Rapsutusreissuja

Viikonloppumme vierähti lapsenlikkoina Keravalla. Poikakolmikko on omatoimisia ja reippaita kavereita. Ei enää mitään pikkuvauvoja. Joten lastenhoidosta tuskin voi puhua. Mutta perään katsomisesta kuitenkin. Että mennään iltatoimien saattamina hyvissä ajoin nukkumaan ja ruoka on valmiina pöydässä. Pojat taluttivat Typsyä ja Hilpua, kun kävimme lenkeillä. Homma hoitui hienosti ja jopa toisten koirien ohittaminen Typyn kanssa sujui mallikkaasti. Toki meidän aikuisten valvovien silmien alla.

Lapsenlikkapalvelu T&H.

Valtavasti isokorvat saivat pojilta osakseen rapsutuksia, silitystä ja halauksia. Hipun kanssa leikittiin ja Typylle pistettiin vilttiä niskaan, kun se makoili sohvalla. Kaikki viisi olivat riemuissaan, kun taas tavattiin. Sen verran vauhdikas viikonloppu oli, että unta ei kotiin päästyämme kauaa tarvinnut houkutella. Sunnuntai-iltana meillä oli kotona siis varsin hiljaista.

Työkeikka takana. Nyt kohti
bussipysäkkiä ja kotia. 

Eilen kävimme Typyn kanssa lukukoirailemassa naapurissa. Kirjastossa riitti hulinaa ja Typy sai taas osakseen ihastelua. Ja niitä rapsutuksia tälläkin reissulla. Kirjastomummmo kävi moikkaamassa meitä ja toi lapsenlapsensa lukemaan Typylle. Jostain syystä, jota en tarkemmin osaa kuvailla, läksin kirjastosta poikkeuksellisen hyvillä mielin. Sanoisin jopa erittäin hyvillä mielin. Meillä oli erinomaisen onnistunut lukukoirakeikka. Olen hyvin ylpeä Typsykästä.

Iloinen joukko

Tikulla silmään, joka vanhoja kaivaa. Mutta kaivoin nyt kuitenkin tähän kirjoitelmaan vanhan kuvan. Kuvan kesältä Puulan rannalta. Illan hämärä ja tyyni järvi. Toivottavasti mökki selviää talven riepotuksista ja tuiskuista. Ikävä on.

Typy on parantunut mystisestä taudista ja on ollut taas oma, iloinen itsensä. Jo viikon puolivälissä sen vointi oli hyvä ja totesimme, josko vähän hätäilimme kiikuttamalla sen lääkäriin. Mutta hampaidenpoistoon liittyvä lopputarkastus olisi joka tapauksessa pitänyt hoitaa. 

Epäilemme, että ihan oikeaa diagnoosia Typpyrä ei tuolla lääkärireissulla saanut. Sen vatsassa kun ei ollut minkäänlaisia oireita, jotka liittyisivät siihen, että se olisi syönyt jotakin epäsopivaa. Lämpöä oli mutta ei varsinaista kuumetta. Päättelimme sen käytöksestä, että vaiva oli sittenkin sen suussa. Hampaiden irtivetäminen taisi aiheuttaa melkoista särkyä sekä leukaluussa että ikenissä. Ja ihmekös tuo, jos yläleuasta otetaan yhdellä kertaa kolme hammasta pois. Olisi siinä itse kunkin suu heikkona ja kipeänä. Tämä taas vaikuttaa koko olemukseen ja jaksamiseen. 

Lukukoirailut jatkuivat viime viikolla lähikirjastossamme. Ensi viikolla suuntaamme naapurilähiöön. Sinne onkin lyöty jo kevään vuorot lukkoon. Hippu on eri iloinen, että Typsy on taas kunnossa. Kovasti Hilpu haastaa isosiskoa leikkiin ja rakastaa köllötellä Typyn kyljessä kiinni, kun on nokosten aika. Ja me isännän kanssa olemme eri iloisia katsellessamme parivaljakkoa. Kaikki on taas hyvin.

Huolen häivä

"Taas täällä tohtorilla.".

