Olemme vuoden 2020 viimeisessä päivässä. Haluan esittää lämpöiset kiitokset meidän plogikamuille palveluskuntineen siitä, että olette taas pysyneet reissussamme mukana tämän kohta päättyvän vuoden ajan. Iso kiitos myös kaikille plogiamme lukeville. Toivottavasti olemme tuoneet teille kaikille edes hitusen hymyä ja iloa melko erikoisen vuoden varrella.
Alkujaan toukokuussa 2009 Pimu-nimiselle beaglelle, joka oli kooltaan pieni mutta luonteeltaan Suuri, omistettu blogi. Sivurooliin astui loppuvuodesta 2009 Typy-beagle, joka otti pääroolin tammikuussa 2014. Sivurooli miehitettiin uudelleen toukokuussa 2015 Hipulla, beagle sekin. Lokakuusta 2018 lähtien blogi on jatkanut kulkuaan Hipun johdolla. Sivuroolissa on elokuusta 2019 alkaen tassutellut Myttö. Tervetuloa mukaan lukemaan Hipun ja Mytön elämästä sekä seikkailuista!
torstai 31. joulukuuta 2020
Päättymässä poikkeuksellisen omituinen vuosi
tiistai 29. joulukuuta 2020
Meidän joulu
Vietimme ennakkosuunnitelmien mukaisesti leppoisan ja rauhallisen joulun. Aatonaattona kävimme hautuumaalla. Toimitimme muutaman joulukukka-lahjalähetyksen perille ja sen jälkeen linnoittauduimme kotiin. Ulkona tietysti liikuttiin ja tallusteltiin isokorvien kanssa. Muuten joulun aika meni hyvin syöden ja juoden. Katselimme telkkarista jännitysti ja avaruusseikkailuja (meillä oli melkoinen Netflix-maratoni). Kuuntelimme joulumusiikkia ja katselimme kaunista joulukuustamme.
Isännän isovanhempien haudalla. |
Hilpu ja Myttönen olivat vuoden aikana olleet superkilttejä. Sen vuoksi ne saivatkin suurimman määrän lahjoja meidän perheessä. Hippu sai lelun ja herkkuja. Samansisältöinen paketti oli Mytölle. Kaksikko sai myös yhteisiä herkkulahjoja. Ja olihan tonttu toimittanut mukavat paketit meille kaksijalkaisillekin. Lisäksi loppusyksyllä hankkimassamme uudessa telkkarissa oli lahjaa jo etukäteen kerrakseen. Vanha imurimme pisti sopimuksen poikki juuri joulun alla. Ostimme uuden ja sekin kävi oivasta joululahjasta.
Hippu ja lahjaksi saatu rahiseva pipariukko. |
Myttö on tähän mennessä pistänyt siltuksi kaksi kuusenkoristetta. Vähäisellä hävikillä taidetaan tänä vuonna sen suhteen päästä. Ja koristeitahan meillä riittää, joten jos kuusesta alkaa enemmänkin koristeita katoamaan, voin aina kaivaa laatikosta uusia tilalle. Sunnuntaina satoi hiukkasen lunta ja tänään sitä on tullut lisää. Voitte uskoa, miten riemullista menoa Hipulla ja Mytöllä oli tänään aamulenkillä! Ihanaa, että on edes hieman valkeaa maassa.
Myttöä tutkiskelee kuusta. |
Tämä eriskummallinen vuosi on päättymässä. Me otamme vastaan vuotta 2021 täällä kotosalla oman poppoon kesken. Koska koronatilanne on yhä mikä on, emme tänä vuonna järjestä perinteisiä uudenvuodenpirskeitä, joihin olemme saaneet aina vieraaksemme isännän vanhemmat sekä tätejä puolisoineen. Mutta vuosi vaihtuu ensi vuonnakin ja juhlimme taas, kun koronasta ollaan voiton puolella.
torstai 24. joulukuuta 2020
Iloista joulua!
Nyt se on täällä, joulu 🎄. On aika rauhoittua ja laittaa arjen touhut sekä hössötykset hetkeksi tauolle. Pieni Suuri Beagle vetäytyy pyhien ajaksi omiin oloihinsa. Pyhitämme tämän ajan yhdessäoloon, ulkoiluun, herkutteluun ja laiskotteluun.
Hyvät blogiystävämme emäntineen sekä isäntineen, PSB:n lukijat ja satunnaiset vierailijat:
Rauhallista, tunnelmallista ja
oikein hyvää joulua!
Hippu, Myttö ja lauman ihmisväki
tiistai 22. joulukuuta 2020
Kohta meillä on joulu!
