torstai 26. toukokuuta 2016

Seitsemänvuotias

Kangasniemelle oli povattu lauantaiksi kurjaa säätä. Mutta ei tuo jaksanut kuin ripauttaa ehtoolla vettä. Muuten paistoi aurinko ja oli leppoisan lämmintä alkukesän keliä. Ilmatieteenlaitoksen havaintoasema, josta säätiedotukset mm. puhelimeeni tulevat, sijaitsee Joutsassa. Joskus ennuste annetaan myös Mikkelin lentoasemalta. Nuo paikat eivät ole kovin lähellä meidän rantoja, molemmat noin 60 kilometrin päässä. Joten täysin tosissaan emme ennustuksia otakaan.

Pieni Suuri Beagle viettää tänään synttäreitä. Ensimmäisen kirjoitelman kirjoitin seitsemän vuotta sitten, toukokuun 26. päivä vuonna 2009. Pistin tämän blogin pystyyn aikoinaan sillä ajatuksella, että kirjoittelen tänne meidän ihanaisen Pimun kuulumisia ja kerron sen seikkailuista. Oheen liitän myös tarinointia meidän koko sakin touhuista sekä arjessa että juhlassa. Vuodet ovat vierineet, mukaan matkaan ilmestyi Typy ja sittemmin Hippu. Pimu, jolle ploki alkujaan pyhitettiin, katselee nyt meitä tuolla vihreämmillä mökkimailla herkkupatojen ääressä.



Blogimaailma on ihmeellisen hurmaava. Olemme saaneet hienoja blogikavereita. Niiden palveluskunnat ovat ahkerasti jaksaneet kommentoida juttujani. Sekä ilon että surun hetkellä olette kanssakulkeneet meidän rinnalla tällä blogitiellä. PSB:n kautta on saatu myös yhteys sukulaisiin, Hipun velipoikaan. Meidän kaksijalkaisten vanhemmat, sisaruksemme sekä ystävämme käyvät kuulemma lukemassa poppoomme kuulumisia täältä vaikka muutenkin olemme tiiviisti yhteyksissä.


Iso kiitos teille kaikille, että olette seuranneet Pimun, Typyn ja Hipun taivalta. Olen suunnattoman iloinen, että meidän seikkailut kiinnostavat ja olemme keränneet ympärillemme uskollisen lukijakunnan. Matkaattehan mukanamme jatkossakin!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Vieraisilla naapurissa

Reissasimme tällä viikolla naapurilähiöön, sillä meidät Typyn kanssa oli kutsuttu sinne lukukoirailemaan. Tiesin, että voin luottaa Typsyn ammattitaitoon kuunteluhommissa enkä osannut jännittää uutta "työpaikkaamme". Eikä yllätyksiä tullut eteen; Typy hoiti työnsä eri hienosti!

Saimme kirjastossa ystävällisen vastaanoton ja lukijoitakin ilmaantui paikalle, joskin harva joukko. Kevät ja hienot kelit tekevät sen, että lapset viihtyvät ulkona paremmin kuin sisätiloissa. Ja niin se kuuluu mielestäni ollakin. Mutta Typyä ei haitannut pienempi lukijakunta ja se kuunteli rentoutuneesti tarinoita aaveista ja kakkua rakastavasta koirasta. Tuo kakkukirja olisi voinut kertoa Typsykästä itsestään...

Tälle kuuntelukeikalle matkasimme linja-autolla. Ja hienostihan
reissu sujui, Typsy on kokenut bussimatkustaja.

Kevään lukukeikat olivat nyt tässä ja lukukoira Typy siirtyy nauttimaan lomalaitumista. Syksyllä jatkamme tutussa, omassa kotikirjastossamme. Meidät toivotettiin tervetulleiksi uudestaan myös tuonne naapurikirjastoon. Ilolla otin kutsun vastaan ja katsotaan, josko laajennamme reviiriämme myös sinne. Joka tapauksessa pysymme uskollisina asemapaikallemme tuossa naapurissa. 

Viikonloppua vietämme Puulalla. Suurimmat kevätaskareet tehtiin jo viikko sitten, joten toivon, että tällä reissulla minäkin ehdin tarttua kirjaan. Flavia de Luce on jo hyvin lähellä murhamysteerin ratkaisussa... Leppoisaa viikonvaihdetta myös teille, plokimme ystävät!



keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tämä se on elämää!

