"Älä nyt tyhmä tänne tule". Näin tokaisin rusakolle, joka aamulenkillä tonttuili reitillämme. Toivoin ettei isokorvat hoksaisi pitkäkorvaa mutta toivo oli turha. Ja sitten mentiin ristiin, rastiin, oikealle ja vasemmalle. Beagleilla kiristyivät remmit ja emännällä pinna. Välillä kun tuntui, että käsivarteni irtoavat muusta kropasta tai vähintään sormet murtuvat vetovoiman alla. Meno oli sen verran reipasta, että lenkin alussa vaatteiden alle hiipinyt kalsa muuttui lämmöksi ja puski kotiin päästyämme hikenä piponi alta.
Pimulle on näin talvea kohti mentäessä iskenyt taas luunhimo. Typsy tykkää järsiä ja jäkertää puruluita. Lemppareita ovat etenkin valkoiset, pötkylän muotoiset kevytluut sekä "kenkäluut". Pimu on jättänyt luut rauhaan. Innostus luiden syöntiin, joka heräsi Typyn tullessa meille, on pikkuhiljaa hiipunut. Mutta viime aikoina vanhuskin on intoutunut luiden jauhamisesta ja siitä saadaan myös oivallisia yhteenoton aiheita kaksikon välille. Typy vahtii mustasukkaisena luitaan, murisee ja ulisee Pimulle, kun vanha neiti lähestyy Typyn aarretta. Pimatsu taas kyttää Typyn liikkeitä ja sen pehmeiksi järsimiä luita. Kun Typyn huomio kiinnittyy toisaalle, tekee Pimu hyökkäyksen ja varastaa limaisen luun.
Jostain syystä Pimulle maistuu Typyn valmiiksi pureskelemat luut paremmin kuin omat ja ne se lahjoittaakin suosiollisesti Typylle, ilman tappelua. Typy taas tarttuu innolla Pimun lahjoittamiin luihin ja aloittaa niiden työstämisen välillä jopa raivoisasti. Ehkä kaverukset ovat tehneet sopimuksen; Typy tehköön alkupehmittelyt Pimun säästellessä vanhoja leukalihaksiaan. Hienoa yhteispeliä kähinöistä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.