Mökillä on humisevan hiljaista

Elokuu on taakse jäänyttä elämää ja olemme syyskuussa. Tästä se syksy on käynnistynyt ja myös Puulan rannalla siitä oli menneenä viikonloppuna merkkejä. Vaikka järvivesi oli 18-asteista, en enää pulahtanut Puulaan. Vesi tuntui kovin kolealta. Isäntä kävi uimassa ja Myttö oli meidän saunakaverina, kuten tavallisesti. Tulipa Hipakin piipahtamaan saunassa mutta vain hakeakseen Mytttöskäisen leikkimään. 

Mökin kuistilla nautittiin syysauringosta.

Mökkirannalla on niin hiljaista, että korvissa humisee, sanoi isäntä. Tämä on totta. Sellaista hiljaisuutta kuin syysmökillä on, ei voi kuvitellakaan täällä kaupungissa. Eikä sellaista pimeyttäkään täällä kotinurkilla ole, koska kaupungissa on katuvaloja sun muita valopilkkuja. Syksyissä mökillä on oma fiiliksensä vaikka kevät onkin sitä parhainta mökkiaikaa. 

Hippu ja Myttö söivät mökin pihalta ahkerasti puolukoita. Lepakot huiskivat menemään iltamyöhällä ja sain metsästä reilun saaliin mustatorvisieniä sekä kantarelleja. Koska Hippua ja Myttöä ei voi pitää metsässä irti, läksin sienireissulle tällä kertaa yksin. Laitoimme aurinkotuolit kasaan ja käänsimme veneen. Vaikka mökkikausi ei ole vielä ohi, tuollaisia kesänpäätöshommia tehtiin jo. Isäntä ripusti mökin pitkää seinää kiertämään valosarjan. Ulkona kuistilla sellainen on pari syksyä ollutkin. Nyt myös sisällä. Vaikkei lamppuketju ole suuri valon lähde, tuo se ihanaa tunnelmaa mökkiin näin syksyn pimeillä. 

Täällä kotimaisemissa olemme käyneet tervehtimässä lampaita. Hilpunen ja Myttönen pusuttelevat villakasojen kanssa. Minä rapsuttelen niitä ja ne lipaisevat kättäni, ehkä kiittääkseen. Miten terapeuttista ja mieltä rauhoittavaa on käydä moikkaamassa näitä kavereita. Lampaat ovat jo hyvin kesyjä ja eivät kavahda koiria. Eikä meidän Myttökään enää halua niitä haukkutervehtiä, kuten vielä alkukesästä teki. Molemmin puolin nelijalkaiset tulevat hienosti juttuun. 

Tällä viikolla Hipun kesäloma lukukoiran hommista päättyi. Suuntasimme tiistaina lähikirjastoomme Hipun ensimmäiselle syksyn kirjastokäynnille. Hippu sai kuunnella kolmen vakiolukijan tarinoita. Yksi uusi tuttavuus tuli moikkaamaan ja tutustumaan Hilpaan. Joten lukuvuorolista oli liki täynnä ja tämähän oli vallan mukava aloitus syksyn lukukoirailuille. Ensi viikolla vuorossa on kotikirjastomme ja teemme myös visiitin Länsimäen kirjastoon, jonne on hiukan pidemmälti matkaa meiltä kotoa. 

Lokakuussa lomailemme mutta tämä syyskuu pakerretaan työntäyteisiä päiviä. Työpaikallani ollaan niin sanotussa hybridimallissa työaikojen suhteen. Saan ja pystyn kivasti tekemään etätöitä sekä suunnittelemaan työpäivieni sisällön, toki muutama ehto huomioiden. Tämä on suuri plussa, sillä muuten stressaisin paljon siitä, miten meidän likat pärjäävät päivät pitkät keskenään. Isännän työ ei pysty joustamaan mutta onneksi minulla on tämä etuoikeus. Mitenhän sitä ennen näitä etätyökuvioita pärjättiin... no, muistan tehneeni lyhyempiä päiviä toimistolla ja rästihommat sitten kotona iltaisin. Siihen en halua palata enää koskaan.  

Mökkeilyä, juhlia ja vapautta

Meidän poppoon kesäloman jälkeinen aika on kiitänyt niin vauhdilla, että en ole päässyt blogin ääreen taas hetkeen. Mutta kaikki on täällä päässä hyvin. Olemme alkaneet kulkea arjen askeleita ja kun on vapaata, huilaamme ja nautimme yhdessäolosta. 

Pari viikkoa sitten piipahdimme Kangasniemellä. Mökkiviikonloppu sisälsi kantarellien keruuta, saunomista ja pulahduksia Puulaan. Vielä tarkeni uida mutta ehkäpä nuo järvikäynnit jäivät ainakin minun osaltani tämän vuoden viimeisiksi. Yöt kylmenee ja syksy saapuu, joten järvi jäähtyy. En voi olla ylistämättä meidän uutta huussia! Se on moderni, tilava, lyhyen matkan päässä mökistä ja helppo tyhjentää 😍 Mitähän projektia isäntä mahtaa ensi kesäksi keksiä...

Mökkilaiturilla on loistavaa
lepäillä.

Hippu lomailee vielä ensi viikon lukukoiran hommista. Mutta sitten käynnistyvät syksyn työt. Kuunteluvuoroja on kerran kuussa sekä koti- että naapurikirjastossa. Lisäksi teemme syksyn aikana kaksi vierailua Länsimäen kirjastoon. Uskon, että Hippunen on taas iloinen päästessään kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan paljon rapsutuksia. 

Myttö poseerasi juhlien kunniaksi.

Menneenä lauantaina juhlistimme Myttösen sekä isännän kesällä olleita syntymäpäiviä. Isokorvat olivat riemuissaan juhlavieraista ja herkkujakin toki tarjoiltiin. Myttö pääsi haukkaamaan palan kakkua, kun sen onnistui hiipimään salakavalasti keittiöön ettei kukaan kaksijalkainen hoksannut. Myttö on varsin ovela tapaus ja kieltämättä melkoinen varas, kun tilaisuus koittaa. 

Illan tunteina alkoi juhlahumu väsyttämään.

Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä kerran-pari möksällä. Tilasin eräästä verkkokaupasta beagle-aiheisia joulukuusenkoristeita. Hippuselle pitäisi varata aika hammasputsaukseen mutta olen halunnut odotella, että se toipuu täysin heinäkuisesta virtsarakkovaivasta. Myttö pusuttelee innolla kotimme lähistöllä laiduntavien lampaiden kanssa. Lampaat ovat jo täysikasvuisia ja kovin kesyjä. Ne tulevat moikkaamaan biiglejä ja yhdessä ne syövät heinää; Hippu ja Myttö toisella puolela aitaa, villakasat toisella. 

Ja kirjoitelmani loppuun hienoja, kivoja uutisia! Adoptio-orankimme Canyon on kuntoutunut ja kasvanut siihen pisteeseen, että se on päästetty vapauteen orankien kuntoutuskeskuksessa Malesian Sepilokissa. Ensin Canyon saa opetella lisää itsenäistä elämää valvotulla alueella sademetsässä. Canyon päätyi kuntoutuskeskukseen, kun se pelastettiin eräästä perheestä, jossa sitä oli pidetty lemmikkinä 😢 Canyonin adoption päätyttyä, jatkamme edelleen tämän uhanalaisen lajin tukemista. Olemme adoptoineet Hujanin, pörrötukkaisen orankineitokaisen. Toivomme Canyonille onnea ja kaikkea hyvää elämän jatkoon 💗 

Loma loppui lääkärireissuun

Täällä ollaan taas! Palasimme viikko sitten takaisin kaupunkiin. Työtkin ovat alkaneet meillä molemmilla kaksijalkaisilla. Pitkäksi venyneen blogitauon jälkeen laumamme aktivoituu taas täälläkin. 