Viikko on käynnistynyt jouluvalmisteluja tehden. Ostimme kuusen tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin ja sunnuntaina siinä roikkuivat jo koristeet. Yleensä olemme koristelleet kuusen vasta aatonaattona. Kinkku on sulamassa ja odottaa pääsyään uuniin. Ja sinne se pääseekin huomenna heti joulutorttujen jälkeen. Lahjat ja joulukukat on hankittu. Osa jo käyty jakamassakin. Myös laatikot ja kalat odotttavat jääkaapissa syöjiään.
Minulla alkoi loma ja isäntäkin voi heittää vapaalle tämän päivän jälkeen. Hän lomaileekin loppiaiseen saakka. Itse teen muutaman työpäivän joulun ja vuodenvaihteen välissä. Aion nauttia näistä lomapäivistä sekä joulusta rennosti ottaen, kirjoja lukien, herkkuja syöden ja glögiä nauttien. Telkkarista katsotaan ainakin Agatha Christien tarinoita. Isokorvien kanssa ulkoillaan. Tänne etelään ei valkeaa joulua tule mutta metsässä on kiva käppäillä ilman luntakin.
torstai 17. joulukuuta 2020
Lukukoiran lomautus jatkuu
Joulu on viikon päästä. Kävin eilen lahjaostoksilla. Hankin paketit isännälle sekä Keravan pojille. Lähisukua muistamme joulukukkasin. Hilpuselle ja Myttöskälle ostin lahjat jo aiemmin. Ne odottavat vielä paketointia. Ostoskeskuksessa oli paljon väkeä mutta onneksi hyvin monella oli kasvomaski päässä. Yritin mahdolisimman ketterästi pujotella ihmispaljouden keskellä ja pitää turvavälejä. Aika hyvin se onnistuikin.
Molemmat kirjastot, joissa Hipun kanssa käymme, ovat muistaneet meitä pienellä lahjalla. Vaikka tänä vuonna lukukoirailut jäivätkin hyvin vähiin. Mukavaa, että Hippua muistetaan ja sen työtä arvostetaan. Kotikirjastoltamme kerrottiin, että keväällä lukukoirailut eivät vielä jatku. Pääsemme siis hommiin vasta syksyllä, ehkä. Hipulle tulee nyt liki 1,5 vuoden lomautus. Mutta toivottavasti syksyllä palataan kirjastotöihin.torstai 10. joulukuuta 2020
Yökyläilyä
Tällä viikolla olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä. Ja kun siihen lisää pienen pakkasen, on ulkoilukelit olleet ihanteelliset. Myttönen kulkee jo yhtä matkaa Hipun kanssa pitkiä lenkkejä. Joten pikkuriiviö on toipunut leikkauksesta miltei täysin. Vielä yritämme kuitenkin isommat riehumiset pitää aisoissa. Välillä se on hankalaa, sillä Myttö rakastaa leikkiä ja painia Hippusen kanssa.
Hämärää on. Eikä luntakaa juuri maata valaisemaan. Ulkoilu maistuu silti. |
Lauantaina Myttö oli elämänsä ensimmäistä kertaa yökylässä. Isännän vanhemmat ottivat isokorvat yökyläilemään ja vierailu oli sujunut hienosti. On mielestäni tärkeää, että koirat oppivat olemaan hoidossa ja muuallakin kuin kotona meidän kanssa. Joskus kun hoitopaikalle on syystä tai toisesta tarvetta.
Mytöllä on usein jokin risu tai keppi kannossa. Kuten tänäänkin päivälenkillä. |
Koronatilanne näyttää siltä, että emme pääse ainakaan alkuvuodesta vielä lukukoirailemaan Hipun kanssa. Aavistelen, että kirjastokeikat käynnistyvät seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Harmittava tilanne mutta terveys edellä toki mennään. Onneksi lukukoiratyöt voi korvata vaikkapa reippailla lenkeillä! Hipulle ja Mytölle olen hankkinut joululahjat. Molemmat saavat herkkuja. Ja valtavasta jo olemassa olevasta leluvuoresta huolimatta myös lelut vaikka olin vielä syksyllä päättänyt toisin...😁.
torstai 3. joulukuuta 2020
Toipilas toipuu vauhdilla
Meillä alkaa toipilas olemaan taas tolpillaan. Myttö on parantunut hienosti leikkausoperaatiosta. Ripulivaivatkin hellittivät viikonloppuna ja sekä emäntä että Myttöskä nukkuivat lauantain ja sunnuntain välisen yön jo oikein makoisasti. Ulkona ei tarvinnut enää yöllä rampata. Leikkaushaava on parantunut hyvin ja on oikein siisti.
perjantai 27. marraskuuta 2020
Myttö toipuu operaatiosta
Mytön leikkausoperaatio on onnellisesti takanapäin. Keskiviikkona suuntasimme puoliltapäivin eläinlääkäri Jaakon luokse. Pikkuisen toipilaan kävin hakemassa kotiin iltapäivällä. Sterilointi onnistui hyvin ja kaikki sujui mallikkaasti. Kyllä minä kyyneleitä jouduin nielemään, kun jätin unessa olevan Myttösen hoitajan hoteisiin. Mutta tiesin, että Mytöstä pidetään hyvää huolta.
