Kevään juhlaa!

Vietämme ensimmäistä yhteistä vappua Hipun kanssa. Viime vappuna Hippuli oli vielä Milo-äidin hyvässä hoidossa. Vappuna 2014 hautasimme Pimun ja se oli tähänastisen elämäni raskain vappu. Lapsuuden vapuista muistan äidin tekemän siman sekä munkit, mahtipontiset työväenlaulut ja vappuhuiskan, jonka saaminen kruunasi vappuiloni. Mökkivappuja, kotivappuja ja kylävappuja, joista tänä keväänä vuorossa on kotivappu. Tiedossa on leppoisan mukava kevään juhla.

Kaikille meidän plokikamuille, niiden kotijoukoille, muille lukijoillemme ja ystävillemme toivotan koko meidän lauman puolesta

Iloista vappua!

Kiire korpeaa

Kevään juhlahan se jo kurkistelee ovella. Ei uskallettu isännän kanssa ottaa riskiä, että lähtisimme Puulalle. Parin viikon päästä poksautamme mökkikauden auki ja silloin järvi on varmasti sula. Ei tarvitse pelätä, että Typsykkä tippuu jäihin vaikka uimamaisteri onkin. Maisterisbeaglekaan ei hyisessä vedessä pysty kauaa kauhomaan. Ja mistäpä sitä tietäisi vaikka Hilpuri lähtisi seikkailemaan Typyn perässä. Hui hirvitys!

Harmittaa, että olen töissä tällä hetkellä niin kiireinen, että en voi ottaa lomaa. Haluaisin kovasti pitää vähän vapaata ja nauttia isokorvien kanssa keväästä. Nyt, kun Hippusen juoksu on ohi, voisimme tehdä pidempiä koirapuistoreissuja ja muuta hauskaa. Onneksi on viikonloput, jolloin voi pyhittää aikaa isännälle sekä biigeleille. Eikä kesäänkään ole enää kovin pitkä matka. Tänä vuonna vietän reilun mittaisen kesäloman.

Synttärihulinat ovat tältä erää takanapäin. Typsy ja Hippu saivat miltei yhtä paljon lahjoja kuin päivänsankari. Ja vaikka laivareissuun neitokaisia ei mukaan huolittukaan, se tuskin jäi koiria harmittamaan. Menetys kompensoitiin sukulaisten vierailulla, joka sisälsi jälleennäkemisen suurta riemua sekä herkuttelua. Myös sitä lupaamaani kakkua.

Lukukoira- ja päivänsankariviikko

Typyllä riitti paljon kuunneltavaa, kun teimme kevään viimeisen lukukoirakeikan kotikirjastoomme. Sain kuulla kirjaston tädiltä, että lukijoita on ilmaantunut yhä runsaammin, mitä pidemmälle kevät on edennyt. Lukukoiratoiminta jää kesälomalle toukokuun puolivälissä, joten vielä on aikaa piipahtaa lukukoiran vastaanotolla. Toivomme siis kollegoillemme runsasta lukijakuntaa!

Työn ääressä.

Tällä viikolla olen saanut kutsua itseäni synttärisankariksi. Juhlinnat aloitin jo viikko sitten kilistelemällä laseja meren aalloilla hyvien ystävieni seurassa. Vaikka kyseessä oli tyttöjen reissu, jätin ikävästi omat rakkaat "tyttöni" kotiin. Olisi saattanut meno äityä vallan hulvattomaksi mikäli Typsy ja Hippuli olisivat olleet matkassa mukana. Mutta tänään lupaan antaa isokorville palat kakkua, kun sukulaisväki saapuu kyläilemään. Aika kiitää, kuten jo edellisessä kirjoitelmassani totesin. Voisin kai kutsua itseäni jo keski-ikäiseksi. Ei se ehkä paha juttu ole ... ja voin lohduttaa itseäni sillä, että kaikki vanhenevat.

"Ei tämä vissiin iltasatu ole mutta voin kai silti torkahtaa..."

Vappuun on viikko, kevään ensimmäiseen mökkireissuun vähän enemmän. Siinä välissä lähdetään pienelle retkelle, joka sisältää yöpymisen ihan oikeassa hotellissa! Mitä koirimukset tuumailivat moisesta yösijasta? Siitä sekä meidän muusta menosta seuraavissa tarinoissa!

Ei nimi biigleä pahenna

Isäntä kutsuu Typyä toisinaan ajokoiraksi. Siksi, että se näyttää Hipun rinnalla niin suurelta. Kuin ajokoiralta. Ja eihän nimi koiraa pahenna. Hippu on kasvanut korkeutta mutta lihaksissa se vielä häviää Typylle. Kyllähän Hilpuri sirolta tyttöseltä siis näyttää. Typykkä on pikkuisen hoikistunut Hipun tulon jälkeen. Luulen, että se johtuu kaksikon vauhdikkaista leikeistä ja juoksukisoista. Typsykkä on saanut enemmän liikuntaa kuluneen melkein viimeisen vuoden aikana. Herkkujen määrä kun ei ole vähentynyt. Päinvastoin; kun Hippuselle annetaan jyrsittävää, saa Typykin toki luun jos toisenkin.

