Sanoimme hyvästit toukokuulle ja toivotimme kesäkuun tervetulleeksi. Tämä alkanut kuukausi tietää mökkeilyä Puulalla, juhannuksen viettoa Kotkassa ja ennen kaikkea kepeitä tassutteluja vatsavaivat selättäneelle Hippuselle.
Kävin Hipun kanssa perjantaina eläinlääkärissä. Hilpu käyttäytyi tapansa mukaan oikein reippaasti ja hienosti. Lääkärinlausunto päättyikin sanoihin "mukavaa kesän odotusta kiltille Hipulle". Tohtorin kanssa juttelimme Hipun ruokavaliosta ja siitä, mitä muutoksia helmikuusta lähtien siihen teimme. Kerroin tehdyistä ruokakokeiluista ja niiden vaikutuksista Hippusen vatsan toimintaan. Verikokeen otto sujui mallikkaasti, kuten aina ennenkin.
Kertomieni kokemustemme perusteella eläinlääkäri totesi, että Hipun vatsaongelmat ovat seurausta ruoka-aineallergiasta. Tämän voi liki 100 prosenttisesti sanoa varmaksi.
Jatkossa Hippu tulee edelleen syömään allergianappuloita. Ne tulevat pysymään sen ruokavaliossa hamaan loppuun saakka. Hilpun paino on pudonnut helmikuusta kilon verran mutta lääkäri kehotti pysymään nappuloissa yhä dieettiversiossa. Myös hyväksi havaittuja märkäruokia voimme halutessamme antaa. Niitähän ovat eräs hirvimakkara ja kenguru. Hevosta saatetaan vielä lisätestata. Makupaloina Hippu saa kurkkua, porkkanaa ja peuraa (mm. kuivatut korvat ja keuhko). Myös kuivattu hevosen maha ollaan todettu sopivaksi vaikka ruuan kanssa on välillä ollut niin ja näin. Sekä herkuissa että ruuissa ei saa olla kuin yhtä proteiinin lähdettä. Ne eivät myöskään saa sisältää minkäänlaisia öljyjä, lisäaineita yms.
Tablettimuodossa oleva punkkilääke jää apteekkiin. Tohtori ei suositellut sitä näin allergiselle koiralle. Sama koskee matolääkkeitä. Niitä lääkäri kehotti antamaan vain tarvittaessa ja tarpeen voi halutessaan selvittää ulostenäytteellä kerran vuodessa. Todennäköisesti päädymme antamaan Hipulle matolääkkeen syksyisin ja vaihdamme lääkemerkkiä.
Tällä viikolla tohtori soittelee vielä verikokeen tuloksista. Siitä tutkitaan B12-vitamiinin sekä folaatin arvot. Ne olivat Hipsulla helmikuussa hiukan pielessä. Ja se kertoi siitä, että Hipulla oli suolistotulehdusta. Jos verikokeen tulokset ovat kaikilta osin kunnossa, päättyy tämä ruokavaliosaaga tähän. Nyt tiedämme, mitä Hippu voi syödä ja mitä ei. Kaikki ei sopiva-sapuska on jaeltu parempiin kuonoihin jo helmikuussa. Tiedämme, että mitään poikkeavaa purtavaa Hipun vatsa ei suurella todennäköisyydellä siedä. Joten kaikki sellainen jää kaupan hyllyihin.
Yksi haaste meillä edelleen toki on. Ja se on se, että Hippu syö ulkoa kaikenlaista epäsopivaa. Sitä on liki mahdotonta estää. Niin nopeasti se hoksaa tien reunaan heitetyn hampurilaisen jämän tai puoliksi syödyn jäätelön. Salamana se hotkii kaiken syötäväksi kelpaavan. Joten tästä johtuen maha saattaa joskus edelleen temppuilla. Typy ja Pimu olivat samanlaisia jätemyllyjä. Mutta niiden vatsa kesti sen kaiken, ainakin pääsääntöisesti.
Annan suuren tunnustuksen ja lämpimän kiitoksen meitä hoitaneelle eläinlääkäri Annelle. Hän toi suurella asiantuntemuksellaan, rauhallisella suhtautumisellaan ja ystävällisyydellä helpotusta meitä kaksijalkaisia stressanneeseen ja askarruttaneeseen tilanteeseen. Anne ei turhia höyrynnyt vaan lähti selvittämään asiaa vahvalla ammattitaidolla. Lopputulos on parempi kuin hyvä ja Hippunen kulkee terveellä vatsalla kohti kesälaitumia.