Heräilyä heräämössä. |
Mytön vatsassa on sulavat tikit sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tämä on hyvä, ettei tikinpoistorääkkiin tarvitse ryhtyä. Tulehduskipulääkettä Mytölle määrättiin kolmeksi päiväksi. Haavaa pitää suihkutella kaksi kertaa päivässä ja liikunta tulee pitää lähipäivät rauhallisena. Hyppiminen, kiipeily ja riehuminen on reilun viikon ajan poissuljettu Myttösen päiväohjelmasta.
Valitettavan harmillinen sivuvaiva iski, kun Mytön vatsa alkoi eilen aamuvarhain oireilemaan. Siitä asti ollaankin juostu ulkona tiiviisti. Tällaisina hetkinä oma piha olisi mukava juttu. Saatoin viime yönä herättää ihmetystä lammaskuvioisessa haalaripyjamassani, jos joku naapuri sattui katsomaan ikkunasta ulos. Mutta eipä tuolla väliä, toipilaalla oli kiire päästä "vessaan". Nyt, kun ollaan perjantain varhaisillassa, näyttäisi vatsa rauhoittuvan. Ruokaakin (riisiä ja raejuustoa) Myttöskä söi pienen annoksen suurella ruokahalulla. Eiköhän maha ala rauhoittumaan. Syy, mistä tuo ripuli on tullut, on meille epäselvä. Johtuuko se lääkkeestä, kivusta vai mistä.
Koti on paras paikka toipua. |
Hippu on huomioinut hienosti sen, että Mytöstä ei ole nyt leikkikaveriksi. Se antaa siskon huilata rauhassa ja odottaa kiltisti, kun ulkoillessa Mytön askel on vielä hidas. Isäntä on vienyt Hipsua pitkille lenkeille, kun on tullut töistä kotiin. Mytön kanssa pitkiä lenkkejä päästään tekemään vasta myöhemmin. Nyt on tärkeintä, että Myttö paranee ja toipuu leikkauksesta hyvin. Noudatamme tohtorin antamia ohjeita ja teemme kaikki vaaditut hoitotoimenpiteet. Ja Hippuli antaa parantavaa kuono- ja nuuskutteluhoitoa siinä rinnalla 😄.
tiistai 24. marraskuuta 2020
Pikalumi
Viikot luiskahtaa vauhdilla ja joulukuu koputtelee kohta ovella. Ei me mihinkään olla karattu vaikka blogikirjoittelussa tulikin luvattoman pitkä tauko. Oikein mukavaa, että olet täällä lukemassa kuulumisiamme 😃.
Meidän päiviin ei mitään erityisiä tapahtumia sisälly. Tasaista arkea kuljetaan ja yritetään olla piittaamatta loppusyksyn harmaudesta ja vesisateista. Terveinä olemme pysyneet ja se on hienoa. Aurinkoisiakin päiviä on ja niistä nautitaan isokorvien kanssa metsälenkeillä. Ja saatiinhan me vajaa viikko sitten valkea maa tänne eteläänkin, hetkeksi ⛄. Myttö oli hyvin iloinen lumesta ja sillä oli valtava vauhti ulkona. Viime talvena lunta ei ollut ja Myttöskä ei päässyt siinä mylläämään. Nyt maassa oli sen verran lunta, että sitä pystyi kaivelemaan ja nuuskuttelemaan. Hippuliakin kiinnosti kovasti, mitä lumi oikein oli allensa kätkenyt.
