Levollista arkea taivaltaen

Olen päässyt mielestäni jo melkoisen hyvin yli työrintamalla tapahtuneesta suuresta muutoksesta. Nyt annan aikaa itselleni ja perheelleni. Tänä kesänä aion viettää paljon aikaa Kangasniemellä. Siihen ei välttämättä tule toista mahdollisuutta ennen eläkeikää. Ja toki myös toivonkin, että olen takaisin töissä viimeistään syksyllä. Suunnitelmani voi kuulostaa itsekkäältä. Mutta luulen, että tämä pakotettu poisolo työmaailmasta voikin osoittautua tässä vaiheessa elämääni vallan parhaaksi tapahtumaksi. Kuluva vuosi on tähän mennessä ollut monella tapaa kovin raskas. 

Pellolla tuuli toi tullessaan kivoja hajuja.

Vaikka en avaakaan aamuisin tietokonetta ja työpuhelinta enkä istu kokouksissa, on arki rullannut meillä muuten tuttuun tavalliseen tapaan. Olemme nauttineet Hilpan ja Myttösen kanssa pitkistä päivälenkeistä. Piipahdamme myös kotikoirapuistossa päivittäin. On suuri onni ja mielen piristys, että meillä on nuo kaksi karvaista kaverusta. Ne rytmittävät päivää ja antavat paljon iloa elämään. 

Myttö löysi ojan reunalta rotanraadon. 
Se kuskasi sen Hipulle haisteltavaksi.

Isäntä pakertaa vielä tovin töissä ja sitten lomalaitumet kutsuvat. Viime kesänä päätimme hylätä suunnittelemamme lyhyen kesälomareissun, koska korona sulki kaikki paikat. Heinäkuussa tuo retki toteutetaan. Hotelli Kuopiosta on varattu. Hääpäivää vietämme Joensuussa ja yövymme myös siellä. Käymme Kiteellä paluumatkallamme Kangasniemelle. Odotan jo innolla tuota minilomamatkaa! 

Ihan kohta kääntyy kalenterissa sivu ja olemme kesäkuussa. Luonto on kukkeimmillaan. Alkukesä on upeaa aikaa ja siitä aiomme nyt nauttia sekä maalla että kaupungissa. Tämä blogi aloitti taipaleensa 26.5.2009. Kiitos hyvät lukijamme sekä meidän mahtavat blogikamut palveluskuntineen, että olette pysyneet matkassamme mukana. Pysyttehän jatkossakin 🌼.

Hyvien uutisten viikko

Mennyt viikko on sisältänyt paljon kivoja uutisia. Paras niistä on se, että mökkivanhus oli säilynyt ehjänä talven jäljiltä. Itse möksä sekä aitat, liiteri, huussi ja laituri olivat kunnossa ja paikoillaan. Vene oli edelleen tiukasti nurin käännettynä omassa telineessään ja linnunpöntöt olivat pysyneet puissa kiinni. Oli valtavan mukavaa päästä pitkästä aikaa mökille. Kun katselin Puulalle, mieli rauhoittui välittömästi ja olo oli levollinen. 

Vihdoinkin taas Puulan rannoilla!

Hipun ja Mytön mielestä mökki taitaa olla maailman paras paikka. Mökin nurkat ja pihapiiri syynättiin huolella. Hajuja tuntui riittävän haisteltavaksi niin paljon, että etenkin Hippu suorastaan hullaantui. Niin intensiivistä nuuskutteluvaihdetta se ei täällä kaupungissa saa päälle. Upean lämmin sää laittoi tyttöset ottamaan päiväunia pihassa pehmeällä nurmella tai sammaleella. Myttö kävi uimassa mökkitien varrella olevassa ojassa ja tietysti myös saunoi meidän kanssa, joka ilta. Hippu tarkkaili lempipaikastaan, kuistilla olevasta nojatuolista käsin järven tapahtumia. Vesilinnut vaativat kai Hippulin mielestä jonkinlaista vahtimista. Etteivät sentään rannalle ala kapuamaan...🐦

Myttö meni makaamaan lauteille jo
saunan lämmitysvaiheessa.

Nautimme rentouttavasta ja leppoisasta pitkästä viikonlopusta Kangasniemellä. Mitään kovin erikoisia hommia ei tehty vaan keskityttiin keräilemään voimia. Kuuntelimme radiota (mökkikanavana aina Radio Suomi). Luimme kirjoja, kävimme kävelemässä metsässä. Saunottiin ja grillattiin joka ilta. Tehtiin veneretki ja pysähdyttiin saareen syömään eväitä. Isäntä teki pieniä huoltohommia ja laitoimme pihakalusteet paikoilleen. Pimun, Typyn ja Nupin haudalle laitoin palamaan kynttilät ja ruukkuun vaaleanpunaisen ruusun. Mökille palaamme kesäkuussa ja silloin isäntä aloittaa kesän pääprojektin eli aidan pystyttämisen 🔨. 

Hippu lempituolissaan katse kohti järveä
ja siellä liikkuvia lintusia.

Viime viikolla sain viestiä naapurikirjastostamme. Sieltä kysyttiin Hipun valmiutta aloittaa lukukoiratyöt taas syksyllä. Tämä oli erinomaisen hauska uutinen ja vastasinkin välittömästi, että ilman muuta Hippu on valmis taas hommiin liki 1,5 vuoden "lomautuksen" jälkeen. Toivottavasti myös kotikirjastomme pystyy syksyllä käynnistämään lukukoiratoiminnan, jolloin Hippunen pääsee taas sinnekin kuuntelemaan kivoja tarinoita 📚.

