keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ei mennyt oppi perille

Onnellinen on Typyn ilme, kun se aamuisin pääsee sänkyymme isännän noustessa ylös ja avatessa makuuhuoneen oven. Siellä Typpyrä pötköttää vieressäni siihen saakka, kunnes on aamulenkin ja -ruuan aika. Olen päivä- ja iltalenkeillä ollut ahkerasti mukana mutta aamulenkit hoitaa isäntä yksin. Ihan siksi, että minusta ei siihen vielä ole ja eipä me yleensä aamulenkkejä yhdessä tehdä vaan se on minun heiniäni. Ainakin arkiaamuisin.

Peiton päällä...
ja alla.

Toipumiseni edistyy mallikkaasti ja haavat näyttävät parantuvan mukavasti. Isot arvet taitaa jäädä mutta sillehän ei mitään mahda. Niitä minulla on jo entuudestaan ja nehän vain kertovat eletystä elämästä... Typyllä on juoksu vielä viikon verran ja sen jälkeen päästään taas pyykkihommiin. En ymmärrä yhtään, miten me ei tuota isokorvaa saatu opetettua pitämään pöksyjä jalassa... Se suorastaan kammoaa niitä, toisin kuin Pimu, joka piti housut jalassa ilman mitään sen kummempia veivauksia.

Vettä on satanut taivaalta kuin saavista kaataen mutta ei onneksi tauotta. Aurinkokin näyttäytyy aika ajoin, mikä on mieltä ilahduttavaa. En suostu vielä siihen, että kesä on ohi ja eläisimme jo syksyä. Sade tietää hyvää sienille ja odotan innolla pääsyä mökille ja sienimetsään. Eiköhän me ensi viikolla suunnata auton nokka kohti Puulan rantaa!


perjantai 22. elokuuta 2014

Tärkeä rooli

Kun keskiviikkona kotiuduin sairaalasta, Typyn kohtaloksi tuli nukkua yöt seuraavien viikkojen ajan olohuoneen puolella, oven takana. Typsykkä protestoi tätä ja heti eilen aamulla isäntä löysi kenkäni Typsykän pedistä. Onneksi kenkä oli ehjä. Vai viestikö tuo kenkävarkaus kenties ikävästä...

Koska en pysty nukkumaan tulevat viikot kuin selälläni, ei Typyllä ole nyt öisin asiaa meidän sänkyyn. On jo melkoisen hankalaa tällaiselle kylkinukkujalle saada unta selkäasennossa. Lisäksi minulla on vielä kipujakin, joten olisi mahdotonta, jos joutuisin väistelelemään beaglea, joka tunkee peittoni alle ja möyrii siellä... en saisi nukuttua öisin tuntiakaan. Pimun poislähdön jälkeen homma on revennyt käsistä ja Typsy on saanut nukkua melko paljon meidän vieressä. Ei tietenkään voi ihmetellä, että Typy ihmettelee tämänhetkisiä nukkumajärjestelyjä.

Leikkaus sujui suunnitelmien mukaan ja kaikki meni hyvin. Nyt olen toipilaana tulevat viikot ja on mukavaa, että minulla on päivisin Typy seuraneitinä. Typsyys tulee olemaan tärkeässä roolissa toipumiseni kannalta, sillä se pitää mieleni virkeänä ja saa hymyn huulilleni kipujenkin keskellä. Koska kuntoni sallii pienen liikunnan eikä ole hyväksi jäädä sänkyyn viikkokausiksi makaamaan, tein jo eilen kaksi lyhyttä lenkkiä Typsykän kanssa. Mutta remmin toisessa päässä olivat siskoni ja isäntä. Minä saan taluttaa Typyä vasta sitten, kun yläkroppaani koristavat tikkirivit ovat poissulaneet. Siihen menee aikaa parisen viikkoa ja tuon ajan otan pääosin levon kannalta. Ja Typsy on siihenkin mitä mainioin toipumisajan kaveri, sillä sekin tykkää köllötellä ja pötkötellä.

