Tervetuloa vuosi 2022!

 Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Tänään vietetään vuoden 2021 viimeistä päivää. Olenkin jo täällä blogissa aiemmin maininnut, että meidän perhe ei jää tippaakaan ikävöimään tätä päättyvää vuotta. Vuosi sisälsi paljon kivoja päiviä mutta myös aivan liikaa huolta, surua ja kurjaa oloa. Toivottavasti ensi vuosi on onnellisia hetkiä pullollaan, meille kaikille!

Otamme uuden vuoden 2022 vastaan kotona yhdessä pienenpienen vierasjoukon kanssa. Illan ohjelmassa on letkeää seurustelua ruuan ja kuohujuoman äärellä. Hilpuselle ja Myttöselle on varattu herkkuja, joita jouluna pistin säästöön. Kaksikko saa varmasti myös paljon rapsutuksia. Ilotulituksia katsellaan parvekkeelta käsin. Uskon, että saamme tälle vuodelle mukavan ja leppoisan päätöksen.

Iso kiitos Teille kaikille, jotka kuljitte matkassamme mukana vuonna 2021! Kuulumisiin ensi vuonna ja 

hilpeän hauskaa uudenvuodenaattoa 🎇🍹

sekä

onnea, iloa ja terveyttä tulevalle

vuodelle 2022 💖

toivottaa

Hippu, Myttö sekä kaksikon isäntä & emäntä

Meidän mukava joulu

Joulu on nyt vietetty ja eihän seuraavaan ole enää vuottakaan! Saimme tänne etelään valkean joulun ⛄. Parina päivänä laitoimme likoille palttoot päälle, kun läksimme ulkoilemaan. Sen verran hyytävä keli oli. Mutta kaiken kaikkiaan lenkkeilysäät olivat hienot ja reippailua tarvittiinkin kaiken sen syömisen väliin 😀.

Meidän joulu sujui rauhallisesti ja leppoisasti. Aattona kävimme hautuumaalla. Sitä ennen katsoin Lumiukko-piirroselokuvan telkkarista. Katson sen edelleen, näin keski-ikäisenäkin, ja katson varmasti jatkossakin. Lahjapaketit jaettiin illalla isännän toimiessa joulupukkina. Hippu ja Myttö saivat lahjaksi leluja sekä herkkuja. Mieleisiä näyttivät kaikki paketit olleen. Kuivatut peurankorvat sekä peuran keuhkopalat sujahtivat vauhdilla suun kautta vatsaan. Osan pistin säästöön uudenvuodenaattoa varten. Isännän paketeista paljastui mm. kirja sekä uusi pipo. Itse sain lisäosia keräämääni lautassarjaan sekä lämmintä ylle. Joulupukki oli kuullut siis toiveeni 😊.

Jouluherkun kimpussa. 

Joulupäivänä oleilu ja rentoilu kotosalla jatkui kirjoja lukien, joulumusiikkia kuunnellen ja jouluruokia syöden. Totesimme isännän kanssa, että ensi vuonna voisi pari artikkelia ruokapöydästä tiputtaa pois. Rosolli ei tehnyt kauppansa kuin isokorville (punajuuri ja porkkana). Sillit jäivät myös syömättä. Taidamme kesäisin syödä mökillä silliä ja uusia perunoita sen verran paljon, että joulupöytään silliä ei kannata enää ostaa.

Kuivattu peurankeuhko maistui
Mytölle mainiosti.

Kävimme tapaninpäivänä kyläilemässä Keravalla. Hippu, Myttö ja Patu intoutuivat riehumaan koko reissun ajaksi ja kolmikolla riitti vauhtia. Patu on energinen kaveri ja välillä meidän tyttöset pistivät sitä hellästi ruotuun. Pitihän jonkinlaisia huilihetkiä olla, taisivat Hippu ja Myttö tuumailla. Saimme isännän kanssa nauttia runsaan jouluaterian. Pöytä notkui kaikenlaisista herkullisista syötävistä ja tarjoiluja oli suorastaan ylenpalttisesti. Oli todella mukava, että saimme kutsun näiden hyvien ystäviemme luokse tapanin viettoon. 

Nautin viimeisistä "lomapäivistäni" ja maanantaina suuntaan uuteen työpaikkaani. Jännittää ja paljon 😅 Onneksi isännällä riittää lomaa vielä hetkeksi aikaa. Hippuselle ja Myttöselle tulee matala lasku takaisin arkeen, kun kotona on päivisin joku vielä reilun viikon ajan. Tänään meidän piti lähteä Tampereelle, koko lauman. Olisimme isännän kanssa menneet Nightwishin konserttiin Tampereen uudelle areenalle. Hilpu ja Myttö olisivat odotelleet meitä sen aikaa hotellihuoneessa. Huomenna olisimme huristelleet takaisin kotiin. Mutta konsertti peruttiin, eikä ihme (ja hyvä niin, tässä tilanteessa). Harmittaa kovasti, sillä korvaava päivä keikalle on tammikuinen sunnuntai. Tampereelle meno ei silloin onnistu. Mutta eipä tälle tilanteelle mitään mahda. Toivottavasti tuo katala kurja tauti taintuisi pikapuoliin. Eiköhän tässä Kiteen suuruus vielä päästä näkemään 🎵.

Hyvää ja leppoisaa joulua!

Näin se joulu taas saapui! Nyt jätämme kaikenlaiset askareet ja hötkyilyt muutamaksi päiväksi. Rauhoitumme nauttimaan tästä loppuvuoden hienosta juhlasta. 

Me neljä toivotamme blokikamuillemme palveluskuntineen, 
ihan jokaiselle PSB:n lukijalle ja blogimme ystävälle 

Joulua kohti jolkotellaan!

Jouluviikko on alkanut pakkassäässä. Ja sehän on mitä hauskinta! Maa on kuiva ja ulkoilureissujen jälkeen ei isokorvia tarvitse suihkuttaa tai tehdä erilaisia kuivausoperaatioita, joista ne eivät erityisemmin pidä. Aurinkoakin on pitkästä aikaa nähty. Pieniä lupauksia valkoisesta joulusta on saatu ja sitäkään emme pahaksi pistäisi. Hienolta tämä jouluviikko siis näyttää. 

Nuuskuttelua...

Meidän jouluvalmistelut ovat loppusuoralla. Viikonloppuna hankimme joulukuusen ja koristelimme sen. Myttö on jo ehtinyt käsitellä kaksi siinä riippuvaa koristetta 😂. Toisen isäntä korjasi ja toinen selvisi onneksi vain lievillä vammoilla. Lahjapaketit on kääritty ja niiden sisältä löytyy leluja sekä herkkuja; kuivattua peuran keuhkoa sekä kuivattuja peuran korvia. Isännällekin on tiedossa avattavaa aattoiltana.  Jouluruuat vielä hankimme, paistamme kinkun ja joulutortut. Sen jälkeen  pysähdymme nauttimaan joulun tunnelmasta ja rauhasta.

ja nuuskuttelua.

Joulupyhien ohjelmaamme kuuluu käynti hautuumaalla sekä puhelutervehdykset lähisuvulle. Varmasti tulee myös ulkoiltua, luettua sekä kuunneltua joulumusiikkia. Saimme kutsun saapua viettämään aattoa Keravalle mutta pitäydymme perinteessä ja olemme jouluaaton sekä joulupäivän kotosalla. Tapaninpäiväksi suuntaamme sitten moikkaamaan Patua ja poikia sekä tietysti perheen emäntää ja isäntää. Kyläilystä tulee varmasti hauska reissu ja  kenties kinkkua sekä muita jouluherkkuja on sielläkin vielä jäljellä 😀. 

Koronatauti näyttää leviävän kulovalkean tavoin, myös rokotettujen osalta. Toivottavasti tilanne saataisiin pian aisoihin ja kolmospiikit reippaasti jakeluun. Enpä itse ainakaan olisi viime jouluna uskonut, että tilanne on yhä näin kurja. Mitä voimia nämä tautia aiheuttavat voimat ikinä ovatkaan, niin vahvoja ovat ja ihminen on niiden edessä pahimmillaan miltei kädetön. Pysyttehän terveinä ja voikaa hyvin! 

Juhlahuisketta ja kirjastohommia

Hipulla oli eilen tämän vuoden viimeinen työkeikka. Kävimme naapurikirjastossa ja siellä oli tällä kertaa melko rauhallinen meininki. Liekö kamalan kurja sää verottanut lukemaan tulijoita... mutta ei Hippusen täysin toimettomana tarvinnut koko reissua olla. Ja rapsuttelijoita riitti taas runsaasti. Keväällä jatketaan ja tässä välissä Hippu viettää hyvin ansaitun joululoman 🎅. 

