulkoillaan. Tänne etelään ei valkeaa joulua tule mutta metsässä on kiva käppäillä ilman luntakin. 



Vaikka elämme poikkeuksellista joulua koronapandemian vuoksi, ei se meidän joulun viettoon juuri vaikuta. Olemme jo vuosia, omasta tahdostamme, viettäneet jouluaaton sekä joulupäivän kotona meidän oman pienen perheen kesken. Sukulaisia tervehdimme tänäkin aattona puhelimitse. Ainoastaan tapaninpäivän kahvit äitini ja hänen miehensä luona jäävät tänä jouluna väliin. Aatonaattona käymme isännän isovanhempien haudalla. Siihenkään ei tämä viheliäs tauti vaikuta. Ymmärrän toki, että usealle tämä joulu saattaa olla harmillisen erilainen ja läheisiä ikävöidään kovasti. Toivottavasti ensi joulua jokainen pääsee taas viettämään haluamallaan ja rakkaimmalla tavalla. 

torstai 17. joulukuuta 2020

Lukukoiran lomautus jatkuu

Joulu on viikon päästä. Kävin eilen lahjaostoksilla. Hankin paketit isännälle sekä Keravan pojille. Lähisukua muistamme joulukukkasin. Hilpuselle ja Myttöskälle ostin lahjat jo aiemmin. Ne odottavat vielä paketointia. Ostoskeskuksessa oli paljon väkeä mutta onneksi hyvin monella oli kasvomaski päässä. Yritin mahdolisimman ketterästi pujotella ihmispaljouden keskellä ja pitää turvavälejä. Aika hyvin se onnistuikin. 

Molemmat kirjastot, joissa Hipun kanssa käymme, ovat muistaneet meitä pienellä lahjalla. Vaikka tänä vuonna lukukoirailut jäivätkin hyvin vähiin. Mukavaa, että Hippua muistetaan ja sen työtä arvostetaan. Kotikirjastoltamme kerrottiin, että keväällä lukukoirailut eivät vielä jatku. Pääsemme siis hommiin vasta syksyllä, ehkä. Hipulle tulee nyt liki 1,5 vuoden lomautus. Mutta toivottavasti syksyllä palataan kirjastotöihin. 



Myttösellä oli alkuviikosta reilun vuorokauden kestänyt oksennustauti. Mietimme jo isännän kanssa eläinlääkäriin lähtöä mutta onneksi tauti alkoi sitten helpottamaan. Vesi kuitenkin maistui eikä vatsa ollut ripulilla. Yhden yön menin parin tunnin unilla ja vahdin Myttösen vointia. Oksennustaudin syy oli varmasti jokin, mitä tuolta lenkiltä oli taas suuhunsa hotkittu. Mytön ollessa meidän neljäs beaglemme, voin täysin allekirjoittaa sen, että beagle on varmasti yksi ahneimmista koiraroduista. 

Meidän päivät kulkevat samalla kaavalla kuin ennenkin. Teen töitä etänä ja isäntä kulkee työmaalla. Ulkoilemme Hipun ja Mytön kanssa. Koirapuistoonkin olemme jo uskaltautuneet. Usein saamme olla siellä omalla porukalla ja se on tässä tilanteessa hyvä. En halua, että Myttö alkaa vielä riehumaan täysillä. Hipun kanssa ne keskittyvät puistossa lähinnä haisteluun, jos siellä ei ole muita koiria. 

Toivotan Teille lukijoillemme  ja kamuillemme leppoisaa joulun odotusta 🎅. Miten me vietämme tätä poikkeustilajoulua, siitä ensi kerralla!

torstai 10. joulukuuta 2020

Yökyläilyä

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä. Ja kun siihen lisää pienen pakkasen, on ulkoilukelit olleet ihanteelliset. Myttönen kulkee jo yhtä matkaa Hipun kanssa pitkiä lenkkejä. Joten pikkuriiviö on toipunut leikkauksesta miltei täysin. Vielä yritämme kuitenkin isommat riehumiset pitää aisoissa. Välillä se on hankalaa, sillä Myttö rakastaa leikkiä ja painia Hippusen kanssa. 

Hämärää on. Eikä luntakaa juuri maata
valaisemaan. Ulkoilu maistuu silti.

Lauantaina Myttö oli elämänsä ensimmäistä kertaa yökylässä. Isännän vanhemmat ottivat isokorvat yökyläilemään ja vierailu oli sujunut hienosti. On mielestäni tärkeää, että koirat oppivat olemaan hoidossa ja muuallakin kuin kotona meidän kanssa. Joskus kun hoitopaikalle on syystä tai toisesta tarvetta.

Hiukan meidän Myttönen oli jäänyt ihmettelemään, kun isäntä oli pistänyt kyläpaikan eteisessä oven kiinni eikä kaksikkoa huolittu mukaan. Itse mietin, malttaako Myttö nukkua vieraassa paikassa ollenkaan. Olemme pari kertaa piipahtaneet anoppini ja appiukkoni uudessa kodissa. Mutta paikka ei ole vielä kovin tuttu Hipulle ja Mytölle. Turhaan kuitenkin asialla päätäni vaivasin. Yö oli sujunut rauhallisesti ja Hipun läsnäolo toi varmasti paljon turvaa Mytölle. Isännän vanhemmat pitävät tyttösiä kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtivat heistä paremmin kuin hyvin. Olemme kovin iloisia tästä.

Mytöllä on usein jokin risu tai keppi kannossa.
Kuten tänäänkin päivälenkillä.

Koronatilanne näyttää siltä, että emme pääse ainakaan alkuvuodesta vielä lukukoirailemaan Hipun kanssa. Aavistelen, että kirjastokeikat käynnistyvät seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Harmittava tilanne mutta terveys edellä toki mennään. Onneksi lukukoiratyöt voi korvata vaikkapa reippailla lenkeillä! Hipulle ja Mytölle olen hankkinut joululahjat. Molemmat saavat herkkuja. Ja valtavasta jo olemassa olevasta leluvuoresta huolimatta myös lelut vaikka olin vielä syksyllä päättänyt toisin...😁.

torstai 3. joulukuuta 2020

Toipilas toipuu vauhdilla

Meillä alkaa toipilas olemaan taas tolpillaan. Myttö on parantunut hienosti leikkausoperaatiosta. Ripulivaivatkin hellittivät viikonloppuna ja sekä emäntä että Myttöskä nukkuivat lauantain ja sunnuntain välisen yön jo oikein makoisasti. Ulkona ei tarvinnut enää yöllä rampata. Leikkaushaava on parantunut hyvin ja on oikein siisti. 


