tiistai 25. elokuuta 2009

Punkki Show

Inhottava olio!
Pimusta on kuluvan kesän aikana löytynyt punkkeja enemmän kuin koskaan. Niitä on nypitty sekä sormin että punkkipinsetein (hienommalta nimeltään punkinpoimija). Ne tapaukset, jotka ovat kävelleet pitkin Pimun karvapeitettä, on poimittu sormin ja raa´asti runnottu hengiltä (tai heitetty tuleen). Ne taas, jotka ovat jo ehtineet pureutua nahkaan kiinni, on irrotettu poimijalla ja ovat saaneet saman karmaisevan kohtalon kuin jaloillaan kävelevät tapaukset. Pimussa onkin lukematon määrä rupia, kun siltä on poistettu näitä ikäviä verenimijöitä. Niistä kun useimmat ovat kuitenkin ehtineet iskeä leukansa kiinni ihoon.

Punkkeja vastaan löytyisi erilaisia rasvoja ja punkkipanta. Olen kuitenkin lukenut, että näitä karkottimia ei saa käyttää mikäli koira nukkuu ihmisten kanssa samassa pedissä. Joten sen vuoksi emme ole Pimulle punkkipantaa tms. hankkineet. Lisäksi en tiedä, miten nämä aineet ym. kestävät vettä, sillä Pimu ui kesällä aina tilaisuuden tullen, etenkin kuumina kesäpäivinä. Viekö vesi niistä tehon, pitäisi varmaan perehtyä asiaan tarkemmin. Isäntä kyllä totesi, että hyvinhän tässä on pärjätty tähänkin asti ilman punkkipantoja ja Pimusta on lyhyen karvan ansiosta helppo löytää nämä riiviöt. Pitää paikkaansa, mutta toivottavasti ensi kesänä ei ole edessä samanlaista punkki showta.

Eilen Pimu joutui luopumaan sinisistä "lisäripsistä", kun tikit luomileikkauksen jäljiltä otettiin pois. Lääkäri totesi haavan parantuneen hyvin ja Pimu taisi olla onnellinen, kun lääkärireissu osoittautui vain lyhyeksi piipahdukseksi vastaanottohuoneessa. Toivotaan, ettei sinne tarvitse vähään aikaan palata. Uskon, että Pimukin on samaa mieltä.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Kesä jonka kerran elää sain


Paarmoja paossa.

Lomaa on aina hauska muistella. Ohessa muutama kuva, jotka kertovat Pimun lomaohjelmasta. Kerroinkin siitä jo heinäkuisissa kirjoituksissani, lomahan sisälsi mm. lepäilyä ja nukkumista, veneilyä, paarmojen pakoilua, pallon heittoa yms. hauskaa. Kesäherkuista Pimun suosikki on vuodesta toiseen kunnon pihvinpala (vaikka se söisi kyllä koko pihvin, jos vain antaisimme) sekä voissa paistetut muikut. Ei siis yhtään hullumpi maku meidän koiralla!

Ps. Toipilas jakselee mainiosti. Sen silmäluomea koristaa kauniit sinisellä langalla ommellut tikit. Luomi on parantunut leikkauksen jäljiltä hyvin enkä usko, että siihen jää edes kummoista arpea.
Nyt järvelle!

tiistai 11. elokuuta 2009

Operaatio Luomi

Tänään Pimulle koitti taas ikävä hetki, kun sen piti astella eläinlääkärin ovesta sisään. Edessä oli pahkuran poisto silmäluomesta ja operaatio olikin vaativampi kuin ensin luulimme.

Lääkäri oli tutkinut pahkuraa ja todennut, että sen poisto polttamalla ei kannata. Varmempaa on leikata se pois. Tällaisilla luomikasvaimilla kun kuulemma saattaa olla tapana uusiutua mikäli sitä ei saada kertaheitolla poistettua kokonaan. Siispä Pimu joutui kirurgin veitsen alle...

Leikkaus sujui hyvin. Patti saatiin kokonaan poistettua ja lääkärin mielestä leikkaus oli tässä tapauksessa viisas päätös. Patti kun oli ehtinyt kehittyä melko suureksi ja oli osittain jo kasvanut myös luomen alle. Operaation aikana vanhukselle oli annettu lisähappea ja antibiootti- sekä kipulääkekuuri saatiin kotiin viemisiksi. Lisäksi silmään laitetaan myös rasvaa sekä huuhdellaan vedellä pari kertaa päivässä. Mutta kaiken kaikkiaan siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja sunnuntai-iltana huomattu vaiva Pimun toisessa silmässä ei aiheuttanut sen kummempia toimenpiteitä. Lääkäri ei löytänyt silmästä mitään vikaa, todennäköisesti Pimu oli raapaissut sen oksaan tms. Silmä näyttääkin jo ihan normaalilta eikä Pimu enää siristele sitä.

