maanantai 28. marraskuuta 2011

Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä...

Näille piti...

Vietimme eilen ensimmäisen adventin iltapäivää Rajasaaressa. Tuuli ja sade vihmoi meitä mutta sinnikkäästi talsimme saarta ympäri ja Typy innostui myös leikkimään muiden puistokävijöiden kanssa. Hyvät juoksut saatiin aikaan etenkin kaksivuotiaan beagle-tytön kanssa, joka oli samanlainen tohottaja kuin meidän Typsy. Pimu tyytyi haistelemaan vanhan arvokkuudella sellaisia koiria, joiden se katsoi olevan jollain tapaa kiinnostavia. Ei kiinnostaville-tapauksille se antoi kipakat lähdöt. 

...vähän räyhätä.


Haikailen jo kovasti pakkasen ja lumen perään, sillä sadekelit tietävät isokorvakaksikon suihkukeikkaa joka lenkin ja ulkoilun jälkeen. Plääh... se kun on tahtojen taistelua etenkin Pimulin kanssa. Mutta olipa säät mitä tahansa, tulevana lauantaina juhlitaan meidän ikäneitoa ja joulukin on jo ovenraossa!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Eikä loppua näy

Sitä luulisi, että kun koiranpentu oppii sisäsiistiksi, ei erilaisten eritteiden siivoamista enää sen jälkeen tarvitsisi tehdä. Lukuunottamatta mahdollisia ripulitauteja. Mutta turha luulo ainakaan meidän huushollissa.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Typsyys oli lirauttanut pissit olohuoneen matolle. Syyllinen on sikäli selvä, että Pimu ei ole kuseksinut sisälle kuin reilut 11 vuotta sitten. Eilen töistä kotiin palattuani ovella hyökkäsi vastaan näpäkkä pas...an haju ja sieltähän ne löytyi keittiöstä. Yksi kasa matolla, toinen lattialla. Tällä viikolla on siis taas mattopyykätty. Tästä eilisen episodin syypäästä ei ole täyttä varmuutta. Typy luikuili eteisen kenkäkaapin alle piiloon, kun kauhistelin suureen ääneen kodissamme leijaillutta "tuoksua". Toisaalta Pimuli on sontinut sisään silloin tällöin, sillä sen ruuansulatus pelaa joskus paremmin kuin hyvin ja eilen olin normaalista töistäpaluuajastani noin puolisen tuntia myöhässä. Vanha neiti ei ehkä pystynyt enää pidättelemään. Ja siitä saan syyttää täysin meitä omistajia, jotka olemme luoneet melkein minuutintarkan aikataulun sille, koska tyttöset pääsevät työpäivinä iltapäivälenkille. Jo reilu viiden minuutin poikkeama saattaa olla kohtalokas ja mattopyykkishow on valmis. 

Olipa syyllinen kumpi tahansa, en usko siihen, että minkäänlainen kurinpalautus tai toruminen näissä tilanteissa auttaa. Mitä sitä jälkikäteen saarnaamaan, syyllistä olisi pitänyt torua heti tekohetkellä. Vaikka pistääkin vihaksi se, että edelleen saa siivota aikuisten koirien sotkuja, kerron isokorville, että vahinkoja sattuu. Ja kiitän taloyhtiömme hyvin toimivaa pesutupaa ja siellä olevaa järkälemäistä pesukonetta, jossa voi ja saa pestä isonkin maton.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Uudessa löhöpaikassa ruohon sulattelua ja juhlaan virittäytymistä

Lumesta ei ainakaan täällä Etelä-Suomessa ole vielä tietoakaan, joten isokorvat syövät innolla heinää ulkoilureissuillamme. Tämä omituinen tapa on ollut molemmilla neideillä jo pennusta pitäen ja eipä tuosta haittaakaan ole ollut. Syökööt ruohoa, jos se kerran niin makoisalta maistuu. Otin tätä blogijuttuani varten eilen kuvia kahdesta beaglesta laiduntamassa, mutta sateisen ja pimeän sään vuoksi kuvat eivät olleet julkaisukelpoisia. Niin, iltapäivällä työpäivän jälkeen, kun lähdemme ulos, on jo hämärää. Ja kun lenkki on heitetty, on pimeää.


