keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Maksa vaivaa

Ei se ollut uskon asia. Nimittäin se, mitä Pimun verikokeet näyttivät. Munuaisarvot ikäneidolla on kohdallaan mutta maksa-arvot ovatkin sitten kaikkea muuta. Eläinlääkäri kertoi niiden olevan huolestuttavan korkeat ja syitä siihen voi olla monia. Tohtoristäti ei ryhtynyt niitä Pimun kohdalla arvailemaan, sillä ensin on selvitettävä onko maksassa krooninen vika vai jokin akuutti häiriötilanne, jonka vuoksi arvot ovat huipussaan. Lääkäri antoi toiminta-ohjeet ja sovittiin, että uusi verikoe otetaan kahden-kolmen viikon kuluttua. Puhelun loputtua katselin sängyllämme makaavaa luppakorvaa ja itkin.

Edessä on nyt totaalinen ruokavalion muutos ja sen lisäksi Pimulille annetaan ruuan seassa maksavaivoihin tarkoitettua ravintolisää. Ruoka tulee olemaan erikoisruokaa, joten isäntä lähtee tänään hakemaan pöperöt eläinlääkäriasemalta. Minä metsästän ravintolisän lähiseudun apteekeista. Pikkuhiljaa alamme ujuttamaan vanhaan, tuttuun ruokaan näitä uusia makuelämyksiä. Herkkupaloja ei saisi antaa lainkaan ja se tässä on varmasti haasteellisin juttu. Lasketaankohan grillimakkara herkuksi...

Maksavaiva saattaa selittää Pimulla kevään aikana melko usein ilmenneet ripulikohtaukset. Mitään muita oireita vanhalla ei ole ollut, joten se taas selittää sen, miksemme ole osanneet epäillä mitään häikkää Pimun sisuskaluissa. Toki olemme kevään aikana nostaneet kuohumaljoja useammankin kerran mutta vain kaksijalkaisten kanssa. Siitäkään ei voi siis Pimun maksavaivoja syyttää... Pidetään siis peukut pystyssä, että uudet sapuskat lisineen laskisivat Pimun maksa-arvot normaalille tasolle ja voisimme viettää juhannusta keveimmin mielin.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Kiireinen eläkeläinen

Pimulla on riittänyt viime päivien aikana kaikensorttista ohjelmaa ja voisikin todeta, että Pimu on kiireinen eläkeläinen. Koirahieroja kävi torstaina hieromassa vanhan jumiutuneita paikkoja ja kylläpä Pimulin toinen etulapa onkin juntturassa. Oloa helpottamaan hieroja suositteli mikrossa lämmitettävällä jyväpussilla "hautomista" sekä venytyksiä. Koirafysioterapeutin luona käyntikään ei olisi kuulemma pahitteeksi. Hieronnan tuoksinnassa löysimme myös lisää nuppineulanpään kokoisia patteja Pimun nisien vierestä. Kokonaissaldo on nyt kolme "nuppineulanpäätä" ja se pisti meidät kaksijalkaiset hiukan hiljaisiksi.

Viikonloppuna ikäneito uiskenteli meressä, kun vietimme aurinkoista lauantai-iltapäivää Rajasaaressa. Kyllä; saimme Pimunkin uimaan, kun heitimme sille keppiä. Aurinko porotti täydeltä taivaalta, joten koirimuksen oloa helpottaakseen meidän oli saatava se viileään veteen jäähtymään. Typy kävi tapansa mukaan uimassa ilman kepinheittoakin mutta tasapuolisuuden nimissä myös pitkäsäärelle viskottiin kepukkaa, jottei se olisi syöksynyt hakemaan Pimulle heitettyä keppiä.

Ihaltavaa reippautta Pimu oli osoittanut eilen, kun oli eläinlääkärissä käynnin paikka. Verikokeen ottaminen oli sujunut hienosti ja isäntä taisi olla jopa hiukan ylpeä siitä, ettei Pimu aloittanut yleensä niin tavallista ulvonta-sätkimis-esitystään. Lääkäri oli tutkinut samalla kertaa myös syylät, patit, hampaat ja silmät. Ja kun verikokeen tulos on saatu, on vanhalla edessä huoltokäynti. Nipsaistaan patit ja syylät pois, hammaskivet lähtevät samaan syssyyn ja kyynelkanavat avataan myös. Huonona uutisena tohtoritäti oli kertonut isännälle, että Pimulla saattaa olla jumissa olevassa etujalassa/-lavassa nivelrikkoa. Mutta siihen hankitaan tarvittaessa jonkinsorttinen nivel-vitamiinivalmiste ja todetaan taas kerran, että vanhuus ei valitettavasti tule yksin, koirallekaan. Uskon kuitenkin, että nivelrikkoepäily on ainut huono uutinen ja toivon, että olisin itse Pimun ihmisikäisenä yhtä vetreä kaveri kuin meidän ikäneito.

