Sädehtivää uudenvuodenaattoa ja hyvää vuotta 2024!

Tänään on vuoden 2023 viimeinen päivä. Kun kello lyö puolta yötä, toivotamme tervetulleeksi uuden vuoden. Täällä etelässä on upean talvista juhlia tulevaa; maa on valkoinen ja pakkastakin on. Aurinko näyttäytyi aamupäivällä. Hipun ja Mytön talvipalttoot on kaivettu taas esiin, sillä ensi viikolle on lupailtu kylmää säätä. Mutta kevättä kohti jo mennään 😀 

Meidän joulun aika sujui leppoisissa ja hyvissä tunnelmissa. Isokorvatyttöset saivat meidän perheen suurimman lahjasaaliin, kuten asiaan kuuluukin. Mitä meidän joulussa oli ja miten otimme vastaan uutta vuotta, näistä lisää seuraavassa kirjoitelmassani!

 🎆Juhlavaa vuoden vaihtumista 

sekä

paljon onnellisia ja hyviä päiviä 

vuodelle 2024 🎇 

Teille kaikille PSB:n ystäville!

Toivottaa
Hippu, Myttö ja likkojen emäntä & isäntä

Iloista joulua!

On joulu, meidän perheen lempi- ja suosikkijuhla. Kaikki puuhat, joita tähän aikaan kuuluu, on hoidettu. Kuusi koristeltu, kinkku paistettu, likkojen lahjat paketoitu ja huusholli siivottu. Ei kuitenkaan kaappeja myöten eikä meillä ole jouluverhoja. Laatikot on ostettu valmiina kaupasta, kuten myös rosolli ja graavilohi. Oikaistaan monessakin asiassa, joka jouluvalmisteluihin liittyy ja se olkoon meidän tapa viettää tätä talven juhlaa.

Ryhdymme nyt nauttimaan vapaapäivistä, rennosta oleilusta sekä yhdessäolosta. On aika levätä ja huilata, keräillä voimia eteisessä jo kopistelevaan uuteen vuoteen. 

Toivotamme koko meidän poppoo kaikille Teille, hyvät 

blogimme lukijat sekä ystävät ja 

blogikaverimme palveluskuntineen

 

🎅 onnellista ja ihanaa 🎄

joulun aikaa!

Joulua jo odotellen

Tänään satoi uutta lunta. Viikonloppuna tuli vettä sen verran, että se ehti sulattaa entisen pois. On mahdollista, että saamme valkoisen joulun. Nastakengät ovat koirien kanssa lenkkeillessä olleet enemmän kuin tarpeen. En voisi kuvitellakaan, että täällä etelässä pärjäisi ilman niitä. Ellei halua jalkaansa pakettiin tai vielä ikävämpää. 

Syksyn lukukoirailut on hoidettu ja Hippu on hyvin ansaitulla joululomalla. Ensi viikolla kiikutamme pissinäytteen eläinlääkäriin. Katsotaan, onko bakteeri kokonaan poistunut virtsarakosta vai joko se taas nostelee päätään. Toivon niin hartaasti, että tehokas lääkekuuri olisi tepsinyt. Pidän kuitenkin mielessäni eläintohtorin lohduttavat sanat siitä, että vielä on konsteja jäljellä hoitaa tuo viheliäinen vaiva, jos antibiootti ei ole tappanut bakteeria.

Hippuli nautiskelee, kun isäntä sukii
sen valtavan paksua karvaa.

Syökö teidän karvakuonot toisten koirien jätöksiä? Myttö syö. Ja tämä on todella ikävä tapa. Jos siitä jotain hyvää haluaa sanoa, niin näitä herkkuja nautitaan vain talvella. Kun pakkanen on tehnyt pökäleistä rapeita. Myttösellä ei ole vitamiinipuutoksia, se on keskusteltu eläinlääkärin kanssa moneen otteeseen. Eikä se näe nälkää vaikka ruoka-annoksia syksyllä pienennettiin. Se on syönyt koirien pas...aa talvisin aina. Jo ennen laihduttamista. Toki myös rusakon papanat (mökillä metsäjäniksen) kelpaavat. Niitä syödään myös kesällä. Erikoinen harrastus tuo on.... sen verran olemme saaneet Myttöä tottelemaan, että noin puolet sen poimimista kökkäreistä se pudottaa pois suustaan, kun sitä siihen komentaa. 

Tässä kuvassa ei syödä sontaa vaikka
Mytön talviharrastuksiin se
kuuluukin.

Tänään oli viimeinen työpäiväni ennen joululomaa. Isäntä pakertaa vielä huomisen töissä ja sieltä kotiin saavuttuaan lähdemme kuusiostoksille. Ruokakaupassakin on piipahdettava ja isokorvien lahjaostoksilla myös. Olen hankkinut kuuseen muutaman uuden koristepallon. Amaryllis, jouluruusu ja pari hyasinttia ovat jo joulua tänne kotiin tuomassa. Lauantaina laitan kynttilöitä ja koristeita esille oikein reilusti ja paistan kinkun. 

Edessämme on hiukan erilainen joulu kuin aiemmin. Minulle ensimmäinen ilman äitiä. Hautuumaalle viemme tänä jouluna kahden kynttilän sijasta neljä kynttilää 😢 Mutta meidän joulusta tulee varmasti kuitenkin mukavaa aikaa. Aaton vietämme jo perinteiseen tapaan oman perheen kesken. Joulupäivänä meille tulee vieraita ja tapaninpäivänä me kuljemme kyläilemään. On levollista tietää, että voimme nauttia rauhallisista pyhistä ja tavata vielä täällä olevia, meille tärkeitä ihmisiä.

Hyvässä hoidossa spesialistilla

Kävimme maanantaina Hipun kanssa sisätautien spesialistilla. Olinkin odotellut, että saataisiin aika erikoislääkärille. Kommunikaatiokatkon vuoksi tieto tästä lääkäristä ei saavuttanut minua mutta ryhdyin sitten selvittelemään asiaa viime viikolla. Ja vastaanottoaika järjestyikin nopeasti. 

Hipulla jatkuu lääkekuuri vielä viikon. Joulun pyhien jälkeen viemme pissinäytteen tutkittavaksi. Eläintohtori vaikutti hyvin pätevältä ja asiantuntevalta tyypiltä. Ja tätä olin jankannut ja tankannut, kun aikaa varasin. Onhan kyseessä varmasti ammattilainen, joka tietää näistä vaivoista. Mikäli tämä pitkän pitkä lääkekuuri ei pure ja virtsarakontulehdus uusiutuu taas, on jatkohoitosuunnitelma jo tehty. Eläinlääkäri sanoi, että hän haluaa lohduttaa minua kertomalla, että konsteja on vielä monia käytettävissä, jos lääkkeet eivät tepsi tai hänen maanantaina tekemänsä diagnoosi ei olisikaan oikea. 

Syksyn viimeinen lukukoirailu
naapurikirjastossa.

En tähän kirjoitelmaan avaa sen enempää tuota diagnoosia. Palaan siihen myöhemmin, vakavasta ongelmasta ei ole kyse. Kasvaimet virtsarakossa ja virtsateissä, virtsarakon rakennevika, kilpirauhasen vajaatoiminta, munuaisvika sekä muut sisäelinvaivat on poissuljettu. Ja tämähän on valtavan suuri helpotus ja aivan upea uutinen!

Hippunen on tällä hetkellä täysin terveen kirjoissa. Tästä on myös kuvia ja koetuloksia todisteena. Joten syksyn lukukoirailut on päästy hoitamaan viimeistä käyntiä vaille valmiiksi. Tänään suuntaamme kotikirjastoomme. Kun se keikka on heitetty, alkaa Hipalla joululoma. Paljon kivoja lukijoita sekä mukavia kohtaamisia tähän syksyyn on mahtunut. Kirjastohommat jatkuvat taas tammikuussa. 