Lauantaina vietimme pikkujoulukekkereitä. Vieraaksemme saapui hieno ystäväjoukko, joka on jo vuosien varrelta tuttu vakiokokoonpano. Illan ohjelmassa oli leppoisaa seurustelua maukkaan ruuan ja juoman äärellä. Pelasimme bingoa allekirjoittaneen toimiessa bingoemäntänä. Kilistelimme kuohujuomalla joulun tulolle sekä tietysti sille, että sain töitä. Työttömyyteni päättymisestä iloittiin ja se lämmitti sydäntäni kovasti 💖. Hilpu ja Myttöskä saivat paljon rapsutteluja, silityksiä ja halauksia. Erityisesti Myttö pukkasi itsensä istumaan vieraan jos toisenkin syliin. Se on vielä niin vauva (ainakin minun mielestäni) 😄. Annoin parivaljakolle juhlaherkuiksi kuivatut peurankorvat. Olemme niitä taas tauon jälkeen uskaltautuneet testaamaan Hipulle ja sen vatsa näyttää niitä hyvin kestävän. 

"Taasko tuo ihminen tulee häiritsemään
meidän päiväunia... pitäisi kuulemma
valokuva saada."

Pakkaset poistuivat toistaiseksi ja nyt ollaan taas kurakelissä. Nastakengille on käyttöä joka lenkillä ja varoen pitää biigeleidenkin liikkua liukkailla poluilla. Ehdotin isännälle, josko tänä vuonna hankkisimme joulukuusen aikaisemmin kuin yleensä on tehty. Tämä passasi isännälle hyvin ja aiomme käydä viikonloppuna kuusiostoksilla. Joululahjoista taisinkin jo kirjoitella. Ostamme lahjat Hipulle ja Mytölle. Lähipiirimme osalta lahjat ovat kukkasten ja syötävän muodossa. Tällaisella minimalistisella tyylillä siis mennään.

Mytöstä on tullut pullukkamaha. Sille on kertynyt hiukan ylipainoa. Päätimme, että siirrämme likan kevytruualle. Ainakin joksikin aikaa. Myttönen saa nykyisestä ruuasta liikaa energiaa vaikka annoskoot ovat sopivan normaalit. Herkkujakin tyttöset saavat vähän. Taitaa olla niin, että liikuntaa ei täällä kaupunkioloissa tule niin runsaasti, että energiaa kuluisi riittävästi. Mutta jouluna Myttö saa kyllä nauttia herkkupaloista, kuten me muutkin. Hipun vuoksi nekin ovat terveellisemmästä päästä 😊. Pitäisiköhän itsekin vaihtaa suklaa mustikoihin...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

En muista, milloin viimeksi olisimme jo joulukuussa kaivaneet biigelien talvitakit esille. Yleensä se on tapahtunut helmi-maaliskuussa, jos on sattunut olemaan kovia pakkasia. Meidän likat tarkenevat hieman kylmemmälläkin kelillä ilman palttoita. Vasta, kun pakkanen keikkuu 15 asteen hujakoilla, laitamme niille nutut niskaan. Ja tässä muutamana viime päivänä näin on tehty. On kivaa, että on pakkasta ja kuivaa. Sekä pieni lumi maassa. Tämä voittaa mennen tullen kurakelit. 

Töitä paiskien.

Keskiviikkona Hippu kävi  kotikirjastossa kuuntelemassa lukijoita. Viimeisen kerran tänä vuonna. Helmikuussa lukukoirailut jatkunevat, ainakin tällainen suunnitelma kirjastolla on. Saimme kuulla kurjia uutisia lukukoirakollegastamme Alicesta. Alice on sen verran sairas ja huonokuntoinen, että se jättää lukukoirailut. Jatkossa Hipun lisäksi kotikirjastossa kuuntelee Otto. Lukijoita tällä syksyn vikalla kerralla oli mukavasti ja aika hujahti taas kuin siivillä.

Sain perjantaina hienoja uutisia. Vieläkin on epätodellinen olo, näinkö kävi. Minulla on nyt uusi työpaikka, jossa aloitan 3.1. Työtehtävät ovat pitkälti samankaltaisia kuin aiemminkin. Mutta työympäristö ja toimiala aivan uutta ja erilaista. Työmatka hiukan pitenee entisestä mutta ei hurjasti. Odotan tammikuuta jännittyneenä ja iloisena.

Työttömyyttäni ei sitten kovin pitkään kestänyt. Olen onnekas. Irtisanominen tapahtui toukokuussa ja olin päättänyt, että en ennen syyskuun alkua edes hae uutta työtä vaan pidän hengähdystaukoa.  Perjantaina alkoi pyörimään mielessä mm. se, miten Hippu ja Myttö tulevat uudessa tilanteessa pärjäämään. Maaliskuussa 2020 jäin etätöihin ja olen siitä saakka ollut kotona. Meille on kehkeytynyt uudet päivärytmit ja ohjelmat. Mutta onhan niiden pärjättävä. Ja isäntä ottaa taas enemmän likoista vastuuta. Olen saanut paljon onnitteluja ja kannustusta ystäviltäni sekä lähisuvulta. Kaikki ovat iloinneet tästä uutisesta. Se on upeaa ja pidän sitä  suuressa arvossa. 

Juhlapäivän päivälenkillä.

Tänään Suomi juhlii 104-vuotissynttäreitä. Kilistelimme jo eilen isännän kanssa uudelle työpaikalleni sekä Suomen itsenäisyydelle. Hilpun ja Myttösen kanssa tulimme äsken pitkältä lenkiltä. Loppu tästä juhlapäivästä sujuu telkkaria katsellen ja lukien. Isännän pitää tehdä hieman töitäkin. 

Toivotan meiltä kaikilta Teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää! 

Lapsenlikkoina yhdessä Patun kanssa

Meillä on takana varsin vauhdikas viikko. Viime maanantaina kävin tapaamassa Osku-beaglea, ikää 2,5 kuukautta 🐶. Lukukoirahommien kautta tutuksi tulleeseen kirjastonjohtajan perheeseen harkittiin jo muutama vuosi sitten koiranpennun hankkimista. Ja roduksi beaglea. Nyt tämä tapahtui ja pitihän  biigelinpoikasta päästä tapaamaan. Voitte uskoa, että sydämeni suli nähdessäni tämän pikkukaverin. Kuten koiranpennut tuppaavat olemaan, myös Osku on melkoinen riiviö. Mutta vallan ihastuttava sellainen: reipas, sosiaalinen, ujostelematon, leikkisä ja iloinen. Ehkä joskus tapaamme Oskua myös Hipun ja Mytön kanssa.

Kolmikko malttoi viikonloppuna
välillä huilata. Mutta lyhyiksi unet
kyllä jäivät...

Tiistaina piipahdin Keravan poikien luona ja silloin matkaan lähti mukaan myös Hilpa ja Myttönen. Meitä oli pyydetty torstaista eteenpäin lapsenlikoiksi ja kävimme etukäteen hieman haistelemassa, miten koirulit löytävät yhteisen sävelen. Siitä on nimittäin tovi aikaa, kun olemme Patu-herraa viimeksi tavanneet. Heti, kun ovesta sisään päästiin, alkoi mieletön hullunmylly. Vauhtia riitti. Kolmikko tuli mainiosti toimeen ja kun palasimme illalla kotiin, oli meidän likat rättiväsyneitä. 

Patu. Isäntä antoi sille lempinimen, 
Iso P. 

Torstai-iltana läksimme sitten koko sakki kohti Keravaa. Isäntä ja pojat suuntasivat perjantai-aamuna töihin ja kouluun. Minä jäin Hipun, Mytön ja Patun kanssa pitämään taloa pystyssä. Kolmikko leikki ja mylläsi koko päivän. Laskin, että ne nukkuivat päivän aikana iltakymmeneen mennessä yhteensä noin tunnin! Lelut saivat kyytiä ja painikisoja riitti. Myttö osoitti mustasukkaisuuden merkkejä. Minulla ei sen mielestä ollut lupa rapsutella Patua tai ottaa sitä syliin. Patun lelutkin olivat Mytön mielestä sen omia. Tähän piti välillä puuttua, koska Myttöskällä nousi kierrokset liian koviksi. Patu kyllä hienosti ymmärsi, että se on lauman nuorin ja että tytöille pitänee antaa hieman periksi. 

Viikonloppu sujui hienosti kaikilta osin. Öisin kolmikko erotettiin nukkumaan eri huoneisiin ja tämä aiheutti Patulle hieman murhetta. Se olisi kovasti halunnut nukkua meidän likkojen kanssa samassa huoneessa. Mutta valitettavasti silloin koko huushollissa ei olisi kukaan nukkunut yhtenäkään yönä 😂. Aamulenkit tein minä ja kieltämättä kolmen koiran yhtäaikainen ulkoiluttaminen tällaiselle amatöörille oli mielenkiintoinen kokemus. Mutta hyvin mielestäni homma pysyi minulla hanskassa. Iltalenkit hoiti isäntä ja päivälenkeille saimme pojista ulkoiluttajakavereita. Menemme mieluusti taas toistekin Keravan poikia, kaikkia neljää, hoitamaan 😊. 

Viime viikolla minulla tapahtui myös työrintamalla. Se, millainen lopputulos siinä syntyy, selvinnee tulevaan perjantaihin mennessä. Mutta hakemuksia aion tänäänkin taas rustata. Joka tapauksessa työpaikkojen suhteen on tilanne, että töitä kyllä on, mitä hakea. Työmarkkinat ovat selkeästi vilkkaammat kuin alkusyksyllä. 

