perjantai 30. elokuuta 2019

Ensimmäinen viikko uudessa laumassa

Myttö täyttää tänään kaksi kuukautta.  Meillä pikkubeagle on asustellut kohta viikon. Myttö on kotiutunut todella hyvin. Se tutkii uteliaasti paikkoja ja ympäristöä. Myttö on reipas eikä arkaile. Olemme tehneet lyhyitä tutustumisia lähimaastoihin. Pikkuneiti mennä viipottaa Hipun perässä kuin vanha tekijä ja ottaa kontaktia uusiin ihmisiin.


Hipulla ja Mytöllä on alkanut yhteinen sävel löytymään. Ei se  kovin kadoksissa ollut alun alkaenkaan mutta nyt Hippuli osoittaa selvästi, että pikkusisko on hyvä juttu. Muutaman kerran kaksikko on innostunut jo leikkiin. Myttöä hiukan harmittaa, kun Hippu makoilee sohvalla ja se itse on vielä niin pieni, ettei pääse kapuamaan siskon viereen. Silloin pikkuneiti pistää pienen möykän pystyyn. Ja Hilpu katselee kummissaan, mitä tuo pikkuinen yrittää sille räksyttää.


Kaiken kaikkiaan tämä kohta kulunut viikko on mennyt meidän uuden perheenjäsenen kanssa oikein mainiosti. Tottakai tämä on meille kaikille uutta. Meitä on taas neljä. Onhan se taas eri tilanne, kun koiria on kaksi. Mutta meillähän on tästä jo vuosien kokemus ja uskon, että pärjätään hyvin.

Huomenna juhlistamme lähisuvun ja ystävien kanssa isännän heinäkuista syntymäpäivää. Samalla vierasväellä on tilaisuus tavata Myttö. Meidän läheisistä moni odottaa jo näkevänsä pikkubeaglen. Tulossa on iloinen lauantaipäivä kakkukahveja nauttien. Kivaa viikonloppua myös kaikille Teille, hyvät lukijamme!

tiistai 27. elokuuta 2019

Pikkusisko

Tässä se nyt on. Hipun pikkusisko Myttö eli Räntäsään Lumienkeli. Nimipäätös oli helppo. Minulla oli Myttö mielessä jo heti alun alkaen. Isäntä hyväksyi ehdotukseni muitta mutkitta. Kaiketi olin niin päättäväinen tuon nimen suhteen 😄. Nimi juontaa juurensa lastenohjelmasta, joka oli yksi lemppareitani, kun minä olin pikkutyttö. Mikäli Myttö ei sinun korvaasi kuulosta tutulta, voit lukea Mytöstä täältä.


Haimme Mytön kotiin lauantaina. Se on kotiutunut suorastaan loistavasti. Hippu otti kaverin vastaan uteliaana. Hiukan se vielä arkailee Myttöä. Olemme tuumineet, että se taitaa ihmetellä, mikä tuo pikkuriiviö oikein on. Hippunen ei ole koskaan nähnyt noin pientä koiraa. Hippu saa rauhassa omassa tahdissaan tutustua pikkusiskoon. Ja olemme jo nähneet, miten Hipsu antaa Mytön yllättävänkin reippain ottein tehdä tuttavuutta ilman, että se hermostuisi. Hippu osaa tarvittaessa hakeutua "karkuun", kun Myttö alkaa käymään turhan lujilla kierroksilla. Näin se kuuluukin mennä. 

Olen tämän viikon lomalla. Katson ja seuraan, miten meidän yhteiselo Mytön kanssa alkaa kulkemaan. Tällä muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että oikein hyvä tästä tulee. Myttö on utelias, reipas, iloinen ja touhukas pikkubeagle. Hippu näyttää pienestä aristelusta huolimatta hyväksyvän hyvin pikkusiskon mukaan laumaamme. En voisi iloisempi olla. 

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Töissä taas

Hipun kesäloma päättyi ja starttasimme syksyn lukukoirailut naapurikirjastossa. Lukijoita oli mukava määrä ja rapsuttelijoitakin riitti. Hilpurista on kasvanut hyvin luotettava ja hieno lukukoira. Kotikirjastomme lastenosasto on remontissa pitkälle syksyyn saakka. Mutta naapurissa käydään tuttuun tapaan joulun alle asti.

Lukukoirailu on mukavaa.