Lunta ja aurinkoa. |
Maa on taas paljas. Päivälenkillä tähyiltiin metsässä. |
Niin, ensi viikolla saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Hipulle ja Mytölle en hankkinut omia kalentereita, sillä Hippunen ei voi niissä olevia makupaloja syödä. Koirulit saavat joka aamu pienen herkkupalan ilman kalentereita. Isännälle mietin jo kiivaasti joululahjaa. Koska olemme tekemässä muutamia isoja kodinhankintoja loppuvuodesta, on niissä lahjaa kerrakseen meille molemmille. Mutta jotakin aion tuolle meidän perheen kaksijalkaiselle karvanaamalle kuitenkin hankkia 👨. Itse toivon, että kamala koronatauti vihdoinkin hellittäisi ja siihen löytyisi ehkäisykeino. Pääsisimme taas tapaamaan ystäviä, lukukoirailemaan kirjastoon ja tekemään niitä kaikkia mukavia juttuja, jotka nyt ovat pannassa.
perjantai 13. marraskuuta 2020
Aarteidenetsijä
Myttö on ahkera tyttö sekä löytämään että keräilemään aarteita lenkkipolkujemme varrelta. Kantoon se nappaa usein isoja oksia (pienet ja lyhyet ei kelpaa), tyhjiä pahvisia kahvimukeja ja erilaisia käärepapereita. Aarteista parhaimpia ovat jonkun tiputtamat hanskat tai pipo. Löysipä se alkusyksystä ojan reunalta miesten kalsarit. Silloin olin valitettavasti ilonpilaaja ja komensin napakasti hylkäämään alkkarit siihen, mistä Myttö ne suuhunsa nappasi.
Mikään pikkukeppi ei kelpaa. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta sille, millainen seiväs tässä lähti Mytön matkaan. |
Myttö ja turvallinen aarre. |
perjantai 6. marraskuuta 2020
Iloa isokorvista
Marraskuu on käynnistynyt tuttujen arkirutiinien parissa. Isännän kanssa tehdään töitä, minä edelleen kotoa käsin. Käydään ulkoilemassa Hipun ja Mytön kanssa. Usein tavataan lenkkireissuilla koiratuttuja, joista erityisesti Myttö jaksaa aina kovasti ilahtua. Hippulia vie hajumaailma, joten lyhyt moikkaaminen riittää sille. Myttönen voisi tervehtiä tuttuja tuntikaupalla.
Tämän alkaneen kuukauden alkuun sain kovin surullisen uutisen tietooni Räntäsään kennelistä. Hipun äiti Milo (Räntäsään Aamuaurinko) oli äkillisesti siirtynyt paremmille metsämaille elokuun alussa. Milo oli hurmaava beagletyttö ja otamme lämpimästi osaa "perhe Räntäsään" suureen suruun.
Viikonloppuna isännän vanhemmat muuttivat meidän kulmille. Isäntä huhki veljensä kanssa muuttoapuna ja minä isokorvien kanssa kävin morjestamassa muuttoporukkaa. Aiemman reilun 33 kilometrin välimatkan sijaan meiltä kulkee nyt kävellen noin vartissa tervehtimään anoppiani ja appiukkoani. Olemme iloisia, että saimme nämä meille tärkeät ihmiset tänne lähelle.
Hipun ja Mytön harmonista yhteiseloa on ilo seurata. Kaksikko antaa paljon hymyn hetkiä työpäivieni keskelle. Ja mikä riemu syntyy aina siitä, kun isäntä palaa töistä kotiin. Näin on oikein hyvä kulkea kohti talvea. Kevään lukukoirailuista ei ole tullut vielä tietoa kirjastoilta. Toivottavasti Hippu pääsee taas töihin. Mutta epäilen, ettei se vielä alkuvuodesta onnistu. Minulta on kyselty, tuleeko Mytöstäkin lukukoira. En osaa siihen vielä vastata. Aika näyttää. Uskon kyllä, että Myttösestäkin voisi tulla oivallinen kirjastokävijä ja tarinoiden kuuntelija. Kunhan se vielä kasvaa vähän.
torstai 29. lokakuuta 2020
Leluinventaario
Lokakuu on lopuillaan. Iltaisin on julmetun pimeää. Eikä sitä helpota sateinen sää. Luonnossa riittää onneksi vielä väriloistoa, jota lenkeillä tuleekin ihailtua. Hipsua ja Myttöstä ei kurjat kelit haittaa. Ne viihtyvät ulkona säässä kuin säässä. Ainut asia, mikä hiukan saattaa saada ne epäröimään ulko-ovella, on valtaisa kaatosade.
Hippu ja osa lelukokoelmasta. |
Eläinlääkärissä riitti haisteltavaa. |
tiistai 20. lokakuuta 2020
Mökkiä kiittäen kevättä taas jo odottaen
Tervehdys taas kaikki meidän lukijat ja PSB:n ystävät! Lomailimme viime viikon Puulan rannalla. Syysloma on se perinteinen reissu, jolloin mökki laitetaan talviteloille ja möksäkausi päätetään. Sunnuntaina oli haikeat tunnelmat, kun istuimme autoon ja läksimme kohti etelää. Kiitimme lämpimästi Kangasniemeä, Puulaa sekä eritoten meille niin rakasta ja tärkeää mökkivanhusta. Hienosti se jaksoi meitä taas palvella. Toivotimme sille hyvää talvea ja pyysimme sitä säilymään vahingoitta ja ryhdissä. Keväällä taas tavataan 💗.
