Mökkivappu

Kevään viimeinen lukukoirailu sujui hienosti. Tätä harrastusta jatkamme Typsyn kanssa ehdottomasti myös syksyllä. Uskon, että olemme tuoneet iloa lukijoille ja hyvilläni olen seurannut, miten Typy käyttäytyy rauhallisesti ja ystävällisesti kirjastolla vierailevia kaksijalkaisia kohdatessaan. Tämä homma on ollut Typylle oikein mainiota sosiaalisten taitojen kehittämistä. Olen hyvin ylpeä sinusta, Typy!

Tuntuu vähän epätodelliselta, että talvi mennä hujahti ja olemme jo taas suuntaamassa auton nokan kohti nelostietä ja Kangasniemeä. Meidän vapunviettoon pienessä punaisessa mökissä kuuluu mm. saunomista, risusavottaa, huussin korjaamista, grillausta ja lötköttelyä sängyssä hyvä kirja kädessä. Pimun ja Nupin yhteiselle haudalle lasken kimpun kukkasia ja sytytän lyhtyyn kynttilän.

Toivotan koko meidän perheen puolesta kaikille Pienen Suuren beaglen lukijoille sekä blogikavereillemme (kotiväet mukaan lukien)

Hilpeää ja kepeää kevään juhlaa Vappua!

Jääräpää

Pidettiin taas viikonloppuna Typyn kanssa huushollia kahteen naiseen pystyssä, kun isäntä reissasi Tampereella. Hyvin me pärjättiin ja lauantaina tehtiin useampikin pitkä lenkki, sillä ilma oli aurinkoisen keväisen kaunis. Koirahierojamme kävi eilen hieromassa Tyyperiä ja ensivaikeuksien jälkeen Typy asettui hienosti paikoilleen hieronnasta nauttien. Ne ensivaikeudet olivat tässä tapauksessa sitä, että Typy ei halunnut käydä hierontamatolle pitkäkseen vaan olisi mieluummin käynyt nukkumaan meidän sänkyyn. Ja kun sain Typyn hätisteltyä sieltä pois, se siirtyi omaan petiinsä. Ja sieltä sohvalle... Lopulta kannoin Typsyn hierontapaikalle. Hieroja totesi, että aikamoisen itsepäinen tuo meidän Typsykkä on... juu, näin on. Jääräpää, kuten beaglet tuppaa olemaan.

Hieroja totesi Typyn takajaloista, että niissä on lihasvoimaa ja hyvältä näyttää. Oikea jalka on edelleen hieman heikompi kuin vasen ja onkin syytä yhä jatkaa tasapainoharjoituksia sekä kotijumppaa. Oikean jalan reisi on myös tukkoinen ja siihen saadaan apua hieronnasta. Itse ajattelin, että Typyn selkä olisi juntturassa mutta eipä ollut! Se oli hieno uutinen se. Ajatuksissa on, että alkusyksystä käymme piipahtamassa taas fysioterapeutilla, joka saa katsoa miltä Typyn askellus uintikesän jälkeen näyttää.

Tällä viikolla lukukoiraillaan vuoronvaihdosta johtuen kevään viimeistä kertaa. Toivon, että meillä on taas runsaasti lukuporukkaa paikalla. Huomenna käymme visiitillä moikkaamassa Keravan poikia, jotka äitinsä mukaan odottavat jo biigelivauvaa saapuvaksi. Ja viikon ehdottomasti tärkein, hauskin, iloisin ja jännittävinkin asia on se, että vietämme vappua Puulan rannalla! Pitkä odotus on kohta takana ja edessä mökkikauden avaus Kangasniemellä. Seuraava mökkireissu tehdäänkin sitten jo neljään nokkaan...

Paljon hyvää

Turhaan otin niin suurta murhetta kantaakseni Typyn jalkojen suhteen. Viikon mittaan kävely on palautunut normaaliksi ja vauhti on entisenlaista. Ehkäpä yhtenä iltana annettu särkylääke sekä se, että pistin petini lattialle ja nukuin Typyn vieressä, auttoi asiassa. Lattialla nukutun yön jälkeen on oma selkäni kyllä ollut juntturassa mutta mitäpä sitä ei koiraystävänsä eteen tekisi. Sunnuntaina meille tulee pitkän tauon jälkeen taas tuttu koirahieroja hieromaan Typsykkää ja aion vielä hänen kanssaan jutella noista Typyn jaloista. Juoksukin on Typsyltä tältä erää ohi, joten sekin riesa on onneksi takanapäin.

