Hauskaa Vappua!

Iloista ja riemukasta kevään juhlaa

Vappua!

Pimulla alkaa olo pikkuhiljaa kohentumaan. Suolisto ei työnnä ihan kaikkea suuhun pistettyä samaa tietä ulos, joten katselemme tilanteen kehittymistä loppuviikkoon saakka ja käymme tarpeen vaatiessa tohtorin pakeilla. Suuntaamme siis tänään Keravalle ja vietämme leppoisan vappuaaton hyvän ruuan ja seuran ääressä. Nostakaamme siis malja keväälle!

Vatsavaivainen vanha

Lauantai valkeni siihen, että Pimulla oli ripuli. Ikäneidon taudista huolimatta emännän synttärikekkerit sujuivat mukavissa merkeissä ja vaikka Pimu vaikutti hiukan voipuneelta, jaksoi se häntä heiluen pyöriä vierasjoukon jaloissa. Valitettavasti en voinut antaa Pimulle lupaamaani synttärikakkua, koska kaikenlainen syötävä laitettiin pannaan lukuunottamatta hiilitabletteja. Pimuhan ei tableteista tykkää mutta ei auttanut itku markkinoilla. Vatsa oli hyvä saada rauhoittumaan, jotta edes vesi pysyisi Pimun sisällä. Tasapuolisuuden nimissä myös Typy jäi ilman kakkupalaa mutta lupaan korjata asian viimeistään ensi viikolla, kun lähdemme mökille. Mökkikauden avausta voisi juhlistaa vaikka mansikkakakulla!

Vaikka lauantai-iltana näytti jo siltä, että tauti on selätetty, oli ilo ennenaikaista; ripuli iski eilen takaisin suuremmalla voimalla ja volyymilla. En jaksa edes muistaa, kuinka monta kertaa päivän aikana juoksin ulos Pimun pyyhältäessä edellä. Melkein joka reissulla ehdimme talon takana olevaan metsään mutta jouduin myös kantamaan ämpärillä vettä pihamaalle ja huuhtelemaan sinne tehtyjä lääryjä. Aivan jokainen kerta kun emme metsän puolelle kerenneet... Hiilitablettien antaminen jatkui siis eilisenkin päivän ja isännän tultua illalla töistä, oli hänen vuoronsa kiikuttaa Pimulia talon taakse. Onneksi vanhuksen vatsa alkoi yötä kohti rauhoittua ja saimme kaikki nukkua rauhaisasti. Mutta tablettikuuri jatkuu ja mikäli tauti ei ala helpottamaan, on huomenna edessä lääkärireissu. Kunpa vaan tietäisi, mistä näitä ripuleita oikein tulee...

Synttärijuhlien jälkeen on vuorossa kevään juhla, vappu. Aiomme suunnistaa koko porukan voimin Keravalle  viettämään vappuaattoa mikäli Pimun vointi kohenee. Tiedossa on grillausta ja sään suosiessa Typsy saa riehua poikakolmikon kanssa ulkona. Pidetään siis peukkuja, että Pimulin olo on huomenna parempi. Ja jos ei ole, jäämme kotiin viettämään vappua oman poppoon voimin. Vappuherkut, sen saamatta jääneen kakkupalan tavoin, joudumme varmaankin säästämään Pimun osalta vaikkapa sinne mökkireissulle, jotta ripuli heittäisi lopullisesti. Pääasia, että vanhus saadaan kuntoon. Herkutella ehtii myöhemminkin. Ja koska Typylle on kertynyt talven aikana muutama lisäkilo, saa pitkäkoipikin viettää askeettisempaa suomalaisen työn juhlaa.

Kuonot kohti viikonloppua!

Hei humise kevähän tuuli

nyt halki hankien maan. 

Jo korvani kiurun kuuli.

Käyn kevättä katsomaan.

Voin sukset jo aittaan kantaa.

Nyt pieksuni voitelen

ja kohti ulapan rantaa

käyn hiljaa, kurkkien.

Jo kaukaa äänet kuulen

nuo hurjat keväiset.

Kun rannalle ehdin, luulen

kaikk' irti on aavehet.

Ja ilmassa vinkuu ja soipi

ja tuhannet siivet lyö.

Keväthenget ne karkeloipi

kevätlintujen siivet lyö.

Nyt jäätiköt sihisevät,

lepän norkot on puhjenneet.

Se saapui se toivottu kevät.

Ja kohisten käyvät veet.

Mut pälvillä, lammikoissa

on hilpeät, tuliset häät.

On arkainkin arkuus poissa:

kevättaistelut kuulet, näät.