Väsynyt juhlijabiigle.

Menneenä lauantaina meille saapui ystäviä juhlimaan ja nostamaan maljoja pikkujoululle. Ilta sujui iloisissa merkeissä ja olipa kiva nähdä taas näitä meille tärkeitä ihmisiä. Hippu ja Myttö saivat vierasväeltä tuliaisiksi mm. peuran luut. Kovasti likkoja rapsuteltiin ja hyysättiin. Oli useampikin syli, missä sai torkkua. Me kaksijalkaiset nautimme iltapalan äärellä glögiä sekä kuohujuomaa. Juhlailta aloitettiin pyöräyttämällä Elviksen joululevy soimaan. Ohjelmassa oli myös bingo. Viimeinen vieras poistui kotiinsa vasta aamuyön tunneilla. 

Maha täynnä herkkuja oli juhlailtana
hyvä käydä huilaamaan.

Joulu on tulossa kovaa vauhtia. Mitään valmisteluja sen suhteen emme ole vielä erityisemmin tehneet. Joulukonserttia kävimme kuuntelemassa ja se viritti suuntaamaan ajatukset hyvin ansaittuun lomaan ja rauhoittumiseen. Ruoka- ja kuusihankinnat ehtii hyvin tehdä ensi viikolla. Hilpalle ja Myttöselle ostetaan herkkulahjat. Itse odotan joululta kaikkein eniten yhteistä aikaa näiden kolmen karvaisen kuonon (naaman) kanssa. 

Ps. Pahoittelen meidän plogikamuille, että olen laiskasti ja harvakseltaan jättänyt teidän kirjoituksiin kommentteja. Lukenut olen kyllä teidän juttuja säännöllisesti ja on aina ilo kuulla teidän kaikkien kuulumisia. Lupaan petrata kommentoinnissa ensi vuonna. 

Viheliäinen vaiva palasi, taas

Pieni hetki viivähti taas, että olemme täällä blogin äärellä. Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja tänään sain avata hienosta Harry Potter-joulukalenteristani ensimmäisen luukun. Aivan mahtavaa, että kohta on joulun aika 🎅 

Hipulla todettiin pari viikkoa sitten virtsatie-/virtsarakontulehdus. Taas. Hyvä, että veimme Hilpan eläintohtorille heti, kun havaitsimme oireet. Näin vaiva ei ehtinyt pääsemään vakavaksi. Kuumetta Hipulla ei ollut, tulehdusarvo jonkin verran koholla. Pissille se vaati niin usein, että siitä hoksasimme pirullisen vaivan taas palanneen. Voitte uskoa, että harmittaa Hipun puolesta aivan valtavasti. Tämä on kolmas tulehdus neljän kuukauden sisällä. Ei ole karpalojauheet auttaneet ja tällä erää antibioottikuuri kestää ensi viikolle. 

Talvi on tullut!

Nyt Hippu voi hyvin ja oireet hävisivät parin päivän sisällä, kun lääkekuuri aloitettiin. Eikä sillä muita oireita ollutkaan kuin se, että piti päästä usein ulos. Mutta meillä on nyt lähete ja haku päällä, jotta löydetään sisätautierikoislääkäri, joka on perehtynyt koirien virtsavaivoihin ja on taitava ultraäänikuvaaja. Sillä tämän vaivan juurisyy on ehdottomasti selvitettävä ja mielestäni myös löydettävä. Ei näin usein toistuvat virtsarakontulehdukset ole mitään normaalia. 

Konkarikuuntelija kuuntelee.

Onneksi Hippu on siis tervehtynyt ja pääsimme tällä viikolla lukukoirailemaankin. Lukijoita riitti taas mukava määrä. Kevään vuorot naapurikirjastoomme on jo sovittu. Ennen joulua Hilpunen käy vielä parina iltana kuuntelemassa lukijoita ja sen jälkeen koittaa joululoma. Minulle on jonkin verran tullut kyselyjä ja pyyntöjä saada Hippu kouluvierailulle sekä muutamaan muuhun kirjastoon. Mutta olen ne valitettavasti torpannut. Ymmärrän kyllä, että Hippua haluttaisiin tavata mutta itselläni on tuo päivätyö  rajoitteena tälle harrastukselle 😁 Se, että käymme kaksi kertaa kuukaudessa kirjastoissa, riittää mielestäni hyvin. 

Myttö nuuskuttelee hangen alta hajuja.

Myttönen voi kaikin puolin hyvin. Olen kovin ylpeä Mytöstä, kun se niin hienosti ja hyvin pärjää kotona, kun olemme Hipun kanssa noilla lukukoirareissuilla. Tiedän tämän varmaksi. Molemmat likkamme nauttivat kovasti, kun olemme saaneet lunta tänne kotimaisemiin. Erityisesti Hippu rakastaa hieroa selkäänsä hankeen ja kieriä siinä kuin väkkärä. Myttö kaivelee hangen alta hyviä hajuja sekä rusakon papanoita 😄

Olen tänään vapaapäivällä. Se on tähän mennessä sisältänyt pyykinpesua. Kohta taidan pistää nutun niskaan ja lähteä isokorvakaksikon kanssa ulkoilemaan. Huomenna menen Keravan poikien äidin kanssa teatteriin ja juhlistamaan tämän rakkaan ystäväni syntymäpäivää. Ensi viikolla menemme isännän kanssa joulukonserttiin ja vietämme pikkujoulua täällä kotona kavereidemme kanssa. Edessä on varmasti nauruntäyteinen ilta, laulua unohtamatta 🎵 Hippu ja Myttö tulevat saamaan paljon rapsutuksia ja tietysti juhlaherkkuja. Joten on meidän päivissä myös paljon hyvää ja uskon, että tuo Hilpusen pissivaivakin saa selityksen sekä siihen tarvittavan hoidon. 

Hoikistunut tyttönen

Olimme väärässä. Kun isäntä vei reilu pari viikkoa sitten Mytön rokotuksiin, vaaka näytti mukavan kevyempää painolukemaa Myttöselle. Hoitaja oli todennut samaa kirjatessaan Myttöä sisään. Ehkä emme itse huomaa, että Mytön laihdutuskuuri on tehonnut. Me kun näemme sitä joka päivä. Ja emme punnitse kotona. Mutta loistava homma, että Myttö ei ole enää emäntänsä tavoin punkero. Se tietää hyvää nivelille ja koko koiran hyvinvoinnille. Anaalirauhasissa oli ollut moskaa ja ne oli tyhjennetty. Rokotuspiikkiin Myttis oli suhtautunut tyynen rauhallisesti. Niin ihana ja reipas tuo meidän Myttö Tyttönen 💗 Tällä eläintohtorireissulla Myttö sai myös oman passin. Hipalla sellainen jo on.

Marraskuun hajuja. Täällä etelässä
maa ei ole vielä valkoinen.

Hippu kävi alkuviikosta lukukoirailemassa sekä meidän koti- että naapurikirjastossa. Molemmat kirjastokeikat sujuivat hienosti ja lukijoita oli taas runsaasti. Ja miten kovasti lapset haluavat rapsuttaa ja silitellä Hilpaa. Halauksiakin tulee ja kaikki nämä huomionosoitukset Hippu ottaa ilomielin vastaan. Ensi viikolla vien Hipun kuuntelemaan Länsimäen kirjastoon. Tälle vauhdissa olevalle marraskuulle onkin jokaiselle viikolle kirjastohommia.

Lukukoiralle maksetaan palkka työn
ohessa. Rapsutuksia ja silityksiä. Ne 
ovat parhautta!