Heti, kun aurinko näyttäytyy ja ilma lämpenee, mielii Typsy uimaan. Vesikävely on toki hyvää liikuntaa sen kintuille mutta vähemmän liejuisia ojia se voisi kyllä kahlata. Koivet ovat usein niin kuraiset ojakävelyjen jälkeen, että puoli koiraa pitää pistää suihkuun, kun pääsemme kotiin. Jännittävää on nähdä, suunnistaako Typy suoraan järveen, kun saavumme talven jäljiltä ensimmäistä kertaa mökille. Tuohon reissuun ei olekaan enää pitkä aika!

Kura lentää, kun ojakävelyn jälkeen Typy ravistelee
turkkiaan.

Tänään vietetään valtakunnallista Koiran päivää. Tänä erityisenä karvakorvien juhlapäivänä mieltäni lämmittää suuresti se, että Helsingin yliopistossa olleet kahdeksan koe-eläimenä toiminutta beaglea pääsivät vihdoinkin eläkkeelle ja jokaiselle löytyi uusi koti. En valitettavasti ymmärrä ollenkaan sitä, että Suomessa käytetään beagleja koe-eläiminä. Todella kamalaa. Eikä myötätuntoni riitä koe-eläinten käyttöön ylipäätään, oli mikä tahansa eläin. Mutta onneksi nämä eläkeläiset saavat vanhuusvuotensa elää mukavissa ja rakastavissa kodeissa.

Toivotamme Typyn kanssa kaikille meidän karvakavereille sekä blogikamuille mukavaa ja herkkupalarikasta haukkujen omaa päivää! Typsykkä saa juhlapäivän kunniaksi hirvimakkaraa. Nam!

Pessimisti

Näsiä kukassaan.

Pidin tänään lomapäivän ja lenkkeilimme päivällä Typyn kanssa aurinkoisessa, joskin tuulisessa säässä. Leskenlehdet ja valkovuokot kukkivat kilpaa ja läheisen puiston näsiät ovat myös kukassa. Lammasaitaus ammottaa vielä tyhjyyttään mutta eiköhän määkijät saavu sinne kesäkuun alkuun mennessä. Mitähän pikkubiigeli tuumaa lampaista...

Lauantaina jatkui syntymäpäiväni juhlinta, tällä kertaa mukavan naisporukan seurassa. On ilo kerätä vanha kaveripoppoo ainakin kerran vuodessa yhteen, koko sakki. Eräs vieraista nauroi, että edelleenkin hän kalenteriinsa merkitsee nämä kokoontumiset tyttöjen illan nimellä vaikka porukka ei ikänsä puolesta enää tyttöjä taida olla... Tuumasimme kuitenkin kaikki yhdestä suusta, että nämä illanvietot pysyvät ikuisesti tyttöjen iltoina.

Tässä kuvassa pitäisi näkyä Typyn
lisäksi valkovuokkoja...

Koska Typyllä on yhä juoksu eikä sitä sen vuoksi viitsinyt laittaa kylille, sai uimamaisterikin osallistua hauskanpitoon. Isännän pistin kyllä illaksi evakkoon naisväen tieltä. Typsykkä sai tuliaisia lelujen ja herkkujen muodossa. Saipa meidän tulevakin perheenjäsen ihan oman lelun, jonka pistin talteen odottamaan omistajansa saapumista. Typsy käyttäytyi hienosti juhlien ajan paitsi että ehti syödä voileipäkakun päätyä ennen kuin äkkäsin tilanteen. Tilaisuus tekee varkaan, etenkin Typystä.

Viime päivinä Typy on hieman aristellut takajalkojaan ja olen näkevinäni sen kävelyssäkin outoja piirteitä. Pelottaa, onko jalkojen suhteen tullut nyt takapakkia. Seuraamme tilannetta ja mikäli huoli ei väisty, varaamme ajan eläinlääkäriin. Isäntä ei ajattele, että vielä tarvitsisi yöuniaan menettää mutta minä tuppaan reagoimaan näihin asioihin ehkä liiankin pessimistisesti. Toki leikatut jalat voivat joskus temppuilla ilman, että se olisi jotakin vakavaa... Toivotaan siis parasta ja minä yritän olla pelkäämättä taas pahinta.

Suuri vastuu

Viikonloppuna tunnelma oli suurelta osin iloinen. Lauantaina herkuttelimme synttärikakulla ja Typy sai odotetusti tuliaisiksi herkkuja. Siinä ei kauaa ehtinyt siankorva vanheta, kun Typsykkä pisteli sen antaumuksella poskeensa. Loput herkut pistin talteen odottamaan seuraavia makusteluhetkiä.

