Kaikki kunnossa!

Lampaat laiduntavat vielä läheisellä niityllä. Ihan näinä päivinä ne taitavat kuitenkin siirtyä talven vietttoon muualle. Hippu ja Myttö eivät arastele moikata määkiviä kavereita. Ja minä rapsuttelen niitä aidan raoista. Jos asuisimme maalla omalla tilalla, meillä olisi lampaita. Ja muutamia muitakin elukoita.

Ulkoilukelit ovat olleet viime viikkoina mitä mainioimmat. Minulle kelpaa mieluusti tällainen poutasyksy. Uskon, että myös isokorvat tykkäävät tästä. Lenkkien jälkeen ei tarvitse mennä suihkuun. Talvelta toivon pakkasta ja lunta. Sopivasti. Ainakin jouluksi. 

Mytön ihottuma on täysin parantunut. Eli eläintohtorin määräämät linimentit auttoivat. Mistä tuo ihottuma johtui, sitä ei saatu selville. Mutta pääasia, että Myttönen on taas kunnossa. Kaikenlaisia erikoisia sairauksia ja tauteja sitä pitääkin ilmestyä... 

Hipun kanssa olemme jatkaneet pelkällä hypoallergisella ruualla. Eli kengurut, peurat ja hirvet ovat historiaa. Vaikka Hilpun mysteerisairaus tuskin ruokavaliosta johtui, päädyimme tähän ratkaisuun. Koska sen suolisto on mitä on, on Hippulin hyvinvoinnin kannalta ykkösasia, että ruoka on sopivaa. Ja allergiaruualla sen vatsa on kunnossa, suolisto pelaa kuten pitää ja Hippu voi hyvin. Kurkkua, marjoja ja porkkanaa se saa jälleen herkkupaloina. Ja syyslomalla rohkenen ehkä antamaan sille pari paistettua Puulan muikkua.

Syyskuussa on sattunut ja tapahtunut

Syyskuu kiitää vauhdilla kohti lokakuuta 🍂. Isännällä on ollut kiireisiä päiviä töissä. Ensi viikolla ruuhkan pitäisi helpottaa. Minä selailen työpaikkailmoituksia ja pari hakemusta on rustattu. Paljon kaikenlaisia ajatuksia ja mietteitä pyörii päässä näihin työkuvioihin liittyen. Onneksi päiväni täyttää noiden kahden ihanan isokorvan kanssa ulkoilu ja seurustelu. Kotihommiakin riittää ja välillä piipahdan jossakin ihmisten ilmoilla, etten höperöidy tänne kotiin. 

Meidän syyskuu on sisältänyt upeiden Hippuun liittyvien uutisten lisäksi muutakin mukavaa. Mutta Hipun tervehtyminen on toki ollut ykkösjuttu. Pientä takaiskua tuli, kun Mytölle ilmestyi vatsaan ihottumaa 😟. Tarkkailimme tilannetta reilun viikon. Iho ei alkanut puhdistustoimenpiteistä huolimatta parantumaan. Isäntä vei Myttösen eläinlääkäriin. Sille määrättiin loislääkitys. Iho- ja karvanäytteistä ei kyllä löytynyt mitään siihen viittaavaa mutta litku tuli laittaa niskaan ja varmuuden vuoksi molemmille koirille. Lisäksi Mytölle määrättiin linimenttiä, jota sivellään kerran viikossa ihottumakohtiin. Nyt vatsa näyttää jo paljon paremmalta. Jatkotutkimuksiin tuskin on syytä. Uskon, että Myttö paranee tuosta kutisevasta vaivasta täysin. Jos ihottuma palaa, alkaa allergiatutkimukset eli tässä tapauksessa ruokakokeilut 😐.

Alkukuusta piipahdimme viikonloppureissussa Kangasniemellä. Meitä suosi hieno sää ja tyttöset jatkoivat innolla puolukoiden syömistä. Välillä ehdittiin myös painia ja juosta kilpaa 😀. 

Isäntä heitteli Hipsulle ja Myttöselle palloa. Molemmille omaa. Tennispalloja on jostain syystä kerääntynyt mökille iso kasa. Ehkä siksi, että täällä kotona kaupungissa ei tahdo olla oikein sopivia palloleikkipaikkoja.

Iltaisin on sytytettävä mökin verannalle kynttilöitä. Näkee toimia hieman paremmin. Muita ulkovaloja meillä ei ole mutta lyhdyt tuovatkin miellyttävää tunnelmaa, valon lisäksi.