Oleilu Puulan rannalla oli tänä kesänä kestoltaan harvinaisen pitkä. Sen mahdollisti isännän pitkä kesäloma ja minun mahdollisuus tehdä etätöitä. Ja itsellänikin oli neljä viikkoa lomaa. En oikein vieläkään ole tottunut puhumaan meidän mökistä mutta eipä kai tuo haittaa. Vaatii vielä totuttelua sanoa niin, koska vaatii vielä totuttelua, ettei äitiä enää ole. Mutta kovin iloisia olemme, että mökkivanhus jatkaa eloaan meidän huolenpidolla. 

Rantatorilla katselemassa kirkonkylän
meininkiä. Isännän kanssa nautimme 
synttäripizzat hänen juhlapäivänään.

Kaiken kaikkiaan meillä oli leppoisa ja kiva loma, josta lisää tämän kirjoitelman viimeisessä kappaleessa. Mutta valitettavasti sen viimeinen viikko ei sujunut iloisissa tunnelmissa. Hippu sairastui. Huomasimme sen käyvän epätavallisen paljon pissillä maanantaiaamun 31. heinäkuuta aikana. Lisäksi Hilpu vaikutti voipuneelta ja väsyneeltä. Sain napattua siltä pissinäytteen, jossa oli hiukan verta. Joten läksimme siltä istumalta ajamaan päivystävään eläinlääkäriin Jyväskylään. 

Jyväskylässä Hippu tutkittiin tarkoin; laaja verinäyte, virtsarakon kuvaus ultralla, pissinäyte neulalla suoraan rakosta. Tulehdusarvo oli noussut ja pari muutakin veriarvoa oli pielessä. Virtsarakon seinämät olivat paksut. Diagnoosia ei osattu varmaksi sanoa mutta virtsarakontulehdusta epäiltiin. Joten Hippu sai antibiootti- ja tulehduskipulääkekuurit viikon ajaksi. Varasin samalta seisomalta kontrolliajan viikon päähän tänne kotiin etelään. 

Teimme saariretken ja Hippu
nautiskeli Puulassa kahlaamisesta.

Seuraava yö ei valitettavasti sujunut kuitenkaan hyvin. Hilpu alkoi raapimaan ja repimään suorastaan maanisesti vatsaansa, josta ultrakuvauksen vuoksi oli ajettu karvat pois. Koko illan se raapi ja raapi. Pyöri levottomasti pitkin mökin pihaa ja raapi. Istui terassilla tuolissa ja raapi... Emme Hipun kanssa nukkuneet koko yönä ja kello 5 tiistai-aamuna herätin isännän. Nyt lähdetään Jyväskylään! Hippu oli jo entuudestaan puolikuntoinen toipilas ja lisäksi sillä oli todella hankala olla, kun syyhytti niin valtavasti. Ja taas lähdettiin; vaatteet niskaan ja koirat autoon, auton nokka kohti Jyväskylää. 

Päivystyksessä oli onneksi rauhallista ja toiminta oli nopeaa. Asiantunteva eläintohtori totesi, että Hilpa on saanut allergisen reaktion karvanajosta. Ne ovat kuulemma yleisiä. Meidän yhdellekkään koiralle ei tuollaista ole kyllä koskaan tullut, joten melkoinen yllätys diagnoosi oli. Eläinlääkäri antoi Hipulle kortisonipiikin ja totesi, että kutina loppunee parin tunnin sisällä. Ja näin kävi! Kun olimme aamuyhdeksältä takaisin mökillä, Hippu ei enää kuopsuttanut ja repinyt vatsaansa. Mahtavaa!

Myttö palvoi saarella aurinkoa.

Voitte uskoa, että säikähdimme sekä pissivaivoja että tuota kutinakohtausta. Ja kun veriarvot olivat pielessä ja eläinlääkäri heitti jopa mahdollisuuden kasvaimesta virtsarakossa, tuntui, että nyt minua koitellaan liikaa. Itkulle ei loppua tullut lääkärissä, lounaalla huoltoasemalla (minä en syönyt) eikä vielä mökilläkään. Yöunet olivat viimeisen lomaviikon ajan mitä olivat, huolehdin kovasti ja pelkäsin vaikka mitä tapahtuvan... Ruoka ei pysynyt useaan päivään mahassani. Mutta minkä luonteelleen mahtaa. Näin, että Hippu alkaa toipumaan hienosti mutta en itse toivu näistä koirien sairastamisista kovin sukkelasti. Keskiviikkona sain Jyväskylästä viimeisetkin laboratioriotulokset, joissa vaivan syy todettiin virtsarakontulehdukseksi. Oli hienoa, että saatiin vahvistus eläintohtorin epäilyille ja diagnoosi varmistui.

Viime viikon tiistaina (8.8.) kävin Hipun kanssa kontrollikäynnillä täällä kotona. Isäntä vei meidät tohtorin vastaanotolle saatesanoin "älä jätä sitä koiraa sinne...". Olin varannut ajan sisätautien erikoislääkärille, sillä halusin, että Hipa tutkitaan kunnolla. Eläinlääkäri oli tälläkin kertaa erittäin pätevä ammattilainen. Ultrattiin kaikki sisuskalut, otettiin laaja verinäyte ja pissinäyte neulalla rakosta. Lääkäri väänteli jalat, tutki selän, anaalirauhaset. Uutiset olivat loistavia; virtsarakontulehdus oli poissa, veriarvot ja tulehdusarvo täysin normaalit ja sisäelimet kunnossa (ei kasvaimia missään). Olin aivan valtavan helpottunut! Ja mikä ilo oli ilmoittaa isännälle nämä erinomaisen hyvät uutiset. 

Tyttöjen viikonloppuna riitti
rapsuttajia. 

Tällainen draamaviikko oli siis meidän viimeinen lomaviikkomme Kangasniemellä. Itsekin pääsin pikkuhiljaa tolpilleni. Olin valtavan ylpeä Hipusta, miten se taas niin kärsivällisesti ja hienosti selvisi näistä lääkärireissuista. Isäntä suuntasi päättämään lomansa Naantaliin. Minä, Hippu ja Myttö päätettiin mökkeilyt perinteiseen tyttöjen viikonloppuun. Saimme vieraaksemme rakkaita ystäviäni. Tuo viikonloppu sisälsi paljon naurua, saunomista, hyvää ruokaa, hienoja keskusteluja, tukea ja halauksia sekä maljannostoja kesälle sekä ystävyydelle. Hippu ja Myttö nauttivat kovasti, kun saivat rapsutuksia ja huomiota. Herkkuja toki unohtamatta. Etenkin Patun emännän tuomat karviaismarjat hävisivät nopeasti isokorvien suuhun.

