lauantai 31. heinäkuuta 2021

Verikokeita, vieraita ja viimeisiä lomapäiviä

Olemme jatkaneet lomailua täällä Puulan rannalla. Sää on totisesti suosinut miltei koko mökkilomamme ajan ja uimavesi on ollut lämmintä. Hellepäivinäkin saunoimme. Mutta todella kuumina päivinä Myttö jätti löylyt väliin vaikka innokas saunoja onkin. Isokorvat tykkäävät kahlailla rannassa ja sitä ne ovat tehneet tälläkin viikolla. Ja nyt myös juoksu- ja painikisat luistavat, kun ei ole tukalan kuumaa.

Kuopion sairaalareissun jälkeen olemme Hipsun kanssa käyneet kolme kertaa Jyväskylässä eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Tulehdusarvo on ollut laskusuunnassa mutta ei ole edelleenkään normaalin rajoissa. Hipulla on päällä kaksi antibioottikuuria. Seuraava kontrollikäynti tehdään kotona etelässä. Syytä tulehdusarvon koholla oloon ei vieläkään ole löydetty. Kuopiossa ja Jyväskylässä asia ei ole selvinnyt laajoista tutkimuksista huolimatta. Katsotaan, mitä eläinlääkäri kotipuolessa toteaa. Aion varata ajan erikoislääkärille. On raskasta elää epätietoisuudessa ja olemme ymmällämme siitä, että selitystä Hipun vaivaan ei löydy. Sillä jossakin Hipsulla tulehdus on, kun kerran tulehdusarvo on koholla.



Hippu tarkkailee mökin pihaa ja
Myttö järsii käpyä.


Vaikka tämä Hipun tilanne on mietityttänyt paljon, on meillä lomalla ollut hauskoja ja kivojakin hetkiä. Ja niistä parhaimpana toki se, että Hippu on tervehtynyt hienosti. Mutta kävimme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella, jossa oli oikein mukavaa. Täällä Kangasniemellä meillä on vieraillut anoppini ja appiukkoni sekä isännän lapsuudenystävä. Sekä Haukivuorella että täällä omalla mökillä Hippu ja Myttö ovat olleet riemuissaan näiden kaikkien lempi-ihmisten tapaamisista. 

Jyväskylän reissujen lisäksi olemme käyneet Pieksämäellä, huhkineet pihatöissä, kuunnelleet radiota ja tehneet ristikoita. Huussiakin on tyhjennetty ja isäntä on tehnyt pieniä nikkarointeja. En ole lukenut kirjan kirjaa täällä mökillä vaikka siitä niin kovasti haaveilin. En ole jaksanut enkä pystynyt keskittymään lukemiseen. Sen tilalla on ollut nyt muita tekemisiä ja kirjat saavat odottaa parempaa aikaa.

Heinäkuun on päättymässä ihan pian. Myös isännän loma alkaa olemaan loppumetreillä. Minä olen ihan virallisella vuosilomalla elokuun puoliväliin asti vaikka työvelvoitetta ei ole senkään jälkeen. Ensi viikon lopulla isäntä lähtee päättämään lomaansa Naantaliin. Me Hipan ja Myttösen kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme hyviä ystäviäni. Vietämme taas perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Sen jälkeen palaamme kotiin. Ja kun Hipun terveysasiat on saatu siellä selvitettyä, voimme tyttösten kanssa vaikkapa palata mökkeilemään. 

Elokuussa Pieni Suuri Beagle heräilee mökkiunestaan ja kirjoittelen taas aktiivisemmin meidän kuulumisia. Kaikille meidän kamuille ja lukijoille toivotan koko meidän poppoon puolesta kauniin kesäistä alkavaa elokuuta, pysyttehän terveinä ja kuulemisiin taas 💖.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Kamala yö Kuopiossa

Kaikki ei aina suju käsikirjoituksen mukaan, edes lomalla. Tämän saimme kokea ikävän tapahtuman kautta, josta nyt on jo onneksi mukavaa kerrottavaa.

Maanantaina läksimme ajelemaan kohti Kuopiota. Edessä oli lomareissu, jossa viipyisimme kolme yötä. Olin varannut Hipulle eläinlääkäriajan Kuopiosta, sillä näimme sunnuntaina, ettei se ollut kunnossa. Pyhäpäivänä Hippu oli jo aamulla täysin vetämätön ja väsynyt. Ruokaa se ei syönyt eikä sille kelvannut edes minkäänlainen herkku. Tarjottiin jopa makkaraa, jota se vain nuuhkaisi. Hilpu nukkui koko päivän. Vain juomassa se pistäytyi välillä sekä tarpeillaan metsän reunassa. Ja vaikka se antoi koskea itseensä eikä mitään kipukohtia löydetty, jotakin oli vialla.