Haavaa pitää suojella, jotta sitä ei pääse nuolemaan ja raapimaan. Kypärää eli kauluria Myttö ei suostu pitämään. Tai suostuu mutta se kaulassaan Myttö ei käy makaamaan eikä istumaan. Se seisoa jököttää paikallaan tai vaeltelee pitkin huushollia. Tämän me arvasimmekin sillä kukaan meidän koirimuksista ei ole sietänyt kaulureita. Tälläkin kertaa puemme siis jumpperin Myttösen ylle. Se on ihmisvauvan body, josta hihat leikataan pois ja hännälle tehdään aukko. Tämä asu todettiin oivalliseksi jo silloin, kun Hippu ja Typy leikattiin. Vielä muutaman päivän jumpperia täytyy pitää. Mutta sen kanssa Myttö elää oikein sovussa. Yhden jumpperin Myttöskä repi riekaleiksi (nappasi sen pyykkitelineeltä) mutta vielä on kaksi jäljellä, pinkki ja perhoskuvioinen. 


Kaikki on täällä siis hyvin. Joulukalenterista on saanut avata jo luukkuja. Vesikelejä on riittänyt mutta kuten tänään, onneksi väliin mahtuu myös poutapäiviä. Viikonloppuna laitoimme loputkin jouluvalot esille. Pari vanhaa valohässäkkää laitan kiertoon ja hankin niiden tilalle yhden uuden. Tykkään, että valoja on reilusti.


Hippu haluaisi jo leikkiä Mytön kanssa ja Myttö kyllä mieluusti leikkikutsuun vastaisi myöntävästi. Mutta toppuuttelemme siskoksia. Mytön pitää vielä parannella itseään ja siihen kuvioon ei riehakkaat paini- ja juoksulenkit sovi. Onneksi kaksikko voi kuitenkin torkkua yhdessä ja se taitaa kelvata Hippuselle yhtä hyvin kuin leikkihetket.

perjantai 27. marraskuuta 2020

Myttö toipuu operaatiosta

Mytön leikkausoperaatio on onnellisesti takanapäin. Keskiviikkona suuntasimme puoliltapäivin eläinlääkäri Jaakon luokse. Pikkuisen toipilaan kävin hakemassa kotiin iltapäivällä. Sterilointi onnistui hyvin ja kaikki sujui mallikkaasti. Kyllä minä kyyneleitä jouduin nielemään, kun jätin unessa olevan Myttösen hoitajan hoteisiin. Mutta tiesin, että Mytöstä pidetään hyvää huolta. 

Heräilyä heräämössä.


Mytön vatsassa on sulavat tikit sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tämä on hyvä, ettei tikinpoistorääkkiin tarvitse ryhtyä. Tulehduskipulääkettä Mytölle määrättiin kolmeksi päiväksi. Haavaa pitää suihkutella kaksi kertaa päivässä ja liikunta tulee pitää lähipäivät rauhallisena. Hyppiminen, kiipeily ja riehuminen on reilun viikon ajan poissuljettu Myttösen päiväohjelmasta. 

Valitettavan harmillinen sivuvaiva iski, kun Mytön vatsa alkoi eilen aamuvarhain oireilemaan. Siitä asti ollaankin juostu ulkona tiiviisti. Tällaisina hetkinä oma piha olisi mukava juttu. Saatoin viime yönä herättää ihmetystä lammaskuvioisessa haalaripyjamassani, jos joku naapuri sattui katsomaan ikkunasta ulos. Mutta eipä tuolla väliä, toipilaalla oli kiire päästä "vessaan". Nyt, kun ollaan perjantain varhaisillassa, näyttäisi vatsa rauhoittuvan. Ruokaakin (riisiä ja raejuustoa) Myttöskä söi pienen annoksen suurella ruokahalulla. Eiköhän maha ala rauhoittumaan. Syy, mistä tuo ripuli on tullut, on meille epäselvä. Johtuuko se lääkkeestä, kivusta vai mistä. 

Koti on paras paikka toipua.

Hippu on huomioinut hienosti sen, että Mytöstä ei ole nyt leikkikaveriksi. Se antaa siskon huilata rauhassa ja odottaa kiltisti, kun ulkoillessa Mytön askel on vielä hidas. Isäntä on vienyt Hipsua pitkille lenkeille, kun on tullut töistä kotiin. Mytön kanssa pitkiä lenkkejä päästään tekemään vasta myöhemmin. Nyt on tärkeintä, että Myttö paranee ja toipuu leikkauksesta hyvin. Noudatamme tohtorin antamia ohjeita ja teemme kaikki vaaditut hoitotoimenpiteet. Ja Hippuli antaa parantavaa kuono- ja nuuskutteluhoitoa siinä rinnalla 😄.

tiistai 24. marraskuuta 2020

Pikalumi

Viikot luiskahtaa vauhdilla ja joulukuu koputtelee kohta ovella. Ei me mihinkään olla karattu vaikka blogikirjoittelussa tulikin luvattoman pitkä tauko. Oikein mukavaa, että olet täällä lukemassa kuulumisiamme 😃.

Meidän päiviin ei mitään erityisiä tapahtumia sisälly. Tasaista arkea kuljetaan ja yritetään olla piittaamatta loppusyksyn harmaudesta ja vesisateista. Terveinä olemme pysyneet ja se on hienoa. Aurinkoisiakin päiviä on ja niistä nautitaan isokorvien kanssa metsälenkeillä. Ja saatiinhan me vajaa viikko sitten valkea maa tänne eteläänkin, hetkeksi ⛄. Myttö oli hyvin iloinen lumesta ja sillä oli valtava vauhti ulkona. Viime talvena lunta ei ollut ja Myttöskä ei päässyt siinä mylläämään. Nyt maassa oli sen verran lunta, että sitä pystyi kaivelemaan ja nuuskuttelemaan. Hippuliakin kiinnosti kovasti, mitä lumi oikein oli allensa kätkenyt. 

Lunta ja aurinkoa.

Huomenna meillä on jännittävä päivä 😬. Vien Mytön eläinlääkäriin ja se steriloidaan. Toivon, että operaatio sujuu mallikkaasti . Myttöskä on reipas likka mutta tiedän, että minua jännittää isosti tuo sen leikkaus. Kuten kaikki operaatiot, joita meidän biigleille on tehty. On kuitenkin järkevää jo ihan terveyssyistä tehdä tuo toimenpide. Ja koska äitiä Myttösestä ei olla suunniteltu tehtävän, on sterilointi hyvä asia. Pidättehän peukut ja tassut pystyssä meidän ihanalle pikkuriiviölle! 

Maa on taas paljas. Päivälenkillä
tähyiltiin metsässä.

