Juhlavaa vuodenvaihdetta!

Viikonloppuja ja lomaviikkoja Puulalla. Retki Repovedelle ja mökkiviikko Virossa. Juhannus Kotkassa ja kyläreissuja Haukivuoreen, Keravalle ja Haagaan. Lukuisia metsälenkkejä, sateessa sekä paisteessa. Painia, juoksukisoja, luonnon ihmeiden tutkimista. Emännän ja isännän sylissä nukkumista, runsaasti rapsutustuokioita ja kaveruutta. Synttärijuhlia ja lukukoirailuja.

Nämä asiat muistuvat ensimmäisinä mieleen, kun katson taaksepäin vuotta 2016. Runsaasti mukavia ja hauskoja muistoja, jotka säilyvät ikuisesti. Meillä oli mainio vuosi.

Me kaikki, Typy, Hippu, emäntä ja isäntä,

toivotamme 

onnea, iloa ja hyviä hetkiä

tulevalle uudelle vuodelle 2017!

Kelpo kuusi

Joulu on kalenterin mukaan tältä erää vietetty. Ihailen kuitenkin edelleen kuusta olohuoneemme kulmassa ja tuoksuttelen hyasinttien vahvaa hajua. Joululaulut soivat loppiaiseen saakka. Tai ainakin vielä tulevaan viikonloppuun. Ainut asia, jota en jatka päivätolkulla, on jouluruokien mättäminen. Kinkku ja laatikot ovat hyviä muutaman päivän mutta sitten siirrymme muunlaisiin antimiin.

Nautimme rauhallisesta ja leppoisasta joulusta. Aattona avattiin lahjapaketteja, joista iso osa oli meidän karvakuonokaksikolle. Voi sitä iloa, mikä paketeista syntyi! Mahat pulleina kaikista herkuista rötkötettiin sohvalla koko jengi ja välillä tehtiin kävelylenkkejä metsäpoluilla. Kaikki joulupuussa roikkuvat koristeet pysyivät ehjinä ja ovat sitä edelleen. Hippu kyllä maisteli kuusenoksia ja Typykin nuuhki niitä. Pitäähän puu tarkistaa, onko se kelpoinen meidän huusholliin. Kelpasi se.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, täällä etelässä ei ole lunta. Jouluaattona satoi vettä vaakatasossa. Jospa se talvi kuitenkin vielä tallustelee tännekin päin. Isäntä haikailee hiihtoladuille pääsystä. Typsykkä ja Hippa rakastavat lumessa mylläämistä ja itsekin pidän lumen tuomasta valosta. 

Teen muutaman päivän töitä ja sen jälkeen ryhdymme valmistautumaan vuodenvaihteen hulinoihin. Tinat odottavat jo valajia ja kauppalistaan on lisätty juhlaillan ruokatarpeet. Vuosi 2016 juoksee nyt maalisuoraa ja viestikapulan nappaa kohta uusi vuosi. Iso kiitos teille kaikille meitä kuluvana vuonna seuranneille ja plogiin kommentteja jättäneille. Pysyttehän reissussamme mukana myös ensi vuonna!

Hyvää joulua!

Oi käykää, ystävät laulamaan,

kun joulu, joulu on meillä!

Se tuttu ystävä vanhastaan,

on tänne poikennut matkoillaan

ja viipyy hetkisen meillä.

Iloista ja leppoisaa joulua

kaikille Pienen Suuren Beaglen ystäville sekä 

blokikamuillemme kotijoukkoineen!

Toivottaa

Typy ja Hippu

sekä lauman ihmisväki

Kohta on joulu!

Olen lomalla ja pikkuhiljaa valmistelen meidän perheen joulua. Vietämme joulun ajan kotosalla oman lauman kesken. Sukulaisia ja ystäviä on tavattu ja tullaan tapaamaan ennen pyhiä. Aattona toivotetaan vielä puhelimitse hyvää joulua meille rakkaille ihmisille.