Niin korvissa soipi ja helää.

Niin hanget höyryävät.

Niin jokainen mätäs elää.

Puut tuulessa hymisevät.

Otteita Aaro Hellaakosken runosta Kevättä katsomassa.

Keväistä, lämmintä ja aurinkoista viikonvaihdetta

kaikille blogin ystäville!

Kemuja ja katseissa jo Kangasniemi

Tänään juhlitaan Valtakunnallista Koiranpäivää. Runsaasti siis rapsutuksia, kapsutuksia, herkkuja ja makupaloja kaikille nelijalkaisille hännänheiluttajille niiden omana juhlapäivänä!

Otin lauantaina ensimmäisen erän synttärijuhlinnassani viettämällä riemuisan illan ystävien kera. Isäntä lähti mukisematta äitini luokse kikattavaa akkalaumaa karkuun. Pimu ja Typy läksivät isännän seuraneideiksi ja hyvä niin. Typy nimittäin ehti käydä lihapullavarkaissa vaikka valvovia silmiä oli useampikin pari pullakulhon läheisyydessä. Mitähän kaikkea pitkäkoipi olisikaan ehtinyt anastaa mikäli olisin huolinut sen kekkereihin mukaan koko illan ajaksi... Juhlakalun lisäksi myös isokorvat saivat tuttuun tapaan lahjuksia, herkkuja sellaisia. Niistä riittää pitkäksi aikaa maiskuteltavaa. Synttärikemujen toinen erä on edessä ensi lauantaina ja silloin isäntä ja tytöt ovat itseoikeutettuja kunniavieraita juhlissani. Tiedossa siis lisää makupaloja...

Mökkikauden avaus lähestyy! Vielä pari viikkoa siihen, että pääsemme saunomaan, grillaamaan, mylläämään kukkapenkkejä ja tarkkailemaan lintujen kevätpuuhia. Kevään ensimmäinen möksäreissu on täynnä jännitystä, sillä koskaan ei tiedä, miten mökkivanhus on talven jäljiltä selvinnyt. Ja pääsemmekö ajamaan mökin pihaan saakka, onko järvi kokonaan sulanut, onko kaikki linnunpöntöt pysyneet puissa, löytyykö huussista kuolleita hiiriä ja onko vesi niin korkealla ettei laituria näy. Kaikkea tätä pääsemme ihmettelemään helatorstain tienoolla. Pitkä odotus palkitaan ja se tuntuu miltei epätodelliselta poikkeuksellisen pitkältä tuntuneen talven jälkeen. Onko siihen tosiaan enää muutama viikko... hip hip hei hurraa!!!

Ja loppuun lyhyesti: Typy meinasi sunnuntaina mennä ensimmäistä kertaa uimaan tänä keväänä, ojaan. En päästänyt vaan pidin remmin päästä kaksin käsin kiinni. Pimu tykkää, kun suurin osa hiekoitussorasta on lakaistu teiltä ja kivet eivät pistele enää varpaisiin. Kaverukset nukkuvat tätä nykyä usein selät vastakkain meidän kaksijalkaisten sängyssä ja saavat nukkua siinä koko yön, jos isäntä on Mansessa. Typsyn juoksuja odotellaan ja Pimuli on välttynyt isosta osaa suihkukeikkoja, sillä ikäneito kiertää kuralätäköt kiitettävästi.

Seuraavassa bloggauksessani kerron meidän sakin vappusuunnitelmista ja siitä, miten Synttärihulinat erä 2 sujui. Pysythän matkassa mukana!

Kohta läträtään!

Vihdoinkin kotipihalle on noussut
krookuksia.

Aamulenkillä törmäsimme isoon varikseen, joka tuijotti meitä ojanpenkalta. Me tuijotimme takaisin ja sen seurauksena varis alkoi kovaääänisesti raakkumaan. Typy käänsi päänsä kallelleen ja ihmetteli. Pimu olisi halunnut antaa varikselle ajolähdön, mitäs siinä alat meille mesomaan. En päästänyt ikäneitoa variksen kimppuun. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kuten sanonta kuuluu. 