Ei ollut riemulla rajoja, kun biigelit hyppäsivät mökin pihassa ulos autosta. Ollaanko me tosiaan taas täällä? Typy lähti ensitöikseen kiertämään mökkiä ympäri ja tarkisti, ovatko maisemat pysyneet ennallaan. Hippu seurasi perässä. Olemme isännän kanssa nimittäneet parivaljakon majakaksi ja perävaunuksi sekä myös symbioosikaksikoksi. Kovin rinta rinnan kun tytöt kulkevat.

Mökkivanhus oli selvinnyt talven tuiskuista ehjin nahoin. Aggregaatti temppuili mutta näppäränä miehenä isäntä sai sen pelaamaan. Masiina pitää kyllä kesän aikana huollattaa ammattilaisella. Puulan vesi oli normaalikorkeuksissa ja 14-asteisessa vedessä Typsykkä kävi pulahtamassa kerran jos toisenkin. Me muut ei. Pimun haudalle laskin kukkasen ja sytytin kynttilän. Muistelen edelleen suurella ikävällä sieniretkikaveriani.

Hippulin nuohotessa rantaa nauttivat isäntä ja Typpyrä
Puulan maisemista.

Kuten keväällä aina, ekalla mökkireissulla siivotaan torppa. Koska suuntaamme Kangasniemelle pian uudestaan, jätin aitan siivoamisen sekä kukkien istuttamisen ensi kertaan. Pressujen alta kaivoimme esiin pihakalusteita ja huussi pistettiin käyttökuntoon. Meidän poppoon lisäksi myös kuikat, sinisorsat sekä laulujoutsenpariskunta olivat saapuneet lahdelle. Käki kukkui ja isokorvat ottivat juoksukisoja. Kuten isäntä kaveruksille totesi; "Kyllä tämä on elämää!".

perjantai 13. toukokuuta 2016

Pikkuinen tyttö Puulassa

Repoveden reissusta jäi hienoja muistoja ja kepeä mieli. Tiistai-iltana olimme Keravalla lapsenhoitohommissa. Jälleennäkemisen onni loimusi kaikkien osapuolten sydämissä. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi. Poikakolmikko, Typy ja Hippu touhusivat yhdessä pitkin iltaa. Ninjaseikkailuissa riitti vauhtia ja yksi pojista oli keksinyt Typsykästä laulun nimeltä "Pikkuinen tyttö". Poikien ja isokorvien yhdessäoloa on ilo seurata.

Lokakuussa oli haikea mieli, kun pistimme mökin oven säppiin ja tiesimme, että edessä on pitkä (tai ainakin pitkältä tuntuva) talvi. Mietimme, voisiko mökkikautta vielä pitkittää, sillä talven tulo saattaisi kestää. Päädyimme kuitenkin siihen, että syyslomalla möksä laitetaan talviteloille. Jos sataisi lunta, emme pääsisi perille tai mökiltä pois. Järven heikko jää on painajainen emännälle ja pimeys, joka saapuu jo iltapäivällä, luo omat haasteensa sähköttömälle ja valaisemattomalle mökkeilylle.

Tänään pakkaamme kapsäkit autoon ja matka nelostietä pitkin kohti Kangasniemeä alkaa. Talvi on selätetty ja uusi mökkikausi edessä! Eniten odotan tältä kevään ekalta reissulta koirimuksien riemua, kun ne hoksaavat, minne pitkän tauon jälkeen taas saavutaan. Vai muistaako Hippu mökkiä ollenkaan? Typy muistaa varmasti ja suuntaa todennäköisesti ensimmäisenä Puulaan.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Retki

Lauantai-aamuna huristelimme Kymenlaaksoon. Edessä oli retkipäivä kansallispuistossa ja hotelliyöpyminen Kouvolassa. Elämänsä ensimmäistä kertaa Typy sekä Hippu pääsivät mylläämään hotellin sänkyjä ja me omistajat jännittämään, miten yöreissu mahtaa sujua. Toki isokorvamme ovat kautta aikain yöpyneet muuallakin kuin kotipedeissä, joten uskoin, että meidän retki sujuu mallikkaasti. Isäntä retkeili vuosien varrella melkoisenkin ahkeraan meidän ihanan Pimun kanssa, teltassa ja laavussa nukkuen.

Perillä ollaan!


Repovedellä on mahtavan komeat maisemat! Paikallinen kuuluisuus, riippusilta, ylitettiin hienosti. Minä Hipun kanssa ja isäntä Typyä taluttaen. Olen korkeanpaikankammoinen, joten minulla löi polvet sillan puolivälissä loukkua. Tuijotin kiinteästi edessä astelevaa Hippua, alas ja ympärille ei kärsinyt katsoa vaikka maisemat olivat kauniit. Pikkuneidin askel kulki reippaasti. Selvisin sillasta ja isäntä sanoi, että saan olla ylpeä itsestäni. Niin olenkin, ylitin sillan lisäksi itseni.