Mennyt mökkikausi jää meille ikuisesti mieliin hyvin erilaisena mökkikesänä. Olimme tänä vuonna mökillä enemmän kuin koskaan. Harmitusta aiheutti Hipun saama käärmeenisku, joka vaati lääkärireissun Jyväskylään. Lisäksi ikävät ihmiset naapurinnaapurista nostivat valtavan mielipahan ja pelon uhkaillessaan meidän isokorvia sekä meitä kaksijalkaisia. Pääosin meillä oli kuitenkin iloinen, mukava ja leppoisa mökkikausi. Saariretket. Kaupunkireissut Mikkeliin, Pieksämäelle ja Jyväskylään. Helteiset päivät, sauna ja virkistävä Puulan vesi. Päivätorkkuja kylki kyljessä koko lauma. Lukemista, grilliherkkuja, metsäkäppäilyjä ja ihana naisjoukko viikonloppuvierainamme. Tyyni järvi ja kuikat, jotka lipuivat lahdella. Niissä riitti ihailtavaa ja ihmettelyä. Mytön ensimmäinen mökkikesä, ensimmäiset uimareissut, ensimmäiset saariretket. Upeita muistoja kaikki nämä.
Tällä mökkikauden päättävällä reissulla ohjelmassa on levon lisäksi vakiopuuhia. Isäntä kaatoi nurin ison kuusen, josta saatiin polttopuuta. Linnunpöntöt ja huussi tyhjennettiin. Kukkaruukut myös. Yhden iltapäivän puhalsin lehtiä lehtipuhaltimella. Pihakalusteet on laitettava talven ajaksi suojaan, kuten myös mökin sekä aitan terassien kalusteet. Vene on kiepsautettava nurin ja laiturin portaat irrotettava. Kaikki jäätyvä eli pesuaineet yms. on muistettava pakata kotiin lähteviin kasseihin. Lisäksi laitan Typyn, Pimun ja Nupin haudan talvikuntoon.
En muista, milloin meillä olisi ollut tällainen syysloma, että mökkiä olisi tarvinnut lämmittää niin vähän kuin nyt piti. Alkuloma oli varsin lämmin lokakuun sääksi. Vasta loppuviikosta ilma kylmeni mutta emme heränneet yöllä mökin lämmitykseen. Sitä on nimittäin miltei joka syysloma tehty. Puulan vesi oli kymmenasteista. Isäntäkään ei enää halunnut noin viileään veteen mennä. Mutta vesi on usein lokakuussa vain pariasteista. Iloitsimme myös poutaisista päivistä, joita riitti.
Hippu asettui etualalle odottamaan omaa muikkuannostaan. |
Hipun ja Mytön syysloman taisi kruunata perjantai-iltana paistamani Puulan muikut. Myttö söi elämänsä ekaa kertaa muikkuja. Hipullekin niitä annoimme, sillä niitä sen vatsa kestää. Toki molemmat saivat suolattomat annokset ja sopivan suuruiset sellaiset. Saariretkeä emme enää tehneet, sillä useana päivänä tuuli puhalsi napakasti. Oli parempi jäädä rantaan. Aitamittaukset on suoritettu ja isäntä miettii talven aikana aidan toteutusta. Hankaluutta aiheuttaa se, miten laajalle alueelle haluamme aidan vetää. Lisäksi maasto mökin ympärillä on kivikkoista ja epätasaista. Uskon vakaasti, että isäntä keksii kuitenkin järkevän ratkaisun.
perjantai 9. lokakuuta 2020
Heipat lampaille ja Berylille
Vielä alkuviikosta lampaat laidunsivat pellolla omassa aitauksessaan. Mutta eilen niitä ei enää näkynyt, kun teimme isokorvien kanssa päivälenkin aitauksen ohi. Se, että lampaat ovat nyt lähteneet, on minulle merkki siitä, että kesä on todella ohi.
Myttö järsi risua ja Hippu katseli haaveellisen näköisenä peltomaisemaa, kun kävimme moikkaamassa lampaita. |
perjantai 2. lokakuuta 2020
Taas veneiltiin ja sienestettiin
Kauniin värikästä ja aurinkoista lokakuuta! Luonto kylpee väriloistossa ja ilmassa on syksyn kosteutta ja kirpeyttä. Tähän mennessä olemme saaneet nauttia vähistä sadepäivistä ja toivon, että näin mennään jatkossakin. Viimeistään joulukuussa saisi tulla jo lunta.
