Lomalta arjen askareisiin

Samaistun täysin Hanna Sumarin syysmökkeilyä koskevaan kirjoitukseen erään aikakausilehden syyskuun numerossa: "Kun lähtösiivous on tehty, katson aina kaihoisasti huoneita. Sanon lähtiessämme jokaiselle huoneelle kiitos ihan ääneen ja vielä viimeisen kerran huikkaan kiitokset, kun suljen pihaportin perässämme. Joka kerran tirahtaa kyynel silmäkulmaan, Mutta on hyvä, että on haikeaa lähteä pois. Silloin on joku paikka, jota rakastaa ja jonne on ihana palata".

Meidän mökillä ei ole porttia eikä kovin montaa huonettakaan. Hyvästelen kuitenkin möksän lisäksi saunan, Pimun ja Typyn haudan, aitat ja liiterin. Katson vielä Puulalle ennen autoon istumista ja kiitän kesästä, koko mökkikaudesta, ihanista muistoista. Pyydän mökkivanhusta pitämään itsestään talven ajan huolta. Palaamme taas toukokuussa.

On aika lähteä kotiin, Kiitos mökki!
Tapaamme toukokuussa.

Syyslomamme sujui mainiosti ja meillä oli mukavaa. Hippu ja Myttö touhusivat yhdessä kovasti. Tehtiin pihahommia ja Myttö pääsi myös sienireissuille mukaan. Myttönen on jo iso likka, joten metsässä kulkeminen sujui hienosti. Auto temppuili taas sunnuntaina, kun meidän piti lähteä kohti etelää. Mutta isäntä on todellinen Ihmemies MacGyver! Hän keksi turvallisen viritelmän, jolla saimme auton akkuun virtaa ja kotimatka pääsi alkamaan. Auto on nyt huollettu ja korjattu. Mutta kyllä tuo harmitti ja vihaksi pisti, kun uusi auto alkaa keskellä korpea reistaamaan.

Loman jälkeen olemme taas työn touhussa. Kävimme Hipun kanssa kirjastokeikalla naapurikirjastossa. Lukijoita oli kiva määrä ja joukossa useampi uusi kasvo. Hippuli nautiskeli, kun sitä rapsuteltiin ja halailtiin. Toki se kuunteli tarkkana, kun sille luettiin mm. tarina kummituksista. Kotikirjastosta saimme tiedon, että siellä on lasten- ja nuortenosaston remontti vielä kesken. Lukukoirailut alkavat siellä tammikuussa. Hienoa palata "kotiin" alkuvuodesta vaikkei naapurissakaan mitään vikaa ole.

Myttösen kanssa piipahdimme eläintohtorilla ottamassa rokotuksia. Nyt ne ovat kunnossa ja seuraavan kerran rokotuksiin mennään vuoden päästä. Eläinlääkäri kehui Myttöä kovin reippaaksi ja ihastuttavaksi beaglenpennuksi. Ja sitähän se on. Myttö on kasvanut hurjasti. Se pääsee jo hyppäämään sohvalle, jossa se tykkää makoilla Hipun kyljessä. Yhteiselo sujuu oikein hienosti ja olemme isännän kanssa siitä kovin iloisia. 

Ensi viikolla valloitamme Hippusen kanssa uuden kirjaston lukukoirailuihin liittyen! Mutta ennen sitä nautimme tulevasta viikonvaihteesta, jolloin saamme mieluisia vieraita, pesemme pissipyykkiä ja luuttuamme lattiat. Typy olisi täyttänyt tänään 10 vuotta. Olisin järjestänyt sille hulppeat kemut, jos ihana isokorvamme olisi vielä täällä. Mutta muistelemme Typyä kynttilän ja valokuvan äärellä. Rauhaisaa ja leppoisaa syksyistä viikonloppua myös teille, arvon lukijamme. 

