Muistoja vain

Vietettyämme vielä rentouttavan viikonlopun yhdessä isännän kanssa mökillä, palasimme sunnuntai-iltana koko poppoo takaisin kotiin. Lomaviikko Puulalla oli laatuaikaa isokorvien kanssa ja siitä jäi takataskuun paljon hilpeitä muistoja. Näimme kurkiporukan, joka vietti aikaansa rantakivillä. Joutsenpari lipui pitkin lahtea ja ihmetteli rannalla räksyttäviä biiglejä. Kuikat eivät tytöistä juuri piitanneet, kuten ei myöskään sinisorsapariskunta. Jokaisen linnunpöntön ympärillä kävi kuhina, kun mm. talitiaiset rakentelivat pönttöihin kesäasuntoaan. Koivuihin kasvoi lehdet vauhdilla ja maasta nousi jo ensimmäiset kukkaset.

Kyllä meidän Hilpustakin vielä uimari tulee.

"Joko se isäntä tulee?"

Mökkiin saatiin tehtyä kevätsiivous. Pihakalusteet odottavat nyt auringonpalvojia ja päiväkahvinjuojia. Laiturissa on portaat taas kiinni, jotta pääsee kätevästi pulahtamaan Puulaan ja sieltä pois. Pimun haudalla kukkii kukka ja huolehdin, että siellä on vihreää aina syyslomaamme saakka. Lomaviikoni suurin urakka oli vanhan "grillin" purkaminen. Heikosti kyhätty rötiskö on nyt iso kasa tiiliä kaatopaikalle vietäväksi. 

Toukokuu vetelee loppuhenkäyksiään. Itse vietän tämän kuun viimeisen päivän Tallinnassa, nyt kun kerran loman makuun pääsin. Lupaan tuoda Typsykälle ja Hippuselle taas herkkutuliaisia, isäntää unohtamatta. Ja eipä aikaakaan, kun pääsemme taas mökille. Isäntä ottaa Typyn ja Hipun kanssa sinne varaslähdön jo vajaan viikon päästä minun seuratessa perässä. Sitä ennen käymme kuitenkin ahkerasti kotikoirapuistossamme. Hippulin leikkaus on enää muisto vain ja sillä on ollut kova ikävä puistokamuja!

Turvamiesten kanssa kauppa-autolla

Lomaviikko täällä Kangasniemellä on sujunut leppoisan rennosti. Parempia ilmoja ei olisi voinut toivoa. Aurinko on paistanut ja tiistaina lämpötila kohosi hellelukemiin, +25 astetta! Vielä kun vesi olisi lämpöisempää, jotta tarkenisin uimaan... Typsyä Puulan viileys ei ole estänyt ja Hipsukin on kahlannut vatsaansa myöten pitkin rantaa. 

Mitä olemme täällä sitten viikolla puuhailleet? 

Helletiistaina kävimme kauppa-autolla. Tämä tarpeellinen kauppamuoto on voimissaan näillä syrjäseuduilla ja se on hienoa. Yllättävän monipuolisesti autosta löytyy vaikka ja mitä. Toki merkit ja valikoima on suppeampi kuin marketissa. En ole vuosiin käynyt kauppa-autolla, joten pitää tänä kesänä elvyttää tämä retkikohde taas eloon.

Hippu on tullut rohkeammaksi ja tekee pieniä tutkimusmatkoja itsekseen. Typy on pysytellyt hienosti lähimaastossa eikä ole tehnyt maratoonireissuja. Punkit ovat saapuneet, Hipusta irrotin jo yhden. Haravointihommaa riittää vielä loppulomaksi ja kukkiakin aion istuttaa. Ilman Ylen Radio Suomea sekä Yle Radio 1:stä en tulisi täällä toimeen. Ja kirjojen maailmaan sukellan  useaksi tunniksi päivittäin. 

Ennen kotiinpaluuta yritän löytää rantametsästä sukkaparini, jonka Hilpuri varasti ja kätki sinne. Isäntä tulee huomenna ja se on isokorville ilon hetki. Ja myös minulle. Minulta on joskus kysytty, miten uskallan olla yksin täällä korvessa. Siihen voin vastata, että nuo karvaiset turvamiehet ovat aina valppaina. Jopa valitettavasti yöllä, kun kuikka alkaa huudella järvellä tai tuuli heittää männynoksan ikkunaan. Siinä herää koko lähitienoo, kun kaksikko alkaa rähinän. Joten mukavaa, kun isäntä saapuu ja saan viimeiset lomayöt nukkua katkottomammin. 