Mikäs tässä köllötellessä, uudella sohvalla!
Meitä reilut kymmenen vuotta palvellut sohva lähti viime viikolla viimeiselle matkalleen. Olen jo vuoden verran haaveillut, että saisimme tulevaksi jouluksi uuden sohvan. Ehkä sen nyt uskaltaa hankkia, kun Tyyperikin on jo rauhoittunut. Ainakin vähän. Eikä pikkuneiti ole onneksi huonekaluja syönytkään lukuunottamatta yhtä kirjahyllymme osaa. Isäntä luki viime viikolla paikallislehteä ja tämän lukutuokion seurauksena meillä on nyt hieno, iso, uusi sohva. Ainut miinus tässä kapistuksessa on vaalea väri (ei paras vaihtoehto koiraperheessä) mutta muuten kyllä kelpaa! Mahdumme koko poppoo sohvalle löhöilemään eikä ole edes ahdasta!

Pimun 13. syntymäpäivä lähestyy. Kuohujuomaa nautitaan 3. joulukuuta hyvien ystävien seurassa, kuten aikaisempinakin vuosina. Lahjaksi rakas Pimulimme saa uudet valjaat, sillä vanhat ovat jo kulahtaneet ja kuluneet. Myös vierasjoukkomme muistaa varmasti ikäneitoa runsain huomionosoituksin ja lahjapaketein. Juhla-ateriaksi juhlakalu saa perinteiden mukaisesti lenkkimakkaraa ja kaksijalkaisille tarjoamme jotain muuta. Ei sen puoleen, että makkarassa jotain vikaa olisi... On vaikea uskoa, että Pimulla on ikää yli kymmenen vuotta. Se on pirteä, elinvoimainen ja iloinen koira. Toivon hartaasti, että saamme nostaa Pimun kunniaksi vielä monen monta maljaa!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Vaihtokauppaa

"Älä nyt tyhmä tänne tule". Näin tokaisin rusakolle, joka aamulenkillä tonttuili reitillämme. Toivoin ettei isokorvat hoksaisi pitkäkorvaa mutta toivo oli turha. Ja sitten mentiin ristiin, rastiin, oikealle ja vasemmalle. Beagleilla kiristyivät remmit ja emännällä pinna. Välillä kun tuntui, että käsivarteni irtoavat muusta kropasta tai vähintään sormet murtuvat vetovoiman alla. Meno oli sen verran reipasta, että lenkin alussa vaatteiden alle hiipinyt kalsa muuttui lämmöksi ja puski kotiin päästyämme hikenä piponi alta.

Pimulle on näin talvea kohti mentäessä iskenyt taas luunhimo. Typsy tykkää järsiä ja jäkertää puruluita. Lemppareita ovat etenkin valkoiset, pötkylän muotoiset kevytluut sekä "kenkäluut". Pimu on jättänyt luut rauhaan. Innostus luiden syöntiin, joka heräsi Typyn tullessa meille, on pikkuhiljaa hiipunut. Mutta viime aikoina vanhuskin on intoutunut luiden jauhamisesta ja siitä saadaan myös oivallisia yhteenoton aiheita kaksikon välille. Typy vahtii mustasukkaisena luitaan, murisee ja ulisee Pimulle, kun vanha neiti lähestyy Typyn aarretta. Pimatsu taas kyttää Typyn liikkeitä ja sen pehmeiksi järsimiä luita. Kun Typyn huomio kiinnittyy toisaalle, tekee Pimu hyökkäyksen ja varastaa limaisen luun.

Jostain syystä Pimulle maistuu Typyn valmiiksi pureskelemat luut paremmin kuin omat ja ne se lahjoittaakin suosiollisesti Typylle, ilman tappelua. Typy taas tarttuu innolla Pimun lahjoittamiin luihin ja aloittaa niiden työstämisen välillä jopa raivoisasti. Ehkä kaverukset ovat tehneet sopimuksen; Typy tehköön alkupehmittelyt Pimun säästellessä vanhoja leukalihaksiaan. Hienoa yhteispeliä kähinöistä huolimatta!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Polkupyörällä ajo kielletty

En ole talvipyöräilijä, joten yleensä lokakuun lopulla laitan fillarin talviteloille. Mutta kiitos tämän ihanan lämpimän syksyn, poljen edelleen työmatkat pyörällä. Tämä on harvinaista, sillä en muista olenko sitten lapsuusaikojen huristellut polkupyörällä vielä isänpäivän tienoilla. Koska en itse ole talvi-ihmisiä, en pistä ollenkaan pahakseni vaikka voisin fillaroida vielä joulukuussakin. Jouluksi toki pitää tulla lunta!