Päiväreissuja Mikkeliin parikin kertaa, kiertue Joensuu-Kitee-Lappeenranta, käynti Kangasniemen kirjaston poistomyynnissä, päiväretki Pieksämäelle, vierailu isäni ja hänen vaimonsa mökille Haukivuorelle, saariretki meille tuttuun saareen Puulalla, uuden huussin avajaiset, päiväunia biiglejen ympäröimänä, lukemista, sienestystä, saunomista, grillaamista, ruohonleikkuuta, polttopuusavottaa. Hippu ja Myttö ahmivat mustikoita, Myttö saunoi, Hippu jahtasi yöperhosia... Meidän lomassa oli tuosta viimeisestä viikosta huolimatta paljon kivoja ja mukavia tapahtumia sekä tekemistä. Ennen kaikkea oli ihanaa olla pois kaupungin melusta ja rauhoittua raskaan kevään jälkeen meille niin tärkeässä paikassa. Tästä arki alkaa taas kulkemaan ja syksy lähestyy. Mökkikausihan päätetään vasta lokakuussa, joten Puulan rannat kutsuvat meitä jälleen piankin!

Kesälomareissulta rautakauppojen kautta takaisin Kangasniemelle

Lomani ensimmäinen viikko on takana. Teimme alkuviikosta reissun akselilla Joensuu-Kitee-Lappeenranta. Meille osui mainiot reissusäät vaikka Pohjois-Karjalaan lupailtiin hiukan sateita. No, Joensuussa ja Kiteellä oli helle. Ja Lappeenrannassakin aurinko paistoi hienosti. Tuo reissu oli hyvä veto, sillä muuten isäntää ei olisi saanut huussityömaalta pois. Niin intensiivisesti saha soi, porakone jyrisee ja vasara paukkuu. Hetken huilitauko työmiehelle oli mielestäni tarpeen 😁

Joensuussa, torin laidalla.

Jostain syystä pidän kovasti Joensuusta. Siellä on iloisia ja hyvin ystävällisiä ihmisiä. Tunnelma on aivan toinen kuin eteläisessä Suomessa. Kiertelimme kaupungilla ja Pielisjoen rannalla, jossa pysähdyimme myös terassille. Kävimme isännän kanssa Joensuun taidemuseo Onnissa. Hotellimajoitus sujui mallikkaasti. Voimme jättää Hipun ja Mytön huoneeseen kaksistaan eikä likat ole siitä moksiskaan. Ne kääriytyvät sängyn pehmeisiin peittoihin torkkumaan. Lomalla olleessaan isokorvat haluavat hyvin varhain aamulenkille. Niin myös reissuilla. Joten näin Joensuun keskustan sekä Lappeenrannan Rakuunamäen kello viiden aikaan hyvin hiljaisena ja rauhallisena.

Kitee 💖
Hilpa ja Myttönen ikuistettuna
Kitee Tourist Information-A Nightwish Story-
näyttelyn edustalla.

Matkalla Joensuusta Lappeenrantaan ajoimme Kiteen kautta. Eihän sitä voinut ohittaa, totesi isäntä 😁 Eikä tosiaan voinut, sillä parin vuoden takainen käynti Nightwish-näyttelyssä piti uusia. Tuolla reissulla Hippu oli sairaana ja viettänyt matkamme ensimmäisen yön Kuopiossa eläinsairaalassa. Joten en silloin saanut "kaikkea irti" näyttelykäynnistä, kun ajatuksissa pyöri meidän rakas Hipa ja sen toipuminen, joka oli onneksi alkanut hienosti sujumaan. Nyt tilanne oli onneksi täysin toinen ja tutustuin näyttelyyn suurella hartaudella. Isäntä käppäili Hipun ja Mytön kanssa näyttelyssä kuluttamani ajan Kiteen keskustassa. Söimme jätskit jäätelökioskilla ja tuhlasin lomarahojani näyttelyn myymälään. Jos innostut ja kiinnostut, voit lukea näyttelystä lisää täältä. 

"Antakaa herkut, sitten voitte lähteä".

Lappeenrannassa olen käynyt kerran aiemmin, pikkutyttönä. Isäntä hiukan useammin, kun urheili aktiivisesti. Samalla kaavalla kuin Joensuuhun, tutustuimme myös tähän Saimaan rannalla olevaan kaupunkiin  Kävelimme kaupungilla ja rantatorilla. Hotellimme sijaitsi Rakuunamäellä, jonne perustettiin aikoinaan Lappeenrannan rakuunarykmentti  Aluetta kehitetään kovasti rakentamalla sinne asuntoja ja toimistotiloja. Puolustusvoimat ovat kyllä edelleen Rakuunamäellä läsnä. Lappeenranta osoittautui vilkkaaksi kesäkaupungiksi ja se olisi varmasti vieläkin vilkkaampi, jos venäläisturistit pääsisivät edelleen vapaasti matkustamaan. 

Rakuunamäen kasarmeilla.

Tällainen matka meillä oli. Palasimme Mikkelin rautakauppojen kautta takaisin tänne mökkirannoille 😁 Eilen teimme polttopuusavottaa ja pohdimme isännän kanssa, miten huppukunnossa sitä fyysisesti olisikaan, jos tekisi sellaista hommaa useammin kuin kerran vuodessa 💪 Hippu ja Myttö jatkavat marjastamista ja Puulan vesi on taas niin lämmintä, että sinne kelpaa pulahtaa. Laitoin eilen tyttösille punkkikarkotteet, kun edelliskerrasta oli jo tovi. Punkkeja nimittäin riittää, kuten myös paarmoja. Onneksi hyttyset alkavat hiukan jo häviämään. 

Pieni Suuri Beagle rauhoittuu nyt hetkeksi aikaa nauttimaan kesälomasta. Kirjoittelen taas parin viikon sisään kuulumisiamme. Sillä aikaa mökkeilyt jatkuvat, sauna lämpiää, kantarellimetsät kutsuvat ja iso pino kirjoja odottaa lukijaansa. Kuljettehan matkassamme mukana! Oikein hyvää heinäkuun jatkoa toivotan kaikille Teille koko meidän pesueen puolesta 🍓🌞

Myttöä juhlien ja kohta lomalle lähtien

Juhlistimme perjantaina meidän Myttösen synttäripäivää herkkujen ja lahjan muodossa. Myttö ei tarvinnut lahjapaketin avaamisessa apua. Näppäränä likkana se repi reippain ottein paketin auki ja ensimmäisenä sieltä kaivettiin esiin kuivattu kalkkunan kaula. Hipulle annoin kuivatun peurankorvan. Myös pinkistä flamingolelusta näytti riittävän iloa. Lelua onkin nyt kuskattu kohta viikon verran pitkin metsää, joten se vaatinee pian pesukeikan. Juhlapäivä kruunattiin illalla, kun saunoin yhdessä Mytön kanssa. Myttö rakastaa saunomista 😁

Synttäriherkku maistui Mytölle.

Isännän Tartton reissu oli sujunut mukavissa merkeissä. Matkalaiset olivat tutustuneet museoihin ja kierrelleet kaupunkia. Matkat Tallinnasta ja sinne takaisin taittuivat junalla 🚆 Hotellissa oli ollut maistuva aamiainen ja sää oli suosinut aurinkoa paistaen. Onneksi täällä Puulan rannoillakin on tänään ollut hieno päivä. Viikonloppu ja tuo alkuviikko kun olivat hyvin sateista ja viileää ☔ Perjantain ja lauantain vastaisena yönä oli ukkosmyräkkä, jollaista en muista täällä aikoihin olleen. Ainakaan silloin, kun itse olemme olleet paikalla. Pari tuntia mylläkkä kesti ja kieltämättä en sinä aikana nukkunut vaan katselin mökin ikkunasta luonnon myllerrystä. 