Pari viikkoa sitten kutsuin ystäväni juhlistamaan synttäripäivääni jälkikäteen 🎉. Olen kevään lapsi mutta koronataudin vuoksi juhlat pidettiin näin syksyllä. Olin hommannut Helsingistä hieman isomman hotellihuoneen, jossa nautimme syötävää ja kuohujuomaa. Kävimme kilistelemässä laseja myös hotellin aulabaarissa. Aamulla suuntasimme maittavalle aamiaiselle aamupalabuffettiin. Oli hauska ja rentouttava ilta 🍹. Isäntä, Hippu ja Myttö olivat pärjänneet hienosti kotona. Ikävähän minulla toki oli vaikka olinkin vain yhden yön poissa 😄.

Tiistaina saapui kauan odotettu hetki. Hippu pääsi 1,5 vuoden jälkeen taas kirjastohommiin! Vastaanotto sekä lapsilta että aikuisilta, mukaan lukien henkilökunta, oli valtavan iloinen. Hippuli nautti rapsutuksista ja sai kuunnella koiratarinoita 🐶. Kirjastolle se veti remmi kireänä, kun jäimme tutulla pysäkillä pois bussista. Hippu hoksasi heti, minne olemme matkalla ja innolla kiiruhti kohti kirjastoa. Lokakuussa aloitamme lukukoirailut myös kotikirjastossamme 📗. Ja toki työt jatkuvat myös naapurissa. 

Värikästä, hienoa ja leppoisaa syyskuun loppua Teille kaikille! Nyt pujotan Hilpuselle ja Myttöskälle remelit kaulaan ja lähdemme ulos 🏃.

Parhaita uutisia!

Aivan alkuun minulla on suuri ilo kertoa, että Hippu sai alkuviikosta terveen paperit 🥳. Kävin Hilpusen kanssa perjantaina verikokeessa ja maanantaihin saakka jännitimme tulosta. Eläinlääkäri soitti silloin ja kertoi, että Hipun tulehdusarvo on laskenut normaalille tasolle. Seurantakäynnit näin ollen lopetetaan. Meille jäi mietittäväksi vatsan tähystys, jonka Hipulle voisi jo suolistosairaudenkin vuoksi vielä tehdä. Eläintohtori totesi, että tähystyksen tekeminen ei kuitenkaan ole akuutti asia ja se voidaan tehdä loppusyksyllä. Mietimme isännän kanssa asiaa. Todennäköisesti Hipun vatsa tullaan tähystämään.

Heinäkuun 12. päivä tämä savotta alkoi. Silloin Hippu joutui Kuopioon eläinsairaalaan. Siitä saakka olemme käyneet liki viikon välein tutkimuksissa ja verikokeissa. Heinäkuun ajan Jyväskylässä ja sen jälkeen täällä kotipuolessa. On tämä ollut melko raskas matka sekä Hipulle itselleen että meille omistajille. Ja nyt pidetään kaikki käpälät ja jäsenet pystyssä, että mystiset oireet eivät enää koskaan palaa. 

Syy tälle Hipun omituiselle "sairaudelle" on melkoisella varmuudella vierasesineen aiheuttama haava tms. vatsalaukussa tai suolistossa. Se siis söi mökillä 11. heinäkuuta hujakoilla jotain sopimatonta, joka alkoi tökkimään reikää tai haavaa sisuskaluihin. Vierasesine on tässä tapauksessa todennäköisesti kalan ruoto tai puutikku. Ultrakuvauksessa nämä eivät yleensä näy eikä välttämättä edes tähystyksessä. MUTTA tämä ei ole mikään virallinen diagnoosi, vain lääkärin vahva epäily. Ja tästä olemme kyllä isännän kanssa samoilla linjoilla. Syy on melko varmasti juuri tuo. 

Pääasia on, että Hippu on jo pitkän aikaa voinut hyvin. Se ei ole mitenkään sairas eikä ole oireillut enää aikoihin. Ruoka maistuu hienosti ja leikit Mytön kanssa ovat riehakkaita, kuten aina ennenkin. Myös eläinlääkäri on todennut, että Hippu on tutkittu niin perinpohjaisesti ja vointi näyttää hyvältä, että yöuniaan ei kannata enää menettää. Se, että maanantaina saadut uutiset olivat erinomaisen hyviä, tipautti meidän harteilta valtavan ison huolitaakan. Olo on helpottunut ja hyvin iloinen. 

