lauantai 27. heinäkuuta 2013

Aamutoimia

Aamulenkillä.
Jäimme katselemaan huussin nurkalle, kun Keravan porukka vilkutti meille auton lähtiessä matelemaan mökkitiellä. Aurinkoiset lomapäivät täällä pienessä punaisessa mökissä ja sen pihapiirissä jäivät taakse ja poppoo jatkoi matkaansa kohti sydänsavoa. Toivotimme Pimun ja Typyn kanssa turvallista ajomatkaa ja kiitimme mukavasta lomaseurasta. Olimme päivien aikana saunoneet, grillanneet, käyneet kauppa-autolla ja sienimetsässä. Sää suosi ja hauskaa riitti.

Aamulenkillä pistelin matkan varrella poskeeni vadelmia. Typy kaarsi tieltä metsään erään ojan varrelta, josta myös peurat kulkevat rantaan juomaan. Pimu hölkötteli rinnallani ja kun pääsimme takaisin mökille, odotti Typy meitä siellä likomärkänä. Aamu-uintikin oli siis suoritettu.

Illalla sivistän itseäni klassisella musiikilla Kangasniemen Musiikkiviikkojen puitteissa. Äitini saapuu miehensä kera myös mökkeilemään ja jätän isokorvat heidän kontolle muutamaksi tunniksi. Huomenna lähdemme ajelemaan kotia kohti, sillä isäntää on jo ikävä meillä kaikilla kolmella. Puulalle palaillaan taas elokuun puolella.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Loma alkoi saunalla ja sillillä

En tiedä parempaa tapaa aloittaa hartaasti odotettu kesäloma kuin istumalla isännän kanssa saunan lauteilla katsellen tyyntä Puulaa. Herkutellen uusilla perunoilla ja sillillä, käymällä sienimetsässä ja syventymällä hyvään kirjaan. Edessä on lomapäivät ja isännän joutuessa palaamaan sorvin ääreen, jatkan lomailua mökkimaisemissa yhdessä kera beaglein.

Mikähän mahtoi haista ikäneidon
kuonoon sienimetsällä ollessamme...
Alkuloman ilonaiheita oli tämän vuoden ensimmäiset kanttarellit! En muista, että olisimme koskaan aiemmin jo tässä vaiheessa heinäkuuta tehneet näitä makoisia löytöjä. Pimu oli uskollinen sienestyskaveri tälläkin reissulla mutta Typy sai todella hyvän hajun nenäänsä ja sitten mentiin! Pitkäsäären tämänkertainen lenkki kesti vain parisen tuntia mutta olikin ensimmäinen laatuaan tänä kesänä. Ehkä Typpyrä elokuussa painelee jo niitä neljän tunnin pyrähdyksiä... hui! Oli kyllä eri kiva nähdä, että Pimu jaksoi entiseen malliin könytä metsikössä ja näppärästi se kiipesi kantojen ja risukkojen yli. Vanha on voimissaan!

Ensi viikolla saamme mökkikavereita Keravalta. Tiedossa on menoa ja vauhdikkaita tilanteita unohtamatta silloinkaan saunaa ja silliä. Toivottavasti aurinko jaksaisi näyttäytyä meille lomalaisille ahkerasti ja lämmittäisi järviveden hiukan uintikelpoisemmaksi. Sen verran viluisaksi tässä on tullut, ettei alle 20-asteiseen Puulaan tee mieli pulahtaa. Typyä ei tietenkään lasketa vilusakkiin mukaan mutta se kantaakin lukuisten lisänimiensä joukossa myös nimeä vesibeagle. Voisikohan Pimu olla sitten vaikkapa ikäbeagle...




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Rajatonta riemua

Häntä heiluen viipotti Pimu meitä vastaan, kun sunnuntai-iltana astuimme Keravalla pihaportista sisään. Typy istui sisällä sohvalla katsellen ikkunasta ulos ja räksytti sieltä meille "vieraille". Vahtikoiran elkeet ovat pitkäsäärellä siis hoitopaikassakin. Melko nopsaan Typsyllä alkoi kuitenkin raksuttamaan ettei portista putkahtanut vierasta porukkaa. Tämän jälkeen vilisti myös Typy tervehtimään meitä ja jälleennäkemisen riemu oli rajaton.

