perjantai 15. lokakuuta 2021

Karkureissu ja kirjastohommia

Mökkiviikko sujui mukavissa ja rennoissa tunnelmissa. Hyvin pärjäsimme Hipan ja Myttösen kanssa syksyisen metsän keskellä 😀. Olin kovin tyytyväinen, että lähdin mökille. Isokorvat ottivat viikosta kaiken ilon irti. Vapaana juoksentelu on sitä parhautta! Itse luin kirjoja ja lämmitin saunaa. Hiukan tein pihatöitäkin mutta muistin lepuuttaa kipeää kinttuani. Tällä viikolla olen jo minilenkkejä kävellyt ja eiköhän se tästä kuntoon tule. 

"Joko se isäntä tulee?"

Haimme isännän perjantaina Mikkelin junalta ja lauantaina hän pääsi korjaamaan aitaa. Tai lisäämään siihen jatkopaloja molempiin päihin. Puulan vesi on laskenut hurjasti. Rantakiviä oli ilmestynyt näkyviin ja niitä pitkin tassuttelemalla pääsi kiertämään aidan. Arvatkaapa, hoksasiko Hippu ja Myttö tämän...  Minä paikkasin aitaa jo viikolla. Lauantaina kaksikko keksi lähteä aidan toisesta päästä pienelle seikkailuretkelle. Onneksi reissu ei kestänyt kuin reilun tunnin verran ja molemmat likat palasivat ehjin nahoin takaisin. Enkä niin huolta kannakaan muusta kuin siitä, että ne menisivät erään naapurinnaapurin pihalle talsimaan... 

Tällä kohta menneellä viikolla kävimme Hippusen kanssa lukukoirahommissa sekä koti- että naapurikirjastossa. Molemmissa kirjastoissa oli lukijoita kiva määrä ja Hipulle jäi myös hengähdystaukoja kuuntelukertojen väliin. Kotikirjastoon palasimme nyt pitkän koronalomautustauon jälkeen. Kirjaston tuttu henkilökunta otti meidän sydämellisesti vastaan. Tästä Hippasen työt jatkuvat sitten joulukuulle saakka. Käynti kerran kuussa molemmissa kirjastoissa on hyvä työtahdi Hipulle. 

Kotikirjastossa lukijoita odotellen.

Isäntä pakertaa vielä tänään työmaalla. Huomenna pakkaamme auton ja käännämme sen keulan kohti nelostietä. Edessä on syysloma, mökkikauden päätös ja möksävanhuksen talviteloille laittaminen. Ohjelmassa on polttopuusavottaa, pihan siivousta ja pihakalusteiden yms. romujen säilöön laittamista. Lämmitämme saunaa ja piipahdamme kirkonkylällä kaupoilla sekä haudoilla. Syysloman perinne on myös vuoden ensimmäisten suklaakonvehtien sekä glögin nautiskelu takkatulta katsellen. Aion myös ostaa ensimmäiset joululehdet. 

Toivotan koko meidän jengin puolesta syksyisen värikästä, leppoisaa ja mukavaa tulevaa viikkoa 🐶🍁. Pieni Suuri Beagle rauhoittuu nyt reiluksi viikoksi Puulan rannoille. Kuulumisiin taas pian!


perjantai 8. lokakuuta 2021

Mökkiviikko

Menneen viikon sisällä on tullut tehtyä muutama reissu. Perjantaina lähdin ystäväni kanssa Tampereelle ja jätin isokorvat pitämään isännän kanssa kotia pystyssä. Sain kaveriltani synttärilahjaksi teatterilipun ja niin suuntasimme Manseen. Edessä oli teatterikipaleen lisäksi hotelliyö, hyvää ruokaa ja leppoisaa oleilua. Meillä oli hauska reissu ja Kinky Boots-musikaali oli upeaa nähtävää sekä kuultavaa. Suosittelen lämpimästi! Erityisesti toista pääosaa esittänyt Lauri Mikkola oli loistava. Olin vallan vaikuttunut 😍.  


Koska olen ilman töitä, edelleen, on pitkin syksyä ollut mielessäni mennä mökille. Mutta Hipun sairaus sotki loppukesän sekä alkusyksyn kuvioita, kun kaveria piti viedä säännöllisesti lääkäriin. Meillä alkoi myös lukukoirailut ja minulla muutama harraste, joten mökkireissu on lykkääntynyt. Mutta maanantaina suuntasimme Hipun ja Mytön kanssa auton nokan kohti Kangasniemeä 😀.

Ennen mökille lähtöä piipahdin tohtorin pakeilla. Minulla todettiin jalan nilkassa jännetulehdus. Sain reilun viikon täysliikkumiskieltoa sekä tujut pillerit. Tämänkin vuoksi mökille tulo oli enemmän kuin fiksua. Täällä olen voinut lepuuttaa jalkaa. Hoidan vain pakolliset kulkemiset eli puiden ja vesien kannon sekä huussiin menon 😄. Nilkka tuntuukin jo paljon paremmalta. 



Hippu ja Myttö ovat kovasti tykänneet olla möksällä 🏡. Ne ottavat juoksukisoja ja tutkivat mökkimaastoja. Myttö on ollut saunakaverinani joka ilta. Päivätorkkuja pitää välillä ottaa, jotta jaksaa taas riehua. Pari sadepäivää piti meitä enimmäkseen sisällä mutta auringostakin olemme päässeet iloitsemaan. Minä luen kirjoja 📚. Yle Areenasta on tullut muutamia ohjelmia katsottua. Katselen Puulalle ja nautin hiljaisuudesta. Tällaista ei kaupungissa ole. Illat ovat jo pilkkopimeitä. Ja täällä tosiaan on pimeää! Iltaseitsemän jälkeen ei näy mökin ikkunoista muuta kuin ulkona palavat lyhdyt. 



Tänään olemme kuitenkin viimeistä päivää kolmistaan täällä mökillä. Iltapäivällä lähdemme hakemaan isäntää Mikkelin rautatieasemalta 🚆. Vietämme mökkiviikonlopun yhdessä koko sakki. Tämän vuoden mökkeilyt alkavat olemaan loppusuoralla. Mutta vielä meillä on syysloma edessä ja siihen ei ole kuin viikon verran 🍂. Eli tulemme takaisin Puulalle ja pian. Mutta sitä ennen Hippua odottaa isännän hankkima yllätys sekä lukukoirakeikat koti- ja naapurikirjastoissa. Jännittävä viikko on siis tulossa!

torstai 30. syyskuuta 2021

Kaikki kunnossa!

Lampaat laiduntavat vielä läheisellä niityllä. Ihan näinä päivinä ne taitavat kuitenkin siirtyä talven vietttoon muualle. Hippu ja Myttö eivät arastele moikata määkiviä kavereita. Ja minä rapsuttelen niitä aidan raoista. Jos asuisimme maalla omalla tilalla, meillä olisi lampaita. Ja muutamia muitakin elukoita.



Ulkoilukelit ovat olleet viime viikkoina mitä mainioimmat. Minulle kelpaa mieluusti tällainen poutasyksy. Uskon, että myös isokorvat tykkäävät tästä. Lenkkien jälkeen ei tarvitse mennä suihkuun. Talvelta toivon pakkasta ja lunta. Sopivasti. Ainakin jouluksi. 



Mytön ihottuma on täysin parantunut. Eli eläintohtorin määräämät linimentit auttoivat. Mistä tuo ihottuma johtui, sitä ei saatu selville. Mutta pääasia, että Myttönen on taas kunnossa. Kaikenlaisia erikoisia sairauksia ja tauteja sitä pitääkin ilmestyä... 

Hipun kanssa olemme jatkaneet pelkällä hypoallergisella ruualla. Eli kengurut, peurat ja hirvet ovat historiaa. Vaikka Hilpun mysteerisairaus tuskin ruokavaliosta johtui, päädyimme tähän ratkaisuun. Koska sen suolisto on mitä on, on Hippulin hyvinvoinnin kannalta ykkösasia, että ruoka on sopivaa. Ja allergiaruualla sen vatsa on kunnossa, suolisto pelaa kuten pitää ja Hippu voi hyvin. Kurkkua, marjoja ja porkkanaa se saa jälleen herkkupaloina. Ja syyslomalla rohkenen ehkä antamaan sille pari paistettua Puulan muikkua.

torstai 23. syyskuuta 2021

Syyskuussa on sattunut ja tapahtunut

Syyskuu kiitää vauhdilla kohti lokakuuta 🍂. Isännällä on ollut kiireisiä päiviä töissä. Ensi viikolla ruuhkan pitäisi helpottaa. Minä selailen työpaikkailmoituksia ja pari hakemusta on rustattu. Paljon kaikenlaisia ajatuksia ja mietteitä pyörii päässä näihin työkuvioihin liittyen. Onneksi päiväni täyttää noiden kahden ihanan isokorvan kanssa ulkoilu ja seurustelu. Kotihommiakin riittää ja välillä piipahdan jossakin ihmisten ilmoilla, etten höperöidy tänne kotiin. 