Vietimme viikonlopun Kangasniemellä. Lauantaina veneilimme vakiosaareemme, koska järvi oli liki tyyni ja aurinko paistoi. Sää oli hyvin lämmin syyskuun lopun ilmoiksi. Tällä kertaa veneeseen pakattiin mukaan mm. halkoja, jotta pystyimme paistamaan retkimakkarat. Hipalle varasin välipalaksi peurankorvan ja Myttöskä sai nautiskella lampaankorvasta.
Hippu otti torkut isännän jaloissa. |
Sunnuntaina läksin vielä uudelle sieniretkelle mökkimetsään. Kaveriksi sain Hipun ja Mytön. Sienisaalis oli tälläkin reissulla melko tynkä mutta on meillä nyt pakastimessa muutamaan kantarellikastikkeeseen ainekset. Hirvikärpäsiä oli harvinaisen vähän, punkkeja sitäkin enemmän. Onneksi ne löytyivät isokorvista helposti ja saatiin pois. Minuun niitä ei tarttunut. Punkit ovat viheliäisiä elukoita.
Sienestäjät, jotka nauttivat välipalaksi puolukoita. |
Tiistaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta Typyn kuolemasta. |
perjantai 25. syyskuuta 2020
Uusi kaveri koirapuistossa
Yksi mykkä, yksi hiljaisen rauhallinen ja yksi äänekäs touhottaja. |
Lauantaina vietin iloisen illan hyvien ystävieni kera. Minulla ei ystäviä laumakaupalla ole. Mutta olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Olen kiitollinen tästä naispoppoosta, joiden kanssa jaan iloni ja suruni. Paransimme jälleen taas maailmaa, söimme herkkuja ja nautimme kuohujuomaa. Keskustelun aiheita riitti. Isäntä, Hipsu ja Myttönen pärjäsivät hienosti ilman emännän huolenpitoa 😉.
"Melko hiljainen kaveri tämä uusi tuttavuus." |
Koirapuistokäyntien lisäksi kuljemme tätä syksyä eteenpäin vakiokaavalla. Se sisältää töitä, mökkeilyä, lomailua ja omalla kohdallani tietysti joulun odotusta sekä siihen valmistautumista. Taitaa olla meidän vakiolukijoillamme jo tiedossa, että olen jouluihminen. Isännälle olen luvannut, että aloitan jouluhössötykset, koristeiden haalimiset ja joululaulujen soittamisen lokakuussa. Ja sehän on jo ensi viikolla 😃.
perjantai 18. syyskuuta 2020
Aihetta pieneen juhlaan
Viikko on lopuillaan. Syksyn merkkejä on kovin jo ilmassa. Eilen koko maata repi myrskyjen myräkkä. Toivottavasti mökkivanhus Puulalla selvisi ilman kolhuja. Täällä etelässä tuuli puhalsi kovasti mutta isompia vahinkoja ei kaiketi syntynyt. Kotitalomme pihamaa on kyllä täynnä käpyjä ja oksia. Teimme Hilpurin ja Myttöskän kanssa ihan normaalilenkit mutta metsää välttelimme. Onneksi vesisateet jäivät povattua pienemmiksi. Tänään saammekin nauttia taas aurinkoisesta päivästä.
Lampaat laiduntavat pakkasiin saakka. |
Olemme käyneet moikkaamassa lampaita liki päivittäin. Ne ovat kovasti kasvaneet ja tottuneet myös ihmisiin. Osaavat tulla jo aidan taakse hakemaan rapsutuksia. Myttö tykkää katsella lampaiden touhuja ja nuuskutella niiden kanssa nokakkain. Hilpua innostaa enemmän aitauksen ympärillä olevat "tuoksut".
Olen miettinyt, mitä tyttöset mahtaavat tuumata, kun jossain vaiheessa siirryn etätöistä takaisin konttorille. Nyt meillä on ollut melkoisen erilainen päivärytmi, kun teen kotona töitä. Katkaisen työpäiväni käyttämällä esimerkiksi lounastaukoni koirien kanssa ulkoiluun. Muutenkin voidaan piipahtaa tarvittaessa useamman kerran päivän aikana ulkona. Pystyn pitämään työstä taukoja (ja pitääkin pitää). Voin venyttää päivää sitten illan suuntaan. Luulen, että Hippunen sopeutuu taas kaksinoloon oikein hyvin. Myttö on eri asia. Sille saattaa iskeä eroahdistus, joka tulee varmasti ilmenemään mm. sisälle pissimisenä. Mutta toistaiseksi teen kuitenkin etätyötä. Ja säännöllisesti jätän Hipun ja Mytön keskenään päivisin ja piipahdan vaikkapa lähikaupassa ostoksilla. Siihen ne eivät saa tottua, että täällä ollaan 24/7 paikalla. Kun edessä on varmasti se aika, että isännän lisäksi myös emäntä lähtee aamulla kohti työmaata.
