Synttärikemut ja kirjastokeikkoja

Kovin keväiseltä tuo keli ei näytä vaikka kuljemme jo maaliskuun loppumetrejä. Lunta on satanut viime päivinä aika reilusti. Itse olin valmis jo kaivamaan kevätpalttoot esiin ja laittamaan nastakengät kaappiin. Hilpu ja Myttönen ovat riemuissaan, kun maa on taas valkoinen. Ja onhan se toki mukavampaa talsia puhtaassa lumessa kuin kuraloskassa. 

Kuuntelemassa
kotikirjastossamme.

Meille kuuluu hyvää. Juhlimme Hipun synttäreitä 18. päivä ja ennen sitä Hipa lukukoiraili sekä koti- että naapurikirjastossamme. Lukijoita oli taas kerran varauslistojen täydeltä ja kivoja tarinoita Hippu sai kuulla. Eräs lukija toi Hipulle herkkutuliaisia ja minulle tuli aivan valtavan hyvä mieli. Olen viime kuukausina kuullut ja nähnyt, miten kovin tärkeä Hippu on usealle kirjastossa lukemaan käyvälle ja miten kovasti Hipusta tykätään. En ole ehkä aiemmin tajunnutkaan, miten merkityksellistä hommaa Hippu tekee. Säästin Hipun saamat tuomiset Mytölle, sillä Hippunen ei niistä voi nauttia. Mutta ajatus oli tärkein 💓

Tässä kuunnellaan vakiolukijoita
naapurikirjastossamme. 

Hilpusen synttärikemut olivat mukava ja hauska ilta lähisuvun seurassa. Söimme hyvin ja kilistelimme juhlamaljoja. Kakkuakin oli pöydässä ja isokorville niiden omia herkkuja. Hippu sai meiltä kotiväeltään lahjaksi kauneushoidon, kuivattuja peurankorvia, lelun sekä uuden pedin. Peti ostetettiin sillä ajatuksella, että siinä voi myös Myttö lötkötellä. Uskalsimme vihdoinkin hankkia muovikaukalon tilalle pehmeän sängyn, sillä Myttösestäkin on kasvanut jo iso likka. Eikä se vielä ole petiä käsitellyt vaan nukkuu siinä Hippulia enemmän. Pedissä on ortopedinen avaruuspatja, joten se taitaa olla vallan mukava sänky huilata. 

Uuteen sänkyyn mahtuu hienosti
sekä Hippu että Myttö.

Hipun kauneushoitoreissu oli sujunut mallikkaasti. Isäntä oli Mytön kanssa mukana ja kun Hippulia "kaunistettiin", tekivät isäntä ja Myttö pitkän lenkin. Turkkihoitolassakin oli ihmetelty Hipun epätyypillistä beaglen turkkia. Niin pehmeä, paksu ja villainen se on. Hipsulla on jopa alusvillaa! Hyvin hoitaja sai irtokarvaa lähtemään. Pesun ja kuivauksen jälkeen Hippu näytti sutjakammalta. Korvat oli myös puhdistettu ja kynnet leikattu. Korvista oli myös leikattu karvaa pois. Kyllä tällaisen hoitokeikan jälkeen kelpasi juhlia synttäripäivää 🍰

Myttö otti uuden sängyn
heti omakseen.

Juhlatyttö ja lahjapaketti.

Oli hyvä päätös juhlistaa Hippua. Ilta toi koko meidän perheelle paljon hyvää mieltä ja iloa, jota varmasti tarvitsimme. Hippu ja Myttö nauttivat kovasti, kun tapasivat taas tuttuja kasvoja. Rapsutuksista ei ollut pulaa ja siihen päälle kun sai herkkuja, oli meidän likoistakin kemut varmasti täydelliset. 

"Joo, kiitos, rapsuta vaan. Minä
olen sentään se juhlakalu."