Tällä viikolla on edessä vielä riemukasta illanviettoa tyttöjen kesken ja jännittävä yökyläilijä... Näistä ja paljosta muusta seuraavissa kirjoitelmissani, pysythän matkassa mukana!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Vesi vei, kevät tuo

Nautimme pitkästä viikonlopusta mökkeillen, koko poppoo. Tapansa mukaan Tyyperi oli vesipeto ja Pimu otti aurinkoa. Välillä tongittiin emännän tekemiä kukkapenkkejä ja ihmeteltiin kuikkia, jotka pitivät meteliä järvellä. Ikäneidon vatsatauti onneksi taantui eikä Pimua tarvinnut viedä lääkärin pakeille. Mutta kovassa oli, nimittäin se tauti. Miesmuistiin ei Pimulla moista ripulimyrskyä ole ollut. Puulan pinta oli noussut huippukorkeaksi ja onneksi mökki oli sentään säilynyt kuivalla maalla. Laituri ei, eikä vene eikä emännän kaunein kukkapenkki.

Kevään ensimmäinen venereissu!
Haukivuoren mökillä kävimme sienimetsässä ja moikkaamassa naapurissa olevan maalaistalon nelijalkaisia kavereita. Näitä edustivat kolme koiraa ja kaksi lammasta, joista jälkimmäisille isokorvien piti hiukan murista ja rähjätä. Jekku-beagle meni aivan sekaisin Typystä ja myös Tessu-sekarotuherra otti meidän tytöt innolla vastaan. Kyläilyreissun ilopilleri oli lapinkoiranpentu Jallu, joka juoksutti Typyä pitkin pihaa ja pellonpientareita. Siinäpä olikin varsinainen nopsajalka!

Pimulla on ensi viikolla edessä lääkärireissu vaikka maha rauhoittuikin. Vanhan kuonossa oleva syylä repeytyy ja vuotaa verta, joten se on parasta poistaa. Mutta ennen kuin poistohommiin ryhdytään, otetaan Pimulilta varmuuden vuoksi verikokeet sen korkean iän vuoksi. Syylät kun on poistettava rauhoituksessa ja se on jo jonkinlainen riski meidän 13-vuotiaalle. Parempi siis katsoa kuin katua ja jos (kun) verikokeissa ei näy mitään erikoista, varaamme syylänpoistoajan lähiviikoille. Mutta ennen ikäviä lääkärireissuja on Pimulle vielä tiedossa kevään viimeinen hierontasessio tällä viikolla. Siitä vanhus tulee nauttimaan ja toivottavasti jumiutuneisiin lihaksiin saadaan taas vähän lisäeloa.

Kevät purjehtii vauhdilla kohti kesää ja tuo tullessaan auringonpaistetta, vihreää ruohoa, kevätkukkia ja lintujen viserrystä. Näistä nautimme koko sakki. Nauttikaa tekin, arvon lukijat!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Lahjoja, vatsavaivoja ja hyviä tuoksuja

Menneenä viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Meri oli aava avoinna ja Typy kävikin ahkerasti lotraamassa rantavedessä. Tällä retkellä törmäsimme yhteen rotukaveriin ja kyseinen beagleuros olikin aikamoinen jytkylä. Meidän tytöt näyttivät sen rinnalla laihoilta luikuroilta.

Lauantaisen iltapäiväulkoilun reitti kiersi kaupan kautta emännän hakiessa lisävarustusta sunnuntain jääkiekkokisakatsomoa varten. Isäntä jäi Pimun ja Typyn kanssa odottamaan kaupan ovelle, kun piipahdin pikaisesti ostoksilla. Kun tulin ulos kaupasta, oli isännällä  kädessään kaksi jäätelöpuikkoa. Toinen vaniljaa ja toinen mansikkaa. Eräs vanhempi herrasmies oli myös piipahtanut kaupassa ja ostanut isokorville jäätelöt! Oli tuonut kuulemma kahta laatua, sillä hän ei ollut varma, olivatko koirimukset tyttöjä vai poikia. Isäntä oli kohteliaasti yrittänyt vastustella lahjoja mutta oli sitten lopulta ottanut tarjotut puikot vastaan. Olipa herra kovin koiraihmisiä, mukavaa! Valitettavasti jäätelöt päätyivät kotona pakastimeen emmekä antaneet niitä kaksikolle. Isokorvat saivat tyytyä lenkin jälkeen koirankekseihin.