Typy ei tykkää, kun ajan pyörällä. Silloin tällöin isäntä tulee yhdessä kaveruskaksikon kanssa minua työmatkareittini varrelle vastaan, kun poljen kotia kohti. Pimulla vispaa häntä iloisesti, kun lähestyn kolmikkoa ja soitan kelloa merkiksi, että täältä tullaan. Typy sen sijaan pistää kamalan rähinän pystyyn ja hyppii pyöräni eteen. Kun nousen pois satulasta, rauhoittuu myös Tyyperi. Mutta annas olla, jos hyppäänkin takaisin pyörän selkään ja lähden hiljakseen polkemaan kolmikon rinnalla. Siitä ei tule pitkässä juoksussa (polkemisessa) kuin ruumiita, joten on parempi hypätä taas pois satulasta ja tyytyä kävelemään itsekin. En tiedä, mistä tämä pyörätrauma on Typylle tullut, mutta isännän mielestä Typy luulee minun karkaavan, jos ajan pyörällä. Ja ehkä pikkuakka niin ajatteleekin; tuolta se emäntä nyt tulee ja meinaakin jatkaa matkaa tuon kummallisen vempaimen kanssa. Mitä peliä tämä on?! Tämä toiminta vaatii, että emännälle esitetään haukkuva ja ulvova vastalause.

Huusholli oli yllättävän entisellään, kun palasin eilen töistä kotiin. Pelkäämäni kaaos ei kävellyt jo heti ovella vastaan. Suotta kai siis huolehdin tyttöjen reaktiota, kun ne olivat pitkän tauon jälkeen jääneet keskenään kotiin koko päiväksi. Mutta piti sitä kuitenkin jollain tavalla mieltään osoittaa; Typy kieri taas sontakasassa. Tämä tapahtui koirapuistossa, joten tällä kertaa läjä taisi olla toisen koiran jättämä. Lenkin jälkeen pääsin taas pesemään Typyn ja Pimulle esitin suuret kiitokset, ettei se häärännyt paskakasassa. Ehkäpä tänään... Yök!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Haiseva paluu arkeen


PPP eli pask...nen Pimu poseeraa.
Siitä vierähtikin jo tovi. Nimittäin siitä, että Pimu pyörii ihan siinä itsessään. Nimittäin sonnassa eli paskassa, mitä sitä kaunistelemaan. Perjantaisen iltapäivälenkin tuloksena oli kaksi todella pahalta haisevaa beaglea, jotka olivat löytäneet metsästä jonkin elukan läjät. Kyseessä ei ollut koiran tai ihmisen jätökset vaan todennäköisesti supikoiran tai ketun sontaa.

Mitä vanha edellä, sitä siis nuori perässä. Typy innostui sonnassa läträämisestä niin paljon, että pitkäkoiven turkista suorastaan valui tätä lääryä. Pimulla sentään pahimmat sotkut olivat akselilla pää-kaula-etujalat. Loppulenkki meni reippaasti kohti kotia ja haju oli suorastaan tyrmäävä, kun pääsimme kylpyhuoneeseemme saakka. Pesuun joutuivat isokorvien lisäksi myös remmit, valjaat sekä emännän kengät, takki ja housut. Ja kun koirat oli pesty, menin itsekin suihkuun. Tuntui, että olin itsekin yltä päältä paskassa!

pPp 2
 Huomenna on aika palata taas arkeen ja töiden ääreen. Kuntoni on sen verran hyvä, että sairauslomailu loppuu ja työ kutsuu. Nämä kuluneet viisi viikkoa ovat menneet kuin siivillä. Pimu ja Typy ovat rytmittäneet päiväni vaikken ensi alkuun pystynyt itse tyttöjä ulkoiluttamaan. Eikä sovi tietenkään unohtaa mukavaa lomaviikkoa mökillä vaikken saunaan saanut mennäkään. Hieman olen huolissani, mitä kaksikko tuumaa, kun huomenna en olekaan päivällä kotona antamassa herkkuja tai ottamassa nokosia tyttöjen välissä meidän sängyssä. Mutta eiköhän ainakin Typy keksi itselleen ohjelmaa päivien ajaksi. Eli viimeistään aamulla nostetaan kaukosäätimet hyllyn päälle, tuikkukynttilät piiloon ja kengät eteisen kenkäkaappiin talteen. Ja teen lyhyen työpäivän, jonka jälkeen kiiruhdan kotiin katsomaan päivän tuhosaldon.