Mustikanpoimija 1.

Mustikat alkavat olemaan aurinkoisilla paikoilla kypsiä. Ja sehän on tietänyt sitä, että isokorvakaksikko on liki yötä myöten ollut marjastamassa. Sanoin Hipulle, että kannattaisiko odottaa, että marjasato kypsyy täysin valmiiksi... mutta eipä Hilpaa ja Myttöstä pysty tuolta metsästä poissa pitämään. Metsämansikatkin näyttävät kypsyvän ja kantarelleja on noussut mökin kulmalle 🍓 Vesisade on tehnyt luonnolle hyvää.

Mustikanpoimija 2.

En tänäkään keväänä kirjoitellut tänne blogiin yksityiskohtaista koostetta meidän viime vuodesta. Se johtuu siitä, että en välitä palata viime vuoden tapahtumiin kovin tarkasti muistellen. Tässä alla annan kuitenkin lyhyen yhteenvedon meidän vuodesta 2022. 

Meillä oli paljon ilon ja onnen hetkiä; mökkeilyä täällä Kangasniemellä ja Haukivuoressa. Lukukoirailuja, meidän likkojen synttärikemuja ja pikkujoulut hienojen ystäviemme kanssa. Tapaamisia Patun ja Oskun kanssa. Rauhallinen kotijoulu ja kivat kesäretket Mikkeliin sekä Pieksämäelle. Ehkä yhtenä hienoimmista asioita oli se, että sain tammikuussa aloittaa uudessa työpaikassa, onneksi lyhyeksi jääneen työttömyysjakson jälkeen. Työpaikan saaminen oli onnenpotku ja olen viihtynyt siellä mainiosti. Mutta meidän vuoteen sisältyi paljon surua ja huolta muistisairaan äitini voinnista. Äidin, joka sai tuon viheliäisen sairauden ja vielä kovin varhain. Luopumista ja jonkinasteista surutyötä. Hänen siirtymisensä syksyllä hoivakotiin oli meille kova paikka. Vuosi päättyi murheellisesti, kun äitini mies nukkui pois joulukuussa. Ja kuten tiedätte, alkuvuosi toikin sitten toisen, aivan kamalan suru-uutisen meille...😢

Minulla on enää huominen päivä töitä. Sitten pääsen astelemaan lomalaitumille. Olemme lomani ajan pääosin täällä möksällä. Teemme myös kiertoretken akselilla Joensuu-Kitee-Lappeenranta. Käymme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Loma päättyy isännän osalta mökkireissuun Naantaliin. Me Hipun ja Mytön kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme rakkaita ystäviäni. Joten uskon, että meille tulee tästä hauska loma 🌞

Paljon onnea Myttö!

Täällä Kangasniemellä vietetään tänään juhlahetkiä. Meidän ihana Myttö, meille kolmelle niin kovin rakas, täyttää tänään neljä vuotta 🎈 

Annamme Myttöselle Hipun kanssa lahjapaketin, joka sisältää herkkuja ja lelun. Myös Hilpalle varasin makupaloja, jotta se voi herkutella merkkipäivänä yhdessä pikkusiskonsa kanssa. Isäntä lähetti jo aamuvarhain Mytölle lämpimät onnentoivotukset. Elokuussa juhlimme sitten isommin sekä Mytön että isännän synttäripäiviä. 

 🎁 Suuren suuret 

onnentoivotukset 

Mytölle 💖

Et varmaan arvaakaan, miten
tärkeä meille olet.

Juhannuksen juhlintaa

Juhlava juhannus on takana. Keravan poppoo lähti sunnuntaina kotia kohti. Maanantaina veimme Hipun ja Mytön kanssa isännän Mikkeliin, jossa hän nousi etelään vievään junaan. Minulla on mahdollisuus tehdä etätöitä oman kesälomani alkuun saakka. Joten jäin Hilpan ja Myttösen kanssa mökille. Ja mikäs täällä ollessa 😀 Hienon kesäinen sää on hellinyt meitä. Vesi on uimakelpoista, tänään 24-asteista. Miinukseksi voidaan lukea hyttyset ja paarmat. Mutta eipä tässä parempaa työhuonetta voisi noista ötököistä huolimatta toivoa 💗

Kaverikolmikko koossa. Patulla oli tutkapanta
kaulassa, varmuuden vuoksi vaikka
meillä aita onkin.

Juhannus sujui rennoissa ja iloisissa merkeissä. Hippu, Myttö ja Patu riehuivat läpi juhannusaaton. Vauhtia riitti. Patu oli ensimmäistä kertaa kyläilemässä meidän mökillä. Sillä riitti reilusti kaikenlaista ihmeteltävää ja meidän likat toimivat mallikelpoisina emäntinä sekä oppaina vieraallemme. Juhannuspäivänä meininki oli huomattavasti rauhallisempaa. Aaton remuaminen otti veronsa ja kolmikko malttoi huilatakin. Juhannuksen sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi eikä näillä rannoilla satanut vaikka joku tiedotus oli sitä ennustanut. 

Hippu nautti rapsutteluista ja jeesasi
ristikoiden tekemisessä.

Me kaksijalkaiset nostimme maljat keskikesän juhlalle. Grillissä paistui makkaraa, kanaa ja possua. Isäntä laittoi juhannuskoivun laiturin päähän ja Keravan porukan isäntä teki saunavastan (kyllä, meillä se on vasta, ei vihta 😁). Pojat kävivät ahkerasti pulikoimassa Puulassa. Vaikka kolmikko on jo teini-ikäisiä, viihtyivät he ainakin omien sanojensa mukaan mainiosti meidän alkeellisissa oloissa. Ja onhan pojat täällä ennenkin olleet, joten tiesivät, mihin tulevat 😄 Kaikki osallistuivat tasapuolisesti puiden ja saunavesin kantoon, pöydän kattamiseen ja ruuanlaittoon. Oli oikein mukavaa, että saimme nämä hyvät ystävämme vieraaksemme. 

Myttö ja Patu tähystivät
mökin ikkunasta.

Nautin nyt olostani täällä Puulan rannalla. Päivä alkaa aamu-uinnilla ja lounasta nautin tuossa mökin terassilla. Yksin ei kuitenkaan tarvitse syödä... Työpäivä hujahtaa yllättävän nopeasti. Eilen saunoimme Mytön kanssa. Koska on niin kovin lämmin, ihan joka ilta en saunaan laita tulia. Iso pino kirjoja odottaa lukijaansa. Enkä osaisi olla täällä ilman Radio Suomea. Keravan pojillekin kerroin, että jostain syystä täällä mökillä ei radiosta kuulu kuin Radio Suomi 😂 Tuota kanavaa ei kotona tule kuunneltua mutta mökillä se kuuluu asiaan. Isäntä touhuaa reilun viikon verran omia juttujaan kaupungissa. Edessä on mm. reissu Tarttoon. Ensi viikolla olemme taas koko lauma koossa Kangasniemellä. 

Iloista juhannusta!

Aurinkoiset ja kesäiset terveiset Kangasniemeltä. Mökkijuhannus on täydessä vauhdissa. Sää ollut mitä mainioin vaikka tänne Etelä-Savoon povattiin sateita. 