Huomenna saa avata ekan luukun joulukalenterista 🎅. Rakastan joulua. Se on minulle ehdottomasti tärkein vuoden juhla-ajoista. Tänä vuonna ostamme lahjoja hyvin maltillisesti. Mutta kuusi toki hankitaan, kuten aina. Myös ruokaan panostetaan. Vietämme joulua oman pienen perheemme kesken. Meille on tapahtunut kohta päättyvän vuoden aikana paljon ikäviä ja kurjia asioita. Niistä kaikista en ole tänne blogiin edes viitsinyt kirjoitella. Joten jouluna nautimme yhdessäolosta sekä rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta. Itsekkäästi panostamme tänä jouluna vain meihin; isäntään, minuun, Hilpuseen ja Myttöskään.

Anteeksipyyntömme ja lukukoirakuulumisia

Ihan alkuun suuren suuret pahoitteluni siitä, että en ole kommentoinut Teidän plogikamujemme kirjoituksia. Luettu kyllä ahkerasti ollaan. En pysty myöskään tällä hetkellä vastaamaan tähän Pieneen Suureen Beagleen jätettyihin kommentteihin. Iso kiitos niistä! Tietokone ja sen asetukset aiheuttavat nyt pulmaa. Toivottavasti pääsen taas pian kirjoittelemaan kommentteja. 

Kotikirjastossa riitti paljon
lukijoita.

Sadetta ja harmautta näyttää ainakin täällä etelässä riittävän. On päiviä, jolloin ei valoa näy koko päivänä. Mutta olemme silti ahkerasti ulkoilleet ja lenkkeilleet isokorvien kanssa. Hippa ja Myttönen viis veisaavat vaikka keli olisi miten karmea. Ja kun itse varustautuu sopivin vaatetuksin tuonne ulos, mikäs siinä metsäreittejä käppäillessä. 

Hipun kanssa kävimme sekä viime viikolla että tällä kuluvalla viikolla lukukoirailemassa. Viime viikon kotikirjastokäynti oli vilkas työpäivä lukukoiralle. Ja vaikka kaikkia aikoja ei oltu varattu, tuli spontaaneja innokkaita lukijoita tarjolle niin paljon, että valitettavasti kaikkia Hippunen ei ehtinyt palvelemaan. Ensi kerralla sitten!

Naapurikirjastossa Hippu kävi
tutkimassa lastenosaston kirjatarjontaa.

Naapurikirjastossa meininki oli lukijoiden suhteen hieman rauhallisempaa. Mutta jo ulko-ovella Hippua oli vastassa iso joukko lapsia, jotka halusivat silittää ja rapsutella meidän Hilpusta. Ja sehän passasi Hipulle paremmin kuin hyvin. Ennen joululomalle siirtymistä Hipulla on vielä työkeikat molempiin kirjastoihin. Tämä syksy oli koronan vuoksi tynkä lukukoirailujen suhteen. Mutta on ollut valtavan hienoa, että Hippu pääsi vihdoinkin pitkästä aikaa taas töihin. 

"En luovuta Myttö vaikka kuinka
vetäisit tätä jänistä toisesta päästä."

Olemme jatkaneet Hipun korvahuuhteluita ja korvat näyttävät melko hyviltä. Tulehduksen merkkejä ei näy eikä Hilpunen raavi korviaan. Hyvä näin. Jatkamme huuhteluja vielä jonkin aikaa. Luppakorvat sekä Hipun korvakäytävissä oleva synnynnäinen valuvirhe ovat hankala juttu. Mutta yritämme ennaltaehkäistä kaikin mahdollisin tavoin sitä, ettemme olisi samassa tilanteessa korvien suhteen kuin alkuvuodesta. Video-otoskopiahuuhteluun emme Hipun haluaisi taas joutuvan. 

Myttöskällä riittää vauhtia ja energiaa. Se yllyttää Hippua leikkimään ja painimaan. Kaksikko saakin joka päivä aikaan melkoiset rymyämiset. Matot ovat kasassa ja lelut levitelty pitkin lattioita, kun kaksikko oikein innostuu riehumaan. Mutta onhan sitä menoa ilo katsella, sillä se kertoo onnellisista ja hyvinvoivista biigletyttösistä. Mistähän voisi itselleen hankkia tuollaisen määrän intoa ja reipasta meininkiä...

Arkiaskareita ja juhlasuunnitelmia

Täällä ollaan vaikka pieni hetki onkin taas mennyt edellisestä kirjoitelmastani. Meille kuuluu hyvää. Päivät soljuvat tutuissa rutiineissa eteenpäin. Minulla menee jo hieman sekaisin onko arki vai pyhä. Isäntä kulkee töissä normaaliin tapaan. Ja tuppaa hänellä joskus jatkumaan hommat vielä iltaisin kotonakin. Mutta viikonloppuisin saamme viettää yhdessä aikaa koko lauma 😍.

Marraskuu on alkanut sateisena ja harmaana. Eilen saimme poikkeuksellisesti nauttia pikkupakkasesta, joka vauhdittikin meidät biiglelikkojen kanssa tekemään reilun mittaisen päivälenkin. Olen sytyttänyt kausi-/jouluvalot parvekkeelle. Kaivoin kynttelikön esiin ja laitoin vakiopaikalleen keittiön ikkunalaudalle. Kysyin isännältä, milloin laittaisimme lisää valoja huusholliin. Jos kuulemma vaikka parin viikon päästä...

Hilpunen ja Myttönen iloitsevat ulkona kaikenmoisista syksyn hajuista. Niissä riittää nuuskuteltavaa joka lenkille. Hipun korvia ryhdyimme taas aktiivisesti hoitamaan, kun alkoi näyttämään siltä, että ne keräävät jälleen moskaa ja likaa. Toivottavasti kotihuuhtelut tepsivät ettei tarvitsisi lähteä eläintohtorin pakeille. Myttösellä on jonkinlainen pimeän pelko, täällä kaupungissa. Mökillä se viis veisaa vaikka ulkona on pilkkopimeää. Mutta kotimaisemissa pitää aamu- ja iltalenkeillä murista ja haukkua mm. liikennemerkeille, vastaan tuleville ihmisille (ja koirille, tottakai) sekä kaikelle muulle Mytön mielestä epäilyttävälle. Hiipien Myttöskä lähestyy tien laidalla olevaa muovikassia tai puusta tippunutta suurta oksaa. Kun epäilystä herättänyt kohde on tutkittu, alkaa häntä vispaamaan vimmatusti. Huh, ei se ollutkaan mörkö 😉.

Pikkujoulujuhlien kutsut on postitettu ja tarjoilujen laatua sekä määrää mietitty. Rohkenemme järjestää juhlat ja kutsu onkin vastaanotettu ilolla. Ihanaa nähdä ystäviä ja osaa heistä pitkästä aikaa. Olen ryhtynyt miettimään tyttösille joululahjoja. Sekä herkkuja, joita Hilpukin voisi joulun aikaan syödä. Hankimme ainakin marjoja makupaloiksi. Ne käyvät Hipun ruokavalioon ja Myttö tykkää myös. Tuntuu tylsältä ja ankealta, kun Hippunen joutuu tyytymään melko vaatimattomiin makupaloihin sekä ruokiin. Mutta kun näemme, miten hyvin se voi ja vatsavaivoista ei ole tietoakaan, tiedämme että tämä askeettinen ruokavalio on parasta. Ja mitä meidän kaksijalkaisten jouluherkkuihin tulee, ensimmäiset joulutortut on syöty ja glögit joimme jo syyslomalla. Niistä nautitaankin vuoden loppuun saakka 😀.

Mökki ja me odotamme taas kevättä

Mökkivanhus on laitettu nyt odottamaan talven tuiskuja ja tuiverruksia. Tältä vuodelta Kangasniemen reissut ovat tehty. Jäämme odottamaan kevättä. Itkuhan se taas tuli, kun katselin sunnuntaina viimeisen kerran Puulaa ja hyvästelin Pimun ja Typyn haudan, rakennukset ja rannat. Tämä mökkikausi oli kaikin puolin hieman erilainen ja muuta kuin mitä olin odottanut, suunnitellut ja toivonut. Ehkä itkussa purkautui myös muitakin mieltä painaneita ja painavia asioita. Mutta ihan valtavan paljon meille jäi niitä hienoja ja rakkaitakin muistoja tästä möksävuodesta.

Isäntä oli ennen mökille lähtöä luvannut Hipulle yllätyksen. Ja se oli turkinhoitoreissu läheiseen "kauneushoitolaan". Hippu on kasvattanut itselleen valtavan karvaloimen. Emme ole tuollaista karvaa beaglella koskaan nähneet. Isäntä päätti, että hän vie Hipun tuollaiseen hoitoon. Jospa se auttaisi hillitsemään runsasta karvanlähtöä. Hippu oli pesty ja föönattu. Kynnet oli leikattu ja viilattu. Karvaa oli irronnut isoja kasoja. Trimmaaja oli kehunut isännälle hoidon jälkeen, miten kiltti Hippu oli ollut ja käyttäytynyt hoidon ajan hienosti. Näinhän se  on. Hippu on kovin kiltti ja sopeutuvainen tyttönen.