Isäntä tulee tänään hieman pidemmäksi venyneen Tampereen komennuksen jälkeen kotiin. Ikävähän meillä on ollut, kun parisen viikkoa olemme kolmeen pekkaan pitäneet huushollia pystyssä. Minulla on isännälle ensimmäinen isokorviin liittyvä homma jo mietittynä; kynsien leikkuu. Itse en ole koskaan leikannut tyttöjen kynsiä enkä tee sitä mielelläni jatkossakaan. Pelkään, että napsin niistä liikaa ja se on huonompi juttu. Pimu on lisäksi ollut koko ikänsä hankala tapaus, kun leikkuupuuhaan ryhdytään. Epäilen, että en pystyisi pitämään vanhusta niin napakassa kurissa ja otteessa, että kynnet saataisiin leikattua ilman suurempia vahinkoja. Typsy on taas aivan eri tapaus ja jos joskus keksin alkaa treenaamaan kynsien leikkuuta, soveltuu Typy mainiosti koekaniiniksi. Niin rauhallisesti se leikkuuoperaation ottaa. 

Jokohan uskaltaisi mennä... Taitaa
olla vielä liian kylmää.

Lumi on sulanut hurjaa kyytiä ja sen vuoksi ulkoilureittiemme ojat tulvii ja metsissä on isoja vesi"lätäköitä". Kunhan ilma tästä lämpenee, ryhtyy Typy mielipuuhaansa ja alkaa lotraamaan. Lotrauspaikaksi soveltuvat juuri nämä ojat ja metsistä löytyvät vesialueet, joissa on mukava kastella itsensä. Lisäksi ojien ja lammikoiden pohjilta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista, jota voi kaivella esiin. Huvinsa kullakin vaikka jaksankin ihmetellä, miten Typy pystyy menemään jääkylmään veteen. Itse odottelen kyllä kesää ja jätän lotraamiset kesäisen lämpimään Puulaveteen. Ja jos tulee kuuma kesä, pistän vettä vieroksuvan Pimunkin lotraamaan mökkirantaan. 

PSB sai Sydän-tunnustuksen!

Lämmin kiitos Maille saamastamme Sydän-tunnustuksesta!

Tunnustus sisälsi myös seuraavan ohjeen:

"Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!"

Jaamme siis sydämen eteenpäin seuraaville mukaville koirablogeille ja niiden bloggaajille:

• Aloha-beaglen blogi
• Lillin blogi

Makkarahuumaa ja juhlahumua

Kevään ekat leskenlehdet.

Teimme kevään ensimmäisen leskenlehtihavainnon viime viikon lopulla. Leskenlehtien ilmestyminen ojien ja peltojen reunoille on ainakin minulle varma merkki keväästä. Vihdoinkin talvi on selätetty ja edessä on lempivuodenaikani; kevät ja sitä seuraava kesä!

Kevääseen kuuluu myös grillauskauden avaus ja sen suoritimme viikonloppuna Keravalla. Kiitos talon isännälle, joka paistoi erittäin maukkaita makkaroita. Vuoden ensimmäiset grillimakkarat ovat niitä parhaita. Pimu ja Typy saivat tietysti omat makkaransa ja kyllä isokorvat olivat mielissään. Grillimakkara on ihan tosi hyvää, minunkin mielestä. Sen vuoksi söinkin itselleni makkara-ähkyn sillä ahneus iski. Tai pikemminkin makkarahuuma!

Mikäs tuolla rapisee..
Muuttolinnut ovat saapuneet ja
valloittaneet taas kotimetsän.

Pimulla on edelleen käynti hiukan jäykkää ja etujalkojen liikerata on vähän omituinen. Särkylääkettä emme ole ikäneidolle enää antaneet, koska en huomannut sillä olevan juurikaan mitään vaikutusta. Parantavaa sellaista siis. Tarkkailemme tilannetta ja mikäli jäykistely jatkuu, pitänee vanhaa käyttää taas tohtorin pakeilla.

Edessä oleva viikonloppu sisältää juhlahumua! Mittariini kertyy taas lisää ikävuosia ja juhlistan merkkipäivääni hiukan etukäteen ystäväjoukon kera. Tänäkin vuonna häädän isännän sekä karvakuonot illan ajaksi vieraisiin nurkkiin evakkoon. Jo vuosia jatkuneesta tyttöjen ilta-perinteestä pidetään kiinni ja vaikka koirimukset ovatkin tyttöjä, ikävänä ihmisenä en huoli nelijalkaisia kekkereihini. Typyä joutuisi vahtimaan koko illan, jotta se ei rohmuaisi (=varastaisi) juhlatarjoiluja. Pimu seuraisi minua taukoamatta ympäri huushollia ja kerjäisi sohvan vieressä "etkö aio antaa minulle mitään"-katse sen kauniissa silmissä. Siispä isäntä pitää huolen tyttösistä ja itse nautin vapaaillasta mukavassa seurassa herkuista ja kuohujuomasta nauttien. Olen sen mielestäni melko touhukkaan talven jälkeen ansainnut ja lupaan tuttuun tapaan säästää herkkuja myös isännälle ja kaverikaksikolle.

