perjantai 2. joulukuuta 2022

Kolmikon kisailut Keravalla

Olemme jo kahtena aamuna saaneet avata joulukalenterien luukut. Meillä on kalentereita kaksi, meille ihmisväelle. Isokorville ei joulukalentereita tänäkään vuonna ole. Hilpu kun ei voi syödä kaupassa myytävien kalentereiden herkkuja ja myönnän, olen niin laiska, etten ole jaksanut alkaa koirille joulukalentereita väkertämään. Mutta likat saavat aamupalan päälle sekä iltaisin ennen nukkumaanmenoa joko pensasmustikoita, kurkkua tai strutsin lihasta tehdyt keksit. Eiköhän ne kalenterin asiaa aja 😀


Hippua odotti viime viikolla erinomaisen kiva yllätys, kun se teki tämän vuoden viimeisen lukukoirakeikan kotikirjastoomme. Kirjaston väki antoi Hipulle kiitoslahjaksi tennispallon! Ja miten mieluisa lahja se olikaan 💗 Eikä siinä ollut vielä kaikki; myös Mytölle oli kotiinviemisiksi oma pallo. Hilpunen oli kovin iloinen pallosta ja touhusi sen kanssa tovin, kun odotimme lukijoita saapuviksi. Yhdessä Mytön kanssa ne kotona leikkivät palloilla koko loppuillan. Vaikka paras palkka lukukoiran hommista on rapsutukset ja silitykset, oli tämä pallo varmasti upea palkkio myös.

Lauantaina läksimme kohti Keravaa. Olimme lupautuneet lastenhoitajiksi Keravan poikakolmikolle. Tai voisi sanoa nelikolle, sillä olihan meitä vastassa myös iloinen Patu-herra. Ihmispojat ovat jo nuoren miehen alkuja, joten kovin vaativaa hoitamista he eivät enää tarvitse 😀 Mutta vietimme mukavan vuorokauden poikien ja Patun kanssa mm. uutta Pinokkio-leffaa katsellen. Katsoipa pojat ja isäntä myös jalkapalloa minun keskittyessä lukemiseen.

Kolmikko sulassa sovussa. Tuo musta
möhkäle on Patu 😄

Patusta on kasvanut reipas ja vauhdikas nuori herra. Mytön kanssa niillä tuli muutamaan otteeseen pientä sanaharkkaa, sillä molemmat näyttivät olevan mustasukkaista sorttia. Myttö oli mustasukkainen minusta ja isännästään. Mutta niin oli Patukin! Hippu sai olla rauhassa Patun mielenilmaisuilta mutta Myttösen kanssa Patu kävi pari melko äänekästä keskustelua. Olikin mielenkiintoista huomata, että pojista Patu ei ollut mustankipeä vaan meistä aikuisista. Onneksi sananvaihdot laantuivat melko nopeasti eikä kaverukset pitkävihaisia ole. Sen voikin nähdä tuosta alla olevasta kuvasta. 



Luulin, että meidän tyttöset ovat kovia remmissä vetäjiä. Ja olen kyllä aiemminkin ulkoiluttanut Patua, viimeksi vuosi sitten samanlaisella hoitoreissulla. Mutta Patulle on kasvanut voimat vuoden aikana. Hyvin napakasti sain pitää remmistä kiinni, kun Patu sai vainun rusakosta tai muusta lumella juosseesta otuksesta. Isäntääkin varoittelin, että ottaa tukevan otteen Patun hihnasta. Eihän tuo tietysti ihme ole, että elukoiden hajut saa Patun innostumaan. Onhan se aito metsästyskoira.

Uni painoi sunnuntaina kaverusten silmiä, kun 
lauantai oltiin aamusta iltaan riehuttu. 

Hippusen jalka on tullut kuntoon 😍 Enää se ei sitä valittele eikä myöskään aristele. Rajoitimme Hipun ja Mytön riehumisia sen minkä pystyimme. Ja onneksi Hippu itsekin fiksuna likkana ei kaikkiin Mytön leikkikutsuihin vastannut ja väisti tilanteita, jos sitä ei huvittanut ryhtyä pikkusiskon kanssa kisailemaan. Nyt vaan pitää varoen kulkea, kaikkien meidän, kun tuolla ulkona näyttää taas jäätä ja liukasta olevan. Otin eilen nastakengät käyttöön ja isäntä on tehnyt omillaan koiralenkit jo parisen viikkoa. 