 

Minä saan kovasti iloa ja mielenvirkeyttä joulunajasta, kun muuten on niin kovin harmaata ja pimeää. Meillä soi jouluradio, kun teen etäpäiviä kotona. Olen hankkinut muutamia koristeita ja menneenä lauantaina ostimme muutamat kausi-/jouluvalot lisää. Olen ryhtynyt miettimään, mitä pöperöitä tarjoamme ystävillemme, kun he tulevat meille pikkujoulukemuihin. Isokorvien joululahjat olen jo päättänyt. Tänä vuonna likat saavat herkkupaketteja ja lelut jätetään kauppaan. Meillä on iso kasa koiranleluja ja ne ovat nykyään melko pienellä käytöllä. Joten noudatan isännän toivetta, etten haali enää enempää noita leluja nurkkiin pyörimään 😁 

Takana erilainen mökkikausi

Jestas, että viikot ovat taas vierineet. Huomenna kalenterin lehden voi kääntää marraskuun kohdalle. Blogikirjoittelu on ollut harvasa päivä mielessäni ja nyt tässä meidän tuoreimpia kuulumisia.

Ensi alkuun kerron, että täällä on kaikki reilassa ja hyvin. Hippu on kunnossa ja terve. Myttö voi paksusti 😁 Ostimme Hippuselle karpalovalmistetta, sain lisäravinteista vinkin Team Vallattomien emännältä. Päädyimme tuohon karpalojauhoon, joka on täysin luonnonmukainen tuote ja sopii myös suolistovaivaisille. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut ja toivottavasti jeesaa Hippua  virtsatieongelmissa. Tai etenkin siinä, ettei niitä enää tulisi.

Kaunis päivä Puulalla.

Lauantaina 14. lokakuuta automme nokka kääntyi kohti nelostietä. Vietimme syyslomaviikon Kangasniemellä ja laitoimme mökin talviteloille. Viikon aikana keräsimme julmetun määrän suppilovahveroita ja isäntä teki risusavottaa upouudella raivaussahallaan. Teimme kävelylenkkejä isokorvien kanssa ja saunoimme. Askartelin pikkujoulukutsut ja selailin takkatulen lämmössä brittiläisiä joululehtiä. Lämmitimme glögiä ja isäntä pisti pari uutta linnunpönttöä pihakuusiin. Hilpu ja Myttönen söivät puolukoita aitan edestä. Kaksikko pisti välillä leikiksi sekä käpertyi sängyllemme ottamaan nokkaunia. 

Hilpu tähyilee aitan kuistilta.

Meillä oli rentottava ja hieno loma. Mutta toki tämä mennyt mökkikausi oli erilainen kuin aiemmat. Vaikka olemme käyneet mökillä jo vuosikausia (minä melkein koko ikäni) ja se on ollut meille hyvin tärkeä paikka, olemme aina kuitenkin muistaneet, että se on äitini mökki. Olemme kunnioittaneet mökin omistajan toiveita. Nyt voimme olla ja mennä mökillä miten haluamme. Paljon tulee muistoja mieleen menneiltä vuosilta. Toivon, että äitini vielä omistaisi mökin. Kaikenlaiset ajatukset seikkailevat päässäni. Olin toisinaan mökillä hyvin surullinen. Luulen, että ensi keväänä sydän on hiukan kevyempi, kun palaamme taas Puulan rannoille. Tauko mökkeilystä tulee todennäköisesti tekemään nyt pelkästään hyvää.

Myttö katselee Puulalle, näkyykö
siellä vielä kuikkia. Ei näkynyt enää.

Isäntä vie Myttösen huomenna rokotuksiin. Eläintohtori saa samalla vilkaista sen anaalirauhaset. Mytöllä on samaa ongelmaa kuin Typyllä oli. Anaalirauhaset välillä falskaavat. Myttö on ollut laihdutuskuurilla mutta suurta tulosta se ei ole vielä saavuttanut. Toki kyseessä pitää olla lopullinen muutos sen ruokavalioon eli ruokaa vähemmän. Ehkä annoksia on vieläkin hiukan pienennettävä... 

Möksällä laitettiin välillä leikiksi.

Hipulla on seuraavat lukukoirailut marraskuun puolivälissä. Siellä onkin näköpiirissä taas työputki, kun Hipa kuuntelee sekä koti- että naapurikirjastossa. Viime viikolla se haikaillen katseli useampana päivänä lammasaitaukseen, kun lenkkeilimme aitauksen ohi. Lampaat ovat siirtyneet talven viettoon. On odoteltava kesää ja uusia villakavereita, joihin taas tutustua. Ja jos talvi menee yhtä vauhdilla kuin tämä kuluva syksy, niin olemme hujauksessa kesäkuussa!

Terveen paperit; tulehdus selätetty

Kävin maanantaina Hippusen kanssa eläinlääkärissä kontrollissa. Tulehdusarvo oli edelleen hieman koholla. Sen vuoksi tohtori määräsi, että Hipulle syötetään loppuun antibioottipaketti, jonka viime viikon päivystysreissulla sain mukaani. Uutta kontrollia ei kuitenkaan tarvita. Voitiin todeta, että Hippu oli taas kunnossa. Munuaisaltaan tulehduksesta ei tämä eläinlääkäri puhunut mitään mutta virtsarakossa tulehdusta joka tapauksessa oli ollut. Toinen sanoo toista, toinen toista... Lääkäri sanoi, että Hippu on ylipainoinen. Meinasin tokaista siihen, että itse olet... Hippu ei meidän mielestä ole lihava. Myttö kaipaa kyllä laihdutuskuuria. 

Voiko onnellisempi beagle olla, kun 
huilaa isännän jaloissa sohvalla.

Eläinlääkäri totesi, että mikäli virtsarakontulehdus uusiutuu, kannattaisi mennä sisätautien erikoislääkärille. Hän pystyisi tutkimaan asiaa tarkasti ultralla. No, minähän kävin Hippusen kanssa elokuussa sisätautien erikoislääkärillä. Toki silloin tulehdusarvo oli ok ja koira kaikin puolin kunnossa elämänsä ekan virtsarakontulehduksen jälkeen. Ultrassa ei silloin näkynyt mitään erikoista. Joten jos käy niin surkeasti, että Hippuun taas iskee tämä vaiva, menemme samalle sisätautilääkärille, jonka luona kesäloman jälkeen kävimme. 

Kirjastokeikalla.

Hippu oli jo viikonloppuna täysissä voimissaan. Mytön kanssa ne riehuivat kuin vähäpäiset ja ruoka maistui. Ulkona oli reipasta menoa. Sen vuoksi pystyimme tiistaina suuntaamaan Hilpan kanssa naapurikirjastolle lukukoirailuihin. Lukijoita oli tällä kertaa niukalti mutta rapsuttajia riitti. Kotikirjastossa meillä ei lokakuussa vuoroa olekaan syysloman vuoksi. Mutta loppuvuodesta käymme siellä sitten useammin. 

Myttö tykkää kovasti keväällä
ostetusta avaruuspatjapedistä.

Mytölle varaan rokotusajan lokakuun lopulle. Hipulla piti olla menneenä maanantaina hammaskiven poisto mutta sattuneesta syystä jouduin sen perumaan. Palataan asiaan loppuvuodesta... Jonkin verran on julkisuudessa puhuttu eläinlääkäreiden hurjasta laskutuksesta. Rahaa voi mennä aivan valtavia summia, että eläinkaverin saa kuntoon. Ei meidänkään tarvitse etelänmatkoista haaveilla kesän ja tämän kuluvan syksyn eläinlääkärikäyntien vuoksi. Mutta koska olemme Hipun ja Mytön halunneet ottaa, ne ilman muuta hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten tehtiin myös Pimun ja Typyn kanssa. Mutta ymmärrän erinomaisen hyvin niitä, joilla on taloudellisesti tiukka tilanne. Onhan nuo lääkärikäynnit törkeän kalliita. Ja kuten sanoin, ei meilläkään raha kasva pihapuussa. Nyt olemme tietysti äärimmäisen helpottuneita, että Hippu on taas kunnossa. Murehditaan niitä laskuja myöhemmin...

