Tulkoon jo sula Puula ja mökkikausi

Kun emäntä tekee töitä kotona, ottaa Typsykkä rennosti. Luulen, että sillä ei ole kovinkaan suurta eroa Typyn päivään, olenko kotosalla vai en. Typy on tottunut siihen, että arkisin se joutuu olemaan määrätyn ajan päivästä yksin. Ainut, mikä Typsyn päiväohjelmaa häiritsee emännän etätyöpäivinä on se, että jääkaappi saattaa avautua. Silloin on oltava apajilla kerjäämässä.

Unityöläinen.

Erottaako Typy, onko arki vai pyhä? Erottaa, sanon minä. Loma-aikoina ja viikonloppuisin meidän kaksijalkaisten askareet ovat toisenlaiset, jo aamusta alkaen. Herätyskello ei soi viideltä, joten aamulenkille ei lähdetä puoli seiskan hujakoilla. Vapaalla annan itselleni luvan löysäillä, joten en ole niin tehokas lauantai-aamuina kuin viikolla. Toimet eivät ole yhtä ohjelmoituja kuin työaamuisin ja luulen, että Typy kyllä hoksaa, kun edessä on päivä, jolloin koko porukka on kasassa. Silloin voi itsekin lötkötellä pidempään, kerjätä oman aamiaisensa sijaan emännän aamupalaa sekä odotella, onko päivän ohjelmassa jotain superhauskaa, kuten vaikkapa mökille lähtö.

Ja siitä mökille lähdöstä... Talvi on kohta taitettu, sillä eikös maaliskuu lasketa kevätkuukaudeksi! Odotamme jo Puulan sulamista ja tämän vuoden ensimmäistä mökkireissua. Tulkoon siis kevät! Talvi saa huilata ja palatkoon vaikkapa marraskuussa.

Ne korvat, ne korvat...

Typyn vasen korva sai alkuviikosta terveen paperit mutta oikea korva on edelleen tukkoinen sekä hiivainen. Hiivaa oli siis ilmestynyt sinne uudestaan, ainakin lääkärin ja mikroskooppinäytteiden mukaan. Parempaan päin oikeakin korva on ja sitkeä mähmä on lähtenyt liikkeelle. Mutta kotihoito jatkuu. Sen enempää ketään tuomitsematta varasin seuraavan kontrolliajan toiselle eläinlääkäriasemalle. Sinne, missä Typyn jalatkin hoidettiin. Tuntuu, että tämä korva-show alkaa saavuttamaan sellaisen mittasuhteen ajassa mitattuna, että ryhdyimme hiukan epäilemään. Lisäksi sain melko erikoista palvelua, kun olisin varannut seuraavan kontrolliajan paikkaan, jossa tätä operaatiota on nyt pyöritetty. Siitä suivaantuneena aika on nyt toiseen putiikkiin.

Hiihtolomaviikosta huolimatta (tai siitä johtuen) lukukoirakeikalla oli mukavasti lukijakuntaa paikalla. Yksi rapsutusaikakin oli varattu. Typsy kuunteli taas mallikkaasti ja nautti ihan hirmuisesti lasten huomiosta. Ja kyllä muutama aikuinenkin rapsutteli meidän isokorvaa. Taukojen aikana silmäilin lastenosaston ilmoitustaulua. Kirjasto palvelee kuntalaisia todella hienosti! Kaikenlaista tapahtumaa järjestetään aina lukupiiristä Harry Potter-tapahtumaan. Lisäksi lastenosaston henkilökunta näyttää olevan erityisen motivoituneita työhönsä ja asiakaspalvelutaidot ovat kohdallaan. Oiva juttu, tuo kirjasto!

Vesimattojuoksu sujuu Typyltä jo rutiinilla. Herkut motivoivat askeltamaan matolla veden ollessa välillä nilkoissa, välillä vatsaa hipoen. Saimme muutamia uusia ohjeita, joita voimme hyödyntää kotijumpassa. Niitä pitääkin heti viikonloppuna kokeilla. Typsyn oikea jalka, se "huonompi" on edelleen hiukan kehnompi mutta mitään dramaattista tilanteessa ei ollenkaan ole. Kevät näyttelee jo ensimerkkejään ja uskon, että kesään mennessä meillä viipottaa tervejalkainen sekä -korvainen Tyyperi!