Meidän syyskuu on sisältänyt upeiden Hippuun liittyvien uutisten lisäksi muutakin mukavaa. Mutta Hipun tervehtyminen on toki ollut ykkösjuttu. Pientä takaiskua tuli, kun Mytölle ilmestyi vatsaan ihottumaa 😟. Tarkkailimme tilannetta reilun viikon. Iho ei alkanut puhdistustoimenpiteistä huolimatta parantumaan. Isäntä vei Myttösen eläinlääkäriin. Sille määrättiin loislääkitys. Iho- ja karvanäytteistä ei kyllä löytynyt mitään siihen viittaavaa mutta litku tuli laittaa niskaan ja varmuuden vuoksi molemmille koirille. Lisäksi Mytölle määrättiin linimenttiä, jota sivellään kerran viikossa ihottumakohtiin. Nyt vatsa näyttää jo paljon paremmalta. Jatkotutkimuksiin tuskin on syytä. Uskon, että Myttö paranee tuosta kutisevasta vaivasta täysin. Jos ihottuma palaa, alkaa allergiatutkimukset eli tässä tapauksessa ruokakokeilut 😐.


Alkukuusta piipahdimme viikonloppureissussa Kangasniemellä. Meitä suosi hieno sää ja tyttöset jatkoivat innolla puolukoiden syömistä. Välillä ehdittiin myös painia ja juosta kilpaa 😀. 


Isäntä heitteli Hipsulle ja Myttöselle palloa. Molemmille omaa. Tennispalloja on jostain syystä kerääntynyt mökille iso kasa. Ehkä siksi, että täällä kotona kaupungissa ei tahdo olla oikein sopivia palloleikkipaikkoja.


Iltaisin on sytytettävä mökin verannalle kynttilöitä. Näkee toimia hieman paremmin. Muita ulkovaloja meillä ei ole mutta lyhdyt tuovatkin miellyttävää tunnelmaa, valon lisäksi.


Pari viikkoa sitten kutsuin ystäväni juhlistamaan synttäripäivääni jälkikäteen 🎉. Olen kevään lapsi mutta koronataudin vuoksi juhlat pidettiin näin syksyllä. Olin hommannut Helsingistä hieman isomman hotellihuoneen, jossa nautimme syötävää ja kuohujuomaa. Kävimme kilistelemässä laseja myös hotellin aulabaarissa. Aamulla suuntasimme maittavalle aamiaiselle aamupalabuffettiin. Oli hauska ja rentouttava ilta 🍹. Isäntä, Hippu ja Myttö olivat pärjänneet hienosti kotona. Ikävähän minulla toki oli vaikka olinkin vain yhden yön poissa 😄.



Tiistaina saapui kauan odotettu hetki. Hippu pääsi 1,5 vuoden jälkeen taas kirjastohommiin! Vastaanotto sekä lapsilta että aikuisilta, mukaan lukien henkilökunta, oli valtavan iloinen. Hippuli nautti rapsutuksista ja sai kuunnella koiratarinoita 🐶. Kirjastolle se veti remmi kireänä, kun jäimme tutulla pysäkillä pois bussista. Hippu hoksasi heti, minne olemme matkalla ja innolla kiiruhti kohti kirjastoa. Lokakuussa aloitamme lukukoirailut myös kotikirjastossamme 📗. Ja toki työt jatkuvat myös naapurissa. 

Värikästä, hienoa ja leppoisaa syyskuun loppua Teille kaikille! Nyt pujotan Hilpuselle ja Myttöskälle remelit kaulaan ja lähdemme ulos 🏃.

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Parhaita uutisia!

Aivan alkuun minulla on suuri ilo kertoa, että Hippu sai alkuviikosta terveen paperit 🥳. Kävin Hilpusen kanssa perjantaina verikokeessa ja maanantaihin saakka jännitimme tulosta. Eläinlääkäri soitti silloin ja kertoi, että Hipun tulehdusarvo on laskenut normaalille tasolle. Seurantakäynnit näin ollen lopetetaan. Meille jäi mietittäväksi vatsan tähystys, jonka Hipulle voisi jo suolistosairaudenkin vuoksi vielä tehdä. Eläintohtori totesi, että tähystyksen tekeminen ei kuitenkaan ole akuutti asia ja se voidaan tehdä loppusyksyllä. Mietimme isännän kanssa asiaa. Todennäköisesti Hipun vatsa tullaan tähystämään.

Heinäkuun 12. päivä tämä savotta alkoi. Silloin Hippu joutui Kuopioon eläinsairaalaan. Siitä saakka olemme käyneet liki viikon välein tutkimuksissa ja verikokeissa. Heinäkuun ajan Jyväskylässä ja sen jälkeen täällä kotipuolessa. On tämä ollut melko raskas matka sekä Hipulle itselleen että meille omistajille. Ja nyt pidetään kaikki käpälät ja jäsenet pystyssä, että mystiset oireet eivät enää koskaan palaa. 


Syy tälle Hipun omituiselle "sairaudelle" on melkoisella varmuudella vierasesineen aiheuttama haava tms. vatsalaukussa tai suolistossa. Se siis söi mökillä 11. heinäkuuta hujakoilla jotain sopimatonta, joka alkoi tökkimään reikää tai haavaa sisuskaluihin. Vierasesine on tässä tapauksessa todennäköisesti kalan ruoto tai puutikku. Ultrakuvauksessa nämä eivät yleensä näy eikä välttämättä edes tähystyksessä. MUTTA tämä ei ole mikään virallinen diagnoosi, vain lääkärin vahva epäily. Ja tästä olemme kyllä isännän kanssa samoilla linjoilla. Syy on melko varmasti juuri tuo. 

Pääasia on, että Hippu on jo pitkän aikaa voinut hyvin. Se ei ole mitenkään sairas eikä ole oireillut enää aikoihin. Ruoka maistuu hienosti ja leikit Mytön kanssa ovat riehakkaita, kuten aina ennenkin. Myös eläinlääkäri on todennut, että Hippu on tutkittu niin perinpohjaisesti ja vointi näyttää hyvältä, että yöuniaan ei kannata enää menettää. Se, että maanantaina saadut uutiset olivat erinomaisen hyviä, tipautti meidän harteilta valtavan ison huolitaakan. Olo on helpottunut ja hyvin iloinen. 

Mitä kaikkea meidän syyskuuhun on muuten mahtunut. Siitä kirjoittelen ensi kerralla. Tällä erää oli tärkeintä jakaa nämä upeat uutiset teidän kanssanne, meidän lukijat sekä blogikamut palveluskuntineen 😍. Kiitän suuresti koko meidän poppoon puolesta tsemppiviesteistänne, tuestanne sekä terveisistänne. 

torstai 2. syyskuuta 2021

Kohti kirjastokeikkoja!

Kesä on kai ohi, sillä syyskuu luetaan kaiketi jo virallisesti syksyksi. Mukavasti aurinko on jaksanut yhä paistaa vaikka sää on viilentynyt. Toivottavasti tästä syksystä tulee vähäsateinen. On jo tarpeeksi tylsää, että päivä lyhenee ja illat ova yhä aikaisemmin pimeitä.

Viime viikonloppu meillä oli mökkiviikonloppu Kangasniemellä. Saimme nauttia upeasta säästä. Vielä tarkeni hyvin istuskella möksän kuistilla kuohujuomaa nauttien. Keravan poikien äiti oli oikein mieluisa mökkiseuralainen sekä minulle että isokorville. Voi, miten likat olivat riemuissaan, kun hoksasivat, kuka meitä perjantaina tuli noukkimaan kyytiin parkkipaikaltamme. Kävimme lauantaina sienestämässä, koko sakki. Sauna lämpeni sekä grilli myös. Myttönen ja Hippunen ahmivat puolukoita, joita riitti runsaasti. Juoksu- ja painileikit kuuluivat myös viikonlopun ohjelmaan. Isäntä oli pärjännyt kaupungissa oikein hyvin vaikka olikin hiukan ihmetellyt huushollin rauhallista tunnelmaa, kun naisväki oli poissa 😁.


Hipulle ja Mytölle maistui puolukat.

Tiistaina kävimme Hipun kanssa verikokeessa ja tulehdusarvo oli jälleen hieman noussut. Lukema ei ole edelleenkään vakava, onneksi. Mutta valtaisa pettymys se on, että arvo pikkuhiljaa hilaa itseään taas ylös. Parin viikon päästä käymme hoitajakäynnillä ottamassa vielä kerran verinäytteen. Sen jälkeen mietitään jatkotutkimukset. Kuumetta mittaamme säännöllisesti, kolme-neljä kertaa viikossa. Toki Hilpuri viedään eläintohtorille jo aikaisemmin, jos sen kunnossa alkaa näkymään huonoja merkkejä. Tällä hetkellä Hipusta ei päälle päin näy, että sitä vaivaisi yhtään mikään. 

Meillä isännän kanssa on epäilyjä, mistä tässä Hipun oudossa vaivassa saattaisi olla kyse. Eläinlääkärillä myös. Mutta ne ovat toki vain arvailuja. Olemme kuitenkin itse miettineet seuraavat askeleet millä mennään mikäli tulehdusarvo jatkaa nousuaan. Kyse ei taida olla IBD-suolistosairauteen liittyvästä, sen totesimme tässä viikon aikana vaikka sitäkin epäiltiin. Mutta lääkäri kehotti silti jatkamaan "ankeaa" ruokavaliota eli toistaiseksi Hippu syö vain ja pelkästään allergiapapanoita, ei mitään muuta. 

