Kuulumisia Kangasniemeltä ja kirjastosta

Lokakuu on loppu, ihan kohta. Marraskuu alkaa täällä etelässä hiukan harmaissa merkeissä ainakin ennusteiden mukaan. Mutta eipä se haittaa, sillä meillä on edessä loppuvuodelle vielä kaikkea kivaa. Vaikka mökki laitettiinkin jo talviteloille 😢

Syyslomamme meni rauhallisissa, keveissä ja rennoissa tunnelmissa. Tein alkuviikon etätöitä mutta loppuviikon sain lomailla. Isännällä riitti tekemistä raivatessaan mökkitien reunoja raivaussahalla. Pari puutakin kaatui ja ne hän hakkaili polttopuiksi. Minä käytin lehtipuhallinta ja otin kesäkukat pois ruukuistaan. Laitoin Pimun, Typyn ja Nupin haudan talvikuntoon. 

Hippu ja Myttö olivat intoa täynnä, kun saavuimme mökille. Ne niin nauttivat siellä olosta ja siitä vapaudesta, minkä mökillä oleilu niille suo. Iltaisin kaksikko kerjäsi isännältä maistiaisia meidän iltapalasta, esim. grillimakkarasta. Hipan suolistovaivojen vuoksi makkaraa ei valitettavasti annettu mutta paistettuja Puulan muikkuja kyllä. Sekä mustikoita (kaupasta) ja kurkkua. 

Kävimme etsimässä sieniä erittäin heikolla menestyksellä. Kangasniemi tai ainakaan meidän mökkimetsä ei tänä vuonna ollut antelias sienien suhteen. Iltaisin lämmitimme saunan ja kävipä isäntä kastautumassa järvessä. Veden lämpötila oli koko viikon kuuden asteen hujakoilla. Minua ei järveen noihin lukemiin enää saa. Saunakaveriksi saimme Mytön, joka ilta. Voi että, miten se nauttii saunan lämmöstä! Hippu tyytyi tapansa mukaan odottelemaan saunojia nuuskimalla mökkimaastoa tai huilaamalla sisällä meidän sängyssä. 

Lomaviikon aikana joimme vuoden ensimmäiset glögit. Söimme suklaata ja selailin joululehtiä. Kuuntelimme radiota ja luimme kirjoja. Hippu ja Myttö olivat hyvin paljon ulkona vielä iltapimeälläkin. Onhan se ihan eri juttu, että pääsee ovesta suoraan pihalle koska vain haluaa. Täällä kotona se ei onnistu ja ehkäpä isokorvat siksi ottavatkin mökillä kaiken irti tuosta vapaasta liikkumisesta. Paljon likat myös leikkivät keskenään. Juoksukisoja mökin ympäri sekä painihetkiä otettiin päivittäin vähintäänkin pari kertaa. 

Mökki on nyt jätetty odotttamaan kevättä. Kuten mekin teemme. Todella haikein mielin laitoin portin lukkoon ja vilkaisin vielä viimeisen kerran rakennuksia sekä kaunista Puulaa. Miten paljon ihania muistoja meille taas menneestä mökkikaudesta jäikään 😍 Olemme enemmän kuin kiitollisia, että meillä on tällainen paikka käytettävissä ja että möksavanhus jaksaa meitä vuodesta toiseen palvella. 

Viime viikolla palasimme sitten taas arkeen ja töiden ääreen. Hilpuri teki lukukoiravuoron kotikirjastoon. Lukijoita riitti runsaasti ja oli taas ilo katsoa, miten hienosti Hippu hommansa hoitaa. Kirjaston lasten- ja nuortenosaston seinälle oli ilmestynyt esittelyjuliste Hippusesta. Lempiruokaa ja Hipun lukukoirahistoriaa olikin minulta loppukesällä kyselty. Ensi viikolla suuntaamme Hippusen kanssa naapurikirjastoon. 

Meillä ei viikonvaihteessa halloweenia juhlittu mutta pikkujoulukutsut tiputin tänään aamulenkillä postilaatikkoon. Toivomme, että meille tärkeät ystävämme saapuvat taas tänäkin vuonna kilistelmään maljoja joululle, tulevalle vuodelle ja ihan mille vaan! Päätimme isännän kanssa, että tänä vuonna annamme joululahjojen sijaan pienen rahalahjoituksen orankien kuntoutuskeskukselle, jossa meidän adoptio-orankimme Canyon asustaa. 

Eilen kävimme Hippusen ja Myttösen kanssa moikkaamassa Osku-beaglea sen kodin lähistöllä olevassa koirapuistossa. Kolmikolla meni lujaa; juoksua ja leikkiä riitti kovasti. Hippukin innostui juoksemaan sellaista vauhtia, että siinä nuorempi kaksikko meinasi jäädä jälkeen. Osku on reipas, iloinen ja vauhdikas beaglepoika. Näillä kolmella yhteinen sävel löytyi jo ekalla tapaamiskerralla ja ystävyys on havaintojeni mukaan pysyvää sorttia. Tulimme tapaamisesta kotiin bussilla, kahdella sellaisella. Sekin sujui mainiosti ja kuten olen aiemminkin kertonut, Hippulin ja Myttöskän kanssa reissaaminen on helppoa. 

Tässäpä meidän kuulumisia menneiltä viikoilta. Toivottavasti tuleva marraskuu on vähäsateinen ja aurinkoinen. Nautimme syksyn väreistä ja johan tässä joulua voi alkaa toden teolla odottamaan. Voikaa hyvin, kuulumisiin taas!