Niin, ensi viikolla saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Hipulle ja Mytölle en hankkinut omia kalentereita, sillä Hippunen ei voi niissä olevia makupaloja syödä. Koirulit saavat joka aamu pienen herkkupalan ilman kalentereita. Isännälle mietin jo kiivaasti joululahjaa. Koska olemme tekemässä muutamia isoja kodinhankintoja loppuvuodesta, on niissä lahjaa kerrakseen meille molemmille. Mutta jotakin aion tuolle meidän perheen kaksijalkaiselle karvanaamalle kuitenkin hankkia 👨. Itse toivon, että kamala koronatauti vihdoinkin hellittäisi ja siihen löytyisi ehkäisykeino. Pääsisimme taas tapaamaan ystäviä, lukukoirailemaan kirjastoon ja tekemään niitä kaikkia mukavia juttuja, jotka nyt ovat pannassa. 

perjantai 13. marraskuuta 2020

Aarteidenetsijä

Myttö on ahkera tyttö sekä löytämään että keräilemään aarteita lenkkipolkujemme varrelta. Kantoon se nappaa usein isoja oksia (pienet ja lyhyet ei kelpaa), tyhjiä pahvisia kahvimukeja ja erilaisia käärepapereita. Aarteista parhaimpia ovat jonkun tiputtamat hanskat tai pipo. Löysipä se alkusyksystä ojan reunalta miesten kalsarit. Silloin olin valitettavasti ilonpilaaja ja komensin napakasti hylkäämään alkkarit siihen, mistä Myttö ne suuhunsa nappasi. 

Mikään pikkukeppi ei kelpaa. Kuva ei
valitettavasti anna oikeutta sille, 
millainen seiväs tässä lähti
Mytön matkaan.



Täällä kaupungissa löytää valitettavasti myös kalsareitakin inhottavampia löytöjä tuolta teiden varsilta. Meidän lenkit kulkevat usein ns. yömajan ohi. Tänä syksynä olen törmännyt sen liepeillä ruiskuihin ja niissä töröttäviin neuloihin. Kaikki olen kerännyt nenäliinojen ja koirankakkapussien avulla pois ja laittanut roskapönttöön.  

Myttö teki näistä neulalöydöistä yhden ja säikähdin kovasti. Kyseisen kapistuksen käyttäjä oli käärinyt ruiskuneulayhdistelmän kasvomaskin sisään. Onneksi huomasin, että maskin sisältä pilkottaa jotakin erikoista eikä isokorvat ehtineet ruveta tonkimaan tätä pakettia tarkemmin. Mietin, että samoja teitä kulkee esimerkiksi pieniä koululaisia... Ja meidän näitä nelijalkaisia kavereita. 

Myttö ja turvallinen aarre.

En ole aiemmin tätä ilmiötä tuon yöpaikan luona havainnut. Mutta sen luin paikallislehdestä, että  koronan myötä päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat säästöliekillä ja tuo nimenomainen yöpaikka on tupaten täynnä asiakkaita joka päivä. Yösijaa haluavia on enemmän kuin voidaan ottaa ja määrä vain lisääntyy, kun talvi tulee. Toki silti toivoisin, että mikäli ennen yömajaan menoa pitää vielä portilla itseään piikittää, hoitaisi kyseinen tyyppi nämä vaaralliset jätteensä roskapönttöön. Niitä näyttää kyllä yöpaikan ympärillä olevan, jopa ihan ruiskuille tarkoitettu oma roskis. 



Ja jotta tämä blogikirjoitus päättyisi nyt oikein synkkiin tunnelmiin, yllä olevassa kuvassa ruumislöytö. Tämä lintupoloinen löytyi meidän ulko-oven edestä, kun läksimme eilen Hilpusen ja Myttöskän kanssa ulos. Mikä lie harakan hengen vienyt.  Nostin tämänkin "aarteen" pussia hanskana käyttäen ja kannoin talomme taakse metsään. Levätköön siellä rauhassa. 

perjantai 6. marraskuuta 2020

Iloa isokorvista

Marraskuu  on käynnistynyt tuttujen arkirutiinien parissa. Isännän kanssa tehdään töitä, minä edelleen kotoa käsin. Käydään ulkoilemassa Hipun ja Mytön kanssa. Usein tavataan lenkkireissuilla koiratuttuja, joista erityisesti Myttö jaksaa aina kovasti ilahtua. Hippulia vie hajumaailma, joten lyhyt moikkaaminen riittää sille. Myttönen voisi tervehtiä tuttuja tuntikaupalla. 

Tämän alkaneen kuukauden alkuun sain kovin surullisen uutisen tietooni Räntäsään kennelistä. Hipun äiti Milo (Räntäsään Aamuaurinko) oli äkillisesti siirtynyt paremmille metsämaille elokuun alussa. Milo oli hurmaava beagletyttö ja otamme lämpimästi osaa "perhe Räntäsään" suureen suruun. 



Viikonloppuna isännän vanhemmat muuttivat meidän kulmille. Isäntä huhki veljensä kanssa muuttoapuna ja minä isokorvien kanssa kävin morjestamassa muuttoporukkaa. Aiemman reilun 33 kilometrin välimatkan sijaan meiltä kulkee nyt kävellen noin vartissa tervehtimään anoppiani ja appiukkoani. Olemme iloisia, että saimme nämä meille tärkeät ihmiset tänne lähelle. 

Hipun ja Mytön harmonista yhteiseloa on ilo seurata. Kaksikko antaa paljon hymyn hetkiä työpäivieni keskelle. Ja mikä riemu syntyy aina siitä, kun isäntä palaa töistä kotiin. Näin on oikein hyvä kulkea kohti talvea. Kevään lukukoirailuista ei ole tullut vielä tietoa kirjastoilta. Toivottavasti Hippu pääsee taas töihin. Mutta epäilen, ettei se vielä alkuvuodesta onnistu. Minulta on kyselty, tuleeko Mytöstäkin lukukoira. En osaa siihen vielä vastata. Aika näyttää. Uskon kyllä, että Myttösestäkin voisi tulla oivallinen kirjastokävijä ja tarinoiden kuuntelija. Kunhan se vielä kasvaa vähän.

torstai 29. lokakuuta 2020

Leluinventaario

Lokakuu on lopuillaan. Iltaisin on julmetun pimeää. Eikä sitä helpota sateinen sää. Luonnossa riittää onneksi vielä väriloistoa, jota lenkeillä tuleekin ihailtua. Hipsua ja Myttöstä ei kurjat kelit haittaa. Ne viihtyvät ulkona säässä kuin säässä. Ainut asia, mikä hiukan saattaa saada ne epäröimään ulko-ovella, on valtaisa kaatosade. 


Hippu ja osa lelukokoelmasta.

Kippasin eräänä päivänä isokorvien lelukorin meidän sängylle. Tein tarkastuksen, mitä kaikkea kori oli imenyt sisäänsä. Ja olisiko siellä jotakin poistettavaa. Muutaman vähän tuhotun pehmon viskasin roskikseen. Operaatio piti tehdä Mytöltä salaa. Jos se huomaa, että leluja kuljetetaan jonnekin, se seuraa perässäni kuin hai laivaa ja yrittää tunkea roskapönttöön haalimaan lelut takaisin. Leluistahan meillä ei pulaa ole. Meillä on upouusia leluja kokonainen muovikassillinen piilossa vaatehuoneessa. Niitä on saatu lahjaksi ja itsekin olen toki leluostoksilla käynyt. Päätinkin, että tänä jouluna tyttösille ei anneta lelulahjoja. 