Rajatonta oli myös se ilo, että Pimu oli toipunut vatsataudista mainiosti. Sunnuntaina edessämme seisoi tyystin eri koira kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Vielä perjantaina, kun veimme isokorvat hoitoon, painoi mieltäni se, että voipuneelta ja väsyneeltä vaikuttanut ikäneito piti jättää vieraiden huomaan. Mutta ripulia ei enää Keravan maisemiin oltu ruikittu ja ruoka oli pikkuhiljaa alkanut maistumaan. Kerjäämäänkin vanha oli ryhtynyt, kun "hoitotäti" oli ryhtynyt syömään pizzaa. Keravan miesväki oli lähtenyt lauantaina lomareissuun, joten sekä Pimu että Typy saivat köllötellä melkoisen paljon omassa rauhassaan koko kyläilyreissun ajan. Ensi kerralla on varmasti luvassa taas enemmän meininkiä.

Perjantaina pidetyn lämminhenkisen ja enoni näköisen hautajaistilaisuuden jälkeen suuntasimme lauantaina isännän kanssa helteiseen Tallinnaan. Turisteja parveili runsain mitoin kaupungin ytimessä ja ilmapiiri olikin varsin kansainvälinen. Karvakuonoja ei tietenkään unohdettu vaan kassiin pakattiin tuliaisina nakkipaketti ja koirille tarkoitettuja kanaherkkuja. Kuonot penkoivat matkalaukkua heti kotiin päästyämme, sillä tytöt tietävät odottaa tuomisia, kun laskemme kapsäkin eteisen lattialle. Ja kuten aina ennenkin, hyvin näyttivät makupalat kelpaavan. Meille kaksijalkaisille taas kelpasi paremmin kuin hyvin kotiin tuotu reipas ja pirteä Pimu.







torstai 11. heinäkuuta 2013

Ja taas...

Pimulla on taas vatsavaivoja. Ikäneito oksentaa ja pas...ntaa vuoron perään ja isännän kanssa säntäilemme talouspaperirulla kainalossa vanhuksen perässä siivoten jälkiä. Siivoushomman lomassa kiikutamme Pimpulaa ulos talon taakse metsään. Sain Mailta hyviä vinkkejä liittyen koirien vatsavaivojen lääkitsemiseen ja tänään kipaisin apteekissa hakemassa troppeja, joilla hartaasti toivon Pimun vatsan rauhoittuvan. Onneksi vesi näyttää vanhukselle maistuvan ja se pysyy myös aika hyvin sisällä. Tällaisessa taudissa kun kuivumisen vaara on suuri ja lämmin sää vain lisää riskiä.

Olemme miettineet viime aikoina Pimun kuntoa noin ylipäätäänkin. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja kuulon heikentymisen lisäksi myös kroppa näyttää ikääntymisen merkit. Kesäkuumalla Pimu ei pysy enää Typyn tahdissa lenkkipoluilla ja etenkin pitkien torkkujen jäljiltä vanhan kroppa vaikuttaa jäykän tönköltä. Kestää aina hetken, että moottori käynnistyy. Juominen on lisääntynyt enkä laita sitä pelkästään helteiden piikkiin. Johtuuko se viime kesänä todetuista maksavaivoista vai onko kyseessä jokin muu juttu... Olemme päätyneet tarkkailemaan tilannetta kesän ajan ja kun palaamme lomalaitumilta, on Pimu syytä viedä eläinlääkärin tsekkaukseen.

Mutta vatsavaivojen toivoisi nyt helpottavan senkin vuoksi, että viikonloppuna isokorvat lähtevät Keravalle hoitoon. Meillä isännän kanssa on edessä hautajaisreissu Kangasniemelle ja sieltä palattuamme matka jatkuu kohti Tallinnaa, jossa vietämme hääpäiväämme. Harmittaa kyllä vietävästi jättää meidän vanhus sairaana hoitoon, jos tauti ei ala heittämään. Mutta mistäpä moisesta sontataudista voi etukäteen tietää, koska se iskee. Se kun näyttää iskevän ilman mitään ennakkovaroituksia. Huoli painaa varmasti mieltäni viikonloppuna eikä se Keravan poppoollekaan mukavaa ole ripulista koiraa kaitsea. Mutta tiedän, että koirimuksista huolehditaan Keravalla mitä parhaiten. Paikka on tuttu ja turvallinen molemmille karvanaamoille. Typyllä riittää leikkikavereita ja Pimu saa varmasti levätä rauhassa niin paljon kuin haluaa. Yritän siis olla murehtimatta liikoja, etenkin kun reissumme Kangasniemeen on jo surua täynnä.