"Meinaatte kääntää tämän veneen ympäri?
Eikös me lähdetä enää saareen?"

Syysloma mökillä sujui leppoisasti. Teimme mökin talviteloille liittyviä hommia mutta otimme myös rennosti kirjojen, radion, ristikoiden, saunan ja hyvän ruuan äärellä. Muikut paistuivat, samoin letut. Kävin Hilpusen ja Mytttösen kanssa keräämässä suppilovahveroita. Niitä olikin todella runsaasti tarjolla. Polttopuita löytyy taas reilu pino. Kesäkukat makaavat nyt metsässä maatumassa ja liiterissä laiturin portaat odottavat kesää. Laitoin Pimun ja Typyn (+Nupin) haudan kuntoon kanervilla, kynttilöillä sekä kuusenoksilla. Toki kynttilät eivät siellä enää pala mutta haluan niitä aina talveksi sinne jättää. 

Vielä löytyi puolukoita, joita napostella
vatsat täyteen.

Syysmökillä on aina oma tunnelmansa. Parina aamuna sää oli pakkasella ja satoi vesiräntää. Oli myös upean aurinkoisia, tyyniä ja raikkaita syksypäiviä. Vuoden ensimmäiset hehkuviinit sekä glögit on juotu. Kävin kirkonkylällä sijaitsevassa askartelu-lahjatavarapuodissa ostamassa muutaman joulukoristeen ja tarpeita jouluaskarteluihin. Nämä ovat myös näitä syyslomaan kuuluvia juttuja. Hippu ja Myttö riehuivat sydämensä kyllyydestä. Ne ottivat juoksukisoja mökin ympäri. Myttö rakastaa sitä, etä Hilpanen ajaa sitä takaa. Hippu osaa olla hyvin fiksu ja ovela. Sen sijaan, että se juoksisi Mytön perässä loputtomiin, se kääntää välillä suuntaa ja onkin Myttöskää jollain mökin nurkista vastassa. Kaksikon touhuja on aina suuri ilo seurata. 

Mökillä on syksyllä pimeää.
Onneksi on jonkinlainen valaistus
sekä kynttilät.

Marraskuu on jo odottamassa ovella. Syksy on mennyt hurjan nopeasti tähän pisteeseen, jolloin jouluun ei ole enää kahta kuukauttakaan. Jalkani on kunnossa, joten pääsen tekemään taas normaaleja lenkkejä Hipun ja Mytön kanssa. Muuten kulunut viikko on mennyt mökkikasseja purkaessa ja tiistaina meitä kävi moikkaamassa ystäväni poikansa kanssa. Kaveri oli innoissaan, kun sai ulkona taluttaa Hippua. Hän on suuri meidän tyttösten fani. Näemme harvemmin, koska meillä on välimatkaa. Mutta tapaamiset ovat aina yhtä iloisia ja riemukkaita molemmin puolin. Ja kun visiitti lopussa palkittiin vielä herkuilla, oli päivä varsin onnistunut!

Karkureissu ja kirjastohommia

Mökkiviikko sujui mukavissa ja rennoissa tunnelmissa. Hyvin pärjäsimme Hipan ja Myttösen kanssa syksyisen metsän keskellä 😀. Olin kovin tyytyväinen, että lähdin mökille. Isokorvat ottivat viikosta kaiken ilon irti. Vapaana juoksentelu on sitä parhautta! Itse luin kirjoja ja lämmitin saunaa. Hiukan tein pihatöitäkin mutta muistin lepuuttaa kipeää kinttuani. Tällä viikolla olen jo minilenkkejä kävellyt ja eiköhän se tästä kuntoon tule. 

"Joko se isäntä tulee?"

Haimme isännän perjantaina Mikkelin junalta ja lauantaina hän pääsi korjaamaan aitaa. Tai lisäämään siihen jatkopaloja molempiin päihin. Puulan vesi on laskenut hurjasti. Rantakiviä oli ilmestynyt näkyviin ja niitä pitkin tassuttelemalla pääsi kiertämään aidan. Arvatkaapa, hoksasiko Hippu ja Myttö tämän...  Minä paikkasin aitaa jo viikolla. Lauantaina kaksikko keksi lähteä aidan toisesta päästä pienelle seikkailuretkelle. Onneksi reissu ei kestänyt kuin reilun tunnin verran ja molemmat likat palasivat ehjin nahoin takaisin. Enkä niin huolta kannakaan muusta kuin siitä, että ne menisivät erään naapurinnaapurin pihalle talsimaan... 

Tällä kohta menneellä viikolla kävimme Hippusen kanssa lukukoirahommissa sekä koti- että naapurikirjastossa. Molemmissa kirjastoissa oli lukijoita kiva määrä ja Hipulle jäi myös hengähdystaukoja kuuntelukertojen väliin. Kotikirjastoon palasimme nyt pitkän koronalomautustauon jälkeen. Kirjaston tuttu henkilökunta otti meidän sydämellisesti vastaan. Tästä Hippasen työt jatkuvat sitten joulukuulle saakka. Käynti kerran kuussa molemmissa kirjastoissa on hyvä työtahdi Hipulle. 

Kotikirjastossa lukijoita odotellen.

Isäntä pakertaa vielä tänään työmaalla. Huomenna pakkaamme auton ja käännämme sen keulan kohti nelostietä. Edessä on syysloma, mökkikauden päätös ja möksävanhuksen talviteloille laittaminen. Ohjelmassa on polttopuusavottaa, pihan siivousta ja pihakalusteiden yms. romujen säilöön laittamista. Lämmitämme saunaa ja piipahdamme kirkonkylällä kaupoilla sekä haudoilla. Syysloman perinne on myös vuoden ensimmäisten suklaakonvehtien sekä glögin nautiskelu takkatulta katsellen. Aion myös ostaa ensimmäiset joululehdet. 

Toivotan koko meidän jengin puolesta syksyisen värikästä, leppoisaa ja mukavaa tulevaa viikkoa 🐶🍁. Pieni Suuri Beagle rauhoittuu nyt reiluksi viikoksi Puulan rannoille. Kuulumisiin taas pian!

Mökkiviikko

Menneen viikon sisällä on tullut tehtyä muutama reissu. Perjantaina lähdin ystäväni kanssa Tampereelle ja jätin isokorvat pitämään isännän kanssa kotia pystyssä. Sain kaveriltani synttärilahjaksi teatterilipun ja niin suuntasimme Manseen. Edessä oli teatterikipaleen lisäksi hotelliyö, hyvää ruokaa ja leppoisaa oleilua. Meillä oli hauska reissu ja Kinky Boots-musikaali oli upeaa nähtävää sekä kuultavaa. Suosittelen lämpimästi! Erityisesti toista pääosaa esittänyt Lauri Mikkola oli loistava. Olin vallan vaikuttunut 😍.  

Koska olen ilman töitä, edelleen, on pitkin syksyä ollut mielessäni mennä mökille. Mutta Hipun sairaus sotki loppukesän sekä alkusyksyn kuvioita, kun kaveria piti viedä säännöllisesti lääkäriin. Meillä alkoi myös lukukoirailut ja minulla muutama harraste, joten mökkireissu on lykkääntynyt. Mutta maanantaina suuntasimme Hipun ja Mytön kanssa auton nokan kohti Kangasniemeä 😀.

Ennen mökille lähtöä piipahdin tohtorin pakeilla. Minulla todettiin jalan nilkassa jännetulehdus. Sain reilun viikon täysliikkumiskieltoa sekä tujut pillerit. Tämänkin vuoksi mökille tulo oli enemmän kuin fiksua. Täällä olen voinut lepuuttaa jalkaa. Hoidan vain pakolliset kulkemiset eli puiden ja vesien kannon sekä huussiin menon 😄. Nilkka tuntuukin jo paljon paremmalta. 

Hippu ja Myttö ovat kovasti tykänneet olla möksällä 🏡. Ne ottavat juoksukisoja ja tutkivat mökkimaastoja. Myttö on ollut saunakaverinani joka ilta. Päivätorkkuja pitää välillä ottaa, jotta jaksaa taas riehua. Pari sadepäivää piti meitä enimmäkseen sisällä mutta auringostakin olemme päässeet iloitsemaan. Minä luen kirjoja 📚. Yle Areenasta on tullut muutamia ohjelmia katsottua. Katselen Puulalle ja nautin hiljaisuudesta. Tällaista ei kaupungissa ole. Illat ovat jo pilkkopimeitä. Ja täällä tosiaan on pimeää! Iltaseitsemän jälkeen ei näy mökin ikkunoista muuta kuin ulkona palavat lyhdyt. 

Tänään olemme kuitenkin viimeistä päivää kolmistaan täällä mökillä. Iltapäivällä lähdemme hakemaan isäntää Mikkelin rautatieasemalta 🚆. Vietämme mökkiviikonlopun yhdessä koko sakki. Tämän vuoden mökkeilyt alkavat olemaan loppusuoralla. Mutta vielä meillä on syysloma edessä ja siihen ei ole kuin viikon verran 🍂. Eli tulemme takaisin Puulalle ja pian. Mutta sitä ennen Hippua odottaa isännän hankkima yllätys sekä lukukoirakeikat koti- ja naapurikirjastoissa. Jännittävä viikko on siis tulossa!