Eläinlääkärissä riitti haisteltavaa. 

Maanantaina kävimme Mytön kanssa rokotuksessa. Lääkärireissu sujui oikein mallikkaasti. Menomatka taittui bussilla. Mytön elämänsä ensimmäinen bussimatka. Huomasin, että Myttöä hiukan jännitti mutta hienosti matka sujui. Kotimatka taittuikin omalla autolla isännän hakiessa meidän lääkäristä. Myös tohtorin tapaaminen hieman pelotti ja jännitti Myttöstä. Odotushuoneessa piti vähän haukkua muille koirille. Mutta oikein reipas se oli ja ei hätkähtänytkään rokotusta. Hyvä Myttö! Keskustelin Jaakko-tohtorin kanssa Mytön steriloinnista ja sovimme sille ajan marraskuun lopulle. Jaakko tiedusteli Hipun vointia ja minulla oli suuri ilo kertoa, että Hippulille kuuluu pelkkää hyvää. Olemme kovin iloisia, että olemme löytäneet koirillemme välittävän ja pätevän eläinlääkärin.

Meillä palaa jo parit valot parvekkeella ja lyhty keikkuu kattokoukussa. Tänään ihastelin ja hypistelin eräästä verkkokaupasta tilaamiani jouluromppeita; pari kynttilää, jouluinen tiskirätti, muutama kuusenkoriste ja paketti ruokaservettejä. Meidän joulukortit hankin Suomen sotaveteraaniliiton verkkokaupasta. Olen syönyt tämän vuoden ensimmäiset joulutortut. Isäntä kysyi, syödäänkö meillä näitä jouluisia pullia ja leivonnaisia nyt pari kuukautta... Vastasin, että varmaan joo. Voisiko niihin mukamas ikinä kyllästyä 😁.

tiistai 20. lokakuuta 2020

Mökkiä kiittäen kevättä taas jo odottaen

Tervehdys taas kaikki meidän lukijat ja PSB:n ystävät! Lomailimme viime viikon Puulan rannalla. Syysloma on se perinteinen reissu, jolloin mökki laitetaan talviteloille ja möksäkausi päätetään. Sunnuntaina oli haikeat tunnelmat, kun istuimme autoon ja läksimme kohti etelää. Kiitimme lämpimästi Kangasniemeä, Puulaa sekä eritoten meille niin rakasta ja tärkeää mökkivanhusta. Hienosti se jaksoi meitä taas palvella. Toivotimme sille hyvää talvea ja pyysimme sitä säilymään vahingoitta ja ryhdissä. Keväällä taas tavataan 💗.


Mennyt mökkikausi jää meille ikuisesti mieliin hyvin erilaisena mökkikesänä. Olimme tänä vuonna mökillä enemmän kuin koskaan. Harmitusta aiheutti Hipun saama käärmeenisku, joka vaati lääkärireissun Jyväskylään. Lisäksi ikävät ihmiset naapurinnaapurista nostivat valtavan mielipahan ja pelon uhkaillessaan meidän isokorvia sekä meitä kaksijalkaisia. Pääosin meillä oli kuitenkin iloinen, mukava ja leppoisa mökkikausi. Saariretket. Kaupunkireissut Mikkeliin, Pieksämäelle ja Jyväskylään. Helteiset päivät, sauna ja virkistävä Puulan vesi. Päivätorkkuja kylki kyljessä koko lauma. Lukemista, grilliherkkuja, metsäkäppäilyjä ja ihana naisjoukko viikonloppuvierainamme. Tyyni järvi ja kuikat, jotka lipuivat lahdella. Niissä riitti ihailtavaa ja ihmettelyä. Mytön ensimmäinen mökkikesä, ensimmäiset uimareissut, ensimmäiset saariretket. Upeita muistoja kaikki nämä.


Palatakseni syyslomaan, Hippuli ja Myttönen nauttivat mökkeilystä täysin siemauksin. Yhteisiä leikki- ja juoksuhetkiä riitti. Välillä syötiin puolukoita ja nuuskittiin rantakiviä. Kävimme sienireissussa ja keräsin valtavan kasan suppilovahveroita. Kangasniemellä on muutama luontopolku. Heti loman alkuun kävimmekin kiertämässä Suurolan luontopolun. Reitin varrella on myös lintutorni, jonne isännän kanssa kapusimme. Sikäli hupaisaa, että olemme mökkeilleet Kangasniemellä vuosikausia mutta koskaan ennen emme ole tuolla luontopolulla käyneet. Reitti oli melko helppokulkuinen ja sää suosi. Muita retkeilijöitä ei näkynyt.


Tällä mökkikauden päättävällä reissulla ohjelmassa on levon lisäksi vakiopuuhia. Isäntä kaatoi nurin ison kuusen, josta saatiin polttopuuta. Linnunpöntöt ja huussi tyhjennettiin. Kukkaruukut myös. Yhden iltapäivän puhalsin lehtiä lehtipuhaltimella. Pihakalusteet on laitettava talven ajaksi suojaan, kuten myös mökin sekä aitan terassien kalusteet. Vene on kiepsautettava nurin  ja laiturin portaat irrotettava. Kaikki jäätyvä eli pesuaineet yms. on muistettava pakata kotiin lähteviin kasseihin. Lisäksi laitan Typyn, Pimun ja Nupin haudan talvikuntoon. 


En muista, milloin meillä olisi ollut tällainen syysloma, että mökkiä olisi tarvinnut lämmittää niin vähän kuin nyt piti. Alkuloma oli varsin lämmin lokakuun sääksi. Vasta loppuviikosta ilma kylmeni mutta emme heränneet yöllä mökin lämmitykseen. Sitä on nimittäin miltei joka syysloma tehty. Puulan vesi oli kymmenasteista. Isäntäkään ei enää halunnut noin viileään veteen mennä. Mutta vesi on usein lokakuussa vain pariasteista. Iloitsimme myös poutaisista päivistä, joita riitti. 

Hippu asettui etualalle odottamaan omaa 
muikkuannostaan.

Hipun ja Mytön syysloman taisi kruunata perjantai-iltana paistamani Puulan muikut. Myttö söi elämänsä ekaa kertaa muikkuja. Hipullekin niitä annoimme, sillä niitä sen vatsa kestää. Toki molemmat saivat suolattomat annokset ja sopivan suuruiset sellaiset. Saariretkeä emme enää tehneet, sillä useana päivänä tuuli puhalsi napakasti. Oli parempi jäädä rantaan. Aitamittaukset on suoritettu ja isäntä miettii talven aikana aidan toteutusta. Hankaluutta aiheuttaa se, miten laajalle alueelle haluamme aidan vetää. Lisäksi maasto mökin ympärillä on kivikkoista ja epätasaista. Uskon vakaasti, että isäntä keksii kuitenkin järkevän ratkaisun. 