Kuopion eläinsairaalassa Hippu laitettiin
heti tippaan. Hoito oli erinomaista koko
käynnin ajan.

Kävimme Kuopiossa kirjautumassa hotelliin sisään ja lääkärikäyntiä odotellessa pistäydyimme isännän kanssa syömässä. Muuten päivä kului hotellihuoneessa, sillä tohtorin tapaaminen oli vasta alkuillasta. Sinne suuntasimme koko porukka ja minä menin Hilpun kanssa tapaamaan eläinlääkäriä isännän jäädessä Mytön kanssa autoon odottamaan. 

Hipulta otettiin laaja verikoe, mitattiin kuume, kuunneltiin sydän ja keuhkot. Tulehdusarvo huiteli liki 300 paikkeilla ja Hipulla oli kuumetta pikkuisen yli 40 astetta. Hippu ei tosiaan ollut kunnossa. Se laitettiin välittömästi nesteytykseen ja tipan kautta alkoi kulkemaan myös tulehduskipulääke sekä antibiootti. 

Olimme isännän kanssa miltei shokissa. Verikoe osoitti, että mitään muuta vikaa Hipun veriarvoissa tuota korkeaa tulehdusarvoa lukuun ottamatta ei ollut. Lisäksi Hipulle tehtiin vatsan ultraäänikuvaus, jossa katsottiin myös sisäelimet, virtsarakko, suolisto, peräpää. Kaikki oli kunnossa, mitään selitystä ei tästäkään tutkimuksesta löytnyt Hipun olotilalle.

Hippu jäi yöksi eläinlääkäriin, joka itse asiassa oli eläinsairaala. Isännältä kysyttiin, onko Hipulla elvytyskielto. Isäntä totesi, että elvyttää pitää, jotta me ehtisimme paikalle sairaalaan. Ja että meille tulisi yöllä soittaa heti, jos tilanne sitä vaatii. Lähdimme eläinsairaalasta kohti hotellia apein, surullisin ja suorastaan pakokauhuisin mielin. Itselläni nousi mieleen Typyn kohtalo...

Yö meni suurilta osin valvoessa. Isäntä nukkui pari tuntia. Minä tuskin sitäkään. Vahdin puhelinta ja pelkäsin. Kovasti. Miten tässä käy, tuleehan Hippu kuntoon, miten se pärjää sairaalassa yön... olin hetkittäin liki paniikissa. Tiesin, että Hippu saa hyvää hoitoa. Se viettäisi yön omassa kopissa tippaletkussa ja hoitajat vievät sitä yön aikana ulos. Ruokaakin tarjotaan, jos Hippu alkaa piristymään. Mutta olin silti hyvin levoton.

Tiistaiaamuna toivotimme isännän kanssa toisillemme hyvää hääpäivää. Eläinlääkäri soitti puoli kahdeksan jälkeen. Kuume on laskenut eikä sitä enää ole. Parin tunnin päästä saimme uuden soiton, jossa tohtori kertoi, että verikoe näytti, että tulehdusarvo on tullut rutkasti alas. Hippu on myös syönyt hiukan ja aamulla otetut keuhkokuva sekä punkkitesti olivat negatiivisia. Olimme valtavan huojentuneita! Ehkä pahin on nyt ohi ja Hippu on taas tolpillaan. Tämä oli paras hääpäivälahja!

Seuraava soitto lääkäriltä saatiin puolen päivän maissa. Hippu olisi valmis lähtemään kotiin. Heitimme kassit autoon, ulkoilutimme Myttöä ja lähdimme hakemaan Hippua. Ilo oli valtavan suurta, kun tapasimme taas meidän rakkaan Hippusen. Se oli edelleen väsynyt ja nuukahtanut. Mutta häntä heilui ja Myttö oli riemuissaan isosiskonsa näkemisestä. 

Kiteellä. Minulle kesän kohokohta
sen lisäksi, että Hippu tervehtyi.