Hippua hoitava eläinlääkäri on hyvin empaattinen ja sanoo, että ymmärtää hyvin, miten tämä epätietoisuus meitä raastaa. Syytä kun ei löydy, ei sitten millään. Kovin paneutunut hän on Hippusen hoitoon ja kehuu, miten Hipusta on tullut eräs hänen lempipotilaistaan. Meillä on hyvä keskusteluyhteys tohtorin kanssa. Ja tiistaina minusta tuntui, että kyllä hänkin on sen hoksannut, ettei ikuisuuksia voida ultrata ja ottaa verikokeita. Mutta mikä se seuraava vaihe Hipun hoidossa on,  mietitään siis parin viikon päästä. Lääkärin vaihtaminenkin on yksi vaihtoehto.

Lukukoirailut pääsevät näillä näkymin starttaamaan loppukuusta. Silloin suuntaamme Hilpusen kanssa naapurikirjastoon. Myös kotikirjastoomme on työvuorot nyt sovittu. Siellä lukukoirailut aloitetaan lokakuussa. On aivan upea uutinen, että nyt näkyy tältä osin valoa koronatunnelin päässä 😊. 

torstai 26. elokuuta 2021

Ei se arvo nyt asetu....

Aloitellaan vähän kurjilla uutisilla. Tiistain eläinlääkärikeikalla sain kuulla, että Hipun tulehdusarvo oli noussut. Ja se johtunee siitä, että lääkekuurit lopetettiin viime viikolla. Lukema ei ole hälyyttävä eikä lääkärin mukaan kannata liikaa murehtia. Mutta noussut se kuitenkin oli. Hilpuselta otettiin taas verikoe ja tehtiin vatsan & sisuskalujen ultratutkimus. Mitään poikkeavaa tai ihmeellistä ei löytynyt. Ultrassa otettiin samalla myös pissinäyte, sekin oli ok. 

Menemme ensi viikolla taas kerran kontrollikäynnille. Tässä välissä Hipun ruokavalio vedettiin tiukalle. Kuten meidän blogikamumme Iivari, myös Hippu sairastaa IBD-suolistosairautta. Nyt pohditaan, johtuuko tulehdusarvon kohoaminen siitä. Ultrakuvissa suolisto ja maha ovat olleet kyllä kaikilta puolin kunnossa. Hippuli syö nyt vain ja ainoastaan allergianappulaa. Ei mitään muuta, ei kurkkua, ei marjoja, ei peurankorvia. Katsotaan, onko tällä vaikutusta tulehdusarvoon.

Kaverit kohtaavat.

Mikäli tulehdusarvo on ensi viikolla vinksallaan, täytyy eläintohtorin tehdä mielestäni ehdotus jatkohoidosta 😬. Emme voi loputtomiin juosta kerran viikossa verikokeessa ja ultrakuvassa, kun niistä ei selviä vaivan luonne. Näitä kokeita, tutkimuksia ja kuvia on otettu kesän aikana nyt monen monta kertaa. Niistä ei ilmene enää mitään uutta. Nyt pitää miettiä jatkoa. Tässä alkaa olemaan myös taloudellinen näkökulma, koska ilmaistahan tämä ei ole. Senkin vuoksi pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jos tulehdusarvo ei asetu. Teemme kaikkemme, että Hippu tulee kuntoon ja kaikki hoidot sekä tutkimukset kyllä tehdään 💓. Mutta tehdään sitten laajemmat ja syvällisemmät kerralla eikä siten, että maksamme kerran viikossa useita satoja euroja lääkärille tutkimuksista, jotka tässä vaiheessa eivät ole enää hyödyllisiä. 

Myttö etsii mökkirannasta aarteita.
Tässä tähtäimessä on iso keppi.

Sitten iloisempiin tapahtumiin. Viikonloppua vietimme Kangasniemellä mökkeillen. Sää suosi mukavasti ja lauantai-iltana alkanut sade ei meitä haitannut. Kävimme metsälenkillä katsomassa, jos löytäisimme kantarelleja. Saalista ei tällä kertaa saatu. Odottelemme siis myöhäisempään syksyyn 🍄. Isokorvat käppäilivät rannassa ja välillä istuskelivat laiturilla kuikkia katsoen. Iltaisin saunottiin ja isäntä grillasi meille sapuskaa. Puulan vesi oli 19-asteista, mikä yllätti minut. Luulin, että se olisi ollut jo viileämpää. Isäntä piipahti uimassa mutta minä jätin väliin. Lapsena viihdyin kylmissäkin vesissä mutta en enää 😄.

Katse Puulalle.

Tämä elokuu on mennyt kuin hujauksessa. Kohta kolkuttelee ovella syyskuu 🍁. Kai tässä on hyvästit kesälle jätettävä. Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä mökillä muutamana viikonloppuna. Ja minä suuntaan Hilpurin ja Myttösen kanssa sinne jo taas huomenna. Hyvä ystäväni, Keravan poikien äiti, lähtee meidän mukaan mökkeilemään viikonlopuksi. Tiedossa on varmasti rentouttava ja mukava reissu. Syksyn lukukoirailujen pitäisi alkaa naapurikirjastossa syyskuun loppupuolella. Saapa nähdä, antaako koronatilanne myöten. Hippu kyllä odottaa jo innolla töihin pääsyä 📚.

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Kaupungin kaduilla taas

Hyvät blogiystävät! Reilun viikon verran olemme olleet taas kotimaisemissa. Paluu Kangasniemeltä oli haikea mutta mökkikausihan ei toki vielä ole ohi. Täällä kotona on riittänyt pyykinpesua, erilaisten asioiden hoitamista ja järjestelyjä sekä sopeutumista takaisin kaupunkioloihin 😅. 

Meidän viimeiset mökkilomapäivät sujuivat mukavissa merkeissä. Mitään erikoisempaa ei touhuttu mutta kävimme kyllä moikkaamassa Keravan poppoon uutta perheenjäsentä, Patua. Poikakolmikko lomaili Hirvensalmella vanhempiensa sekä serkkujensa kanssa. Patu saapui perheeseen juhannuksen jälkeen. Pikkuherra on mäyräkoiran ja saksanmetsästysterrierin sekoitus ja siitä on tarkoitus tulla metsäkoira. Ja aivan ihastuttava pieni mies Patu on 💗. Hippu ja Myttö ottivat kaverin ilolla vastaan ja kolmikko sai heti aikaiseksi reippaat juoksukisat sekä leikit. Laitan syksyn aikana Patusta tänne blogiin kuvia (omistajien luvalla), kunhan seuraavan kerran taas tavataan.

Myttö saunoo.

Kuikat ilahduttivat meitä mökkiloman viimeisinä iltoina lipumalla hyvin likeellä rantaa. Eräänä iltana kohtasimme mökkitiellä mäyrän. Myttö ihmetteli iltahämärissä mökin pihalla mönkiviä sammakoita 🐸. Yhdessä likat yrittivät pysytellä päästäisen perässä, joka kipitteli pihalla ristiin rastiin. Arvatkaapa, kuka oli nopein... Sain kuin sainkin aloitettua kirjan lukemista ja nyt on Alexi Laihon elämäntarina tuttu. Sen jälkeen tartuin brittidekkariin, joten kyllä se lukuinto on taas löytynyt 😀.

Hippu haisteli mökin kuistilla
metsän tuoksuja.

Isäntä vietti lomanrippeensä Naantalissa ja me isokorvien kanssa upeiden ystävieni seurassa Puulan rannalla 🍹. Uskon, että meille molemmille ystävien kanssa vietetyt päivät olivat antoisia ja säilyvät muistoissa ikiaikoihin. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan naisjoukon tapaamisesta ja saimme Mytön myös saunakaveriksi! 

Hilpunen ja Myttönen nuuskuttelivat
rantaravintolan terassilla minun ja
ystävieni herkkuruokien
tuoksuja.

Eilen kävimme Hipun kanssa eläinlääkärissä. Varasin ajan jo viime viikolle mutta se valitettavasti peruuntui tohtorin sairastuttua. Saimme hyviä uutisia käynniltä 😊. Tulehdusarvo on laskenut nyt normaaliin tasoon. Myös muutama muu veriarvo oli kohentunut sitten Kuopion keikan. Eläintohtori totesi, että Hipulla on ollut tulehdustilan johdosta anemiaa, jonka vuoksi pari veriarvoa olivat alhaisia. Tämä tieto oli uusi, Kuopiossa ja Jyväskylässä ei tästä ollut puhetta. 

Erikoislääkärikään ei valitettavasti pystynyt antamaan diagnoosia, mistä tämä mystinen tulehdus johtuu ja miksi Hippu meni heinäkuussa niin huonoon kuntoon 😔. Eikä selitystä ole sillekään, miksi tulehdusarvon lasku on kestänyt näin tuhottoman kauan. Heitti hän ilmoille arvauksen, mikä Hilpusta hänen mielestään mahdollisesti vaivaa mutta sekin on vain arvaus. Saattaa olla, että diagnoosia ei ikinä saada.