Toivotan teille kaikille, PSB:n lukijat sekä blogikamumme palveluskuntineen, kivaa maaliskuun loppua! Ensi viikolla Hippu lukukoirailee naapurissa ja vietämme pääsiäistä. Eilen laitoin rairuohot alulle ja kirjoitin muutaman pääsiäiskortin. Ja eihän tässä mökkikauden avaukseenkaan ole enää edes kahta kuukautta 😁 Joten valkoisesta maasta huolimatta kesää kohti mennään 🌼

Hip hurraa Hippu!

Tänään meillä on erityinen päivä. Hippu täyttää kahdeksan vuotta 💓 Syntymäpäiväsankarittaren ohjelmassa on käynti kauneushoitolassa turkin perusteellisessa siistimisessä. Lisäksi avataan lahjapaketti ja Hippu pääsee yhdessä Mytön kanssa herkuttelemaan kuivatuilla muikuilla sekä peurankorvilla 🎁 Huomenna on tiedossa isommat kekkerit, kun saamme lähisukua vieraaksemme Hippua juhlimaan 🍰

Paljon, paljon onnea 

meidän ihanalle Hippuselle! 

Niin valtavan rakas olet isännällesi,

emännällesi ja Myttö-siskollesi.

Takana raskas päivä mutta edessä ilon hetkiä

Tasan viikko sitten jätimme äidille lopulliset jäähyväiset. Päivä oli raskas ja melkeinpä epätodellinen. Olimmeko tosiaan äitimme hautajaisissa... kappelissa tuntui, että pysynkö tolpillani. Mutta pysyin. Muistotilaisuus oli kaunis ja kuulimme äidistä kivoja ja mukavia muistoja. Edessä on vielä uurnan lasku huhtikuussa sekä paperiasioita hoidettavana. 

Minulle on muutamat sanoneet, että kyllä se hautajaisten jälkeen helpottaa. No, ehkä voi pitää jonkun kohdalla paikkaansa. Tietysti voin jo paremmin kuin kuukausi sitten. Mutta ei tämä vielä ohi ole. Äitini poislähtö tuli täysin yllättäen ja äkillisesti. Sen lisäksi olen käsitellyt mielessäni hänen viimeisiä vuosiaan, sairautta, sen aiheuttamia suuria elämänmuutoksia. Sitä, että nyt piti asioiden olla vihdoinkin kunnossa ja järjestyksessä. Oltaisiin menty päivä kerrallaan eikä sairaus häntä vielä vie. Eikä vienytkään vaan toinen syy.  

Mutta annan ajan kulua. Surun rinnalle on tullut raastavan kova ikävä. Sen kanssa opettelen olemaan. Onneksi en ole yksin vaan tuo meidän karvakaksikko sekä isäntä pitävät minut pinnalla. Kuten niin usein ennenkin. Myös muut läheiseni sekä upeat ystäväni ovat olleet tukenani. Voisin kaikkia heitä loputtomasti kiittää. Kyllä tästä selvitään... 

Likat kerjää isännältään pähkinöitä. 
Eivät saaneet. Annoin lohdutukseksi
Saimaan kuivattuja muikkuja.

Tämän kurjan keskellä meillä on kuitenkin myös kivoja tapahtumia tulossa. Tänään menemme Hipun kanssa lukukoirailemaan naapurikirjastoon ja huomenna on vuorossa kotikirjastomme. Luulen, että molemmissa paikoissa odottaa taas innokas lukijajoukko. Hippu viihtyy mainiosti kirjastoissa ja pitää kovasti lukijoilta sekä muilta moikkaajilta saamastaan huomiosta. Tarinoita ja satuja se kuuntelee keskittyneesti, joskus kyllä torkahtaen 😁 Hippunen lähtee innolla töihin ja tunnistaa viimeistään kirjaston ovella, mihin mennään. Joten kovin helppoja nämä kirjastokäynnit Hipun kanssa ovat.