Eläinten viikolla eläinlääkäriin

Huh, mikä viikko! Eläinten viikkoahan tässä on vietetty ja meillä se alkoi valitettavasti eläinlääkärireissulla. 

Isäntä lähti maanantaiaamuna kertamaan Suomen puolustukseen liittyviä asioita. Joten tällä viikolla olemme pitäneet beaglelikkojen kanssa huushollia pystyssä. Olen ollut etätöissä maanantaita lukuunottamatta ja mikään muu ei olisi tullut kysymykseenkään. Jouduin nimittäin maanantaina töistä tultuani viemään Hipun eläinlääkäriin. 

Toipilas huilaa.

Huomasin heti kotiin päästyäni, että Hilpu ei ole ok. Olohuoneeseen ja eteiseen oli oksennettu, pissitty ja pask...ttu. Hippu oli aivan veto pois. Mittasin kuumeen ja mittari näytti 40 astetta. Joten vein Mytön pikaisesti lyhyelle lenkille, annoin sille ruuan, soitin taksin ja niin mentiin Hippusen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Meidät ohjattiin heti omaan huoneeseen. Eläinlääkäri tuli paikalle. Hippu vietiin samaa tietä eläinsairaalan puolelle nesteytykseen ja lääkitykseen, jotta kuume saatiin laskemaan. Itse istuin penkkiin odottamaan... ja miettimään, mikä ihme Hippua vaivaa. Aamulla se oli vielä täysin voimissaan, ruoka maistui ja koira oli kunnossa. 

Eilen maistui taas jo aamukurkku.

Neljän tunnin päästä eläinlääkäri talutti Hipun odotusaulaan luokseni. Olin sitä ennen muutamaan kertaan miettinyt, että koskahan mahtaisin saada jotain väliaikatietoa Hilpan tilanteesta... Voitte uskoa, millaiset tunnelmat ja fiilikset minulla oli. Tohtori totesi, että kuume oli saatu nesteytyksellä laskemaan. Hippu oli jo hieman pirteämpi ja saisin lähteä sen kanssa kotiin. Vatsa oli ultrattu, pissinäyte ultraääniohjauksella otettu. Ja verikoe myös. Tulehdusarvo oli korkea mutta kaikki muut arvot ja vatsa kunnossa. Pississä oli bakteereja. Eläintohtori antoi diagnoosiksi munuaisaltaan tulehduksen. Oireet kun viittasivat siihen, ettei kyseessä ole pelkkä virtsarakontulehdus. Antibiootit ja tulehduskipulääkkeet kassissa tulimme Hippasen kanssa kotiin. 

Alkuviikko meni vielä odotellen, että lääkkeet alkavat puremaan. Tein koirien kanssa minilenkkejä. En uskaltanut ja halunnut lähteä Mytön kanssa pitkille lenkeille ja jättää Hippua yksin. Yöunet jäivät minimiin. Eilen Hipusta näki, että olo alkaa olemaan paljon parempi. Ruoka maistui ja ulkona oli vauhdikkaampaa. Hyvältä näyttää siis taas!

Saunakaveri. Kuva on hiukan hämärä, kuten oli
saunakin jo iltamyöhällä.

Mitähän tästä vielä sanoisi... Kamala viikko. Isäntä varmasti siellä korvessa, metsän keskellä oli huolissaan Hipusta ja myös minusta. Onneksi minulla on aivan valtavan hienoja ystäviä. He kysyivät kuulumisia ja Keravan poikien äiti piipahti katsomassa meitä. Siskonikin jaksoi tsempata. Tänään isäntä palaa kotiin. Odotan sitä ihan hirmuisen paljon. Kuten varmasti Hippu ja Myttö myös. Maanantaina menemme lääkäriin kontrollikäynnille ja toivottavasti saan kuulla vielä kerran tarkemmin, mikä Hippua vaivasi. Olin maanantaina niin helpottunut, kun pääsimme lähtemään Hipun kanssa kotiin, että osa lääkärin jutteluista meni minulta täysin ohi. Kysyn myös, onko tähän mitään apuja, sillä Hipulla oli viimeksi kesällä virtsarakontulehdus. Katsotaan, tulemmeko maanantaina yhtään viisaimmiksi...

Mökin pihalla jolkottelua.

Päätän tämän kirjoitelman kuitenkin iloisiin tunnelmiin. Vietimme viime viikonlopun mökillä Mytön ja Keravan kolmikon äidin kanssa. Hipun jätin kotiin pitämään isännän kanssa taloa pystyssä. Meillä oli oikein rentouttava ja kiva mökkireissu. Saunottiin (myös Myttö), syötiin hyvin ja otettiin lasi, kaksi kuohujuomaa. Keräsimme valtavan määrän suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Ja taisikin olla oikein hyvä tuollainen letkeän leppoisa viikonloppu, jotta oli voimia selvitä tämän viikon koettelemuksista. Hienointa ja parasta on toki se, että Hipulla oli voimia selättää tuo sairaus.  

Yksinolemisen ja lukukoirailun taito

Hippu on ahkeroinut lukukoiran hommissa. Viime viikolla sillä oli kuunteluhommia sekä meidän kotikirjastossamme Tikkurilassa että hiukan kauempana Länsimäessä. 

Seuraavaa lukijaa Länsimäessä
odotellen.

Länsimäessä oli mukava määrä lukijoita ja Hippuselle jäi myös pari huilaustaukoa kuuntelukertojen väliin. Kovasti lukijat (ja heidän vanhempansa) toivoivat, että Hippu tulisi uudelleen jo ennen marraskuulle sovittua työkeikkaa. Mutta Hipun emäntä on niin tylsä, kun ei lupaile vuoroja enempää.... valitettavasti oma palkkatyö hieman häiritsee tätä Hipan kirjastotyötä 😁

Koiratarinoita Tikkurilassa.

Tikkurilassa vuorolista oli täynnä. Kuten yleensä aina. Sekä Hipulla että sen kollegalla Otolla riittää työtä, sillä lukukoirat ovat siellä hyvin suosittuja. Tulijoita olisi paljon, paljon enemmän kuin lukijalistalle voidaan ottaa. Hippu kuunteli mallikkaasti koiratarinoita, sillä jokainen Tikkurilan lukija oli valinnut luettavakseen koirista kertovia tarinoita. Eräs lukija oli kuitenkin valinnut luettavakseen faktatietoa, koirista kertovan tietokirjan.  

"Kovin on mielenkiintoisia hajuja
tässä kaverissa."

Olen tietysti Hipasta äärimmäisen ylpeä. Niin hienosti se hoitaa lukukoiran hommat. Mutta olen myös kovin ylpeä meidän Myttösestä. Tyynen rauhallisesti se jää yksin kotiin, kun heitän "työ"laukun olalle ja lähdemme Hipun kanssa kohti kirjastoa. Jokin herkkupala ovella Mytölle ja seurattuani, että se saa sen moitteettomasti syötyä, pistän oven kiinni. Koskaan Myttö ei ole jäänyt huutamaan tai haukkumaan oven taakse. Naapurit eivät ole raportoineet mistään "häiriökäyttäytymisestä" kirjastoreissujemme aikana, olen raportointia heiltä nimittäin pyytänyt. Mitään tuhoja tai temppuja Myttöskä ei ole yksin ollessaan keksinyt.