Viihtyisä viikonloppu

Takana on hyvin levätty ja mukava viikonloppu. Eilen paistoi aurinko niin komeasti, että oli ilo reippailla Typsyn kanssa lähimaastossa mm. metsässä koluten. Tällä viikolla kalenterissamme on lukukoirailua, korvakontrolli ja vesimattojuoksua. Ohjelmaa siis riittää mutta vastapainona sille emme unohda sohvalla lötköttelyä ja toivomme, että valoisia päiviä riittäisi myös tälle alkaneelle viikolle.

Perjantaina oltiin lapsenlikkoina Keravalla.

Ihana aurinko!

Kantohangella on kiva kieriä.

Reipasta ja leppoisaa viikkoa kaikille lukijoillemme ja hyvää lomaa tänne etelän hiihtolomalaisille!

Ystäville

Elämäntaival ystävien seurassa 

on täynnä ihmeitä.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille 

Pienen Suuren Beaglen lukijoille sekä

blogikavereille palveluskuntineen!

Toivottaa

Typy kera emännän ja isännän

Vetistä touhua

Typy pääsi eilen taas tassuttelemaan vesijuoksumatolla. Nyt meno oli reippaampaa kuin viime viikolla vaikka juoksuaskelia ei vieläkään otettu. Fysioterapeutin mielestä vesikuntoilu vastasi pitkää lenkkiä, joten hän kehotti tekemään vain lyhyen ilta-ulkoilun. Mutta ei Typsystä kyllä huomannut millään tavoin, että vesireippailu olisi uuvuttanut pitkäsäären. Kyllähän mattoilu toki lihaksiin käy mutta Typyllä tuntuu nyt riittävän energiaa ja voimia. Hyvä niin!

Jatkamme Typykän kuntouttamista eritoten ulkona tehtävien harjoituksien avulla. Nyt on nimittäin lunta ja se on oivallinen apukonsti, kun takajalkojen lihaksia halutaan vahvistaa. Lumisessa ylämäessä kävely ristiin rastiin, reipas ravi upottavassa nietoksessa; tässä muutama esimerkki Typyn jalkajumpasta. Uiminen olisi loistojuttu mutta koirauimalaan asti emme ole vielä päässeet vaikka leikkauksen jälkeen sitä uhosinkin. Katson, että tuo vesimattohomma korvaa uimalan ainakin tässä vaiheessa. Se on selvää, että kesällä tulemme käyttämään Typyä runsaasti luonnon omissa uimaloissa eli mökkirannoilla sekä Rajasaaressa.

Sen lisäksi, että Typy on lotrannut vesijuosten, on sen korvia myös uitettu (huuhdeltu) puhdistavassa litkussa. Ensi viikolla selviää, joko oikeakin korva olisi saatu moskasta puhtaaksi. Mitä lie seuraavaksi meille lääkäristä ehdottavat mikäli korva on edelleen tukossa... Mutta ennen lääkärireissua käymme juomassa äitini synttärikahvit ja hoidamme poikakolmikkoa Keravalla. Näihin reissuihin pääsee myös Typsykkä matkaan mukaan. Eikä parane unohtaa niitä lumijumppahetkiä. Ne kun tekevät myös meidän kaksijalkaisten raajoille pelkkää hyvää.

Juoksija

Alussa jännitti. Pienin askelin Typy uskaltautui vesijuoksu"altaaseen" isännän ja fysioterapeutin avustaessa työntämällä Typsyä hellävaroen takapuolesta. Minä olin altaan toisessa päässä puristaen kädessäni isoa kasaa herkkuja. Sitten altaaseen laskettiin lisää vettä ja vesijuoksumatto käynnistettiin. Melko nopeasti, herkkujen avulla, Typy ymmärsi jutun juuren ja rauhallisesti askeltaen mentiin matolla reilut puoli tuntia. Harjoitusaikana meni paljon herkkuja sekä kehuja ja kannustusta.

"Nam, syötävää."