Kaikki kunnossa!

Lampaat laiduntavat vielä läheisellä niityllä. Ihan näinä päivinä ne taitavat kuitenkin siirtyä talven vietttoon muualle. Hippu ja Myttö eivät arastele moikata määkiviä kavereita. Ja minä rapsuttelen niitä aidan raoista. Jos asuisimme maalla omalla tilalla, meillä olisi lampaita. Ja muutamia muitakin elukoita.

Ulkoilukelit ovat olleet viime viikkoina mitä mainioimmat. Minulle kelpaa mieluusti tällainen poutasyksy. Uskon, että myös isokorvat tykkäävät tästä. Lenkkien jälkeen ei tarvitse mennä suihkuun. Talvelta toivon pakkasta ja lunta. Sopivasti. Ainakin jouluksi. 

Mytön ihottuma on täysin parantunut. Eli eläintohtorin määräämät linimentit auttoivat. Mistä tuo ihottuma johtui, sitä ei saatu selville. Mutta pääasia, että Myttönen on taas kunnossa. Kaikenlaisia erikoisia sairauksia ja tauteja sitä pitääkin ilmestyä... 

Hipun kanssa olemme jatkaneet pelkällä hypoallergisella ruualla. Eli kengurut, peurat ja hirvet ovat historiaa. Vaikka Hilpun mysteerisairaus tuskin ruokavaliosta johtui, päädyimme tähän ratkaisuun. Koska sen suolisto on mitä on, on Hippulin hyvinvoinnin kannalta ykkösasia, että ruoka on sopivaa. Ja allergiaruualla sen vatsa on kunnossa, suolisto pelaa kuten pitää ja Hippu voi hyvin. Kurkkua, marjoja ja porkkanaa se saa jälleen herkkupaloina. Ja syyslomalla rohkenen ehkä antamaan sille pari paistettua Puulan muikkua.

Syyskuussa on sattunut ja tapahtunut

Syyskuu kiitää vauhdilla kohti lokakuuta 🍂. Isännällä on ollut kiireisiä päiviä töissä. Ensi viikolla ruuhkan pitäisi helpottaa. Minä selailen työpaikkailmoituksia ja pari hakemusta on rustattu. Paljon kaikenlaisia ajatuksia ja mietteitä pyörii päässä näihin työkuvioihin liittyen. Onneksi päiväni täyttää noiden kahden ihanan isokorvan kanssa ulkoilu ja seurustelu. Kotihommiakin riittää ja välillä piipahdan jossakin ihmisten ilmoilla, etten höperöidy tänne kotiin. 

Meidän syyskuu on sisältänyt upeiden Hippuun liittyvien uutisten lisäksi muutakin mukavaa. Mutta Hipun tervehtyminen on toki ollut ykkösjuttu. Pientä takaiskua tuli, kun Mytölle ilmestyi vatsaan ihottumaa 😟. Tarkkailimme tilannetta reilun viikon. Iho ei alkanut puhdistustoimenpiteistä huolimatta parantumaan. Isäntä vei Myttösen eläinlääkäriin. Sille määrättiin loislääkitys. Iho- ja karvanäytteistä ei kyllä löytynyt mitään siihen viittaavaa mutta litku tuli laittaa niskaan ja varmuuden vuoksi molemmille koirille. Lisäksi Mytölle määrättiin linimenttiä, jota sivellään kerran viikossa ihottumakohtiin. Nyt vatsa näyttää jo paljon paremmalta. Jatkotutkimuksiin tuskin on syytä. Uskon, että Myttö paranee tuosta kutisevasta vaivasta täysin. Jos ihottuma palaa, alkaa allergiatutkimukset eli tässä tapauksessa ruokakokeilut 😐.

Alkukuusta piipahdimme viikonloppureissussa Kangasniemellä. Meitä suosi hieno sää ja tyttöset jatkoivat innolla puolukoiden syömistä. Välillä ehdittiin myös painia ja juosta kilpaa 😀. 

Isäntä heitteli Hipsulle ja Myttöselle palloa. Molemmille omaa. Tennispalloja on jostain syystä kerääntynyt mökille iso kasa. Ehkä siksi, että täällä kotona kaupungissa ei tahdo olla oikein sopivia palloleikkipaikkoja.

Iltaisin on sytytettävä mökin verannalle kynttilöitä. Näkee toimia hieman paremmin. Muita ulkovaloja meillä ei ole mutta lyhdyt tuovatkin miellyttävää tunnelmaa, valon lisäksi.

Pari viikkoa sitten kutsuin ystäväni juhlistamaan synttäripäivääni jälkikäteen 🎉. Olen kevään lapsi mutta koronataudin vuoksi juhlat pidettiin näin syksyllä. Olin hommannut Helsingistä hieman isomman hotellihuoneen, jossa nautimme syötävää ja kuohujuomaa. Kävimme kilistelemässä laseja myös hotellin aulabaarissa. Aamulla suuntasimme maittavalle aamiaiselle aamupalabuffettiin. Oli hauska ja rentouttava ilta 🍹. Isäntä, Hippu ja Myttö olivat pärjänneet hienosti kotona. Ikävähän minulla toki oli vaikka olinkin vain yhden yön poissa 😄.

Tiistaina saapui kauan odotettu hetki. Hippu pääsi 1,5 vuoden jälkeen taas kirjastohommiin! Vastaanotto sekä lapsilta että aikuisilta, mukaan lukien henkilökunta, oli valtavan iloinen. Hippuli nautti rapsutuksista ja sai kuunnella koiratarinoita 🐶. Kirjastolle se veti remmi kireänä, kun jäimme tutulla pysäkillä pois bussista. Hippu hoksasi heti, minne olemme matkalla ja innolla kiiruhti kohti kirjastoa. Lokakuussa aloitamme lukukoirailut myös kotikirjastossamme 📗. Ja toki työt jatkuvat myös naapurissa. 

Värikästä, hienoa ja leppoisaa syyskuun loppua Teille kaikille! Nyt pujotan Hilpuselle ja Myttöskälle remelit kaulaan ja lähdemme ulos 🏃.

Parhaita uutisia!

Aivan alkuun minulla on suuri ilo kertoa, että Hippu sai alkuviikosta terveen paperit 🥳. Kävin Hilpusen kanssa perjantaina verikokeessa ja maanantaihin saakka jännitimme tulosta. Eläinlääkäri soitti silloin ja kertoi, että Hipun tulehdusarvo on laskenut normaalille tasolle. Seurantakäynnit näin ollen lopetetaan. Meille jäi mietittäväksi vatsan tähystys, jonka Hipulle voisi jo suolistosairaudenkin vuoksi vielä tehdä. Eläintohtori totesi, että tähystyksen tekeminen ei kuitenkaan ole akuutti asia ja se voidaan tehdä loppusyksyllä. Mietimme isännän kanssa asiaa. Todennäköisesti Hipun vatsa tullaan tähystämään.

Heinäkuun 12. päivä tämä savotta alkoi. Silloin Hippu joutui Kuopioon eläinsairaalaan. Siitä saakka olemme käyneet liki viikon välein tutkimuksissa ja verikokeissa. Heinäkuun ajan Jyväskylässä ja sen jälkeen täällä kotipuolessa. On tämä ollut melko raskas matka sekä Hipulle itselleen että meille omistajille. Ja nyt pidetään kaikki käpälät ja jäsenet pystyssä, että mystiset oireet eivät enää koskaan palaa. 

Syy tälle Hipun omituiselle "sairaudelle" on melkoisella varmuudella vierasesineen aiheuttama haava tms. vatsalaukussa tai suolistossa. Se siis söi mökillä 11. heinäkuuta hujakoilla jotain sopimatonta, joka alkoi tökkimään reikää tai haavaa sisuskaluihin. Vierasesine on tässä tapauksessa todennäköisesti kalan ruoto tai puutikku. Ultrakuvauksessa nämä eivät yleensä näy eikä välttämättä edes tähystyksessä. MUTTA tämä ei ole mikään virallinen diagnoosi, vain lääkärin vahva epäily. Ja tästä olemme kyllä isännän kanssa samoilla linjoilla. Syy on melko varmasti juuri tuo. 

Pääasia on, että Hippu on jo pitkän aikaa voinut hyvin. Se ei ole mitenkään sairas eikä ole oireillut enää aikoihin. Ruoka maistuu hienosti ja leikit Mytön kanssa ovat riehakkaita, kuten aina ennenkin. Myös eläinlääkäri on todennut, että Hippu on tutkittu niin perinpohjaisesti ja vointi näyttää hyvältä, että yöuniaan ei kannata enää menettää. Se, että maanantaina saadut uutiset olivat erinomaisen hyviä, tipautti meidän harteilta valtavan ison huolitaakan. Olo on helpottunut ja hyvin iloinen. 