Kävimme isännän kanssa kuluneella viikolla joulukonsertissa. Viime viikolla kävin ystäväni kanssa teatterissa, hän osti minulle lipun synttärilahjaksi. Työpaikkojemme pikkujoulut on vietetty vaikka itselläni siihen liittyi myös hieman työvelvollisuuksia. Tällaisia hauskoja juttuja on meidän loppuvuoteen jo mahtunut. Äitini selvisi koronasta hyvin ja kunhan hoivakodin vierailukielto päättyy, pääsemme häntä taas katsomaan. Talsimme hyvillä mielin tätä joulukuuta eteenpäin kohti juhlapyhien aikaa. Silloin on tiedossa lomaa ja rauhoittumista oman lauman kesken 🎅 

Tähän loppuun, hiukan etuajassa, toivotan koko meidän sakin puolesta kaikille Teille, hyvät lukijamme ja blogiystävämme

hyvää itsenäisyyspäivää!


6 kommenttia:

  1. Minäkin olen juuri miettinyt, että pitäisi ottaa nastakengät käyttöön. Ei täällä vielä varsinaista jäätä teillä ole, mutta sellaista pientä huurteen tuomaa liukkautta, jolla nastakengät tuntuisivat jo tavallisia kenkiä mukavimmalta.

    Mukava kuulla, että Hipun jalka on viimein kunnossa, toivotaan sen pysyvänkin niin! :)

    Mekin kävimme joulukonsertissa viime viikolla, kun mukana oli yksi tuttukin laulaja. Kyllä se vähän sellaista pientä joulumieltä toi ja oli hauska, kun lauluja oli sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Hipun jalka tuli tosiaan kuntoon omia aikojaan. Lääkärireissulta vältyttiin ja se on hyvä, sillä Hippu ei tykkää eläinlääkäreistä ollenkaan. Vaikka se aina hyvin mallikkaasti ja kiltisti siellä käyttäytyykin.

      Joulukonsertit tuovat ainakin meille kivoja fiiliksiä joulun odotukseen. Ja jos ei konserttiin pääse tai halua mennä, onneksi on olemassa Jouluradio.

      Mukavaa joulun odotusta teille!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Onpa helpottavaa kuulla, että äitisi on selvinnyt koronasta! Patu näyttääkin ihan aidolta metsästyskoiralta. :) Mukavaa, että teillä on mennyt yhteiselo hyvin pientä mielipiteiden vaihtoa lukuunottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli upea uutinen, että äiti selvisi koronasta hyvin. Toki hoivakoti on ollut nyt vähän väliä vierailukiellossa, kun tauti jyllää siellä. Tämä on hiukan tylsää, kun emme ole päässeet äitiä katsomaan.

      Patu on reipas ja hauska kaveri. Mytön kanssa niillä on selvästi viha-rakkaus-suhde.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  3. Patu näätästäähhii hyvin tutummalliselta mehtäkoeralta :) Meetä pötkylöetä se vaenu viepi.
    Hieno homma että sielä on kaekki tervennä ja sopuhhii löötynnä.
    Äet osti mulle joolukalenterin vuan jiäpi enemmälti aakomata ku olj niin isoja ja pahammakusija sisuksija sielä. Hyvästi pärjättään ilimannii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patu on kova metsäkoira, ajaa peuraa ja supea ainakin. Ja Keravan poikien isän metsästyskaveriksi se puhtaasti otettiinkin. Kovasti se vainuaa ulkona kaikki hajut vaikka meidänkin likkojen nenät käyvät tiuhasti. Mutta osaa Patu sylivauvakin olla.

      Koirille voisi alkaa tekemään lelukalentereita. Kun allergiset yms. eivät noita herkkukalentereita voi syödä.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.