Loppuviikosta meillä on aihetta suureen juhlaan. Hipulla on syntymäpäivä. Isäntä hankki sille lahjaksi "kauneushoidon" erääseen turkinhoitopalveluita tarjoavaan yritykseen. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta... Hipulla kun on aivan valtavan paksu ja villainen turkki, ei heti beaglen karvaksi edes uskoisi. Toki lahjapakettikin hommataan, jonne laitan lelun ja herkkuja. Ja niitä niin paljon, että riittää jaettavaksi myös meille kaikille niin rakkaalle Myttöselle 😍

Päivä kerrallaan kohti parempaa

Elämäni kamalin helmikuu on takana ja olemme keväässä. Eikös maaliskuu voida laskea jo kevätkuukaudeksi... 🌞

Maaliskuu alkaa meidän osalta yhtä synkissä tunnelmissa kuin mitä helmikuu alkoi. Ensi viikolla meillä on edessä valtavan raskas ja voimia vievä päivä, äitini hautajaiset. Sinne olemme siskoni kanssa kutsuneet vain ne äidillemme kaikkein tärkeimmät ja läheisimmät. Kaikki järjestelyt tuon tilaisuuden suhteen on nyt hoidettu, joten pitää alkaa kerätä voimia itse hautajaispäivään.

Emännän etätyökaverit lepotauolla.

Arki toki pyörii vanhaan tuttuun malliin, ainakin melkein. Isäntä on hoitanut paljon kotihommia ja pitänyt huushollia pystyssä, koska omat voimani ovat olleet heikot. Olen tehnyt pääasiassa etätöitä ja periaatteella, että teen töitä sen mukaan, miten jaksan. Etähommissa jatkan paljolti koko tämän maaliskuun. Ensi viikolla pidän myös hieman vapaata.

Hilpun ja Myttösen kanssa olemme ulkoilleet ja lenkkeilleet. Se on ollut ihana henkireikä. Ja on varsin lohduttavaa ja terapeuttista maata sohvalla Mytön torkkuessa jaloissani ja Hipun tuhistessa kainalossani. Meillä täällä etelässäkin on ollut mukavasti lunta, jota kaksikko rakastaa. Hipun lenkeistä ensimmäinen vartti menee siihen, että se parin metrin välein mätkäyttää itsensä selälleen ja myllää lumessa.  

Saamistamme kukkatervehdyksistä suuri osa
on jo kuihtunut mutta vielä muutama
sinnittelee ilahduttamassa meitä.

Alkuviikosta kävimme Hipun kanssa lukukoirakeikalla Vantaalla, Länsimäen kirjastossa. Viime vuoden lopulla Hippu sai Länsimäestä pyynnön, jos voisimme tulla käymään myös siellä. Kävimme siellä ennen korona-aikaa pari kertaa, joten paikka on tuttu. Lupauduin menemään Länsimäkeen Hilpusen kanssa tässä alkutalvesta sekä loppukeväästä. Vakiovuoroa en valitettavasti sinne voinut luvata, sillä ajattelen, että vakkarivuorot sekä koti- että naapurikirjastossamme ovat sopiva työmäärä Hipulle. 

Hippu Länsimäen kirjastossa.

Länsimäessä ei lukijaryntäystä nähty mutta rapsuttelijoita sekä moikkaajia kyllä. Kuulin eräältä lapselta, että he olivat koululuokassaan katsoneet Hesarin videojutun Hipusta ja sen jälkeen opettaja oli pyytänyt luokan oppilaista jokaisen kirjoittamaan tarinan Hipusta! Tämä oli valtavan hauskaa kuulla. Harmi. että en pääse näkemään ja lukemaan noita kertomuksia. Toissa viikolla piipahdimme kotikirjastossamme, jossa lukijoita riitti koko kuunteluvuorolistan täydeltä. Helsingin Sanomien jutulla on ollut suuri vaikutus Hipun suosioon, se on suorastaan Itä-Vantaan kouluissa julkkis! 

Ja mitäpä meidän Myttö... no, Myttöselle kuuluu oikein hyvää. Olemme saaneet sen painoa laskemaan ja nyt likka näyttää jo melko sutjakkaalta. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, Myttö rakastaa tutkia ulkona ojanpohjia ja lumipenkkoja. Se haistelee rauhallisesti ja nuuhkii suurella antaumuksella hajuja, joita maa sille tarjoaa. Mytön kanssa lenkit eivät ole nopeatahtisia ja usein "joudumme" Hipan kanssa odottelemaan, että Myttö saa haisteluhommansa valmiiksi. 

