Monenlaista ihmeteltävää

Kuluneella viikolla saimme taas todistaa sitä, miten vanhakin nuortuu, kun seura on junioritasoa. Tiistaina kauppareissulta palattuamme koirimukset olivat taas päättäneet pistää lukupiirin pystyyn ja tutustua iltapäivälehden otsikoihin. Ja oikein perusteellisesti... Epäilen, että Pimu toimi tässä hommassa primus motorina. Meiltä jäi isännän kanssa lehti lukematta, koska sivujen teippaamisessa olisi mennyt koko loppuviikko.

Moisen lukuinnon ihmettelyn lisäksi olen viikon aikana ihmetellyt yhdessä koirien kanssa luonnon kulkua. Kävimme ruokkimassa sinisorsia paikallisen puron varrella ja Typy seurasi kiinnostuneena sorsien syöntitouhuja. Pimua kiinnosti enemmän leipäpalat, joita olin linnuille varannut.  Eräänä aamuna melkeinpä törmäsimme kahteen rusakkoon, joita Typy ei kuitenkaan haistelultaan huomannut ja Pimu totesi, että pitkäkoivet ovat liian nopeita. Samaisella reissulla haisteltiin myös harakan raatoa, jonka päälle Pimu pisti oman nestemäisen puumerkkinsä. Typystä löysimme sen elämän ensimmäisen punkin ja hyttysetkin pyrkivät isokorvia ahkerasti rokottamaan. Onneksi ne ovat paksunahkaista tekoa.

Luonto on nyt värikkäässä loistossaan, nautitaan siitä! Ensi viikolla Pimulle koittaa kesän huipennus eli jokavuotinen telttaretki isännän kanssa. Tarkka retkikohde on vielä päättämättä, mutta kaksikko suuntaa tällä kertaa pohjoiseen päin. On siis aika kaivaa rinkka naftaliinista ja jättää emäntä kotiin miettimään, kohtaako parivaljakko tällä reissulla karhun ja huomaako Pimu hypätä käärmeen yli, jos luikero osuu kulkureitille...