Kinkku on ostettu ja kuusi haetaan viimeistään huomenna. Hautuumaalla piipahdamme aatonaattona. Typsylle ja Hilpurille olen käärinyt lahjapaketteihin herkkuja, heijastinhuivit ja leluja. Isokorvat ovatkin meidän perheessä ne, jotka saavat eniten lahjoja. Meille kaksijalkaisille riittää leppoisa ja rauhaisa tunnelma. Valkoista joulua emme tänne etelään saa mutta pientä pakkasta on lupailtu. Hyvä niin. Kun aattona on katsottu telkkarista Lumiukko, olisi mukava lähteä ulkoilemaan kuivin kintuin.

Kävin alkuviikosta ystäväni kanssa kirppiskierroksella Keravalla. Kotiin tuomisiksi minulla oli kassillinen pehmoleluja Hipulle. Todellinen löytö oli mielestäni puolimetrinen Tipi, josta ajattelin Hipsulle olevan iloa pitkäksi aikaa. Olihan siitä noin kolmeksi minuutiksi, kun kotiin tultuani annoin jättipehmon meidän riiviölle... ensin teloitettiin naama auki, jonka jälkeen Hippu siirtyi raajoihin.

Joulun alla muistelen usein Pimua, jonka jouduimme kolme vuotta sitten jouluyönä lähettämään paremmille sieniretkimaille. Se joulu oli kamala enkä unohda sitä koskaan. Samanlaiset tunnelmat ovat työkaverillani, joka joutui maanantai-iltana saattamaan perheensä karvakaverin viimeiselle reissulleen. Eläintohtorille asti ehtivät mutta kaveri nukkui pois lääkärin pöydälle. Todella ikävä juttu. Me lähetämme aattona Pimpulalle rakkaat jouluterveiset tuonne ikuisuuteen. Ja kun kevät koittaa ja päästään taas Puulalle, kerron Pimulle sen haudan ääressä mm. siitä, miten meidän nyt vielä edessä oleva joulu sujui.

Lukukoirailut lomalaitumelle

Vuosi lähenee loppuaan ja meidän lukukoirailut on nyt hoidettu. Lukukoira ja sen emäntä siirtyvät kirjastohommista hyvin ansaitulle joululomalle. Kuluneella viikolla kävimme keikoilla vielä kotikirjastossa sekä naapurilähiössä. Molemmista paikoista saimme kotiin viemisiksi iloisen mielen sekä joulumuistamiset. Herkkuja sekä Typsykälle että emännälle. Kotikirjastossamme Typsyä kuvattiin taas, tällä kertaa kirjaston joulukalenteriin. Hienosti Typy jaksoi poseerata. Tammikuussa työt taas jatkuvat. Koska naapurista kovasti toivottiin Typsyn jatkavan myös siellä, kuljemme keväälläkin kahteen kirjastoon kuuntelemaan pieniä lukijoita. 

Joulu on jo reilun viikon päästä! Pakerran vielä muutaman päivän töissä ja sen jälkeen minulla koittaa joululoma virallisistakin töistä. Myös isäntä siirtyy ensi viikolla lomalaitumelle ja vietämme leppoisan, rauhaisan ja kotoisan joulun sekä loman. Valkea joulu ei taida etelää saavuttaa. Pieni hötöinen lumipeite peittää maan mutta ennusteet ovat povanneet suojakeliä. Mutta joulukuusi, kinkku ja paketit tyttösille ovat ostoslistalla. Niillähän saa luoduksi mukavan joulutunnelman. Metkaa joulun odotusta teille, hyvät lukijat!

Biiglen kestävä matkalippu

Hippu on tuhonnut puolessa vuodessa emännän kaksi matkakorttia. Viime viikolla hyppäsin bussiin mukanani kortti, josta oli vain yksi kulma käsitelty. Linjurin lukulaite ei hyväksynyt järsittyä korttiani. Eikä minulla ollut senttiäkään käteistä rahaa kukkarossa. Mutta ystävällinen ja reipas kuski kehotti minua istumaan penkkiin. Kiitin iloisesti ja lupasin hankkia uuden kortin pikinmiten. Olipa hyvää asiakaspalvelua, sillä mikäs pakko minua olisi ollut ottaa ilmaiseksi kyytiin.

  

Hipun oma matkakortti.

Eilen kävin hankkimassa uuden matkakortin, taas. Keskustelin "matkatoimiston" virkailijan kanssa siitä, mitä tuhoa koiranpennut saattavat saada aikaan. Hipsukkahan ei toki kyllä ole enää pentu... ja omaa tyhmyyttäni olen jättänyt matkalippuni eteisen lipaston päälle. Hipsulle ei ole temppu eikä mikään kiivetä kyseisen kaapin päälle ja napata siitä mitä tahansa tuhottavaksi kelpaavaa. 