Kevään ja kesän merkkejä ilmestyy luontoon yhä enemmän. Rentukat ja voikukat kukkivat. Kuten myös käenkaali, jota minä kutsun nimellä ketunleipä. Koirapuistossa olevaan puuhun oli tehnyt mustarastas pesänsä ja pesässä on 4-5 poikasta. Pesä on valitettavasti niin matalalla oksistossa, että meidän pikkuinen Myttökin pääsee kurottamaan kuononsa sinne. Toivottavasti poikaset selviävät aikuisiksi saakka ja puistossa kävijät jättävät pesän rauhaan. Variksista puhumattakaan.

Loppuun vielä pari ilosanomaa, joista pitää mainita. Meidät on nyt isännän kanssa rokotettu koronaa vastaan. Ja Suomi kisaa huomenna euroviisujen finaalissa! Aion pystyttää meidän laumalle kisakatsomon herkkujen ja kuohujuoman merkeissä. Uskon vahvasti, että voitto tulee 🎵.

Uudenlainen arki

Olemme lähtökuopissa valmiina suuntaamaan kohti nelostietä ja Kangasniemeä. On aika aloittaa taas uusi mökkikausi! Tämä on meidän perheen vuoden odotetuin tapahtuma. Vaikka se joulun aikakin on toki tärkeä 😀. Hiukan on jännitystä ilmassa sen suhteen, onko möksävanhus pitänyt itsensä tolpillaan talven tuiskuissa. Onko laituri ehjä, miten aitat ja huussi. Upeita kesäisiä ilmoja on luvattu loppuviikolle, joten sen puoleen meillä on tiedossa varsin hieno mökkireissu. 

Tyttöset nauttivat lämpimästä
säästä parvekkeella loikoillen.

Eilen allekirjoitin irtisanomisilmoituksen. Kaikki tapahtui todella nopeasti, sillä perjantaina sain tiedon, että töitä ei todella jatkossa ole  ja minut irtisanotaan. Tämän tiesinkin alustavasti mutta myös työvelvoite päättyi välittömästi. Maanantaista alkaen olen siis viettänyt "vapaapäiviä" ja niitä jatkuu siihen saakka, kunnes löydän ja saan uuden työpaikan. Minua ei ole koskaan ennen irtisanottu. Olo on hiukan pöllähtänyt ja epäuskoinen vieläkin. Surullinen myös, sillä minulla oli hienoja työkavereita, joiden kanssa tein vuosia yhdessä hommia. Toisaalta olen myös äärettömän helpottunut, että tämä noin kolmisen vuotta kestänyt epävarmuus ja löysässä hirressä roikkuminen päättyi. Muutoksia oli paljon, ulkoistuksia ja muuta vähemmän kivaa. Nyt huilaan hetken, keräilen voimia ja toivun jonkinasteisesta järkytyksestä, Kuitenkin katse suunnattuna kirkkaasti ja levollisin mielin kohti tulevaa. Olen saanut valtavasti tukea ja ymmärrystä ystäviltäni ja lähisuvulta. Ja kaikkein eniten olen kiitollinen isännälle. Olen kovin kovin onnekas, että minulla on hänet sekä Hilpu ja Myttönen. 

Miten meidän vuoden eka mökkireissu sujui? Saunoiko Myttö? Toimiko Hippu isännän grillausapulaisena? Näistä ensi kerralla. Kesäistä viikonloppua Teille ja voikaa hyvin 🌷.

Vappuherkutteluja rokotuksia odotellen

Viileä alku tuli tälle toukokuulle. Mutta eiköhän sää tuosta lämpene ja kesää kohtihan joka tapauksessa mennään. Hippu ja Myttö ovat innostuneet syömään ruohoa. Sen verran nurmikot jo vihertää, että lyhyitä korsia pystyy nyhtämään suuhunsa. Kun kesä saapuu, ei isokorvia enää ruohon syöminen innosta. Tämä on keväinen ilmiö. Yleensä kai koirat oksentavat, kun ne syövät isomman määrän heinää. Meillä ei tätä onneksi tapahdu vaan vihreä tulee ulos toista kautta. 

Vietimme vappuaattoa Keravalla. Poikakolmikon ja biigelien jälleennäkeminen oli suurta riemua ja iloa täynnä. Siitä on jo tovi vierähtänyt, kun viimeksi tavattiin. Pojista kaksoset lenkittivät Hilpua ja Myttöstä innokkaasti. Isoin pojista rapsutteli ja silitteli tyttösiä ahkerasti. 

Vapun herkkuiltapala.

Kyläreissun kruunasi herkullinen vappuaaton iltapala. Me kaksijalkaiset saimme nauttia ylenpalttisista ja todella maistuvista grilliherkuista. Söin tämän vuoden ekan grillimakkaran ja voi, miten se olikin hyvää! Rakastan grillimakkaraa. Pöydässä oli paljon muutakin tarjolla. Hippu ja Myttö saivat pienet makupalat grillattua karitsaa sekä niiden omia herkkuja peuramakupalojen muodossa. Meillä oli mukava, leppoisa ja kiva ilta Keravalla. Kun saavuimme kotiin, isokorvakaksikko rönähti sohvalle ja vaipui sikeään uneen. 

Koronarokotukset täällä meidän kotikaupungissa etenevät. Täällä rokotetaan jo alle viisikymppisiä, joten nyt meillä isännän kanssa on rokotusajat parin viikon päähän. On hienoa, että tämä projekti etenee näin rivakasti ja se on lupaus väljemmästä sekä normaalioloisemmasta kesästä. Varuillaan on silti vielä oltava ja noudatettava saatuja ohjeistuksia 😷. Pysytäänhän siis terveinä!