Kaikki ei aina suju käsikirjoituksen mukaan, edes lomalla. Tämän saimme kokea ikävän tapahtuman kautta, josta nyt on jo onneksi mukavaa kerrottavaa.
Maanantaina läksimme ajelemaan kohti Kuopiota. Edessä oli lomareissu, jossa viipyisimme kolme yötä. Olin varannut Hipulle eläinlääkäriajan Kuopiosta, sillä näimme sunnuntaina, ettei se ollut kunnossa. Pyhäpäivänä Hippu oli jo aamulla täysin vetämätön ja väsynyt. Ruokaa se ei syönyt eikä sille kelvannut edes minkäänlainen herkku. Tarjottiin jopa makkaraa, jota se vain nuuhkaisi. Hilpu nukkui koko päivän. Vain juomassa se pistäytyi välillä sekä tarpeillaan metsän reunassa. Ja vaikka se antoi koskea itseensä eikä mitään kipukohtia löydetty, jotakin oli vialla.
|
Kuopion eläinsairaalassa Hippu laitettiin heti tippaan. Hoito oli erinomaista koko käynnin ajan. |
Kävimme Kuopiossa kirjautumassa hotelliin sisään ja lääkärikäyntiä odotellessa pistäydyimme isännän kanssa syömässä. Muuten päivä kului hotellihuoneessa, sillä tohtorin tapaaminen oli vasta alkuillasta. Sinne suuntasimme koko porukka ja minä menin Hilpun kanssa tapaamaan eläinlääkäriä isännän jäädessä Mytön kanssa autoon odottamaan.
Hipulta otettiin laaja verikoe, mitattiin kuume, kuunneltiin sydän ja keuhkot. Tulehdusarvo huiteli liki 300 paikkeilla ja Hipulla oli kuumetta pikkuisen yli 40 astetta. Hippu ei tosiaan ollut kunnossa. Se laitettiin välittömästi nesteytykseen ja tipan kautta alkoi kulkemaan myös tulehduskipulääke sekä antibiootti.
Olimme isännän kanssa miltei shokissa. Verikoe osoitti, että mitään muuta vikaa Hipun veriarvoissa tuota korkeaa tulehdusarvoa lukuun ottamatta ei ollut. Lisäksi Hipulle tehtiin vatsan ultraäänikuvaus, jossa katsottiin myös sisäelimet, virtsarakko, suolisto, peräpää. Kaikki oli kunnossa, mitään selitystä ei tästäkään tutkimuksesta löytnyt Hipun olotilalle.
Hippu jäi yöksi eläinlääkäriin, joka itse asiassa oli eläinsairaala. Isännältä kysyttiin, onko Hipulla elvytyskielto. Isäntä totesi, että elvyttää pitää, jotta me ehtisimme paikalle sairaalaan. Ja että meille tulisi yöllä soittaa heti, jos tilanne sitä vaatii. Lähdimme eläinsairaalasta kohti hotellia apein, surullisin ja suorastaan pakokauhuisin mielin. Itselläni nousi mieleen Typyn kohtalo...
Yö meni suurilta osin valvoessa. Isäntä nukkui pari tuntia. Minä tuskin sitäkään. Vahdin puhelinta ja pelkäsin. Kovasti. Miten tässä käy, tuleehan Hippu kuntoon, miten se pärjää sairaalassa yön... olin hetkittäin liki paniikissa. Tiesin, että Hippu saa hyvää hoitoa. Se viettäisi yön omassa kopissa tippaletkussa ja hoitajat vievät sitä yön aikana ulos. Ruokaakin tarjotaan, jos Hippu alkaa piristymään. Mutta olin silti hyvin levoton.
Tiistaiaamuna toivotimme isännän kanssa toisillemme hyvää hääpäivää. Eläinlääkäri soitti puoli kahdeksan jälkeen. Kuume on laskenut eikä sitä enää ole. Parin tunnin päästä saimme uuden soiton, jossa tohtori kertoi, että verikoe näytti, että tulehdusarvo on tullut rutkasti alas. Hippu on myös syönyt hiukan ja aamulla otetut keuhkokuva sekä punkkitesti olivat negatiivisia. Olimme valtavan huojentuneita! Ehkä pahin on nyt ohi ja Hippu on taas tolpillaan. Tämä oli paras hääpäivälahja!