Pitkästä aikaa vietämme juhannusta täällä omalla mökillä. Onhan tämä oikein hienoa! Eikä me suinkaan olla täällä pelkästään omalla porukalla. Keravan poikakolmikko vanhempineen ja myös Patu-herra saapuivat tänne eilen viettämään kanssamme keskikesän juhlaa. Ollaan otettu rennosti, löysin rantein. Meidän likat sekä Patu pitävät tunnelman katossa.

Toivotamme kaikki täältä Puulan rannalta Teille kaikille

oikein hyvää ja kaunista juhannusta!

Kääntyminen kaupungissa kunnes juhannus koittaa

Hippu ja Myttö ovat mökkeilleet Kangasniemellä yhdessä isännän kanssa. Olen kuullut, että likat ovat nauttineet täysin siemauksin mökkeilyn iloista; vapaudesta, apukokkina olosta ja nuuskimisretkistä. Myttö on ollut isännän saunakaverina ja on meidän isokorvat pulahtaneet myös Puulaan. Hyttysiä on jonkin verran ja viikonlopun aikana olivat kuulemma paarmatkin saapuneet. Niitä Hippu pakenee mökin ruokapöydän alle, sillä se ei voi sietää paarmoja. Myttö yrittää pyydystää niitä, huonoin tuloksin. Kuikka on käynyt laiturin päässä katselemassa mökkiläisten meininkejä. Myttönen on vastatervehtinyt kuikkaa laiturin päästä, melkoisen äänekkäästi. Kuikka ei ole nokkaansa lotkauttanut Myttösen moikkailuille 😄

"Aiotko ukko antaa meille jotain?"

Vietin itsekin möksällä pitkän viikonlopun reilu viikko sitten. Uusi huussi oli saanut perusteet ja runko nousi jo pystyyn. Iso homma tuossa on vaikka ei ehkä uskoisi. Mutta isäntä tekee kaiken hyvin huolella ja suorastaan pikkutarkasti. Sanoin hänelle, ettei pas...ahuussin tarvitse mökin veroinen olla 😁 Mutta tiedän, että hän ei kestä huonoa ja epäsiistiä työnjälkeä, kun on kyse nikkaroimisesta sekä rakentamisesta. Nautin kovasti mökillä olosta vaikka itkukohtauskin eräänä iltana iski. Möksällä tuppaa tunteet nousevan helpommin pintaan. On enemmän aikaa sekä rauhaa ajatella asioita.

Mökkeilyn autuutta.

Minä olen paiskinut töitä täällä helteisessä kaupungissa. Kotona oleminen yksin tuntuu toki hiukan oudolta. Mutta en voi kieltää sitä, että on rentouttavaa, kun ei tarvitse hetkeen huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään. Sitä paitsi se, että Hipa ja Myttöskä saavat olla mökillä, on valtavan hauskaa. Kyllä täällä betonilähiössä saa taas koko pitkän syksyn ja talven olla. Vaikka teemmekin parhaamme, että koirilla on ohjelmaa ja aktiviteetteja. 

Tänään saan kuitenkin mökkiläiset takaisin kotiin. Muutama päivä menee töiden lisäksi pyykäten sekä kasseja purkaen ja taas pakaten. Mutta juhannukseksi suuntaamme Puulalle. Meidät olisi ystävällisesti haluttu viettämään mökkijuhannusta myös Kotkan Suuri Mustaan mutta päätimme tänä kesänä olla omalla mökillä keskikesän juhlana. Miten meidän juhannus sujui ja mitä puuhailimme, siitä lisää ensi viikolla!

Kouluvierailulta Kangasniemelle

Olemme jo kesäkuun puolella. Niin se kevät vaan hujahti. Isäntä pääsi lomalaitumille ja maanantaina auton nokka kääntyi kohti nelostietä. Kyydissä istuivat Hippu ja Myttö. Tavaratila oli taas kerran täynnä tavaraa. Likat olivat olleet suorastaan hullaantuneita, kun pääsivät taas mökille. Ensimmäisenä yönä ei kuulemma juuri nukuttu, kun isokorvilla menojalat vipattivat 😁 Ulos piti päästä.

Mökkibiigelit.

Tämän kesän työprojekti on uusi huussi. Isäntä on aloittanut sen rakentamista tekemällä pohjatöitä sekä hakemalla ensimmäisen kuorman rakennustarpeita. Näen huomenna, missä mallissa huussin rakentaminen on. Työllä ei ole kiire, onhan meidän vanha huussi täysin käyttökelpoinen. Mutta olen haaveillut uudesta vuosia ja nyt on sen aika 😀 

Hippu kävi viime viikolla kouluvierailulla Itä-Helsingissä. Tämä oli isännän heiniä ja koululla vierähti koko päivä. Sää suosi, joten vierailu pääsi toteutumaan. Koiraa ei saanut viedä koulun sisätiloihin, joten oppilaita tavattiin ulkona. Ja niitähän riitti, nimittäin oppilaita! Kyseessä on iso koulu, jossa toimii samassa rakennuksessa ala- sekä yläkoulu. Voitte uskoa, mikä kuhina koulun pihalla etenkin välitunneilla kävi 😅 

Koulupäivän ohjelmassa oli yhteisiä lenkkejä, lukemista, rapsuttelua ja herkkujen syömistä (Hipulle sen omia nappuloita). Hippu pääsi aika ajoin nukkumaan nokkaunet ja keräilemään voimia kaiken touhuamisen lomassa. Hippunen oli otettu suurella ilolla ja riemulla vastaan. Kouluvierailu oli sujunut mainiosti, kuten etukäteen tiesinkin. Hipa on rautainen ammattilainen näissä pr-hommissa, jota tämäkin koulukäynti osaltaan oli. 

 

Ennen kuin mökkiporukka suuntasi Puulan rannoille, kävimme Hilpan ja Myttösen kanssa moikkaamassa lampaita useammankin kerran. Kovin pieniltä ne vielä näyttävät. Mutta kun ovat ahtaneet koko kesän heinää tuolla aitauksessaan, ovat ne syksyyn mennessä kasvaneet kovasti. Myttöä kiinnosti tehdä tuttavuutta lampaiden kanssa mutta pidimme vielä välimatkaa. Annetaan ajan kulua, että villakasat tottuvat koiriin sekä myös ihmisiin.

Yksi lampaista söi heinää rennosti
maassa maaten. 

Tällaisia kuulumisia siis meille. Hipun kanssa saimme kutsun vierailemaan Länsimäen kirjastoon myös syksyllä. Sovin sinne kaksi lukukoirakeikkaa. Myttö on saunonut isännän kanssa mökillä. Puulan vesi on kuulemma 14-asteista, joten en taida vielä tulevana viikonloppuna pulahtaa järveen. Isäntä oli tämän tehnyt mutta minä odotan lämpöisempiä vesiä. Ja vesistä puheen ollen, uusi huussi saattaa syntyä järvinäkymällä 😎

Kangasniemellä, Rajasaaressa ja Vantaa-päivässä

Tässä kirjoitelmassani kerron meidän viime viikkojen menoista ja touhuista. Hippu on ahertanut kevään viimeisiä lukukoirahommia ja vietimme kesäisen viikonlopun Kangasniemellä mökkikautta avaten. 