Uusien mökkimuistojen aika on alkanut

Liki tasan seitsemän kuukautta sitten laitoimme mökin oven säppiin ja toivotimme sille hyvää talvea. Vielä viimeinen vilkaisu Puulalle ja kaikki mukavat kesämuistot matkassamme lähdimme haikein mielin kohti etelää ja kotia. 

Ja nyt; sauna lämpenee par'aikaa. Typy ja Hippu nukkua rötköttävät väsyneinä päivän leikeistä. Pimun haudalla palaa kynttilä. Käki kukkuu ja koivut ovat hiirenkorvilla. Järvi on tyyni. Ollaan taas möksävanhuksen hyvässä huomassa. 

Mökki selvisi talven tuiskuista moitteettomasti. Pihahommia on vielä edessä mutta kaikki tavarat on talven jäljiltä järjestetty paikoillleen. Auto oli pakattu niin täyteen kasseja ja kapsäkkejä, että vuoronperään toinen biigleistä matkasi kanssani etupenkin jalkatilassa. 

Parasta on, että nyt kun vihdoinkin päästiin avaamaan tämän vuoden mökkikausi, ei Typpyrän ja Hilpun tarvitse palata heti huomenna kotiin. Olen lomalla ja koko ensi viikon tyttöjen kanssa täällä. Isäntä liittyy seuraamme jälleen perjantaina, kun työviikko on takana. 

Mitähän kaikkea tämä möksäkesä tuo tullessaan... sitä odotamme suurella innolla koko sakki. Aurinkoista viikonvaihdetta täältä Puulan rannalta! 

Kesätauko kirjastoista ja hyvästit Kypärälle sekä Teltalle

Tällä viikolla lukukoirailimme Typyn kanssa naapurikirjastossa kevään viimeistä kertaa. Kotikirjastossa kevään viimeinen keikka heitettiin jo viime viikolla. Nyt molemmissa kirjastoissa lukukoirilla alkaa hyvin ansaittu kesäloma. Töihin palataan taas syksyllä. Typsykän kanssa jatkamme naapurikirjastossa edelleen ainukaisina kuuntelijoina. Mutta ei se meidän konkaria haittaa. Naapurissa lukijoita on melko vähän, joten useammalle koiralle ei ole tarvetta ainakaan toistaiseksi. Kotikirjastossa syksyn ringissä jatkaa meidän lisäksemme kolme parivaljakkoa.

Typy ei kuitenkaan ihan laakereille jää suven ajaksi lepäämään. Kesän aikana meillä on kuuntelu- ja pr-keikkoja Muuntamossa. Mikä se sellainen Muuntamo oikein on, siitä lisää seuraavissa kirjoitelmissani. Muuntamoon olen kalenteroinut minulle ja Tyyperille neljä parin tunnin käyntiä ajalle kesä-elokuu. Siitä voi tulla eri hauskaa!

Ihan paras paikka: isännän syli.

Hilpuri on toipunut leikkauksesta hienosti. Haava on siisti ja avaruuskypärä on pistetty roskikseen. Menoa ja meininkiä meidän vauhtiveikolla alkaa olemaan entiseen malliin. Kohta voidaan piipahtaa taas koirapuistossa moikkaamassa kavereita. Typyn kanssa Hipsu on jo kevyitä painiotteluita ottanut. Typy osaa leikkiä Hipun kanssa varovaisesti ja hellin ottein.

Muistattehan Teltan? Pistimme senkin kaatopaikalle. Hippu ei yrityksistä huolimatta nukkunut siellä, kun oviaukko oli kiinni. Ja pelkkänä päiväunien nukkumapaikkana hökötys oli sen verran iso, että se vei meidän olohuoneessa turhan paljon tilaa. Yöpissit vaihtelevat viikoittain, joskus niitä edelleen tulee ja joskus ei. Telttakokeilu tähän pulmaan testattiin ja nyt mietitään tarvittaessa muita konsteja.

Toivoton toipilastapaus

Kuten ennakkoon isännän kanssa tuumittiin, Hippulin pitäminen aisoissa reilun viikon ajan on melko toivotonta. Sunnuntaina pikkuneiti oli jo omasta mielestään taas elämänsä kunnossa. Sen verran toipilas ymmärtää oman tilansa, että kiipeilyt ja parkour-harrastus ovat tauolla. Tikit eivät anna periksi ja venyttävät liikkeet eivät tunnu kivoilta. Kipulääkekuuri loppui eilen ja haava on hienosti parantumaan päin. Hyvä hyvä!

