Kesäloma on nyt taakse jäänyttä elämää. Palasimme eilen kotiin mökkeiltyämme vajaat 4 viikkoa ympäri Etelä- ja vähän Pohjois-Savoakin. Kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissani kerroin, sisälsi Pimun loma kaikenlaista puuhastelua ja aktiviteettiä. Mukavaa oli kaikilla meillä!Ennen kuin pakkasimme beaglen ja liudan erilaista kasseja ja pussukoita autoon, pesimme Pimun. Tämä on perinteinen lomanpäätösrituaali siirryttäessä metsäläisistä takaisin sivistyksen pariin. Ja peseminen on helppo suorittaa järven rannalla, siellä huuhtelukin sujuu melkein itsestään Pimun uidessa. Itse pesemisestä Pimu ei kyllä koskaan ole suuremmalti tykännyt. Karkuun pitäisi päästä ja lujaa, joten tälläkin kertaa isännän oli käytettävä ronskeja pesuotteita. Itselleni otin vedenannostelijan roolin kaatamalla kauhalla vettä päälle, kun isäntä saipusti koiraa.
En tiedä, mikä paha karma meitä on alkanut vainoamaan liittyen loman loppumiseen. Viime kesänä Pimu teki viimeisenä lomapäivänä katoamistempun, jonka seurauksena se seikkaili nelisen tuntia metsässä keskellä yötä. Silloin oli itku silmässä meillä omistajilla, löytyykö moista vanhaa höperöä ollenkaan. Helpotus oli valtava, kun isäntä vihdoin ja viimein löysi mokoman haahuilijan mökille johtavalta tieltä noin 2,5 km päästä. Tämä oli ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kerta, kun Pimu keksi tuollaiselle karkumatkalle lähteä.
Tänä vuonna loma päättyi jonkinlaiseen silmävammaan. Eilen kotiin päästyämme, isäntä vei Pimun vielä myöhään illalla lenkille. Kun parivaljakko palasi, piti Pimu toista silmää kiinni eikä suostunut aukaisemaan sitä. Toinenkin silmä näytti punoittavan. Kaivettiin netti ja koiran lääkärikirja esiin, mutta eipä niistä apua juuri löytynyt. Sitten huuhdeltiin silmiä vedellä. Tänä aamuna koira suostui jo hiukan raottamaan silmäänsä, mutta ei se kyllä terveeltä näytä. Mietimme jo eläinlääkäriin menoa, mutta päätimme odottaa huomiseen. Huomenna kun on varattuna lääkäriaika polttotoimenpiteeseen, jossa Pimulta poistetaan pahkura toisen silmän yläluomesta. Saa siis lääkäri huomenissa tutkia myös sen "kiinni olevan" silmän, mikä siinä mahtaisi olla. Toivottavasti ei mitään vakavaa... Pimulla ei näytä kyllä kipuja olevan ja se antaa koskea molempiin silmiin. Epäilen siis, että silmässä on isompi roska tai jokin risu raapi sen silmiä. Kokeilemme vielä tänään illalla kotihoitokonstina silmähuuhdetta, jospa se vaikka auttaisi.
Mutta melkein meinasi kyyneliin päättyä (ainakin emännällä) myös tämänvuotinen kesäloma. Paha onniko tässä seuraa kesästä toiseen... Toisaalta olemme vuosien varrella oppineet, että Pimun kanssa sattuu ja tapahtuu vaikka mitä. Joten ei voi tylsäksi ainakaan väittää tätä koiranomistajan elämää!
Mutta melkein meinasi kyyneliin päättyä (ainakin emännällä) myös tämänvuotinen kesäloma. Paha onniko tässä seuraa kesästä toiseen... Toisaalta olemme vuosien varrella oppineet, että Pimun kanssa sattuu ja tapahtuu vaikka mitä. Joten ei voi tylsäksi ainakaan väittää tätä koiranomistajan elämää!
"Piina on ohi"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.