Eilen Hippu taas ultrattiin ja sisuskalut tutkittiin. Otettiin laaja verenkuva, haimatesti ja vielä kerran punkkitestikin. Kaikki on kunnossa ja ok. Hippu oli valtavan reipas koko käynnin ajan ja ultraäänikuvauksen ajan se melkein nukkui. Lääkäri totesikin, että jos kaikki potilaat olisivat ultrassa kuten Hippu, hänen työnsä olisi paljon helpompaa 😄. Olin valtavan ylpeä Hipusta ja minua harmittaa kovasti, miten paljon se on kesän aikana joutunut kaikenlaisiiin toimenpiteisiin ja ronkittavaksi.


Kotipuolessa on käyty morjestamassa
lampaita. Ne ovat kasvaneet
jo isoiksi sitten alkukesän.

Antibioottikuurit päätettiin lopettaa. Ensi viikolla meillä on edessä vielä yksi kontrollikäynti. Sillä varmistetaan se, ettei tulehdusarvo ole alkanut uudelleen nousemaan. Eläinlääkäri totesi, että hän ei usko siihen mahdollisuuteen mutta on hyvä varmistaa. Ja olemme isännän kanssa samaa mieltä. Valitettavasti en siis pysty vielä täysin iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä, että Hipulla olisi nyt terveen paperit. Odotetaan ensi viikkoon... 

Tässä tiivistetysti meidän viimeaikaiset kuulumiset ja meiningit. Arki on alkanut hiljakseen rullaamaan isännän palattua töihin. Minä pidän huushollia pystyssä ja ulkoilen tyttösten kanssa. Elokuun aion ottaa vielä rennosti. Syyskuun puolella ryhdyn sitten miettimään omaa tulevaisuuttani, työhommia, mitä seuraavaksi. Ja ennen sitä tietysti mökkeilemme Puulalla 🏡. 


lauantai 31. heinäkuuta 2021

Verikokeita, vieraita ja viimeisiä lomapäiviä

Olemme jatkaneet lomailua täällä Puulan rannalla. Sää on totisesti suosinut miltei koko mökkilomamme ajan ja uimavesi on ollut lämmintä. Hellepäivinäkin saunoimme. Mutta todella kuumina päivinä Myttö jätti löylyt väliin vaikka innokas saunoja onkin. Isokorvat tykkäävät kahlailla rannassa ja sitä ne ovat tehneet tälläkin viikolla. Ja nyt myös juoksu- ja painikisat luistavat, kun ei ole tukalan kuumaa.

Kuopion sairaalareissun jälkeen olemme Hipsun kanssa käyneet kolme kertaa Jyväskylässä eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Tulehdusarvo on ollut laskusuunnassa mutta ei ole edelleenkään normaalin rajoissa. Hipulla on päällä kaksi antibioottikuuria. Seuraava kontrollikäynti tehdään kotona etelässä. Syytä tulehdusarvon koholla oloon ei vieläkään ole löydetty. Kuopiossa ja Jyväskylässä asia ei ole selvinnyt laajoista tutkimuksista huolimatta. Katsotaan, mitä eläinlääkäri kotipuolessa toteaa. Aion varata ajan erikoislääkärille. On raskasta elää epätietoisuudessa ja olemme ymmällämme siitä, että selitystä Hipun vaivaan ei löydy. Sillä jossakin Hipsulla tulehdus on, kun kerran tulehdusarvo on koholla.



Hippu tarkkailee mökin pihaa ja
Myttö järsii käpyä.


Vaikka tämä Hipun tilanne on mietityttänyt paljon, on meillä lomalla ollut hauskoja ja kivojakin hetkiä. Ja niistä parhaimpana toki se, että Hippu on tervehtynyt hienosti. Mutta kävimme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella, jossa oli oikein mukavaa. Täällä Kangasniemellä meillä on vieraillut anoppini ja appiukkoni sekä isännän lapsuudenystävä. Sekä Haukivuorella että täällä omalla mökillä Hippu ja Myttö ovat olleet riemuissaan näiden kaikkien lempi-ihmisten tapaamisista. 

Jyväskylän reissujen lisäksi olemme käyneet Pieksämäellä, huhkineet pihatöissä, kuunnelleet radiota ja tehneet ristikoita. Huussiakin on tyhjennetty ja isäntä on tehnyt pieniä nikkarointeja. En ole lukenut kirjan kirjaa täällä mökillä vaikka siitä niin kovasti haaveilin. En ole jaksanut enkä pystynyt keskittymään lukemiseen. Sen tilalla on ollut nyt muita tekemisiä ja kirjat saavat odottaa parempaa aikaa.

Heinäkuun on päättymässä ihan pian. Myös isännän loma alkaa olemaan loppumetreillä. Minä olen ihan virallisella vuosilomalla elokuun puoliväliin asti vaikka työvelvoitetta ei ole senkään jälkeen. Ensi viikon lopulla isäntä lähtee päättämään lomaansa Naantaliin. Me Hipan ja Myttösen kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme hyviä ystäviäni. Vietämme taas perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Sen jälkeen palaamme kotiin. Ja kun Hipun terveysasiat on saatu siellä selvitettyä, voimme tyttösten kanssa vaikkapa palata mökkeilemään. 

Elokuussa Pieni Suuri Beagle heräilee mökkiunestaan ja kirjoittelen taas aktiivisemmin meidän kuulumisia. Kaikille meidän kamuille ja lukijoille toivotan koko meidän poppoon puolesta kauniin kesäistä alkavaa elokuuta, pysyttehän terveinä ja kuulemisiin taas 💖.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Kamala yö Kuopiossa

Kaikki ei aina suju käsikirjoituksen mukaan, edes lomalla. Tämän saimme kokea ikävän tapahtuman kautta, josta nyt on jo onneksi mukavaa kerrottavaa.

Maanantaina läksimme ajelemaan kohti Kuopiota. Edessä oli lomareissu, jossa viipyisimme kolme yötä. Olin varannut Hipulle eläinlääkäriajan Kuopiosta, sillä näimme sunnuntaina, ettei se ollut kunnossa. Pyhäpäivänä Hippu oli jo aamulla täysin vetämätön ja väsynyt. Ruokaa se ei syönyt eikä sille kelvannut edes minkäänlainen herkku. Tarjottiin jopa makkaraa, jota se vain nuuhkaisi. Hilpu nukkui koko päivän. Vain juomassa se pistäytyi välillä sekä tarpeillaan metsän reunassa. Ja vaikka se antoi koskea itseensä eikä mitään kipukohtia löydetty, jotakin oli vialla.


Kuopion eläinsairaalassa Hippu laitettiin
heti tippaan. Hoito oli erinomaista koko
käynnin ajan.

Kävimme Kuopiossa kirjautumassa hotelliin sisään ja lääkärikäyntiä odotellessa pistäydyimme isännän kanssa syömässä. Muuten päivä kului hotellihuoneessa, sillä tohtorin tapaaminen oli vasta alkuillasta. Sinne suuntasimme koko porukka ja minä menin Hilpun kanssa tapaamaan eläinlääkäriä isännän jäädessä Mytön kanssa autoon odottamaan. 

Hipulta otettiin laaja verikoe, mitattiin kuume, kuunneltiin sydän ja keuhkot. Tulehdusarvo huiteli liki 300 paikkeilla ja Hipulla oli kuumetta pikkuisen yli 40 astetta. Hippu ei tosiaan ollut kunnossa. Se laitettiin välittömästi nesteytykseen ja tipan kautta alkoi kulkemaan myös tulehduskipulääke sekä antibiootti. 

Olimme isännän kanssa miltei shokissa. Verikoe osoitti, että mitään muuta vikaa Hipun veriarvoissa tuota korkeaa tulehdusarvoa lukuun ottamatta ei ollut. Lisäksi Hipulle tehtiin vatsan ultraäänikuvaus, jossa katsottiin myös sisäelimet, virtsarakko, suolisto, peräpää. Kaikki oli kunnossa, mitään selitystä ei tästäkään tutkimuksesta löytnyt Hipun olotilalle.

Hippu jäi yöksi eläinlääkäriin, joka itse asiassa oli eläinsairaala. Isännältä kysyttiin, onko Hipulla elvytyskielto. Isäntä totesi, että elvyttää pitää, jotta me ehtisimme paikalle sairaalaan. Ja että meille tulisi yöllä soittaa heti, jos tilanne sitä vaatii. Lähdimme eläinsairaalasta kohti hotellia apein, surullisin ja suorastaan pakokauhuisin mielin. Itselläni nousi mieleen Typyn kohtalo...

Yö meni suurilta osin valvoessa. Isäntä nukkui pari tuntia. Minä tuskin sitäkään. Vahdin puhelinta ja pelkäsin. Kovasti. Miten tässä käy, tuleehan Hippu kuntoon, miten se pärjää sairaalassa yön... olin hetkittäin liki paniikissa. Tiesin, että Hippu saa hyvää hoitoa. Se viettäisi yön omassa kopissa tippaletkussa ja hoitajat vievät sitä yön aikana ulos. Ruokaakin tarjotaan, jos Hippu alkaa piristymään. Mutta olin silti hyvin levoton.