Syksymökkeilyä

En löydä meidän syysmökkeilystä kuin yhden miinuksen. Ulkohuussin. Sinne mennäkseen on pukeuduttava, sillä yöpuvussa tulee kylmä. Isännän työlistalla on uuden huussin rakentaminen. Se tulee lähemmäksi mökkiä. Vanhassa on onneksi styroksi-istuin ja ulkovalo, joka toimii kylläkin auringonvalolla. Mutta olen laittanut huussiin pari kynttilälyhtyä.

Vuosi sitten syyslomalla oli apeat tunnelmat. Hautasimme Typyn. Nyt haudalla palaa koko lomamme ajan kynttilä, kaksikin. Myttö istuu haudan vieressä ja tuijottaa tulen ihmettä. Kerron sille, keiden tuo kivillä ympäröity ja kukin koristeltu paikka on. Typy olisi tykännyt Mytöstä, paljon.

Sadepäivinä otetaan rennosti.

Täällä Kangasniemellä sää on viikon mittaan vaihdellut. On ollut pari upeaa auringonpaisteista päivää. Pakkasöitä ja kaatosadetta. Kovaa tuulta ja kaunis tyyni Puula kuun loistaessa taivaalla. Meidän syyslomarutiineihin kuuluu talven ensimmäiset glögit suklaakonvehtirasian kera. Olemme lukeneet, saunoneet, grillanneet ja käyneet metsälenkeillä. Hippu ja Myttö leikkivät ja juoksevat pitkin mökkirantaa. Välillä järsitään lämpimässä mökissä hirvenluuta. Loppulomalle riittää polttopuu- ja pihahommia.

Myttö isännän kainalossa.

Myttö löysi lauantaina aarteen, metsähiiren raadon. Sitä se kiikutti ylpeänä suussaan kunnes isäntä sai lelun avulla houkuteltua Myttösen luovuttamaan aarteensa roskiin laitettavaksi. Eilen meidän auto jätti meidät kauppareissulla tielle. Neljä kuukautta ”vanha” auto. Isäntää otti jo sydämestä. Autoliiton Tiepalvelun mies tuli Mikkelistä hätiin. Hänen perässään ajoimme Mikkeliin huoltoon, josta emme saaneet kuitenkaan apua. Ostin isokorville välipalaksi hevosherkkua. Takaisin mökillä olimme iltahämärissä. Autolla pystyy ajamaan, kun huomioi pari seikkaa. Ensi viikolla auto menee etelässä huoltoon. Pitäkää peukkuja, että pääsemme täältä viikonloppuna kotiin!

Myttö ja ampiaispesä

Eilisellä päivälenkillä sattui jännittäviä. Myttö työnsi kuononsa maa-ampiaispesään. Kannon juuressa ollut pesä oli osittain kaivettu esiin mutta ennen kuin ehdin reagoimaan ja hoksaamaan, mitä kuopassa on, Myttö oli jo uteliaana pesän kimpussa.

Kotiin palatessamme huomasin, että Myttöstä oli päässyt pistämään kaksi ampparia. Oikeaan korvanlehteen sekä silmäkulmaan. Pistokohdat turposivat ja kutittivat. Myttönen oli hiukan ihmeissään ja nuutuneen oloinen. Annoin sille puolikkaan kyytabletin ja isännän saapuessa kotiin, nappasin piikit irti silmäkulmasta ja korvanlehdestä. Yritin tätä yksinkin mutta siitä ei tullut kertakaikkisesti mitään. Myttö pisti kovasti hanttiin enkä uskaltanut ryhtyä pinseteillä sohimaan rimpuilevaa pikkulikkaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Iltaa kohti Myttö alkoi olemaan taas oma itsensä. Lääkärireissulta vältyttiin, sillä ampparit eivät pistäneet sitä esimerkiksi kaulaan tai suuhun. Se olisi ollut jo vaarallista. Mieleen tuli Pimun ja Typyn kohtaamiset ampiaisten kanssa. Niissäkin vältyttiin eläinlääkäriin menoilta mutta kyypakkaus meiltä aina löytyy.