Kuten arvata saattaa, Hippu ja Myttö olivat haltioissaan päästessään pitkän talven jälkeen mökille. Kun soratie alkoi rahista auton renkaissa, kaksikko takapenkillä (turvavöissään) valpastui. Meille osui valtavan hieno, kesäinen sää koko viikonlopuksi. Yllä olevassa kuvassa likat paistattelevat päivää mökin rappusilla. Mökki oli säilynyt kunnossa ja tallessa talven jäljiltä. Tämä oli ilahduttava asia. Saunoimme, grillasimme ja isäntä mittaili paikkaa uudelle huussille. Laitoin äidin valokuvan hyllyn päälle. Kuvassa hymyilee mökin ensimmäinen omistaja, onnellisena ja terveenä. Äitienpäivänä katselin Puulalle ja lähetin suuret kiitokset äidilleni. Parempaa en olisi voinut koskaan saada 💗😢

Kun olimme kotiutuneet möksältä, suuntasimme maanantaina Vantaa-päivään Tikkurilan kirjastopuistoon. Kirjaston lasten- ja nuortenosasto oli järjestänyt sinne lukukoirien Meet&Greet-tapahtuman. Hilpu edusti hienosti kollegansa Oton kanssa. Moikkaajia ja rapsuttajia kävi paljon. Yhteiskuvia napsittiin siihen malliin, että koirien poseeraustaidot otetiin täydellä kapasiteetilla käyttöön. Sää oli liki helteisen aurinkoinen ja tapahtumassa oli iloisen hauska meininki. Hippu ja Otto herättivät ihastusta kovasti ja sain kertoa ahkerasti, mitä lukukoirailu oikein on ja miten Hipa päätyi kyseiseen työhön. 

Viime viikonloppuna piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Se on saari Helsingin Meilahdessa, joka toimii koirapuistona. Talvisin emme Rajasaaressa käy, sillä meidän isokorvakaksikko karkaisi jäätä pitkin ties minne. Kokemusta nimittäin on, Typyn kohdalla... Kesäisin tuo paikka on vallan mainio. Hippunen ja Myttönen kahlasivat meressä. Leikki- ja juoksukavereita riitti. Paljon meidän tyttöset kirmasivat ja painivat. Paluumatkalla autossa torkkui kaksi uupunutta biigletyttöstä.

Täytyy antaa Helsingin kaupungille suuret suosionosoitukset siitä, että saari on pyhitetty koirille eikä sinne ole ryhdytty rakentamaan. Ei tällaisia paikkoja taida juurikaan mistään löytyä. Jos meillä ei olisi mökkiä, missä koirat pääsevät vapaana temmeltämään, kävisimme Rajasaaressa varmasti harvasa viikko.

Hippu on ahkeroinut kovasti koko kuluvan kevään. Tiistaina kävimme vielä yhdellä lukukoirakäynnillä. Tällä kertaa Länsimäen kirjastossa, jonne Hippu sai kutsun loppuvuodesta. Alla olevassa kuvassa Hippu odottelee lukijaa. Ensimmäisellä kerralla helmikuussa lukijat eivät vielä täysin olleet löytäneet Hilpusta. Mutta nyt varauslista oli täynnä. Käynti sisälsi mukavia kohtaamisia, kivoja tarinoita ja paljon rapsutuksia. Eräs lukija piirsi Hipulle muistoksi kuvan siitä. Ja hyvin taiteilijan alku oli osannut Hippusen piirteet teokseensa ikuistaa. 

Syksyn lukukoiravuorot naapurikirjastoomme on jo sovittu. Ja kotikirjastossamme Tikkurilassa Hippu jatkaa myös. Ensi viikolla Hippu tekee elämänsä ensimmäisen kouluvierailun! Sen hoitaa isäntä yhdessä Hilpan kanssa. Odotan mielenkiinnolla, millainen reissu siitä syntyi. Uskon, että oikein kiva ja rapsutusrunsas. 

Kesälomat alkavat häämöttää horisontissa. Isännällä lomalaitumet kutsuvat jo melko pian. Minä pakerran työn äärellä heinäkuun alkupuolelle saakka. Huomenna tulevat lampaat tuohon kotimme läheiselle laitumelle. Niitä käymme välittömästi tervehtimässä. Hippu ja Myttö suorastaan rakastavat lampaita. Ensin niitä katsellaan kauempaa, jotta villanutut tottuvat ihmisiin sekä koiriin. Juhannukseen mennessä ollaan yleensä jo päästy pusutteluvaiheeseen 😍

Mökin omistajat

Hippu ahkeroi tällä viikolla tehden lukukoiran hommia sekä koti- että naapurikirjastossa. Lukijoita oli paljon ja Tikkurilassa varauslista oli täynnä. Hakunilassa Hippuli sai muutaman lepotauon mutta kyllä sielläkin vilskettä riitti. 

Kirjaa voi kuunnella myös sen
sivujen alla. 

Moni lukija jäi apeana huokailemaan sille, että Hippu jäi nyt kesälomalle ja kuunteluhommiin tulee tauko. Mutta onhan lukukoirallekin kesäloma suotava ja Hippu palaa syksyllä töihin molempiin kirjastoihin. Ennen lomalaitumille lähtöä osallistumme Hipun kanssa vielä Vantaa-päivän vilinään 15. toukokuuta Tikkurilassa, yhdessä lukukoira Oton kanssa. Lisäksi Hippu käy Länsimäen kirjastossa lukukoirailemassa tämän kuun loppupuolella. Kävimme Länsimäessä alkuvuodesta ja lupauduin pyynnöstä tekemään Hippusen kanssa toisen lukukoirakeikan näin toukokuussa.  

Hippu ja Otto ovat Vantaa-päivänä tavattavissa
Tikkurilassa. Tässä tapahtumassa ei lueta vaan koiria
saa tulla moikkamaan, tutustumaan niihin ja
halutessaan pääsee myös yhteiskuvaan. 

On ollut eri kivaa, että vihdoinkin sää lämpeni ja kevät rientää kohti kesää. Isäntä kulkee jo shortseissa töihin ja kai tässä voi villapaidat laittaa kaappiin odottamaan ensi talvea. Voikukat ja rentukat kukkivat pellolla ja ojien varsilla. Iltalenkillä olemme useampaan kertaan törmänneet siiliin, joita on viime vuosina nähty harvakseltaan. Parasta keväässä on mielestäni ehdottomasti tämä valo, etenevä vihreys sekä lintujen laulu. 

Ojissa läträäminen kuuluu kevääseen.

Mökkikauden avaus Puulan rannalla lähestyy. On jännittävää nähdä, onko möksävanhus pysynyt pystyssä talven jäljiltä. Toivottavasti on eikä mitään vahinkoja ole syntynyt myöskään laiturille sekä piharakennuksille. Olen aivan varma, että Hippu ja Myttö ovat haltioissaan, kun pääsevät pitkän tauon jälkeen viilettämään mökin ympäristössä ja tutkimaan kaikki nurkat sekä paikat. Onhan se varmasti huima tunne, kun talven jälkeen voi vapaana kulkea, ilman remmejä, valjaita ja pantoja. Ulkona saa olla niin paljon kuin haluaa. Ja onhan tuo meille kaksijalkaisillekin vaihteeksi kivaa, ettei aamulla tarvitse lähteä lenkille vaan riittää, kun avaa mökin oven, jotta likat pääsevät ulos. 

Myttöskä tutkiskelee.