Esitän pahoitteluni meidän tärkeille blogikamuillemme 😍, että en ole hetkeen teidän kirjoitelmia käynyt lukemassa enkä kommentoimassa. Olette kyllä ajatuksissani. Kun maaliskuu tästä etenee, uskoisin palaavani taas tiiviimmin tänne blogimaailmaan. On meillä tiedossa iloisiakin juttuja, sillä Hippua juhlitaan kuun puolivälissä sen täyttäessä kahdeksan vuotta. Itse piipahdan teatterireissulla Mikkelissä ja lukukoirailujakin on tiedossa parin viikon päästä. Joten kyllä se tästä, mukaviakin päiviä siis tiedossa...

Tervehdys ystävänpäivänä!

 

Hyvää ystävänpäivää!

Kuva: Pixabay

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka olette terveisiänne lähettäneet. Iso kiitos meidän upeille blogikamuille palveluskuntineen. Pahin alkujärkytys on väistynyt kovan ikävän ja surun tieltä. Mutta päivä päivältä mennään kohti parempaa. Suru ottaa aikansa ja tilansa emmekä yritä sitä estellä. 

Hippu ja Myttö voivat hyvin. Hipun kanssa jatkamme taas tällä viikolla lukukoirailuja, koska se tuo iloa tähän mustaan aikaan. Hautajaiset koittavat maaliskuussa, uurnan lasku huhtikuussa. Vielä on joitakin asioita hoidettavana. Yritän tämän kaiken kamaluuden keskellä jaksaa ajatella, että äidillä on kaikki nyt hyvin. 

Kevätkuuntelut alkoivat kotikirjastossa, blogi hiljentyy hetkeksi

Laitan tähän kirjoitelmaani kuvan Hipusta, joka lukukoiraili viime viikolla meidän kotikirjastossamme. Suosio oli suurta. Jonoon jäi lukijoita ja lukuvuorovarauksia olisi ollut ainakin kahteen eri kuuntelukertaan. Moni lukija mainitsi Lasten uutiset, joten Hesaria oli siis luettu ja videota katseltu. 

Mukana tässä blogikirjoituksessani on myös kuva meidän Myttösestä. Pieniä rippusia löytyy vielä lunta ja sen alta hyviä hajuja. Myös erilaisia risunpätkiä sekä rusakon papanoita maisteltaviksi. 

Saimme eilen järkyttävän ja yllättävän suru-uutisen. Sen jälkeen olen elänyt kuin sumussa. Ja sattuneen vuoksi tämä kirjoitukseni jää lyhyeksi. En valitettavasti pysty keskittymään mihinkään ja en jaksa juuri mitään. Ja se vähäinenkin keskittymiskyky ja voimat on alettava pikkuhiljaa suuntaamaan käytännön asioiden hoitamiseen yhdessä siskoni kanssa. 

Nyt jos koskaan Hipusta ja Mytöstä on tukea ja lohtua. Isäntää tietenkään unohtamatta. Pidän pienen tauon blogikirjoittelusta. Palaan taas asiaan, kun oloni ja vointini on parempi. Pysyttehän kuitenkin jatkossakin matkassamme mukana.

Meidän oma julkkis

Viikko sitten perjantaina julkaistiin Hipusta uutinen Helsingin Sanomien Lasten uutisten videokanavalla. Mutta täytenä yllätyksenä tuli se, että Lasten uutisten paperiversiossa keskiviikkona 15.1. ilmestynyt juttu oli myös viikko sitten eli perjantaina 20. tammikuuta Hesarin päälehdessä! 

Minä elin siinä luulossa, että Hilpusen tarina on esillä vain Lasten uutisissa eikä se Helsingin Sanomien päälehteen päädy. Mutta näin kävi ja olen saanut kivoja terveisiä lehtijuttuun liittyen. Lisäksi Hippu on tällä kuluneella viikolla tunnistettu pariin otteeseen tuolla lenkkipoluilla ja ihmiset ovat kehuneet, miten sympaattinen ja hieno juttu Hippulista oli tehty. Olemme siis edelleen ja syystäkin valtavan ylpeitä isännän ja Myttösen kanssa Hipusta 💓 Lisäksi lukukoiran tärkeä työ on saanut lisää julkisuutta, mikä on erinomainen asia.