Jäämme nyt odottamaan kevättä ja paluuta Puulalle. Sitä ennen edessä on joulu ja monta muutakin mukavaa asiaa. Toki tämä maailmanvitsaus, korona, pitää vielä varmasti pitkään tiukassa otteessaan kaikkia meitä. Mutta koitamme pysyä terveinä ja nauttia kaikista kivoista asioista, arjesta ja juhlasta. Varmasti paremmat ajat ovat edessä. 

perjantai 9. lokakuuta 2020

Heipat lampaille ja Berylille

Vielä alkuviikosta lampaat laidunsivat pellolla omassa aitauksessaan. Mutta eilen niitä ei enää näkynyt, kun teimme isokorvien kanssa päivälenkin aitauksen ohi. Se, että lampaat ovat nyt lähteneet, on minulle merkki siitä, että kesä on todella ohi. 

Myttö järsi risua ja Hippu katseli haaveellisen
näköisenä peltomaisemaa, kun kävimme
moikkaamassa lampaita.


Koronapandemia jatkaa eloaan. Näillä näkymin pysyn etätöissä koko loppuvuoden. Enkä konttoriin yhtään kaipaakaan, etenkin kun se on avomallia. Olisi mahdotonta pitää kunnollisia turvavälejä ja miten sujuisi tauot, kokoukset.. työmatkat voisin kävellä tai pyöräillä, joten julkista liikennettä ei tarvitsisi käyttää. Mutta tässä tilanteessa on ehdottomasti parempi, että pysymme kotosalla. Ja kuten olen aiemminkin kirjoitellut, täällähän minulla ne parhaista parhaimmat työkaverit on, Hippu ja Myttö. Työtehtävissäni ne eivät oikein pysty jeesaamaan mutta etenkin lounasseura on taattu 😀.

Syksyinen metsä on pullollaan mielenkiintoisia
tuoksuja ja tutkittavaa.

Varasin Mytölle ajan rokotuksiin. Menemme sinne loppukuusta. Samalla juttelen eläintohtorin kanssa Mytön steriloinnin sopivasta ajankohdasta. Hipun hypoallerginen dieettiruoka, jota se aamuisin syö, vaihdettiin ei-dieettiversioon. Hilpunen on hyvässä ja hoikassa kunnossa, joten totesimme isännän kanssa ettei sen laihdutusruokaa tarvitse enää syödä. Ja koska eläinlääkärin määräämää allergiaruokaa löytyy myös tavallisena versiona, olemme ryhtyneet antamaan Hipulle sitä. Hienosti se Hippuselle maistuu ja vatsa ei ole sen vuoksi oireillut.
 

Saimme iloisia uutisia jokin aika sitten Sepilokista, Malesiasta. Meidän adoptio-orankimme Beryl pääsi orankien kuntoutuskeskuksesta takaisin luontoon. Beryl pelastettiin kuntoutuskeskukseen vuonna 2012 sen ollessa yksivuotias. Nyt se on palannut takaisin paikkaan, jonne se kuuluu. Toivomme Berylille onnellista ja turvallista jatkoa elämään 💕. Olen mukana orankien suojelutyössä jatkossakin omalla, vaatimattomalla panoksellani. Tästä eteenpäin seuraamme Canyonin elämää ja kuntoutumista Sepilokissa. 

perjantai 2. lokakuuta 2020

Taas veneiltiin ja sienestettiin

Kauniin värikästä ja aurinkoista lokakuuta! Luonto kylpee väriloistossa ja ilmassa on syksyn kosteutta ja kirpeyttä. Tähän mennessä olemme saaneet nauttia vähistä sadepäivistä ja toivon, että näin mennään jatkossakin. Viimeistään joulukuussa saisi tulla jo lunta. 

Vietimme viikonlopun Kangasniemellä. Lauantaina veneilimme vakiosaareemme, koska järvi oli liki tyyni ja aurinko paistoi. Sää oli hyvin lämmin syyskuun lopun ilmoiksi. Tällä kertaa veneeseen pakattiin mukaan mm. halkoja, jotta pystyimme paistamaan retkimakkarat. Hipalle varasin välipalaksi peurankorvan ja Myttöskä sai nautiskella lampaankorvasta.



Saaressa vierähti useampi tunti kirjojen ääressä ja eväitä syödessä. Hippunen ja Myttönen juoksivat pitkin poikin saarta. Ja mikäs siellä juostessa, autiolla saarella, joka ei kuitenkaan kooltaan ole ihan pieni. On tilaa mennä viilettää. Kävin itsekin kiertelemässä rantoja sieniä etsien. Muutama kantarelli löytyi. 

Hippu otti torkut isännän jaloissa.

Sunnuntaina läksin vielä uudelle sieniretkelle mökkimetsään. Kaveriksi sain Hipun ja Mytön. Sienisaalis oli tälläkin reissulla melko tynkä mutta on meillä nyt pakastimessa muutamaan kantarellikastikkeeseen ainekset. Hirvikärpäsiä oli harvinaisen vähän, punkkeja sitäkin enemmän. Onneksi ne löytyivät isokorvista helposti ja saatiin pois. Minuun niitä ei tarttunut. Punkit ovat viheliäisiä elukoita.  

Sienestäjät, jotka nauttivat välipalaksi puolukoita.


Meidän syysloma kolkuttelee kohta ovella. Vielä pitää tovi malttaa, että pääsemme taas Puulalle. Se onkin tämän vuoden viimeinen möksäreissu. Ensi kesälle on suunniteltu jo pari hommaa. Ja syyslomalla mittailemme ja suunnittelemme aitaa, joka saadaan kesällä ainakin jonkinlaiseen malliin. En ole jaksanut enää ikävistä naapurinnaapureista välittää. Kiukkuni on laantunut ja pistän tuollaiset ihmiset täysin omaan arvoonsa. Mutta aita aiotaan tehdä, ettei tarvitse tuntea hätää ja pelkoa koirien puolesta.

Tiistaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta
Typyn kuolemasta.