Minulla ystävieni kanssa oli hauska ja helteinen Varsovan reissu. Nauroimme välillä mahat kippurassa vedet silmissä ja hiki virtasi liki 30-asteen kuumuudessa. Kaupunki yllätti minut todella positiivisesti. Siisti, helppokulkuinen, edullinen, hyvää ruokaa ja paljon nähtävää. Emme alkaneet ahnehtimaan vaan kiertelimme ja katselimme ennakkoon suunniteltuja paikkoja. Varsova on niin suuri kaupunki, että neljässä päivässä siitä ei voinutkaan ehtiä näkemään kuin ripauksen. Hotellimme sijaitsi oivalla paikalla keskustan kupeessa.

Ainoan miinuksen Varsovalle annan palvelualttiudesta ja -kulttuurista. Siinä on vielä hiomisen varaa. Hippuselle, pikkupiigelille ja isännälle toin tietysti tuliaisia. Hilpu sai peuran kinttua ja hirven sarvea. Pikkuiselle ostin lelun. Tuliaiset näyttivät olevan mieleisiä sekä isännän että Hipun mielestä. Pikkutyttö saa omansa, kun haemme sen kotiin. 

Varsovassa kävin mm. Chopin-museossa.

Isäntä oli vienyt Hipun lauantaina Rajasaareen. Emme ole koko kesänä käyneet siellä. Mökkireissut ja muut tekemiset ovat korvanneet Rajasaaren retkiä ja Hilpuhan ei välitä uimisesta. Saarella oli ollut melko rauhallista eikä Hippunen ollut intoutunut kovinkaan riehumaan. Kaksikon reissu oli jatkunut Rajasaaresta Vantaalle Tikkurilaan. Siellä esiintyi Oopperan tähdet, jonka kokoonpanoon kuuluivat mm. Tarja Turunen ja Pentti Hietanen. Vaikka väkeä oli ollut hurjan paljon, olivat isäntä ja Hippu mahtuneet hyvin sekaan. Ja rapsuttelijoita, niitä riitti kuulemma konserttipaikallakin. 

Sontakasakierähtelijä.

Sunnuntaina Hilpu oli järjestänyt isännälle tekemistä hankkiutumalla pesukuntoon. Kotikoirapuistossa oli ollut hyvältä haiseva kasa, johon isokorva oli antautumuksella hieronut itseään. Isäntä viestitti Varsovaan Hipun haisevan niin kamalalle, että meinaa oksennus tulla. En voinut sille mitään, että minua hymyilytti viesti kovasti. Meidän ihana Hippu, sontakasapyörijä. 

Kun seuraavan kerran kirjoittelen tänne blogiin, meidän perheessä on taas neljä jäsentä. Tuntuu liki epätodelliselta, että kohta meillä kotona on Hipsulle pikkusisko. Kaveri ja uusi laumanjäsen. Voitte uskoa, että jännittää jo niin kovasti, että tuskin nukun tulevat yöt. 

perjantai 16. elokuuta 2019

Jotain uutta, vähän pinkkiä ja paljon vanhaa

Pikkubiigelin kotiintulo alkaa lähestymään. Ja sitä myöten minäkin olen alkanut jännittämään. Sekä odottamaan ihan hirmuisen paljon. Edessä on touhukas, vauhdikas ja mieleenpainuva syksy. Meidän lisäksemme moni läheisistämme pohtii, mitähän Hippu tuumailee uudesta kaverista. Minä luulen, että alkuun on hiukan mustasukkaisuutta. Mutta en usko, että mitään ongelmia on tulossa sen suhteen, etteikö Hilpuri hyväksyisi uutta perheenjäsentämme.


Emme ole hankkineet pennulle juurikaan uusia varusteita ja tarvikkeita. Kierrätys kunniaan! Meillä on runsaasti Pimun ja Typyn vanhoja remmejä, pantoja, valjaita. Ruokakippoja ja -kuppeja löytyy, myös pieniä pentuaikaisia sellaisia. Pelastusliivit pentu perii Typyltä, kuten myös talvitakin. Jotakin toki olemme ostaneet ihan uuttakin. Muutamia leluja, heijastavan mökkipannan sekä sängyn. Sänky on muovia, kuten Hipullakin. Kolmen beaglen kokemuksella emme hanki pehmeitä koiranpetejä. Muoviseen löytyy meiltä runsaasti peittoja, tyynyjä ja täkkejä. Niitä voi vapaasti repiä ja raastaa. Kuvassa näkyvä pinkki talutushihna on löytö Kangasniemeltä kirppikseltä, täysin käyttämätön ja uusi sekin.