Hesarin Lasten uutisten painettuun
versioon Hippu pääsi
kansikuvatytöksi!

Hipun työt jatkuvat ensi viikolla, kun se aloittaa kevään lukukoirailut myös kotikirjastossamme. Lisäksi Hippulia on kysytty eräälle kouluvierailulle, jonka olen alustavasti luvannut keväämmälle. Jo ihan siitäkin syystä, että olisi fiksuinta tavata koululaisia ulkona. Hipusta lähtee aivan valtavasti karvaa, koska sen turkki on kuin jääkarhulla. Sisällä se pöllyttäisi karvojaan pitkin luokkahuoneita, joka ei välttämättä ole allergisille hyvä homma. 

Vaikka tässä on nyt reilu viikko höyrytty Hipun ympärillä, ei Myttö ole huonommaksi toki jäänyt. Ja edelleen tulen niin kovin hyvälle mielelle, kun näen miten mainiosti nuo meidän likat tulevat juttuun keskenään. Niillä on erityinen side ja olen aivan varma, että Myttö palautti ilon minun lisäkseni myös Hilpaan, kun Typy lähti juoksemaan vehreämmille mökkimaille. 

Etätyöpäivinä isokorvat
saavat luvan kanssa nukkua
kaksijalkaisten sängyssä.

Tammikuu alkaa lähestymään reissunsa päätepistettä. Nopeasti tämä vuoden ensimmäinen kuukausi livahti. Myttöä on saatu laihtumaan, mikä on hyvä asia. Siihen oli se varmasti monelle tuttu simppeli konsti eli ruokaa vähemmän. Beaglein kanssa täytyy aina muistaa, että ne ovat erittäin ahneita ja syövät kaiken mahdollisen. Tarkkana saa siis olla, mitä niille antaa ja miten paljon. Ei tulisi kuuloonkaan, että meillä olisi aina nappuloita ruokakupissa tarjolla. Tiedän, että on muitakin ahmateiksi haukuttuja koirarotuja. Mutta en tiedä, onko beaglen veroista... onneksi Mytölle maistuu samat herkut kuin Hipullekin eli marjat (jopa puolukka), kurkku ja porkkana. Omenaakin annetaan, jos niitä sattuu kaupasta mukaan tarttumaan. Ja ne jouluksi ostetut kuivatut muikut; jättimenestys 😁

Hippu Helsingin Sanomien Lasten uutisissa

Tällä viikolla julkaistiin Helsingin Sanomien Lasten uutisissa ennen loppiaista tehty haastattelu meidän Hipusta. Paperilehden juttua en ole itse vielä nähnyt, sillä lehti on vain tilattavissa eikä ilmesty verkossa eikä irtomyyntinumerona. Lasten uutisten toimittaja lupasi laittaa minulle sekä kirjastoon lehtiä tulemaan, joten postilähetystä siis odotellessa...

Tänään julkaisiin kirjastolla tehty videouutinen. Itse, toiveistani huolimatta, näyn aivan turhan paljon tuossa videossa. Mutta eipä sille enää mitään mahda... ja mitäpä sitä ei tekisi hyvän asian eli lukukoirailun tunnetuksi tulemisen puolesta 😁 

Hippu hoiti haastattelun loistavasti. Sen kanssa on helppo lupautua mukaan tällaisiin juttuihin, sillä tiedän, että Hippu hoitaa tilanteen kuin tilanteen mallikkaasti. Tässä alla siis lukukoiran työstä kirjastossa, olkaa hyvä:

Video löytyy myös Hesarin sivuilta. Olen pitkin tätä aamua saanut ilahduttavan paljon ystävällistä palautetta jopa yllättäviltäkin tahoilta. Olen suorastaan hiukan häkeltynyt siitä, miten kivoja viestejä olemme Hipun kanssa saaneet. Olemme isännän ja Mytön kanssa superylpeitä meidän ihanasta Hipusta 💓 

Toivotan sinulle koko meidän poppoon puolesta leppoisaa viikonloppua! Ja ihanaa, saadaan pakkaskeliä taas tänne eteläänkin ja vesisade lähti toistaiseksi muualle.