Pihlajanmarjat eivät saaneet Typsyn vatsaa kipeäksi mutta joku muu kyllä. Tai ainakin tohtori epäili näin. Lauantaiaamuna Typy oli täysin veto pois. Illalla ei ruokakaan enää maistunut, mikä on täysin ennenkuulumatonta. Mittasimme kuumeen ja Typyllä oli hiukan lämpöä. Olin varma, että poistettujen hampaiden aukot ovat alkaneet tulehtumaan. Sunnuntaina Typy oli pirteämpi mutta ei oma itsensä vieläkään.

Läksimme siis eilen eläinlääkärin pakeille. Hampaiden poistoon kuuluva jälkitarkastus olisi ollut joka tapauksessa tehtävälistalla tällä viikolla. Ja koska Typyn olo oli kehnon näköistä, varasin ajan heti maanantaille.

Vika ei ole hampaissa. Poistokohdat ovat parantuneet hyvin ja moitteettomasti. Tohtori tutki Typyn; kuunteli sydäntä, katseli silmät ja korvat, kokeili jopa anaalirauhaset. Laaja verikoehan otettiin vasta muutama viikko sitten. Eläinlääkäri ei keksinyt mitään syytä Typyn vaisulle olotilalle. Kunnes kerroin, että se söi perjantaina iltalenkillä jotakin epämääräistä tienposkesta. Ei ollut ensimmäinen kerta.

Kotiin suuntasimme apteekin kautta. Typylle määrättiin ihmisten vatsalääkettä, jota se viikon ajan nyt nappailee. Lääkkeen on tarkoitus rauhoittaa vatsaa. Toivottavasti pillerit puree. Mietin, että ripulia ja oksentelua Typsykällä ei ole ollut. Onko vika siis mahassa.... se nähdään. Tänään Typy oli aamulenkillä jo reipas menijä. Olo oli selvästi kohentunut. Minäkin nukun ehkä jo ensi yön paremmin... huoli on ollut taas ihan hirmuisen kova.

Ei yhtään happamia, sanoi biiglet pihlajanmarjoista

Syyslomaviikko Kangasniemellä oli tällä kertaa keliltään melko sateinen. Onneksi loppulomaa kohti ilma poutaantui. Ja kylmeni. Mutta takka ja hella lämmittivät mökkivanhusta ja sen asukkeja. Saunan lauteilla oli ihana iltaisin rentoutua, kun olimme touhuilleet päivän pihalla.

Painit Puulalla.

Saimme kaikki suunnitellut hommat tehtyä viikon aikana. Polttopuita on aimo läjä odottamassa tulevia vuosia. Haravoinnit ja puhaltamiset olivat emännän hommaa. Vene kiepsautettiin nurin ja huussi tyhjennettiin. Pihakalusteet pistettiin pressujen alle säilöön ja grilli raahattiin kuistille. Kesäkukat kippasin metsään ja komposti on käännetty. 

Pihlajanmarjatko liian happamia? Ei ole.

Suurta ihmetystä meissä kaksijalkaisissa herätti Typyn ja Hipun marjastuskauden jatkuminen. Ne mättivät innoissaan puolukoita kuonoonsa ja yritin toppuutella niitä, etteivät ylensöisi marjoja. Eikä marjojen syönti puolukoihin jäänyt. Isännän kaatamasta pihlajasta kaverukset noukkivat suurella innolla suuhunsa lisää syötävää. Ei taida pihlajanmarjatkaan olla liian happamia meidän tyttösille. 

Mitä Typy edellä, sitä Hippu perässä. 

Pelkkää työleiriä meidän loma ei suinkaan ollut. Luettiin kirjoja ja lehtiä, käytiin kirkonkylällä ja kauppa-autolla. Saunottiin ja grillailtiin. Käppäiltiin metsässä ja poimittiin suppilovahveroita. Heitettiin isokorville palloa ja otettiin päivätorkkuja, koko jengi.

 

Mökki jäi nyt odottamaan talven tuloa. Hyvin haikeana pistit ovet säppiin ja katselin järvelle. Tästä tulee taas pitkä kevään odotus. Sanoin Pimulle heipat ja toivotin hyvää syntymäpäivää, joulua, uutta vuotta, pääsiäistä ja vappua. Ehkä me jo silloin palaamme taas Puulalle.