Minulle mökille meno tuo hiukan ristiriitaisiakin ajatuksia. Mökki oli äidin ja hän rakasti sitä paikkaa. Tuttuja seutuja ja kulmia, olihan hän kotoisin Kangasniemeltä. Vietimme kaikki lapsuuteni kesälomat siellä. Paljon on jäänyt niistä mökkireissuista muistoja. Muistoja on myös yhteisistä mökkeilyistä äitini ja hänen miehensä kanssa, kun meillä oli jo Pimu ja myöhemmin myös Typy. Nyt ei ole enää äitiä. Ja äidin mies nukkui pois joulukuussa. 

Äitini halusi, että mökki jäisi meille. Niin on tapahtunut. Olemme nyt mökin virallisia omistajia. En osaa tästä vielä riemusta kiljuen iloita. Tämä omistajanvaihdos tapahtui aivan liian varhain. Mutta lupasin äidille, että pidämme mökkivanhuksesta huolta parhaamme mukaan. Ja olen äärimmäisen kiitollinen äidille, että hän halusi jättää tämän niin kovin rakkaan paikan minulle ja isännälle. Sekä tietysti Hipulle ja Mytölle. Sillä äiti tiesi, miten kovasti meidän kaikki isokorvat ovat mökkeilystä nauttineet. 

Naurua, surua, punkkeja ja vatsatautia

Aika on hujahtanut nopeasti ja huhtikuu kääntynyt toukokuulle. Tässä on juhlittu allekirjoittaneen synttäreitä ja kaivettu toppatakit takaisin esiin kaapeista. Kävin työreissulla Turussa ja isäntä piti huushollia sen aikaa pystyssä yhdessä Hilpusen ja Myttösen kanssa. Syntymäpäiväkemut yhdessä hyvien ystävieni kanssa olivat todellinen mielenpiristys ja naurupommi. Tuosta illanvietosta sain valtavasti voimia seuraavan viikon suureen koettelemukseen. 

Likat kerjäävät isännältään
 pähkinöitä (eivät saaneet).

Laskimme äitini tuhkat lopulliseen paikkaan yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Tämä oli viimeinen vaihe tässä hyvin raskaalta tuntuneessa matkassa, joka alkoi 5. helmikuuta. Eikä tämä reissu vieläkään ole täysin maalissa 😢 Kaikenlaiset paperiasiat on kuitenkin saatu nyt hoidettua. Mutta oman äidin menettäminen ja vielä yllättäen, aivan liian aikaisin, on jotain, mitä en osaa kuvata. 

Jos joku on pohtinut, ettei tänne blogiin ilmestynyt meiltä vapputervehdystä, johtuu siitä, että minuun iski vapun alla valtavan ärhäkkä vatsatauti. Joten meidän vappu meni kotona rauhallisesti leväten. Vappuherkkuja emme syöneet, ei edes isäntä (ehkä myötätunnosta minua kohtaan 😄). En pystynyt muutamaan ensimmäiseen sairaspäivään liikkumaan minnekään. Isäntä huolehti Hipusta ja Mytöstä. Sekä välillä myös minusta, niin huonoon jamaan tuo tauti minut vei. Eilen pystyin vihdoinkin toteamaan, että taitaa tämä tauti olla nyt selätetty.  

Myöhästynyt vapputervehdys
meidän vappulikoilta!

Hipusta ja Mytöstä on löydetty tämän kevään ja kesän ensimmäiset punkit. Nuo viheliäiset näyttävät tulevan esiin hyvissä ajoin keväällä. Isäntä käytti Hippua viikko sitten rokotuksissa. Eläinlääkärikäynti oli sujunut hienosti, kuten Hippuselta saattaakin odottaa. Myttösellä rokotusreissu on edessä syksyllä. Mytön laihdutuskuuri on tuottanut toivotun tuloksen ja sen paino on saatu hallintaan. Enää tuskin voidaankaan puhua laihduttamisesta. Mytön ruokavalioon tehtiin pysyvä muutos, joka on osoittautunut hyväksi. Hipun kohdalla paino-ongelmia ei ole sen jälkeen ollut, kun sillä tavattiin suolistosairaus ja ruokavalio meni täysin uusiksi. 

Hipalla on edessä työntäyteinen loppukuu. Tulevina viikkoina Hippu lukukoirailee ahkerasti ja käymme myös pr-keikalla Vantaa-päivässä. Myttö ja isäntä lupasivat tulla moikkaamaan meidän perheen julkkista ja katsomaan, millainen hulina kirjastolla silloin on. Ja ehkä ennen sitä olemme päässeet Puulan rannalle 🌞

Suuren suosion lukukoira

Ihan alkuun esitän koko meidän lauman puolesta lämpimät osanotot valtavan suureen suruunne, Lucy-neidin kotiväki. Meidän kaunis ja hieno blogikamumme on lähtenyt vehreimmille ja paremmille paikoille. Siellä Lucya on varmasti ollut Pimu ja Typy vastassa. 

Kevätbiiglet 🌞

Mekin, tämän perheen kaksijalkaiset, valmistaudumme taas raskaaseen päivään. Se koittaa ensi viikolla, kun edessä on äitini tuhkien laitto lopulliseen leposijaan. Nykypäivänä arkkuhautaukset ovat ainakin kaupungeissa todella harvinaisia. Tämä tekee toki sen, että näitä hyvästijättöjä onkin sitten kaksin kappalein, hautajaiset ja tuhkien lasku. Ja se syö voimia ja jaksamista, kun odotat ja valmistaudut useampaan surulliseen tilaisuuteen. Mutta tästäkin selvitään, toinen toisiamme tukien 💗 Tuhkien lasku tapahtuu vain minun, isännän, siskoni ja hänen miehensä läsnäollessa. 

Pääsiäinen sujui leppoisasti ja oli hienoa, että sai hieman huilata pyhäpäivien johdosta. Hipun kanssa lukukoirailimme viime viikolla. Kotikirjastossamme oli paljon lukijoita ja lukemaan pyrkiviä sitäkin enemmän. Heille piti valitettavasti tarjota ei oota, sillä kaikki illan lukuvuorot olivat varattu. Kuulin kirjastolta, että kaikki loputkin kevään lukukoiravuorot sekä Hipulle että Otolle ovat jo täyteen varattuja 😃 Onhan tämä aivan mahtavaa, että lukukoirat nauttivat näin hurjaa suosiota. Hippuli kuunteli tällä reissulla sujuvasti mm. kiinan kielellä luettua satua. Palkaksi saadut rapsutukset ja silitykset kruunasivat kirjastokäyntimme. 

Auringonpalvojat.

Lumet ovat jo miltei tyystin kadonneet. Olemme isokorvien kanssa nähneet lenkkipoluillamme valkovuokkoja, leskenlehtiä, nokkosperhosia ja sitruunaperhosia. Linnut laulevat kovasti etenkin aamuisin. Hiekoitushiekkoja on ryhdytty kiitettävästi putsaamaan pois ja se onkin hyvä homma. Kovasti tuppaa tuo hiekka pölyämään ja ilmanlaatu on huono. Mutta on tämä kevät upeaa aikaa 😍 Luonto herää taas eloon ja valoa riittää. Mahtavaa!