Tiistaiaamuna toivotimme isännän kanssa toisillemme hyvää hääpäivää. Eläinlääkäri soitti puoli kahdeksan jälkeen. Kuume on laskenut eikä sitä enää ole. Parin tunnin päästä saimme uuden soiton, jossa tohtori kertoi, että verikoe näytti, että tulehdusarvo on tullut rutkasti alas. Hippu on myös syönyt hiukan ja aamulla otetut keuhkokuva sekä punkkitesti olivat negatiivisia. Olimme valtavan huojentuneita! Ehkä pahin on nyt ohi ja Hippu on taas tolpillaan. Tämä oli paras hääpäivälahja!

Seuraava soitto lääkäriltä saatiin puolen päivän maissa. Hippu olisi valmis lähtemään kotiin. Heitimme kassit autoon, ulkoilutimme Myttöä ja lähdimme hakemaan Hippua. Ilo oli valtavan suurta, kun tapasimme taas meidän rakkaan Hippusen. Se oli edelleen väsynyt ja nuukahtanut. Mutta häntä heilui ja Myttö oli riemuissaan isosiskonsa näkemisestä. 

Kiteellä. Minulle kesän kohokohta
sen lisäksi, että Hippu tervehtyi.


Koska Hipun tilanne oli saatu palautumaan melko ennalleen eikä eläinlääkäri nähnyt tarvetta lisähoidolle, lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, jossa meillä oli hotellihuone varattuna. Hippu sai mukaansa antibiootit, tulehduskipulääkkeen sekä pahoinvointilääkkeen. Joensuuhun saavuttuamme vietimme aikaa hotellihuoneessa leväten ja Hipun vointia seuraten. Kuumetta mitattiin kaksi kertaa päivässä. Hääpäivän kunniaksi piipahdimme isännän kanssa syömässä. Hilpunen ja Myttönen jäivät nukkumaan hotellihuoneeseen. Onneksi siellä pelasi ilmastointi hyvin. Koko reissun ajan kun helteitä riitti.

Keskiviikkona Hipun olo näytti olevan taas parempaan päin. Hiukan huonosti se edelleen suostui syömään mutta herkut menivät alas hienosti. Ulkonakin kävimme vähän käppäilemässä mutta rauhallisesti. Ja ulkona Hippu virkistyikin selvästi. Tätä kertoi myös hoitaja eläinsairaalassa. Aamupäivällä suuntasimme auton kohti Kiteetä. Tämä oli yksi meidän lomareissumme pääkohdista, käynti Kiteen Nightwish-näyttelyssä. Tätä olin odottanut koko talven. Näyttely oli hieno kokemus ja pystyin siitä jopa aika hyvin nauttimaankin. Olihan Hippu paranemaan päin. Erityistä ekstraa oli se, että näyttelyssä työskennellyt ystävällinen nuorimies toimi henkilökohtaisena oppaana vierailun ajan. Mahtavan hienoa palvelua!

Kiteeltä matka jatkui siskoni ja hänen miehensä mökille Savonrantaan. Hippu oli valtavan iloinen, kun pääsimme sinne perille. Mytölle käynti Savonrannalla oli sen elämän ensimmäinen. Kaksikko kolusi mustikkavarvukoissa ja kävivät uimassa. Hipun voimat olivat palautuneet hienosti ja ruoka alkoi maistumaan taas suurella innolla. Kuumetta ei ollut. Vietimme mukavan päivän saunoen, uiden ja syöden hyvin. Minullakin alkoi ruoka pysymään sisässä ja stressi helpottaa. Yön sain nukuttua kahta edellistä paljon paremmin. 

Mökillä Savonrannalla. 


Torstaina palasimme takaisin Puulalle. Hipun vointi on hyvä. Tänään se otti Mytön kanssa juoksu- ja painikisoja mökin pihamaalla. Järvessäkin kaksikko läträsi. Ruoka maistuu, kuumetta ei ole. Pahoinvointilääke loppui, kuten myös tulehduskipulääke. Antibioottia se saa tiistaihin saakka ellei eläintohtori muuta totea. Huomenna menemme nimittäin jälkitarkastukseen Jyväskylään. Hipulta otetaan verikoe, josta nähdään, onko tulehdusarvo palautunut normaaliksi. Toivomme niin kovasti, että se on.

Syytä, miksi Hippu oli niin sairas, ei saatu Kuopiossa selville. Kaikki mahdolliset kokeet ja tutkimukset tehtiin, mitä eläinsairaalan resursseilla voitiin tehdä. Ja tarkkaan Hilpaa tutkittiin. Syy jää todennäköisesti mysteeriksi ikiajoiksi. Voimme vain arvailla, mistä tuo johtui. Ja lista on pitkä. Kuuntelemme kuitenkin mielenkiinnolla myös Jyväskylän lääkärin pohdintoja, kun menemme huomenna sinne. 

Pelkäsimme isännän kanssa hetkittäin pahinta. Yö kuopiolaisessa hotellihuoneessa tuntui loputtoman pitkältä. Mietin, miten kestän, jos karmein tapahtuu. Alkuvuosi kun on muutenkin ollut elämässäni melko raskasta. Myönnän, että maalailen piruja seinille ja pelkään aina sitä huonointa. Onneksi isäntä tukee, ymmärtää ja tsemppaa minua. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja Hippu on taas oma itsensä. Viikko sitten koetut kauhunhetket ovat takana. Toivomme, ettei tällainen palaa enää koskaan eikä tapahdu uudelleen. 

Kuopiosta ja Joensuusta ehdimme nähdä vain ripauksen hotellihuoneen ja eläinsairaalan lisäksi. Tämä kesäreissu ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Toki kuumat kelitkin olisivat estäneet pitkät kävelykierrokset kaupunkeja ihaillen. Mutta mieleen jäi Kuopiosta, Joensuusta ja Kiteestä valtavan mukavat ihmiset ja ystävällinen palvelu kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Kauniit maisemat ja tietysti iloinen vierailu Savonrannassa. Nyt jatkamme lomailua täällä Etelä-Savossa!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Juhannus ja synttärit juhlittu, nyt mökkeillään!

Torstaina käänsin aikaisin aamulla auton keulan kohti nelostietä. Takapenkillä matkakavereina turvavöissä istui Hippu ja Myttö. Samaan aikaan isäntä suuntasi kohti merta ja lähti purjehdusretkelle Suomenlahdelle. Eilen kävimme hakemassa isännän Pieksämäen asemalta, jonne juna hänet etelästä toi. Nyt meillä on edessä koko perheen yhteinen mökkiloma Puulan rannoilla. Ja vähän muuallakin.

Palaan vielä meidän saarijuhannukseen Suuri-Mustassa. Meillä oli rento ja hauska juhannus. Sää suosi. Välillä oli jopa tukalan helteistä. Merivesi oli todella lämmintä, joten minäkin uskaltauduin uimaan. En muista, milloin olen Kotkassa viimeksi uinut. Jos vesi onkin ollut uintilämmintä, on sinilevä levinnyt jo rannoille. 

Myttö tykkää kahlailla meressä. Vesi oli
juhannuksena hyvin lämmintä.


Hippu nauttii kieriskellä rantahiekassa. 
Saaressa on hienoa hiekkarantaa.


Meidän saarijuhannukseen kuului grillaamista, saunomista, seurustelua iloisessa seurassa, lukemista, rentoilua ja herkuttelua. Hippu ja Myttö saivat molemmat juhannusherkkuina kuivattuja peurankorvia sekä pensasmustikoita. Luonnon marjat eivät olleet vielä kypsiä vaikka raakileita jo nähtiinkin. Isokorvat kävivät molemmat uimassa useita kertoja päivässä. Vesi virkisti ja helpotti olemista kuumassa säässä. 

Grillipaikan kaksi tarkkailijaa.

Kun juhannus oli juhlittu, vietimme ihanan Myttösen syntymäpäivää. Kemuja emme nyt järjestäneet. Mutta uskon, että Myttö oli tyytyväinen omaan juhlapäiväänsä. Lahjaksi annoimme Myttöskälle herkkuja sekä lelun. Molemmista se innostui kovasti. Kaksivuotias päivänsankari sai myös herkkuaterian, joka oli maksalaatikkoa. Hipulle ei valitettavasti voinut samanlaista ateriaa tarjoilla mutta se sai vatsalleen sopivia herkkupaloja. Eihän isosiskoa tietenkään unohdettu vaikka Myttöä juhlittiinkin.

Syntymäpäiväaterialla. Kupissa
maksalaatikkoa.


Päivänsankaritar lahjojensa kera.

Ja nyt, olemme siis möksällä. Täällä vietämme rentoa lomaa. Toki mökillä on aina jotakin pientä puuhaa ja isompaakin. Mutta tehdään sitä mitä jaksetaan ja huvittaa. Isäntä rakentaa autoportin ja tekee uuden huussin pohjan valmiiksi ensi kesää silmällä pitäen. Johan tuossa on suunnitelmia kerrakseen. Saariretkiä tehdään varmasti. Lisäksi teemme Kuopio-Joensuu-Kitee-Savonranta-kesäreissukierroksen. Lisäksi vierailemme loman aikana isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Saamme myös muutamia mukavia vieraita tänne meidän mökille Puulalle. 