Vuoden ensimmäiset lukukoirailut

Hippu aloitti alkuviikosta tämän vuoden lukukoirahommat. Ensimmäisenä oli vuorossa naapurikirjastomme.  Lukijoita oli varauslista liki täynnä ja rapsuttelijoita riitti. Muutamia lapsia äitineen oli varta vasten tulleet moikkaamaan Hippua ja tutustumaan siihen. Olipa mahtavaa aloittaa tämä lukukoiravuosi näissä tunnelmissa ja työn touhussa!

Täällä Etelä-Suomessa on ollut karseat kelit. Vettä sataa ja jos ei sitä, niin räntää. On liukasta ja välillä saa kahlata nilkkoja myöten sohjossa. Meidän likat eivät kurjista keleistä välitä. Ne lähtevät ilolla ulos säähän kuin säähän. Hyvä tietysti niin. Itse toivon, että ne pienet pakkaset palaisivat. Alkaa tympiä tämä harmaus ja vetisyys...

On täällä vielä hitunen lunta.

Mieleemme on tällä viikolla hiipinyt Kangasniemi ja mökkivanhus. Kuinkahan se selvisi loppusyksystä ja tästä alkutalvesta. Toivottavasti hyvin. Eihän tässä toukokuuhun enää kovin pitkä matka ole. Silloin on tarkoitus avata mökkikausi ja sitä odotan jo suurella ilolla. Katselin viikonloppuna puhelimestani  viime kesänä napsittuja kuvia mm. meidän saariretkeltä. Voi, miten Myttönen nautti kahlata rantavedessä. Ja Hippu paistatteli päivää lämpimällä kalliolla. Näitä hetkiä kaipaa näin talvella. Ja grillimakkaraa, saunaa, pulahdusta Puulaan... mutta vielä on maltettava tovi kunnes kevät koittaa.

Kemuissa Keravalla ja PR-hommia medialle

Hyvää jatkoa tälle alkaneelle vuodelle 2023! Joulu on pakattu laatikoihin seuraavaksi 11 kuukaudeksi. Loppiainen ja joululoma on vietetty. Itse ryhdyn piipahtamaan taas aika ajoin konttorilla. Onneksi etätyöpäiviäkin kyllä riittää. Alamme virittäytyä takaisin normaalimpaan eloon, joka alkaa huomenna. 

Meidän uusi vuosi on alkanut mitä parhaimmissa merkeissä 😀 Toivottavasti tämä myötätuuli kantaa läpi alkaneen vuoden ja pysymme mallikkaasti pinnalla. 

Uudenvuodenaatoksi meidät oli kutsuttu kekkereihin Keravalle. Patu oli kovin iloinen, kun sai meidän likat taas kylään. Kolmikolla riitti rapsuttajia ja toki karvakuonot saivat myös juhlaherkut. Me kaksijalkaiset nautimme suorastaan ylenpalttisista talon emännän laittamista tarjoomuksista. Ne huuhdottiin alas kuohujuomalla. Kävimme puolilta öin koko sakki katselemassa ilotulituksia. Hippu ja Patu eivät tykänneet paukkeesta vaikka Patu on sentään aito metsästyskoira. Myttö taas ei ollut moksiskaan. Päätimme naisporukalla palata koirien kanssa takaisin sisätiloihin, kun olimme tovin ulkona ihmetelleet ja jätimme juhlaseurueen miesväen katsomaan rätinää ja värisäihkettä.

