Olemme jo kesän kynnyksellä. Harvinaisen pitkä talvi on mennyttä elämää ja nyt odotellaan helteiden palaavan sekä auringon paistavan. Ensimakua on jo saatu, joten on kai lupa odottaa lisää...
Palaan muistelemaan kulunutta alkuvuotta ja sitä, mitä kaikkea Pimu ja Typy ovat touhunneet. Päällimmäisenä esille nousee tietysti luja kaveruus. Pimu otti melko pian Typyn porukkaan mukaan ja nyt ne ovat miltei erottamattomat. Vaikka alkuun meistä omistajista tuntuikin, että mitä tästä oikein tulee... Isäntä rohkeni jopa epäillä, huoliiko Pimu Typyä koskaan kaverikseen. Mutta minä uskoin vakaasti, että yhteinen sävel löytyy. Pimu on saanut Typyn myötä uutta potkua elämään ja Typy taas sai Pimusta hienon roolimallin. Ja onneksi ihan kaikessa Typy ei sentään Pimua matki, esim. sontakasoissa pyöriminen ei Typyä kiinnosta.
Vessapaperia ei tarvitse ostaa enää kassikaupalla, sama koskee talouspaperia. Sisäsiisteys on siis saavutettu! Puruluita ostamme enemmän kuin vuosikausiin ja niitä Pimukin nakertelee aivan yhtä innokkaasti kuin pikkuneiti. Typystä löytyy koko ajan uusia kiinnostavia piirteitä, viikonloppuna se osoitti olevansa innokas uimari. Pimu taas ei koskaan mene veteen ilman houkutinta, joista paras on kepin heittäminen. Tuhotöitä kaverit harrastavat nykyään pienemmässä mittakaavassa. Hävikkilistalle voidaan lisätä jouluvalojen ja kirjojen lisäksi emännän lompakko, muutamat kengät, käsirasvapurkkeja ja sanomalehtiä. Ja vaikea on sanoa, kumpi nämä tihutyöt on saanut aikaan.
Loppuun voi varmaan todeta, että koirat ovat yksilöitä ja persoonia siinä missä me ihmisetkin. Vaikka meidän tyttöset ovat samaa rotua, ovat ne luonteiltaan melko erilaisia. Hyvä niin, sillä tylsäähän se olisi, jos me kaikki olisimme samanlaisia. Erilaisuus on rikkaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.