torstai 29. lokakuuta 2020

Leluinventaario

Lokakuu on lopuillaan. Iltaisin on julmetun pimeää. Eikä sitä helpota sateinen sää. Luonnossa riittää onneksi vielä väriloistoa, jota lenkeillä tuleekin ihailtua. Hipsua ja Myttöstä ei kurjat kelit haittaa. Ne viihtyvät ulkona säässä kuin säässä. Ainut asia, mikä hiukan saattaa saada ne epäröimään ulko-ovella, on valtaisa kaatosade. 


Hippu ja osa lelukokoelmasta.

Kippasin eräänä päivänä isokorvien lelukorin meidän sängylle. Tein tarkastuksen, mitä kaikkea kori oli imenyt sisäänsä. Ja olisiko siellä jotakin poistettavaa. Muutaman vähän tuhotun pehmon viskasin roskikseen. Operaatio piti tehdä Mytöltä salaa. Jos se huomaa, että leluja kuljetetaan jonnekin, se seuraa perässäni kuin hai laivaa ja yrittää tunkea roskapönttöön haalimaan lelut takaisin. Leluistahan meillä ei pulaa ole. Meillä on upouusia leluja kokonainen muovikassillinen piilossa vaatehuoneessa. Niitä on saatu lahjaksi ja itsekin olen toki leluostoksilla käynyt. Päätinkin, että tänä jouluna tyttösille ei anneta lelulahjoja. 

Eläinlääkärissä riitti haisteltavaa. 

Maanantaina kävimme Mytön kanssa rokotuksessa. Lääkärireissu sujui oikein mallikkaasti. Menomatka taittui bussilla. Mytön elämänsä ensimmäinen bussimatka. Huomasin, että Myttöä hiukan jännitti mutta hienosti matka sujui. Kotimatka taittuikin omalla autolla isännän hakiessa meidän lääkäristä. Myös tohtorin tapaaminen hieman pelotti ja jännitti Myttöstä. Odotushuoneessa piti vähän haukkua muille koirille. Mutta oikein reipas se oli ja ei hätkähtänytkään rokotusta. Hyvä Myttö! Keskustelin Jaakko-tohtorin kanssa Mytön steriloinnista ja sovimme sille ajan marraskuun lopulle. Jaakko tiedusteli Hipun vointia ja minulla oli suuri ilo kertoa, että Hippulille kuuluu pelkkää hyvää. Olemme kovin iloisia, että olemme löytäneet koirillemme välittävän ja pätevän eläinlääkärin.

Meillä palaa jo parit valot parvekkeella ja lyhty keikkuu kattokoukussa. Tänään ihastelin ja hypistelin eräästä verkkokaupasta tilaamiani jouluromppeita; pari kynttilää, jouluinen tiskirätti, muutama kuusenkoriste ja paketti ruokaservettejä. Meidän joulukortit hankin Suomen sotaveteraaniliiton verkkokaupasta. Olen syönyt tämän vuoden ensimmäiset joulutortut. Isäntä kysyi, syödäänkö meillä näitä jouluisia pullia ja leivonnaisia nyt pari kuukautta... Vastasin, että varmaan joo. Voisiko niihin mukamas ikinä kyllästyä 😁.

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että teillä on muovikassillinen lahjoja hankittuna ;) EI muuta kuin kuusen alle aattona, beagle-tytöt hoitaa lopun :D

    Hienoa, että rokotusreissu meni hyvin, ja ihana lääkäri, kun kyselee kuulumisia :) Vauhdikasta ja mukavaa viikonvaihdetta pimeydestä huolimatta, sillä alkava marraskuu on jo joulukuun aatto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lelulahjoja on valmiina tosiaan monelle tulevalle joululle. Sieltä kassista löytyy varmasti myös synttärilahjoja.

      Meillä on todella kiva eläinlääkäri, ollaan siitä iloisia.

      Mukavaa loppusyksyä teille toivottelee Hippu, Myttö ja emäntä

      Poista
  2. Tuohan on kätevää, että on lahjat jo valmiina odottamassa. Meillä on jokunen ikivanha (ehjä) lelu vaatehuoneen hyllyllä odottamassa joulua. Niillä ei leikitty pitkään aikaan, joten ne laitettiin unohtumaan ;)
    Kiva ja hyvä eläinlääkäri on arvokas asia. Ei synny koiruudelle mitään ikäviä muistoja ja kaikki käynnit sujuvat hyvin. Luottamus on tärkeä asia niin koiran kuin omistajankin näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin joskus vaihdellaan leluja. Kaikki lelukorissa olevat lelut eivät ole esillä vaan kori on piilossa makuuhuoneen nurkassa, jonne koirilla ei ole pääsy kuin harvoin. Sieltä otan esille leluja ja vaihtelen niitä. Leluilla kun leikitään huushollin muissa huoneissa.

      Jaakko on loistava tyyppi. Täytyy tietysti sanoa, että onneksi tavataan hyvin harvoin.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  3. No jopa sielä on lelu poekineen! Kyllä oesin selevitellynnä tuon läjän ilolla :D
    Meekäläesellä ku ee ehyvenä pysy tuommoset pehmeet. Vuan hyvä homma että teellä neon ehyvinä ja jooluks valamiina :)

    Semmonen omaliäkärj on hyvä asija. Mullae on tuossa kirkolla semmonen tuttu joka luona oon käännä usseesti. Sielä ee vuan nuita isompija vaevoja hoejjeta ku ee pysty kuvvoomaan.

    Ja seon kyllä semmonen asija ettee joolutorttuja voe tehä eekä syyvvä liijjan aekasin. Kyllä niitä viimistään nyt jo pittää suaha :)Sielä teejjän huushollissa on viksu emäntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myttö on tuhonnut todella vähän pehmoja. Hippu pisti pentuna niitä menemään ja riekaloi leluja kassikaupalla.

      Tuo meidänkin tohtori Jaakko voi hoitaa perusjuttuja, perusleikkauksia ja röntgenkuvia. Myös verikoe onnistuu. Mutta esim. Hipun vatsavaivojen vuoksi käännyimme erikoislääkärin puoleen ja saatiin tehtyä mm. se ultraäänikuvaus. Jaakko oli vaivaa tutkinut mutta tuo ultrakuva sitten paljasti totuuden.

      Joulutorttuja ei voi koskaan syödä liikaa eikä liian aikaisin. Tälä viikolla olen popsinut myös luumurahkaa.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  4. Myttö on tosi reipas tyttö, eipä kyl ihmekään, ku isosiskokin on niin noheva. Muiskuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myttö on oikein reipas likka ja Hippu myös. Se on kivaa, että kaikki lääkärikäynnit sun muut käy niin helposti, kun kumpikin sopeutuu mihin paikkaan ja tilanteeseen vaan.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  5. Mukava tuttu eläinlääkäri on hieno asia! Erityistapauksissa olemme joutuneet turvautumaan kaupungin eläinlääkäreihin (jotka ovat olleet myös oikein mukavia), mutta aina kun mahdollista, niin käymme tutulla oman kylän ellillä. :)

    Onpas teillä paljon leluja! Siitä riittää lahjoja jo useampaan juhlaan. ;)

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.