Pientä kremppaa ja kirjastokeikkaa

Marraskuu on tähän asti ollut sateinen ja hämärä. Mutta olemme ulkoilleet pitkillä lenkeillä ja biiglekaksikko on riehunut koirapuistossa. Korona jyllää ja hoivakodissa asuva läheinen sairastui alkuviikosta tähän ikävään kulkutautiin. Se pisti vierailukiellon päälle, onneksi puhelimet toimii. Ja onneksi hänellä on kaikki neljä piikkiä otettuina. 

Vielä on vihreää nurmea, mitä popsia.

Hippusella on jotakin vaivaa selässä tai takajaloissa. Se on hiukan valitellut oloaan, kun nousee makuulta ylös. Liekö tuo Mytön kanssa riekkuminen käynyt lihaksiin. Olemme antaneet Hipalle parina päivänä lääkettä. Näitä tällaisia "kipukausia" on tullut aika-ajoin ja ne kestävät muutamia päiviä. Emme ole lääkäriin Hippua näiden takia vieneet, sillä ruoka maistuu erinomaisesti ja käytös sekä liikkuminen on normaalia. Tarkkailemme tilannetta ja toki, jos kunto alkaa näyttää kehnommalta, varaamme ajan tohtorille. Mietin joskus, että Hippu on nyt seitsemän ja sen(kin) elämän varrelle on jo ehtinyt osua kaikenlaisia vaivoja. Onko terveitä koiria enää olemassakaan? Onko koirien jalostus viety liian pitkälle? 

Alkuviikosta Hilpunen pääsi taas kuuntelemaan naapurikirjastoon. Lukukoirahommat sujuivat hienosti. Lukijoita ei ollut jonoksi asti mutta rapsuttelijoita riitti senkin edestä. Usein Hipulle luetaan koirakirjoja. Tai ylipäätään tarinoita eläimistä. Mutta tällä reissulla Hippu sai kuunnella mm. kummitustarinan. Matkat pääsimme taittamaan taas omalla autolla bussin sijaan. Ja autoradiossa soi  Jouluradio 🎄

Mytöllä on huomenna edessä käynti eläinlääkärillä hammaskiven poistossa. Sellaista sille ei ole aiemmin tehty. Mutta syytä on ja toivottavasti operaatio sujuu hyvin. Vaikka kyse on tällaisesta melko kevyestä hoitotoimenpiteestä, en tule nukkumaan ensi yönä. Isäntä on luvannut viedä Myttösen lääkäriin. Minä jännitän Hipun kanssa kotona... Myttö on kyllä niin reipas likka, että hyvin kaikki sujuu. Pidättehän kuitenkin meidän Myttöselle tassut ja peukut pystyssä!