Koska Hipun tilanne oli saatu palautumaan melko ennalleen eikä eläinlääkäri nähnyt tarvetta lisähoidolle, lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, jossa meillä oli hotellihuone varattuna. Hippu sai mukaansa antibiootit, tulehduskipulääkkeen sekä pahoinvointilääkkeen. Joensuuhun saavuttuamme vietimme aikaa hotellihuoneessa leväten ja Hipun vointia seuraten. Kuumetta mitattiin kaksi kertaa päivässä. Hääpäivän kunniaksi piipahdimme isännän kanssa syömässä. Hilpunen ja Myttönen jäivät nukkumaan hotellihuoneeseen. Onneksi siellä pelasi ilmastointi hyvin. Koko reissun ajan kun helteitä riitti.

Keskiviikkona Hipun olo näytti olevan taas parempaan päin. Hiukan huonosti se edelleen suostui syömään mutta herkut menivät alas hienosti. Ulkonakin kävimme vähän käppäilemässä mutta rauhallisesti. Ja ulkona Hippu virkistyikin selvästi. Tätä kertoi myös hoitaja eläinsairaalassa. Aamupäivällä suuntasimme auton kohti Kiteetä. Tämä oli yksi meidän lomareissumme pääkohdista, käynti Kiteen Nightwish-näyttelyssä. Tätä olin odottanut koko talven. Näyttely oli hieno kokemus ja pystyin siitä jopa aika hyvin nauttimaankin. Olihan Hippu paranemaan päin. Erityistä ekstraa oli se, että näyttelyssä työskennellyt ystävällinen nuorimies toimi henkilökohtaisena oppaana vierailun ajan. Mahtavan hienoa palvelua!

Kiteeltä matka jatkui siskoni ja hänen miehensä mökille Savonrantaan. Hippu oli valtavan iloinen, kun pääsimme sinne perille. Mytölle käynti Savonrannalla oli sen elämän ensimmäinen. Kaksikko kolusi mustikkavarvukoissa ja kävivät uimassa. Hipun voimat olivat palautuneet hienosti ja ruoka alkoi maistumaan taas suurella innolla. Kuumetta ei ollut. Vietimme mukavan päivän saunoen, uiden ja syöden hyvin. Minullakin alkoi ruoka pysymään sisässä ja stressi helpottaa. Yön sain nukuttua kahta edellistä paljon paremmin. 

Mökillä Savonrannalla. 


Torstaina palasimme takaisin Puulalle. Hipun vointi on hyvä. Tänään se otti Mytön kanssa juoksu- ja painikisoja mökin pihamaalla. Järvessäkin kaksikko läträsi. Ruoka maistuu, kuumetta ei ole. Pahoinvointilääke loppui, kuten myös tulehduskipulääke. Antibioottia se saa tiistaihin saakka ellei eläintohtori muuta totea. Huomenna menemme nimittäin jälkitarkastukseen Jyväskylään. Hipulta otetaan verikoe, josta nähdään, onko tulehdusarvo palautunut normaaliksi. Toivomme niin kovasti, että se on.

Syytä, miksi Hippu oli niin sairas, ei saatu Kuopiossa selville. Kaikki mahdolliset kokeet ja tutkimukset tehtiin, mitä eläinsairaalan resursseilla voitiin tehdä. Ja tarkkaan Hilpaa tutkittiin. Syy jää todennäköisesti mysteeriksi ikiajoiksi. Voimme vain arvailla, mistä tuo johtui. Ja lista on pitkä. Kuuntelemme kuitenkin mielenkiinnolla myös Jyväskylän lääkärin pohdintoja, kun menemme huomenna sinne. 

Pelkäsimme isännän kanssa hetkittäin pahinta. Yö kuopiolaisessa hotellihuoneessa tuntui loputtoman pitkältä. Mietin, miten kestän, jos karmein tapahtuu. Alkuvuosi kun on muutenkin ollut elämässäni melko raskasta. Myönnän, että maalailen piruja seinille ja pelkään aina sitä huonointa. Onneksi isäntä tukee, ymmärtää ja tsemppaa minua. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja Hippu on taas oma itsensä. Viikko sitten koetut kauhunhetket ovat takana. Toivomme, ettei tällainen palaa enää koskaan eikä tapahdu uudelleen. 

Kuopiosta ja Joensuusta ehdimme nähdä vain ripauksen hotellihuoneen ja eläinsairaalan lisäksi. Tämä kesäreissu ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Toki kuumat kelitkin olisivat estäneet pitkät kävelykierrokset kaupunkeja ihaillen. Mutta mieleen jäi Kuopiosta, Joensuusta ja Kiteestä valtavan mukavat ihmiset ja ystävällinen palvelu kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Kauniit maisemat ja tietysti iloinen vierailu Savonrannassa. Nyt jatkamme lomailua täällä Etelä-Savossa!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Juhannus ja synttärit juhlittu, nyt mökkeillään!