Kun olin saanut korttiasiani toimitettua, laittoi virkailija tiskiin vielä toisen matkakortin. Se oli kuulemma koiralleni, sen oma matkakortti. Voisin antaa tuon kortin Hipulle, jotta se jättäisi minun matkakorttini rauhaan. Kiitin hymyssä suin ja lupasin kertoa Hilpurille, että jatkossa se voisi järsiä omaa korttiaan. Rahaa en kortille kylläkään ladannut. Miten mukavaa asiakapalvelua sain osakseni taas kerran! Kotiin tultuani näytin Hipulle sen omaa lippua. Isäntä sanoi, ettei ole ehkä fiksu idea antaa Hipun oppia järsimään muovisia kortteja suuressakin määrin. Isäntä on niin viisas, oikeassahan hän on. Säästetään kortti muistona.

"Koska se isäntä tulee?"

Viikonloppuna pidimme hienosti huushollia pystyssä isännän reissutessa Savossa. Olenko jo tarpeeksi kehunut ja hehkuttanut nastakenkiäni... ne olivat viikonvaihteessakin taas arvossaan, kun ulkoilimme liukkailla teillä ja poluilla. Sunnuntai-iltana biigelit alkoivat odottelemaan isäntää kotiin. Ikävä oli jo kova. Ja voi sitä riemua, kun matkalainen palasi retkeltänsä. Taas oltiin kasassa, koko poppoo.

Mukavia muistoja ja anteliaita arvan ostajia

Juhlat on juhlittu ja taas mennään arjen askareita pyöritellen. Isäntä lähtee tänään viikonlopun viettoon Kuopion suuntaan. Jään siis Typsykän ja Hippalan kanssa pitämään torppaa pystyssä. Ohjelmassamme tulee olemaan joulukorttien kirjoittamista, lukemista, herkkujen popsimista, Jouluradion kuuntelua ja sohvalla rötkötystä. Lenkit vielä tuohon päälle, niin eiköhän meillä ole rentouttavan mukava viikonvaihde.

"Minun vuoroni kytätä herkkupöytää. Hippu ottaa lyhyet torkut,
sitten vaihdetaan vahtivuoroa."

Olen kiitollinen ja otettu siitä, miten avokätisesti meidän vierasjoukko osallistui pikkujouluarpajaisiin. Toki isokorville tuotiin tuliaisiakin mutta muuten ystävämme noudattivat hienosti pyyntöämme olla tuomatta meille mitään. Arvat kävivät kaupaksi, saimme kerättyä Sepilokin kuntoutuskeskukselle liki 100,-! En olisi uskonut, että rahalipas karttuisi noin isolla summalla. Eikä meistä kukaan ole lottovoittaja ja monimiljonääri. Aivan mahtava juttu. Raha on nyt tilitetty järjestölle ja esitän vielä kerran lämpimät kiitoksemme meidän ihanille vieraille. 

Pikkujoulukemut sujuivat iloisen nauravissa tunnelmissa. Hippua ihasteltiin kovasti, sillä osa vieraista ei ollut nähnyt neitokaista sitten viime vuoden kekkereiden. Typyn lukukoiraharrastus herättää aina ihastusta ja jutunjuurta. Rapsutuksia ja silittelyä riitti aamun pikkutunneille saakka. Ja tietysti tyttöset saivat myös herkkuja maistaakseen. Eteisen kynnysmatto pyöri pesukoneessa, sillä Hipsukka lirautti siihen pissit. Tyyperi rakastaa voita, joten se yritti taas kerran käydä nuolemassa keittiön pöydällä seissyttä voirasiaa. Hilpuri keskittyi samaan aikaan lautasella olevan homejuuston tavoitteluun... voi näitä meidän sankareita. Pimua muistelimme hymyssä suin enkä itkenyt. Pimu oli mahtava tyyppi ja oli taas ilo kuulla, miten paljon se jätti hyviä muistoja myös ystävillemme. 

