perjantai 26. tammikuuta 2018

Vakaa aikomus vapuksi

Luulin jo toipuneeni flunssasta mutta se palasikin takaisin. On tämä kummallinen tauti! Onneksi en ole kaatunut vielä petipotilaaksi. Tulevana viikonvaihteena aion huilata ja levätä. Se kai on tähän röhään paras parannuskonsti synttärikakun lisäksi, jota huomenna menemme siskoni luokse syömään.

kuva: Anna Groth

Kevään lukukoirailut alkoivat hyvissä tunnelmissa. Typy hoiti työkeikkansa erinomaisen ammattimaisesti. Lukijoita kävi mukava määrä ja sen päälle riitti vielä rapsuttelijoita. Kotikirjastomme lukukoiraremmissä on nyt kolme koiraa Typsyn lisäksi. Vuorot on aikataulutettu toukokuun alkupuolelle saakka. Tänä keväänä aloitamme siis kotikirjastosta kesälomamme jo tavallista varhaisemmin.

Lumileikit ovat tältä erää takanapäin. Kurakelit palasivat ja se ei innosta isokorvia riehumaan. Riittää, kun kävellään, haistellaan tienpenkkoja sekä nuuskitaan ojien pohjia. Isäntä mietiskeli eilen, jokohan vapuksi pääsemme Puulalle. Se on meillä vakaa aikomus. Katsotaan, miten käy.


maanantai 22. tammikuuta 2018

Lumileikkejä

Tammikuu jolkottelee jo takakaarteessa. Päivä on hienosti pidentynyt ja täällä etelässäkin on talvi. Olemme nauttineet lumesta ja kuivasta kelistä. Hilpu on aivan riemuissaan valkeasta maasta. Se härnää Typsykkää leikkiin tuon tuostakin ja kyllähän Typy ottaa usein haasteen vastaan. Siinä lumi pöllyää koira-aitauksessa, kun kaksikko mennä melskaa pitkin tannerta.

Isännällä on takana ja vielä edessäkin kiireiset viikot töissä. Joten minulla on päävastuu isokorvien lenkityksestä. Minulle liikunta tekee enemmän kuin hyvää, kiitos jouluna ja sen jälkeenkin syötyjen herkkujen. Typyn paino on pysynyt tasaisessa lukemassa eikä se mielestäni ole enää liian hoikka. En ole asiasta tällä erää huolissani ja viikottaiset punnitukset ollaan siis jätetty vähemmälle.

Tällä viikolla aloitamme Typyn kanssa kevään lukukoirailut. Meillä on kirjastokäyntejä toukokuulle asti. Uskon, että Typy aloittaa taas innolla työt, kun luvassa on paljon rapsutuksia ja kivoja tarinoita kuunneltavana. Eikä ne emännän antamat palkkioherkutkaan ole varmaan huonompi juttu.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Hyvä Typy! Lukukoiran uraa takana neljä vuotta.

Tänään tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun aloitimme Typyn kanssa lukukoiraharrastuksen. Isännän avulla laskin noin-arvion siitä, mitä nämä neljä vuotta ovat pitäneet sisällään.



Epävirallinen tilastotietomme kertoo, että neljässä vuodessa Typy on käynyt kirjastoissa yhteensä 56 kertaa, jossa mukana on myös meidän viimekesäiset Muuntamo-reissut. Näillä kirjastokeikoilla Typylle on käynyt lukemassa 260 lukijaa ja ihan yhtä monta eri tarinaa on kuunneltu. Useilla eri kielillä, joskus vain kuvia katsellen. Rapsutuksia, halauksia, suukkoja, näkemisen riemua, herkkupaloja ja isoja hymyjä. Kiitoksia lukijoilta, heidän vanhemmiltaan sekä kirjastojen henkilökunnalta.

Reilun viikon päästä käynnistyy kevään lukukoirailut kotikirjastossamme. Siitä viikon päästä reissaamme taas naapurilähiöön. Olen hyvin ylpeä Typystä, jota voi hyvällä syyllä kutsua täysin ammattilaiseksi lukukoiratyössä. Odottavin ja innostunein mielin aloitamme uuden lukukoiralukukauden.





torstai 11. tammikuuta 2018

Pitkäkoipinen poikavauva

Olemme viime viikkoina tavanneet useasti päivälenkkiä tehdessämme ihastuttavan suomenajokoirapojan. Kaverilla on ikää nyt 12 viikkoa ja se on Hilpun kokoinen. Joo, on Hippu vähän raamikkaampi mutta korkeudessa poika on Hipun mitoissa. Typylle se vielä häviää. Nyt, kun pennulla on rokotukset kunnossa, ollaan päästy ihan kuonotusten moikkaamaan. Hipulla ja pojalla löytyi heti yhteinen sävel ja kohtaamiset ovat vauhdikkaita. Typyä pentu haistelee varovasti ja Tyyperi seisoo kuin kuninkaallinen ryhdikkäänä ja oman arvonsa tuntevana. "Haistele nyt sitten, tämän kerran", näyttäisi Typy tuumailevan. Hännän heiluessa napakasti, joten on poika Typsyynkin tehnyt vaikutuksen.