Pieni Suuri Beagle ottaa tässä vaiheessa pienen kesätauon 🌻. Kirjoittelen kyllä kuulumisiamme mutta varmaankin hiukan harvemmin. Siihen on myös käytännön syyt, sillä mökkivanhus ei omaa sähköä ja nettikin saadaan tietokoneeseen toimimaan puhelimen avustuksella. Kaikkia laitteita taas ei kovin usein pysty latailemaan. 

Toivotamme Hipun, Mytön ja isännän kanssa kaikille Teille oikein letkeän lupsakkaa ja iloista kesän jatkoa! Pysyttehän kuulolla ja menossamme mukana 💖. 

Ps. Meidän upeille blogikamuille tiedoksi, että luemme ahkerasti teidän kirjoitelmia. Kommentointi ei valitettavasti vaan jostain syystä näillä omena-laitteilla onnistu. Emme ole isännän kanssa onnistuneet mysteeriä selvittämään. Harmittaa kovasti mutta emme ole teitä ketään siis unohtaneet.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Paljon onnea Myttö!

Tänään on juhlapäivä! Ihana ja meille niin kovin rakas Myttö täyttää kaksi vuotta. Syntymäpäiväsankaritar saa lahjaksi lelun sekä herkkuja. Lisäksi tarjolla on erikoisateria. Hipulle ollaan myös varattu hiukan spesiaalia syötävää juhlan kunniaksi. Merkkipäivää vietämme oman perheen kesken.

Myttö on utelias, reipas, iloinen, touhukas ja välitön beagletyttö. Se palvoo Hippua ja niiden välillä on hyvin vahva side. Yhteiset leikit, paini- ja juoksukisat sekä löhöilyhetket ovat varmasti sitä parhautta, molemmille. Olemme isännän kanssa kovin iloisia, että Myttö on osa pientä perhettämme. Se on tuonut meille runsaasti ilon ja onnen hetkiä.



🎈 Suuren suuret onnentoivotukset 

kaksivuotiaalle Myttöselle! 🎁


perjantai 25. kesäkuuta 2021

Mitä parhainta juhannusta toivotellen!

On taas se aika vuodesta, kun juhlistamme kesää! Juhannus on auringon, lämmön ja luonnon värikylläisyyden juhlaa. 

Me vietämme juhannusta perinteiseen tapaan saaressa, Haminan edustalla. Matka sinne taittuu veneellä Kotkasta. Matkakapsäkkeihin on pakattu paljon iloista mieltä, rentoa fiilistä sekä tietysti juhannusherkkuja. On aina suuri ilo saada kutsu Suuri Mustaan ja Hilpu sekä Myttö ovat varmasti riemuissaan, kun tapaavat taas tuttuja kasvoja.

Alla olevan, helteisiä tunnelmia alkuviikosta Puulan rannalla kuvaavan valokuvan sekä Immi Hellénin runon myötä toivotamme meidän koko lauma kaikille Teille, hyvät blogikanssakulkijamme 

hilpeää ja hienoa juhannusta!




Kas, kesällä metsämailla

on eloa suloisaa:

tuhat sirkkusta soittamassa

ja kukkia täynnä maa.


Oi, aukaise sydämmesi

suven armahan sulollen,

ja riemuitse, laula ja nauti

kuin taivallan lintunen.


Oi, syksyhän saapuu sitten,

saa säteliet sammumaan,

vie laulajat merten taakse;

ja kukkaset kuolemaan.


Niin suljeppa sydämmesi

ja suojele suveasi

Ja anna ikuisen kesän

sun asua rinnassasi.


 Immi Hellén: Ikuinen kesä

torstai 24. kesäkuuta 2021

Vapaus koitti taas

Palasimme eilen kaupunkiin, koko sakki. Taakse jäi helteisen kuuma Kangasniemi. Ja Puulan vesi keikkui lämpötilaltaan 25-26 plusasteessa. Me kaksijalkaiset uimme ja paljon. Isokorvien voimia valtava paahde alkoi verottamaan. Hippu ja Myttö eivät juuri päiväaikaan jaksaneet kuin maata varjossa. Välillä ne käppäilivät järveen ja isäntä myös kantoi niitä syvemmälle rantaveteen, jotta saimme koiruleiden koko kropat kasteltua. Hyttysiä oli turhan paljon ja ilmestyipä paarmatkin kuvioihin. Mutta kokonaisuudessaan möksällä oli mukavaa ja rentoa.


Junamatka Hipun kanssa Mikkeliin sujui oikein mallikkaasti. Olin ostanut lemmikkivaunusta paikat meille molemmille. Hippunen katseli alkumatkasta maisemia mutta Lahden jälkeen kävi torkkumaan penkilleen. Vaunussa oli meidän lisäksi kolme koiramatkustajaa ihmisineen sekä pari kissaa kantokopissaan. Hippu ei kanssareissaajista välittänyt. Tiesin, että Hippu on hyvä matkakaveri. Joten voimme matkustaa jatkossakin pidempiä matkoja junalla, jos tarve vaatii. Ja eiköhän tuo reissu suju myös Myttösenkin kanssa. 

Isäntä ja Myttö olivat meitä Mikkelin asemalla vastassa. Ja miten iloinen ja riemukas jälleentapaaminen se olikaan! Myttö ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, niin onnellinen se oli Hipun näkemisestä. Hippu oli myös riemuissaan ja hyppi sekä pomppi Mytön ympärillä kuin ekaa kertaa pellolle päässyt vasikka 😀. Kaksikko oli selvästi ikävöinyt toisiaan. Ja olihan minullakin ollut kova ikävä meidän pikkuriiviötä sekä isäntää. 


Mökille noussut aita toi Hipulle ja Mytölle takaisin vapauden. Aita on oikein toimiva ja melko ison alueen se nyt kattaa. Aitaan meni aitaverkkoa noin 170 metriä ja aitatolppia noin 80 kappaletta. Se palvelee meitä ja tyttösiä hienosti. Ja minulle se toi tullessaan helpottuneen ja huolettoman olon. Näytti, että isokorvat eivät aitaa sen erikoisemmin ihmetelleet. Eivätkä roikkuneet siinä tai yrittäneet kaivaa maata pois alta. Etukäteen arvelimmekin, että Hippuli ja Myttöskä sopeutuvat aitaan mutkattomasti 😊. 

Mutta vaikka meillä on nyt aita koirien kulkualuetta rajaamassa, pääsee sen läpi silti kulkemaan 😠.  Mökin pihalle ilmestyi nimittäin eräänä iltapäivänä kyy! En ole itse nähnyt mökin pihalla minkäänlaista käärmettä noin 40 vuoteen. En myöskään lähimaastossa tai sienimetsässä. Liekö helle ajanut nyt käärmeet liikkeelle mutta noin 30 cm pitkä kyy luikerteli mökin seinän vierustalla. Huusin isäntää apuun ja hän hoiti käärmeen pois pihalta. Olin todella iloinen siitä, että Hippu ja Myttö olivat sillä hetkellä mökissä nukkumassa. Ei mahda mitään mutta inhoan käärmeitä. Voin suorastaan pahoin hetken aikaa, kun käärme oli saatu pois näköpiiristä.

Aita alkaa ja päättyy järveen. Siten, ettei
likat pääse rantakiviä pitkin kiertämään sitä.
Kuvassa pikkuportti, joka on naapuriin päin
(välissä pitkälti tiheää metsää). 
Toinen, "autoportti", syntyy heinäkuussa.

Helle verotti meidän kaksijalkaistenkin voimia. Mutta istutin kesäkukat ruukkuhin ja ostin myös valmiita amppeleita. Nyt meitä ilahduttaa mökkikauden ajan lobeliat, pelargoniat, marketat, miljoonakellot, petuniat sekä lumihiutaleet. Isäntä oli kasannut meille uuden grillin käyttöömme ja teki vielä pieniä fiksailuja aitaan. Iltaisin uppouduin kirjaan ja isäntä jalkapalloon läppärin välityksellä. Puulalle palaamme heinäkuun alkupuolella. Sitä ennen meillä on edessä saarijuhannus sekä ihanan Myttösen synttärit ensi viikolla 🎂.

torstai 17. kesäkuuta 2021

Kesäurakka valmis

Ihan pian nousemme Hipun kanssa Mikkeliin vievään junaan. Isäntä ja Myttö ovat meitä siellä vastassa. Matka jatkuu Mikkelistä kohti Kangasniemeä ja mökkiä, joka on nyt aidan sisällä! Pientä hienosäätöä aita vielä kuulemma vaatii. Ja isompi, autolla pihaan ajon mahdollistava portti vielä puuttuu. Nyt sen virkaa toimittaa pelkkä aitaverkko. Mutta portin ehtii tehdä myöhemminkin kesällä. Pikkuportti Pimun ja Typyn haudan kohdalle on jo nikkaroitu. Siinä isäntä hyödynsi vanhan laiturin lautoja. 

Aitaurakka oli iso ja suoraan sanoen keväällä hieman epäilin, miten isäntä jaksaa tehdä aidan yksin. Mutta hän on työteliäs ja kovin näppärä tyyppi. Ihailen taitoja ja eritoten sinnikkyyttä, jota häneltä löytyy runsaasti. Aita oli kuluvan kesän pääurakka. Loppukesän voi huilata, lomailla ja nauttia kauniista suvesta. 