Kun lauantaina läksimme veneellä saaresta takaisin mökille, nousi matkalla kyyneleet silmiini. En mahtanut sille mitään, että iski kova ikävä Typyä. Voi, miten se rakasti mökkiä ja Puulaa. Veneilyä ja uimista. Kuistilla tarkkailua ja makkaramakupaloja. Typyn, Pimun ja Nupin (chinchillani) haudalla paloi kynttilät läpi viikonvaihteen ja siellä ne tuikkivat yhä sunnuntai-iltana, kun suuntasimme kohti etelää. Siitä olen niin valtavan onnellinen, että Typsykkä sai viimeisen lepopaikkansa mökiltä, Puulan rannalta. Sen lempipaikasta. 

perjantai 25. syyskuuta 2020

Uusi kaveri koirapuistossa

Kiersimme päivälenkillä koirapuiston kautta. Sinne oli ilmestynyt uusi kaveri. Isokorvat pääsivät moikkaamaan tätä mykkää tuttua jo eilen iltalenkillä yhdessä isännän kanssa. Myttö oli haukkunut ja juossut kaveria karkuun. Hippu oli käynyt haistelemassa tyyppiä hetken aikaa ja jatkanut sitten muiden hajujen etsintää. Hienolta tuo puistoon kai vakituisesti asettunut koiruli näyttää ja sen isäntä tai emäntä on taitava käsistään.

Yksi mykkä, yksi hiljaisen rauhallinen ja
yksi äänekäs touhottaja.

Lauantaina vietin iloisen illan hyvien ystävieni kera. Minulla ei ystäviä laumakaupalla ole. Mutta olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Olen kiitollinen tästä naispoppoosta, joiden kanssa jaan iloni ja suruni. Paransimme jälleen taas maailmaa, söimme herkkuja ja nautimme kuohujuomaa. Keskustelun aiheita riitti. Isäntä, Hipsu ja Myttönen pärjäsivät hienosti ilman emännän huolenpitoa 😉. 


"Melko hiljainen kaveri tämä
uusi tuttavuus."

Koirapuistokäyntien lisäksi kuljemme tätä syksyä eteenpäin vakiokaavalla. Se sisältää töitä, mökkeilyä, lomailua ja omalla kohdallani tietysti joulun odotusta sekä siihen valmistautumista. Taitaa olla meidän vakiolukijoillamme jo tiedossa, että olen jouluihminen. Isännälle olen luvannut, että aloitan jouluhössötykset, koristeiden haalimiset ja joululaulujen soittamisen lokakuussa. Ja sehän on jo ensi viikolla 😃.

perjantai 18. syyskuuta 2020

Aihetta pieneen juhlaan

Viikko on lopuillaan. Syksyn merkkejä on kovin jo ilmassa. Eilen koko maata repi myrskyjen myräkkä. Toivottavasti mökkivanhus Puulalla selvisi ilman kolhuja. Täällä etelässä tuuli puhalsi kovasti mutta isompia vahinkoja ei kaiketi syntynyt. Kotitalomme pihamaa on kyllä täynnä käpyjä ja oksia. Teimme Hilpurin ja Myttöskän kanssa ihan normaalilenkit mutta metsää välttelimme. Onneksi vesisateet jäivät povattua pienemmiksi. Tänään saammekin nauttia taas aurinkoisesta päivästä. 

Lampaat laiduntavat pakkasiin saakka. 

Olemme käyneet moikkaamassa lampaita liki päivittäin. Ne ovat kovasti kasvaneet ja tottuneet myös ihmisiin. Osaavat tulla jo aidan taakse hakemaan rapsutuksia. Myttö tykkää katsella lampaiden touhuja ja nuuskutella niiden kanssa nokakkain. Hilpua innostaa enemmän aitauksen ympärillä olevat "tuoksut".

Olen miettinyt, mitä tyttöset mahtaavat tuumata, kun jossain vaiheessa siirryn etätöistä takaisin konttorille. Nyt meillä on ollut melkoisen erilainen päivärytmi, kun teen kotona töitä. Katkaisen työpäiväni käyttämällä esimerkiksi lounastaukoni koirien kanssa ulkoiluun. Muutenkin voidaan piipahtaa tarvittaessa useamman kerran päivän aikana ulkona. Pystyn pitämään työstä taukoja (ja pitääkin pitää). Voin venyttää päivää sitten illan suuntaan. Luulen, että Hippunen sopeutuu taas kaksinoloon oikein hyvin. Myttö on eri asia. Sille saattaa iskeä eroahdistus, joka tulee varmasti ilmenemään mm. sisälle pissimisenä. Mutta toistaiseksi teen kuitenkin etätyötä. Ja säännöllisesti jätän Hipun ja Mytön keskenään päivisin ja piipahdan vaikkapa lähikaupassa ostoksilla. Siihen ne eivät saa tottua, että täällä ollaan 24/7 paikalla. Kun edessä on varmasti se aika, että isännän lisäksi myös emäntä lähtee aamulla kohti työmaata.

Mytön mielestä maailman paras paikka huilata:
Hipun vieressä, kiinni kropassa. 


Tulevana viikonloppuna olen kutsunut koolle ystäviäni juhlistamaan syntymäpäivääni. Juhlapäivä oli jo keväällä mutta korona kaatoi silloiset suunnitelmat. Nyt kilistelemme maljoja kotioloissa. Tällaisista kemuista voidaan olla montaa mieltä mutta hyvät turvavälit huomioiden emme täyseristyksessä ole olleet tähänkään saakka. Olen valtavan iloinen, että hauska naisporukka kokoontuu pitkästä aikaa yhteen. Isäntä on luvannut huolehtia Hilpusta ja Myttösestä, joten saan nauttia vapaaillasta noiden upeiden naisten seurassa. Ja eiköhän me juhlien jälkeen suunnata taas viikonlopun viettoon Kangasniemelle. Hilpeän hauskaa viikonloppua myös Teille, PSB:n ystävät 😁🐶.


torstai 10. syyskuuta 2020

Tarpeellisin möksäreissu koskaan

Hipun viime viikolla julkaistu Read Hour-kampanjavideo on herättänyt paljon ihastusta ja kiitoksia. Olen kaikki terveiset välittänyt meidän filmitähdelle. Videota on jaettu sosiaalisessa mediassa eteenpäin, näytetty ystäviemme toimesta työpaikoilla, kyläreissuilla ja omia sukulaisia tavatessa. On enemmän kuin ilo tietää, että Hippulin reipas esiintyminen videolla vie tärkeää lukemisen asiaa varmasti eteenpäin.

"Taas käskettiin paikalleen ja istumaan."

Viikonloppuna suuntasimme kohti Kangasniemeä. Mökkiviikonloppu sisälsi sienireissun, jonka antimet olivat kiitettävät. Kantarelleja on nyt talven varalle. Mustatorvisienet olivat harmillisesti liiskaantuneet sateen armoilla. Mutta loppusyksyksi odotellaan suppilovahveroita. Hilpu ja Myttönen nauttivat, kun saivat hölkötellä metsässä. Annoimme niiden tehdä myös pari juoksulenkkiä serkkuni maalla. Vaikka välillä ripsautti vettä, etenkin lauantai oli hieno päivä. Istuimme ulkona lukemassa ja isokorvat tyhjensivät pihan puolukkapusikoita marjoista. 

