Ei vielä Puulalle ja lukukoirakin lomautettu

Eipä muutama viikko sitten olisi uskonut, miten maailma muuttuu. Suomea myöten. Uusimaa pistetään mottiin. Mökkipääsiäinen voidaan siis unohtaa ja minua harmittaa kovasti 😞. Juu, pienihän tämä murhe on monen muun ikävyyden rinnalla. Mutta häpeilemättä myönnän, että kurjalta tuntuu ettemme pääse vielä Puulalle. Mökki ei toki sieltä mihinkään karkaa. Asetamme uuden tavoitteen vappuun. Ja toivomme kaikille läheisillemme kovin paljon hyvää. Tähän porukkaan kuuluu riskiryhmäläisiä, lomautetuksi tulevia ja pari yksityisyrittäjää. Nämä meille tärkeät ihmiset ovat paljon ajatuksissamme.

Etätyöt meillä isännän kanssa jatkuvat. Miten pitkään, sitä ei kukaan tiedä. Hurjimissa veikkauksissa minulla ei olisi toimistolle asiaa ennen juhannusta. Hippukin on "lomautettu" lukukoirahommista huhtikuun loppuun saakka. Toivottavasti pääsemme toukokuussa päättämään kevätlukukauden sekä koti- että naapurikirjastossa.

Päivälenkit keväisessä metsässä ovat
nyt parhautta. 

Isännän työt etänä hoitaen tuottavat hänelle melkoisesti ylimääräistä hommaa. Kaikki ammatit eivät etätyönä tahdo toimia. Onneksi isäntä on rautahermoinen ja ammatissaan mielestäni huippua. Hän kyllä pärjää. Eikä me kumpikaan olla ahdistuneita tästä tilanteesta vaikka elämä kulkeekin nyt pitkälti oman porukan kesken, neljän seinän sisällä. Toki ulkoilemme paljon isokorvien kanssa. Ainut asia, josta minä välillä kitisen, on musiikki. Siinä kun meillä on melkoisen eri maku. Esimerkiksi tällä kuluneella viikolla isäntä on soittanut kolmatta päivää Remu Aaltosen 80-luvulla julkaistua Live at Cafe Metropol-levyä. Totesin isännälle, että kun posti kiikuttaa minulle pääsiäisen nurkilla jo ennakkoon tilaamani uuden Nightwish-levyn, pauhaa kiteeläinen hevimusiikki ainakin pari viikkoa yhtä soittoa 😁.

Siirrymme kesäaikaan viikonloppuna. Kevät tuo iloa ja aurinkoa päiviin. Minä nautin tänään ja maanantaina lomapäivistä. Aprillipäivänä minulla vaihtuu taas työnantaja. Nähtäväksi jää, miten työkuviot uudessa firmassa järjestyvät näin etäilyn ollessa päällä. Kokemus tämäkin. Pysyttehän kaikki terveinä. Voikaa hyvin 💗. 

Kevät etenee ja korona myös

Perjantaina näimme isokorvien kanssa kevään ensimmäiset leskenlehdet. Eilen kävimme vielä varmistamassa, että näimme oikein. Tuntuu kovin hullulta, että maaliskuun puolivälissä kukkii jo kevätkukkaset. Mutta niin ne vain törröttivät ojan reunalla, muutama leskenlehti. Kevät on upeaa aikaa. Kohta taitaa olla se hetki, että parvekevalot pakataan laatikoihin odottamaan marraskuuta.

Synttärisankaritar syö peurankorvaa. 

Kuten edellisessä kirjoitelmassa kerroin, ostimme Hippuselle synttärilahjaksi uudet valjaat nimikyltin kera. Tänään aiomme kokeilla Mytölle aikuisten valjaita. Se on tähän saakka kulkenut Typylle aikoinaan hankituissa pentuvaljaissa, jotka palvelivat myös Hippua. Myttö perii nyt Typyltä sen aikuisvaljaat. Myttö täyttää tämän kuun 30. päivä yhdeksän kuukautta! Aika on kiitänyt kuin siivillä. Myttö ei ole enää vauva vaan leikki-ikäinen viikari.