Patu pääsi Hipun ja Mytön isännän syliin. Siinä se katseli tyytyväisenä, kun Myttö mustasukkaisuuksissaan räksytti sille. Kaksikolla on aina hiukan kisailua ihmisten huomiosta. Hippu ei jaksa kakaroiden mustankipeysdraamoista välittää. Meillä oli oikein hauska ilta Keravalla ja taksimatkalla kotiin kuskikin kehui, miten rauhallisia matkustajia meidän tyttöset ovat. Taisi juhlijoita väsyttää 😂 Myttö muuten matkusti junassa elämänsä ekaa kertaa, kun menimme Keravalle. Matka sujui hienosti, kuten arvelimmekin.

Keskiviikkona Hippusella olikin vauhdikas päivä. Lopetin työpäiväni jo ajoissa ja läksimme kohti naapurikirjastoa. Hipulla oli edessä haastattelu Helsingin Sanomien Lasten uutisiin! Ensin kuvattiin haastattelu lehden nettiversioon ja sen jälkeen otettiin kuvia printtijulkaisua varten. 

Minua jännitti tietysti enemmän kuin Hilpua. Kuvaussessio meni todella hyvin ja Hippu poseerasi kuin vanha tekijä. Toimittaja kehui Hipun rauhallisuutta ja kuvauksellisuutta. Olin niin kovin ylpeä meidän Hipusta 💗 Itse en halua julkisuudessa paistatella ja esitin toiveen, että sekä filmattava että painettava kuvamateriaali keskittyisi Hippuun. Oman ääneni jouduin toki filmille antamaan. Saapa nähdä, miltä lopputulos näyttää... ja se nähdään muuten reilun viikon päästä. Juttu menee todennäköisesti Hesarissa maksumuurin taakse mutta kerron kyllä täällä, kun se on katseltavissa ja luettavissa. 

Kun olimme palanneet juttukeikalta kotiin, Hippu sai hyvin ansaitsemansa iltaruuan. Sen jälkeen suuntasimme meidän "kotikoirapuistoon" ja tälle reissulle Myttökin pääsi mukaan. Saimme  alkuviikosta viestin Hipun veljeltä Winstonilta, että se on tulossa tänne Etelä-Suomeen kyläreissulle. Sovimme siis treffit keskiviikkoillalle. Sisarusten tapaaminen oli täynnä iloa. Myttö mahtui hyvin joukkoon mukaan vaikka hiukan ensin ärhentelikin Winstonille. Myttö Mustasukkainen... 

Olemme tavanneet Winstonin ja sen emännän viimeksi syksyllä 2019. Tuolloin Myttönen oli vielä vauva, joten jätin sen kotiin. Jo silloin huomasimme Winstonin emännän kanssa, miten samannäköisiä sisarukset ovat. Samaa tuumimme tälläkin tapaamisellamme. Useamman kuin kerran, kun juttelin Hipun kuulumisia, osoitin samalla Winstonia. Ja Winstonin emäntä teki samoin 😁 Ne ovat todella kuin kaksi marjaa ja toistensa klooneja, Hippu ja Winston. Niillä on myöskin melko samankaltaiset luonteet. Molemmat ovat kilttejä, herkkiä ja hyvin ystävällisiä beagleja. Winston toimii koulukoirana ja siihen hommaan se sopii varmasti paremmin kuin hyvin. Aivan kuten meidän Hilpa lukukoirailuihin. Winstoniin voi tutustua lisää täällä.

Loppiaisena sitten rauhoituttiin värikkään viikon jälkeen. Täällä etelässä on ollut mukavia ulkoilukelejä ja onneksi ne povatut kovat pakkaset eivät saapuneetkaan. Olemme ulkoilleet pitkillä lenkeillä tämän viikonlopun ajan. Hippu lomailee vielä ensi viikon lukukoiran hommista ja sen jälkeen alkaa kevään työkeikat. Mytön laihdutuskuuri on alkanut tepsimään ja siltä on saatu hieman painoa putoamaan. Ainakin Myttöskän valjaista jo huomaa, että se on hoikistunut. Hyvä näin. Jatkamme tällä linjalla, jotta paino saataisiin ihannelukemiin. Tuosta painonpudotuksesta voisi toki ottaa tavoitteen myös itselleenkin...