Yleensä Myttö on yksin kotosalla pari tuntia. Ja kun isäntä saapuu kotiin, se on kuulemma unenpöpperöisenä vastassa ovella. Kovin iloisena tietysti. Jotain me olemme siis oikein kai tehneet, kun Typystä lähtien olemme opettaneet ja treenailleet jokaista koiraamme siihen, että pitää osata olla kotona myös yksin. Ilman sitä koirakaveriakaan. Mielestäni tämä on tärkeä taito koiralle vaikka sitä harvoin tarvitaankaan. 

Mökillä on humisevan hiljaista

Elokuu on taakse jäänyttä elämää ja olemme syyskuussa. Tästä se syksy on käynnistynyt ja myös Puulan rannalla siitä oli menneenä viikonloppuna merkkejä. Vaikka järvivesi oli 18-asteista, en enää pulahtanut Puulaan. Vesi tuntui kovin kolealta. Isäntä kävi uimassa ja Myttö oli meidän saunakaverina, kuten tavallisesti. Tulipa Hipakin piipahtamaan saunassa mutta vain hakeakseen Mytttöskäisen leikkimään. 

Mökin kuistilla nautittiin syysauringosta.

Mökkirannalla on niin hiljaista, että korvissa humisee, sanoi isäntä. Tämä on totta. Sellaista hiljaisuutta kuin syysmökillä on, ei voi kuvitellakaan täällä kaupungissa. Eikä sellaista pimeyttäkään täällä kotinurkilla ole, koska kaupungissa on katuvaloja sun muita valopilkkuja. Syksyissä mökillä on oma fiiliksensä vaikka kevät onkin sitä parhainta mökkiaikaa. 

Hippu ja Myttö söivät mökin pihalta ahkerasti puolukoita. Lepakot huiskivat menemään iltamyöhällä ja sain metsästä reilun saaliin mustatorvisieniä sekä kantarelleja. Koska Hippua ja Myttöä ei voi pitää metsässä irti, läksin sienireissulle tällä kertaa yksin. Laitoimme aurinkotuolit kasaan ja käänsimme veneen. Vaikka mökkikausi ei ole vielä ohi, tuollaisia kesänpäätöshommia tehtiin jo. Isäntä ripusti mökin pitkää seinää kiertämään valosarjan. Ulkona kuistilla sellainen on pari syksyä ollutkin. Nyt myös sisällä. Vaikkei lamppuketju ole suuri valon lähde, tuo se ihanaa tunnelmaa mökkiin näin syksyn pimeillä. 

Täällä kotimaisemissa olemme käyneet tervehtimässä lampaita. Hilpunen ja Myttönen pusuttelevat villakasojen kanssa. Minä rapsuttelen niitä ja ne lipaisevat kättäni, ehkä kiittääkseen. Miten terapeuttista ja mieltä rauhoittavaa on käydä moikkaamassa näitä kavereita. Lampaat ovat jo hyvin kesyjä ja eivät kavahda koiria. Eikä meidän Myttökään enää halua niitä haukkutervehtiä, kuten vielä alkukesästä teki. Molemmin puolin nelijalkaiset tulevat hienosti juttuun. 

Tällä viikolla Hipun kesäloma lukukoiran hommista päättyi. Suuntasimme tiistaina lähikirjastoomme Hipun ensimmäiselle syksyn kirjastokäynnille. Hippu sai kuunnella kolmen vakiolukijan tarinoita. Yksi uusi tuttavuus tuli moikkaamaan ja tutustumaan Hilpaan. Joten lukuvuorolista oli liki täynnä ja tämähän oli vallan mukava aloitus syksyn lukukoirailuille. Ensi viikolla vuorossa on kotikirjastomme ja teemme myös visiitin Länsimäen kirjastoon, jonne on hiukan pidemmälti matkaa meiltä kotoa. 

Lokakuussa lomailemme mutta tämä syyskuu pakerretaan työntäyteisiä päiviä. Työpaikallani ollaan niin sanotussa hybridimallissa työaikojen suhteen. Saan ja pystyn kivasti tekemään etätöitä sekä suunnittelemaan työpäivieni sisällön, toki muutama ehto huomioiden. Tämä on suuri plussa, sillä muuten stressaisin paljon siitä, miten meidän likat pärjäävät päivät pitkät keskenään. Isännän työ ei pysty joustamaan mutta onneksi minulla on tämä etuoikeus. Mitenhän sitä ennen näitä etätyökuvioita pärjättiin... no, muistan tehneeni lyhyempiä päiviä toimistolla ja rästihommat sitten kotona iltaisin. Siihen en halua palata enää koskaan.  

Mökkeilyä, juhlia ja vapautta

Meidän poppoon kesäloman jälkeinen aika on kiitänyt niin vauhdilla, että en ole päässyt blogin ääreen taas hetkeen. Mutta kaikki on täällä päässä hyvin. Olemme alkaneet kulkea arjen askeleita ja kun on vapaata, huilaamme ja nautimme yhdessäolosta. 

Pari viikkoa sitten piipahdimme Kangasniemellä. Mökkiviikonloppu sisälsi kantarellien keruuta, saunomista ja pulahduksia Puulaan. Vielä tarkeni uida mutta ehkäpä nuo järvikäynnit jäivät ainakin minun osaltani tämän vuoden viimeisiksi. Yöt kylmenee ja syksy saapuu, joten järvi jäähtyy. En voi olla ylistämättä meidän uutta huussia! Se on moderni, tilava, lyhyen matkan päässä mökistä ja helppo tyhjentää 😍 Mitähän projektia isäntä mahtaa ensi kesäksi keksiä...

Mökkilaiturilla on loistavaa
lepäillä.

Hippu lomailee vielä ensi viikon lukukoiran hommista. Mutta sitten käynnistyvät syksyn työt. Kuunteluvuoroja on kerran kuussa sekä koti- että naapurikirjastossa. Lisäksi teemme syksyn aikana kaksi vierailua Länsimäen kirjastoon. Uskon, että Hippunen on taas iloinen päästessään kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan paljon rapsutuksia. 

Myttö poseerasi juhlien kunniaksi.

Menneenä lauantaina juhlistimme Myttösen sekä isännän kesällä olleita syntymäpäiviä. Isokorvat olivat riemuissaan juhlavieraista ja herkkujakin toki tarjoiltiin. Myttö pääsi haukkaamaan palan kakkua, kun sen onnistui hiipimään salakavalasti keittiöön ettei kukaan kaksijalkainen hoksannut. Myttö on varsin ovela tapaus ja kieltämättä melkoinen varas, kun tilaisuus koittaa. 

Illan tunteina alkoi juhlahumu väsyttämään.

Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä kerran-pari möksällä. Tilasin eräästä verkkokaupasta beagle-aiheisia joulukuusenkoristeita. Hippuselle pitäisi varata aika hammasputsaukseen mutta olen halunnut odotella, että se toipuu täysin heinäkuisesta virtsarakkovaivasta. Myttö pusuttelee innolla kotimme lähistöllä laiduntavien lampaiden kanssa. Lampaat ovat jo täysikasvuisia ja kovin kesyjä. Ne tulevat moikkaamaan biiglejä ja yhdessä ne syövät heinää; Hippu ja Myttö toisella puolela aitaa, villakasat toisella. 