Olemme nyt molemmat etätöissä kotona, isäntä ja minä. Isäntä etäilee pääsiäiseen saakka ellei Suomen hallitus toisin suosittele. Minulla määräys kestää ensi viikon loppuun mutta luulen, että  minäkin paiskon töitä kotosalla pääsiäispyhiin saakka. Etätöistä puhutaan nyt kovasti. Itse olen tehnyt jo vuosia keskimäärin päivän viikossa töitä kotikonttorilla. Tiedän kollegoita, joita hieman ahdistaa olla kotona hommissa. Etenkin, kun tämän povataan jatkuvan vielä liki kuukauden päivät. Virtuaalietäkahvitaukoja on ilmestynyt kalenteriini.

Hippu poseeraa uusissa valjaissa.
Pikkusiskokin vilahtaa taustalla. 

Näin koirien omistajana pidän itse kovasti etätyön antamista mahdollisuuksista järjestellä työpäivä haluamallaan tavalla, huomioiden toki palaverit ja kokoukset. Eikä tarvitse surra ja murehtia sitä, että koirille tulee pitkä päivä keskenään kotona. Joka päivä katkaisen työt lähtemällä Hipun ja Mytön kanssa ulos. Ei ole järkevää istua koneen ääressä kahdeksaa tuntia putkeen. Ja nyt kun isäntäkin työskentelee kotoa käsin, otamme hänet tietysti mukaan ihmettelemään vaikkapa niitä leskenlehtiä.

Pysyttehän kaikki terveinä! Laittakaa telkkari, radio ja sähköiset mediat välillä kiinni. Korona-uutisten jatkuvasta seuraamisesta kun voi tulla ahdistavakin olo. Tarttukaa kirjaan, pistäkää levy soimaan, käykää kävelylenkillä ulkosalla tai soittakaa kaverille. Aurinkoista loppuviikkoa!

Paljon onnea viisivuotiaalle Hippuselle!

Lämpimästi onnitellen 

syntymäpäiväsankaritar Hippua!

Tänään on juhlapäivä. Meidän ihana Hippu täyttää viisi vuotta. Syntymäpäiväsankaritarta juhlittiin lauantaina jo hiukan etukäteen. Vieraaksi saapui isäni vaimonsa kera sekä anoppini ja appiukkoni. Juhlakalu sai hienoja lahjoja (peura- ja hirviherkkuja sekä lelun). Myttöäkään ei unohdettu.

Lauantaina me kaksijalkaiset söimme kakkua.
Hippu ja Myttö saivat peuraherkkuja.

Tänään juhlistamme Hippulia vielä oman perheen kesken. Isännän kanssa ostimme Hipsulle lahjaksi uudet valjaat sekä niihin uuden nimikyltin. Vanhat valjaat ovat jo hiukan kuluneet ja rispaantuneet. Ja Myttöskä on käsitellyt niitä hampaillaan. Vanhasta nimikyltistä ei tahdo saada enää selvää. Tavaralahjojen lisäksi annamme päivänsankarille kuivatun peurankorvan, Hipun lempiherkkua.

Hipusta on kasvanut iloinen, reipas, lempeä, ystävällinen, kärsivällinen ja kaunis beagletyttö. Se on tuonut meille isännän kanssa suurta iloa. Hipun merkitys meille syksyllä 2018 kohdanneen valtavan surun keskellä oli hyvin suuri. Ilman Hippua olisin surrut itseni toimintakyvyttömäksi. Hippu on upea roolimalli ja esikuva Mytölle. Paras isosisko ikinä, kuten Pimu oli sitä Typylle ja Typy Hipulle.

Kakun koristelua ja töitä kotikonttorilla

Viikko on taas vierähtänyt ja kuljemme maaliskuun puoltaväliä. Kevättä on ilmassa ja se näkyy esimerkiksi päivän pituudessa. Isäntä pohdiskeli eilen Puulan jäätilannetta. Se pitää selvittää pääsiäisen nurkilla. Tällä hetkellä elämme tiedossa, ettei järvi ole juurikaan jäässä. Meille riittäisi, että rannat ovat sulia. Silloin lähdemme jo pääsiäisenä kohti Kangasniemeä ja käynnistämme tämän vuoden mökkikauden.

Yritin ottaa kuvaa Hipusta mutta Myttö
pakkasi itsensä kameran eteen, jossa
se kuitenkin viipyi vain hetken.