Mytön mielestä maailman paras paikka huilata: Hipun vieressä, kiinni kropassa. |
Tulevana viikonloppuna olen kutsunut koolle ystäviäni juhlistamaan syntymäpäivääni. Juhlapäivä oli jo keväällä mutta korona kaatoi silloiset suunnitelmat. Nyt kilistelemme maljoja kotioloissa. Tällaisista kemuista voidaan olla montaa mieltä mutta hyvät turvavälit huomioiden emme täyseristyksessä ole olleet tähänkään saakka. Olen valtavan iloinen, että hauska naisporukka kokoontuu pitkästä aikaa yhteen. Isäntä on luvannut huolehtia Hilpusta ja Myttösestä, joten saan nauttia vapaaillasta noiden upeiden naisten seurassa. Ja eiköhän me juhlien jälkeen suunnata taas viikonlopun viettoon Kangasniemelle. Hilpeän hauskaa viikonloppua myös Teille, PSB:n ystävät 😁🐶.
torstai 10. syyskuuta 2020
Tarpeellisin möksäreissu koskaan
"Taas käskettiin paikalleen ja istumaan." |
Mytölle maistui puolukat. |
Hippu katseli isännän kanssa Myttösen loputonta puolukoiden syömistä. Hippu on ahneempi mustikoille. |
Saimme viime viikolla kovin ikäviä uutisia liittyen meidän lähipiiriimme. Vaikkei uutiset aivan yllätyksenä tulleet, en olisi uskonut tilanteen olevan kuitenkaan ihan se, mitä se nyt on. Asian sulatteluun ja sen herättämiin surullisiin ajatuksiin sain apua Puulan rannoilta. Ehkä enemmän kuin koskaan oli oikea veto viettää viikonloppua mökillä. En olisi jaksanut nähdä isännän ja biigeleiden lisäksi ketään. En juuri jaksanut enkä halunnut puhua kenellekään. Tuolla metsän keskellä, korvessa, sain olla vain minulle tärkeimpien kanssa. Tällä viikolla asian käsittely on onneksi jo helpompaa. Tästä mennään eteenpäin. Tulevaa ei kannata liikaa alkaa murehtimaan, otetaan asiat niin kuin ne eteen astuu. Ystävien ja läheisten tuki on nyt arvokkaampaa kuin aikoihin. Ja miten paljon hymyä ja lohtua nuo meidän tyttöset osaavatkin antaa!
perjantai 4. syyskuuta 2020
Hippu filmitähtenä
Niinhän siinä kävi, että syksyn lukukoirailut peruuntuivat. Vantaan kaupunki päätti noudattaa Kennelliitolta tullutta ohjeista siitä, että lukukoirailuja ei syksyllä järjestetä. Joten Hilpu on lomautettuna vielä vuoden loppuun saakka. Kovastihan sitä harmittaa. Se odotti jo pääsevänsä kirjastolle kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan rapsutuksia. Mutta jäämme odottamaan kevättä. Toivottavasti Hippu pääsee silloin taas hommiin. Pääasia tällä hetkellä on toki kaikkien terveys.
Täysin työtön Hippu ei kuitenkaan ole ollut. Elokuussa siitä kuvattiin video, josta teille jo kerroinkin. Video on osa Vantaan kaupungin panosta Lasten ja Nuorten säätiön Read Hour-kampanjaan, johon myös Vantaa tänä syksynä osallistuu. Hipun lisäksi videotähdiksi, edistämään tärkeää lukemisen asiaa, pääsivät mm. Sari Multala.
Ammattilainen poseeraa. |
Pääsette katsomaan Hipun videon täältä. Ja tiedotetta voitte kurkata täältä.
sunnuntai 30. elokuuta 2020
Lukukoiran loma lopuillaan
Olemme iloinneet kovasti siitä, että kesäiset kelit sen kun jatkuvat. Helteitä ei kaivatakaan mutta lämmin ilma kelpaa kyllä. Hippu ja Myttö rytmittävät etätyöläisen päiviä. Ne vievät minut ulos "lounaslenkille", jotta en täysin jumahda juntturaan koneen ääressä istuessani. Työergonomia kun ei ole meidän huushollissa parhaalla mahdollisella tasolla...