Edessä lasku piiiitkiä portaita pitkin. Pitkospuut ja pitkät portaat
ovat kiinteä osa Repoveden maisemia.


Parempaa retkisäätä emme olisi voineet toivoa! Aurinko paistoi ja lämmitti. Ja kun ollaan näin alkukesästä liikkeellä, ei hyttyset, paarmat ja muut örrikät ole vielä matkamiesten kiusana.

Eväshetki on retken kohokohtia! Myös kaksijalkaisille.

Tämän pituista "päivälenkkiä" ei ihan joka päivä tehdä. Ja kun se sisälsi vielä mahdollisuuden pulahtaa virkistävään veteen, oli retki täydellinen. Typsykkä hyödynsi uintimahdollisuuden useita kertoja ja Hippu kahlasi rantavedessä. Melkoisen väsyneet mutta iloiset retkeläiset saapuivat hotellille ja pääsivät oikaisemaan kinttunsa. 


"Hei emäntä, muistathan kirjata myös meidät
sisään hotelliin!"

Hotelli toivotti isokorvat tervetulleiksi; emäntä sai
vastaanotosta käteensä kassin, joka sisälsi mm. herkkuja
sekä kartan, johon oli merkitty hotellia lähinnä olevat
ulkoilureitit ja koirapuistot. Huoneesta tytöille löytyi
omat ruoka-/juomakupit sekä pyyhkeet.

Hirmuisen hienosti Typsy ja Hippa käyttäytyivät hotellissa. Yöllä piti pari kertaa haukahtaa käytäviltä kuuluvalle möykälle mutta muuten koko poppoomme nukkui sikeästi. Pääsimme isännän kanssa illalla syömään hyvillä mielin, tytöt jäivät mallikkaasti huoneeseen huilaamaan. Aamupalalle menokaan ei tuottanut ongelmia Typyn ja Hipun vain nostaessa hiukan korviaan, kun pistimme huoneen oven takanamme kiinni.

Valmiina kotimatkalle!

Tämä reissu oli mainio kokeilu tulossa olevaa heinäkuista lomamatkaamme silmällä pitäen. Nyt on testattu, miten sujuu oleilu pienessä huoneessa, jossa on vieraat hajut ja ympärillä vieraat maisemat. Hyvinhän se sujui! Retkemme oli rentouttava irtiotto, joka yhden vuorokauden pituudestaan huolimatta tuntui kotiinpalatessa kuin olisimme olleet pidemmälläkin lomalla. Tämä otetaan uusiksi!

tiistai 3. toukokuuta 2016

Kierroksilla käyty vappu

Matkaamme kohti kesää, sillä eletään jo toukokuuta. Kevät sekä kesä ovat ihmisen ja biiglein parasta aikaa, sanon minä. Tätä on odotettu koko talvi; luonnon heräämistä, Puulan sulamista, muita kesään kuuluvia retkiä ja mökkireissuja sekä auringon valoa. Jippii!

Vappuaattoa vietimme hilpeissä tunnelmissa yhdessä isännän vanhempien kanssa. Hippu sekosi anoppini ja appiukkoni kyläilystä niin, että pissi kahdelle matolle sekä vielä lattialle muutamaan otteeseen. Vaikka juoksutimme sitä illan aikana lukemattomia kertoja ulos. Kierroksilla käytiin ja lujaa... Helatorstaina ohjelmassamme on siis mattojen pesua. Sekä hirvimakkaralla herkuttelua, sillä vappuvieraamme toivat näitä maistuvia makupaloja meidän kaksikolle ja isosta paketista riittää syötävää tällekin viikolle.

"Syököön nyt vielä hetken tuota keppiä, sitten se
on minun."

Ennen kuin vieraat saapuivat, kävimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Sinnekään ei talvella uskallettu mennä, koska meren jäätilanteesta ei ollut varmuutta. Pienen piipahduksen teimme saarelle alkuvuodesta mutta se visiitti jäi vartin mittaiseksi. Typy lähti viipottamaan heikolle jäälle, joten läksimme pois ja teimme lenkin Hietaniemeä kierrellen. Mutta nyt retkellämme oli eri sävel; nautimme kauniista päivästä, Hippi juoksi muiden koirien kanssa sydämensä kyllyydestä ja Typsy haisteli ja tutki rantoja. Uimaan Tyyperi ei vielä astellut mutta ehkä jo ensi kerralla.