Ennen kuin kohokohta on käsillä ja haemme pikkusiskon kotiin, lähden lyhyelle reissulle Puolaan. Edessä on 130-vuotissyntymäpäivämatka hyvien ystävieni kanssa. Reissussa kilistellään maljoja meidän kaikkien synttäripäivien kunniaksi ja nautitaan loppukesän kauniista Varsovasta. Isäntä jää pitämään Hipsun kanssa huushollia pystyssä. Hyvin tulevat pärjäämään vaikka varmasti ikävöinkin kovasti. Ja tuliaisia tuon tietysti, myös meidän pikkuhaukulle.

maanantai 12. elokuuta 2019

Kesälomamuistoja ja ensitapaaminen

Palaan vielä meidän hienosti sujuneeseen kesälomaan laittamalla tänne Pieneen Suureen Beagleen pari kuvaa loman varrelta. Loma teki tehtävänsä. Olemme levänneitä ja valmiina syksyn touhuihin ja puuhiin. Hippulin jalka on terve ja kunnossa. Se on loistojuttu ja iloitsen siitä, ettei tapaturmassa käynyt hullummin. Seuraavan kerran palaamme Puulalle syyskuussa.

Olemme taas isännän kanssa töissämme, joten Hipulla koittaa myös arki. Mutta kovin kauaa sen ei tarvitse enää yksin aikaansa viettää. Pikkusiskon kotiintulo kun lähestyy. Kävimme eilen katsomassa pentuja. Voi, miten pieniä ne olivat. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten pikkuisia beaglevauvat ovatkaan. Kovin suloisia oli koko seitsemän pennun lauma, kaikki muuten tyttöjä. Vauhtia riitti ja siinä sai kyytiä niin emännän sukat kuin isännän sortsien lahkeet. Hipun sisko on valloittava. Toivottavasti osaamme antaa sille kaiken parhaan tulevassa elämässä ja kodissa.

Berliinissä kävimme mm. eläintarhassa.


Paljon oli nähtävää Saksan pääkaupungissa.


Mökillä tehtiin perinteinen saariretki.
Söimme eväitä ja kävimme uimassa. Hippukin
pääsi Puulaan isännän uittaessa sitä Retkisää
oli lämmin ja upea.


Pimun, Typyn ja Nupin hauta. Typyn kuolemasta
tuli 29.7. kuluneeksi kymmenen kuukautta.
Selvisin talvesta ja olemme uuden edessä. Emme
koskaan unohda Typyä ja haudalla palaa liki taukoamatta
kynttilät, kun olemme Puulan rannalla. Uskon,
että Typsykkä iloitsee tuolla jossain siitä, että Hilpu
saa kaverin. 

torstai 8. elokuuta 2019

Maalta taas kaupunkiin

Kalasääski kökötti rantakivellä kuin tullakseen toivottamaan meille hyvää kotimatkaa. Päättymässä oli mukava mökkiloma Puulalla. Viimeiset lomapäivät isäntä mökkeili Naantalissa. Me Hipun kanssa saimme Kangasniemelle vieraaksemme ystäviäni ja vietimme perinteisen tyttöjen möksäviikonlopun.

Kaiken kaikkiaan kesälomamme oli rentouttava ja hieno lepohetki pitkältä tuntuneen talven jälkeen. Kävimme isännän kanssa Berliinissä. Sieltä kotiuduttuamme läksimme Savonrannan kautta kohti Kangasniemeä. Kotona emme juuri lomaa viettäneet. Täällä betonin keskellä ehdimme taas olla koko syksyn ja talven.

Hippu ahtoi mahansa täyteen mustikoita siskoni
ja hänen miehensä mökillä Savonrannalla. 

Hilpuri innostui perjantaina niin kovasti mökkivieraiden saapumisesta, että riehaantui iloriemusekoiluun. Harmillisesti hepulit päättyivät oikean takajalan vinksahdukseen. Tarkkailimme Hipun vointia perjantain ajan ja lauantaina päätimme viedä sen eläinlääkäriin. Vamma ei ollut onneksi vakava. Tohtori diagnosoi sen venähdykseksi ja antoi Hilpulle kipulääkepiikin. Se tepsikin hyvin ja lauantai-iltana Hippu oli jo paljon pirteämpi. Vähän kurja päätös lomalle mutta hemmottelimme Hilpuria antamalla sille mm. paljon mustikoita sekä rapsutuksia.

Olemme siis palanneet kaupunkiin. Tästä se arki alkaa taas rullaamaan, pikkuhiljaa. Tämä elokuu tuo meidän perheeseen suuren mullistuksen. Hipun pikkusisko saapuu meille kotiin. Isäntää jännittää jo kovasti. Itse en osaa vielä jännittää sen kummemmin. Ajatukseni ovat hiukan ristiriitaisetkin. Mutta selvää on, että pennun ottamista harkittiin ja mietittiin suurella vakavuudella. Ja pikkubeagle on ehdottomasti enemmän kuin odotettu ja tervetullut.