Tokeniko Pimun vatsa ennen hoitoreissua? Pelasiko Typy poikien kanssa jalkapalloa vai sählyä? Mitä tuliaisia isokorville tarttui Tallinnasta mukaan? Näistä kerron seuraavassa kirjoitelmassani, pysythän linjoilla!






tiistai 9. heinäkuuta 2013

Beagleja moneen lähtöön

Eväät syöty, uimassa käyty, viltin päällä
lötkötelty. Nyt suuntana koti,
takana mukava Rajis-päivä!
Lähdimme viettämään aurinkoista ja likipitäen helteistä sunnuntaita Rajasaareen, sillä isokorvien piti päästä uimaan. Meressä puljaaminen virkistää kummasti! Meillä kaksijalkaisillakin oli mukavat oltavat. Uimaan emme menneet mutta olo ei ollut tukahduttavan kuuma, sillä saarella puhalsi pienoinen tuuli. Moni muukin oli koiriensa kanssa päätynyt Rajikseen ja beaglejakin nähtiin taas useampi kappale. Siitä saakin aina hupia, kun vertailemme meidän tyttöjä muihin isokorviin, joita löytyy moneen lähtöön. On rotevaa urosjötikkää, pienen siroja ruskea-valkoisia tyttöbeagleja, nuoria ja vanhoja, isokorvaisia ja isokorvaisia. Toistaiseksi Pimu on  kantanut ikääntyneimmän beaglen viittaa harteillaan, kun saaressa tavattujen rotukavereiden iästä on tullut puhe. Moni ihmettelee ja ihailee, miten Pimuli vaikuttaa niin reippaalta ja hyväkuntoiselta vaikka ikävuosia on mittarissa jo reilut 14 vuotta. Niinpä, meidän vanhuksella on hyvät geenit ja on myös pitkäikäistä sukua.

Kesälomani alku viipottaa jo takakaarteessa ja ollaan melkein maalisuoralla. Isäntä pakertaa töitä vielä elokuun puolelle ja sitä ennen minä vietän lomapäiviä Pimun ja Typyn kanssa kolmeen naiseen. Erityisiä suunnitelmia en ole vielä tehnyt. Sehän on selvää, että porukkamme yhteinen loma-aika tullaan viettämään Kangasniemellä mutta jotakin hauskaa keksin kyllä alkulomanikin ajaksi. Pyörähdämme Puulalla varmasti jo ennen elokuuta ja kaupungissakin voi viettää kivoja vapaapäiviä. Joka tapauksessa aion huilata, relata ja rentoutua keräillen voimia syksyyn. Kaikkea mukavaa ja hauskaa teille, jotka jo olette siirtyneet lomalaitumille. Perässä tullaan!  




perjantai 5. heinäkuuta 2013

Maalla keskellä kaupunkia

Juhannuksen alla ilmestyi  eräälle lenkkireitillemme lampaita. Niille on rakennettu iso aitaus ja lokakuulle saakka ne toimivat ruohonleikkureina ja maiseman siistijöinä syöden aitauksessa heinää. Lisäksi niiden tehtävänä on myös ilahduttaa kuntalaisia.

Isäntä sattui tyttöjen kanssa paikan päälle jo silloin, kun määkijöitä vasta tuotiin aitaukseen. Siinä kolmikko oli katsellut, kun lampaat laskettiin laitumelle. Pimu oli kuulemma rauhallisin mielin seuraillut näitä villakeriä mutta Typyllä nousi selkäkarvat pystyyn ja piti vähän rähistä. Lampaita on kyllä nähty ennenkin mutta Typyä ne taitavat hiukan pelottaa.