Suuntaankin nyt kohti sohvaa ja isäntää kotiin odotellessa otamme Typyn kanssa torkut. Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille PSB:n ystäville! Nautitaan vielä näistä lämpimistä ja kirkkaista loppukesän päivistä.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vanhoja rutiineja

Typy joutui palaamaan "yksinäiseen" arkeen menneellä viikolla, sillä me kaksijalkaiset läksimme taas työn ääreen. Onneksi sekä allekirjoittaneella että Typsyllä oli matala lasku arkipuuhiin, sillä suuntasin konttorille vasta torstaina ja pian edessä olikin jo viikonloppu. Mukavasti Typy oli kotosalla pärjäillyt eikä mitään tihutöitä oltu tehty. Mielenosoituksestakaan ei näkynyt merkkejä ja tiedän kyllä jo entuudestaan, että meidän isokorva on sopeutuva tapaus. Kuten oli Pimukin. Typyllä alkoi juoksu viikon puolivälissä, joten se on ollut melkoisen väsynyt ja maannut milloin sängyn alla, milloin sohvalla tai omassa pedissään. Koska saimme keväällä tietää, että Tyyperin takajalka on leikattava syksyllä, jouduimme lykkäämään sterilisaatiota myöhempään ajankohtaan. Ei liian montaa operaatiota yhdelle syksylle, vai mitä.

Eilen siskoni mies juoksi Helsingissä maratoonin ja olimme kannustamassa hikisen urakan varrella. Ja Typy oli huutosakissa itseoikeutetusti mukana vaikkei ääntä juuri päästänytkään. Vanhalla rutiinilla Typsykkä katseli juoksijoita, jotka vilistivät ohi ja siirtyminen kannustuspisteestä toiseen toi mukavaa vaihtelua paikallaan törröttämiseen. Voi, mitä hajuja kaupungin kadut, pusikot ja nurmikot olivat pullollaan!

Tähän alle liitän muutamia otoksia Typsyn kesästä. Sehän toki jatkuu vielä, sillä tänäänkin lämpömittarissa keikkuu reilut 20 plusastetta. Äitini kertoi, että Puulassa on lämmintä 24-asteen verran. Pikkuisen harmittaa, että joudumme olemaan täällä kaupungissa... Käyn vielä huomenna tekemässä työpäivän toimistolla ja sitten ryhdyn jännittämään tiistai-aamua, jolloin matka vie kohti leikkauspöytää. Minulle tulee varmasti kamala ikävä isäntää ja Typyä.

Vesimittareita tarkkailemassa.

Pikku nokoset...

Puhtaana kotiin!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Puhdas piikeli

Vietän viimeistä lomapäivää hikoillen täällä betoniviidakossa. Vaikka helle taitaa nyt heittää, on kotimme lämpömittarissa edelleen asteita liki 30. Puhaltimet pauhaa ja kaikki mahdolliset luukut ovat yötä myöten auki. Typy on siitä ihmeellinen kaveri, että se nukkuu parhaillaan meidän sängyssä, isännän peiton alla vaikka on näin kuuma.

Läksimme loppuviikosta kotia kohti ja sanoimme heipat mökkivanhukselle. Toki palaamme sinne syksyn aikana, sillä esimerkiksi sienimetsään on vielä ilman muuta päästävä. Mökkiloman vikat päivät nautimme olostamme ja harmittelimme sitä, että mökkeilyt ovat tältä erää saavuttamassa päätepysäkin. Perinteisiin lomanpäätösrutiineihin kuuluu koirien/koiran pesu ja Typsy lähtikin kotimatkalle puhtaalta tuoksuen. Isännän toimiessa pesumestarina Typy seistä jökötti rantavedessä, kun shampoo vaahtosi ja vesi roiskui. Minä osallistuin hommaan huuhtelijan roolissa ja lopuksi heitimme Typsylle palloa, jotta isokorva saatiin suorittamaan loppuhuuhtelut uimalla muutaman pidemmän lenkin.

Ei kai tämän parempia lomasäitä olisi voinut toivoa! Ja kaiken kaikkiaan takana on rentouttava ja mukava loma, joka sisälsi erinäistä kivaa puuhaa maalla ja kaupungissa. Kävimme Rajasaaressa, Haukivuorella, sienimetsässä ja uimassa. Saimme tavata uuden koiratuttavuuden, Jekun ja vietimme isännän kanssa hikisen päivän Tallinnassa. Pyöräilin mökkitiellä Typsyn juostessa rinnalla. Voi sitä riemua ja vapauden tunnetta! Söimme jätskiä, hirmuisen hyvää lammasta ja uusia perunoita. Veneretket pikkusaareen Puulalla ja erisorttisten vesilintuystäviemme tarkkailua ja ihastelua; näistä kaikista on meidän kesälomamuistot tehty!

Ja ne juhlat, joiden voitaisiin sanoa kruunanneen meidän kesäloman 2014: ne menivät nappiin kaikilta osin! Järjestelyissä oli melkoisen iso urakka mutta kun katselin elokuun pimenevässä illassa liki 50-päisen vierasjoukkomme nauravia kasvoja, laulavia suita, discon rytkettä, maljojen nostoa ja jopa ilon kyyneliä, tiesin että kaikki järjestelyjen vaiva oli ollut sen arvoista.