Mitä kaikkea meidän syyskuuhun on muuten mahtunut. Siitä kirjoittelen ensi kerralla. Tällä erää oli tärkeintä jakaa nämä upeat uutiset teidän kanssanne, meidän lukijat sekä blogikamut palveluskuntineen 😍. Kiitän suuresti koko meidän poppoon puolesta tsemppiviesteistänne, tuestanne sekä terveisistänne. 

Kohti kirjastokeikkoja!

Kesä on kai ohi, sillä syyskuu luetaan kaiketi jo virallisesti syksyksi. Mukavasti aurinko on jaksanut yhä paistaa vaikka sää on viilentynyt. Toivottavasti tästä syksystä tulee vähäsateinen. On jo tarpeeksi tylsää, että päivä lyhenee ja illat ova yhä aikaisemmin pimeitä.

Viime viikonloppu meillä oli mökkiviikonloppu Kangasniemellä. Saimme nauttia upeasta säästä. Vielä tarkeni hyvin istuskella möksän kuistilla kuohujuomaa nauttien. Keravan poikien äiti oli oikein mieluisa mökkiseuralainen sekä minulle että isokorville. Voi, miten likat olivat riemuissaan, kun hoksasivat, kuka meitä perjantaina tuli noukkimaan kyytiin parkkipaikaltamme. Kävimme lauantaina sienestämässä, koko sakki. Sauna lämpeni sekä grilli myös. Myttönen ja Hippunen ahmivat puolukoita, joita riitti runsaasti. Juoksu- ja painileikit kuuluivat myös viikonlopun ohjelmaan. Isäntä oli pärjännyt kaupungissa oikein hyvin vaikka olikin hiukan ihmetellyt huushollin rauhallista tunnelmaa, kun naisväki oli poissa 😁.

Hipulle ja Mytölle maistui puolukat.

Tiistaina kävimme Hipun kanssa verikokeessa ja tulehdusarvo oli jälleen hieman noussut. Lukema ei ole edelleenkään vakava, onneksi. Mutta valtaisa pettymys se on, että arvo pikkuhiljaa hilaa itseään taas ylös. Parin viikon päästä käymme hoitajakäynnillä ottamassa vielä kerran verinäytteen. Sen jälkeen mietitään jatkotutkimukset. Kuumetta mittaamme säännöllisesti, kolme-neljä kertaa viikossa. Toki Hilpuri viedään eläintohtorille jo aikaisemmin, jos sen kunnossa alkaa näkymään huonoja merkkejä. Tällä hetkellä Hipusta ei päälle päin näy, että sitä vaivaisi yhtään mikään. 

Meillä isännän kanssa on epäilyjä, mistä tässä Hipun oudossa vaivassa saattaisi olla kyse. Eläinlääkärillä myös. Mutta ne ovat toki vain arvailuja. Olemme kuitenkin itse miettineet seuraavat askeleet millä mennään mikäli tulehdusarvo jatkaa nousuaan. Kyse ei taida olla IBD-suolistosairauteen liittyvästä, sen totesimme tässä viikon aikana vaikka sitäkin epäiltiin. Mutta lääkäri kehotti silti jatkamaan "ankeaa" ruokavaliota eli toistaiseksi Hippu syö vain ja pelkästään allergiapapanoita, ei mitään muuta. 

Hippua hoitava eläinlääkäri on hyvin empaattinen ja sanoo, että ymmärtää hyvin, miten tämä epätietoisuus meitä raastaa. Syytä kun ei löydy, ei sitten millään. Kovin paneutunut hän on Hippusen hoitoon ja kehuu, miten Hipusta on tullut eräs hänen lempipotilaistaan. Meillä on hyvä keskusteluyhteys tohtorin kanssa. Ja tiistaina minusta tuntui, että kyllä hänkin on sen hoksannut, ettei ikuisuuksia voida ultrata ja ottaa verikokeita. Mutta mikä se seuraava vaihe Hipun hoidossa on,  mietitään siis parin viikon päästä. Lääkärin vaihtaminenkin on yksi vaihtoehto.

Lukukoirailut pääsevät näillä näkymin starttaamaan loppukuusta. Silloin suuntaamme Hilpusen kanssa naapurikirjastoon. Myös kotikirjastoomme on työvuorot nyt sovittu. Siellä lukukoirailut aloitetaan lokakuussa. On aivan upea uutinen, että nyt näkyy tältä osin valoa koronatunnelin päässä 😊. 

Ei se arvo nyt asetu....

Aloitellaan vähän kurjilla uutisilla. Tiistain eläinlääkärikeikalla sain kuulla, että Hipun tulehdusarvo oli noussut. Ja se johtunee siitä, että lääkekuurit lopetettiin viime viikolla. Lukema ei ole hälyyttävä eikä lääkärin mukaan kannata liikaa murehtia. Mutta noussut se kuitenkin oli. Hilpuselta otettiin taas verikoe ja tehtiin vatsan & sisuskalujen ultratutkimus. Mitään poikkeavaa tai ihmeellistä ei löytynyt. Ultrassa otettiin samalla myös pissinäyte, sekin oli ok. 

Menemme ensi viikolla taas kerran kontrollikäynnille. Tässä välissä Hipun ruokavalio vedettiin tiukalle. Kuten meidän blogikamumme Iivari, myös Hippu sairastaa IBD-suolistosairautta. Nyt pohditaan, johtuuko tulehdusarvon kohoaminen siitä. Ultrakuvissa suolisto ja maha ovat olleet kyllä kaikilta puolin kunnossa. Hippuli syö nyt vain ja ainoastaan allergianappulaa. Ei mitään muuta, ei kurkkua, ei marjoja, ei peurankorvia. Katsotaan, onko tällä vaikutusta tulehdusarvoon.

Kaverit kohtaavat.

Mikäli tulehdusarvo on ensi viikolla vinksallaan, täytyy eläintohtorin tehdä mielestäni ehdotus jatkohoidosta 😬. Emme voi loputtomiin juosta kerran viikossa verikokeessa ja ultrakuvassa, kun niistä ei selviä vaivan luonne. Näitä kokeita, tutkimuksia ja kuvia on otettu kesän aikana nyt monen monta kertaa. Niistä ei ilmene enää mitään uutta. Nyt pitää miettiä jatkoa. Tässä alkaa olemaan myös taloudellinen näkökulma, koska ilmaistahan tämä ei ole. Senkin vuoksi pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jos tulehdusarvo ei asetu. Teemme kaikkemme, että Hippu tulee kuntoon ja kaikki hoidot sekä tutkimukset kyllä tehdään 💓. Mutta tehdään sitten laajemmat ja syvällisemmät kerralla eikä siten, että maksamme kerran viikossa useita satoja euroja lääkärille tutkimuksista, jotka tässä vaiheessa eivät ole enää hyödyllisiä. 

Myttö etsii mökkirannasta aarteita.
Tässä tähtäimessä on iso keppi.

Sitten iloisempiin tapahtumiin. Viikonloppua vietimme Kangasniemellä mökkeillen. Sää suosi mukavasti ja lauantai-iltana alkanut sade ei meitä haitannut. Kävimme metsälenkillä katsomassa, jos löytäisimme kantarelleja. Saalista ei tällä kertaa saatu. Odottelemme siis myöhäisempään syksyyn 🍄. Isokorvat käppäilivät rannassa ja välillä istuskelivat laiturilla kuikkia katsoen. Iltaisin saunottiin ja isäntä grillasi meille sapuskaa. Puulan vesi oli 19-asteista, mikä yllätti minut. Luulin, että se olisi ollut jo viileämpää. Isäntä piipahti uimassa mutta minä jätin väliin. Lapsena viihdyin kylmissäkin vesissä mutta en enää 😄.

Katse Puulalle.

Tämä elokuu on mennyt kuin hujauksessa. Kohta kolkuttelee ovella syyskuu 🍁. Kai tässä on hyvästit kesälle jätettävä. Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä mökillä muutamana viikonloppuna. Ja minä suuntaan Hilpurin ja Myttösen kanssa sinne jo taas huomenna. Hyvä ystäväni, Keravan poikien äiti, lähtee meidän mukaan mökkeilemään viikonlopuksi. Tiedossa on varmasti rentouttava ja mukava reissu. Syksyn lukukoirailujen pitäisi alkaa naapurikirjastossa syyskuun loppupuolella. Saapa nähdä, antaako koronatilanne myöten. Hippu kyllä odottaa jo innolla töihin pääsyä 📚.

Kaupungin kaduilla taas

Hyvät blogiystävät! Reilun viikon verran olemme olleet taas kotimaisemissa. Paluu Kangasniemeltä oli haikea mutta mökkikausihan ei toki vielä ole ohi. Täällä kotona on riittänyt pyykinpesua, erilaisten asioiden hoitamista ja järjestelyjä sekä sopeutumista takaisin kaupunkioloihin 😅. 