Tytöt ihmettelivät piikkipalloa. Suloinen kaveri! |
Viikko sitten juhlistimme pienimuotoisesti isännän heinäkuussa ollutta synttäripäivää. Anoppini ja appiukkoni kanssa kilistelimme juhlamaljat ja söimme hyvin jälkiruuaksi kakkukahvit nauttien. Hippuli ja Myttöskä olivat riemuissaan, kun tapasivat näitä lemppari-ihmisiä jälleen kerran. Rapsutuksia kaksikko osasi pyytää koko illan ja niitä tulikin runsain mitoin. Myttö kantoi ylpeydellä housujaan ja kaikki kehuimme, miten hienosti se niitä suostuu pitämään. Hyvä tyttö 👍.
Haltialassa elukoita enemmän meidän likkoja kiinnosti erilaiset hajut. |
Huomenna käynnistyy Lasten ja Nuorten säätiön lanseeraama Read Hour-kampanja. Vantaan kaupunki julkaisi asiasta tiedotteen, jonka kuvassa poseeraa ryhdikkäästi ja ammattimaisella otteella meidän Hippu! Voit kurkata tiedotteen täältä. Keskiviikkona suuntaamme kotikirjastolle. Saamme kunnian aloittaa kirjaston syksyn lukukoirailut maskien, turvavälien ja käsidesin kera. Uskon, että Hippu on innoissaan päästessään taas hommiin. Sen ei onneksi tarvitse maskia kuonoonsa laittaa. Riittää, kun työasu on mukana ja emännällä runsaasti palkkioherkkuja 😁.
perjantai 21. elokuuta 2020
Pakkohan se oli jo Puulalle palata
Eihän me maltettu kauaa olla pois Kangasniemeltä vaan perjantaina läksimme viikonlopuksi möksälle. Sää ei olisi upeampi voinut olla, suorastaan helteinen. Ja järveenkin tarkeni vielä oikein hyvin pulahtaa uimaan. Teimme lauantaina saariretken eväiden kera. Hilpusella ja Myttösellä oli hauskaa, kun ne kirmailivat pitkin saarta. Välillä piipahdettiin Puulassa kastelemassa jalat ja vatsat.
Kun on päästy veneestä pois, tehdään yleiskatsaus saareen. |
Täällä kotinurkilla olemme käyneet morjestamassa lampaita. Käppäillään metsässä ja peltojen reunoilla. Koirapuistoihin meillä ei ole muutamaan viikkoon asiaa. Mytöllä alkoi kuluneella viikolla sen ensimmäinen juoksu. Olimme sitä jo odotelleetkin. Aiomme viedä Mytön loppuvuodesta steriloitavaksi. Joten nämä ovat sen ensimmäiset ja viimeiset juoksut.
torstai 13. elokuuta 2020
Lomalta takaisin kaupunkiin ja PR-hommiin
Olemme palanneet kotiin kaupunkiin. Itse aloitin työt jo mökiltä käsin viikko sitten. Isäntä palasi sorvin ääreen toissapäivänä. Olen etätöissä. Miten pitkään, se selvinnee lähipäivinä. En pistä ollenkaan pahakseni vaikka voisin työskennellä kotikonttorilla vaikkapa vuoden loppuun saakka. Täällähän ne parhaat työkaveritkin ovat, Hippu ja Myttö!
Paiskittuani pari päivää möksällä töitä, saimme isokorvien kanssa perjantai-iltana vieraaksemme iloisen rempseän ystäväporukkani. Perinteinen tyttöjen viikonloppu päätti reilun viiden viikon mökkireissumme ja mikäpä olisi ollutkaan parempi tapa se lopettaa. Saunoimme, grillasimme, kilistelimme maljoja ja nauroimme välillä vedet silmissä. Lauantaina piipahdimme kirkonkylällä ja kävimme mm. lounaalla rantaravintolassa. Isäntä mökkeili ystäviensä kanssa Naantalissa ja sielläkin oli ollut hauskan rempseä meininki.
Tyttöjen viikonloppuna riitti menoa ja meininkiä. Välillä piti kerätä voimia. |
Saariretkillä ihailtiin Puulaa ja sen rantoja. |
Meidän kaksijalkaisten lisäksi myös Hippua kutsui työt. Syksy aloitettiin pr-hommilla. Vantaan kaupunki osallistuu Lasten ja Nuorten Säätiön Read Hour-kampanjaan. Minuun otettiin yhteyttä, josko Hippu voisi osallistua kampanjaan yhdessä paikallisten julkkisten kanssa. Suostui ilolla pyyntöön, kun Hilpuri pääsee taas edistämään tärkeää lukemisen asiaa.
Kuvauksissa kirjastolla. |
Isäntä keräsi saaressa mustikoita. Kaksikko seurasi tarkkana putsaus- operaatiota. |