Syksyn sateita on riittänyt vaikka välillä aurinkokin on pilkahtanut. Puut ovat hienossa väriloistossa. Iltaisin on pilkkopimeää ja sen vuoksi hankin Mytölle valjaisiin kiinnitettävän valon. Hippu sai uuden valopannan. Vanhat ovat tallessa, niille löytyy myös varmasti vielä käyttöä. Ja onhan meidän mökillekin otettava valoa mukaan. Syysloma lähestyy ja pääsemme Puulan rannalle. Haikeutta tuo ilmaan se, että tämän vuoden mökkeilyt päättyvät tuohon lomanpätkään ja möksä laitetaan talviteloille. Toivottavasti kevät tulee taas pian!

Sisko ja veli

Meillä on tällä kohta päättyneellä viikolla ollut paljon iloista ohjelmaa. Lokakuu on siis käynnistynyt mukavissa fiiliksissä ja tunnelmissa. Myttönen kasvaa hurjaa vauhtia. Ihan kohta se jo hyppää sohvalle. Ruokahalu on kunnossa ja herkut maistuvat. Niitä toki annetaan säästäväisesti.

Myttö saa samoja makupaloja kuin Hippuli: peuraa, hirveä, kurkkua ja porkkanaa. On helpointa tarjoilla molemmille samoja herkkupaloja. Ja se on myös reilu peli. Myttö syö tietysti penturuokaa. Eikä ole tarkoitus, että se täysikasvuisena alkaisi syömään Hipulle tarkoitettuja allergiaruokia. Mutta sen olemme päättäneet, että Myttökin saa mahdollisimman luonnonmukaista sapuskaa, jossa on vain yhtä eläinperäistä proteiinin lähdettä ja mahdollisimman vähän lisäaineita yms. Haluamme ennaltaehkäistä sitä, että siitäkin tulisi niin kurjasti allerginen kuin Hippu on.

Olemme käyneet moikkaamassa lampaita. Kohta ne
jättävät laitumensa, kun syksy etenee. 

Lukukoirakeikka naapurikirjastoon sujui entiseen malliin. Lukijoita oli kiva määrä ja rapsutuksia tuli reilusti. Hippu otti kaikki huomionosoitukset onnellisena vastaan. Kirjaston lämmin vastaanotto jaksaa ilahduttaa joka kerta. Tunnen, että Hippunen tekee tärkeää hommaa ja olemme kovin tervetulleita.

Tässä kuunnellaan hevostallin tarinoita.

Keskiviikko-iltana puin lämpimästi päälle ja pistin Hipun remmin päähän. Läksimme läheiseen koirapuistoon, jonne olin sopinut tapaamisen Hipun veljen kanssa. Somemaailma on ihmeellinen. Twitteristä löytyi tämä kyseinen velipoika, Winston. Vaihdoimme Winstonin emännän kanssa viestejä ja sovimme tapaamisen. Winston on koulukoira ja työskentelee Turussa. Aivan uskomaton sattuma on se, että Winston kyläilee täällä Etelä-Suomessa säännöllisin väliajoi. Ja miltei meidän naapurissa!

Sisarukset Winston ja Hippu.

Sisaruksilla oli lämpöinen jälleentapaaminen. En tiedä, muistaako ja tunteeko koirat omat sukulaisensa. Mutta hienosti Winston ja Hippu tulivat juttuun. Kaksikossa on myös selvästi havaittavissa samaa ulkonäköä. Tapaamisemme oli kaikin puolin oikein mukava. Toivottavasti näemme uudestaan. Winston tekee hienoa ja tärkeää työtä koulukoirana. Siihen hommaan ei kaikki sovi. Ei myöskään lukukoiraksi, joten tämä sisaruspari on melkoisen fiksuja ja upeita biigeleitä!

Ps. Oikein hyvää Eläinten päivää kaikille meidän blogikamuille sekä Kilpille, Escolle ja Risulle.