Tärkeä rooli

Kun keskiviikkona kotiuduin sairaalasta, Typyn kohtaloksi tuli nukkua yöt seuraavien viikkojen ajan olohuoneen puolella, oven takana. Typsykkä protestoi tätä ja heti eilen aamulla isäntä löysi kenkäni Typsykän pedistä. Onneksi kenkä oli ehjä. Vai viestikö tuo kenkävarkaus kenties ikävästä...

Koska en pysty nukkumaan tulevat viikot kuin selälläni, ei Typyllä ole nyt öisin asiaa meidän sänkyyn. On jo melkoisen hankalaa tällaiselle kylkinukkujalle saada unta selkäasennossa. Lisäksi minulla on vielä kipujakin, joten olisi mahdotonta, jos joutuisin väistelelemään beaglea, joka tunkee peittoni alle ja möyrii siellä... en saisi nukuttua öisin tuntiakaan. Pimun poislähdön jälkeen homma on revennyt käsistä ja Typsy on saanut nukkua melko paljon meidän vieressä. Ei tietenkään voi ihmetellä, että Typy ihmettelee tämänhetkisiä nukkumajärjestelyjä.

Leikkaus sujui suunnitelmien mukaan ja kaikki meni hyvin. Nyt olen toipilaana tulevat viikot ja on mukavaa, että minulla on päivisin Typy seuraneitinä. Typsyys tulee olemaan tärkeässä roolissa toipumiseni kannalta, sillä se pitää mieleni virkeänä ja saa hymyn huulilleni kipujenkin keskellä. Koska kuntoni sallii pienen liikunnan eikä ole hyväksi jäädä sänkyyn viikkokausiksi makaamaan, tein jo eilen kaksi lyhyttä lenkkiä Typsykän kanssa. Mutta remmin toisessa päässä olivat siskoni ja isäntä. Minä saan taluttaa Typyä vasta sitten, kun yläkroppaani koristavat tikkirivit ovat poissulaneet. Siihen menee aikaa parisen viikkoa ja tuon ajan otan pääosin levon kannalta. Ja Typsy on siihenkin mitä mainioin toipumisajan kaveri, sillä sekin tykkää köllötellä ja pötkötellä.

Suuntaankin nyt kohti sohvaa ja isäntää kotiin odotellessa otamme Typyn kanssa torkut. Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille PSB:n ystäville! Nautitaan vielä näistä lämpimistä ja kirkkaista loppukesän päivistä.