perjantai 29. syyskuuta 2017

Terveys tarkasteluun

Viikot kiitää nyt sellaista vauhtia, että maanantaista perjantaihin on vain hujaus. Vuoronperään tehdään isännän kanssa pitkiä työpäiviä. Se, että lokakuu kopistelee jo ovelle, tuntuu ihan hassulta. Nytkö jo! Syyslomaan on enää muutama viikko aikaa. Sen jälkeen mökkikausi on päätetty, tulee Typsykän synttärit ja marraskuun harmaus. Mutta joulu, tuo vuoden paras juhla, on myös kohta edessä.

Hippulille ja Typsylle kuuluu hyvää. Hipsu on hauska ja vauhdikas oma itsensä. Eilen seurasin kaksikon yhteistä tennispallopeliä. Typy taisi voittaa. Tulevaksi maanantaiksi olen varannut Typsylle ajan eläinlääkäriin. Haluan, että sille tehdään terveystarkastus verikokeineen. Olen ollut huolissani Tyyperin painosta. Haluan oman mielenrauhani vuoksi selvittää, ettei mitään ole vialla. Olen hupsu ja murehdin suotta aivan liikaa kaikkea, mikä liittyy koiriimme.

Luin eilen uutisen, jossa kerrottiin uudesta kirjastosta, joka nousee pääkaupunkiimme. Sinne ollaan mietitty robottilukukoiraa! Kuten itsekin tänne blokiin tässä kuussa kirjoittelin, tulevaisuus tuo tulleessaan mitä ihmeellisempää teknologiaa. Meidän kotikaupunki ei siis suinkaan ole ainut, jonne virtuaalisen lukukoiran palveluita on mietitty. Katsotaan, miten nämä suunnitelmat etenevät. Itse pohdin, että ei robotti kyllä voi meidän Typsykkää korvata. Niin kovasti iloa ja riemua täynnä olevia kohtaamisia näen lukukoirakeikoillamme.

torstai 21. syyskuuta 2017

Mökillä, kirjastossa ja väärässä penkissä

Alkaa tämä syyskuu kääntyä loppupuolelle. Puut ovat ryhtyneet vaihtamaan väriä ja illat ovat pimeitä. Varhaiset aamut myös. Kun poljen työmatkoja fillarilla, on pyörään pistettävä lamppu palamaan. Heijastimet on kaivettu esiin, sekä kaksi- että nelijalkaisille. Nyt voi poltella lyhdyissä kynttilöitä ja kohta räpsäisen parvekkeella olevan valopallosarjan loistamaan.

Viikonloppua vietimme Puulalla. Vettä tihuutti mutta metsälenkki tehtiin siitä huolimatta. Mukaan tarttui taas puoli ämpäriä kanttarelleja. Koska meillä on pakastimessa vielä viimesyksyistä satoa, lahjoitamme tänä vuonna keräämämme sienet sukulaisille. Saunottiin, luettiin ja grillattiin lammasta. Kivaa oli ja rentouttavaa.

Typy kieri mökillä tehdyllä metsälenkillä
jonkin elukan sonnassa. Haju oli kuvottava!
Pesullehan biigle sitten pääsi. 

Lampaat laiduntavat edelleen kotikulmillamme. Miltei joka päivä lenkkireittimme kulkee niiden luo. Hippu tykkää katsella lampaiden touhuja. Typy vahtii, etteivät lampaat tule liian lähelle Hippulia. Tai emäntää. Olen kyllä kertonut Typsylle, että meidät erottaa lampaista sähköpaimen ja että lampaat ovat eri kilttejä kavereita. 


Lukukoirailut jatkuivat tällä viikolla naapurilähiössä. Lukijoita riitti ja sehän oli mainio juttu. Typyä rapsuteltiin ja eräs vakiolukija toi sille makupaloja. Taisi olla Typsystä hyvin onnistunut kirjastokäynti! 

"Tämän työn parhaita puolia: jakamatonta
huomiota vain minulle."

Kotimatkalla rouvashenkilö nosti linjurissa metakan, koska istutin Typyn ja itseni hänen mielestään väärään penkkiin. Typy istui toki lattialla ja meidän matkanteko on tässä vaihto-autossa kestoltaan kymmenisen minuuttia. Vaihdoin paikkaa mutta jouduin palaamaan takaisin eturiviin. Takaosaan istumaan tullut ei-selvinpäin oleva kulkija aiheutti mielestäni turvallisuusriskin minulle ja Typsylle. Rouvashenkilö oli hiljaa. Ei niin kiva päätös meidän lukukoira-illalle. En kuitenkaan antanut tämän episodin painaa mieltä maahan. Mielestäni maailmassa olisi paljon tärkeämpiäkin räyhäämisen aiheita kuin se, mihin penkkiin joku asettuu bussissa. Koiran kanssa tai ilman. 

Eilen vietimme isännän synttärikahvikutsut järjestysnumerolla kaksi. Isokorville annoin järsittäväksi jonkinsorttiset peuran nahkatötteröt. Makoisia taisivat olla nämä pötkylät. Isännällä on ollut kiireinen viikko töissä, paljon hommaa ja pitkän pitkiä päiviä. Senpä vuoksi tulevana viikonloppuna rauhoitumme kotona rentoutuen. Letkeää viikonloppua myös teille, PSB:n ystävät!