Bodya Hippu ei voi sietää. Se veivaa sen hetkessä pois päältänsä. On siis pidettävä kauluria öisin ja silloin, kun me kaksijalkaiset emme ole kotona. Eihän Hippi siitäkään tykkää mutta suostuu kuitenkin pitämään sitä ilman suurempaa showta. Itse haava ei Hippua ole kiinnostanut eikä se ole pyrkinyt sitä nuolemaan. Sen vuoksi se saa olla ilman suojavarusteita, kun kotiväki on paikalla.

Hipun tikkien varoaika ja muu leikkaukseen liittyvä jälkiseuranta on ensi viikon puolella enää tarpeetonta. Typsy on jo täysissä voimissaan ja karvakin alkaa taas pikkuhiljaa kasvamaan ajellun vatsan päälle. Mökkikautemme on odottanut avaamistaan mutta ensi viikolla pakkaamme kapsäkit autoon. Tie vie kohti Puulan rantoja ja mökkivanhusta. Toivottavasti se on pitänyt itsensä pystyssä ja hyvissä voimin talven ajan.

Toipilasvuorossa Hippu

Pieni potilaamme Hippu leikattiin eilen puolilta päivin ja kotiin lähdettiin toipumaan myöhäisenä iltapäivänä. Leikkaus oli sujunut hyvin. Nyt ei Hipsulla ole sitten munasarjoja eikä kohtua. Sekä ulkoista haavaa että sisuskaluja pitävät kiinni itsesulavat tikit. Puseroa, bodya tai kauluria on käytettävä seuraavat kymmenen päivää. Ja otettava rauhallisesti, joten painit ja muut riehumiset saavat nyt odottaa.

Mennyt yö sujui levottomissa tunnelmissa. Hippu oli kipeä, ei tykkää kaulurista ja oli muutenkin rauhaton. Ei auttanut vaikka nukuin sen vieressä lattialla. Aamun valjettua Hipsuli on kuitenkin virkeämpi ja hyvävointisempi, joten yö teki levottomuudesta riippumatta tehtävänsä ja Hipun olo kohentui. Typystä on erikoista, kun pikkusisko on niin rauhallinen. Ja pientä mustasukkaisuutta on ilmassa, koska Typyn mielestä sitä pitää vähintäänkin yhtä paljon paapoa kuin toipilasta. Joten tämä viikonloppu menee isokorvia rapsutellessa ja helliessä. Molempia tasapuolisesti.

Iso kiitos kaikille hengessä mukana olleille, meidän blokikamuille palveluskuntineen. Kaikki sujui taas hienosti ja toivotaan, että meidän poppoon lähitulevaisuuden lääkärikäynnit olivat nyt tässä. Aurinkoista viikonvaihdetta!

Vauhtivappu, uintia ja operaation odotusta

Vappu mennä huikahti ja ollaan palattu arkeen. Keravalla vietimme mukavan vappuaaton herkullisen ruuan ja kuplajuoman merkeissä. Typyllä ja Hipulla riitti vauhtia poikien kanssa. Kovasti kolmikko jaksaa isokorvien kanssa leikkiä ja touhuta. Se on eri hieno juttu!

Vappupäivä loikoiltiin sohvalla ja ulkoiltiin kauniissa kevätssäässä. Typsykkä avasi uintikauden pulahtamalla isoon ojaan. Siellä se sammakonkutujen keskellä kauhoi menemään, kunnes komensimme sen ylös ja takaisin polulle. Veden täytyi olla kylmää... mutta nyt Typy saa jo uida. Leikkaushaavat ovat ummessa ja parantuneet.

Huomenna on jännittävä päivä. Vien Hipun leikkausoperaatioon. Tapasin eilen sattumalta työkuvioiden kautta eläinlääkärin, joka Hipsukan tulee leikkaamaan. Kyseinen tohtori on entuudestaan hiukan tuttu, koska on rokottanut Typyä. Kävimme hyvät keskustelut tulevasta leikkauksesta ja sain varmuutta siihen, että kaikki sujuu kyllä mutkattomasti. 

Pidättehän meille kuitenkin taas kerran tassut, peukut ja kaikki mahdolliset raajat pystyssä, jotta operaatio menee hyvin. Mitähän Hipsu tuumailee kypärä-kaulurista ja bodysta...