Nyt, kun olemme jo useamman kerran kävelleet aitauksen ohi ja jääneet ihmettelemään lampaiden touhuja, ei Typykään enää jaksa rähistä. Eikä se jaksa enää edes kiinnostua määkijöistä. Enemmän kiinnostaa lampaista lähtevä haju, joka käy kuonon päähän. Pimukin haistelee aitauksen vierellä ilmaa, sen verran hyviä aromeja sieltä leijailee. Eikä se haju ole ruohon tai niittykukkien tuoksu, joten omaan nenääni haju ei kovin miellyttävä ole. Mutta hajusta tulee mieleen mummolan sekä mökin naapurissa sijainneen maalaistalon lampaat. Siitä ajatus kiiriikin sitten lapsuuden kesiin. Siihen, miten kivaa oli nähdä lehmiä, sikoja, lampaita ja kanoja. Osa vähän pelotti ja osalle uskaltautui syöttämään voikukkaa tai leivänkantoja.

Mummolaa isännöi nyt serkkuni ja elukoina on enää kissoja. Mökkinaapurikin on laittanut vuosia sitten navetan säppiin ja niityllä makailee enää peuroja. Näin maailma muuttuu, nyt on lampaita keskellä kaupunkia ja maaseudulla törmää entistä harvemmin navetan asukkeihin. Mutta näkipä niitä nyt missä tahansa, maalla tai kaupungissa, jaksavat ne ilahduttaa ainakin minua yhä uudelleen ja uudelleen.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kolme ämmää: mansikoita, mustikoita ja muikkuja

Lämmintä vaan riittää, joten pakkasin torstai-iltana beaglet ja läppärin autoon ja karautin Puulan rannalle. Töitä kun voi tehdä vaikka laiturin nokasta käsin! Seurakseni mökille sain myös äitini miehensä kera isännän jäädessä etelään paiskimaan töitä. Oli kuulemma ollut vähän kummallista olla yksin kotona, kun isokorvat eivät pyörineet jaloissa. Niin, eikä tarvinnut kuunnella minun jaarittelujani... (allekirj.huom.).

Neiti tai Herra lumikko.
Sen lisäksi, että saimme mökkikavereita kaksijalkaisista, riitti pihapiirissä myös nelijalkaisia kamuja. Heti torstaina mökkitielle päästyämme vastassa oli kettu. Repolainen otti jalat pikaisesti alleen, kun kaasuttelin kohti mökkiä. Metsäänhän kettuveikko juosta vilisti ja hyvä niin, ettei Typy saanut siitä minkäänlaista ajohajua. Päivittäisillä kävelylenkeillä samaisella tienpätkällä kohtasimme myös peuroja. Nekin kirmailivat karkuun, kun hoksasivat meidät ja onneksi Typyä kiinnosti sillä hetkellä enemmän pallon noutaminen kuin peurajahti. Reissun taisi kuitenkin kruunata lumikon poikanen, joka päätti lauantaina ilmestyä mökin pihalle toikkaroimaan. Sen huomasi Typykin ja eritoten Pimu, joka aikoi tehdä hyvinkin läheistä tuttavuutta pikkuotuksen kanssa. Piti ihan pannasta napata kiinni, ettei vanhus päässyt tassulla läpsimään rääpälettä. Ja Pimuli jaksoi palata viikonlopun aikana yhä uudelleen ja uudelleen pihakoivun juurella olevan aukon luokse, josta lumikko oli esiin mönkinyt.

Typy "kuivasi" itseään mutta
Pimuhan ei vapaaehtoisesti järveen
mennyt.
Kesän ensimmäiset mustikat sekä metsämansikat on nyt maistettu. Mustikat maistuivat myös Typylle mutta Pimu ei niistä piitannut. Sen sijaan se piittasi äitini voissa käristämistä muikuista, kesän ensimmäinen muikkuannoskin on siis nautittu. Ja oli hirrmuisen hyvää! Uimassa kävimme ahkerasti, sillä vesi helli meitä 25-27 asteen lämpötiloilla koko pitkän viikonvaihteen. Pimun kannoin järveen mutta me muut menimme sinne ihan omin jaloin. Onneksi Pimu on kevyt kannettava toisin kuin Typsy, jonka kohdalla laihdutuskuuri on nyt startannut.

Kesäkuu livahti kuin varkain ja kalenterista on käännetty taas uusi lehti. Toivottavasti aurinko jaksaa lämmittää meitä tämän alkaneenkin kuun ajan ja vielä pitkälle syksyyn. Kaikille blogin ystäville heleää heinäkuuta!