Meidän viimeiset mökkilomapäivät sujuivat mukavissa merkeissä. Mitään erikoisempaa ei touhuttu mutta kävimme kyllä moikkaamassa Keravan poppoon uutta perheenjäsentä, Patua. Poikakolmikko lomaili Hirvensalmella vanhempiensa sekä serkkujensa kanssa. Patu saapui perheeseen juhannuksen jälkeen. Pikkuherra on mäyräkoiran ja saksanmetsästysterrierin sekoitus ja siitä on tarkoitus tulla metsäkoira. Ja aivan ihastuttava pieni mies Patu on 💗. Hippu ja Myttö ottivat kaverin ilolla vastaan ja kolmikko sai heti aikaiseksi reippaat juoksukisat sekä leikit. Laitan syksyn aikana Patusta tänne blogiin kuvia (omistajien luvalla), kunhan seuraavan kerran taas tavataan.

Myttö saunoo.

Kuikat ilahduttivat meitä mökkiloman viimeisinä iltoina lipumalla hyvin likeellä rantaa. Eräänä iltana kohtasimme mökkitiellä mäyrän. Myttö ihmetteli iltahämärissä mökin pihalla mönkiviä sammakoita 🐸. Yhdessä likat yrittivät pysytellä päästäisen perässä, joka kipitteli pihalla ristiin rastiin. Arvatkaapa, kuka oli nopein... Sain kuin sainkin aloitettua kirjan lukemista ja nyt on Alexi Laihon elämäntarina tuttu. Sen jälkeen tartuin brittidekkariin, joten kyllä se lukuinto on taas löytynyt 😀.

Hippu haisteli mökin kuistilla
metsän tuoksuja.

Isäntä vietti lomanrippeensä Naantalissa ja me isokorvien kanssa upeiden ystävieni seurassa Puulan rannalla 🍹. Uskon, että meille molemmille ystävien kanssa vietetyt päivät olivat antoisia ja säilyvät muistoissa ikiaikoihin. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan naisjoukon tapaamisesta ja saimme Mytön myös saunakaveriksi! 

Hilpunen ja Myttönen nuuskuttelivat
rantaravintolan terassilla minun ja
ystävieni herkkuruokien
tuoksuja.

Eilen kävimme Hipun kanssa eläinlääkärissä. Varasin ajan jo viime viikolle mutta se valitettavasti peruuntui tohtorin sairastuttua. Saimme hyviä uutisia käynniltä 😊. Tulehdusarvo on laskenut nyt normaaliin tasoon. Myös muutama muu veriarvo oli kohentunut sitten Kuopion keikan. Eläintohtori totesi, että Hipulla on ollut tulehdustilan johdosta anemiaa, jonka vuoksi pari veriarvoa olivat alhaisia. Tämä tieto oli uusi, Kuopiossa ja Jyväskylässä ei tästä ollut puhetta. 

Erikoislääkärikään ei valitettavasti pystynyt antamaan diagnoosia, mistä tämä mystinen tulehdus johtuu ja miksi Hippu meni heinäkuussa niin huonoon kuntoon 😔. Eikä selitystä ole sillekään, miksi tulehdusarvon lasku on kestänyt näin tuhottoman kauan. Heitti hän ilmoille arvauksen, mikä Hilpusta hänen mielestään mahdollisesti vaivaa mutta sekin on vain arvaus. Saattaa olla, että diagnoosia ei ikinä saada.

Eilen Hippu taas ultrattiin ja sisuskalut tutkittiin. Otettiin laaja verenkuva, haimatesti ja vielä kerran punkkitestikin. Kaikki on kunnossa ja ok. Hippu oli valtavan reipas koko käynnin ajan ja ultraäänikuvauksen ajan se melkein nukkui. Lääkäri totesikin, että jos kaikki potilaat olisivat ultrassa kuten Hippu, hänen työnsä olisi paljon helpompaa 😄. Olin valtavan ylpeä Hipusta ja minua harmittaa kovasti, miten paljon se on kesän aikana joutunut kaikenlaisiiin toimenpiteisiin ja ronkittavaksi.

Kotipuolessa on käyty morjestamassa
lampaita. Ne ovat kasvaneet
jo isoiksi sitten alkukesän.

Antibioottikuurit päätettiin lopettaa. Ensi viikolla meillä on edessä vielä yksi kontrollikäynti. Sillä varmistetaan se, ettei tulehdusarvo ole alkanut uudelleen nousemaan. Eläinlääkäri totesi, että hän ei usko siihen mahdollisuuteen mutta on hyvä varmistaa. Ja olemme isännän kanssa samaa mieltä. Valitettavasti en siis pysty vielä täysin iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä, että Hipulla olisi nyt terveen paperit. Odotetaan ensi viikkoon... 

Tässä tiivistetysti meidän viimeaikaiset kuulumiset ja meiningit. Arki on alkanut hiljakseen rullaamaan isännän palattua töihin. Minä pidän huushollia pystyssä ja ulkoilen tyttösten kanssa. Elokuun aion ottaa vielä rennosti. Syyskuun puolella ryhdyn sitten miettimään omaa tulevaisuuttani, työhommia, mitä seuraavaksi. Ja ennen sitä tietysti mökkeilemme Puulalla 🏡. 

Verikokeita, vieraita ja viimeisiä lomapäiviä

Olemme jatkaneet lomailua täällä Puulan rannalla. Sää on totisesti suosinut miltei koko mökkilomamme ajan ja uimavesi on ollut lämmintä. Hellepäivinäkin saunoimme. Mutta todella kuumina päivinä Myttö jätti löylyt väliin vaikka innokas saunoja onkin. Isokorvat tykkäävät kahlailla rannassa ja sitä ne ovat tehneet tälläkin viikolla. Ja nyt myös juoksu- ja painikisat luistavat, kun ei ole tukalan kuumaa.

Kuopion sairaalareissun jälkeen olemme Hipsun kanssa käyneet kolme kertaa Jyväskylässä eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Tulehdusarvo on ollut laskusuunnassa mutta ei ole edelleenkään normaalin rajoissa. Hipulla on päällä kaksi antibioottikuuria. Seuraava kontrollikäynti tehdään kotona etelässä. Syytä tulehdusarvon koholla oloon ei vieläkään ole löydetty. Kuopiossa ja Jyväskylässä asia ei ole selvinnyt laajoista tutkimuksista huolimatta. Katsotaan, mitä eläinlääkäri kotipuolessa toteaa. Aion varata ajan erikoislääkärille. On raskasta elää epätietoisuudessa ja olemme ymmällämme siitä, että selitystä Hipun vaivaan ei löydy. Sillä jossakin Hipsulla tulehdus on, kun kerran tulehdusarvo on koholla.

Hippu tarkkailee mökin pihaa ja
Myttö järsii käpyä.

Vaikka tämä Hipun tilanne on mietityttänyt paljon, on meillä lomalla ollut hauskoja ja kivojakin hetkiä. Ja niistä parhaimpana toki se, että Hippu on tervehtynyt hienosti. Mutta kävimme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella, jossa oli oikein mukavaa. Täällä Kangasniemellä meillä on vieraillut anoppini ja appiukkoni sekä isännän lapsuudenystävä. Sekä Haukivuorella että täällä omalla mökillä Hippu ja Myttö ovat olleet riemuissaan näiden kaikkien lempi-ihmisten tapaamisista. 

Jyväskylän reissujen lisäksi olemme käyneet Pieksämäellä, huhkineet pihatöissä, kuunnelleet radiota ja tehneet ristikoita. Huussiakin on tyhjennetty ja isäntä on tehnyt pieniä nikkarointeja. En ole lukenut kirjan kirjaa täällä mökillä vaikka siitä niin kovasti haaveilin. En ole jaksanut enkä pystynyt keskittymään lukemiseen. Sen tilalla on ollut nyt muita tekemisiä ja kirjat saavat odottaa parempaa aikaa.

Heinäkuun on päättymässä ihan pian. Myös isännän loma alkaa olemaan loppumetreillä. Minä olen ihan virallisella vuosilomalla elokuun puoliväliin asti vaikka työvelvoitetta ei ole senkään jälkeen. Ensi viikon lopulla isäntä lähtee päättämään lomaansa Naantaliin. Me Hipan ja Myttösen kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme hyviä ystäviäni. Vietämme taas perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Sen jälkeen palaamme kotiin. Ja kun Hipun terveysasiat on saatu siellä selvitettyä, voimme tyttösten kanssa vaikkapa palata mökkeilemään. 

Elokuussa Pieni Suuri Beagle heräilee mökkiunestaan ja kirjoittelen taas aktiivisemmin meidän kuulumisia. Kaikille meidän kamuille ja lukijoille toivotan koko meidän poppoon puolesta kauniin kesäistä alkavaa elokuuta, pysyttehän terveinä ja kuulemisiin taas 💖.

Kamala yö Kuopiossa

Kaikki ei aina suju käsikirjoituksen mukaan, edes lomalla. Tämän saimme kokea ikävän tapahtuman kautta, josta nyt on jo onneksi mukavaa kerrottavaa.