Fysioterapeutti totesi, että sitten viime käynnin (eli sen ensimmäisen) oikean jalan ontuminen on tasoittunut ja liikeradat näyttävät hyviltä. Edistystä on siis tapahtunut ja nyt vaan on syytä jatkaa kotijumppaa ja harjoituksia. Olin ilahtunut, että Typsyn jalat ovat menossa entistä parempaan suuntaan. Kyllä niistä vielä mainiot kintut tulee!

"Miksei täällä pysty uimaan?"

Lopuksi kuivauspalvelu Isäntä Oy huolehti juoksijan
jälkihuollosta.

Korvien suhteen emme valitettavasti vieläkään saaneet aivan loistavia uutisia. Kävin eilen Typyn kanssa tohtorin luona, joka suoritti korvahuuhtelun. Harmitti, että Typsykkä piti taas nukuttaa ja hermostuneena odottelin koko operaation ajan eläinlääkäriaseman aulassa, kun potilasta operoitiin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vasen korva saatiin huuhdeltua kuntoon. Oikea korva on ongelmallinen sillä se on kuulemma täysin tukossa. Osa mähmästä saatiin pois mutta jotakin vielä jäi. Tuo loppumönjä yritetään saada taas kotikonstein liukenemaan ja vielä on edessä kontrollikäynti parin viikon päästä. Kylläpä noista korvista tuli nyt riesa, eritoten Typylle. Eläinlääkärissä kun ei ole kivaa vaikka Typy käynteihin hienosti suhtautuukin. Mutta parhaamme tehdään ja kaikki konstit käytetään, jotta oikeakin korva saadaan puhtaaksi. Olettehan siis edelleenkin hengessä mukana!

Bussia odotellessa matkalla eläinlääkäriin oli
 mukava myllätä lumessa. 

 

Hölmöily

Käsitelty kenkä.
Huom! Kuva ei kerro
koko totuutta...

Oliko kyseessä mielenosoitus, koska isäntä lähti viikonloppureissuun? Vai yllättikö pikkunälkä meidän uimamaisterin? Miten asian laita olikin, harmitti kovasti, kun perjantaina töistä kotiuduttuani löysin vuoden vanhan talvikenkäni Typsykän sängystä. Revittynä, rikki repaleisena. Suututti sen verran paljon, että toruin Typyä kovaan ääneen moisesta hölmöilystä. Melkein uudet, kalliit kengät... nyt roskistavaraa. Hyi hyi Typykkä! Uskokaa tai älkää, osaan olla tarpeen tullen vihainen Typylle vaikka se katsookin alta kulmien, marttyyrin ilme kasvoillaan, sääliä hakien. Ja kyllä isokorva tajusi noin jälkikäteenkin, että oltiin tehty typeryyksiä. Vaikka en suutaria itse teossa kiinni saanutkaan.

Kun olin puhissut kenkäharmitustani tovin, läksimme Typyn kanssa vierailulle anopin ja appiukon luokse. En ollut enää vihainen ja ilta sujui mukavissa merkeissä meidän kaksijalkaisten nautiskellessa pizzaa ja Typsykän hotkiessa maksalaatikkoa. Lauantaina jatkoimme rentoilua ulkoillen ja sohvalla maaten. Pistin sentään edes pyykkiä koneeseen pyörimään. Typy sai nukkua vieressäni koko viikonlopun ajan ja myönnän, että sängyssä nukkuminen alkaa kääntymään jo tavaksi. Turha kai sitten valittaa jäykkää selkää ja puutuneita koipia, oma on syyni.

Typy oli riemuissaan, kun isäntä palasi kotiin. Se ottaa meidät aina yhtä ilolla vastaan, oltiin me oltu poissa kaksi tuntia tai viikon verran. Tuliaisiakin isäntä toi ja niitä Tyyperi sai heti maistaakseen. Sen jälkeen olikin mukava kellahtaa sohvalle pitkäkseen. Eikä Typy siinä yksin ollut vaan sai seuraa uupuneesta matkailijasta.

Tällä viikolla vesimattojuostaan ja käydään korvaputsauksessa. Eläinlääkärikäyntejä siis riittää. Miten nämä reissut meni, siitä ensi kerralla!