Ja kirjoitelmani loppuun hienoja, kivoja uutisia! Adoptio-orankimme Canyon on kuntoutunut ja kasvanut siihen pisteeseen, että se on päästetty vapauteen orankien kuntoutuskeskuksessa Malesian Sepilokissa. Ensin Canyon saa opetella lisää itsenäistä elämää valvotulla alueella sademetsässä. Canyon päätyi kuntoutuskeskukseen, kun se pelastettiin eräästä perheestä, jossa sitä oli pidetty lemmikkinä 😢 Canyonin adoption päätyttyä, jatkamme edelleen tämän uhanalaisen lajin tukemista. Olemme adoptoineet Hujanin, pörrötukkaisen orankineitokaisen. Toivomme Canyonille onnea ja kaikkea hyvää elämän jatkoon 💗 

Loma loppui lääkärireissuun

Täällä ollaan taas! Palasimme viikko sitten takaisin kaupunkiin. Työtkin ovat alkaneet meillä molemmilla kaksijalkaisilla. Pitkäksi venyneen blogitauon jälkeen laumamme aktivoituu taas täälläkin. 

Oleilu Puulan rannalla oli tänä kesänä kestoltaan harvinaisen pitkä. Sen mahdollisti isännän pitkä kesäloma ja minun mahdollisuus tehdä etätöitä. Ja itsellänikin oli neljä viikkoa lomaa. En oikein vieläkään ole tottunut puhumaan meidän mökistä mutta eipä kai tuo haittaa. Vaatii vielä totuttelua sanoa niin, koska vaatii vielä totuttelua, ettei äitiä enää ole. Mutta kovin iloisia olemme, että mökkivanhus jatkaa eloaan meidän huolenpidolla. 

Rantatorilla katselemassa kirkonkylän
meininkiä. Isännän kanssa nautimme 
synttäripizzat hänen juhlapäivänään.

Kaiken kaikkiaan meillä oli leppoisa ja kiva loma, josta lisää tämän kirjoitelman viimeisessä kappaleessa. Mutta valitettavasti sen viimeinen viikko ei sujunut iloisissa tunnelmissa. Hippu sairastui. Huomasimme sen käyvän epätavallisen paljon pissillä maanantaiaamun 31. heinäkuuta aikana. Lisäksi Hilpu vaikutti voipuneelta ja väsyneeltä. Sain napattua siltä pissinäytteen, jossa oli hiukan verta. Joten läksimme siltä istumalta ajamaan päivystävään eläinlääkäriin Jyväskylään. 

Jyväskylässä Hippu tutkittiin tarkoin; laaja verinäyte, virtsarakon kuvaus ultralla, pissinäyte neulalla suoraan rakosta. Tulehdusarvo oli noussut ja pari muutakin veriarvoa oli pielessä. Virtsarakon seinämät olivat paksut. Diagnoosia ei osattu varmaksi sanoa mutta virtsarakontulehdusta epäiltiin. Joten Hippu sai antibiootti- ja tulehduskipulääkekuurit viikon ajaksi. Varasin samalta seisomalta kontrolliajan viikon päähän tänne kotiin etelään. 

Teimme saariretken ja Hippu
nautiskeli Puulassa kahlaamisesta.

Seuraava yö ei valitettavasti sujunut kuitenkaan hyvin. Hilpu alkoi raapimaan ja repimään suorastaan maanisesti vatsaansa, josta ultrakuvauksen vuoksi oli ajettu karvat pois. Koko illan se raapi ja raapi. Pyöri levottomasti pitkin mökin pihaa ja raapi. Istui terassilla tuolissa ja raapi... Emme Hipun kanssa nukkuneet koko yönä ja kello 5 tiistai-aamuna herätin isännän. Nyt lähdetään Jyväskylään! Hippu oli jo entuudestaan puolikuntoinen toipilas ja lisäksi sillä oli todella hankala olla, kun syyhytti niin valtavasti. Ja taas lähdettiin; vaatteet niskaan ja koirat autoon, auton nokka kohti Jyväskylää. 

Päivystyksessä oli onneksi rauhallista ja toiminta oli nopeaa. Asiantunteva eläintohtori totesi, että Hilpa on saanut allergisen reaktion karvanajosta. Ne ovat kuulemma yleisiä. Meidän yhdellekkään koiralle ei tuollaista ole kyllä koskaan tullut, joten melkoinen yllätys diagnoosi oli. Eläinlääkäri antoi Hipulle kortisonipiikin ja totesi, että kutina loppunee parin tunnin sisällä. Ja näin kävi! Kun olimme aamuyhdeksältä takaisin mökillä, Hippu ei enää kuopsuttanut ja repinyt vatsaansa. Mahtavaa!

Myttö palvoi saarella aurinkoa.

Voitte uskoa, että säikähdimme sekä pissivaivoja että tuota kutinakohtausta. Ja kun veriarvot olivat pielessä ja eläinlääkäri heitti jopa mahdollisuuden kasvaimesta virtsarakossa, tuntui, että nyt minua koitellaan liikaa. Itkulle ei loppua tullut lääkärissä, lounaalla huoltoasemalla (minä en syönyt) eikä vielä mökilläkään. Yöunet olivat viimeisen lomaviikon ajan mitä olivat, huolehdin kovasti ja pelkäsin vaikka mitä tapahtuvan... Ruoka ei pysynyt useaan päivään mahassani. Mutta minkä luonteelleen mahtaa. Näin, että Hippu alkaa toipumaan hienosti mutta en itse toivu näistä koirien sairastamisista kovin sukkelasti. Keskiviikkona sain Jyväskylästä viimeisetkin laboratioriotulokset, joissa vaivan syy todettiin virtsarakontulehdukseksi. Oli hienoa, että saatiin vahvistus eläintohtorin epäilyille ja diagnoosi varmistui.

Viime viikon tiistaina (8.8.) kävin Hipun kanssa kontrollikäynnillä täällä kotona. Isäntä vei meidät tohtorin vastaanotolle saatesanoin "älä jätä sitä koiraa sinne...". Olin varannut ajan sisätautien erikoislääkärille, sillä halusin, että Hipa tutkitaan kunnolla. Eläinlääkäri oli tälläkin kertaa erittäin pätevä ammattilainen. Ultrattiin kaikki sisuskalut, otettiin laaja verinäyte ja pissinäyte neulalla rakosta. Lääkäri väänteli jalat, tutki selän, anaalirauhaset. Uutiset olivat loistavia; virtsarakontulehdus oli poissa, veriarvot ja tulehdusarvo täysin normaalit ja sisäelimet kunnossa (ei kasvaimia missään). Olin aivan valtavan helpottunut! Ja mikä ilo oli ilmoittaa isännälle nämä erinomaisen hyvät uutiset. 

Tyttöjen viikonloppuna riitti
rapsuttajia. 

Tällainen draamaviikko oli siis meidän viimeinen lomaviikkomme Kangasniemellä. Itsekin pääsin pikkuhiljaa tolpilleni. Olin valtavan ylpeä Hipusta, miten se taas niin kärsivällisesti ja hienosti selvisi näistä lääkärireissuista. Isäntä suuntasi päättämään lomansa Naantaliin. Minä, Hippu ja Myttö päätettiin mökkeilyt perinteiseen tyttöjen viikonloppuun. Saimme vieraaksemme rakkaita ystäviäni. Tuo viikonloppu sisälsi paljon naurua, saunomista, hyvää ruokaa, hienoja keskusteluja, tukea ja halauksia sekä maljannostoja kesälle sekä ystävyydelle. Hippu ja Myttö nauttivat kovasti, kun saivat rapsutuksia ja huomiota. Herkkuja toki unohtamatta. Etenkin Patun emännän tuomat karviaismarjat hävisivät nopeasti isokorvien suuhun.