Seuraava soitto lääkäriltä saatiin puolen päivän maissa. Hippu olisi valmis lähtemään kotiin. Heitimme kassit autoon, ulkoilutimme Myttöä ja lähdimme hakemaan Hippua. Ilo oli valtavan suurta, kun tapasimme taas meidän rakkaan Hippusen. Se oli edelleen väsynyt ja nuukahtanut. Mutta häntä heilui ja Myttö oli riemuissaan isosiskonsa näkemisestä.
|
Kiteellä. Minulle kesän kohokohta sen lisäksi, että Hippu tervehtyi. |
Koska Hipun tilanne oli saatu palautumaan melko ennalleen eikä eläinlääkäri nähnyt tarvetta lisähoidolle, lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, jossa meillä oli hotellihuone varattuna. Hippu sai mukaansa antibiootit, tulehduskipulääkkeen sekä pahoinvointilääkkeen. Joensuuhun saavuttuamme vietimme aikaa hotellihuoneessa leväten ja Hipun vointia seuraten. Kuumetta mitattiin kaksi kertaa päivässä. Hääpäivän kunniaksi piipahdimme isännän kanssa syömässä. Hilpunen ja Myttönen jäivät nukkumaan hotellihuoneeseen. Onneksi siellä pelasi ilmastointi hyvin. Koko reissun ajan kun helteitä riitti.
Keskiviikkona Hipun olo näytti olevan taas parempaan päin. Hiukan huonosti se edelleen suostui syömään mutta herkut menivät alas hienosti. Ulkonakin kävimme vähän käppäilemässä mutta rauhallisesti. Ja ulkona Hippu virkistyikin selvästi. Tätä kertoi myös hoitaja eläinsairaalassa. Aamupäivällä suuntasimme auton kohti Kiteetä. Tämä oli yksi meidän lomareissumme pääkohdista, käynti Kiteen Nightwish-näyttelyssä. Tätä olin odottanut koko talven. Näyttely oli hieno kokemus ja pystyin siitä jopa aika hyvin nauttimaankin. Olihan Hippu paranemaan päin. Erityistä ekstraa oli se, että näyttelyssä työskennellyt ystävällinen nuorimies toimi henkilökohtaisena oppaana vierailun ajan. Mahtavan hienoa palvelua!
Kiteeltä matka jatkui siskoni ja hänen miehensä mökille Savonrantaan. Hippu oli valtavan iloinen, kun pääsimme sinne perille. Mytölle käynti Savonrannalla oli sen elämän ensimmäinen. Kaksikko kolusi mustikkavarvukoissa ja kävivät uimassa. Hipun voimat olivat palautuneet hienosti ja ruoka alkoi maistumaan taas suurella innolla. Kuumetta ei ollut. Vietimme mukavan päivän saunoen, uiden ja syöden hyvin. Minullakin alkoi ruoka pysymään sisässä ja stressi helpottaa. Yön sain nukuttua kahta edellistä paljon paremmin.
|
Mökillä Savonrannalla. |
Torstaina palasimme takaisin Puulalle. Hipun vointi on hyvä. Tänään se otti Mytön kanssa juoksu- ja painikisoja mökin pihamaalla. Järvessäkin kaksikko läträsi. Ruoka maistuu, kuumetta ei ole. Pahoinvointilääke loppui, kuten myös tulehduskipulääke. Antibioottia se saa tiistaihin saakka ellei eläintohtori muuta totea. Huomenna menemme nimittäin jälkitarkastukseen Jyväskylään. Hipulta otetaan verikoe, josta nähdään, onko tulehdusarvo palautunut normaaliksi. Toivomme niin kovasti, että se on.
Syytä, miksi Hippu oli niin sairas, ei saatu Kuopiossa selville. Kaikki mahdolliset kokeet ja tutkimukset tehtiin, mitä eläinsairaalan resursseilla voitiin tehdä. Ja tarkkaan Hilpaa tutkittiin. Syy jää todennäköisesti mysteeriksi ikiajoiksi. Voimme vain arvailla, mistä tuo johtui. Ja lista on pitkä. Kuuntelemme kuitenkin mielenkiinnolla myös Jyväskylän lääkärin pohdintoja, kun menemme huomenna sinne.
Pelkäsimme isännän kanssa hetkittäin pahinta. Yö kuopiolaisessa hotellihuoneessa tuntui loputtoman pitkältä. Mietin, miten kestän, jos karmein tapahtuu. Alkuvuosi kun on muutenkin ollut elämässäni melko raskasta. Myönnän, että maalailen piruja seinille ja pelkään aina sitä huonointa. Onneksi isäntä tukee, ymmärtää ja tsemppaa minua. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja Hippu on taas oma itsensä. Viikko sitten koetut kauhunhetket ovat takana. Toivomme, ettei tällainen palaa enää koskaan eikä tapahdu uudelleen.
Kuopiosta ja Joensuusta ehdimme nähdä vain ripauksen hotellihuoneen ja eläinsairaalan lisäksi. Tämä kesäreissu ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Toki kuumat kelitkin olisivat estäneet pitkät kävelykierrokset kaupunkeja ihaillen. Mutta mieleen jäi Kuopiosta, Joensuusta ja Kiteestä valtavan mukavat ihmiset ja ystävällinen palvelu kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Kauniit maisemat ja tietysti iloinen vierailu Savonrannassa. Nyt jatkamme lomailua täällä Etelä-Savossa!