Ovella uusi vuosi

Vanhaa vuotta on jäljellä vielä muutama tunti. Sen jälkeen edessä on uusi vuosi, uudet kujeet, meiningit ja temput. Meille on jo saapunut tuttu joukko vieraita; isännän vanhemmat ja hänen kaksi tätiä miestensä kera. Tällä porukalla ollaan otettu uusi vuosi vastaan jo lukuisat kerrat. On valtaisa ilo, että tämä iloinen joukko jaksaa vuodesta toiseen saapua vieraaksemme.

Hippu, isäntä ja minä toivotamme 

kaikille Pienen Suuren Beaglen ystäville

valtavan paljon onnen ja ilon hetkiä 

uudelle vuodelle 2019!

Tulkoon tulevasta vuodesta kaikilla tavoin hieno

ja mukavia muistoja tuova.

Peruskiva joulu

Rauhallinen ja leppoisa joulun aika on takanapäin. Meidän joulussa oli ihan sitä perinteistä. Syötiin reilusti ja katsottiin aattona telkkarista Lumiukko. Ollaan ulkoiltu ja ihailtu kuusta. Saimme jokainen pieniä lahjoja. Hippu sai itseoikeutetusti isoimman lahjakasan. Herkkuja ja pehmoja, joista se ensimmäisen suolisti pari minuuttia sen jälkeen, kun lelu oli kaivettu esiin lahjapaperista.

Hippu ja joululahjapehmot.

Torstaina kävimme isännän kanssa oopperassa. Edellisestä kerrasta ehti kulua parikymmentä vuotta. Tämä reissu oli meille itsellemme hankkimani joululahja. Oopperan kummitus oli hieno ja komea esitys. Ville Rusanen kummituksen roolissa erinomainen. Vaikka liput olivat melko hintavat, ei se harmittanut yhtään esityksen nähtyämme. Tämä kannatti käydä katsomassa.

Hilpuri on tykännyt kovasti ulkoilla, kun maassa on lunta. Sisätiloissa se puuhastelee omia leikkejään ja erityisesti isännän se kutsuu usein mukaan lelujen riepotteluun. Onneksi isännän flunssa meni melko nopeasti ohi ja Hilpu on saanut riehua sen lempileikkikaverin kanssa, kun Typyä ei enää ole. Ja näin meillä on ”työnjako” toiminut useinkin; emäntä ruokkii ja isäntä leikkii. 

Mutta tehdäänhän me paljon yhdessäkin. Huomenna touhuilemme  alkuvalmisteluja maanantain kemuja varten. Ja sitä ennen ihan seuraavana iltalenkki, joten kuulumisiin ensi kertaan! 

Riemukasta joulun aikaa!

On aika hiljentyä ja rauhoittua viettämään joulua. 

Kotipuuhat saavat nyt toviksi jäädä. Vietetään

kiireetöntä yhteistä aikaa, syödään hyvin ja käydään

välillä haukkaamassa myös raitista ulkoilmaa. Sytytämme

kynttilät sekä Pimulle että Typylle. 

Toivotamme kaikille meidän plogikavereille kotilaumoineen sekä

 Pienen Suuren Beaglen lukijoille 

mukavaa ja leppoisaa joulua!

Hippu, emäntä ja isäntä

Kinkku ja kuusi valmistumassa

Meillä kaksijalkaisilla on nyt joululoma. Kinkku paistuu parhaillaan uunissa. Eilen kävimme kuusenhakureissulla ja puu on koristelua vaille valmis vastaanottamaan joulun. Valot ja latvatähti siinä jo on. Ikävästi isäntään iski flunssa. Tuolla hän kuumeisena makaa sohvalla. Yksin ei potilaan kuitenkaan tarvitse levätä. Hippu on siellä myös. Mikäpä sen parempi parannuskeino onkaan kuin biigle jaloissa peiton alla!

Ensimmäinen kuusenkoriste
on suolistettu. 

Vietämme joulua vanhan kaavan mukaan kotona, oman perheen kesken. Lähisukua tervehditään puhelimitse mm. Savonrantaan ja Hyvinkään suuntaan pariinkin eri paikkaan. Hautuumaalla käydään, kun isännän olotila sen sallii. Tapanina saatamme piipahtaa tervehtimässä äitiäni ja hänen miestään, jos isäntä on terveen kirjoissa. Toivottavasti tauti ei ole pitkäkestoinen.

En muista, milloin täällä etelässä olisi ollut valkoinen joulu. Mutta nyt on! Lunta on tullut mukava määrä ja pakkanen pitää huolen siitä, että se pysyy maassa. Aion loman aikana tehdä Hilpun kanssa pitkiä lenkkejä jouluherkkuja sulatellen. Onhan sitä tehtävä vatsaan tilaa vuodenvaihteen juhlapöperöille.

Arvokas apu

Toivoa valkoisesta joulusta täällä etelässä ei ole menetetty. Viime päivinä on heittänyt lunta ja maa on valkea. Hippu rakastaa lunta. Se kierii ja piehtaroi siinä. Lumen alta paljastuu mielenkiintoisia hajuja, kun kaivelee ojanpenkkoja ja tienreunoja. Isäntä toivoi, että Hippulille löytyisi koirapuistosta vauhdikkaita juoksukamuja nyt, kun saatiin tuo lumi. Pääsisi tuo meidän energinen isokorva riehumaan pehmeässä hangessa.