  

perjantai 15. syyskuuta 2017

Virtuaalilukukoira

Tämä kohta päättyvä viikko mennä hurahti vauhdilla. Kilppari pääsi keskiviikkona omaan kotiinsa. Hyvinhän hoitoreissu sujui. Hippu olisi pitänyt kilpikonnan meillä varmasti pidemmänkin aikaa. Niin mielenkiinnolla se seurasi mm. konnan ruokahetkiä. Ja pitihän Hipsulle antaa maistiainen salaatista ja kesäkurpitsasta. Se kun suorastaan kerjäsi niitä. Mutta ei rehut isokorvan suuhun maistuneet. Hippu sylki ne pois. Käsitykseni siitä, että biiglet syövät mitä vaan, ei siis taidakaan pitää paikkaansa.

Sain kuluneella viikolla tiedustelun, kiinnostaisiko minua osallistua tapahtumaan, jossa suunnitellaan datalähtöisiä palveluita kuntalaisille. Voisiko lukukoiran vastaanoton digitalisoida. Löytyisikö kotikaupungistamme muita "eläintoimintoja", jotka ottaisimme tähän mukaan. Voisiko lukukoira kuunnella lampaiden keskellä lammashaassa, kun lukija lukee sille toiselta puolelta kaupunkia. Virtuaalisesti, diginä, pilvipalvelussa. Lupasin miettiä asiaa. Itse en ole tietokonenörtti enkä ihan puoliakaan ymmärtänyt tapahtuman ideaa. Mutta mietin siis. Aikaa on marraskuun alkuun saakka.

Ensi viikolla käymme Typyn kanssa lukukoirailemassa kuitenkin ihan paikan päällä läsnäollen. Kirjastossa, joka on parhaita kuntalaisille tarjottavia palveluita ja vielä ilmaiseksi. Toivottavasti paikalle saapuu taas lukijoita. Rapsuttelijoita pitää ainakin piipahtaa, tuumailee Typy. Uskon, että Typyn toive kyllä toteutuu.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Unikavereita

Kuluvalla viikolla oli syksyn ensimmäinen lukukoiravuoro kotikirjastossamme. Lukijoita oli reilusti ja rapsuttelijoita sitäkin enemmän. Typy nautti jakamattomasta huomiosta. On hienoa nähdä, miten se tuo ihmisille hymyn huulille ja hyvää mieltä kaikille. Ylpeänä seison Typyn rinnalla. Ensi viikko huilataan kuunteluhommista mutta sen jälkeen suunnistamme taas naapuriin.

Hippulin vatsavaivat hellittivät ja keskiviikkona se oli jo taas elämänsä kunnossa. Tosi hieno juttu! Kovasti pikkuneitosella on energiaa riittänyt, kun se on jälleen terveen kirjoissa. Erityistä mielenkiintoa se kohdistaa siskoni maakilpikonnaan, joka on meillä ensi viikolle saakka hoidossa. Kilpparihan on ollut meillä aiemminkin hoidossa mutta edelleen se jaksaa Hippua kovasti kiinnostaa. Valitettavasti en uskalla päästää Hipsaa tekemään lähempää tuttavuutta konnan kanssa. Hipsuli olisi liian raju leikeissään.


Viikonlopun ohjelmistossa meillä on, sattuneesta syystä, mattojen pesua. Lisäksi toivon jaksavani syventyä yksityisetsivä Vish Purin seikkailuihin hänen selvittäessään nauruun kuolleen miehen tapausta. Harmittaa, että kesäloman jälkeen en ole juurikaan jaksanut lukea. Lukeminen kun on rakkaimpia harrastuksiani. Mutta jos en jaksa nostaa kirjaa käteen, käyn viikonlopputorkuille ilman sitä. Unikavereina maailman ihastuttavimmat sellaiset, meidän Typsy ja Hipsu.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Puulapainit

Kuikkapariskunta toivotti meidät äänekkäästi tervetulleiksi, kun saavuimme perjantai-iltana Puulan rannalle. Niiden pikkupoikanen oli kasvanut jo melkoisen isoksi. Kovasti se treenasi järvenlahdella alkukiihdytyksiä sekä lentoonnousua. Syksy on alkanut ja se etenee. Kuikatkin jättävät mökkirannan talveksi.

Eläinkunnan edustajia näimme muitakin, kun huristelimme illan hämyssä Joutsantiellä kohti Kangasniemeä. Hirvi löntysteli tiellä. Onneksi havaitsimme sen kaukaa ja isäntä ehti hyvin jarrutella. Kettu jolkotti tienpenkalla. Supi säntäsi karkuun, kun joutui auton keulavaloihin. Tarkkana saa siis olla, kun metsien keskellä ajelee. Kaupungissakin on toki vaaratekijöitä mutta elukoita saa enemmän varoa maaseudulla huristellessa. Väitän näin.

Painikisat Puulan rannalla. 

Typy ja Hippu nauttivat mökkeilystä täysin rinnoin. Kävimme poimimassa kanttarelleja. Vartissa keräsimme ämpärin täyteen näitä metsän herkkuja! Tänä syksynä sienisato on todella runsas. Hippu maisteli ylikypsiä mustikoita, jotka saattoivat koitua sille ongelmallisiksi. Typy teki muutaman ajolenkuran metsässä. Mutta kun ryhdyin puhumaan isännälle, josko paistettaisiin välipalamakkarat, ilmestyi Typsykkä takaisin mökin pihaan. Onkohan sillä superkuulo...

Tasaväkinen on tämä meidän painikaksikko. 

Ja niistä vetisistä ylimustikoista... Hippu oksensi sunnuntaina kotimatkalla niin kauan, kunnes sen mahalaukku oli typötyhjä. Oksentelua on jatkunut siitä saakka. Eilen kotona odotti oksennettu olohuoneen matto, kun saavuin töistä kotiin. Vatsalääkettä on annettu. Ripulia ei onneksi ole ollut. Hippu-raasu, toivottavasti se paranee megapian.