Nyt on silmät siis tutkittu, hoidettu ja kunnossa. Peukut kovasti pystyyn ettei moinen kasvain uusiudu. Pimua kovasti vielä väsyttää eikä ruokakaan oikein maistu. Mutta haava näyttää siistiltä (tikit poistetaan parin viikon päästä) ja uskon, että viimeistään aamulla Pimu on taas ehta oma itsensä.

Toipilas

maanantai 10. elokuuta 2009

Paluu arkeen; "saat miehen kyyneliin" (ja naisen myös)

Kesäloma on nyt taakse jäänyttä elämää. Palasimme eilen kotiin mökkeiltyämme vajaat 4 viikkoa ympäri Etelä- ja vähän Pohjois-Savoakin. Kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissani kerroin, sisälsi Pimun loma kaikenlaista puuhastelua ja aktiviteettiä. Mukavaa oli kaikilla meillä!

Ennen kuin pakkasimme beaglen ja liudan erilaista kasseja ja pussukoita autoon, pesimme Pimun. Tämä on perinteinen lomanpäätösrituaali siirryttäessä metsäläisistä takaisin sivistyksen pariin. Ja peseminen on helppo suorittaa järven rannalla, siellä huuhtelukin sujuu melkein itsestään Pimun uidessa. Itse pesemisestä Pimu ei kyllä koskaan ole suuremmalti tykännyt. Karkuun pitäisi päästä ja lujaa, joten tälläkin kertaa isännän oli käytettävä ronskeja pesuotteita. Itselleni otin vedenannostelijan roolin kaatamalla kauhalla vettä päälle, kun isäntä saipusti koiraa.

En tiedä, mikä paha karma meitä on alkanut vainoamaan liittyen loman loppumiseen. Viime kesänä Pimu teki viimeisenä lomapäivänä katoamistempun, jonka seurauksena se seikkaili nelisen tuntia metsässä keskellä yötä. Silloin oli itku silmässä meillä omistajilla, löytyykö moista vanhaa höperöä ollenkaan. Helpotus oli valtava, kun isäntä vihdoin ja viimein löysi mokoman haahuilijan mökille johtavalta tieltä noin 2,5 km päästä. Tämä oli ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kerta, kun Pimu keksi tuollaiselle karkumatkalle lähteä.

Tänä vuonna loma päättyi jonkinlaiseen silmävammaan. Eilen kotiin päästyämme, isäntä vei Pimun vielä myöhään illalla lenkille. Kun parivaljakko palasi, piti Pimu toista silmää kiinni eikä suostunut aukaisemaan sitä. Toinenkin silmä näytti punoittavan. Kaivettiin netti ja koiran lääkärikirja esiin, mutta eipä niistä apua juuri löytynyt. Sitten huuhdeltiin silmiä vedellä. Tänä aamuna koira suostui jo hiukan raottamaan silmäänsä, mutta ei se kyllä terveeltä näytä. Mietimme jo eläinlääkäriin menoa, mutta päätimme odottaa huomiseen. Huomenna kun on varattuna lääkäriaika polttotoimenpiteeseen, jossa Pimulta poistetaan pahkura toisen silmän yläluomesta. Saa siis lääkäri huomenissa tutkia myös sen "kiinni olevan" silmän, mikä siinä mahtaisi olla. Toivottavasti ei mitään vakavaa... Pimulla ei näytä kyllä kipuja olevan ja se antaa koskea molempiin silmiin. Epäilen siis, että silmässä on isompi roska tai jokin risu raapi sen silmiä. Kokeilemme vielä tänään illalla kotihoitokonstina silmähuuhdetta, jospa se vaikka auttaisi.

Mutta melkein meinasi kyyneliin päättyä (ainakin emännällä) myös tämänvuotinen kesäloma. Paha onniko tässä seuraa kesästä toiseen... Toisaalta olemme vuosien varrella oppineet, että Pimun kanssa sattuu ja tapahtuu vaikka mitä. Joten ei voi tylsäksi ainakaan väittää tätä koiranomistajan elämää!

"Piina on ohi"


















maanantai 3. elokuuta 2009

Loppu lähestyy

Olemme nyt viettämässä loman loppurippeitä Kangasniemen mökillä. Pimu on jaksanut edelleen juosta pallon perässä ja pakoilla kärpäsiä. Onneksi paarmat ovat jo siirtyneet kai syyslaitumille, koska niitä ei juurikaan ole kiusaamassa vanhaa beaglea. Kaiken kaikkiaan loma on sujunut leppoisan rennosti olosta nautiskellen, Pimusta huomaa miten se nauttii vapaudesta, jota mökkielämä tarjoaa.

Kohta on aika siirtyä takaisin kotimaisemiin ja arkeen, saa nähdä miten meistä itse kukin pääsee taas normaalirytmiin kaiken tämän laiskottelun jälkeen. Vielä on kuitenkin edessä "loppurykäisyt"; puusavottaa ja sienimetsää. Saadaan vielä hiki pintaan loman lopuksi muullakin tavalla kuin auringossa maaten...