Myttö on saunonut mökillä ahkerasti. 

Hipun kanssa olemme ulkoilleet ja ottaneet rennosti kotosalla. Sen verran täällä kotonakin on ahkeroitu, että pesin ikkunat sekä parvekelasit. Homma, jota inhoan kotitöistä ehkä eniten. Hippu on nukkunut vieressäni meidän kaksijalkaisten sängyssä. Se on harvinaista herkkua, sillä koirien nukkumispaikat ovat meillä portin takana olohuoneessa. Lampaita olemme käyneet moikkaamassa liki päivittäin. Välillä niitä on katselemassa isompikin väkijoukko. Hienoa, että lampaat ovat ilonamme pitkälle syksyyn. 

Lauantaina appiukko rapsutteli
Hippua ahkerasti. 

Minulla on iso pino kirjoja varattuna lomalle, jonka vietämme pääosin Puulan rannoilla. Olen haaveillut jo kauan, että minulla olisi joskus aikaa sekä voimia uppoutua kirjoihin ajasta välittämättä. Tänä kesänä se mahdollisuus on avautunut. Olen iloinen tästä. Ensi viikolla vietämme keskikesän juhlaa juhannusta. Ennen sitä saadaan ennusteiden mukaan nauttia valtavasta helleaallosta. Toivottavasti Myttönen houkuttelee silloin myös Hipun uimaan ja enemmän kuin kastelemaan vain jalat sekä vatsan. Ja minäkin taidan heittää talviturkin pois!

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Kaupunkilaiset ja mökkiläiset

Alkuviikosta isäntä ja Myttö läksivät kohti Puulan rantoja. Me Hilpun kanssa jäimme pitämään kotihuushollia pystyssä. Ensi alkuun oli meininki, että molemmat koirulit jäisivät kanssani kaupunkiin. Mutta hetken mietittyään isäntä totesi, että kyllä hän mökki- ja saunakaverin haluaa reissuun mukaan. Päädyimme siihen, että Myttönen lähti matkaan mukaan. Sitä voi pitää irti möksän pihalla, koska se ei yksin karkaile (on kokeiltu). Hipun kanssa on taas leppoisaa matkustaa ensi viikolla junalla Mikkeliin. Myttö kun tuppaa haukkumaan muille koirille ja on muutenkin kovin energinen tyyppi. Hilpunen on rauhallinen matkakaveri. 

Pakkasin Mytön mökkikassiin 
herkkujen lisäksi saunaoluen.

Olemme Hipun kanssa viettäneet rauhallisia kotipäiviä. Sää on ollut kovin helteinen, joten päivisin lenkit ovat olleet minimittaisia. Vasta iltaisin olemme lähteneet pitkälle lenkille. Jotta en aivan mökkihöperöidy tänne kotiin, olen käynyt kirjastossa ja tapasin entisiä työkavereitani. Oli oikein mukava nähdä heitä ja vaihtaa kuulumisia. 

Keskiviikkona saapuivat kesälampaat läheiseen lammasaitaukseen. Kovin pieniltä ne näyttävät aina näin alkukesästä. Kun ne syyskuun lopulla viedään pois, on niistä kasvanut jo isoja kavereita. Satuimme aitaukselle Hipun kanssa juuri, kun lampaat oli lastattu alas kuljetusautosta. Eikä mennyt kuin hetki, kun uteliaimmat kamut tulivat jo morjestamaan Hippua. 


Tiistaina rekka oli tuonut lavallisen aitatarvikkeita mökkitien päätyyn. Isäntä on ahkeroinut helteessä, valtavien hyttysparvien keskellä. Aidan teossa on iso, iso urakka. Mökkimaasto on kivikkoista ja louhikkoista. Mutta tolpat ovat jo pystyssä. Seuraavaksi isäntä ryhtyy kiinnittämään verkkoa. Porttitarvikkeet on myös hankittu ja minä ostin niihin kyltit, jotka ilmoittavat yksityisalueesta sekä koiravartioinnista. En tiedä, miten voin kyllin kiittää isäntää tuosta suuresta savotasta, jota hän nyt tekee. 

Kangasniemellä on helteitä riittänyt myös. Järven vesi on täysin uimalämmintä ja isäntä on pulahtanut Puulaan usemmankin kerran päivässä. Myttö on uinut myös. Ja saunonut 😀. Ensi viikolla mekin sitten Hipun kanssa pääsemme mökille. Tänään lähdemme anoppini ja appiukkoni luo kyläilemään. Uskon, että se on Hipusta aivan mahtava juttu!

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Karvakaaos

Nyt on lämmintä kesäsäätä riittänyt! Viime päivät ovat olleet aika ajoin jopa tukalan kuumia. Eilen ja tänään täällä etelässä ropsahteli kuitenkin sadekuuroja. Ne raikastivat mukavasti ilmaa. Luonto tykkää myös. Olemme kastelleet Hilpan ja Myttösen kotona suihkun alla ennen pitkille lenkeille lähtöä. Ne myös käyvät kahlaamassa kuraojissa, joita meidän ulkoilureittien varrelta löytyy. Myttö on erityisen ihastunut läträämään kaikenlaisissa vesilammikoissa. Itse en ole tuosta touhusta erityisen iloinen mutta olen antanut periksi.

Ensin viilennetään kroppaa kuralammessa...

ja sen jälkeen löytyykin energiaa leikkiä.

Hipulla on menossa sen elämänsä suurin karvanlähtö. Se kasvatti talven aikana itselleen sellaisen karvapalttoon päällensä, että sen harveneminen on aiheuttanut meillä todellisen karvakaaoksen. Joka päivä harjaan Hippusta ja kerran se on pestykin. Pesu on varmaan toistettava kohta puoliin uudelleen. Yleensä emme pese koiria kuin pari-kolme kertaa vuodessa. Imuri saisi surista joka päivä, jotta karvakasoja ei vaeltaisi pitkin lattioita. Toivottavasti Hipun talviloimi on kohta tiessään ja karvanlähtö tokenee. Sille kun ei edes mitään lohiöljyjä tms. karvanlähtöön vaikuttavia linimenttejä voi antaa. 

Lämmin ja kostea ilma on tuonut metsälenkeillemme hyttysiä kavereiksemme. Lisäksi muutamia punkkeja olemme nyppineet pois isokorvien turkeista. Punkkikarkotteen pitäisi estää mokomien viheliäisten tarttuminen ihoon. Se ei kuitenkaan estä punkkien kiipeämistä heinikosta koiran kroppaan. Mutta vaikka näitä vähemmän mukavia luontoihmeitä taas on, nautimme silti kovasti lämmöstä, auringosta ja ennen kaikkea valoisista päivistä.

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Levollista arkea taivaltaen

Olen päässyt mielestäni jo melkoisen hyvin yli työrintamalla tapahtuneesta suuresta muutoksesta. Nyt annan aikaa itselleni ja perheelleni. Tänä kesänä aion viettää paljon aikaa Kangasniemellä. Siihen ei välttämättä tule toista mahdollisuutta ennen eläkeikää. Ja toki myös toivonkin, että olen takaisin töissä viimeistään syksyllä. Suunnitelmani voi kuulostaa itsekkäältä. Mutta luulen, että tämä pakotettu poisolo työmaailmasta voikin osoittautua tässä vaiheessa elämääni vallan parhaaksi tapahtumaksi. Kuluva vuosi on tähän mennessä ollut monella tapaa kovin raskas. 

Pellolla tuuli toi tullessaan kivoja hajuja.

Vaikka en avaakaan aamuisin tietokonetta ja työpuhelinta enkä istu kokouksissa, on arki rullannut meillä muuten tuttuun tavalliseen tapaan. Olemme nauttineet Hilpan ja Myttösen kanssa pitkistä päivälenkeistä. Piipahdamme myös kotikoirapuistossa päivittäin. On suuri onni ja mielen piristys, että meillä on nuo kaksi karvaista kaverusta. Ne rytmittävät päivää ja antavat paljon iloa elämään. 

Myttö löysi ojan reunalta rotanraadon. 
Se kuskasi sen Hipulle haisteltavaksi.

Isäntä pakertaa vielä tovin töissä ja sitten lomalaitumet kutsuvat. Viime kesänä päätimme hylätä suunnittelemamme lyhyen kesälomareissun, koska korona sulki kaikki paikat. Heinäkuussa tuo retki toteutetaan. Hotelli Kuopiosta on varattu. Hääpäivää vietämme Joensuussa ja yövymme myös siellä. Käymme Kiteellä paluumatkallamme Kangasniemelle. Odotan jo innolla tuota minilomamatkaa! 

Ihan kohta kääntyy kalenterissa sivu ja olemme kesäkuussa. Luonto on kukkeimmillaan. Alkukesä on upeaa aikaa ja siitä aiomme nyt nauttia sekä maalla että kaupungissa. Tämä blogi aloitti taipaleensa 26.5.2009. Kiitos hyvät lukijamme sekä meidän mahtavat blogikamut palveluskuntineen, että olette pysyneet matkassamme mukana. Pysyttehän jatkossakin 🌼.

perjantai 21. toukokuuta 2021

Hyvien uutisten viikko

Mennyt viikko on sisältänyt paljon kivoja uutisia. Paras niistä on se, että mökkivanhus oli säilynyt ehjänä talven jäljiltä. Itse möksä sekä aitat, liiteri, huussi ja laituri olivat kunnossa ja paikoillaan. Vene oli edelleen tiukasti nurin käännettynä omassa telineessään ja linnunpöntöt olivat pysyneet puissa kiinni. Oli valtavan mukavaa päästä pitkästä aikaa mökille. Kun katselin Puulalle, mieli rauhoittui välittömästi ja olo oli levollinen. 