Juuri ja juuri jalat pitivät pystyssä pientä beagletyttöä, jonka sunnuntaina tapasimme Räntäsään kennelissä. Ylpeä Milo-äiti katseli rauhallisesti vieressä, kun nostin pennun syliini ja silitin sitä. Oli valtaisan mukava nähdä pentu viimeinkin. Toivon, että voimme olla sille paras mahdollinen koti ja isäntäväki yhdessä Typyn kanssa. Tunsin jo tuosta sylihetkestä alkaen vastuuta siitä, että pystyisimme kasvattamaan pennusta onnellisen ja reippaan tyttösen. Se on päämäärä, johon kaikin keinoin tulemme pyrkimään. 

Tällä viikolla kävimme lukukoirailemassa ja työkeikka sujui mukavissa merkeissä. Kevään aikana on riittänyt hienosti lukijoita ja meillä on vielä yksi kuuntelukerta edessä ennen kesätaukoa. Mikäli kirjaston väki sallii, jatkamme lukukoirailua taas syksylläkin. Tämä on ollut antoisaa hommaa. 

"Kyllä kuuntelen."

Ja se itku; en itkenyt pennun tavattuani. Mutta silmät kostuivat uutisesta, että samassa kennelissä asustellut Typyn äiti Lysti lähti vihreämmille metsämaille pääsiäismaanantaina 12,5 vuoden ikäisenä. Lystin kohtaloksi koitui iso kasvain, joka sitten pääsiäismaanantaina päätti revetä. Harmitti kovasti, että emme ehtineet tavata Lystiä. Lupasin Typylle sunnuntaina kotoa lähtiessämme, että kerron sen äidille kovasti terveisiä ja kehun, miten ihastuttavan tytön se lokakuussa 2009 synnytti. Mutta uskon, että tuolla jossakin Pimu nyt kertoo Lystille, miten hieno kaveri Typy sille oli ja meille on sitä edelleen.

Ps. Lupasin pennusta kuvan tänne blogiin. Mutta koska en tajunnut kennelin rouvalta kysyä lupaa kuvien julkaisuun, toivon että jaksatte odotella vauvakuvaa siihen saakka, kun haemme tytön helatorstain tienoilla kotiin.  

On taas aika ojien

Kun sää on keväisen lämmin, on miltei mahdotonta pitää Typy pois kahluuhommista. Uimaan se ei ole vielä ryhtynyt, sillä siihen on yhä turhan kylmät vedet. Mutta eilen Typsykkä avasi päivälenkillä lotrauskauden tallustelemalla pitkin ojanpohjaa. Jouduin pesemään sen koivet kotiin päästyämme, sillä ne olivat melkoisen mutaiset.

Tyyperin tutkiessa mutalääryä, keskityin itse seuraamaan ketun touhuja pellon reunalla. Siellä se repolainen tiiraili pellolla istuskelevaa rusakkoa. Rusakko jökötti paikoillaan täysin liikkumatta ja aikansa pitkäkorvaa seurailtuaan kettu päätti luovuttaa ja lampsi takaisin metsään. Ja olisiko se edes saanut kiinni rusakkoa... ne ovat nopeita veijareita. 

Sunnuntaina menemme katsomaan Typyn pikkusiskoa. Odotan innolla ja jännityksellä. Toivottavasti en ala itkemään, liikutuksesta. Sitä ennen otamme varaslähdön merkkipäiväni juhlinnassa ja saamme huomenna vieraaksi lähisukua. Nautimme kakkua, kahvia ja kuohuvaa. Typyä tietenkään unohtamatta, sillä se saa varmasti yhtä paljon lahjoja kuin itse päivänsankari. Ellei enemmänkin.

Hienosti housuissa

Pääsiäispyhät on vietetty ja on palattu taas arkeen. Tulikin mukavasti huilattua ja syötyä hyvin. Liiankin hyvin. Kävimme ulkoilemassa tehden pitkiä lenkkejä ja sen päälle maata rötkötettiin sohvalla katsellen elokuvia. Vaikka tänne etelään olikin luvattu melko kosteaa säätä, ei vettä taikka räntää sentään taukoamatta satanut. Eilen näin kevään ensimmäiset krookukset kukassaan ja leskenlehtiäkin ilmaantui taas, kun keli vähän lämpeni.