Maanantaina läksimme ajelemaan kohti Kuopiota. Edessä oli lomareissu, jossa viipyisimme kolme yötä. Olin varannut Hipulle eläinlääkäriajan Kuopiosta, sillä näimme sunnuntaina, ettei se ollut kunnossa. Pyhäpäivänä Hippu oli jo aamulla täysin vetämätön ja väsynyt. Ruokaa se ei syönyt eikä sille kelvannut edes minkäänlainen herkku. Tarjottiin jopa makkaraa, jota se vain nuuhkaisi. Hilpu nukkui koko päivän. Vain juomassa se pistäytyi välillä sekä tarpeillaan metsän reunassa. Ja vaikka se antoi koskea itseensä eikä mitään kipukohtia löydetty, jotakin oli vialla.

Kuopion eläinsairaalassa Hippu laitettiin
heti tippaan. Hoito oli erinomaista koko
käynnin ajan.

Kävimme Kuopiossa kirjautumassa hotelliin sisään ja lääkärikäyntiä odotellessa pistäydyimme isännän kanssa syömässä. Muuten päivä kului hotellihuoneessa, sillä tohtorin tapaaminen oli vasta alkuillasta. Sinne suuntasimme koko porukka ja minä menin Hilpun kanssa tapaamaan eläinlääkäriä isännän jäädessä Mytön kanssa autoon odottamaan. 

Hipulta otettiin laaja verikoe, mitattiin kuume, kuunneltiin sydän ja keuhkot. Tulehdusarvo huiteli liki 300 paikkeilla ja Hipulla oli kuumetta pikkuisen yli 40 astetta. Hippu ei tosiaan ollut kunnossa. Se laitettiin välittömästi nesteytykseen ja tipan kautta alkoi kulkemaan myös tulehduskipulääke sekä antibiootti. 

Olimme isännän kanssa miltei shokissa. Verikoe osoitti, että mitään muuta vikaa Hipun veriarvoissa tuota korkeaa tulehdusarvoa lukuun ottamatta ei ollut. Lisäksi Hipulle tehtiin vatsan ultraäänikuvaus, jossa katsottiin myös sisäelimet, virtsarakko, suolisto, peräpää. Kaikki oli kunnossa, mitään selitystä ei tästäkään tutkimuksesta löytnyt Hipun olotilalle.

Hippu jäi yöksi eläinlääkäriin, joka itse asiassa oli eläinsairaala. Isännältä kysyttiin, onko Hipulla elvytyskielto. Isäntä totesi, että elvyttää pitää, jotta me ehtisimme paikalle sairaalaan. Ja että meille tulisi yöllä soittaa heti, jos tilanne sitä vaatii. Lähdimme eläinsairaalasta kohti hotellia apein, surullisin ja suorastaan pakokauhuisin mielin. Itselläni nousi mieleen Typyn kohtalo...

Yö meni suurilta osin valvoessa. Isäntä nukkui pari tuntia. Minä tuskin sitäkään. Vahdin puhelinta ja pelkäsin. Kovasti. Miten tässä käy, tuleehan Hippu kuntoon, miten se pärjää sairaalassa yön... olin hetkittäin liki paniikissa. Tiesin, että Hippu saa hyvää hoitoa. Se viettäisi yön omassa kopissa tippaletkussa ja hoitajat vievät sitä yön aikana ulos. Ruokaakin tarjotaan, jos Hippu alkaa piristymään. Mutta olin silti hyvin levoton.

Tiistaiaamuna toivotimme isännän kanssa toisillemme hyvää hääpäivää. Eläinlääkäri soitti puoli kahdeksan jälkeen. Kuume on laskenut eikä sitä enää ole. Parin tunnin päästä saimme uuden soiton, jossa tohtori kertoi, että verikoe näytti, että tulehdusarvo on tullut rutkasti alas. Hippu on myös syönyt hiukan ja aamulla otetut keuhkokuva sekä punkkitesti olivat negatiivisia. Olimme valtavan huojentuneita! Ehkä pahin on nyt ohi ja Hippu on taas tolpillaan. Tämä oli paras hääpäivälahja!

Seuraava soitto lääkäriltä saatiin puolen päivän maissa. Hippu olisi valmis lähtemään kotiin. Heitimme kassit autoon, ulkoilutimme Myttöä ja lähdimme hakemaan Hippua. Ilo oli valtavan suurta, kun tapasimme taas meidän rakkaan Hippusen. Se oli edelleen väsynyt ja nuukahtanut. Mutta häntä heilui ja Myttö oli riemuissaan isosiskonsa näkemisestä. 

Kiteellä. Minulle kesän kohokohta
sen lisäksi, että Hippu tervehtyi.

Koska Hipun tilanne oli saatu palautumaan melko ennalleen eikä eläinlääkäri nähnyt tarvetta lisähoidolle, lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, jossa meillä oli hotellihuone varattuna. Hippu sai mukaansa antibiootit, tulehduskipulääkkeen sekä pahoinvointilääkkeen. Joensuuhun saavuttuamme vietimme aikaa hotellihuoneessa leväten ja Hipun vointia seuraten. Kuumetta mitattiin kaksi kertaa päivässä. Hääpäivän kunniaksi piipahdimme isännän kanssa syömässä. Hilpunen ja Myttönen jäivät nukkumaan hotellihuoneeseen. Onneksi siellä pelasi ilmastointi hyvin. Koko reissun ajan kun helteitä riitti.

Keskiviikkona Hipun olo näytti olevan taas parempaan päin. Hiukan huonosti se edelleen suostui syömään mutta herkut menivät alas hienosti. Ulkonakin kävimme vähän käppäilemässä mutta rauhallisesti. Ja ulkona Hippu virkistyikin selvästi. Tätä kertoi myös hoitaja eläinsairaalassa. Aamupäivällä suuntasimme auton kohti Kiteetä. Tämä oli yksi meidän lomareissumme pääkohdista, käynti Kiteen Nightwish-näyttelyssä. Tätä olin odottanut koko talven. Näyttely oli hieno kokemus ja pystyin siitä jopa aika hyvin nauttimaankin. Olihan Hippu paranemaan päin. Erityistä ekstraa oli se, että näyttelyssä työskennellyt ystävällinen nuorimies toimi henkilökohtaisena oppaana vierailun ajan. Mahtavan hienoa palvelua!

Kiteeltä matka jatkui siskoni ja hänen miehensä mökille Savonrantaan. Hippu oli valtavan iloinen, kun pääsimme sinne perille. Mytölle käynti Savonrannalla oli sen elämän ensimmäinen. Kaksikko kolusi mustikkavarvukoissa ja kävivät uimassa. Hipun voimat olivat palautuneet hienosti ja ruoka alkoi maistumaan taas suurella innolla. Kuumetta ei ollut. Vietimme mukavan päivän saunoen, uiden ja syöden hyvin. Minullakin alkoi ruoka pysymään sisässä ja stressi helpottaa. Yön sain nukuttua kahta edellistä paljon paremmin. 

Mökillä Savonrannalla. 

Torstaina palasimme takaisin Puulalle. Hipun vointi on hyvä. Tänään se otti Mytön kanssa juoksu- ja painikisoja mökin pihamaalla. Järvessäkin kaksikko läträsi. Ruoka maistuu, kuumetta ei ole. Pahoinvointilääke loppui, kuten myös tulehduskipulääke. Antibioottia se saa tiistaihin saakka ellei eläintohtori muuta totea. Huomenna menemme nimittäin jälkitarkastukseen Jyväskylään. Hipulta otetaan verikoe, josta nähdään, onko tulehdusarvo palautunut normaaliksi. Toivomme niin kovasti, että se on.

Syytä, miksi Hippu oli niin sairas, ei saatu Kuopiossa selville. Kaikki mahdolliset kokeet ja tutkimukset tehtiin, mitä eläinsairaalan resursseilla voitiin tehdä. Ja tarkkaan Hilpaa tutkittiin. Syy jää todennäköisesti mysteeriksi ikiajoiksi. Voimme vain arvailla, mistä tuo johtui. Ja lista on pitkä. Kuuntelemme kuitenkin mielenkiinnolla myös Jyväskylän lääkärin pohdintoja, kun menemme huomenna sinne. 

Pelkäsimme isännän kanssa hetkittäin pahinta. Yö kuopiolaisessa hotellihuoneessa tuntui loputtoman pitkältä. Mietin, miten kestän, jos karmein tapahtuu. Alkuvuosi kun on muutenkin ollut elämässäni melko raskasta. Myönnän, että maalailen piruja seinille ja pelkään aina sitä huonointa. Onneksi isäntä tukee, ymmärtää ja tsemppaa minua. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja Hippu on taas oma itsensä. Viikko sitten koetut kauhunhetket ovat takana. Toivomme, ettei tällainen palaa enää koskaan eikä tapahdu uudelleen. 

Kuopiosta ja Joensuusta ehdimme nähdä vain ripauksen hotellihuoneen ja eläinsairaalan lisäksi. Tämä kesäreissu ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Toki kuumat kelitkin olisivat estäneet pitkät kävelykierrokset kaupunkeja ihaillen. Mutta mieleen jäi Kuopiosta, Joensuusta ja Kiteestä valtavan mukavat ihmiset ja ystävällinen palvelu kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Kauniit maisemat ja tietysti iloinen vierailu Savonrannassa. Nyt jatkamme lomailua täällä Etelä-Savossa!