Olen vajaan viikon verran kitkutellut flunssassa. Alkuviikko menikin kotona huilatessa. Sairaana pitää tehdä olonsa kaikin puolin mukavaksi. Makasin sohvalla kaksi biigleä jaloissa lämmittämässä. Luin tarinoita, missä herrasmiespalvelija Jeeves pelastaa isäntänsä Bertie Woosterin kinkkisistä tilanteista. Ja vaikka joulu meni jo, kuuntelin levyiltä Raskasta Joulua-kokoonpanoa. Söin joululahjaksi saatua suklaata. Rapsuttelin Typyä ja Hippua ja söin marmeladia. 

Isäntä on alkanut myös valittelemaan kurkkukipua, joten liekö hän seuraavaksi sairaspedissä. Onneksi on vielä suklaata jäljellä. Ja parasta parantavaa teholääkettähän on meidän ihanien tyttösten seura. Toivottavasti tauti ei kuitenkaan kaataisi isäntää petiin. Eikä ketään muutakaan. Pysykäähän terveinä, kamut ja kotiväkenne! 

perjantai 5. tammikuuta 2018

Startattu uusi vuosi mennyttä muistellen

Vuosi alkoi leikkien.
Tammikuu on startannut ja samalla vuosi 2018. Päivät ovat alkaneet pidentymään vaikka sitä ei kyllä vielä huomaa. Pimeän harmaata on. Lunta odotellaan edelleen tänne etelään. Ehkä sitä vielä saadaan.

Otimme tämän alkaneen vuoden vastaan kotosalla perinteisin menoin. Iloisessa vakiovieraiden seurassa nostimme kuohumaljoja uudelle vuodelle ja söimme hyvin. Typy ja Hippu saivat asiaankuuluvia tuliaisia nakkien ja kanaherkkujen muodossa. Värikkäät ilotulitukset tahdittivat illanviettoa yön lopputunneille saakka. Hauskan leppoisa juhlailta jätti taas kerran mieleemme hienoja muistoja. Ja tätä juhlaperinnettä sovimme jo jatkettavaksi taas tänäkin vuonna.

Mitä jäi mieleeni vanhasta vuodesta... kaikenlaista tapahtumaa riitti vuoden mittaan. Tasapainossa kulkivat arki ja juhla. Typyltä leikattiin huhtikuussa nisäkasvain ja samalla se steriloitiin. Hipun sterilointivuoro oli toukokuussa. Hyvästi juoksut, verilakanapyykit ja hormonimyrskyt! Steriloinnit olivat järkevä ja hyvä päätös.

Eihän meidän eläinlääkärireissut toki siihen loppuneet. Loppuvuodesta Typsykän suu operoitiin poistamalla kolme hammasta. Verinäytteistä tutkittiin, mikä aiheuttaisi Tyyperin laihtumisen. Mitään häikkää ei löytynyt ja se oli mieltä huojentava tieto. Hippulin vatsa taas alkoi reistailemaan marraskuussa siihen malliin, että kiikutin sen tohtorin pakeille. Verikokeissa ei näkynyt mitään outoa ja diagnoosina oli herkkävatsaisuus tai mahdollinen allergia. Siirryimme Hipun kohdalla herkkämahaisen ruokavalioon. Se alkoikin tepsimään.

Synttärijuhlia, tyttöjen mökkireissu sekä vapun viettoa Keravalla. Pikkujoulukekkerit kavereille ja leppoisa kotijoulu. Hääpäivämatka Firenzeen, jonka aikana isokorvista pidettiin hyvää huolta keravalaisten sekä anoppini ja appiukkoni toimesta. Lukukoirakeikkoja Typsyn kanssa laajentaen reviiriä Muuntamoon. Mökkireissuja Puulan rannalle, joita tehtiin monissa eri muodoissa. Isäntä lomaili Typyn ja Hipun kanssa kolmeen nenään. Toukokuussa minä vietin tyttöjen kanssa mökkiviikon ja käytiin mm. kauppa-autolla. Loppukesästä oli koko perheen yhteisen mökkiloman aika. Kesän aikana kävimme myös Savonrannalla sekä Haukivuorella. Morjestimme possuja Haltialassa ja lampaita kotinurkilla. Juhannuksesta nautittiin Kotkassa. Toki vuoteen mahtui myös huolta, pientä murhetta, kyyneleitäkin joskus. Väsymystä, ärräpäitä sekä huokauksia siitä, että kaikkia ei voi miellyttää vaikka miten päin olisi. Mutta nämä olotilat ja tuntemukset jäävät kyllä kaiken sen ilon ja hyvän alle, mitä vuosi 2017 meille mukanaan toi.

Olen palannut joululomalta takaisin töihin. Typy aloittaa lukukoirailut taas tämän tammikuun lopulla. Eilen pakkasimme kaikki joulukoristeet laatikkoon odottamaan tulevaa joulua. Kuusi heitettiin myös pois mutta muutaman jouluvalon  halusin vielä jättää valaisemaan. Typsykkä ja Hippunen voivat hyvin. Joululahjaksi saatuja herkkuja on syömättä vielä niin paljon, että taidan osan säästää kevääksi mökille vietäväksi. Sillä keväthän on lähempänä kuin seuraava joulu ja sitä myöten on myös aika uuden mökkikauden.