Pimulla on ollut reilun vuorokauden ajan ripuli. Se alkoi toissayönä ja viime yön nukuin sohvalla, jotta heräsin viemään vanhusta yön aikana ulos. Kolme reissua tulikin tehtyä, nyt painaa uni hiukan silmäkulmaa... Soitin eilen eläinlääkäriin, sillä ripulin seassa on verta. Tämä säikäytti meidät sen verran pahasti, että oli viisainta kysyä tohtorin mielipidettä. Lääkäritäti arveli, että Pimulin peräaukko on ärtynyt rajusta ulostamisesta, joten syy verenvuotoon on hyvin todennäköisesti se. Lääkkeeksi lääkäri määräsi tarkkailua, keitettyä riisiä raejuuston kera sekä koirien vatsapillereitä. Ja mikäli tilanne ei ala parin päivän sisällä paranemaan, on edessä lääkärireissu Kangasniemellä. Vanha neiti vaikuttaa kyllä olevan entinen itsensä eikä siitä päälle päin näe, että maha reistailee. Mutta tarkkailemme silmät kovina tilannetta. Pimulla on ollut ripuleita aiemminkin mutta tämä tuntuu nyt olevan sitkeämpää laatua. Voi meidän vanhaa....

Niin, ehkäpä potilaan mieltä piristää se, että suuntaamme taas mökille pyhien viettoon. Ohjelmassa on ainakin kukkapenkkien mylläämistä, sillä ostin lisää siemeniä ja taimia penkkeihin istutettavaksi. Typy pääsee vihdoinkin vapauteen, sillä tällä reissulla sitä ei tarvitse pitää enää fleksin päässä heikkojen jäiden vuoksi. Tämä reissu sisältää myös vierailun Haukivuoren mökillä, jossa varmasti riittää paljon tutkittavaa sitten viime kerran eli viime kesän. Ja molemmilla mökeillä lämpenee sauna ja grilli, joista jälkimmäisestä nousevat tuoksut nostavat veden kaverusten kielille.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Senilla pyyhkii hyvin!

(c) Orangutan Appeal UK
Minulle niin rakkaiden Pimulin ja Tyyperin lisäksi lähellä sydäntäni on adoptiopoikani Sen. Kiinnostukseni orankeja kohtaan lähti jo lapsena, sillä ne ovat hyvin hellyyttävän ja vekkulin näköisiä kavereita. Olen saanut ilon nähdä näitä otuksia eläintarhassa ja toivon, että pääsen joskus tapaamaan Seniakin ihan livenä. Orankit ovat uhanalainen laji ja niiden suojelemiseksi Senin nykyisenä kotina toimiva kuntoutuskeskus tekee arvokasta työtä. Käykäähän tutkailemassa keskuksen sivuja ja laittakaa adopitohakemus, hyvät lukijat, menemään! Pienikin apu on tärkeää, jotta orankeja vaeltaa sademetsissä myös jatkossakin. Ja adoptiomaksu on paaaljon halvempi kuin lätkän MM-liput...

tiistai 8. toukokuuta 2012

Yrttien hajua ja jäätelön makua

Vaikka kesä ei ole vielä koittanut, punkit ovat taas saapuneet. Sunnuntaina irrotin Typystä tämän vuoden ensimmäisen punkeron. Hämmästelin, että kyseisiä paholaisia on jo liikenteessä ja teimme isokorville karvatarkastuksen. Enempää verenimijöitä ei onneksi löytynyt ja viime kesästä viisastuneena marssin eilen apteekkiin ja ostin Pimulle ja Typylle yrttiset punkkipannat. Koska pannoista lähtee varsin vahvat tuoksut, päätimme laittaa kaksikolle pannat kaulaan vasta ensi viikon mökkireissulla. Vahvin tuoksu kun ehtii laantua reissumme aikana ja koirulit ovat mökillä paljon ulkona. Siellähän se haju mahtuu leijumaan Puulan rannalla! Pannoista oli viime kesänä todellista hyötyä ja suosittelen niitä lämpimästi. Panta kestää myös uimista, joten Typy voi pulahdella mielin määrin järveen tai mereen tulevanakin kesänä eikä panta menetä näistä uintikeikoista tehoaan.