Melkein kohta on tosiaan kulunut vuosi siitä, kun Hippu haettiin meille kotiin ja se asettui osaksi perhettämme. Vilkasta menoa on riittänyt. Vuosi on kiitänyt siivillä. Välillä olemme vetäneet isännän kanssa henkeä ja todenneet, että kyllä pennun kasvattaminen vaatii vähän voimia. Aika ehti jo kullata muistot ja Typy ei ollut pentuna mahdoton riiviö, kun vertaamme Pimuun. Ja Hippuun. Mutta yhtä kaikki; ikinä emme noista ihanuuksista luopuisi.

Tänään käymme Typsyn kanssa kevään viimeistä kertaa lukukoirailemassa meidän "vakiotyöpaikassa". Toivotamme tällä reissulla kaikille lukijoille mukavaa kesää, tavataan taas. Toukokuussa on tiedossa vielä keikka uusille vesille, naapurilähiön kirjastoon. Kevään aikana olemme tavanneet kivoja lukijoita, joista osa on jo vakkariporukkaa. Typystä on kuoriutunut yhä reippaampi ja varmempi lukukoira, joka hoitaa tehtävänsä arvokkaasti ja lempeästi. Mikäs tästä on siis syksyllä jatkaa!

Lotrauskausi avattu

Viikonloppuna oli jo niin lämmintä, että Typy päätti avata lotrauskauden. Sunnuntaina tehdyn lenkin varrelle osui tuttu oja, jonne oli kiva mennä kahlaamaan. Hippu tyytyi haistelemaan ojanpenkkaa mutta kastoi kuitenkin tassunsa kuraiseen veteen.

Pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Isokorvia on vaikea kuvata, sillä ne eivät suostu poseeraamaan paikoillaan. Ainakaan silloin, jos ei ole mitään kuvauspalkkiota tarjolla. Ja jos on kyseessä kevään ensimmäinen ojalotraus. Silloin Typsy ei malta pysähtyä vaan ojaa on kahlattava kuraläärystä nauttien.

Hipsukka on repinyt hajalle kaikki sen pöksyt, joten annamme kulkea sen ilman niitä. Muuten menemme moisten housujen vuoksi vararikkoon. Mitkään viritelmät, lahjomiset, kehumiset ja kommervenkit ei tunnu tepsivän. Myönnämme siis tappiomme ja olemme vuoranneet sohvan sekä nojatuolit rätein ja lumpuin. Mattoja meillä ei vielä olekaan lattioilla, sillä pissivahinkoja Hipsukalla syntyy edelleen.

Mutta mitäpä noista miettimään ja ressaamaan. Kone pesee likaiset peitot. Hippu kirmailee rinta rinnan Typyn kanssa kuin kesälaitumelle päässyt vasikka. Molemmat tosin nyt remmien päässä. Mutta sitä riemua on ilo katsella! Aurinko lämmittää ja lähettää meille valoa. Kevät on hurmaavaa aikaa!

"Hipulle housut"-operaatio

Hipun vauva-aika on nyt virallisesti ohi. Maanantaina meidän pikkuriiviöllä alkoi juoksu. Olimme isännän kanssa jo odotelleetkin sitä saapuvaksi sillä sekä Pimulla että Typyllä eka juoksu tuli melko tarkkaan vuoden ikäisenä.

Pistin Typyn vanhat housut Hipille ylle. Ajattelin, että ostamme sille ikiomat housut seuraavalla kauppareissulla. Ei ehkä kannata, ainakaan kovin hintavia. Hilpuri veivasi pöksyt pois alle puolessa minuutissa ja alkoi käsittelemään niitä hampaillaan. Yritin uudestaan... ja uudestaan... isäntä kokeili onneaan välillä. Nauratti, kun Hippu juoksi pitkin huushollia kuin länkisäärinen lännentyttö. Kokeilu jatkui eilen huonolla menestyksellä mutta koitamme sinnikkäästi vielä onnistua operaatiossa Hipulle housut.

Hippu mökillä heinäkuussa.

Housujen puute on pienempi harmi verrattuna siihen, että Hippu ei pääse seuraavaan kolmeen viikkoon riehumaan koirapuistoon. Eikä muitakaan poikapuolisia kavereita (joita Hipun kamut Typyä lukuunottamatta kaikki ovat) pääse tapaamaan. Teemme siis pitkän pitkiä lenkkejä ja leikimme synttärilahjaksi saaduilla leluilla, joista muutama on vielä ehjinä. Typsy saa varmasti osansa Hipun energiapommeista, joita se räjäyttelee roikkumalla Tyyperin korvissa, puremalla sitä hännänpäästä ja heittäytymällä Typyn eteen lattialle selälleen räksyttäen napakasti. Voin vain ihailla Typyn kärsivällisyyttä.

Keväisin tulee kova ikävä Pimua. Muistan ne lukuisat mökkireissut, kun teimme yhdessä sienestysmatkoja metsään ja Pimu loikoili rantavarvukossa auringonpaisteesta nauttien. Itkulta ei vältytä ja isäntä lohduttelee sekä yrittää keventää tunnelmiani heittämällä esiin jonkin muiston esimerkiksi Pimun rakkaasta harrastuksesta, sontakasoissa pyörimisestä. Ne pesukerrat toki lämmöllä muistan... Tuleva kesä näyttää, saanko Hipusta sienikaverin vai viekö nenä Typyn perässä peuran tai jäniksen jäljille. Haisevat harrastukset soisin jäävän Pimun yksinoikeudeksi.