Ensi viikon raskaan päivän lisäksi teen työreissun Turkuun. Ennen sitä juhlin syntymäpäivääni tärkeiden ystävieni kanssa. Ohjelmamme on kulttuuri- ja ruokapainotteinen, toki kuplajuomia unohtamatta 😀 Isäntä pitää Hilpusta ja Myttösestä hyvää huolta retkieni ajan. Eikä tässä enää kovin pitkään tarvitse odotella, kun jäät Puulasta sulavat ja pääsemme avaamaan mökkikauden! Onneksi siis elämässämme on myös paljon iloa ja hyvää 💖

Erityinen lukija

Pääsiäinen on täällä ja kevättä kovasti ilmassa 🌞 Nyt saa lumet kyytiä, kun lämpömittari on reilusti plussan puolella. Me vietämme pääsiäisen kotimaisemissa. Saamme tänään vieraita. Huomenna piipahdamme isännän kanssa elokuvissa. Sitten tietysti huilataan, syödään suklaamunia ja ulkoillaan isokorvien kanssa. Ostin Hippuselle ja Myttöselle pääsiäisherkuksi Saimaan kuivattuja muikkuja. Mietin, onnistuisikohan muikkujen kuivaaminen, jos kokeilisi sitä Puulan muikuista ensi kesänä...

"Aika kiva työ tämä lukukoiran
homma."

Hippu lukukoiraili tiistaina naapurikirjastossamme. Lukijoita oli mukava määrä. Hipsulla ei juuri taukoja ollut mutta eipä se niitä näyttänyt kaipaavankaan. Tällä kirjastoreissulla tapahtui myös jotain ainutlaatuista. Hippua tuli tapaamaan lukija kaukaa Japanista saakka! 

Kyseinen henkilö on kääntäjä, joka Suomen käynnillään halusi varta vasten tulla moikkaamaan Hippua, jota myös Twitterissä seuraa. Tämä pitkän matkan vieras halusi lukea Hipulle. Kirja, jota hän luki, oli hänen japaniksi kääntämänsä suomalainen lastenkirja Mur, eli karhu. Lukutuokio videokuvattiin ja Hippu pääsi myös poseeraamaan valokuvissa. Minä pääsin kertomaan lukukoiran työstä ja siitä, miten Hippuli on lukukoiraksi päätynyt. Tämä lämminhenkinen ja todella mukava tapaaminen oli aivan huippujuttu! Ja totta kai Japanin vieras julkaisi käynnistään myös Twitter-postauksen, joka tuossa alla (pahoittelen kuvan hieman sumeaa laatua).

Näin siis saimme Hipun kanssa jakaa lukukoirailun iloa valtamerien taakse. Toukokuussa meillä on lukukoirakäyntien lisäksi vierailu kotikirjastossamme yhdessä siellä lukukoirailevan Oton kanssa. Kyseessä on Vantaa-päivä ja kirjaston ohjelmassa on kaiken muun kivan lisäksi lukukoirien Meet&Greet, jolloin Hippua ja Ottoa saa tulla tervehtimään ja kuulemaan lisää lukukoiran työstä. Tämäkin taas loistavaa peeärrää lukukoirista 😀

Mutta Pieni Suuri Beagle pistää kannet hetkeksi kiinni ja alamme keskittymään pääsiäisen viettoon. Toivotamme, koko meidän lauma, Teille kaikille 

🌷 iloista ja leppoisaa pääsiäistä 🐣

Synttärikemut ja kirjastokeikkoja

Kovin keväiseltä tuo keli ei näytä vaikka kuljemme jo maaliskuun loppumetrejä. Lunta on satanut viime päivinä aika reilusti. Itse olin valmis jo kaivamaan kevätpalttoot esiin ja laittamaan nastakengät kaappiin. Hilpu ja Myttönen ovat riemuissaan, kun maa on taas valkoinen. Ja onhan se toki mukavampaa talsia puhtaassa lumessa kuin kuraloskassa. 

Kuuntelemassa
kotikirjastossamme.

Meille kuuluu hyvää. Juhlimme Hipun synttäreitä 18. päivä ja ennen sitä Hipa lukukoiraili sekä koti- että naapurikirjastossamme. Lukijoita oli taas kerran varauslistojen täydeltä ja kivoja tarinoita Hippu sai kuulla. Eräs lukija toi Hipulle herkkutuliaisia ja minulle tuli aivan valtavan hyvä mieli. Olen viime kuukausina kuullut ja nähnyt, miten kovin tärkeä Hippu on usealle kirjastossa lukemaan käyvälle ja miten kovasti Hipusta tykätään. En ole ehkä aiemmin tajunnutkaan, miten merkityksellistä hommaa Hippu tekee. Säästin Hipun saamat tuomiset Mytölle, sillä Hippunen ei niistä voi nauttia. Mutta ajatus oli tärkein 💓

Tässä kuunnellaan vakiolukijoita
naapurikirjastossamme. 

Hilpusen synttärikemut olivat mukava ja hauska ilta lähisuvun seurassa. Söimme hyvin ja kilistelimme juhlamaljoja. Kakkuakin oli pöydässä ja isokorville niiden omia herkkuja. Hippu sai meiltä kotiväeltään lahjaksi kauneushoidon, kuivattuja peurankorvia, lelun sekä uuden pedin. Peti ostetettiin sillä ajatuksella, että siinä voi myös Myttö lötkötellä. Uskalsimme vihdoinkin hankkia muovikaukalon tilalle pehmeän sängyn, sillä Myttösestäkin on kasvanut jo iso likka. Eikä se vielä ole petiä käsitellyt vaan nukkuu siinä Hippulia enemmän. Pedissä on ortopedinen avaruuspatja, joten se taitaa olla vallan mukava sänky huilata. 

Uuteen sänkyyn mahtuu hienosti
sekä Hippu että Myttö.

Hipun kauneushoitoreissu oli sujunut mallikkaasti. Isäntä oli Mytön kanssa mukana ja kun Hippulia "kaunistettiin", tekivät isäntä ja Myttö pitkän lenkin. Turkkihoitolassakin oli ihmetelty Hipun epätyypillistä beaglen turkkia. Niin pehmeä, paksu ja villainen se on. Hipsulla on jopa alusvillaa! Hyvin hoitaja sai irtokarvaa lähtemään. Pesun ja kuivauksen jälkeen Hippu näytti sutjakammalta. Korvat oli myös puhdistettu ja kynnet leikattu. Korvista oli myös leikattu karvaa pois. Kyllä tällaisen hoitokeikan jälkeen kelpasi juhlia synttäripäivää 🍰

Myttö otti uuden sängyn
heti omakseen.

Juhlatyttö ja lahjapaketti.

Oli hyvä päätös juhlistaa Hippua. Ilta toi koko meidän perheelle paljon hyvää mieltä ja iloa, jota varmasti tarvitsimme. Hippu ja Myttö nauttivat kovasti, kun tapasivat taas tuttuja kasvoja. Rapsutuksista ei ollut pulaa ja siihen päälle kun sai herkkuja, oli meidän likoistakin kemut varmasti täydelliset. 

"Joo, kiitos, rapsuta vaan. Minä
olen sentään se juhlakalu."

Toivotan teille kaikille, PSB:n lukijat sekä blogikamumme palveluskuntineen, kivaa maaliskuun loppua! Ensi viikolla Hippu lukukoirailee naapurissa ja vietämme pääsiäistä. Eilen laitoin rairuohot alulle ja kirjoitin muutaman pääsiäiskortin. Ja eihän tässä mökkikauden avaukseenkaan ole enää edes kahta kuukautta 😁 Joten valkoisesta maasta huolimatta kesää kohti mennään 🌼