Töitä olisi jäljellä vielä muutama päivä ennen kuin pääsemme joululomalaitumille. Viikonloppuna kävimme isännän kanssa joulukonsertissa. Itse jatkoin sieltä suoraan raskaamman musiikin keikalle yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Kiitos Nightwish hienosta konsertista ja leppoisan rentouttavaa keikkataukoa! Musiikki on meidän perheessä hyvin tärkeässä osassa. Itse ei musisoida mutta kuunnellaan sitäkin enemmän taitavia muusikoita levyiltä ja joskus livenäkin.

Suru menee omalla kohdallani näköjään aaltoina. Viimeisen viikon ajan olen taas itkenyt Typyä harvasa päivä. Muistoja tulvii mieleen ja ne pistää itkettämään. On tässä toki ollut hyviäkin aikoja sen syyskuun lopun jälkeen. Isäntä jaksaa hienosti kääntää asioita parempaan päin. Itkun jälkeen tulee joskus nauru, kun hän toteaa Typsystä jonkin hauskan muiston. Hippu on pärjännyt hyvin ja se on tärkeää. Ja sen rooli tässä surutyössä on ollut äärimmäisen arvokasta. Missähän hukassa olisinkaan ilman sitä ja isäntää...

Eka lukukausi hoidettu!

Hipun ensimmäinen "lukukausi" lukukoirana on takana. Olin ajatellut päästää Typyn ensi kesänä eläkkeelle lukukoiran hommista ja jatkaa Hipun kanssa. Sitä silmällä pitäen kotikirjastoon sovittiin jo tälle syksylle pari harjoitteluvuoroa Hilpurille.

Naapurikirjaston palkanmaksuhetki. 

Elämä ei kulje ennakolta käsikirjoitetusti. Hippu hyppäsi Typsyn vaativiin saappaisiin ja otimme hoitaaksemme myös Typyn työvuorot lokakuusta alkaen. Naapurikirjaston kohdalla se tarkoitti suoraan lauteille hyppäämistä, ilman mitään harjoitteluja. Molemmat kirjastot ehdottomasti halusivat, että jatkaisin Hipsukan kanssa Typyn tassujen jäljillä tätä hienoa työtä.

Hipulla on yhä hieman opettelemista kuuntelemiseen keskittymisessä. Mutta valtavan kiltti ja sopeutuvainen se on. Olen hyvin ylpeä Hipusta. Se on mielestäni upeasti matkalla kohti yhtä pätevää ammattilaista kuin Typy oli. Tästä jatkamme ilolla kohti kevään työvuoroja. Ensin kuitenkin vietetään joululoma, jonka Hippu on taatusti enemmän kuin ansainnut.

Vuoden viimeinen lukukoirakeikka koti-
kirjastossa on alkamassa. 

Jouluun on runsas viikko jäljellä. Olen hankkinut Hilpulle joululahjoja, isäntäkin saa paketin. Joulukortit läksivät postin matkaan. Tänä vuonna korttiostoksemme tuki adoptio-orankiamme Beryliä ja muita Berylin kanssa asustelevia orankeja Sepilokin kuntoutuskeskuksessa. Korteista maksamamme summa ei ole suurin suuri mutta ehkä sillä kuitenkin on merkitystä. Näin toivon.

Reissuja, juhlaa ja uusi kalenteri

Isäntä läksi tänään Kuopioon. Me Hipun kanssa pidämme huushollia pystyssä ja vietämme tyttöjen viikonlopun. Se sisältää lepoilua, lenkkeilyä, lukemista ja telkkarin tuijotusta. Syömme herkkuja mutta maltillisesti. Piipahdin alkuviikosta Tallinnassa ja toin sieltä Hippulille tuliaisiksi lampaankorvia. Sellaisen Hippu ainakin saa ja joulukalenterista pieniä makupaloja. Koska ensimmäinen ostamani kalenteri sisälsi koiransuklaata, heitin sen roskiin ja ostimme uuden. Jostain syystä olen vähän vieroksunut kaikkien koiriemme kohdalla koiransuklaan syöttämistä. Mieluummin jotakin muuta hyvää.

"Rapsuttakaa vaan. Ja silittelyä myös, kiitos.
Koskahan emäntä antaa niitä pikkujouluherkkuja...".

Lauantaina meille kokoontui rakas ystäväjoukko juhlistamaan pikkujoulua. Illan ohjelma sisälsi ruokaa, juomaa, letkeää seurustelua ja bingon pelaamista. Ja tämä peli osoittautui supersuosituksi! Päätimmekin, että ensi vuonna bingoillaan taas. Hilpuri sai valtavasti rapsutuksia ja huomiota. Tuliaisia toki myös. Ja voi että, millainen kerjääjä siitä on tullut! Ehtipä sen kieli lipoa myös juustotarjotinta, kun kaksijalkaisten silmä vältti. Viimeiset vieraat poistuivat vasta yön kääntyessä kohti aamua. Hippu nukahti välittömästi sen jälkeen, kuten myös isäntä ja minä. 

Itsenäisyyspäivä mennä vilahti kotosalla ollen. Ulkoilusää oli mainio, joten teimme pitkän lenkin Hilpurin kanssa. Kun katson par´aikaa keittiön ikkunasta ulos, näyttää siellä viskelevän lunta. Se tietää sitä, että iltalenkki tulee olemaan hidasta etenemistä Hilpun kieriessä ja pyöriessä maassa muutaman metrin välein. Se rakastaa lunta!