Pantaostoksilla käynnin lisäksi vierailimme eilen Keravalla. Siellä poikakolmikko viihdytti Typyä heittelemällä sille pihalla palloa. Typy tykkäsi kovasti! Pimu taas sai osakseen paijaamista ja silittelyä, välillä se otti nokosia sohvalla auringon lämmittäessä vanhoja luita. Mutta kun emäntä pisteli jäätelöä poskeensa, ei nokosista ollut tietoakaan. Ikäneito rakastaa jäätelöä ja kuono miltei kiinni emännän jätskitötterössä se tuijotti minua anovin katsein. Hellyin ja annoin Pimun nuolla tuutin käärepaperin... Ja kun kolmikon eräs jäsen ei jaksanut syödä omaa jäätelöään, antoi poikien äiti Pimulle ja Typylle loput tuutista tehden ristillisen tasajaon kaksikon kesken. Tämä taisikin kruunata koko reissun ja kotiuduttuamme maittoi kaveruksille uni jäätelönmaku suussa. Taisi käydä niin myös Keravalla.


perjantai 4. toukokuuta 2012

Irrottelua ja hömpöttämistä

Tämän vuoden ensimmäinen mökkireissu on takana. Oli kivaa! Se oli tietysti tylsää, että järvessä oli heikko jää ja jouduimme pitämään mökin pihamaalla Typyä kiinni fleksissä. Riehupetteri kun oli kovasti vauhti päällä ja muutamaan otteeseen kävi testailemassa jään kestävyyttä. Ei kestänyt kovin hyvin. Mutta kuitenkin sen verran, että Typsy olisi pystynyt kipittämään sitä pitkin kauaksi mökin rannasta. Ja sitten olisi suurella todennäköisyydellä käynyt siten, että beagleneiti olisi humpsahtanut jäiden sekaan. Ääk! Sinne olisi jäänyt... kamalaa!

"Lähetäänkö me muka nyt jo kotiin?"
Sää suosi meitä mökkeilijöitä vaikka järvi olikin jäässä. Toki perinteiseen tapaan mökkitie ei ollut sula ja jouduimme viimeiset 700 metriä vetämään kassit ja nyssäkät pulkassa perille saakka. Isännän avustuksella lumet kuitenkin sulivat viikonlopun aikana ja kotimatkalle päästiinkin lähtemään autolla mökin pihasta. Koko meidän poppoo nautti siitä, kun pääsimme pitkän talven jälkeen taas mökkivanhuksen hellään huomaan. Saunoimme, grillasimme ja siivosimme. Emäntä tonki kukkapenkkejä ja isäntä ropasi agrikaattoria. Vappua juhlistettiin kuohujuomin ja serpentein. Ja tämä kevään valoisuus! Totesimme, että kevät on todella lystiä aikaa mökkeillä sillä päivänvaloa riittää iltamyöhään saakka.

Ja mitäpä meidän isokorvat puuhasivat? Pimu nuortui silmissä, kun se hoksasi minne perjantaina saavuttiin. Siinä vipatti kintut täyttä laukkaa, kun ikäneito kiersi mökin ympäristöä ja nuuhki jokaisen kolon ja kannon. Pimun mökkiohjelmaan kuului myös teerille räksyttäminen, auringossa makoilu, herkkujen kerjääminen (ja niiden saaminen) sekä mökkitiellä hömpöttäminen. Parasta Pimun mielestä taisi olla se, että se sai nukkua isännän ja emännän vieressä. Muutamana yönä Pimuli taisi kyllä kyllästyä Typyn yrityksiin valloittaa koko sänky ja siirtyi lattialle meidän vaatekassiin (!) nukkumaan.

Typy siis joutui olemaan nyörin päässä osan aikaa mutta kyllä pikkuakka pääsi myös irrottelemaan. Teimme mökkitiellä kävelylenkkejä ja niiltä lenkeiltä Typy katosi metsään ajamaan jänistä. Tai peuraa. Tai jotain muuta. Tai ei mitään. Joka tapauksessa Typsykkä teki emännästä loputtomilta tuntuvia katoamistemppuja välillä haukun kuuluessa selvästi ja välillä hyvinkin vaimeasti. Ja kun tarpeeksi oli juostu, palasi Typy takaisin mökin pihaan ja syöksyi heti ensimmäisenä rantaveteen uimaan! Sitten olikin toimittava salamannopeasti ja iskettävä Tyyperi remmiin kiinni vahinkojen välttämiseksi.

Seuraava mökkimatka häämöttää jo parin viikon päässä ja se sisältääkin vierailun myös Haukivuoren mökkimaisemiin. Ennen sitä juhlistamme tulevana viikonloppuna vielä kerran emännän synttäreitä, tällä kertaa sukulaisten kera. Koirimuksille tiedossa on paljon rapsutuksia ja herkkupaloja. Synttärisankarille taas muistutuksen jälleen kerran siitä, että jos meinaa syödä kakkua harvasa viikko, pitäisi myös kaiketi ryhtyä kuntoilemaan...