Läähätän ja läkähdyn



"Mitä sä siellä seisot, tuu mukaan!"


Ei se vielä ole ohi. Nimittäin kesä! Yritän ainakin itselleni uskotella niin. Aurinko helli meitä viikonloppuna ja nautimme mukavasta säästä ulkoilemalla isokorvien kanssa ahkerasti. Pistivätpä tytöt taas pitkästä aikaa oikein painiksi läheisen puiston nurmikolla ja Pimu komensi kipakasti Typyä leikkiin mukaan. Hikihän siinä tietysti tuli ja kotimatka sujuikin kahden läähättävän ja läkähtyneen koiran kanssa. Mutta kyllä oli hupaisaa seurata kaksikon kirmailua, Pimukin oli kuin ennen vanhaan konsanaan, kun se pyöri ja hyöri väkkäränä pitkin nurmikenttää. Kyllä meillä on vauhdikas vanhus!

Onhan syksyn merkkejä jo ilmassa, myönnetään. Mutta toivon, että tästä syksystä tulee yhtä kuiva kuin viime syksy oli. Silloin kun siirryimme käytännössä kesästä suoraan talveen. En todellakaan innostu ainaisesta vesisateesta, jolloin koiria suihkutellaan ja kuivataan joka lenkin jälkeen. Kahden jääräpään kanssa tämä ohjelmanumero kiristää pinnaa vaikka kuinka yritän laskea sataan. Pimu haraa vastaan täysin rinnoin, Typy yrittää karata tai tunkea suihkuun yhtä aikaa Pimun kanssa, kaverukset kuivaavat toisiaan nuolemalla toistensa turkkeja ja minä yritän siinä välissä sählätä pyyhkeen kanssa... Huh! Joten aion nauttia auringonpaisteesta niin kauan kuin sitä vielä riittää ja harkitsen märkäpuvun ostamista syyssateita silmällä pitäen.