Vihdoinkin taas Puulan rannoilla!

Hipun ja Mytön mielestä mökki taitaa olla maailman paras paikka. Mökin nurkat ja pihapiiri syynättiin huolella. Hajuja tuntui riittävän haisteltavaksi niin paljon, että etenkin Hippu suorastaan hullaantui. Niin intensiivistä nuuskutteluvaihdetta se ei täällä kaupungissa saa päälle. Upean lämmin sää laittoi tyttöset ottamaan päiväunia pihassa pehmeällä nurmella tai sammaleella. Myttö kävi uimassa mökkitien varrella olevassa ojassa ja tietysti myös saunoi meidän kanssa, joka ilta. Hippu tarkkaili lempipaikastaan, kuistilla olevasta nojatuolista käsin järven tapahtumia. Vesilinnut vaativat kai Hippulin mielestä jonkinlaista vahtimista. Etteivät sentään rannalle ala kapuamaan...🐦

Myttö meni makaamaan lauteille jo
saunan lämmitysvaiheessa.

Nautimme rentouttavasta ja leppoisasta pitkästä viikonlopusta Kangasniemellä. Mitään kovin erikoisia hommia ei tehty vaan keskityttiin keräilemään voimia. Kuuntelimme radiota (mökkikanavana aina Radio Suomi). Luimme kirjoja, kävimme kävelemässä metsässä. Saunottiin ja grillattiin joka ilta. Tehtiin veneretki ja pysähdyttiin saareen syömään eväitä. Isäntä teki pieniä huoltohommia ja laitoimme pihakalusteet paikoilleen. Pimun, Typyn ja Nupin haudalle laitoin palamaan kynttilät ja ruukkuun vaaleanpunaisen ruusun. Mökille palaamme kesäkuussa ja silloin isäntä aloittaa kesän pääprojektin eli aidan pystyttämisen 🔨. 

Hippu lempituolissaan katse kohti järveä
ja siellä liikkuvia lintusia.


Viime viikolla sain viestiä naapurikirjastostamme. Sieltä kysyttiin Hipun valmiutta aloittaa lukukoiratyöt taas syksyllä. Tämä oli erinomaisen hauska uutinen ja vastasinkin välittömästi, että ilman muuta Hippu on valmis taas hommiin liki 1,5 vuoden "lomautuksen" jälkeen. Toivottavasti myös kotikirjastomme pystyy syksyllä käynnistämään lukukoiratoiminnan, jolloin Hippunen pääsee taas sinnekin kuuntelemaan kivoja tarinoita 📚.



Kevään ja kesän merkkejä ilmestyy luontoon yhä enemmän. Rentukat ja voikukat kukkivat. Kuten myös käenkaali, jota minä kutsun nimellä ketunleipä. Koirapuistossa olevaan puuhun oli tehnyt mustarastas pesänsä ja pesässä on 4-5 poikasta. Pesä on valitettavasti niin matalalla oksistossa, että meidän pikkuinen Myttökin pääsee kurottamaan kuononsa sinne. Toivottavasti poikaset selviävät aikuisiksi saakka ja puistossa kävijät jättävät pesän rauhaan. Variksista puhumattakaan.

Loppuun vielä pari ilosanomaa, joista pitää mainita. Meidät on nyt isännän kanssa rokotettu koronaa vastaan. Ja Suomi kisaa huomenna euroviisujen finaalissa! Aion pystyttää meidän laumalle kisakatsomon herkkujen ja kuohujuoman merkeissä. Uskon vahvasti, että voitto tulee 🎵.


keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Uudenlainen arki

Olemme lähtökuopissa valmiina suuntaamaan kohti nelostietä ja Kangasniemeä. On aika aloittaa taas uusi mökkikausi! Tämä on meidän perheen vuoden odotetuin tapahtuma. Vaikka se joulun aikakin on toki tärkeä 😀. Hiukan on jännitystä ilmassa sen suhteen, onko möksävanhus pitänyt itsensä tolpillaan talven tuiskuissa. Onko laituri ehjä, miten aitat ja huussi. Upeita kesäisiä ilmoja on luvattu loppuviikolle, joten sen puoleen meillä on tiedossa varsin hieno mökkireissu. 

Tyttöset nauttivat lämpimästä
säästä parvekkeella loikoillen.

Eilen allekirjoitin irtisanomisilmoituksen. Kaikki tapahtui todella nopeasti, sillä perjantaina sain tiedon, että töitä ei todella jatkossa ole  ja minut irtisanotaan. Tämän tiesinkin alustavasti mutta myös työvelvoite päättyi välittömästi. Maanantaista alkaen olen siis viettänyt "vapaapäiviä" ja niitä jatkuu siihen saakka, kunnes löydän ja saan uuden työpaikan. Minua ei ole koskaan ennen irtisanottu. Olo on hiukan pöllähtänyt ja epäuskoinen vieläkin. Surullinen myös, sillä minulla oli hienoja työkavereita, joiden kanssa tein vuosia yhdessä hommia. Toisaalta olen myös äärettömän helpottunut, että tämä noin kolmisen vuotta kestänyt epävarmuus ja löysässä hirressä roikkuminen päättyi. Muutoksia oli paljon, ulkoistuksia ja muuta vähemmän kivaa. Nyt huilaan hetken, keräilen voimia ja toivun jonkinasteisesta järkytyksestä, Kuitenkin katse suunnattuna kirkkaasti ja levollisin mielin kohti tulevaa. Olen saanut valtavasti tukea ja ymmärrystä ystäviltäni ja lähisuvulta. Ja kaikkein eniten olen kiitollinen isännälle. Olen kovin kovin onnekas, että minulla on hänet sekä Hilpu ja Myttönen. 

Miten meidän vuoden eka mökkireissu sujui? Saunoiko Myttö? Toimiko Hippu isännän grillausapulaisena? Näistä ensi kerralla. Kesäistä viikonloppua Teille ja voikaa hyvin 🌷.

torstai 6. toukokuuta 2021

Vappuherkutteluja rokotuksia odotellen

Viileä alku tuli tälle toukokuulle. Mutta eiköhän sää tuosta lämpene ja kesää kohtihan joka tapauksessa mennään. Hippu ja Myttö ovat innostuneet syömään ruohoa. Sen verran nurmikot jo vihertää, että lyhyitä korsia pystyy nyhtämään suuhunsa. Kun kesä saapuu, ei isokorvia enää ruohon syöminen innosta. Tämä on keväinen ilmiö. Yleensä kai koirat oksentavat, kun ne syövät isomman määrän heinää. Meillä ei tätä onneksi tapahdu vaan vihreä tulee ulos toista kautta. 

Vietimme vappuaattoa Keravalla. Poikakolmikon ja biigelien jälleennäkeminen oli suurta riemua ja iloa täynnä. Siitä on jo tovi vierähtänyt, kun viimeksi tavattiin. Pojista kaksoset lenkittivät Hilpua ja Myttöstä innokkaasti. Isoin pojista rapsutteli ja silitteli tyttösiä ahkerasti. 

Vapun herkkuiltapala.

Kyläreissun kruunasi herkullinen vappuaaton iltapala. Me kaksijalkaiset saimme nauttia ylenpalttisista ja todella maistuvista grilliherkuista. Söin tämän vuoden ekan grillimakkaran ja voi, miten se olikin hyvää! Rakastan grillimakkaraa. Pöydässä oli paljon muutakin tarjolla. Hippu ja Myttö saivat pienet makupalat grillattua karitsaa sekä niiden omia herkkuja peuramakupalojen muodossa. Meillä oli mukava, leppoisa ja kiva ilta Keravalla. Kun saavuimme kotiin, isokorvakaksikko rönähti sohvalle ja vaipui sikeään uneen. 

Koronarokotukset täällä meidän kotikaupungissa etenevät. Täällä rokotetaan jo alle viisikymppisiä, joten nyt meillä isännän kanssa on rokotusajat parin viikon päähän. On hienoa, että tämä projekti etenee näin rivakasti ja se on lupaus väljemmästä sekä normaalioloisemmasta kesästä. Varuillaan on silti vielä oltava ja noudatettava saatuja ohjeistuksia 😷. Pysytäänhän siis terveinä!

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Vappuiloa!

Kevään juhla eli vappu on taas täällä. Huusholliamme koristaa ilmapallot ja serpentiini. Simaa on ostettu. Hipulle varasimme vappuherkuksi peurankorvan. Myttö saa kuivatun häränkorvan. Aiomme nauttia rennosta ja mukavasta vapusta. Tästä mennään jo kovaa vauhtia kohti kesää!


Toivotamme Hipun, Mytön ja isännän kanssa kaikille Teille

🎈  hilpeän hauskaa vappua 🎉