Kohta läträtään!

Vihdoinkin kotipihalle on noussut
krookuksia.

Aamulenkillä törmäsimme isoon varikseen, joka tuijotti meitä ojanpenkalta. Me tuijotimme takaisin ja sen seurauksena varis alkoi kovaääänisesti raakkumaan. Typy käänsi päänsä kallelleen ja ihmetteli. Pimu olisi halunnut antaa varikselle ajolähdön, mitäs siinä alat meille mesomaan. En päästänyt ikäneitoa variksen kimppuun. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kuten sanonta kuuluu. 

Isäntä tulee tänään hieman pidemmäksi venyneen Tampereen komennuksen jälkeen kotiin. Ikävähän meillä on ollut, kun parisen viikkoa olemme kolmeen pekkaan pitäneet huushollia pystyssä. Minulla on isännälle ensimmäinen isokorviin liittyvä homma jo mietittynä; kynsien leikkuu. Itse en ole koskaan leikannut tyttöjen kynsiä enkä tee sitä mielelläni jatkossakaan. Pelkään, että napsin niistä liikaa ja se on huonompi juttu. Pimu on lisäksi ollut koko ikänsä hankala tapaus, kun leikkuupuuhaan ryhdytään. Epäilen, että en pystyisi pitämään vanhusta niin napakassa kurissa ja otteessa, että kynnet saataisiin leikattua ilman suurempia vahinkoja. Typsy on taas aivan eri tapaus ja jos joskus keksin alkaa treenaamaan kynsien leikkuuta, soveltuu Typy mainiosti koekaniiniksi. Niin rauhallisesti se leikkuuoperaation ottaa. 

Jokohan uskaltaisi mennä... Taitaa
olla vielä liian kylmää.

Lumi on sulanut hurjaa kyytiä ja sen vuoksi ulkoilureittiemme ojat tulvii ja metsissä on isoja vesi"lätäköitä". Kunhan ilma tästä lämpenee, ryhtyy Typy mielipuuhaansa ja alkaa lotraamaan. Lotrauspaikaksi soveltuvat juuri nämä ojat ja metsistä löytyvät vesialueet, joissa on mukava kastella itsensä. Lisäksi ojien ja lammikoiden pohjilta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista, jota voi kaivella esiin. Huvinsa kullakin vaikka jaksankin ihmetellä, miten Typy pystyy menemään jääkylmään veteen. Itse odottelen kyllä kesää ja jätän lotraamiset kesäisen lämpimään Puulaveteen. Ja jos tulee kuuma kesä, pistän vettä vieroksuvan Pimunkin lotraamaan mökkirantaan.