Mitä kaikkea meidän syyskuuhun on muuten mahtunut. Siitä kirjoittelen ensi kerralla. Tällä erää oli tärkeintä jakaa nämä upeat uutiset teidän kanssanne, meidän lukijat sekä blogikamut palveluskuntineen 😍. Kiitän suuresti koko meidän poppoon puolesta tsemppiviesteistänne, tuestanne sekä terveisistänne. 

Kohti kirjastokeikkoja!

Kesä on kai ohi, sillä syyskuu luetaan kaiketi jo virallisesti syksyksi. Mukavasti aurinko on jaksanut yhä paistaa vaikka sää on viilentynyt. Toivottavasti tästä syksystä tulee vähäsateinen. On jo tarpeeksi tylsää, että päivä lyhenee ja illat ova yhä aikaisemmin pimeitä.

Viime viikonloppu meillä oli mökkiviikonloppu Kangasniemellä. Saimme nauttia upeasta säästä. Vielä tarkeni hyvin istuskella möksän kuistilla kuohujuomaa nauttien. Keravan poikien äiti oli oikein mieluisa mökkiseuralainen sekä minulle että isokorville. Voi, miten likat olivat riemuissaan, kun hoksasivat, kuka meitä perjantaina tuli noukkimaan kyytiin parkkipaikaltamme. Kävimme lauantaina sienestämässä, koko sakki. Sauna lämpeni sekä grilli myös. Myttönen ja Hippunen ahmivat puolukoita, joita riitti runsaasti. Juoksu- ja painileikit kuuluivat myös viikonlopun ohjelmaan. Isäntä oli pärjännyt kaupungissa oikein hyvin vaikka olikin hiukan ihmetellyt huushollin rauhallista tunnelmaa, kun naisväki oli poissa 😁.

Hipulle ja Mytölle maistui puolukat.

Tiistaina kävimme Hipun kanssa verikokeessa ja tulehdusarvo oli jälleen hieman noussut. Lukema ei ole edelleenkään vakava, onneksi. Mutta valtaisa pettymys se on, että arvo pikkuhiljaa hilaa itseään taas ylös. Parin viikon päästä käymme hoitajakäynnillä ottamassa vielä kerran verinäytteen. Sen jälkeen mietitään jatkotutkimukset. Kuumetta mittaamme säännöllisesti, kolme-neljä kertaa viikossa. Toki Hilpuri viedään eläintohtorille jo aikaisemmin, jos sen kunnossa alkaa näkymään huonoja merkkejä. Tällä hetkellä Hipusta ei päälle päin näy, että sitä vaivaisi yhtään mikään. 

Meillä isännän kanssa on epäilyjä, mistä tässä Hipun oudossa vaivassa saattaisi olla kyse. Eläinlääkärillä myös. Mutta ne ovat toki vain arvailuja. Olemme kuitenkin itse miettineet seuraavat askeleet millä mennään mikäli tulehdusarvo jatkaa nousuaan. Kyse ei taida olla IBD-suolistosairauteen liittyvästä, sen totesimme tässä viikon aikana vaikka sitäkin epäiltiin. Mutta lääkäri kehotti silti jatkamaan "ankeaa" ruokavaliota eli toistaiseksi Hippu syö vain ja pelkästään allergiapapanoita, ei mitään muuta. 

Hippua hoitava eläinlääkäri on hyvin empaattinen ja sanoo, että ymmärtää hyvin, miten tämä epätietoisuus meitä raastaa. Syytä kun ei löydy, ei sitten millään. Kovin paneutunut hän on Hippusen hoitoon ja kehuu, miten Hipusta on tullut eräs hänen lempipotilaistaan. Meillä on hyvä keskusteluyhteys tohtorin kanssa. Ja tiistaina minusta tuntui, että kyllä hänkin on sen hoksannut, ettei ikuisuuksia voida ultrata ja ottaa verikokeita. Mutta mikä se seuraava vaihe Hipun hoidossa on,  mietitään siis parin viikon päästä. Lääkärin vaihtaminenkin on yksi vaihtoehto.

Lukukoirailut pääsevät näillä näkymin starttaamaan loppukuusta. Silloin suuntaamme Hilpusen kanssa naapurikirjastoon. Myös kotikirjastoomme on työvuorot nyt sovittu. Siellä lukukoirailut aloitetaan lokakuussa. On aivan upea uutinen, että nyt näkyy tältä osin valoa koronatunnelin päässä 😊.