Typsyllä alkoi juoksu pääsiäisperjantaina, joten kasasimme paremmat matot piiloon. Suojasimme sohvan sekä nojatuolit erisorttisilla peitoilla ja sänkyymme vedettiin taas tuplalakanat. Lattioille heitin liukkauden estoksi vanhoja räsymaton pätkiä, sillä ne on helppo pistää vaikkapa kotipesukoneeseen pyörimään. Samalla kiitin taas kerran myös taloyhtiössämme olevaa pesutupaa, jossa jököttää vankkarakenteinen mattojen pesuun tarkoitettu kone. Sille löytyy muutaman viikon päästä jälleen kovasti käyttöä.

Iloinen yllätys on ollut se, että Typsykkä on osittain nyt alistunut kohtaloonsa ja on suostunut pitämään suojahousuja yllään ihmeellisen hyvin. Toki se aika ajoin vänkyröi housut pois mutta kun sinnikkäästi laitamme ne sille takaisin, on se pitänyt housuja jopa yöllä. Siis silloin, kun emme vahdi sitä silmä kovana. Hieno juttu, Typy! Olen sinusta ylpeä.

Saimme pääsiäisenä ensimmäiset valokuvat Typyn pikkusiskosta. Se on aivan valtavan suloinen olento ja valloitti meidän sydämet heti. Näytin Typyllekin kuvia mutta se vain tuhisi puhelimeni näyttöön. Totesin, että ehkäpä se odottaa enemmän sitä, kun pikkuisen kanssa pääsee ihan kuonotusten livenä tutustumaan. Ja sitä odottelee Typyn lisäksi moni muukin!

Pääsiäisiloa!

Lammasta, suklaamunia, reipasta ulkoilua, sohvalla pötköttelyä ja mukavaa yhdessäoloa. Typylle herkkupaloiksi pakastimesta sulattamaani hirvimakkaraa. Meidän perheen pääsiäisresepti on kotoisa ja rento.

Toivotamme, kaikki kolme, blogin lukijoille sekä blogikavereille pesueineen

Hurjan hyvää pääsiäistä!

 

Ei mikään vitsi

Tämä ei ole aprillipila; kävimme eilen taas eläintohtorin pakeilla. Joulukuun 11. päivänä alkaneiden yhdeksän eläinlääkärikäynnin jälkeen Typsykän korvat saivat terveen paperit. Jippii!!! Olimme isännän kanssa äärimmäisen iloisia ja mieltä lämmitti myös se, että saimme lääkäriltä kehuja siitä, miten hyvin olemme jaksaneet Typsyn korvia kotona hoitaa. Korvat ovat lopultakin kunnossa ja tippojen, huuhteluiden, putsausten ja suihkeiden aika on ohi. Jatkossa huolehdimme Typyn korvista osana normaaleja koiran hoitotoimenpiteitä. Ruoka-allergiaa ei enää epäillä sitkeän tulehduksen syyksi ja sekin oli hieno uutinen. Vaikkemme itse tuohon mahdollisuuteen juuri edes uskoneetkaan.

"Pääseekö sinne peittoon..."

Isännän ollessa viikonlopun reissussa oli selvää, että Typy sai nukkua emännän vieressä. Eikä käy kieltäminen, että se nukkuu ylipäätään melko paljon meidän sängyssä. Minua nauratti lauantai-iltana, kun kävimme Typsyn kanssa nukkumaan. Se istua törötti miltei naamassani kiinni ja ihmetteli, eikö peiton reunaa jo raoteta. Emännän jaloissa kun on Typyn vakkaripaikka ja kamalan hidasliikkeinen taisi emäntä Typyn mielestä olla.


Sunnuntai-iltana isännän saavuttua kotiin teimme nimilistaa Typyn pikkusiskoa ajatellen ja äänestimme isännän kanssa kolmea suosikkinimeämme. Kahden ehdotuksen kohdalla olimme molemmat samanmielisiä ja eilen löimme pennun nimen virallisesti lukkoon. Ei, se ei ole Mimmi, Dooris eikä Likka...

Alkanut huhtikuu sisältää paljon mukavia juttuja. Emännän synttärit, joita juhlitaan kahteenkin eri otteeseen. Pääsemme tapaamaan ekaa kertaa pientä beagletyttöä. Vappuna on tarkoitus korkata auki vuoden 2015 mökkikausi. Arjen kiireiden keskellä nämä kivat tapahtumat tuovat aurinkoa mieleen. Jos nimittäin sitä fyysistä auringonmollukkaa saadaan vielä odotella, kiitos maanantaina iskeneen takatalven.