Isokorvat = Kurakorvat

Luultavasti johtuen erittäin liukkaista poluista ja teistä, huomasimme viikonloppuna, että Pimun jalat ovat hiukan jäykät. Ikäneidon kulku oli lenkkien alkumetreillä vaappuvan kankeaa ja epäilimme, että jonkinlaista kolotustakin voi meidän vanhalla olla. Tämän vuoksi isäntä antoi Pimulille eilen särkylääkkeen ja jatkan troppien antamista muutaman lähipäivän ajan. Ei siitä ainakaan haittaa ole ja tänä aamuna Pimun kulku näyttikin jo kevyemmältä.

Typyn nimitin eilen kurapelleksi. Vaikka sillä on pitkät koivet, on koira korviaan myöten kurassa joka lenkin jälkeen. Mitenhän se mahtaa onnistua sotkemaan itsensä päälakeen saakka, kun ei meidän kulkureitit täysin kuralääryssä kuitenkaan kulje. No, Tyyperin nenä vie pitkin ojanpohjia ja pusikoiden alustoja, joten tarttuuhan sitä noilta nuohoamismatkoilta kaikenlaista mukaan. Korvatkin kun meidän tytöillä on melkoisen isot.

Toivoin, että tekisimme viikonloppuna leskenlehtihavaintoja mutta turha toivo. Ei lesken leskeä. Kotipihan krookuksetkin piileskelevät vielä mullan alla tulppaaneista puhumattakaan. Haluaisin, että kevät edistyisi reilusti nopeampaa tahtia. Takaraivossa nimittäin jyskyttää tieto siitä, että sunnittelemaamme mökkikauden avaukseen on tänään maanantaina tasan kuukausi aikaa. Onneksi Etelä-Savossa on kuulemma vähemmän lunta kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Ja lumesta viis kunhan järvi sulaisi rannoilta. Silloin uskaltaisimme toteuttaa suunnitelmamme ilman pelkoa siitä, että Typy hukuttaisi itsensä. Joten vetoan; oi sula jo, armas Puula.

Jokaiselle jotakin

Toivotimme huhtikuun tervetulleeksi leppoisista pääsiäisen pyhistä nauttien. Rentoilun lisäksi vapaapäivät sisälsivät hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja reippaita ulkoilureissuja. Kaikkia sopivassa tasapainossa ja kyllä me kaksijalkaiset hitusen rehkimmekin siivoamalla kaaokseen päässeen vaatehuoneemme.

Aurinko sulattaa lunta vinhaa vauhtia ja tämä tarkoittaa jokakeväisen pesurumban alkamista. Miltei joka ulkoilureissun jälkeen isokorvat on suihkutettava ja siinä käydään taas tahtojen taistelua erityisesti Pimun kanssa. Ikäneito ei vaan ole vesipetoja ja hanttiin on laitettava pistämällä kaikki voimat peliin. Ja kyllä Pimussa voimaa on, uskokaa pois! Muita keväisiä rutiineja on matolääkitys molemmille tyttösille ja kuuri aloitettiin eilen. Lääkkeiden antaminen on helppoa hommaa pesemiseen verrattuna, sillä tabletit voi piilottaa ruuan sekaan. Ruokahalustaan tunnetut karvakuonomme eivät juuri aikaansa tuhlaa, kun ruokakuppi ilmestyy kuonon eteen. Siinä ei jouda miettimään, olisiko ruokaan mahdollisesti jemmattu jotain ylimääräistä, kun houkutteleva tuoksu nousee kupista kohti nenää ja ruuan kimppuun hyökätään heti.

Matolääkekuurin lisäksi eilen myös riehuttiin Keravan kolmikon kanssa. Itse tyydyin poikien äidin kanssa seuraamaan vilkasta menoa sohvalta käsin mutta kolmikko ja Typy olivat vauhdissa. Pitkäkoivelle heiteltiin palloa ja pelattiin futista Typsyn toimiessa maalivahtina. Pimu sai osakseen silittelyä sekä rapsuttelua, sillä vanhus ei innostunut riekkumisesta. Parasta näissä tapaamisissa onkin se, että saamme jokainen jotakin; emännälle juttu- ja juoruiluseuraa, Typylle liikuntaa ja Pimulille halauksia roppakaupalla. Mukavaa näytti olevan myös keravalaisilla, joten uskon, että meidän poppoo onnistui vastavuoroisesti ilahduttamaan mukavaa vierasjoukkoamme. Ja se taitaa olla parasta se!