Hipulle ja Mytölle kuuluu hyvää. Yhteisiä leikkejä ja juoksukisoja riittää. Edelleen ihailen Hipun kärsivällisyyttä ja pitkäpinnaisuutta. Se on vähän liiankin suopea Myttöstä kohtaan. Isomman oikeudella voisi joskus ärähtää, kun toinen roikkuu hännässä tai puree korvanlehteä kuin puruluuta. Hippu on valtavan kiltti koira. Typy ja Pimu olisivat tuon riiviön pistäneet välillä ruotuun. Mutta silloin, kun Hilpu pistää Mytölle kampoihin, Myttö tottelee isosiskoa ja pyytää ikävää käytöstään anteeksi nuolemalla Hipun kuonoa. Rakastettava parivaljakko!

Olen tänään vapaapäivällä. Ohjelmassa on pieniä ennakkovalmisteluja, sillä huomenna meillä juhlitaan! Kävin viikko sitten lyhyellä lomareissulla Tallinnassa. Ostin sieltä täytekakkua varten koristeita. En osannut päättää, kumman otan. Joten ostin molemmat. Kummallekin löytyy kyllä käyttöä. Tyttösille en tällä kertaa ostanut tuliaisia. Hippu-paralle kun ei herkkutuliaisia tahdo löytyä ja leluja meillä on liikaakin (ainakin isännän mielestä). Annoin molemmille kotiin päästyäni kuivattua kamelinnahkaa, joka kelpasi kaksikolle paremmin kuin hyvin.

Työkuvioni ovat taas muutoksessa ja pistin eilen uuteen työsopimukseen nimeni. Huhtikuussa palkan maksaa eri firma kuin nyt, jonka leivissä ehdin olla joulukuun alusta alkaen. Saapa nähdä, mitä muutos tuo tullessaan. Yritän olla murehtimatta liikoja. Työelämä on nykyään aika hurjaa. Raha näyttelee yritystoiminnassa kovin suurta osaa. Ainakin alalla, jolla itse työskentelen. Olen ylpeä itsestäni, että pääkoppani on pysynyt tolkuissaan näissä loputtomilta tuntuvissa muutoksissa. 

Eilen työnantajani ilmoitti, että koko firman sakki jää ensi perjantaihin saakka etätöihin koronaviruksen vuoksi. Joten ensi viikon olen kotikonttorilla ja seuranani on parhaista parhaimmat työkaverit, Hippu ja Myttö. Ja mitä me huomenna juhlitaan täällä kotosalla, siitä ensi kerralla!

Seuraava uimamaisterimme?

Maaliskuu käynnistettiin lukukoirailemalla kotikirjastossa. Reissu sujui hienosti ja Hilpu sai kuunnella mm. sadun tiikeristä, koiranpennuista sekä Palomies Samin seikkailuja. Meillä on tapana kävellä kotikirjastoon mutta tällä kertaa hyppäsimme bussiin. Ilma oli nimittäin aivan karsea. Räntää satoi vaakasuorassa ja tuuli puhalsi niin kovaa, että onneksi Hippu ei lähtenyt lentoon. Emännällä sitä vaaraa nyt ei ole 😄.

Tuon räntäsateen ansiosta Myttö pääsi hetkeksi tekemään lähempää tuttavuutta lumen kanssa. Emme isännän kanssa huomanneet, että lumi olisi aiheuttanut Mytössä erityisiä hepuleita. Myttöskä on nimittäin ulkona aina riehakas ja iloinen. Hippulin kanssa ne kulkevat peräkanaa ja nuuskuttelevat nenät kiinni maassa. Jos vastaan kävelee iso koira, Myttö haukahtelee. Sitä jännittää isokokoiset nelijalkaiset. Mutta samaan aikaan kun se haukkuu, vispaa häntä vimmatusti.

Viikonloppuna piipahdimme Rajasaaressa. Meri oli hiukan jäässä mutta onneksi rannat olivat sulat. Eikä meidän isokorvia näyttänyt jäällemeno houkuttavan. Hippu kun ei tunnetusti uimisesta piittaa ja jäälle kapuaminen olisi sen vaatinut. Myttökään ei mereen ole mennyt. Mutta kesällä nähdään, onko se meidän perheen seuraava uimamaisteri. Pimu ei ollut, Typy taas rakasti uimista. Hilpu ei vedestä välitä, joten olisiko Myttösen vuoro ottaa maisterinviitta kantaakseen...