Suomi vietti synttäreitään ja Itsenäisyyspäivänä ulkoilimme sekä lepäsimme. Katsoimme illalla telkkaria ja siellä näytettäviä juhlia. Vierasjoukossa näkyi monta ihmistä, joita katsellessani mietin, että heistä jokainen voisi lahjoittaa sata euroa orangeille tai muuhun hyväntekeväisyyteen. Ja lahjoitus tuskin tekisi juuri minkäänlaista lovea heidän rahakukkaroihinsa. Toivottavasti nämäkin juhlijat muistavat siis ainakin näin joulun alla niitä, jotka tarvitsevat apua.  

Muistellen Pimua pikkujoulukemujen keskellä

Meillä on tänään aihetta iloon mutta mieli on myös haikea. Rakas Pimumme olisi viettänyt tänään syntymäpäivää. Ikävuosia sille olisi kertynyt jo 18. Olemme isännän kanssa kuulleet noinkin iäkkäistä biigleistä. Onpa isäntä jopa tavannut herran, joka oli ikävuosiltaan juuri tuon 18. Mutta Pimun oli aika lähteä pois 15-vuotiaana ja se meidän on täytynyt hyväksyä. Sytytin aamulla kynttilän Pimulle ja se palaa tänään aina siihen saakka, kunnes painelemme yöllä pehkuihin.

kuva: hansbenn

Jokavuotiseen tapaan olemme täksi illaksi kutsuneet ystäviämme viettämään perinteistä pikkujoulujuhlaa. Vuosien varrella ollaan musisoitu, saatu vieraaksi myös joulupukki ja ohjelmassa on ollut tietovisaa sekä ongintaa. Tänä vuonna järjestämme vierasväelle arpajaiset, joihin tuliaisten sijaan toivomme vieraidemme osallistuvan. Arvoista saamamme tuotto lahjoitetaan Sepilokiin, orankien kuntoutuskeskukseen. Adoptio-orankini Gelison on kasvanut reippaasti ja voi hyvin. Jossain vaiheessa sen on aika palata takaisin luontoon. Kuntoutuskeskus näyttelee suurta roolia siinä, että Gelison ja muut vapautettavat orangit tulevat pärjäämään omillaan niiden luontaisessa kasvuympäristössä. 

Miten meidän ilta meni, saimmeko arpoja kaupaksi? Vaatiko Typy taas megapaljon rapsutuksia ja hyppikö Hippu seinille? Varastiko joku herkkuja, itkikö emäntä Pimu-ikäväänsä? Näistä ja meidän muista metkuista seuraavissa kirjoitelmissa!

Paineita vain pakkasukolle

Aamulla avasin ensimmäisen luukun joulukalenterista. Isäntä ripusti ulko-oveemme ovikoristeen. Uuden sellaisen, jonka eilen kävimme ostamassa. Vanha koriste on nimittäin mystisesti kadonnut. Joululomalla siivoamme vaatehuoneen, joten luulen, että koriste putkahtaa sieltä esiin. En vaan ymmärrä, miten jotkut tavarat voivat tuolla tavoin kadota... ei meidän koti sentään sataneliöinen huusholli ole.

Marraskuun loppu sujui kivan kuivassa kelissä.  Kurakelit ovat taas toistaiseksi ohi. Typsyn kanssa lukukoirailimme ja meillä riitti mukavasti lukijoita. Kevään työvuorot lähikirjastoon on jo sovittu. Hippu on ihanan energinen kaveri. Pehmot sekä muovikaukalossa olevat pehmusteet saa kyytiä. Ei muuta kuin kirppiksiä taas kohta kiertämään! Arki rullaa sopivasti työn ja kodin kanssa tasapainoillen. Mitään suurempia ressin aiheita ei ole ja odotamme kovasti joulua, joka tuo mukanaan hengähdystauon työhommista.

Toivotan koko meidän pesueen puolesta kaikille lukijoillemme ja kamuillemme leppoisaa joulun odotusta! Kaappeja ei tarvitse joka jouluksi siivota. Rosolli on sallittua ostaa valmiina kaupasta ja graavilohta ei kannata laittaa, jos se edellisinä vuosina on mennyt kaatopaikalle. Itse asetan pyhien suhteen vain säänhaltijalle sekä pakkasukolle paineita; heitättehän lumipeitteen ja pirteän pakkasen myös tänne etelään.