Torstaina käänsin aikaisin aamulla auton keulan kohti nelostietä. Takapenkillä matkakavereina turvavöissä istui Hippu ja Myttö. Samaan aikaan isäntä suuntasi kohti merta ja lähti purjehdusretkelle Suomenlahdelle. Eilen kävimme hakemassa isännän Pieksämäen asemalta, jonne juna hänet etelästä toi. Nyt meillä on edessä koko perheen yhteinen mökkiloma Puulan rannoilla. Ja vähän muuallakin.

Palaan vielä meidän saarijuhannukseen Suuri-Mustassa. Meillä oli rento ja hauska juhannus. Sää suosi. Välillä oli jopa tukalan helteistä. Merivesi oli todella lämmintä, joten minäkin uskaltauduin uimaan. En muista, milloin olen Kotkassa viimeksi uinut. Jos vesi onkin ollut uintilämmintä, on sinilevä levinnyt jo rannoille. 

Myttö tykkää kahlailla meressä. Vesi oli
juhannuksena hyvin lämmintä.


Hippu nauttii kieriskellä rantahiekassa. 
Saaressa on hienoa hiekkarantaa.


Meidän saarijuhannukseen kuului grillaamista, saunomista, seurustelua iloisessa seurassa, lukemista, rentoilua ja herkuttelua. Hippu ja Myttö saivat molemmat juhannusherkkuina kuivattuja peurankorvia sekä pensasmustikoita. Luonnon marjat eivät olleet vielä kypsiä vaikka raakileita jo nähtiinkin. Isokorvat kävivät molemmat uimassa useita kertoja päivässä. Vesi virkisti ja helpotti olemista kuumassa säässä. 

Grillipaikan kaksi tarkkailijaa.

Kun juhannus oli juhlittu, vietimme ihanan Myttösen syntymäpäivää. Kemuja emme nyt järjestäneet. Mutta uskon, että Myttö oli tyytyväinen omaan juhlapäiväänsä. Lahjaksi annoimme Myttöskälle herkkuja sekä lelun. Molemmista se innostui kovasti. Kaksivuotias päivänsankari sai myös herkkuaterian, joka oli maksalaatikkoa. Hipulle ei valitettavasti voinut samanlaista ateriaa tarjoilla mutta se sai vatsalleen sopivia herkkupaloja. Eihän isosiskoa tietenkään unohdettu vaikka Myttöä juhlittiinkin.

Syntymäpäiväaterialla. Kupissa
maksalaatikkoa.


Päivänsankaritar lahjojensa kera.

Ja nyt, olemme siis möksällä. Täällä vietämme rentoa lomaa. Toki mökillä on aina jotakin pientä puuhaa ja isompaakin. Mutta tehdään sitä mitä jaksetaan ja huvittaa. Isäntä rakentaa autoportin ja tekee uuden huussin pohjan valmiiksi ensi kesää silmällä pitäen. Johan tuossa on suunnitelmia kerrakseen. Saariretkiä tehdään varmasti. Lisäksi teemme Kuopio-Joensuu-Kitee-Savonranta-kesäreissukierroksen. Lisäksi vierailemme loman aikana isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Saamme myös muutamia mukavia vieraita tänne meidän mökille Puulalle. 

Pieni Suuri Beagle ottaa tässä vaiheessa pienen kesätauon 🌻. Kirjoittelen kyllä kuulumisiamme mutta varmaankin hiukan harvemmin. Siihen on myös käytännön syyt, sillä mökkivanhus ei omaa sähköä ja nettikin saadaan tietokoneeseen toimimaan puhelimen avustuksella. Kaikkia laitteita taas ei kovin usein pysty latailemaan. 

Toivotamme Hipun, Mytön ja isännän kanssa kaikille Teille oikein letkeän lupsakkaa ja iloista kesän jatkoa! Pysyttehän kuulolla ja menossamme mukana 💖. 

Ps. Meidän upeille blogikamuille tiedoksi, että luemme ahkerasti teidän kirjoitelmia. Kommentointi ei valitettavasti vaan jostain syystä näillä omena-laitteilla onnistu. Emme ole isännän kanssa onnistuneet mysteeriä selvittämään. Harmittaa kovasti mutta emme ole teitä ketään siis unohtaneet.