Mytölle maistui puolukat.

Vähiin käy meidän mökkireissut tämän vuoden puolella. Syksy etenee ja möksävanhus ei pysty meitä kylmillä ilmoilla enää palvelemaan. Aiomme kuitenkin viettää vielä yhden viikonlopun Puulalla ennen lokakuista lomaviikkoamme. Silloin jätämme mökin talven ajaksi ja toivomme, että se ottaa meidät taas keväällä vastaan ryhdikkäänä ja hyvässä kunnossa. 

Hippu katseli isännän kanssa Myttösen
loputonta puolukoiden syömistä. Hippu on
ahneempi mustikoille.

Saimme viime viikolla kovin ikäviä uutisia liittyen meidän lähipiiriimme. Vaikkei uutiset aivan yllätyksenä tulleet, en olisi uskonut tilanteen olevan kuitenkaan ihan se, mitä se nyt on. Asian sulatteluun ja sen herättämiin surullisiin ajatuksiin sain apua Puulan rannoilta. Ehkä enemmän kuin koskaan oli oikea veto viettää viikonloppua mökillä. En olisi jaksanut nähdä isännän ja biigeleiden lisäksi ketään. En juuri jaksanut enkä halunnut puhua kenellekään. Tuolla metsän keskellä, korvessa, sain olla vain minulle tärkeimpien kanssa. Tällä viikolla asian käsittely on onneksi jo helpompaa. Tästä mennään eteenpäin. Tulevaa ei kannata liikaa alkaa murehtimaan, otetaan asiat niin kuin ne eteen astuu. Ystävien ja läheisten tuki on nyt arvokkaampaa kuin aikoihin. Ja miten paljon hymyä ja lohtua nuo meidän tyttöset osaavatkin antaa!

perjantai 4. syyskuuta 2020

Hippu filmitähtenä

Niinhän siinä kävi, että syksyn lukukoirailut peruuntuivat. Vantaan kaupunki päätti noudattaa Kennelliitolta tullutta ohjeista siitä, että lukukoirailuja ei syksyllä järjestetä. Joten Hilpu on lomautettuna vielä vuoden loppuun saakka. Kovastihan sitä harmittaa. Se odotti jo pääsevänsä kirjastolle kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan rapsutuksia. Mutta jäämme odottamaan kevättä. Toivottavasti Hippu pääsee silloin taas hommiin. Pääasia tällä hetkellä on toki kaikkien terveys.

Täysin työtön Hippu ei kuitenkaan ole ollut. Elokuussa siitä kuvattiin video, josta teille jo kerroinkin. Video on osa Vantaan kaupungin panosta Lasten ja Nuorten säätiön Read Hour-kampanjaan, johon myös Vantaa tänä syksynä osallistuu. Hipun lisäksi videotähdiksi, edistämään tärkeää lukemisen asiaa, pääsivät mm. Sari Multala. 


Ammattilainen poseeraa.



Videon lisäksi Hipun kuva koristi myös Vantaan kaupungin julkaisemaa tiedotetta Read Hour-kampanjasta. Olemme isännän kanssa olleet äärettömän ylpeitä Hipusta. Ja Myttönen luo siskoonsa palvovan ihailevia katseita ja liimautuu Hipun kylkeen nukkumaan aina, kun se on mahdollista. Ne ovat parhaat kaverit. Paljon olen saanut viestejä, joissa kehutaan Hipun esiintymistä videolla. Ja hienostihan kuvaukset sujuivatkin. Onneksi olin varannut mukaan ison pussin herkkuja...

Pääsette katsomaan Hipun videon täältä. Ja tiedotetta voitte kurkata täältä

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Lukukoiran loma lopuillaan

Olemme iloinneet kovasti siitä, että kesäiset kelit sen kun jatkuvat. Helteitä ei kaivatakaan mutta lämmin ilma kelpaa kyllä. Hippu ja Myttö rytmittävät etätyöläisen päiviä. Ne vievät minut ulos "lounaslenkille", jotta en täysin jumahda juntturaan koneen ääressä istuessani. Työergonomia kun ei ole meidän huushollissa parhaalla mahdollisella tasolla... 

Tytöt ihmettelivät piikkipalloa.
Suloinen kaveri!

Viikko sitten juhlistimme pienimuotoisesti isännän heinäkuussa ollutta synttäripäivää. Anoppini ja appiukkoni kanssa kilistelimme juhlamaljat ja söimme hyvin jälkiruuaksi kakkukahvit nauttien. Hippuli ja Myttöskä olivat riemuissaan, kun tapasivat näitä lemppari-ihmisiä jälleen kerran. Rapsutuksia kaksikko osasi pyytää koko illan ja niitä tulikin runsain mitoin. Myttö kantoi ylpeydellä housujaan ja kaikki kehuimme, miten hienosti se niitä suostuu pitämään. Hyvä tyttö 👍.

Alkuviikosta ihmettelimme siiliä, jonka tapasimme päivälenkillä suojaisesta lehtikasasta. Itse en olisi sitä havainnut mutta Hippu hoksasi kaverin. Kovin lähelle en isokorvia päästänyt vaikka ne olisivatkin halunneet tutkia piikkikaveria tarkemmin. Jätimme siilin jatkamaan päiväuniaan. Tämän kesän aikana olemme nähneet siilin useammin kuin moneen vuoteen. Hienoa, että niitä näyttäisi olevan taas enemmän.



Eilen läksimme piipahtamaan Haltialan tilalla. Siellä oli runsaasti porukkaa katsomassa mm. lampaita ja lehmiä. Lehmät olivat tällä kertaa kaukana pellolla, joten läheltä emme päässeet niitä näkemään. Harmi, sillä olisi ollut hauska nähdä, mitä Myttö niistä tuumaa. Se kun ei ole vielä koskaan lehmiin törmännyt. Ajellessamme takaisin kotiin, pysähdyimme kahville Helsingin pitäjän kirkolle. Siellä on viihtyisä kahvila, jonka terassilla hörpimme kahvit auringonpaisteessa. Hilpu ja Myttöskä keräsivät ihailijoita ympärilleen ja tietysti nauttivat suosiostaan 😀. 


Haltialassa elukoita enemmän meidän
likkoja kiinnosti erilaiset hajut.