Juhlista ja meidän arkeen palaamisesta kirjoittelen lisää seuraavissa bloggauksissani. Vaikka lähden huomenna töihin, en käy siellä kuin piipahtamassa. Edessä on nimittäin leikkausoperaatio, josta kerroin aiemmin talvella. Ensi viikolla tähän aikaan olen jo toivon mukaan matkalla sairaalasta kohti kotia. Pysyttehän siis reissussamme mukana, hei ensi kertaan!

Ps. Kiitos kaikille blogikamuille onnitteluista ja kommenteistanne tänne PSB:n. Ja pahoitteluni, etten ole tämän kuluneen lomakauteni aikana käynyt kommentoimassa teidän blogejanne. Mutta luettu niitä on! Laitan myös lisää Typsykän lomakuvia tänne Pieneen Suureen Beagleen vielä kuluvan elokuun aikana.

 


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Koti ja kekkerit kutsuvat!

Typy löysi eräänä iltana ennen hoksaamattomia tuttavuuksia katsellessaan laiturilta alas järven pintaan; vesimittareita. Mittareiden liikkeet veden pinnalla ovat rivakoita ja muutaman kerran Typsy säpsähti ja pomppasi miltei ilmaan, kun mittarit tekivät äkkinäisiä liikkeitä. Samanlaisen säikähdyksen aiheutti myös rupisammakko, jonka päälle Typy astui, kun suuntasimme aittaan nukkumaan. Taisi kyllä rupisammakkokin säikähtää ja jähmettyi ison kiven kylkeen odottamaan, että poistumme paikalta.

Mökkilomamme on kääntynyt loppua kohti ja viikonlopuksi suuntaamme takaisin etelään. Todella harmillista, sillä nämä kuluneet viikot Puulalla ovat olleet aivan mahtavan mukavaa aikaa. Eikä vähiten siksi, että miesmuistiin emme ole saaneet nauttia näin pitkästä hellejaksosta ja järviveden huimasta lämmöstä. Mutta koti kutsuu, sillä edessä on pitkin talvea valmistellut juhlat! On siis aika nostaa maljoja ja hurrata isännälle, joka uunituoreet maisterinpaperit kädessä on valmiina suuntaamaan jo ensi viikolla kohti uutta työpolkua. Toki juhlistamme samalla myös hiukan minua, sillä saavutin pyöreitä ikävuosia keväällä ja onhan sekin jonkinlainen elämän merkkipaalu.

Koska kaikki Typsykän hoitajat ovat saapumassa juhliin ja koirahoitolat ja -hotellit eivät ole yhtään Typyn (eikä emännän) mieleen, en halua laittaa Typsyä tuollaisiin paikkoihin hoitoon. Ei sillä, etteikö Typy varmasti yhden yön hoitolassakin pärjäisi. Mutta otamme Tyyperin mukaan humuun ainakin alkukekkereiden ajaksi. Olihan rakas Pimukin aikoinaan meidän häissämme mukana, kirkko-osuutta lukuunottamatta. Juhlapaikka on sama tälläkin kertaa, joten tiedämme miten Typsyn kanssa voimme siellä toimia. Ja kun ilta hämärtyy, viedään Typy kotiin nukkumaan ja sulattelemaan makupaloja, joita sille varmasti ruokapöydästä annetaan.

Mutta ennen juhlaa vietämme vielä hetken mökkiarkea. Pulahdamme Puulaan ja grillaamme. Pistämme saunan lämpenemään ja ihastelemme pihassa lentäviä suruvaippoja ja ruskohukankorentoja. Eilen teimme kesän toisen saariretken ja siellä tokaisin isännälle useampaan kertaan, että tämän parempaa loma ei voisi enää olla! Huussikin on vielä tyhjennettävä ja kukkasia kasteltava. Ja aion ahmia kirjoja, sillä tein aivan huikeita löytöjä Kangasniemen kirjastosta! Saan hamstraukseni seurauksena mukaan kotiinkin ison pinon luettavaa, sillä en kertakaikkisesti voinut jättää kyseisiä teoksia lainaamatta.

Miten meidän viimeiset kesälomamökkipäivät sujuivat? Varastiko Typy kaiken huomion meiltä juhlakaluilta? Miten kaupunkilaiselämä lähtee maalla vietettyjen viikkojen jälkeen taas käyntiin? Näistä kerron ensi kerralla!