Päiväreissuja Mikkeliin parikin kertaa, kiertue Joensuu-Kitee-Lappeenranta, käynti Kangasniemen kirjaston poistomyynnissä, päiväretki Pieksämäelle, vierailu isäni ja hänen vaimonsa mökille Haukivuorelle, saariretki meille tuttuun saareen Puulalla, uuden huussin avajaiset, päiväunia biiglejen ympäröimänä, lukemista, sienestystä, saunomista, grillaamista, ruohonleikkuuta, polttopuusavottaa. Hippu ja Myttö ahmivat mustikoita, Myttö saunoi, Hippu jahtasi yöperhosia... Meidän lomassa oli tuosta viimeisestä viikosta huolimatta paljon kivoja ja mukavia tapahtumia sekä tekemistä. Ennen kaikkea oli ihanaa olla pois kaupungin melusta ja rauhoittua raskaan kevään jälkeen meille niin tärkeässä paikassa. Tästä arki alkaa taas kulkemaan ja syksy lähestyy. Mökkikausihan päätetään vasta lokakuussa, joten Puulan rannat kutsuvat meitä jälleen piankin!

Kesälomareissulta rautakauppojen kautta takaisin Kangasniemelle

Lomani ensimmäinen viikko on takana. Teimme alkuviikosta reissun akselilla Joensuu-Kitee-Lappeenranta. Meille osui mainiot reissusäät vaikka Pohjois-Karjalaan lupailtiin hiukan sateita. No, Joensuussa ja Kiteellä oli helle. Ja Lappeenrannassakin aurinko paistoi hienosti. Tuo reissu oli hyvä veto, sillä muuten isäntää ei olisi saanut huussityömaalta pois. Niin intensiivisesti saha soi, porakone jyrisee ja vasara paukkuu. Hetken huilitauko työmiehelle oli mielestäni tarpeen 😁

Joensuussa, torin laidalla.

Jostain syystä pidän kovasti Joensuusta. Siellä on iloisia ja hyvin ystävällisiä ihmisiä. Tunnelma on aivan toinen kuin eteläisessä Suomessa. Kiertelimme kaupungilla ja Pielisjoen rannalla, jossa pysähdyimme myös terassille. Kävimme isännän kanssa Joensuun taidemuseo Onnissa. Hotellimajoitus sujui mallikkaasti. Voimme jättää Hipun ja Mytön huoneeseen kaksistaan eikä likat ole siitä moksiskaan. Ne kääriytyvät sängyn pehmeisiin peittoihin torkkumaan. Lomalla olleessaan isokorvat haluavat hyvin varhain aamulenkille. Niin myös reissuilla. Joten näin Joensuun keskustan sekä Lappeenrannan Rakuunamäen kello viiden aikaan hyvin hiljaisena ja rauhallisena.

Kitee 💖
Hilpa ja Myttönen ikuistettuna
Kitee Tourist Information-A Nightwish Story-
näyttelyn edustalla.

Matkalla Joensuusta Lappeenrantaan ajoimme Kiteen kautta. Eihän sitä voinut ohittaa, totesi isäntä 😁 Eikä tosiaan voinut, sillä parin vuoden takainen käynti Nightwish-näyttelyssä piti uusia. Tuolla reissulla Hippu oli sairaana ja viettänyt matkamme ensimmäisen yön Kuopiossa eläinsairaalassa. Joten en silloin saanut "kaikkea irti" näyttelykäynnistä, kun ajatuksissa pyöri meidän rakas Hipa ja sen toipuminen, joka oli onneksi alkanut hienosti sujumaan. Nyt tilanne oli onneksi täysin toinen ja tutustuin näyttelyyn suurella hartaudella. Isäntä käppäili Hipun ja Mytön kanssa näyttelyssä kuluttamani ajan Kiteen keskustassa. Söimme jätskit jäätelökioskilla ja tuhlasin lomarahojani näyttelyn myymälään. Jos innostut ja kiinnostut, voit lukea näyttelystä lisää täältä. 

"Antakaa herkut, sitten voitte lähteä".

Lappeenrannassa olen käynyt kerran aiemmin, pikkutyttönä. Isäntä hiukan useammin, kun urheili aktiivisesti. Samalla kaavalla kuin Joensuuhun, tutustuimme myös tähän Saimaan rannalla olevaan kaupunkiin  Kävelimme kaupungilla ja rantatorilla. Hotellimme sijaitsi Rakuunamäellä, jonne perustettiin aikoinaan Lappeenrannan rakuunarykmentti  Aluetta kehitetään kovasti rakentamalla sinne asuntoja ja toimistotiloja. Puolustusvoimat ovat kyllä edelleen Rakuunamäellä läsnä. Lappeenranta osoittautui vilkkaaksi kesäkaupungiksi ja se olisi varmasti vieläkin vilkkaampi, jos venäläisturistit pääsisivät edelleen vapaasti matkustamaan. 

Rakuunamäen kasarmeilla.

Tällainen matka meillä oli. Palasimme Mikkelin rautakauppojen kautta takaisin tänne mökkirannoille 😁 Eilen teimme polttopuusavottaa ja pohdimme isännän kanssa, miten huppukunnossa sitä fyysisesti olisikaan, jos tekisi sellaista hommaa useammin kuin kerran vuodessa 💪 Hippu ja Myttö jatkavat marjastamista ja Puulan vesi on taas niin lämmintä, että sinne kelpaa pulahtaa. Laitoin eilen tyttösille punkkikarkotteet, kun edelliskerrasta oli jo tovi. Punkkeja nimittäin riittää, kuten myös paarmoja. Onneksi hyttyset alkavat hiukan jo häviämään. 

Pieni Suuri Beagle rauhoittuu nyt hetkeksi aikaa nauttimaan kesälomasta. Kirjoittelen taas parin viikon sisään kuulumisiamme. Sillä aikaa mökkeilyt jatkuvat, sauna lämpiää, kantarellimetsät kutsuvat ja iso pino kirjoja odottaa lukijaansa. Kuljettehan matkassamme mukana! Oikein hyvää heinäkuun jatkoa toivotan kaikille Teille koko meidän pesueen puolesta 🍓🌞

Myttöä juhlien ja kohta lomalle lähtien

Juhlistimme perjantaina meidän Myttösen synttäripäivää herkkujen ja lahjan muodossa. Myttö ei tarvinnut lahjapaketin avaamisessa apua. Näppäränä likkana se repi reippain ottein paketin auki ja ensimmäisenä sieltä kaivettiin esiin kuivattu kalkkunan kaula. Hipulle annoin kuivatun peurankorvan. Myös pinkistä flamingolelusta näytti riittävän iloa. Lelua onkin nyt kuskattu kohta viikon verran pitkin metsää, joten se vaatinee pian pesukeikan. Juhlapäivä kruunattiin illalla, kun saunoin yhdessä Mytön kanssa. Myttö rakastaa saunomista 😁

Synttäriherkku maistui Mytölle.

Isännän Tartton reissu oli sujunut mukavissa merkeissä. Matkalaiset olivat tutustuneet museoihin ja kierrelleet kaupunkia. Matkat Tallinnasta ja sinne takaisin taittuivat junalla 🚆 Hotellissa oli ollut maistuva aamiainen ja sää oli suosinut aurinkoa paistaen. Onneksi täällä Puulan rannoillakin on tänään ollut hieno päivä. Viikonloppu ja tuo alkuviikko kun olivat hyvin sateista ja viileää ☔ Perjantain ja lauantain vastaisena yönä oli ukkosmyräkkä, jollaista en muista täällä aikoihin olleen. Ainakaan silloin, kun itse olemme olleet paikalla. Pari tuntia mylläkkä kesti ja kieltämättä en sinä aikana nukkunut vaan katselin mökin ikkunasta luonnon myllerrystä. 

Mustikanpoimija 1.