Huomenna käynnistyy Lasten ja Nuorten säätiön lanseeraama Read Hour-kampanja. Vantaan kaupunki julkaisi asiasta tiedotteen, jonka kuvassa poseeraa ryhdikkäästi ja ammattimaisella otteella meidän Hippu! Voit kurkata tiedotteen täältä. Keskiviikkona suuntaamme kotikirjastolle. Saamme kunnian aloittaa kirjaston syksyn lukukoirailut maskien, turvavälien ja käsidesin kera. Uskon, että Hippu on innoissaan päästessään taas hommiin. Sen ei onneksi tarvitse maskia kuonoonsa laittaa. Riittää, kun työasu on mukana ja emännällä runsaasti palkkioherkkuja 😁.

perjantai 21. elokuuta 2020

Pakkohan se oli jo Puulalle palata

Eihän me maltettu kauaa olla pois Kangasniemeltä vaan perjantaina läksimme viikonlopuksi möksälle. Sää ei olisi upeampi voinut olla, suorastaan helteinen. Ja järveenkin tarkeni vielä oikein hyvin pulahtaa uimaan. Teimme lauantaina saariretken eväiden kera. Hilpusella ja Myttösellä oli hauskaa, kun ne kirmailivat pitkin saarta. Välillä piipahdettiin Puulassa kastelemassa jalat ja vatsat. 

Kun on päästy veneestä pois, tehdään
yleiskatsaus saareen.

Täällä kotinurkilla olemme käyneet morjestamassa lampaita. Käppäillään metsässä ja peltojen reunoilla. Koirapuistoihin meillä ei ole muutamaan viikkoon asiaa. Mytöllä alkoi kuluneella viikolla sen ensimmäinen juoksu. Olimme sitä jo odotelleetkin. Aiomme viedä Mytön loppuvuodesta steriloitavaksi. Joten nämä ovat sen ensimmäiset ja viimeiset juoksut. 


Koska meillä ei ollut enää koirien juoksuhousuja tallessa, ostimme Mytölle pöksyt. Ja isännän kanssa olemme olleet kovin yllättyneitä siitä, miten hienosti Myttö pitää housuja päällään. Hippu sai raivarit ja hepulit, kun sille pisti housut jalkaan. Siitä ei tullut yhtään mitään. Typykään ei housuista tykännyt, Pimu suhtautui niihin hiukan paremmin. Mutta Myttönen kulkee pökät jalassa oikein mallikkaasti. Mitään erityisiä käytöksen muutoksia en ole juoksun takia Mytössä havainnut. Ehkä se nukkuu hieman tavallista enemmän. Tuskinpa tuo kivaa aikaa koiralle on...

Loman jälkeen arki rullaa taas eteenpäin entiseen malliin. Syksylle on tehty muutamia kivoja suunnitelmia. Se jää nähtäväksi toteutuvatko ne. Onneksi ainakin mökkireissut varmasti toteutuvat, jos vain terveiden kirjoissa pysytään. Kantarellit odottavat poimijaansa ja eiköhän me venekin saada vielä vesille, kokka kohti saariseikkailuja.

torstai 13. elokuuta 2020

Lomalta takaisin kaupunkiin ja PR-hommiin

Olemme palanneet kotiin kaupunkiin. Itse aloitin työt jo mökiltä käsin viikko sitten. Isäntä palasi sorvin ääreen toissapäivänä. Olen etätöissä. Miten pitkään, se selvinnee lähipäivinä. En pistä ollenkaan pahakseni vaikka voisin työskennellä kotikonttorilla vaikkapa vuoden loppuun saakka. Täällähän ne parhaat työkaveritkin ovat, Hippu ja Myttö!

Paiskittuani pari päivää möksällä töitä, saimme isokorvien kanssa perjantai-iltana vieraaksemme iloisen rempseän ystäväporukkani. Perinteinen tyttöjen viikonloppu päätti reilun viiden viikon mökkireissumme ja mikäpä olisi ollutkaan parempi tapa se lopettaa. Saunoimme, grillasimme, kilistelimme maljoja ja nauroimme välillä vedet silmissä. Lauantaina piipahdimme kirkonkylällä ja kävimme mm. lounaalla rantaravintolassa. Isäntä mökkeili ystäviensä kanssa Naantalissa ja sielläkin oli ollut hauskan rempseä meininki. 


Tyttöjen viikonloppuna riitti menoa ja meininkiä.
Välillä piti kerätä voimia.

Kaiken kaikkiaan meillä oli hieno, rentouttava ja leppoisa mökkiloma. Vaikka taustalla kummittelikin alkuloman ikävä episodi, josta olen varmasti jo tarpeeksi teille kertonutkin. Säät olivat vaihtelevat, kuten Suomen kesään kuuluu. Saimme kuitenkin pääosin nauttia lämpimän aurinkoisista päivistä. Uimassa tuli käytyä usein, joka on minulle se miltei mieluisin tekeminen mökillä. Teimme useita saariretkiä Hilpun ja Myttösen kanssa. Olo on levännyt ja onnellinen. Tietysti myös haikea, sillä olisin voinut jäädä vielä möksälle. Nauttimaan kauniista luonnosta, sen rauhasta ja niistä pulahduksista Puulaan.

Saariretkillä ihailtiin Puulaa ja
sen rantoja.

Meidän kaksijalkaisten lisäksi myös Hippua kutsui työt. Syksy aloitettiin pr-hommilla. Vantaan kaupunki osallistuu Lasten ja Nuorten Säätiön Read Hour-kampanjaan. Minuun otettiin yhteyttä, josko Hippu voisi osallistua kampanjaan yhdessä paikallisten julkkisten kanssa. Suostui ilolla pyyntöön, kun Hilpuri pääsee taas edistämään tärkeää lukemisen asiaa. 

Kuvauksissa kirjastolla.


Tiistaina suuntasimme kirjastolle videokuvauksiin. Ne sujuivat hienosti ja olin äärettömän ylpeä Hipusta. Se toimi kuvauksissa tottelevaisesti ja kuvaaja sai kameralle hyvää materiaalia. Siitä koostetaan video, jonka ensi-ilta on keskiviikkona 2.9. Lupaan linkittää videon tänne blogiin, kun se on julkaistu. Ja jos seuraatte Twitteriä, haettehan sieltä Lukukoira Hipun. Lataan videon myös sinne. Hauska sattuma videon julkaisupäivään liittyen on se, että samana päivänä meillä on syksyn ensimmäinen lukukoirakeikka. Mutta saapa nähdä, toteutuuko se, jos koronatilanne tästä nyt pahenee. 

Isäntä keräsi saaressa mustikoita.
Kaksikko seurasi tarkkana putsaus-
operaatiota.


Niin, tästä se elokuu etenee kohti syksyä. Nyt käppäillään taas pääosin kotikulmilla. Mutta mökille palaamme varmasti pian. Lokakuussa on perinteisesti syysloma, jolloin möksäkausi päättyy. Mutta siihen on vielä onneksi pitkästi aikaa. Pieni Suuri Beagle aktivoituu jälleen enemmän näin kesälomien päätyttyä. Hienoa, jos jaksatte olla matkassamme mukana. Toivotamme Hilpusen ja Myttösen kanssa oikein aurinkoisen kesäistä elokuun jatkoa kaikille teille 🌻🐶🌞.