Isokorvat = Kurakorvat

Luultavasti johtuen erittäin liukkaista poluista ja teistä, huomasimme viikonloppuna, että Pimun jalat ovat hiukan jäykät. Ikäneidon kulku oli lenkkien alkumetreillä vaappuvan kankeaa ja epäilimme, että jonkinlaista kolotustakin voi meidän vanhalla olla. Tämän vuoksi isäntä antoi Pimulille eilen särkylääkkeen ja jatkan troppien antamista muutaman lähipäivän ajan. Ei siitä ainakaan haittaa ole ja tänä aamuna Pimun kulku näyttikin jo kevyemmältä.

Typyn nimitin eilen kurapelleksi. Vaikka sillä on pitkät koivet, on koira korviaan myöten kurassa joka lenkin jälkeen. Mitenhän se mahtaa onnistua sotkemaan itsensä päälakeen saakka, kun ei meidän kulkureitit täysin kuralääryssä kuitenkaan kulje. No, Tyyperin nenä vie pitkin ojanpohjia ja pusikoiden alustoja, joten tarttuuhan sitä noilta nuohoamismatkoilta kaikenlaista mukaan. Korvatkin kun meidän tytöillä on melkoisen isot.

Toivoin, että tekisimme viikonloppuna leskenlehtihavaintoja mutta turha toivo. Ei lesken leskeä. Kotipihan krookuksetkin piileskelevät vielä mullan alla tulppaaneista puhumattakaan. Haluaisin, että kevät edistyisi reilusti nopeampaa tahtia. Takaraivossa nimittäin jyskyttää tieto siitä, että sunnittelemaamme mökkikauden avaukseen on tänään maanantaina tasan kuukausi aikaa. Onneksi Etelä-Savossa on kuulemma vähemmän lunta kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Ja lumesta viis kunhan järvi sulaisi rannoilta. Silloin uskaltaisimme toteuttaa suunnitelmamme ilman pelkoa siitä, että Typy hukuttaisi itsensä. Joten vetoan; oi sula jo, armas Puula.