Mustikat alkavat olemaan aurinkoisilla paikoilla kypsiä. Ja sehän on tietänyt sitä, että isokorvakaksikko on liki yötä myöten ollut marjastamassa. Sanoin Hipulle, että kannattaisiko odottaa, että marjasato kypsyy täysin valmiiksi... mutta eipä Hilpaa ja Myttöstä pysty tuolta metsästä poissa pitämään. Metsämansikatkin näyttävät kypsyvän ja kantarelleja on noussut mökin kulmalle 🍓 Vesisade on tehnyt luonnolle hyvää.

Mustikanpoimija 2.

En tänäkään keväänä kirjoitellut tänne blogiin yksityiskohtaista koostetta meidän viime vuodesta. Se johtuu siitä, että en välitä palata viime vuoden tapahtumiin kovin tarkasti muistellen. Tässä alla annan kuitenkin lyhyen yhteenvedon meidän vuodesta 2022. 

Meillä oli paljon ilon ja onnen hetkiä; mökkeilyä täällä Kangasniemellä ja Haukivuoressa. Lukukoirailuja, meidän likkojen synttärikemuja ja pikkujoulut hienojen ystäviemme kanssa. Tapaamisia Patun ja Oskun kanssa. Rauhallinen kotijoulu ja kivat kesäretket Mikkeliin sekä Pieksämäelle. Ehkä yhtenä hienoimmista asioita oli se, että sain tammikuussa aloittaa uudessa työpaikassa, onneksi lyhyeksi jääneen työttömyysjakson jälkeen. Työpaikan saaminen oli onnenpotku ja olen viihtynyt siellä mainiosti. Mutta meidän vuoteen sisältyi paljon surua ja huolta muistisairaan äitini voinnista. Äidin, joka sai tuon viheliäisen sairauden ja vielä kovin varhain. Luopumista ja jonkinasteista surutyötä. Hänen siirtymisensä syksyllä hoivakotiin oli meille kova paikka. Vuosi päättyi murheellisesti, kun äitini mies nukkui pois joulukuussa. Ja kuten tiedätte, alkuvuosi toikin sitten toisen, aivan kamalan suru-uutisen meille...😢

Minulla on enää huominen päivä töitä. Sitten pääsen astelemaan lomalaitumille. Olemme lomani ajan pääosin täällä möksällä. Teemme myös kiertoretken akselilla Joensuu-Kitee-Lappeenranta. Käymme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Loma päättyy isännän osalta mökkireissuun Naantaliin. Me Hipun ja Mytön kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme rakkaita ystäviäni. Joten uskon, että meille tulee tästä hauska loma 🌞

Paljon onnea Myttö!

Täällä Kangasniemellä vietetään tänään juhlahetkiä. Meidän ihana Myttö, meille kolmelle niin kovin rakas, täyttää tänään neljä vuotta 🎈 

Annamme Myttöselle Hipun kanssa lahjapaketin, joka sisältää herkkuja ja lelun. Myös Hilpalle varasin makupaloja, jotta se voi herkutella merkkipäivänä yhdessä pikkusiskonsa kanssa. Isäntä lähetti jo aamuvarhain Mytölle lämpimät onnentoivotukset. Elokuussa juhlimme sitten isommin sekä Mytön että isännän synttäripäiviä. 

 🎁 Suuren suuret 

onnentoivotukset 

Mytölle 💖

Et varmaan arvaakaan, miten
tärkeä meille olet.

Juhannuksen juhlintaa

Juhlava juhannus on takana. Keravan poppoo lähti sunnuntaina kotia kohti. Maanantaina veimme Hipun ja Mytön kanssa isännän Mikkeliin, jossa hän nousi etelään vievään junaan. Minulla on mahdollisuus tehdä etätöitä oman kesälomani alkuun saakka. Joten jäin Hilpan ja Myttösen kanssa mökille. Ja mikäs täällä ollessa 😀 Hienon kesäinen sää on hellinyt meitä. Vesi on uimakelpoista, tänään 24-asteista. Miinukseksi voidaan lukea hyttyset ja paarmat. Mutta eipä tässä parempaa työhuonetta voisi noista ötököistä huolimatta toivoa 💗

Kaverikolmikko koossa. Patulla oli tutkapanta
kaulassa, varmuuden vuoksi vaikka
meillä aita onkin.

Juhannus sujui rennoissa ja iloisissa merkeissä. Hippu, Myttö ja Patu riehuivat läpi juhannusaaton. Vauhtia riitti. Patu oli ensimmäistä kertaa kyläilemässä meidän mökillä. Sillä riitti reilusti kaikenlaista ihmeteltävää ja meidän likat toimivat mallikelpoisina emäntinä sekä oppaina vieraallemme. Juhannuspäivänä meininki oli huomattavasti rauhallisempaa. Aaton remuaminen otti veronsa ja kolmikko malttoi huilatakin. Juhannuksen sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi eikä näillä rannoilla satanut vaikka joku tiedotus oli sitä ennustanut. 

Hippu nautti rapsutteluista ja jeesasi
ristikoiden tekemisessä.

Me kaksijalkaiset nostimme maljat keskikesän juhlalle. Grillissä paistui makkaraa, kanaa ja possua. Isäntä laittoi juhannuskoivun laiturin päähän ja Keravan porukan isäntä teki saunavastan (kyllä, meillä se on vasta, ei vihta 😁). Pojat kävivät ahkerasti pulikoimassa Puulassa. Vaikka kolmikko on jo teini-ikäisiä, viihtyivät he ainakin omien sanojensa mukaan mainiosti meidän alkeellisissa oloissa. Ja onhan pojat täällä ennenkin olleet, joten tiesivät, mihin tulevat 😄 Kaikki osallistuivat tasapuolisesti puiden ja saunavesin kantoon, pöydän kattamiseen ja ruuanlaittoon. Oli oikein mukavaa, että saimme nämä hyvät ystävämme vieraaksemme. 

Myttö ja Patu tähystivät
mökin ikkunasta.

Nautin nyt olostani täällä Puulan rannalla. Päivä alkaa aamu-uinnilla ja lounasta nautin tuossa mökin terassilla. Yksin ei kuitenkaan tarvitse syödä... Työpäivä hujahtaa yllättävän nopeasti. Eilen saunoimme Mytön kanssa. Koska on niin kovin lämmin, ihan joka ilta en saunaan laita tulia. Iso pino kirjoja odottaa lukijaansa. Enkä osaisi olla täällä ilman Radio Suomea. Keravan pojillekin kerroin, että jostain syystä täällä mökillä ei radiosta kuulu kuin Radio Suomi 😂 Tuota kanavaa ei kotona tule kuunneltua mutta mökillä se kuuluu asiaan. Isäntä touhuaa reilun viikon verran omia juttujaan kaupungissa. Edessä on mm. reissu Tarttoon. Ensi viikolla olemme taas koko lauma koossa Kangasniemellä. 

Iloista juhannusta!

Aurinkoiset ja kesäiset terveiset Kangasniemeltä. Mökkijuhannus on täydessä vauhdissa. Sää ollut mitä mainioin vaikka tänne Etelä-Savoon povattiin sateita. 

Pitkästä aikaa vietämme juhannusta täällä omalla mökillä. Onhan tämä oikein hienoa! Eikä me suinkaan olla täällä pelkästään omalla porukalla. Keravan poikakolmikko vanhempineen ja myös Patu-herra saapuivat tänne eilen viettämään kanssamme keskikesän juhlaa. Ollaan otettu rennosti, löysin rantein. Meidän likat sekä Patu pitävät tunnelman katossa.

Toivotamme kaikki täältä Puulan rannalta Teille kaikille

oikein hyvää ja kaunista juhannusta!